lauantai 10. marraskuuta 2018

Kokeellisia ompelumuksia

Nessun puku alkuperäismuodossa


Nezumin villapaita on jo alkanut jäädä sille vähän pieneksi ja aloin jo miettiä että onkohan mun pakko neuloa sille vielä yksi pentupaita kun tilaamaani hupparia ei kuulunut. Mutta eilen se viimein tuli! Kokeiltiin sitä heti päälle ja se on onneksi hirmuisen kiva! Vähän liian iso mutta se oli tarkoitus. Jännäsin kokoa aika paljon kun halusin sellaisen mikä ei olisi aivan valtava mutta jossa olisi selkeästi kasvunvaraa jotta se ei jäisi heti pieneksi. No, tämä on just täydellinen. Joskaan ei nyt tällä hetkellä käyttökelpoinen ihan tällaisenaan kun pikkutyyppi kävelee puvusta ulos...

Sirrin risa takki

Sirrionille puolestaan ostin tämän Rukka Hike Sport sadetakin vuosi sitten elo-syyskuun vaihteessa. Se on ollut teoriassa hyvä: istuu hyvin, pitää hyvin vettä, kuivuu nopeasti yms. Kuitenkin käytännössä tarranauha-kiinnitys on ollut aika pärseestä (minkä kyllä arvasikin) ja mikä pahinta jalkojen kuminauhat alkoivat rispaantua poikki parissa kuukaudessa. Ja ihan normaalilla joskin aika kovalla käytöllä. Minähän pidän kylmemmillä ilmoilla koirilla sadetakkeja paljon silloinkin kun ei varsinaisesti sada, se on hyvä heittää esim. villapaidan päälle stoppaamaan tuulta, kuraa (sadetakki on paljon kätevämpi pestä ja saada kuivaksi kuin villis) ja estämään risujen yms. tarttumista villaan. Mutta takkia ei ole mitenkään pahoinpidelty tms. mikä selittäisi sen miksi kumpparit hajoaa ja kyllä nyt pitäisi tuota kauemmin kestää. Talven yli laitoin niihin solmuja yms. väliaikaisratkaisuja ja keväällä viikkasin takin kaappiin muiden talvikamppeiden kanssa. Kesällä me ei sadetakkeja kaivata (en käytä itsekään) kun ei lämpöisellä kastumisesta ole haittaa. Nyt takkia kuitenkin taas tarvittaisiin.

Illalla pistettiinkin pystyyn pieni korjausompelimo. Tykkään neuloa mutta inhoan ompelemista enkä ole siinä niin kauhean hyvä mutta näistä tuli molemmista tosi toimivat vaikka ei ehkä ihan kauneimmat :D En myöskään osaa mitään ompelusanastoa että ei kannata ihmetellä jos on jotain outoja termejä.

Nessun puvun muokkaukset testissä



Nessun pukuun tein muutamia vekkejä eli vedin vähän sisään kangasta. Kääräisin myös lahkeita jotta minimies ei varmasti kompastuisi pukuunsa, tämä ei ehkä ollut tarpeellista. Toimii erinomaisesti ja vekkejä on helppo purkaa sitä mukaa kun jätkä kasvaa. Nezumi itse inhoaa vaatteita (eka tällainen koira minulla!) ja erityisesti kaikkia uusia vaatteita joten minimies itse ei ollut kovin tyytyväinen eikä aluksi mukamas voinut edes liikkua puvussa. Nessulla on valitettavasti aika tyhmä omistaja joka sanoi että no voi voi, sitten sun on varmaan vaan seistävä siinä loppuelämäsi ;( Kummasti kun alettiin tekemään voileipää herran liikuntakyky palasi ja tyyppi ihan onnessaan kerjäsi juustoa. Lenkillä ei myöskään ollut mitään ongelmia ja hätien tekeminenkin onnistui ilman sotkuja. Menestys! Ja onhan toi aika söpö :D



