maanantai 17. syyskuuta 2018

Dany häviää ja voittaa

Kuvaaja Timo Waltari


Lauantaina kisattiin Ohkolan Syyskisat 2018, Danyn kanssa siis osallistuttiin koirajuoksu naiset kilpailuluokkaan. 8 koiraa oli ilmoittautunut mutta lopulta vain 6 starttasi, 4 saksanseisojaa, bordercollie ja Dansku. Vähän harmi kun seisojat tuppaa menemään niin kovaa että (vaikka Danykin on seisojaksi laskettava) ei me ainakaan toistaiseksi olla niiden tasolla niin olisi kiva kun olisi enemmän jotain muita rotuja joihin voisi verrata omaa suoritusta xD

Kisapäivä ei onneksi ollut niin lämmin kuin mitä tässä on viime aikoina osa päivistä ollut, satoi enemmän tai vähemmän melkein koko ajan joten aurinkoa ei nähty. Danysta oli taas hirveän siistiä olla kisoissa, kun ensimmäinen luokka (8 koiran valjakot) lähti matkaan sen piti rääkyä jokaisen valjakon perään että hei yks setteri unohtui!!! :D Käskin sitä rauhoittumaan, meidän luokka kun olisi vasta huomattavasti myöhemmin, ja kyllä se siitä sitten alkoikin ottaa rennommin onneksi :D En välttämättä olisi jaksanut kuunnella sen huutoa koko odotteluaikaa...

Dany tarkkailee kisapaikan tapahtumia

Kun meidän vuoro lähestyi mentiin hyvissä ajoin tekemään alkulämppää, toiveena että Dany nyt kakkaisi ennen kisaa, ei kisan aikana. Eihän siitä silti taaskaan mitään tullut, se on niin tohkeissaan ettei se vaan malta niin paljon että kykenisi suoriutumaan tästä vaativasta tehtävästä. Huokaus vaan, olisi ihan takuulla kivempi juostakin kun kävisi hädillään. En vaan tiedä miten saisin sen sellaiseen mielentilaan että homma luonnistuisi kun se kiihtyy niin paljon heti kisapaikan tunnistaessaan.

Lähtö sujui muuten hyvin mutta mun Polar m200 tilttasi kun yritin käynnistää sen. Siinä juostessani en todellakaan voinut kelloon keskittyä niin jäi sitten saamatta kaikki data tästä juoksusta :( Harmitti ihan kauheasti, ensinnäkään en tiedä yhtään mitä vauhtia mentiin alussa kun vielä meni hyvin, missä kohtaa Dany alkoi hyytyä, mitkä omat sykkeet oli (käytän tätä tietoa yleensä paljon hyödykseni), enkä tiedä onko tuota juoksua nyt oikeasti edes juostu kun ei ole kellon dataa sitä todistamassa. OK, viimeinen on vitsi. Ehkä. Rankkaa tällaiselle tyypille joka rakastaa jälkikäteen tutkia kellon antamia numeroita, viivoja ja palkkeja vaikka ei niitä välttämättä ihan ymmärräkään :D

Kisaan oli suunniteltu uudet radat ja koirajuoksijat juoksivat nyt 4.2 kilsaa. Tiesin että kuuman kesän vuoksi Danyn kunto ei ole ihan normaalilla tasolla, tähän päälle uusi reittikin osoittautui melko haastavaksi. (Mutta kiva reitti se oli, ei mitään valittamista.) Useampia lyhyitä mutta jyrkkiä ylämäkiä jotka vei Danskun voimia kun se kiskoi mua niitä ylös ja jossain vaiheessa se sitten alkoikin heittää vaikeissa kohdissa raville. Lisäksi Dany olisi halunnut mennä uimaan jokaiseen ohittamaamme lampeen ja niitä lampia tuolla riittää. Sain sen kuitenkin aika hyvin käskytettyä jatkamaan matkaa kunnes tultiin maalisuoralle ja siinä se vaan pysähtyi vetämään maalisuoran vierellä ollutta lammikkoa kohti. Ei totellut käskyjä enkä oikein tiennyt kuinka paljon uskallan sitä kiskoa hihnasta kun koirajuoksussa koiraa ei saa pakottaa juoksemaan, ei vetää perässään eikä muutakaan sellaista. Ja kun vielä tosiaan oltiin ihan siinä maaliviivan edustalla missä on kaikki ihmiset katsomassa... Mutta eihän me siihenkään voitu jäädä niin koitin sitä sitten jotenkin muka nätisti nykiä siitä eteenpäin. Päästiin lopulta jotenkin maaliin mutta... joo... Että tällaista tällä kertaa. Hei, ei sentään kakannut radalle ;)

