Valjaita ostamassa

Ensiksi Rohan tapasi taas... isoja tyttöjä!!! O_O

Rohanista varsinkin Lulu oli edelleen tosi ihana mutta myös vähän pelottava. Roo ei tiedä mistä näitä jättiläisnaisia oikein tulee mutta niiden suhteen kannattaa olla vähän varuillaan vaikka ne kilteiltä vaikuttavatkin.

Vähän niiden kanssa uskaltaa leikkiä kuitenkin.

Automatkalla

Ajeltiin siis Helsinkiin ostamaan canicross varusteita kun ne olivat sopivasti talvi-alessa Murren Murkinassa. Rohanilla oli ihan liian jännää ja se veti kuin hinaaja pitkästä aikaa, myyjä vähän ehdotti että josko katsottaisiin kuonopantaa mutta tyydyttiin kuitenkin niihin valjaisiin :D Päädyttiin oransseihin Zero Short valjaisiin jotka myyjän (ja omastakin toki) mielestä istuivat Romppaiselle hyvin, katsotaan jos saadaan herrasta kuvia valjaat päällä jossain vaiheessa. Ja muutama luu otettiin myös kotolaisille tuliaisiksi.

Sen jälkeen Roo meni mummolleni hoitoon siksi aikaa kun käytiin porukalla ravintolassa syömässä. Kotona se ei enää tuhoa mitään mutta en edelleenkään mene vannomaan että autossa on takapenkki alkuperäisessä kondiksessa jos tyypän jättää sinne yksinään... Rohan oli kuulemma ollut kiltisti, hieman stressaantuneelta se vaikutti kun tultiin jätkää hakemaan mutta ei pahasti ja sille jätetty luu oli mennyt kokonaisuudessaan parempiin suihin. Ihan hyvin siis vaikka tavaksi tuo nyt ei tule.

Minä saan aina traumoja jos joku hoitaa koiriani, en sen vuoksi että sitä käskytettäisiin väärin tms. koska en usko että koira on niin tyhmä että se siitä pilalle menisi. Joskus esim. Hauru tekee tokoa muiden kanssa ja se viilaa näissä tilanteissa ihan satasella vieraita linssiin mutta kyllähän ne nyt tajuavat sen kuka niitä milloinkin komentaa ja tietävät jos joku ihminen on lepsu niin ei se tarkoita että kaikki ovat. (Ja Lulu tietää olevansa mun lellikki ja käyttää sitä surutta hyväkseen mutta ei se silti kuvittele että sen omistajat käyttäytyisivät samalla tavalla.) Mutta en tykkää jättää koiriani vieraille koska kuvittelen että jos niille tapahtuu jotain kun kukaan muuhan ei tietenkään osaa pitää niistä huolta riittävän hyvin ja olla huolellinen ettei mitään vahinkoja satu... Eh-heh. Mutta siis mähän olen jo ajat sitten myöntänyt olevani kategoriassa hysteerinen koiranomistaja :D Ei se mitään.

Kotiin tultiin aika myöhään ja Maxia oli ilmeisesti alkanut vähän ahdistaa :( Ei pahasti mutta se oli kuitenkin paskonut olkkariin ja myllännyt koko eteisen. Ja Maxin vikahan se ei ole mutta minkä hiton tähden sen pitää sitten tallustella siinä paskassa ja levittää sitä joka *****tin paikaan??? Voi paska vaan. Mutta mitäs siinä muuta kuin siivoamaan. Just halusinkin pestä lattiat vielä päivän päätteeksi... ja vähän seiniäkin. Max ei ole pitkään aikaan ahdistunut vaikka olen satunnaisesti ollut poissa pidempäänkin, yleensähän nämä eivät joudu olemaan yksinään kerralla kuin jotain nelisen tuntia korkeintaan. Eli ehkäpä se, ettei Avallonia ollut pitämässä seuraa kuitenkin vähän vaikutti vaikka onhan Max yksinään ollut jo usempaan kertaan kun olen käynyt Roon (ja mahdollisesti Haurun) kanssa lenkillä (sillä vaikka Hau olisi kotona sehän on eri huoneessa silloin kun en ole paikalla). Pidempi aika on vaan ollut sitten liikaa mutta ei sitä paljoa ole kuitenkaan ahdistanut kun se ei ole koettanut tulla oven läpi tai mitään. Pitää tehdä vähän yksinolo harkkoja sille vissiin vaikka on sitä ennenkin ahdistanut ihan yks kaks pitkien hyvien jaksojen välillä. Tosin ei nyt useampaan vuoteen muistaakseni...

