sunnuntai 19. tammikuuta 2020

Lahden talvinäyttely 19.01.20

Nessu katselee pk- narttukehää


Nezumin eka virallinen näyttely on nyt takanapäin. Meni aikalailla kuten etukäteen arvelinkin :) Nezumi ei ole ikinä ollut sisänäyttelyssä joten hetken aikaa aluksi se oli hieman O_O mutta tosi nopeasti se tottui hälinään ja meluun. En yllättynyt, se on vähän maalainen mutta reipas ja rohkea poika. Tämänhän piti olla pieni ryhmänäyttely kokemattomalle Nessulle mutta paikalla olikin ihan valtavasti koiria. Chihujakin oli 93 jos laskee mukaan molemmat karvanlaadut xDD Että sellainen pikkunäyttely.


Nönde kiitää kehässä


Nönde kuitenkin painatteli menemään häntä pystyssä kuin ei mitään. Käytiin ihmettelemässä myyntikojujen tarjontaa, ostettiin pikkumiehelle vihdoinkin oma näyttelyhihna ("vähän" sopivampi ja kevyempi kuin mitä ollaan tähän asti käytetty) ja katselemassa (sekä Nessu nenittelemässä) erilaisia koiria. Se on niin hauska kun se tervehtii reippaasti vaikka bernhardilaista :D Välillä vaan mun piti vähän jarrutella tyypin intoa kun ihan kaikki koirat ei välttisti tykkää Nössystä ja lisäksi jos on kova tungos jossain kohtaa niin sinne ei kannata noin vain tunkea kun kaksikiloinen jää aika äkkiä kengän alle kun ei kaikki ihmiset kiireissään edes tajua että siellä on joku vähän lyhyempikin kulkija seassa...

Kehässä Nezumista oli taas vähän tyhmää. Juokseminen on kivaa ja seisotus on useimmiten ihan OK mutta se että tuomari tulee lääppimään ei edelleenkään todellakaan ole Nessusta asiallista käytöstä. Nessu on edelleen tosi pidättyväinen vaikka ollaan yritetty käydä paljon paikoissa missä se saisi altistusta ihmisille. Mutta onhan se vielä nuori, toivon että se vielä tottuisi siihen tuomariosuuteenkin :/ Muuten se kuitenkin tykkää tosi paljon käydä näyttelyissä. Oli niitä ihania chihuneitojakin, erityisesti eräs 10 vuotias pk- veteraaninarttu vei ihan täysin Nössyn sydämen vaikka nartun omistaja sanoi että se on muka liian vanha saamaan enää jälkikasvua. Nessusta ikä on vaan numeroita!


Puhelimella kaukaa otettu mutta siellä se herra luokkavoittaja poseeraa :D


Tuomari: Pirjo Aaltonen
Arvostelu: Vielä kovin tottumattomasti esiintyvä hyvärunkoinen, oikean kokoinen uros. Hyvin pyöristynyt kallo-osa. Tyypillinen ilme. Hyvä purenta ja kuono-osan pituus. Riittävästi kulmautuneet raajat. Hieman alhainen hännänkiinnitys, mutta liikkeessä hyvin kannettu häntä. Hyvä, tiivis ylälinja. Liikkuu ryhdikkäästi hieman korkealla askelella edestä. Kehätottumusta tarvitseva.
Nuo Eri 1

Tosi hieno suoritus mun mielestä, Nessu sai erinomaisen ja tosi hyvän arvostelun. Miinusta vain tuosta sen kehäkäytöksestä ja se on ihan ansaittua tällä hetkellä, Nessusta (ja minusta) todellakin huomasi ettei nämä näyttelyhommat suju kovin rutiinilla ;D Mutta siihen auttanee aika ja se että käytäisiin vähän useammin jossain karkeloissa. Toivottavasti kesällä on paljon sopivia mätsäreitä :D


Nessulla ei ole koskaan kotona kaulapantaa eikä sille tosiaan ole löytynyt omaa näyttelyhihnaa (ollaan mätsäreissä aina lainattu jonkun toisen) niin se ei ole oikein tottunut että jotain on kaulan ympärillä. Siksi se rapsuttelee ja ravistelee noin paljon. Mutta nyt löytyi hihna joka on vaikuttaa hyvälle eikä varmaan häiritse Nessua enää kunhan ehditään vähän harjoitellaan sen kanssa.