Dany ei ole koskaan aikaisemmin halunnut keskeyttää juoksemista, en tiedä oliko sillä sitten kuitenkin niin kuuma? Ilmankosteuskin on tietty huono koirille jos on lämmintä mutta en mä itse huomannut juostessakaan että olisi ollut mitenkään hirmuisen hiostava ilma. Mutta ihminen on ihminen ja koira on koira. Vai onko sillä vaan niin huono kunto tällä hetkellä että kaikki olisi vaan johtunut siitä? Sekin kyllä tuntuu vähän oudolta koska vaikka se ei ole pystynyt liikkumaan normaalisti enkä odottanut siltä ihan huippusuoritusta alunperinkään niin ei se ole vaan sohvallakaan makoillut koko kesää. Onhan mun vetäminen tietty rankempaa kuin pelkkä juokseminen, nimenomaan vetoa ei olla hirveästi tehty ja reitti oli tosiaan vähän haastava mutta silti... En tiedä. Harmi kun koiralta ei voi kysyä. Ehkä se oli kaikkien noiden asioiden yhteissumma. Ei Dansku missään vaiheessa kuitenkaan näyttänyt mitään selkeitä ylikuumenemisen merkkejä, ei esim. läähättänyt silleen tosi nopeasti ja pinnallisesti (vaikkei se tietenkään ihan läähättämättäkään ollut... mutta mun mielestä ihan samoin kuin normaalistikin silloin kun on tullut tehtyä vähän kovempi urheilusuoritus) ja se palautui nopeasti eikä hetken päästä ollut moksiskaan, loppuverkassa sain toppuutella sitä että se ravaisi rauhallisesti. Että ehkä tuo ei nyt sitten maailmanloppu ollut, oli mitä oli, eikä toivottavasti vaikuta jatkossa Danyn intoon tätä harrastusta kohtaan. Jännä nähdä jos päästään sinne toiseen kisaan että miten siellä sitten. Varsinkin jos ilmat nyt kunnolla viilenisi niin näkisi miten se vaikuttaa.

Loppuaika meillä oli 17:15 (keskivauhti 14,61, matka siis 4,2 km) millä oltiin sijalla 6/6. Eli tultiin vikaksi mutta se nyt ei haittaa mitään. Eikä sitäpaitsi ihan kauheasti hävitty bordercollielle eikä yhdelle uimaan menneelle seisojalle :P Dany kun ei ollut ainoa jota tällä kertaa kiinnosti uiminen ehkä vähän enemmän kuin juokseminen.

Kuvaaja Timo Waltari

Sanoin autokuskille että meidän ei välttämättä tarvitse jäädä palkintojenjakoon (kun päivä on muutenkin pitkä ja varmaan aika tylsä hänelle) vaikka siellä onkin pari arvontapalkintoa, jotka voi siis voittaa vain jos on paikalla. En mä niitä kuitenkaan voita eikä ne välttisti edes ole mitään kovin erikoisia juttuja. Joskus on ollut jopa kickbike muistaakseni mutta ne olikin SM- kisat ja siitä ilmoitettiin etukäteen, nyt ei sen tarkemmin oltu määritelty mitä arvotaan. Autokuski kuitenkin sanoi että jäädään vain niin jäätiin sitten. Onhan se ihan kiva varmaan voittajillekin että on vähän yleisöä paikalla eikä kaikki ole vaan häipänneet. Ja kun arvonta alkoi yllärinä sieltä tulikin mun nimi :D Olin ihan 'Häh? Minä?!?' ja kun tuolla oli muuta meteliä paljon eikä kuulutus ollut kauhean kovalla niin mietin että kuulinko oikein mutta annettiin mulle kuori käteen kun menin sitä hakemaan niin kai mä sen sitten oikeasti voitin xD xD Kuoresta paljastui lahjakortti jossa luki että saan vapaavalintaiset ManMatin valjaat VUL Shopista! Ei muuten hullumpi voitto :)