(Maxia ahdistaa myös se, että siivoan sen sotkuja joten annoin pojille niitä tuliaisluita että sen ei tarvitse katsoa. Selvästi se siis tietää tehneensä väärin ja pitäisi varmaan rankaista sitä sen sijaan että palkkaan sitä luilla? Näinhän jotkut siis oikeasti ajattelee. Ihan kuin Makkara sille mitään voisi että se on vähän maanantaikappale hermojensa osalta.)

Tein myös sellaisen asian mitä ei vaan saisi tehdä, eli hankin uuden perheenjäsenen ihan hetken mielijohteesta :( Peperomia caperata ilmeisesti, katsotaan saanko sen pysymään hengissä. Onneksi Googlesta löytyi jotain ohjeita joten kenties toivoa on. Tuohon pitäisi kasvaa jotain puikulaisia mato-kukkiakin ilmeisesti.

Lisää ohittelua

Jos vaan on tilaa, palkkaan Rohania aika paljon heittämällä sille nameja koska siinä yhdistyy sitten Roon kaksi lempparia, ruoka ja leikki, ja ketunraadon voi jättää superpalkaksi. Rohania ei ihan niin paljon aina innosta jos nameja vaan tungetaan suuhun, vaikka mukavaa sekin on, mutta tuo heittely on niin kivaa että pilkku viitsii keskittyä minuun vaikka jotain jännää olisi ympärillä. Kokeilin Haurulla samaa mutta sitä homma ei oikein innostanut :D Taidetaan pitää Haurulla edelleen hyppyyttämistä palkkana vaikka se välillä sattuukin naamaan... Mudi ei nimittäin oikein aina muista ettei tartte ihan päin näköä kuitenkaan pompata.

Höyrypään kanssa ollaan nyt muutamia koiria ohiteltu kohtuullisen onnistuneesti, eli suunnilleen kohdalla se sanoo räyh! mutta muuten pysyy ihan hiljaa ja hallinnassa :) Muutenkin Hauru tuntuu olevan aika hyvin kuulolla. Itsekin olen alkanut suhtautua ohituksiin rennommin, toivottavasti kehitys nyt jatkuisi samansuuntaisena. Haurun sisätiloissa hiljentäminen on myös mennyt ihan OK, eihän se nyt täysin äänetön ole eikä varmana tule olemaankaan mutta huomattavasti hiljaisempi kun olen järjestelmällisesti puuttunut sen mölyämiseen. Kas kummaa ;)

Maxin kynsienleikkuun rauhoittaminen lienee pidempiaikainen juttu mutta ehkä jonkinlaista kehitystä siinäkin on nähtävissä. Kynsiä siltä on leikattu tai "leikattu" pari kertaa viikossa ja olen koettanut kehittää kärsivällisyyttäni etenemällä leikkaamisessa niin hitaasti että Maxia ei ala ahdistaa. Jos alkaa niin odotellaan että turre rentoutuu ennen jatkamista ja vain ihan rauhallisena ja rentona pääsee pois tilanteesta. En tiedä onko metodi kaikkein paras mutta namit kiihdyttää Maxia niin paljon etten usko että mikään nami per kynsi systeemi ainakaan on sille hyvä silloin kun haetaan rauhallisuutta. Ensimmäisellä kerralla leikkaamiseen meni reilu tunti, nyt pahimmillaankin puolet siitä. Aika kauan kun vertaa noihin toisiin poikiin mutta kuten sanottu, kehitystä on kuitenkin tapahtunut.

Romppainenkin on ollut hieno mies, autot eivät vaikuttaisi olevan ongelma ja vapaana ollessaan se on hienosti tullut luokse vaikka mm. lapsi puhui tullessaan meitä vastaan (Rohanistahan edelleen kaikki aina puhuu Rohanille), koira on juossut metsästä meitä katsomaan, tuli pois syömästä jotain hevosenp*skaa yms. Hieno irtipidettävä siitä on muodostumassa ja aika monista asioista se tulee nykyään jo itsestään kertomaan. Ja lauantaina mennään katsomaan jos saataisiin niitä vetokamppeita niin päästään sitäkin treenailemaan :)

Canicrossaaja

Arvatkaa Roon ilmeestä onko mulla nami kädessä vai ei :D

Koska Roihulla alkaa olla jo ihan hyvin ikää, mentiin lenkin lopussa n. kilometrin pätkä canicrossia eli koirajuoksua. Remmin vähemmän liikunnallinen pää ei ole mikään juoksija joten kovin pitkiä matkoja ei ainakaan ihan heti vedellä :p mutta onneksi edes toinen meistä osoittautui lahjakkaaksi ja veto oli sen verran kovaa että kyllä meikäläisenkin oli pakko liikkua eteenpäin tavalla tai toisella :D Oli kyllä tosi hauskaa, pitäisi nyt hommata Rohanille vaan kunnon vetovaljaat, senkään puolesta ei siis mitään kovin huimia vetoharrasteita päästä vielä testaamaan. Rohan tosiaan veti hyvin ja tasaisesti, ohitti kivasti ja vaikka se ei suuntia osaakaan niin kääntyi risteyksissä kivasti sen perusteella, ettei täällä maalla nyt niin kauhean paljon ole reittivaihtoehtoja. Ainoastaan kun kutsuin Roippeen vierelle tien ylityksen ajaksi (kuunteli heti!) kesti aikansa ennenkuin sain pilkun taas siirtymään edelle. Rohan veti enimmäkseen laukalla, en tiedä sitten että pitäisikö opettaa se kuitenkin menemään ravia?