Poju oli myös mukana, sen mielipide oli lähinnä VMP! Kantokopan ulkopuolella Pojun teki vaan mieli rääkyä kirosanoja kaikille niin se oli sitten murjottamassa kopassa. Aina kun kurkkasin että mitä papalle kuuluu kassissa näkyi vain yksi hyvin tympääntynyt chihun naama :D Mutta vaikka se inhoaa kaikki muita koiria (ihmisistä se yleensä tykkää) niin Poju on ihana kun se on omalla tavallaan niin rento-reiska. Se vaan makailee rauhassa eikä stressaa mistään. Huomaa että se on kokenut matkamies ja ikä tuo varmuutta :) Ehkä Nessukin on samanlainen rentoilija sitten joskus tulevaisuudessa?

Ja Pontus puolestaan oli yksinään mun vanhemmilla odottelemassa. Kun tultiin takaisin Poju ja Nessu oli molemmat sitä mieltä että pikku päiväunet ei haittaisi mutta Pontuksella sen sijaan oli tuhottomasti energiaa ja se haluaisi vain leikkiä ja leikkiä ja leikkiä. Ja noi kaverit ei halua! Vaikka koko päivän ollaan vaan oltu eikä mitään jännää ole tapahtunut. Pontus ei ehkä tiedä mitä ne näyttelyt on mutta Poju on varmaan oikeassa ja ne on ihan tyhmiä ;)


tiistai 14. tammikuuta 2020

Hihhulit hölkkäämässä



Kävin kokeilemassa hölkkälenkkiä kolmen chihun kanssa :D Siis Nessun, Pojun ja Pontuksen joka on taas meillä kyläilemässä. En ole ikinä ottanut Pojua mukaan juoksemaan koska olen ajatellut että se on liian vanha ja hidas mutta nyt kun mun lenkit on jokatapauksessa lyhyitä ja hitaita tauon jäljiltä niin eipä sen niin väliksi.

Lopputulemana: Poju jääköön vastaisuudessakin kotiin juoksulenkeiltä. Se on tosiaan pikkuisen hidas. Siinä missä Pontus ja Nezumi pysyy ravilla mukana mun hieman reippaammassakin pk- vauhdissa, Poju joutuisi pistämään ainakin ajoittain laukaksi. Se on ikä varmasti mikä sen tekee. Jos Poju kuitenkin kovasti tykkäisi juoksulenkkeillä niin voisin mä silloin tällöin ottaa sen mukaan ja vain juosta hitaammin. Mutta Poju on samanlainen kuin Hauru - teoriassa ehkä olisi kiva mennä vähän reippaammin (Pojukin kuitenkin on hyvin liikunnallinen tyyppi) mutta ne hajut! Ei vaan voi juosta ohi kaikista niistä tärkeistä hajuista mitä on ihan joka puolella.

Kuvassa on vauhtikäyrä, saattaa voida arvata missä kohtaa nappasin Pojun hetkeksi kainaloon kun nuoremmilla herroilla alkoi käpy palaa Pojun "juoksulenkkeilyyn". Ja sitten missä kohtaa pappa laskettiin takaisin maahan :D Oli siellä sellaisiakin hetkiä kun Poju ravaili ihan kunnon pätkiä, varsinkin siinä kohtaa kun tultiin takaisin samaa tietä mitä ollaan mentykin niin ne hajut ei ole enää niin jänniä kun ne on jo haisteltu, mutta vähemmistössä ne pätkät oli. Ja mitään hoputtamista en todellakaan ala yhdellekään mun koirista mutta en varsinkaan seniori-ikäiselle. Juoksulenkit on tilaisuus mennä kovempaa mutta meillä koirat päättää minimivauhdin, mä sitten päätään maksimivauhdin. 

Poju kuitenkin kävelee nykyään tosi pitkiä matkoja ja myös sinällään tykkää juoksemisesta, se usein vetää kiekkaa tuolla pihalla häntä heiluen. Että sen puolesta olisihan se voinut tykätä hommasta vaikka ikämies onkin. Mutta ei selvästi ollut Pojun juttu :D Ehkä joskus nuorempana... tai sitten ei :D Haurullakin on jo ikää mutta ei se nuorenakaan tykännyt juoksulenkkeilystä kun ne HAJUT! Hei haloo nyt, prioriteetit kuntoon!