Sirrionin puvusta leikkasin pois jalkojen vanhat kuminauhat ja laitoin tilalle uudet. Valkoinen ei ole ihan paras väri mutta se oli ainoa väri mitä kaapista löytyi joten sillä mennään. Lisäksi ajattelin muuttaa puvun kiinnitys-systeemin samanlaiseksi kuin esim. Pompissa on eli klipsu selän päälle. Hamstraan turhia koiratarvikkeita juuri tällaisia tilanteita varten joten naulakosta löytyi vanha toimimaton panta josta leikkasin lukko-osan irti. Sen ompelin kiinni mahakappaleeseen, pikkupätkät kuminauhaa väliin. En halua tehdä mitään kovin vaativaa niin ajattelin että kumppari joustaa sen verran että puku mahtuu kiinni vaikka sinne alle laittaisi villapaitaa yms. ilman että tarvitsee miettiä mitään kiristys-systeemeitä tai jättää mahaosaa tosi löysälle silloin kun alla ei ole mitään. Tämäkin toimii ainakin nyt toistaiseksi tosi hyvin, en tiedä kuinka kestävä tuo on (ei varmaan kovin) mutta ainakin pääsee testaamaan ratkaisua käytännössä. Ja sitten voi tehdä paremman jossain vaiheessa jos tämä on hyvä. Ja ei niin kauniina saati toimivana ratkaisuna laitoin vähän mustaa roudarinteippiä noiden nyt turhien tarrojen päälle jotta ne ei tarttuisi niin pahasti ihan kaikkeen. Ei voi suositella, pitää varmaan ostaa tarranauhaa ja laittaa siihen sitä vastakappaletta :D Mutta näillä mennään nyt hetki. Ja muuten puku toimii siis tosi hyvin! Tämäkin oli jo lenkillä päällä enkä havainnut mitään ongelmia :D Jee! Ja nyt ei tarvi toivottavasti ommella mitään ainakaan muutamaan kuukauteen!





lauantai 3. marraskuuta 2018

Leikkikoulussa



Eilen oltiin Hurttia & Huumoria pentuleikkikoulussa. Tällä kertaa osallistujien joukossa ei ollut yhtään Nezumin kokoisia tyyppejä mutta mentiin kuitenkin paikan päälle katselemaan. Oltiin olevinaan samassa porukassa (muistaakseni) 13 viikkoisen bulldogin ja juuri luovutusikäisen appenzellinpaimenkoiran kanssa. Porukan pienimmät tyypit mutta liian isoja ja riehakkaita että olisin laskenut Nessua niiden kanssa leikkimään eli se sai katsella pentujen touhuja sylistä käsin. Leikkitauoilla (välillä pennut kutsutaan luokse ottamaan kontaktia omistajiinsa, rauhoittumaan vähän, käymään mahdollisesti ulkona pissalla yms.) Nessu aina pääsi sylistä tutkimaan paikkoja, haistelemaan jänniä hajuja, leikkimään mun kanssa taisteluleikkejä ja sai myös hallitusti tutustua rauhalliseen ja tottelevaiseen porokoiraan (?) sekä tähän bulldoggi- pentuun. Hihnassa koska Nezumi on niin pieni että mahtuu helposti leikkialueita jakavien aitojen ali. Ja niin nopea että halutessaan varmasti vilahtaisi sieltä ennen kuin ehtisin kutsua sitä pois (vaikka se tottelee / totteli erinomaisesti) niin turha ottaa riskejä tässäkään asiassa.




Nessusta ei ollut liian tylsää onneksi ja sille oli ehkä ihan hyväkin näin ekalla kerralla ainakin ottaa vähän rauhallisemmin. Se oli oikein reippaan oloinen, katseli kaikkea korvat höröllä ja häntä pystyssä sekä ihan tyytyväisenä tervehti kaikkia halukkaita mutta se on kuitenkin sosiaalisissa tilanteissa hitaasti lämpenevä niin eipähän ainakaan tullut tungettua kakaraa liian vaativaan tilanteeseen vaan kokemus oli varmasti positiivinen. Ja seuraavan kerran kun päästään osallistumaan järjestäjä lupasi kysellä vähän josko saataisiin Nezumillekin kokoistaan seuraa. Kuulemma tuolla kyllä käy näinkin pikkuisia usein vaikka nyt ei sattunutkaan olemaan yhtään. Ja aluetta tosiaan voi jakaa moneen eri osaan jotta kaikki eri ryhmät saa leikkiä rauhassa, sen puolesta leikkikoulu sopii erikokoisille ja -luonteisille tyypeille.



