torstai 5. syyskuuta 2019

Dog Turbon uusi tuleminen




Tämähän on mun siskon Haurulle lahjoittama lelu jolla Hauru aikaisemmin onkin pelaillut. Mutta kun kukaan muu ei sitä ole käyttänyt niin se on nyt viime aikoina jäänyt lähinnä keräämään pölyä. Dog Turbo on suhteellisen haastava peli helpoimmillaankin. Jos koiraa ei siis auta yhtään. Kun vaikka namit laittaisi tuonne aukkojen lähelle ja puupyörylät valmiiksi siihen lähelle, ns. oikeaan paikkaan, niin aloittelevat koirat tuppaa työntämään niitä väärään suuntaan yms. Ja peliä on tarkoitus siitä vain vaikeuttaa mm. laittamalla namit tuonne keskirakoon koiran oppiessa homman idean paremmin.

Ei mun koirista suurimmalla osalla hermo kestä tän kanssa, ne luonteesta riippuen joko luovuttaa tai raivostuu ja yrittää pistää mokoman tyhmän härpättimen säpäleiksi kun ei niitä nameja ala kuulua :D Toki tämän voisi varmasti opettaa noille kaikille ihan kädestä kiinni pitäen pikku-askelilla mutta se ei ole se miten mä yleensä näitä pelejä käytän. Minulle näiden ajatus on että koira itse miettii ja keksii miten peli toimii, mahdollisimman vähällä avustuksella ihmiseltä. Sitten kun koira osaa sen pelin tosi hyvin sitä ei yleensä enää oikein ole edes järkeä pelata koska se peli on sen jälkeen vaan tosi hieno nami-automaatti :D Toki jollain muulla voi olla toisenlainen suhtautuminen näihin ja se on ihan hyvä sekin, mä vain mieluummin opetan vaikka jonkun muka-hyödyllisen tempun jos ihan opetuslinjalle lähdetään.

Nyt kuitenkin ajattelin kokeilla josko Nezumi tykkäisi leikkiä tällä. Nessu on ensinnäkin aika fiksu, se keksii asiat yleensä aika nopeasti, ja ehkä tärkeimpänä ominaisuutena se on hyvin sitkeä silloin kun se haluaa tehdä jotain. Se ei luovuta helpolla eikä turhaannu epäonnistumisista niin paljon että asian tekeminen ei olisi enää kivaa. Nessusta ei vaan aina tiedä etukäteen haluaako se tehdä jotain vai ei, jos ei kiinnosta niin sitten mikään mahti maailmassa ei saa sitä siitä asiasta innostumaan... Mutta Nezumi tykkää älypeleistä ja on edennyt tämänkin kanssa ihan suhteellisen hyvin jo muutaman pelikerran jälkeen. Jännä nähdä miten pitkälle minimies pääsee. Etukäteen veikkaan että ne ihan kaikista vaikeimmat variaatiot tulee olemaan hiirelle liian vaikeita mutta ehkä yllätyn ja joudun syömään hattuni ;)


maanantai 26. elokuuta 2019

Lenkkeilyä ja ryhmäkuvausta

Päivitetty ryhmäkuva :D


Sirrion on tullut siihen tulokseen että meidän ryhmäkuvauksissa kestää aina niin kauan että se ei enää suostu istumaan niitä varten :D Käsken sen istumaan mutta se menee aina maahan. Olkoon nyt sitten vaikka kyllähän mä tietty saisin sen istumaan jos välttämättä haluaisin. Onhan se ehkä vähän tasapainoisempi kuvakin näin, Sirrion lienee oikeilla jäljillä. Tosin tällä kertaa ei edes mennyt kauan kun Nessukin osaa nykyään jo aika hyvin olla paikallaan. Ihan ekalla ei onnistuttu koska eräs yleensä ihan taitava poseeraaja ei ollut tänään jostain syystä kovin innostunut malleilemaan. Katsokaa itse:  


Danykaan ei toki katso kameraan just tällä hetkellä mutta kyllä se on tuo laitimmaisin pikkutyyppi joka oli aika selkeästi sitä mieltä että voisin ottaa kamerani ja painua sen kanssa jonnekin kauas...

"Poju jos näytät edes vähän iloiselta saat herkun!"
"jaa... no... kyllähän tässä jo vähän hiukoo... aamupalastakin mennyt jo puolituntia..."