Kävin sitten kysymässä kaupan pitäjältä että onko mahdollista esim. nyt paikan päällä jo kokeilla niitä valjaita vai miten asia hoituisi kun Danylle en kyllä uskalla netin välityksellä niitä tilata, se on sen verran haastavan mallinen. Sirrionille ehkä vielä voisi kun se on melko normaalisti rakentunut mutta Dansku kun on syvärintainen ja kuitenkin kapea niin eihän sille sovi mikään. Silloinkin kun nuo Non-Stopit ostin kokeiltiin monenlaista valjasta eikä mikään istunut ihan täydellisesti. Nuo Non-Stopit kuitenkin parhaiten ja nyt kun Dany on saanut lisää ikää ja varmaan massaa/lihastakin ne istuu mun mielestä vielä paremmin kuin silloin ostohetkellä. Se on myös aina vetänyt niissä ihan hyvin, ei rohise vetäessään, ne ei hierrä mistään jne. joten kaiketi ne on ihan OK. Ei minua kuitenkaan yhtään haittaisi kokeilla lisää malleja josko joku olisi vielä parempi. Tosin kaikilla mun (ulkomaalaisilla) setterin kanssa juoksevilla nettitutuillani on nuo samat valjaat kun muut ei ole sopineet heidänkään koirilleen... kertoo kai sekin jotain. Tämä myyjä oli samaa mieltä siitä ettei kannata sokkona hankkia jotain mikä onkin sitten huono mutta sanoi ettei hänellä ole montaa valjasta nyt mukana. Ja oli samaa mieltä Danyn nähtyään että tuolle rakenteelle voi muutenkin olla aika vaikea, ellei mahdoton löytää sopivaa valjasta. Voisin kuitenkin käydä hänen luonaan myöhemmin sovittelemassa kaikkia tarjolla olevia vaihtoehtoja ja katsastamassa muitakin tarjolla olevia tavaroita :) Sopii hyvin! En siis vielä tiedä mihin tuotteeseen tässä päädytään mutta jotain Dany voitti kuitenkin ;)

Tämä ei ole ruokaa?? Mitä tällä siis tekee? 

Dany tosin onnistui pummaamaan itselleen pienen pussukan Dog's Health- merkkistä puolikosteaa koiranruokaa joten herkkupuolikin on hanskassa :D On muuten tämän testiryhmän mielestä tosi maistuvaa! 



tiistai 11. syyskuuta 2018

Vetourheilu jatkuu



Vieläkin on ollut tosi lämpimiä päiviä mutta vähän ollaan silti päästy jatkamaan Danskun kanssa pyörätreenejä. Vauhtikin on hieman parantunut, tosin ei niinkään siksi että Danyn kunto olisi kasvanut (siihen tarvisi säännöllisempää harjoittelua eli viileämpiä kelejä) vaan siksi että Dansku on yhä paremmin ymmärtänyt homman idean :) On se kyllä niin fiksu likka. Kerran lähtötilanteessa, kun vasta seisoin pyörän vierellä, Dany keksi kokeilla josko ei tarvisikaan odottaa lähtökäskyä, onneksi ehdin napata pyörästä kiinni ennen kuin mitään isompaa ehti tapahtumaan :D Sen jälkeen se on malttanut taas odotella ihan kiltisti lupaa lähteä. Vauhdinsäätely toimii erinomaisesti, ohjaustehostin puuttuu edelleen mutta menee se suunnilleen sinne minne haluan vaikka onkin vähän jähmeä. Ohitukset on menneet myös tosi kivasti, olen pyytänyt Danya edelleen pysähtymään (tai vähintään hidastamaan raviin jos on oikeasti tilaa) kun tulee vastaantulijoita jotta toivottavasti ei säikäytettäisi ketään mutta selvästi se ei olisi tarpeellista. Ei se ole menossa kesken hommien seurustelemaan.


Dany on nyt ollut etusijalla näissä vetohommissa koska sillä on kisat viikonloppuna (ja tarkoitus oli ilmoittaa se toisiin kisoihin loppukuusta mutta saas nähdä kun mitään kisakirjettä ei ole tästä kisasta vieläkään näkynyt...). Jos keväällä meillä oli ongelmana se etten itse ollut pystynyt treenaamaan sairasloman vuoksi niin nyt on sitten meikä (omaan tasoon nähden) kunnossa mutta koira ei ole pystynyt treenaamaan kun on niin kuuma. Että ei varmaan taaskaan saada sitä omaa ihan parasta suoritusta mutta näillä mennään ja parhaamme yritetään. Toivottavasti kisapäivä ei olisi kauhean lämmin... Ja toivottavasti ensi kesä olisi kokonaisuudessaan viileämpi.