Kuvissa kokoero ei aina näytä niin isolle mitä se todellisuudessa on, Nezumi kuitenkin painaa edelleen vain sen reilun kilon joten siitä voi arvailla kuinka moninkertaisesti massaa esim. tuolla bullilla on... Porokoiran omistaja kertoili Nessua vähän kookkaammasta kääpiökoirasta jolle oli käynyt aika ikävä onnettomuus kun se oli vahingossa törmännyt leikkiessä isompaan kaveriinsa, samankaltaisia juttuja mitä itsekin kuulin silloin kun otin selvää chihujen ja isojen koirien yhteiselosta. Kertomus vahvisti sitä että Nessu ei tule leikkimään isojen (varsinkaan vieraiden) koirien kanssa vaikka se vieras koira olisi kuinka ihan kiltti. Vahinkoja sattuu noiden tosi pienten kanssa niin helposti ja Nezumi ei vauhtiin päästyään (mikä tapahtuu välillä hyvinkin nopeasti) osaa ainakaan tällä hetkellä yhtään tajuta omaa kokoaan. Lisäksi Nezumi ei ole yhtään sen luonteinen (ainakaan vielä, ei välttämättä aikuisenakaan) että se osaisi sanoa tiukasti isommilleen "älä ***** jyrää mua!!!" niinkuin jotkut pikkukoirat tekevät. Nessu on kiltti poika, ei oikein mikään komentelija tai muutenkaan ärisijä.




Ja pakko taas vähän valittaa kun lenkillä oli taas vaihteeksi pientä härdelliä. Mutta hitto kun ihmiset ei ota vastuuta omista hurtistaan. Ensinnäkään ohituksissa yms. se toinen osapuoli ei ole vastuussa sun koirasi käytöksestä. Olisihan se tosi kiva että ohitukset sujuisi aina ihan täydellisesti, kukaan ei räyhäisi eikä tuijottelisi eikä pysähtelisi vaan mentäisiin vaan ohi sujuvasti mutta niin ei kuitenkaan aina ole ja tarkoitus on vaan pitää ne omat koirat aisoissa siitä huolimatta. Eikä se mitä se toinen osapuoli tekee oikeastaan kuulu sinulle niin kauan kun ne koirat (tai mitkä vaan) pysyy hallinnassa. Ja ärsyttävintä tässä nimenomaisessa tilanteessa oli että se toisen osapuolen koira ei todellakaan ollut hallinnassa ja on usein ennenkin käyttäytynyt aggressiivisesti. Ehkä sitä hurttaa ei kannattaisi pitää irti kun se ei tottele yhtään mitään ja juoksee raivoamaan kaikille ohikulkeville koirakoille. Mä hallitsin omat koirani (irtoräksystä huolimatta) ja ne käyttäytyivät aivan ongelmitta. Ihan turha valittaa että me kävellään liian hitaasti. Kuule me kävellään julkisella tiellä tasan sitä vauhtia mikä parhaalta tuntuu ja vaikka pysähdytään seisomaan jos halutaan.



keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Tasapainoilua


Ekan kerran Nezumi kiipesi (tai ainakin aikoi kiivetä) tasapainolaudan päälle kun se oli muuten vain tutkimassa noita jumppavälineitä. Se selvästi yllättyi kun tasapainolauta heilahtikin sen tassun alla ja peruutti hetkeksi pois. Koska Nezumi on Nezumi se päätti hetken tuumailun ja muutaman kokeellisen laudan tassulla läpsimisen jälkeen kokeilla uudelleen ja hyvin äkkiä jo kiipeili tasapainolaudan päällä ilman mitään epäluuloisuutta vaikka se välillä keikkuu hyvinkin voimakkaasti. Olen sitä sitten välillä palkkaillut laudan päällä keikkumisesta koska ehkä se opettaa sille jotain? Lauta on Nezumille aika iso niin sen on varmaan suhteellisen helppoa pysyä sen päällä, verrokkina nuo isommat koirat joiden kanssa on myös joskus leikitty tuolla laudalla, mutta kiva huomata että herra on tässäkin asiassa noin reipas ja peloton. 

