perjantai 12. heinäkuuta 2019

Puolen kilon ero

Toinen katsoo että joko saa syödä, toinen että joko saa häipyä paikalta :D


Punnitsin molemmat minit, tosin ihmisvaa'alla joka ei ole pienten lukujen kanssa ihan niin tarkka mitä talousvaaka jota yleensä käytän. Ihmisten kanssa ei vissiin ole niin gramman tarkkaa ;) Mutta herroja on vaikea saada pysymään pienemmällä talousvaa'alla niin en jaksanut alkaa leikkiä sen kanssa :D Ei se nyt niin gramman tarkkaa ole noiden hihhujenkaan kanssa oikeasti. Minusta on vaan kiva seurata koirieni painoja + nyt on jonkunlainen vertailukohta Pojullekin.

En tiedä mitä Pojun pitäisi painaa, eli siis onko se vähän lihava tällä hetkellä, mutta ainakin nyt tiedän jos se alkaa kovasti paisumaan kun papalla on erittäin terve ruokahalu. Nessun kanssa olen vaan laittanut sille kuppiin ruokaa ja antanut sen syödä miten paljon se haluaa (kahdesti päivässä, ruokaa ei kuitenkaan ole koko ajan tarjolla kun täällä asuu muitakin eläimiä) eikä se ole ainakaan liikaa syönyt. Välillä on enempi ollut sitä ettei se syö mitään, mikä on sitten Nezumin oma murhe. Olen sitä mieltä ettei terve koira itseään ruokakupin ääreen tapa joten jos ei maistu niin on syömättä, syö sitten ensi kerralla. Mihinkään herkkujen viljelyyn tai muuhun ruoan kanssa pelleilyyn minä en lähde. (Poikkeus tietysti jos koira on kipeä, samoin jos se alkaa yllättäen muuttaa syömistottumuksiaan.)

Mutta en siis ole ihan varma paljonko chihuille yleensä annetaan ruokaa. Ruokapussin mukaan 2 desiä o.O Tähän en usko. Olen ihan varma että jopa Nessu lihoisi jos se vetäisi tätä ruokaa 2 desiä päivässä vaikka se on nuori ja aktiivinen. En tosiaan anna sitä määrää vanhukselle joka ei enää ole mikään ikiliikkuja. Yksi chihun omistaja sanoi antavansa koirilleen kaksi ruokalusikallista päivässä, se taas tuntuu aika vähältä vaikka nuo pieniä onkin... Lienee kuitenkin lähempänä totuutta, mulla on tapana liika syöttää "pikkukoiria"... eli kaikkia jotka painaa alle 30 kiloa :D Siksi on ehkä hyvä nyt aluksi vähän katsoa mihin suuntaan Pojun paino liikkuu vai liikkuuko mihinkään ja sitä kautta löytynee se oikea annostelu. Ei tosin auta että välillä Poju on syöpötellyt kahden edestä, kun Nezumi on vaan mietiskellyt syömisen sijasta ja mun huomio on ollut jossain muualla kuin Pojun vahtimisessa... Mutta olen alkanut jo oppia että meillä asuu koira joka ei osaa sitä että toisten kupeille ei mennä joten ei voi vaan laskea ruokia maahan ja unohtaa niitä sen jälkeen xD Ja Nezumikin on alkanut oppia että viimeistään siinä vaiheessa kun Pojun kuppi on tyhjä (eli noin nanosekunnissa) kannattaa alkaa lapata sitä omaa ruokaa napaansa tai se voi olla hyvin nopeasti mennyttä...

Ne painot, Nezumi painoi 2.3 kiloa (pentutaulukon mukaan sen maksimi-aikuispaino, saas nähdä jääkö se tähän oikeasti) ja Poju 2.8 kiloa. Aika pieni ero mutta kuitenkin tosi iso, Pojua on paljon raskaampi kannella mitä Nezumia. Hassua kun kyseessä on vaan puoli kiloa :D Ennen punnitsemista olisin arvannut eron vähän isommaksi vaikka ei Poju silmämääräisesti kauhean paljon Nezumia isompi olekaan.


torstai 4. heinäkuuta 2019

Nezumi 1 vuotta

Kukkuu!


Nezumin ekat synttärit, nyt jo! Kauhean äkillistä :D Paljon onnea maailman paras Nezumi!