Pontus sen sijaan on ihan super juoksukaveri ja silläkin alkaa olla ikää sen verran että sitä voi varovasti (ottaen huomioon ettei se kotonaan tietääkseni harrasta juoksulenkkeilyä) ottaa mukaan pidemmillekin lenkeille. Se on yhtä hyvä kuin Nezumi parhaimmillaan ja bonuksena Pontus toimii säällä kuin säällä. Nessua kun ei oikein inspaa jos on vaikkapa liian märkää hänen hienolle hipiälleen. Tässä sää asiassa Poju on välimaastossa, se ei ole niin hienopylly mitä Nezumi mutta esim. kovalla sateella ehdottaa että ehkäpä jäisimme kotiin odottelemaan parempia lenkkeilypäiviä?


lauantai 4. tammikuuta 2020

Ruoka-aggressioita



Ostin porukalle possunkorvat. En osta possunkorvia nykyään enää kauhean usein joten Nessu ei ole meillä ollessa niitä nähnyt ja se on niin nirso välillä että vähän mietin syököhän se niitä edes xD Sitähän en tiedä onko se syönyt niitä Turussa oleillessaan. Mutta hyvin maistui. Ei silti voi pienille noita kauheasti ostaa koska nuohan on ihan valtavia chihuille jos ne ahneuksissaan kerralla vetelee koko korvan... Sitten taas kesken aktiivisen syömisen en kauheasti halua ottaa herkkuja pois varsinkaan Pojulta.

Kun Poju oli ollut meillä vasta vähän aikaa yhtenä päivänä kun koirat oli jo aloittaneet syömisen huomasin että olin unohtanut pöydälle osan ruoasta mitä mun piti sen kuppiin laittaa. Sen kummempia ajattelematta työnsin käteni sen kippoa kohti tiputtaakseni lisäruoat sinne - ja vedin sen aika hätäseen pois kun meinasin menettää sormet. Hölmöä mutta ei vaan jotenkin tullut mieleen ettei Poju ehkä tykkää vaikka se on just "sen tyyppinen". Rohan oli aikoinaan myös vähän epävarma ruokien (ja myös mm. lelujen) suhteen alussa kun se oli juuri tullut minulle mutta oppi hyvin luottavaiseksi. Pojun ongelma on periaatteessa vakavampi koska toisin kuin Roo se puree ja ihan kunnolla - mutta sitten taas vaikka chihu saa kyllä veren lentämään mutta eihän se mihinkään vakaviin vammoihin kykene. Joka tapauksessa haluaisin Pojultakin tuon pois ja samoilla metodeilla ajattelen senkin korjaantuvan mitä Rompan kanssa tehtiin.

Joku ehkä ottaisi vaan ns. luulot pois mutta ensinnäkään se ei oikein kuulu mun tyyliin ja toisekseen mielestäni resurssi-aggressio johtuu epävarmuudesta ja haluan luoda sellaisen fiiliksen että mammaan voi luottaa - ei niin että se ei murise koska pelkää saavansa siitä turpaan. Plus murina sinänsä on hyvä, paljon parempi että murisee jos ei tykkää sen sijaan että puree suorilta. Tehtiin siis niin että kun Poju syö otin jotain hyviä herkkuja ja heitin niitä vähän matkan päästä sen kuppiin. Sitten kun se oli oppinut että mun lähestyminen tarkoittaa lisäherkkuja aloin voida laittaa niitä suoraan kuppiin ja nyt jos mun käsi lähestyy Pojun syödessä kupilla se heti väistää innokkaana koska ajattelee vaan saavansa lisää herkkuja.

Herkkujen kanssa se ei ole vielä niin luottavainen, Poju jäykistyy jo heti kun huomaa mun kiinnittävän huomiota itseensä. Mutta sama homma, annan jotain tarpeeksi hyvää herkkua aina välillä niin eiköhän se siitä. Videolla huomaa jo että vaikka se on aluksi hyvin epävarma ja murisee niin aika äkkiä muistaa että ai niin niitä herkkuja. Ja jättää possunkorvan koska on turvallisempaa niin? Possunkorva jää mun ja Pojun väliin. Siinä se antaa vähän silittääkin itseään vaikka ilme on kertova. En voisi vielä koskea sen herkkuun tai Pojuun silloin kun se on ihan siinä herkulla eli treeniä tarvitaan vielä. Mutta poishan tuon korvankin jo saisi koska se itse jättää sen ja voisin pyytää Pojua tulemaan vielä kauemmaskin korvasta, hyvä sekin. Mä en harrasta sitä että ottaisin koirille antamiani asioita pois treenin tai jonkun periaatteen vuoksi mutta jos Poju joskus vaikka löytää jotain vaarallista niin olisihan se kiva saada pois ilman tappelua.