En ole huomannut Nessun muutenkaan olevan yhtään alusta-arka, mm. kun käytiin kylässä mun veljen kotona Nessu oli ihan reippaasti tulossa rapun edessä olevan ritilän päälle paitsi että kyseisen ritilän raot oli niin isot ettei Nessu sen takia oikein voinut kävellä siinä. Tassut vaan sujahti sinne koloihin ja päädyin nostamaan herraa ettei se loukkaa itseään. Mutta mitään pelkoa Nessulla ei ollut ja kovasti se yritti keksiä miten siinä olisi muka tarkoitus kävellä :D Muutenkin Nessu oli kylässä reipas poika, leikki innoissaan veljen vaimon kanssa yms. 

Ensi viikonloppuna on toivottavasti oikein extra sosiaalistamista kun ollaan menossa synttäreille ja laitoin kyselyä josko pääsisimme pentujen leikkikouluun, samaan missä Sirrion kävi aikoinaan. Sirrionilla ainakin oli siellä tosi kivaa aina. Nezumi vaan on niin pieni että pitää vähän katsoa löytyykö sille sopivia leikkikavereita mutta toivottavasti täällä on muillakin ihmisillä pikkukoiria ;) 



torstai 25. lokakuuta 2018

Uusi banneri


Siskoni piirsi blogiin uuden bannerin missä on Nezumikin mukana :D On taas oikein hieno kuva ja iso parannus mun omiin räpellyksiin xD Samalla ajattelin että otan äkkiä vähän yhdenmukaisemmat kuvat pojista tyypeistä (vaikka ei Danya kai haittaa olla yksi pojista...) tuohon sivuun. Ja saa Sirrionistakin kuvan missä se ei ole ihan kakara. Mua aina häiritsi kun se oli vanhassa kuvassa vähän hassussa kasvuvaiheessa eikä näyttänyt enää pennulle mutta ei myöskään aikuiselle vaan sellaiselle ihme puikulapäälle :D Kuitenkaan en ole saanut aikaiseksi vaihtaa sitä kuvaa kun meneehän siinä varmaan ainakin viisi minsaa... 

Minulla oli aamupäivästä muuta tekemistä (sitäpaitsi silloin satoi) ja nyt illemmalla ei enää ollut kauhean hyvä valo joten kuvat on aika vaihtelevasti tarkentuneita, varsinkin noiden karvaisempien tyyppien osalta, mutta kun inspiraatio iskee niin on tehtävä NYT eikä sitten kun on seuraavan kerran kaunis päivä :D Sitä paitsi Nezumin kuva pitää kuitenkin jossain vaiheessa päivittää aikuiskuvaan myös. Ehkä vaikka sitten kun se on neljävuotias :P

Maailman kaunein. Muistan vielä kun Sirrillä yhdessä vaiheessa oli mun mielestä varsin ruma pää mutta joko olen tottunut enkä näe sitä enää samalla tavalla (hyvin paljon mahdollista) tai sen pää kehittyi aikuistuessa oikeaan suuntaan :D 


"En taho onks pakko?" Tää sankari karkasi kuvaustilanteesta sen verran useaan otteeseen että kun sain edes jotenkuten järjellisen otoksen napattua niin sillä mennään. Tuhma setteri!

Tykkäät kuiteskin, t. Dany

Maailman komein, fiksuin ja paras poseeraaja. Nytkin kun näytin sille mihin sopii pylly parkkeerata se istui siihen, otti tän saman ilmeen mikä sillä melkein aina on ja tönötti siinä hievahtamatta. Toisaalta ihanan helppoa mutta toisaalta jos haluaisi saada vähän vaihtelevuutta kuviin niin sitä ei Haurulta oikein irtoa.

Vakavaa hommaa

Minimies sai alustan ettei herran herkkä pylly likaantuisi eikä varpaat palelisi niin paljon. Ja myös siksi että se varmemmin pysyisi paikallaan vaikka osaa se jo vähän aikaa istua käskystä ja pysyy vaikka liikkuisin yms.