Etukäteen kun chihuista tuli puhetta mulla oli kieltämättä useita ennakkoluuloja. Tämän videon chihu on aikalailla sitä mitä olen nähnyt... Toki vika on usein kasvatuksessa, tuon videon ihmisetkin käyttäytyy ihan ääliömäisesti anteeksi vaan, mutta on siinä koiran luonteellakin osuutensa. En voi kuvitella että esim. Danysta saisi tuollaista vaikka mitä tekisi.


Kävyt on ihan parhautta!


Nessu on kuitenkin ollut tosi helppo kouluttaa tavoille, ihan alusta alkaen. Se on tosi fiksu, tarkkailee koko ajan mitä ympärillä tapahtuu ja oppii ihan jo sen perusteella. Arkikoulutus onkin ollut tosi helppoa, kerran kun sille näyttää mitä haluaisin sen tekevän niin sitten tekee, välillä ei tarvi edes näyttää kun se on jo katsonut miten nuo muut toimii ja kopioi. Koskaan ei ole tarvinnut sen kanssa varsinaisesti vääntää mistään arjen asiasta. Temput yms. onkin sitten vähän hankalampia, Nessu toki oppii nekin mutta se tekeekö se niitä on vähän toinen juttu :D Nezumin motivointi mihinkään ylimääräisiin koukeroihin on vaikeaa mutta toisaalta eipä se tullut miksikään harrastuskoiraksi minulle enkä ole jaksanut asiaan kauheasti panostaakaan. Ei Rohankaan ollut mikään temppumaakari luonnostaan mutta siitä kehkeytyi tosi innokas tokoilija joten voihan se olla että Nezumistakin olisi saanut hyvän kun olisi tehnyt töitä asian eteen. Mutta ihan sama mulle jos se ei nyt istu käskystä, anna tassua tai osaa seurata "oikein" kun se on hyväkäytöksinen, ongelmaton ja mm. tulee luokse luotettavasti ja nopeasti.

Ihan pienenä poikkeuksena sen helppouteen oli tuossa noin 9kk iässä ollut joku haukkukausi missä se räksytti kaikelle mahdolliselle, myös lenkillä se vähän remmirähjäili ja välillä räkytti ihan tyhjääkin komennoista kauheasti välittämättä. Sitä kesti ehkä reilu viikon, hurja kapinakausi siis ;) Sen jälkeen Nessu on ollut aika hiljainen, se haukkuu leikkiessä, pihaa vahtiessa (vain silloin kun siellä oikeasti on jotain haukuttavaa) ja tietyissä tilanteissa kun se haluaa palvelua (esim. jos ulko-ovi ei ole auki) ja meillä näissä tilanteissa ääntely on sallittua, nuo muutkin tekee samaa. Mikään räksyttäjä se ei siis ole, onneksi :)


Kaikki postauksen kuvat on keväältä eli pikkuisen vanhoja mutta en ole ehtinyt niitä laittaa mihinkään niin laitan tähän :)


Nezumi on myös aina "kiltti" ja siinä mielessä luotettava vaikka se ei edelleenkään ole mikään maailman avoin mitä tulee ihmisiin. Mutta ei tarvitse yhtään olla huolissaan että se purisi ketään tai edes murisisi tms. Se ei ole mikään hirmuinen arkajalka myöskään vaikka ei vieraista niin tykkääkään ja yleensä tutustuu ihmisiin varsin nopeasti. Sitten se onkin niin iloinen ja syliin tunkeva pusupoika ettei mitään rajaa :D Sama koirien kanssa, kenellekään se ei ärhentele, ei vastaa haasteisiin ja menee kohteliaasti tervehtimään vaikka irlanninsusikoiraa. Halusin kiltin chihun, en terävää egoilijaa joten tältäkin osin herra on ihan täydellisesti sitä mitä toivoin.

Sisäsiisteys on kanssa sellainen asia mitä vähän mietin chihujen kohdalla mutta Nezumi oli melkein sisäsiisti jo luovutettaessa. Kiitos kasvattajalle opettamisesta :D Kotona se onkin ollut koko ajan ongelmaton tämänkin asian suhteen, mikä on minulle tärkeintä :P Ihan vaan kun kylässä sitä nyt voi vahtia jos olisi pakko, kotona en halua kytätä koiraani 24/7 ettei se ruiki nurkkiin. Nezumilla oli vaihe missä se vähän pyrki merkkailemaan vieraissa paikoissa (varsinkin jos niissä on tai oli ollut muita koiria) ja hommasin sille urosvyönkin vierailujen ajaksi jotta se ei varmasti pääse kuseskelemaan mihinkään. Tuo kun on niin nopea liikkeissään ja sen pissat on niin pieniä ettei niitä välttämättä huomaa ollenkaan... Mutta paristi kun se jäi kiinni itseteossa merkkailu vieraissakin paikoissa loppui. Ei se ole kuseskellut vääriin paikkoihin enää aikoihin, en edes muista milloin viimeksi.