Kunhan vielä säät paranee niin sitten Sirrionkin pääsee hommiin. Nyt on vähän niin että varhainen aamu menee Danyn kanssa touhutessa ja sitten onkin jo liian lämmintä taas että olisi järkevää lähteä enää Sirrin kanssa pyöräilemään :( Tehdään sitten Sirrionin kanssa muita juttuja.





sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Mypeko Match-Show

Tällainen kuva napattiin Sirrionista Koijarin Tassutarvikkeen myyntikojulla myyjän toimesta. 


Tänä vuonna ei olla kauheasti päästykään mätsäröimään, ei vaan ole oikein osunut aikatauluihin yms. Tämä mätsäri oli kuitenkin sopivana päivänä, melko lähellä ja ennakkoilmoittautumalla hintakin oli vähän edullisempi kuin nykyään mätsäreissä noin keskimäärin. Eli osallistutaan :) Päätin että otan Sirrionin sillä vaikka Dany on ns. parempi näyttelykoira niin se on päässyt yksinään (siis ilman muita koiria) aika paljon kaikenlaisiin menoihin juoksuharrastuksen puolesta ja sama tulee jatkumaan lähitulevaisuudessa niin on kiva Sirrioninkin kanssa viettää jonkun sortin laatuaikaa. Ja Danynkin olisi ihan hyvä joskus jäädä kotiin että asia pysyy edes jollain lailla muistissa...

Tämä mätsäri oli järjestetty virallisten näyttelyiden tapaan perinteiden mätsärin sijasta. Jokainen sai kirjalliset arvostelut, urokset ja nartut oli omissa luokissaan jne. Toisaalta ihan kiva, toisaalta viittaa siihen että Sirrionilla (ja muilla selkeästi "pikkuvikaisilla" koirilla) tulee todennäköisesti olemaan aika heikot mahdollisuudet menestyä. Se on aina vähän harmi, mä edelleen kannattaisin sitä että mätsäreissä ja muissa epävirallisissa karkeloissa annettaisiin anteeksi viat joille ei mitään mahda jos koira on muuten hyväkuntoinen, esiintyy iloisesti yms. No, Sirrion yleensä esiintyy parhaimmillaankin aika huonosti että se ei oikein ole todennäköinen menestyjä millään kriteereillä katsottuna xD

Isoja koiria oli aika paljon ja useampi pentukehä tarkoitti sitä että saatiin odotella tosi kauan meidän vuoroa, isojen koirien kehä olikin se joka pyöri pisimpään ja lopulta aikuiset nartut siirrettiinkin toiseen kehään jotta heidän ei tarvinnut odotella vielä urosten loppumistakin. Oli myös suhteellisen lämmin ja hiostava sää. En tiedä oliko sää yhdistettynä pitkään odotteluun imenyt Sirrionista voimat vai mikä oli kun se esiintyikin poikkeuksellisen hyvin! Ravasi nätisti, ei pyrkinyt laukkaamaan, kääntyi kulmissa (meille aina iso haaste, Sirrin mielestä kun voitaisiin vetää suoraan vaan kehänauhan läpi...) mutta ei toisaalta pyrkinyt myöskään haistelemaan maata täysin yhteistyöhaluttomana mikä on sillä sitten se toinen ääripää. Ylienerginen tohelo tai en haluu, et voi pakottaa. Mutta nyt ei ollutkaan kumpaakaan vaan tosi hienosti esiintyvä näyttelykoira :D OK, se ei osaa seistä kauhean ryhdikkäästi eikä muutenkaan aina ihan "oikein" mutta tosi hienosti sujui seisotuskin siihen nähden miten huonoa se normaalisti on xD Olin tosi tyytyväinen vaikka harmi ettei se ollut noin hyvä siellä dallujen open show:ssa xD Siellä olisi sopinut laittaa parastaan mutta kivahan se oli nytkin huomata että kyllä se sittenkin osaa jos vaan sattuu huvittamaan :P

Tuomarina oli Anne Huusko, kennel Barrelsbearer's. Arvostelu: 3v, hienot hampaat (alapurenta), hieno lihaskunto, ystävällinen luonne, hyvät takakulmaukset, täyteläinen rintaosa, liikkuu reippaasti