Jos muuten joku ihmettelee Roon hienoa kaula"pantaa" niin se on tosiaan ikään kuin kaulapanta funktioltaan. Vaikka sitä tapahtuu yhä harvemmin ja harvemmin, Roo välillä riehaantuu aika tavalla esim. meillä sisällä joten on kätevää että siinä on joku kohta mistä saa kiinni. Koska dalmis on aika liukas kaveri halutessaan, tai ainakin tämä dalmis. Tavallista pantaa en viitsi pitää turvallisuussyistä, esim. ettei leikkiessä kenenkään hammas jää pahasti johonkin lenksuun. Ihan noin leveä tuon pannan ei ehkä tarvisi olla mutta toisaalta onpahan toivottavasti vähän hellempi Romppaisen niskalle jos pilkullinen salama pitää vauhdista kopata.

Talvi-vinkkejä

Ensinnäkin, kävele aina penkan puolella. Siellä voi lenkin lomassa kaivella myyriä, tehdä omia tunneleita jos vastaan tulee riittävän iso lumikinos ja muutenkin tehdä kaikkia kivoja lumihommia. Tiet on nössöille. (Mutta varokaa ojia, niihin voi jäädä jumiin, kertoo Hauru kokemuksen syvällä rintaäänellä.)

Ainoa hyöty auratuista teistä on että ne ovat hiekoittamattomina aika liukkaita eli niitä voi käyttää mäen laskemiseen. Kunnon vauhti ja sitten vaan heittäydy selällesi niin hyvin liukuu!

Talven fanittaja ja feikki maitoparta.

Ohitettiin se sama koira kuin viimeksikin, nyt ei tullut senkään vertaa rähinää eli kertaus on opintojen äiti.

Ohitusmerkintöjä

Ilmeisesti mopsin perässä käveltiin heti lenkin alussa, Hauru kyllä pyrki pitämään kontaktia minuun ja pelattiin "missä koira" peliä mutta kuitenkin kaksi kertaa kun tultiin ihan lähelle jouduin huomauttamaan rääkymisestä. Mutta hiljeni ja lopulta varsinainen ohitus tapahtui kauniisti vaikka vastapuolellakin taisi olla jotain sanottavaa. Ihan tyytyväinen olen, ei nyt täydellistä edelleenkään mutta Hauru on tosi hyvin pysynyt kasassa viimeaikoina ja kykenee myös itse tekemään valintoja kunhan vain välimatka pysyy riittävänä. Tämä ei ole ikinä ollut Haurun vahvimpia puolia, johtuen motivointi-ongelmista?, joten ihan kiva että edes silloin tällöin mudilla syttyy jonkinlainen ymmärryksen valo ja ollaan samalla sivulla mitä tulee näihin puolustusasioihinkin.

Lenkin lopussa nähtiin naapurin mies, pyysin Haurun heti sivulle kun hän aina välillä pelkää koiria mutta tänään setä halusikin kysellä joko on oltu hiihtämässä. No eipä kyllä, ei ole edes suksia mutta en muutenkaan usko että nämä paikalliset arvostaisi jos menisi koiran kanssa laduille vaikka täällä en ole kertaakaan törmännyt sellaiseen laturaivoon mikä on ihan arkipäivää ainakin Helsingissä. Ja urheileminen ilman koiria on sulaa hulluutta. Hauru oli ihan hiljaa vaikka tuijottikin minua taas sen näköisenä että OMG, pitääkö sun aina yrittää tapattaa meidät puhumalla kaikille murhaajille!!! Naapuri sanoi että siinäpä valppaan näköinen koira... Joo, niinhän se on :p Valppaana odottaa että vieras tekisi jonkun virheliikkeen että pääsisi hyvällä omatunnolla toivottamaan mokoman murhaajan hornan tuuttiin... Varsinkin kun naapurilla oli tappovälineet (eli sauvat, niille jotka eivät puhu luontaisesti Haurua) ihan pokkana kaikkien näkyvillä, ei tajunnut yhtään häpeillä niiden olemassaoloa. Onneksi hän huomasi että vahtikoira on valppaana niin selvittiin kuitenkin hengissä kotiin.