Viimeksi kun oltiin metsälenkillä löydettiin taas uusi hakkuualue, ei sitä ollut viimeksi kun tuosta mentiin... Mä en ole kauhean hyvä suunnistamaan muutenkaan niin sitten puuttuvien puiden ja myllätyn maan vuoksi en todellakaan osannut ihan täydellisesti mennä sitä reittiä mitä me yleensä mennään vaan ajauduttiin vähän sivuun. Mutta oltiin suunnilleen oikeassa kohdassa ja oikeaan suuntaan menossa niin ei kai sen niin väliksi ole jos se polku mitä seurattiin ei nyt ollutkaan just tasan se polku mitä me yleensä kävellään? No ei kai olisi muuten haitannut mutta hetken siinä käveltyämme näin suoraan polulla tosi oudon kiven. Harmaa ja ihan kuin siinä olisi jotain kuvioitakin... Pysähdyin siihen seisomaan Poju sylissä ja Dany sekä Nessu pysähtyivät sitten myös. Sirrion ajatteli että mitä noi tuossa taas tupeksii ja oikaisi pusikon kautta jonnekin meidän edelle. Tuijotin sitä outoa kiveä hetken ja yritin tajuta mitä mä oikein katson, kun yhtäkkiä - Ei hel**tti! 

netistä törkeästi varastettu kuva samanlaisesta "oudosta kivestä"

Äkkiä uukkari ja karkuun! Ei siinä oikeasti varmasti kauaa kestänyt ennenkuin tajusin tuijottavani maa-ampaispesää mutta olisihan sen voinut nopeamminkin silti tunnistaa... syytän mun huonoa näköä, mun "kuuluisi" pitää silmälaseja koska en näe nenääni pidemmälle mutta kun en niistä tykkää niin ei kauheasti tule pidettyä. Onneksi ei kukaan astuttu pesän päälle sentään kun kaikki muut pysähtyi paitsi Sirrion joka kiersi pesän ja luulinkin jo että selvittiin säikähdyksellä. Mutta sitten kun oltiin jo kauempana pesästä Dany, joka oli seissyt pesää lähimpänä, sai hepulin ja huomasin että sen selän päällä on amppari kävelemässä/sekoittuneena sen turkkiin. Potkaisin sen siitä hiiteen ja sitten taas rivakasti kauemmas ettei se tule kostamaan :D Onneksi tuo amppari oli ainoa joka meitä päätti ahdistella, olisi voinut käydä hullumminkin. Danskulla on nyt ollut huono tuuri pörriäisten kanssa :( 

Ajattelin että eiköhän tämä riitä luontoa tältä erää ja käveltiin mahdollisimman nopeasti lähimmälle metsätielle. Ja ensi kerralla etsitään tarkemmin se oikea, hyväksi ja turvalliseksi todettu polku! Sitten vielä vietettiin hetki yrittämällä nyppiä hirvikärpäsiä pois hiuksista sekä turkeista ja joo - todellakin nyt riittää tämä luontohomma :D 

Kotimatkalla nähtiin vähän isompia eläimiä kun ensin tuli vastaan suomenpystykorva taluttajansa kanssa. Poju on vähän remmirähjä mutta melkein päästiin rähinöittä ohi vaikka pystäri mölysi (se juuri innostaa Pojua, se ohittaa paremmin jos "vastapuoli" on hiljaa) mutta sitten pystärin omistaja kommentoi että siinä on sulla porukkaa tms. jolloin Pojun hermo petti. Ja kun Poju alkoi rääkyä siihen liittyi sitten koko lauma, nuo muut ei kyllä varsinaisesti ole remmirähjiä eikä nytkään olleet edes menossa sen pystärin luo mutta mun koirat on tällä hetkellä kaikki sellaisia että ne tykkää omasta äänestään ja käyttää mieluusti hyväkseen kaikki tekosyyt räksyttää. Tilanne vissiin vaikutti uhkaavalta ulkopuolisen silmin kun pystärin omistajalle tuli niin kiire häipyä paikalta :/ Se on vähän harmi, ei meitä tarvi pelätä! Nämä on ihan kilttejä ja hallinnassa vaikka joskus ovatkin kovaäänisiä. 