Sirrion ei sijoittunut, tuomari sanoi vielä että 'upea koira mutta sillä on alapurenta' tjsp. kätelleessään meidät ulos kehästä. Joo, niinhän sillä on. Mutta vitsit miten hienosti se esiintyi :D Tai ainakin siltä tuntui, enhän mä tiedä miltä se loppupeleissä ulkoapäin näytti :D Kaikki osallistujat sai kuitenkin vähän lahjuksia, saatiin pieni puruluu, namipussi ja parkkikiekko. Ensin mietin että mitähän mä tuolla viimeisellä mukamas teen mutta sitten keksin että jos joskus menen koira(pyörä)valjakolla kauppaan niin voin lätkästä sen siihen pyörän nokkaan kiinni niin ei saada sakkoja kun kaikki tietää kauan mun koirat on siinä seisseet ;)

Ostettiin myös Koijarilta Sirrille tällainen uusi pallo kun sen vanha on kadonnut johonkin. Ei löydy ei sitten mistään ja pitäähän sitä talmaatilla pallo olla!

Ah, niin pyöreä ja maukas!


Ja Danykin oli ollut yksinään kotona kiltisti ja mitään rikkomatta :) 



lauantai 25. elokuuta 2018

Hihuliinejä

Kävin moikkaamassa tällaisia 7 viikkoisia (luulisin) ipanoita :D 

Niin pieniä, ei siis voi tajuta että noi olisi periaatteessa luovutusikäisiä xD Mutta ei noita kyllä luovuteta vielä näin pieninä, mikä on ihan ymmärrettävää. Mun mielestä Sirrionkin oli ihan kauhean pikkuinen 7 viikkoisena ja se oli kuitenkin kymmenen! kertaa isompi o.O 

Kuvista ei oikein tullut mitään kun noi oli niin järkyttävän pieniä ja kuitenkin kovia viipottajia mutta alla olevasta videosta saa ehkä hätäseen jotain selvää. Taustalla kasvattajan poika pelaa räiskintäpeliä joten suosittelen äänien pitämistä pois päältä, laitoin niitä jo itse pienemmälle mutta en sitten viitinyt ottaa ihan kokonaan pois kuitenkaan. (Yksi on pitkäkarvainen niin se näyttää isommalle mutta on oikeasti ihan yhtä pieni tai pienempikin kuin nuo kaksi lyhytkarvaista.)






tiistai 21. elokuuta 2018

Bikejoraamista



Tarkoitus oli jo kesän viileinä aamun tunteina kokeilla vähän koirapyöräilyä (myös kulkee nimellä bikejoring) Danyn kanssa ekoja kertoja, lähinnä kunnon kasvatuksen vuoksi. Tässä suunnitelmassa oli sitten se yksi vika, eihän tänä kesänä ollut mitään viileitä aamuöitä >( Kun mieluusti saisi olla alle 15 astetta niin hemmetti ei ollut mihinkään kellonaikaan koskaan (ja no pimeällä en kyllä lähtisi turvallisuussyistä). Että se siitä sitten :(

Nyt olisi muutamia hyviä päiviä jo ollut mutta mulla oli itselläni viikonloppuna Half Marathon Weekend niin päätin että aloitetaan pyöräilyhommat vasta sen jälkeen. Olisi tosi tyhmää jos pyöräillessä tulisi joku kaatuminen tms. mikä estäisi osallistumisen viime hetkillä... No mutta se oli ja meni (ja ihan mukavasti vaikka en ihan kaikkiin tavoitteisiin päässyt, kuuma kesä on haitannut omaakin treenaamista) joten tänään aamulla laitoin vetovermeet pyörään kiinni ja lähdettiin vähän elämään reunalla ;)

Danylla en ole aikaisemmin uskaltanut pyörää vedättää kun se ei ole niin luotettavasti toimiva vetokoira mitä Sirrion on. Sirrion osaa kaikki oleellisimmat käskyt (ja useimmiten tottelee) sekä, mikä minusta oikeastaan hienointa, osaa itsenäisesti tehdä älykkäitä päätöksiä vetäessään. En esim. pystyisi käskyttämään Sirriä auton alle vaikka kuinka yrittäisin ja sen elekielestä näkee muutenkin jos edessä on jotain huomioon otettavaa mitä itse en ole ehkä (vielä?) havainnoinut. Dany sensijaan ei kunnolla osaa kaikki käskyjä (tosin parannusta on tapahtunut) ja se juoksee ihan ympäristöään huomioimatta. On täysin minun vastuulla katsoa ettei se jää auton alle, juokse päin talon seinää (on meinannut tapahtua...), vedä täysiä aamulenkillä olevan mummoryhmän läpi keilaten mummot sinne sun tänne (ei ole onneksi tapahtunut) jne. jne. Eli vähän hasardia hommaa välillä pelkkä juokseminen Danyn kanssa niin saati sitten pyöräily... Mutta sen ymmärrys on alkanut parantua, meillä on hiljaisia metsäteitä joissa on hyvä näkyvyys ja pysähdys on onneksi sellainen mitä Dany tottelee todella hyvin joten kyllä mä sen kanssa nyt jo uskallan kokeilla.