Kaikenkaikkiaan Nezumi on siis juuri sellainen mitä toivoinkin ja tämän yksilön luonteen perusteella voi suositella muillekin :) Toki Nessu on tarvinnut koulutusta ja tämä on myös aika aktiivinen herra joten luulen että se keksisi kaikenlaista pientä pahantekoa jos se ei pääsisi kunnon lenkeille (Nessu myös tykkää tosi paljon paini-, taistelu- ja saalisleikeistä joilla sitä voi viihdyttää) mutta todella kiva ja kokonsa vuoksi hirmuisen kätevä seurakoira ihmiselle joka kuitenkin etsii KOIRAA, ei pehmolelua.



Kun on tosi pieni, metsä muuttuu esteradaksi

Yli vaan!
Ei ole normaaleilla lenkeillä tullut sellaisia esteitä vastaan mistä Nezumi itse olisi sitä mieltä ettei se pääse. Joskus autan nostamalla turvallisuuden vuoksi, en halua että se vahingossa loukkaa itseään hyppimällä mistään (chihun näkökulmasta) tosi korkealta tms. vaikka Nessu itse on sitä mieltä että hyvin se menee :D Nessulla on nimittäin ihan mieletön ponnistuskyky, se pystyy hypätä ylöspäin monta kertaa oman korkeutensa verran. 

Tuu jo, aina sua saa odottaa

Chihuista on tosi vaikea saada hyviä juoksukuvia :( Ne on niin pieniä ja kuitenkin nopeita että tarkennus on ihan sairaan vaikeaa

Mitähän kivaa toi jättiläinen on löytänyt???

Laitan tähän myös Sirrin kuvia samalta lenkiltä vaikka Nessun synttäripostaus onkin. Mutta menköön samaan rykelmään + tämä blogi on ollut niin chihupainotteinen viime aikoina että ehkä ei haittaa vaikka Sirrion vähän kuokkavierailee ;) 










tiistai 25. kesäkuuta 2019

Yksi vähemmän


Porukka lenkillä


Pontus lähtee tänään kotiinsa, jatkamme siis 4 + 1 koiran kokoonpanolla. Tulee varmasti aika paljon rauhallisempaa mutta myös tylsempää, Pontus on niin kova touhuamaan kaikkea :D Mutta ehkäpä se tulee taas jossain vaiheessa meitä ilahduttamaan, se on kuitenkin loppujen lopuksi tosi helppo vieras kun se on jo oppinut meidän säännöille. Joistain asioista se tarvitsee vain vähän muistutusta aina ekana hoitopäivänä mutta sitten toimii kuin junan vessa xD

Ihmeen helppoa tätä viiden sakkia oli lenkkeilyttää alkushokin laannuttua :D Ekat pari lenkkiä oli aika sekavia mutta sitten homma alkoi sujua tosi hyvin, keksin miten hihnoja on järkevintä pitää käsissä jotta niiden setviminen olisi mahdollisimman helppoa ja toisaalta koirat oppivat sen ettei voi poukkoilla ihan miten sattuu.


Aika karvainen vauveli


Hankalinta oli se että Poju ei jaksa ihan sellaisia lenkkejä mitä me yleensä tehdään joten se piti ottaa kantoon aina välillä enkä jaksanut ottaa reppua lenkeille mukaan. Kuitenkin hihnojen hanskaaminen on vielä vaikeampaa kun yksi käsi menee ainakin osittain koiran kantamiseen... Mietin että pitäisi hommata se kevyempi kantoväline mutta sitten googlailin vähän kantoliinoja ja päädyin ensihätään tekemään omin kätösin kantoliinan sille :D Ei se ole maailman toimivin (tuli vissiin liian iso, tuonne menisi ainakin neljä chihua... ) eikä kaunein mutta ajaa asiansa ja Poju onneksi viihtyy kannettavana tosi hyvin. Kokeilin nimittäin Nessunkin kanssa mutta siitä ei tullut mitään, Nezumi ei tykkää ja alkaa rimpuilla ja liina on niin löysä että kyllä siitä pääse putoamaan jos yhtään yrittää... Eli ei jatkoon Nessun osalta.