Nezumi on alkanut myös murista ruuista, se on uutta. Mutta sen murina on täysin suunnattu toisille koirille, mulle se ei murise. En edes saa oikein videolle sitä sen isointa murina-showta mitä se on nyt välillä pitänyt koska kun lähestyn Nessua se rauhoittuu. Sain nyt vähän videoitua kun se murisee, ilmeisesti Pojulle vaikka Pojua ei kiinnosta kuin oma korvansa. Toisilta koirilta ruoan puolustaminen on meillä sallittua kunhan se pysyy järkevissä rajoissa, kaikki pystyvät syömään samassa tilassa ja muuta sellaista. Nezumilla on tällä hetkellä ylireagoinnin makua mutta ei se kuitenkaan ole yrittänyt aloittaa tappeluita tms. niin ajattelen että Nessun käytös rauhoittunee itsestään ajan myötä. Se on nyt ehkä vaan sellaisessa iässä ja kun meillä koirat ei ota toistensa ruokia tai herkkuja ja kunnioittavat muutenkin sitä jos joku kertoo murahtamalla tarvitsevansa vähän tilaa niin kai se joskus huomaa ettei tarvi skitsoilla.



maanantai 16. joulukuuta 2019

Nelivuotias sekop... eiku setteri

Dany yrittää näyttää fiksulle ja filmaattiselle

...ei ole helppoa


Danskulla on siis tänään synttärit! Odotamme edelleen aivojen jälkilähetystä, kai se sieltä joskus tulee. Jos jonkun lisäosan saisi asentaa tähän neitiin niin se olisi että ihan jokaista päähän pälkähtävää ajatusta ei tarvisi toteuttaa tai ainakin voisi miettiä asiaa vähän pidemmälle ensin... Dany on meinaan "melko" impulsiivinen eikä siksi aina muista kaikkia opetettuja asioitakaan vaikka Dansku periaatteessa on kiltti tyttö. Se vaan että kun näkee vaikka avoimen oven tulee mieleen että hei tosta vois mennä ja sit meni jo ja ai niin mut saikos ovesta mennä ulos ilman lupaa? Ei vissiin saanut niin. Sitten se hipsii sieltä takaisin itsekseen sen näköisenä että oho tota hups *nolo* Paitsi jos siellä ulkona näkyy vaikka joku lintu niin sitten ei ehdi missään vaiheessa tulla tajuntaan asti mitkään omistajat löpinät siitä mitä saa ja mitä ei :D Mutta paljon saa anteeksi sillä että on maailman kiltein ja hyväntahtoisin vaikka onkin välillä vähän... setteri? No en edes tunne muita settereitä kuin tän yhden mutta laitetaan kaikki rodun piikkiin ;D


Joko saa hillua?

"Oikea" Dany









torstai 12. joulukuuta 2019

Loistavat hihulit

Poju on vähän räjähtänyt kun ei ole herraa parturoitu nyt useampaan viikkoon :D 
Kohta korjataan tilanne Pojun harmiksi, pappa kun ei niin kauheasti arvosta turkin saksimista. Mutta ei myöskään turkin kampaamista joten sakset lienee kuitenkin se pienempi paha.


Niihin ostoksiin mistä jo aiemmin puhuin kuului myös omat sadetakit mineille. Tosin teoriassa Poju ei sitten olisi tarvinnutkaan kun sen mukana hoitolasta tuli kassillinen Pojun vanhoja vaatteita, seassa myös sadetakki... mutta se on vanha Hurtta jonka mallista en niin kauheasti tykkää joten todennäköisesti olisin ostanut uuden vaikka olisin tiennyt tämänkin takin olevan meille tulossa.


Vanha

Uusi


Malli mihin lopulta päädyin on Feel Active Reflective. Malli tuntuu hyvältä, ei estä liikkumista ja suojaa (myös takapäätä) sateelta ja kuralta varmaan niin hyvin kuin mantteli-mallinen vaate vain voi. Haalari olisi tietty siinä mielessä parempi. Tuossa on myös aika hyviä säätömahdollisuuksia ja mm. selässä oleva taluttimen paikka on säädettävä niin että se sopii kohdilleen erilaisien valjaiden kanssa.