Hienohelma ei vaan alustasta huolimatta kyennyt istumaan ulkona, katsoi mua vaan sen näköisenä että ootko joku hullu?!? Mutta kiltisti se seisoi tuossa vaikka mä viheltelin yms. jotta se katsoisi minuun päin eikä vaan mitä naapuri tekee aidan takana :D Kiltti hiiri siis vaikka onkin hienopylly :D



torstai 18. lokakuuta 2018

Maailmalla



Nezumi kävi ekoilla rokotuksillaan joku aika sitten. Pikkumies oli varsin reipas eläinlääkärilläkin vaikka siellä olikin paljon uusia ihmisiä. Nessu on vähän ujo tai pidättäytyväinen vieraita kohtaan, kyllä se nytkin kävi ihan itse tervehtimässä henkilökuntaa, antaa käsitellä itseään ongelmitta yms. mutta tarvitsee vähän pidemmän tutustumisen ennenkuin se näyttää "oikean" aina iloisen pusupoika luonteensa uusille tyypeille. Muuten hiirulainen onkin kovin reipas tyyppi, tutki innoissaan eläinlääkäriasemaa yms. eikä tunnu arastelevan mitään. Ja olisi kovasti halunnut tehdä lähempää tuttavuutta odotushuoneeseen tulleeseen 7kk chihupoikaan. Toivottavasti sen suhtautuminen ihmisiinkään ei ainakaan mene huonommaksi vaan joko pysyy ennallaan tai ihan parhaassa tapauksessa ipana muuttuisi aavistuksen avoimemmaksi iän ja kokemuksen karttuessa.

Nessu todettiin silmämääräisesti terveeksi, hampaat ja purenta hyviksi (vielä... ;) ) ja pallit on myös paikoillaan, kuten on kyllä ollutkin koko ajan. Painoa oli 1,3 kiloa. Vaa'alle astuminen oli tosi kivaa ja Nezumi punnitsi itsensä monta kertaa :D Vaikka määrät on periaatteessa tosi pieniä niin selkeästi huomaa että ipana on kasvanut tässä viikkojen aikana. Nessu sai myös kehuja siitä että se ottaa tosi hyvin kontaktia, tarkkailee ja kuuntelee minua. Ainakin vielä, odottakaamme kunhan murrosikä iskee ;) Rokotuksesta seuraavana yönä Nessu oksenteli muutamaan otteeseen ja vatsa oli vähän löysällä mutta muuten pikkuherra oli ihan reipas ja joi onneksi hyvin joten en ollut niin huolissani että olisin yöllä sitä johonkin lähtenyt rahtaamaan tms. Aamulla ipana oli sitten jo ihan kunnossa ja aamupala pysyi kiltisti vatsassa. Varmaan joku reaktio rokotuksesta, pitää muistaa puhua tästä viimeistään seuraavaa aikaa varatessa.



Videolla on juoksupätkiä (siis Nessu juoksee, me muut kävellään...) mutta Nessu saa itse valita vauhdin ja valtaosin mennään paljon hitaammin. Sitä varsinaista kävelyä on vaan vaikeampi kuvata niin siksi tuossa on vaan tuota reippaampaa menoa. 


Jos aikaisemmin kaikki ihmiset ihmetteli että miten Nezumi ei hauku kun chihut on yleensä aina niin kovia räksyttämään (ja sitten piti arpoa kerronko että a) se on pentu, se ehtii vielä, b) Nezumikaan ei ole mikään mykkä todellakaan, vai c) ehkä ne räkyttävät chihut on huonosti koulutettu...) niin nyt kun on käyty lenkeillä koko porukalla ei yksikään ihminen tunnu pääsevän meistä ohi ilman ihmettelyä siitä jaksaako Nessu muka kävellä noiden isojen koirien mukana?? No siis se on pentu, me ei kävellä mitään hurjia lenkkejä vielä mutta jaksaa vallan mainiosti ja aikuisena varmasti vielä paremmin. Ja se osaa pyytää syliin halutessaan eikä mulla ole mitään sen kantamista vastaan eli ei sitä pakoteta kävelemään, ei tarvitse huolestua. Mutta se ei halua olla sylissä (enää nykyisin) vaan alkaa rääkymään jos meinaan kantaa sitä. "En oo mikään vauva enää!! Kävelen ITSE!!!!"


Yritin tässä yksi päivä kuvata mun käsitöitä ja apumies tunki mukaan jokaiseen kuvaan :D

Kiva kun tänne ulos on tuotu tällaisia pyllyn alusia :D