Koiran jälkeen vielä suht kapealla kävelytiellä tuli vastaan kaksi ratsukkoa, mietin että tää tästä vielä puuttuikin. En ole Pojun kanssa hevosia vielä kohdannut mutta oletin että se rähjää niillekin ja sitten koko lauma rähjää ja meidän pitäisi mahtua ohittamaankin ne hevoset... mieluiten ilman että saadaan kukaan kaviosta päähän! Hevosten ohittaminen koirien kanssa on aina vähän jännittävää kun kaikki hevoset ei todellakaan reagoi kauhean rennosti rääkyvään "susilaumaan". Mutta Poju olikin ihan hiljaa, vähän näki että sitä jännitti ja se vaan käveli hissukseen Sirrionin jalkojen takana :D Ja kun Poju oli hiljaa ei kukaan muukaan katsonut tarpeelliseksi alkaa hölmöilemään. Hyvä!

Poju on ylipäätään hyvin kova haukkumaan. Vaikka välillä mua ärsyttää se miten paljon Hauru haukkuu ja mietin 'niin oliko pakko hankkia mudi kaikista maailman roduista' ;) huomaan miten hiljainen Hau loppujen lopuksi kuitenkin on kun verrokkina on oikea räksy. Muuten Poju on tosi hyvin koulutettu ja tottelee ihanan hyvin mutta olen koittanut vaikka mitä versiota hiljaa käskystä ja joko se ei ymmärrä tai ei todellakaan halua ymmärtää... Mutta ohittaa Poju jo paremmin kuin aluksi mun kanssa joten eiköhän se tuosta vielä kehity lisää jos vaan kävisi tuuri ja nähtäisiin niitä muita koiria niin että päästäisiin harjoittelemaan edes jotenkin säännöllisesti. Elän uskossa että kohta mulla on taas kerran se hiljainen ja nätisti ohittava lauma mihin olen tottunut :D 


En tiedä mihin Sirrion on päänsä iskenyt, yks päivä sillä vaan oli iho kuoriutunut tuosta silmän päältä. Nyt se on jo melkein parantunut mutta kyllä siinä erottaa karvatonta kohtaa kun kunnolla katsoo.

Danskua kiinnostaa joko saa mennä juoksentelemaan, settereitä ei ole tehty olemaan paikallaan!

Nessua tylsistyttää. Aina näitä tyhmiä valokuvia...

"En mä silti kauhean iloinen ole... se luvattu herkkukin on kuiteskin tosi pieni..."


maanantai 19. elokuuta 2019

Ampparin pisto?

Vielä vähän lurpattaa silmä vaikka pahin on tässä jo selvästi ohi


Tänään illalla Danyn silmäkulmaan turposi iso patti. En tiedä mikä sen on aiheuttanut, ei siinä näkynyt mitään jälkiä, mutta Dansku oli ollut pihalla ja sillä on tapana mm. juoksennella meidän varsin laajojen vadelmapensaiden seassa ja siellä on paljon ampiaisia. Itsekin joudun kahlaamaan aina vattujen seassa silloin kun tarkastan aitoja (pitää käydä säännöllisesti läpi että näkee jos neiti on alkanut rikkoa jotain kohtaa) ja olen saanut vihaiselta ampiaiselta palautetta joten oletan että sama on käynyt Danyllekin.

Dansku vaikutti olevan periaatteessa kunnossa ja iloinen itsensä mutta paukama taisi kutista aikalailla kun se tahtoi koko ajan hinkata naamaansa johonkin. Tai sitten se vaan tuntui muuten vaan oudolle? Joka tapauksessa patin hinkkaaminen tuskin ainakaan auttaa joten kävin kysymässä naapurista olisiko heillä diilata vähän lääkkeitä ensihätään ;) ja saatiinkin sieltä troppeja. Kohtapiakkoin paukama jo vähän laski eikä Dansku enää rapsutellut naamaansa joten ehkä lääkkeistä oli iloa tai sitten se muuten vaan laski nopeasti, mistä noista tietää. Mä olin iloinen kun ei tarvinnut laittaa häpeäkauluria Danylle, en tykkää käyttää niitä kun mulla on ollut pari koiraa jotka reagoi niihin aggressiivisesti (siis hyökkäsivät sitä kauluria käyttävän kimppuun, ilmeisesti niitä pelotti tötterö päässä heiluva kaveri). Nykyisissä ei tietääkseni tätä käytösmallia esiinny mutta kuitenkin ollaan mieluummin ilman.