Sadeasussa valjasreikä on vähän ongelmallinen (vesi menee tietty sisään) ja isoille olen mieluummin katsellut sellaisia sadetakkeja missä sitä ei ole mutta chihuilla en halua käyttää kaulapantoja niin se reikä on oltava. Tässä takissa sen voi laittaa vetskarilla kiinni jos ei sitä tarvi ja siellä alla on vielä sellainen läpyskä minkä on kai tarkoitus auttaa ettei vesi menisi läpi. En ole ihan vakuuttunut toimiiko se käytännössä mutta voihan siitä jotain apua olla, verrattuna esim. tuohon vanhaan Hurttaan jossa on vaan tylysti reikä keskellä selkää. Auttaa myös hihnan kiinni laittamisessa kun aukon voi helposti avata isoksi ja sitten sen jälkeen taas kiristää niin pieneksi kuin vain mahdollista.





Tuota heijastavaa pintaa vähän epäröin, on tosi kiva että jopa noi tirrit ehkä erottuu auton valokeilassa kun koko hihuli loistaa mutta heijastinpinta ei välttämättä ole kauhean käytön kestävä... Monissa ihmistenkin heijastintakeissa lukee jossain kohtaa että heijastus kestää x- määrän pesuja. Mutta sain nämä aika hyvällä alennuksella joten kokeillaan :D Tuolla hinnalla ei ala liikaa harmittamaan vaikka ne ei kestäisikään jos ei ne nyt ihan samointein sentään ala hajota. Ja voihan se olla että yllätyn iloisesti :D




Koot on näissä ilmeisesti suht reilut? Ostin nämä tosiaan sillä aikaa kun hihut oli vielä hoidossa ja jokatapauksessa niitä ei ollut liikkeessä vaan oli pakko tilata niin eipä olisi voinut muutenkaan sovittaa. Mietin otanko koon 25 vai 30 vai yhden molempia mutta sadetakki saa olla vähän reilu että alle mahtuu lämmikettä ja Poju ainakin on selvästi isompi kuin 25. Lopulta tilasin 30 molemmille. Kun takit tuli ja avasin paketin olin heti että joo ei :D Olisi mahtunut molemmat minit yhteen takkiin xD Ne laitettiin sitten palautukseen ja tilattiin 25 joka on Pojulle vallan mainio. Pojun kaikki vaatteet näyttäisi olevan kokoa 28 mutta ei tämä uusi takki ole ainakaan yhtään sen lyhyemmän oloinen kuin tuo Hurtta esimerkiksi. Nöndelle tämäkin on vähän turhan iso mutta ei niin iso että haittaisi ja jokatapauksessa pienempi koko on ensinnäkin loppu kaupasta ja luultavasti olisi sitten taas jo liian pieni. Pikkukoirien vaatteissa saisi kyllä melkein olla kokoja useammin kuin 5cm välein, suhteessa se on huomattavasti enemmän kuin isommilla koirilla.


Uusi

Vanha


Nezumi sai myös uuden Nylabonen, vanhasta on alkanut irrota paloja niin sitä ei oikein enää voi käyttää. Aika kauan se kuitenkin kesti vaikka oli pentuluu jossa luki ettei se kestä ollenkaan aikuisen koiran hampaita :D (Sirrin ja Danskun luut on edelleen melko ehjät vaikka käsittelyn jälkiä niissäkin näkyy.) Tämä uusi on vähän jämäkämpää tekoa mutta myös suunnattu pennuille (koska Nessu tykkää että lelu on vähän pehmeä, sille ei kova kelpaa) joten saa nähdä kauan tämä kestää. Mutta jos esim. vuoden kuten tuo edellinen niin se on jo huomattavasti kauemmin kuin Nezumin lelut yleensä... Mietin pitäisikö ottaa kaksi, Pojullekin oma kun se aina välillä tykkäsi järsiä sitä sinistä mutta Pojun käyttö on niin satunnaista että ajattelin että saavat jakaa jatkossakin. Onhan meillä noita leluja ja luita kuitenkin aika paljon ja jos nyt alkaa näyttää siltä että tuo on molempien lemppari niin voihan sitä ostaa uuden myöhemmin. Mutta ei Poju alkuinnostuksen jälkeen ole niin hirveän innostunut siitä ollut, lähinnä tuntuu että Pojusta on vaan kiva ottaa se välillä siksi että Nezumi tulee kateelliseksi :D Eli ei se taida tarvita omaa.


Siellä se syö MUN muoviluuta...

Nessun hurja luun vartioimis- irvistys


Isojen koirien lahjukset oli paljon tylsempiä tällä kertaa, vain uudet kynsisakset ja Danskulle trimmikoneeseen terä kun vanha sanoi itsensä irti. Mutta vähän uusia herkkuja sentään saivat koko sakki että jotain kuitenkin :)