Otettiin tuollainen n. 7.5 kilsan lenkki josta reilu eka kilsa lämmittelyä ja lopussa joku 1,5 kilsaa loppuverkkaa. Eli n. vitonen mentiin täysillä. Aikaa tähän vitoseen saatiin kulumaan 19 minuuttia kahden pysähdyksen taktiikalla. Ensin yksi pysähdys kun vastaan tuli koiranulkoiluttaja, Dany osaa ohittaa mutta katsoin kuitenkin turvallisemmaksi pysäyttää. Nämä on monesti vähän sellaisia ihan sama miten teet niin ei mene hyvin, jos vedän koiran kanssa täysillä ohi monet säikähtää ja saan vihat päälleni ja sitten taas jos pysäytän ja käskytän koiran vierelle säikähdetään koska en selvästi hallitse vihaista koiraani kun miksi muuten mä alkaisin niin äkisti keriä sitä vierelle?? Ja Danyn käytös ei auta asiaa kun se alkaa vetolenkeillä rääkyä aina kun ei liikuta koska vetolenkeillä mennään täysillä, EI pysähdytä ***tana! t. Dany. Jooh. Mutta ihan sama. Toinen ns. pysäys tehtiin yhdessä hyvin jyrkässä hiekka/sora alamäessä mitä en uskalla mennä (mun) pyörällä täysillä edes ilman koiraa joten käskytin Danskun vierelle ja käveltiin se mäki alas.

Meni kyllä tosi kivasti, ei kaaduttu, ei kuoltu kumpikaan ja Dany oli tosi hyvä vetokoira kunhan hiffasi homman :D Sille on kuulemma opetettu että pyörän vierellä juostaan nätisti mutta mullahan on vähän toisenlaiset toiveet ;) Ensimmäisessä liikkeellelähdössä Dansku oli vähän ihmeissään eikä meinannut osata mennä eteen että päästäisiin liikkeelle mutta sitten kun saatiin eka kerta toimimaan niin seuraavat lähdöt meni jo ihan hyvin. Danyn kanssa on kyllä edelleen toisaalta helpompaa kun se on noin pieni eikä jaksa kiskoa pyörääkään siihen malliin mitä Sirrion. Vaikka kisaamista ajatellen se vahvempi vetokoira olisi tietenkin parempi. Keskinopeus (nuo tauot miinustaen) oli sellaista 20 km tuntivauhtia suunnilleen, huippunopeus 28 km tunnissa. Ei mitään ihan hurjaa vauhtia jos vertaa koirapyöräilyn kisavauhteihin, tosin ylämäkiä lukuunottamatta en ihan kauheasti auttanut polkemalla ja tuo pyörä jolla vedätän on ihan romu.

Haluaisin ostaa kunnollisen mutta budjettiin ei ole vielä sopinut (kun se pyörä ei kuitenkaan ole mikään ykkösprioriteetti tai edes lähellä). Tosin päätyisin varmaan läskipyörään mikä nyt ei ole se kevyin ja nopein vaihtoehto todellakaan että en tiedä miten se vaikuttaisi meidän nopeuksiin... mutta ainakin uusi pyörä toimisi niinkuin kuuluu :D Nuo tiet millä me mennään on isolta osin irtonaista pikkusoraa tms. mihin pyörä etuvetoisena uppoaa aika hienosti. En ole muutenkaan mikään rohkea pyöräilijä niin se että se pyörä tavallaan putoaa sinne tien sisään (en osaa tätä muuten selittää) tekee vielä oman lisänsä siihen että en uskalla mennä täysillä kun pelkään että pyörä kaatuu tai lähtee luisumaan tai jotain. Kuvittelen että läskipyörän paksut renkaat antaisi tukevuutta ja muutenkin estäisi sitä pyörää uppoamasta sinne soraan ihan samalla tavalla? En kyllä tiedä, kun en ole ikinä päässyt kokeilemaan. Pitäisi joskus vaikka vuokrata fätti päiväksi ja käydä testailemassa.