Ampiaisten häiriköinnin lisäksi Dany on jatkanut barffausta, kun pari päivää sitten olin päästämässä sitä ulos aamuhädille ihan tavalliseen tapaan. Ehdin ihan vähän raottaa ovea kun Dany ryntäsi ulos ja samantien tajusin että se oli napannut siitä kuistilta jonkun elukan o.O Hitto että se kävi nopeasti, en ehtinyt tajuta yhtään mitä tapahtui eikä tainnut Danyn uhrikaan - mistä Dany edes niin nopeasti ehti huomata että siinä kuistilla on jotain? Ovi oli tosiaan niin vähän aukikin että hyvä kun se mahtui siitä livahtamaan (ja setteri muuten livahtaa uskomattoman pienestä kolosta). Tuijotin siinä vissiin suu auki hämmentyneenä että mitä oikein tapahtui niin Dany toi saaliinsa näytille, oli talitiainen. Sanoin että Danylle että tosi kiva mutta en mä sitä halua, kiitos vaan, niin Dany sitten vei sen nurmikolle ja söi tirppasen höyhenineen päivineen. Jaaha. No, kai se on luonnonmukaista ravintoa eikä sille siitä oravastakaan mitään tullut. Ei ole tullut tästä tirpastakaan.

Harmi että se nappailee noita eläimiä mutta tavallaan se on luonnon kulkua - vaikka eihän koira tietty luontoon kuuluu. Tuskin se kuitenkaan niin paljoa saalista saa kuin esim. kissa, kissaahan ei saisi pitää vapaana senkään vuoksi että ne voi tappaa todella isoja määriä lintuja, paljon enemmän kuin mitä niiden omistajat edes tajuaa. Dany on kuitenkin vain koira, ei siis varmaankaan niin taitava saalistaja vaikka sillä onkin nyt pari kertaa käynyt tuuri, ja ulkoilee vain tuossa aidatulla alueella valvottuna pääosin, se ei kulje valtoimenaan kaikkea jahtaamassa niinkuin kissat tupaa tekemään. Että ehkä se ei ole niin pahasta?

maanantai 12. elokuuta 2019

Hihurallia

Haluaisin etenkin Nezumista kivoja onnistuneita vauhtikuvia mutta lopputulos on melkein aina joko näin että kuvassa vilahtaa vain häntä...

... tai kuva on laadullisesti tätä luokkaa :D

Tämä on varmaan onnistunein chihu-juoksukuva (jossa se myös oikeasti juoksee eikä vaan vähän ravaile) tähän mennessä. Harmi että kohde on vähän väärä :P Muutenkin tällä kertaa kaikki kivoimmat juoksukuvat taitaa olla tästä herrasta :/

Tässä postauksessa on nyt kuitenkin kuvia lähinnä juoksevista chihuista ja vähän muistakin kolmikon touhuista tämän hoitojakson ajalta. Parin päivän päästä Pontus kun lähtee taas kotiinsa. 

Päästin ensin chihut pihalle ja menin sitten hakemaan kameraa yms. Kun tulin pihalle menin vaan hiljaa kyykkyyn kuvailemaan, mitä Poju ei huomannut. Yhtäkkiä se vaan huomasi että joku kyykkii meidän pihalla ja meinasi vissiin tulla vetämään mokomaa tunkeilijaa turpaan XD 

Kyllä se sitten lähempänä tajusi etten olekaan mikään chihunappaaja tai muu rikollinen :D

Vara!Nessu on aina ollut Pontuksen lempilelu meillä. Pontus aina rynnistää heti tarkastamaan Vara!Nessun sijainnin kun se tulee meille ja sitten kukaan muu ei saa koskea siihen Pontuksen mielestä. Välillä Vara!Nessua myös raahataan mukana pitkin pihaa koska sekin kai haluaa ulkoilla.

Vara!Nessu ja oikea Nessu joka tarkkailee huomaako Pontus... (huomasi kyllä ja ajoi Nessun kauemmas)

KiitoPöntys

Tuolta ne tuli...

...ja tonne ne meni. En ehtinyt saada rekkarinumeroa ylös :(

Luulisin että tämä viihtyy meillä ;)

Pappa tulee aina vähän perässä, se ei ole ihan yhtä nopea ja ketterä enää mitä teini-eläimet

Yritys on kuitenkin kova :D


Välillä pidetään (ruohon)tankkaustauko

Myös keppi on hyvä välipala. Käytiin muuten kahvilassa aamupalalla chihujen kanssa yksi päivä ja paljastui että Pontus ei tykkää donitsista :D Hassua kun se on kauhean ahne, syö melkein mitä vain ja donitsi nyt ei ole mikään salaatinlehti tms. minkä ymmärtäisin. Poju sai sitten kaksi pikkupalaa kun se Nessua ahneempana ja huomattavasti röyhkeämpänä kiisi varastamaan Pontuksen pois sylkemän palan.

Tyhmää kun nyt se keppi on Nezumilla...

Tämä olisi tosi kiva kuva jos se olisi vain onnistunut vähän paremmin...


Odottakaa nyt vähän kaverit...

Dany löysi jotain syötävää (ehkä jonkun elukan? en tiedä) ja pojat haluaisi kanssa...

Pontus oli sitkein kyttääjä. Mutta vaikka Pontus ja Poju on sellaisia vähän ärripurreja isottelijoita ja aika röyhkeitä sikoja välillä niin on ne silleen fiksuja ja kivoja etteivät esim. Danyn suusta menneet mitään ottamaan kun tuijotus ja henkinen painostus ei toiminut. Ei ne ihan törppöjä ole ;) 

Lopulta Pontuskin luovutti, Dansku ei selvästi aio jakaa sen herkkua. Mikä ikinä se sitten onkin.

Takaisin leikkimään siis!










keskiviikko 7. elokuuta 2019

Hau 11!

synttärinakki


Haurun syntymästä tuli eilen kuluneeksi 11 vuotta :) Onneksi Hau on "vaan koira" eikä varmaankaan järkyty siitä että sen synttärit jäi aika vähälle huomiolle.

Ensin aamusta tuli koiranruoka-kuorma minkä purkamisessa aina menee aikansa kun kannan säkkejä portilta pihan poikki meille sisälle. Nyt meni vielä normaalia pidempi aika kun ilmeisesti turhan kovakouraisesti käsittelin yhtä säkeistä ja se repesi saumastaan, kaikki nappulat tietty pitkin pihaa... Syytän valmistusvirhettä ;) Mutta kuitenkin piti siinä alkaa sitten lappamaan niitä nappuloita takaisin säkkiin mahdollisimman nopeasti kun mulla oli tietty apumiehiä kantamassa ja nämä apumiehet myös lappasi niitä nappuloita talteen - mahaansa. Onneksi en ollut antanut vielä aamupalaa kun iso osa porukasta yrittää vähän laihduttaa. Tai ainakin olla lihomatta enempää...

*vapaa*


Päivällä sitten Dany varasti huomion karkaamalla taas vaihteeksi. En tiedä mistä/miten mutta juuri tässä mietinkin että se on nyt tosi kauan pysynyt jo kiinni ja siellä missä pitääkin, suorastaan kummallista. Ei olisi pitänyt ajatella! Sain sen lopulta taklattua ja kannettua kotiin (sehän ei lähde kovin kauas, pyörii tuossa naapurien pihoilla, mutta ei anna kiinni saakutin rakki. Kaikki muut Danyn jutut on ihan OK mutta tuo karkailu raivostuttaa ihan suunnattomasti.
PS. Jos haluat halvalla vähän käytetyn mutta melko hyväkuntoisen setterin ja omistat suuren murtovarman betonibunkkerin niin ota yhteyttä ;)




Sitten vielä unohdin kameran päälle siksi aikaa kun puuhastelin pihalla Danyn parissa ja kamerasta loppui akku. Eikä mulla ole edelleenkään toista akkua koska ???? Ja mun muistikortinlukija on ilmeisesti mennyt rikki niin ilman kameraa en saa kuvia koneelle, piti odottaa että akku latautuu. Että sellaista.




Kun mä kirjoitan vaan Danysta ja kamerasta niin Hau kertoo itse vähän omia kuulumisiaan

(On muuten aika hassua miten vaikeaa Haurulle on tuottaa mitään ääntä käskystä, yleensä tulee vain jotain ihme pihinää. Ilman käskyä se kyllä osaa avata ääntänsä varsin mudimaiseen tapaan...)