! Älä katso äänet päällä koirasi läheisyydessä jos se on samanlainen kuin Sirrion ;)


Kuvasin tyyppien hienoa menoa juhannuksena ja ilmeisesti jossain oli villit juhannusbileet kun yht'äkkiä meidän ohi ajoi palomiestä ja poliisia pillit huutaen. Sirrionhan ei ihan täysin arvosta piipaa-autoja niin tuli sitten sattumalta kuvattua sen kilpajoikaamista. Ja muut koirat tietty tekee taustoja vaikka ne ei oikeasti välitä. Pitäähän sitä vähän mölytä jos Sirrionkin mölyää. Tuollainen Sirrion on muutenkin äänten suhteen. Silloin joskus oli pohdintaa siitä onko Sirrionin ääniin reagoiminen ääniarkuutta (sehän reagoi tosi monenlaisiin ääniin, mm. laukauksiin) ja onhan siinä tietty jotain miksi sen pitää reagoida kun kukaan muu ei korvaansa lotkauta. Ei se kuitenkaan kauhean pelokkaalta mun mielestä vaikuta. Loppupäässä ehkä voi näyttää että se perääntyisi mutta paloauto ohittaa meidät siinä kohtaa se Sirrion meinaa lähteä perään, mitä en tosin anna sen tehdä koska se meinaa kiertää minut väärältä puolelta. Ei ole hyvä jos ne kaikki pyörii mun ympärillä, toki vielä mahdollisimman erisuuntiin ;)



torstai 20. kesäkuuta 2019

Ne vaan lisääntyy ja lisääntyy!!!

En edelleenkään tajua näitä videoeditoreja. Esikatselussa tämä näytti ihan siltä miltä pitikin mutta sitten varsinainen video jumittaa useammassa kohtaa. Miksi?? Ei voi tietää. Koitin korjata sitä niin tilanne meni vain pahemmaksi ja videosta puolet poistui ja se alkoi nykiä ihan hulluna yms. joten päätin että tällä mennään tällä kertaa. Ja mä kuitenkin osaan käyttää 3D mallinnusohjelmia yms. luulisi ettei videon pätkiminen voi olla sen vaikeampaa... mutta näköjään vaan on :D


Lisää chihuja, Nezumin äiti Luna (suklaa kuten Nessu) ja Nessun sisko Leija. Nämä neidot tosin tuli ihan vaan päivävierailulle, eivät sentäs olemaan. Vaikka ei kaksi pikkuista lisää tässä sekamelskassa paljon enää tuntuisi :D Pojista oli tosi kiva saada neitivieraita. Nessulle ja Pojullehan nuo olivat jo ennestään tuttuja mutta Pontukselle ihan uusia tyyppejä. Mitään ongelmaa ei tässäkään tilanteessa ollut, koko porukka oli varsin sopuisaa ja vaan innoissaan tapaamisesta.

Pontus ihastui erityisesti Leijaan ja oli sitä mieltä että heille tulisi kauniita lapsia :D Aivan varmasti tulisikin mutta Leija ei ollut ihan samoilla linjoilla. Nämä on tiukkoja tyttöjä molemmat, sekä Pontus että Poju saivat huutia jos meinasivat liian tunkeileviksi käydä. Sen sijaan Nessu sai tehdä niiden puolesta mitä vaan :D Onhan se kuitenkin poika/veli eikä mikään random tyyppi ;) Nezumi on kyllä yleensäkin kaikkien suosikki ja lellikki...

Nessusta oli myös tosi kiva nähdä Jesseä (myös videolla eikä ravista tai muutenkaan rääkkää Nezumia vaikka ehkä siltä vähän näyttää :D - johtuu vaan siitä että videoa on nopeutettu). Pontuksestakin Jesse oli super hauska, varsinkin kun mentiin sisälle ja Jesse paini ja touhusi hihulauman kanssa lattialla. Pontus taitaa haluta kotiin samanlaisen ;)

Tämä taitaa olla kunnon aktiiviloma noille hihhuleille kun joka päivä on ollut jotain uutta jänskää touhua, minimiehet on aina ihan reporankoina illalla. Mutta hyvähän se vaan on :D



maanantai 17. kesäkuuta 2019

Pikkuiset uimamiehet

Yleensä Nezumi nukkuu pienellä kerällä mutta hellepäivinä tyyli on vapaampi :D


Käytiin minimiesten kanssa uimassa tänään. Oltiin jo aiemmin käyty isojen koirien, Nessun ja Pojun kanssa ja silloin chihuilla ei ollut pienintäkään intoa mennä veteen mutta ajattelin että ehkä ne menee mieluummin jos ovat ihan keskenään. Ainakin silloin kun Sirrion oli pieni pentu se ui mieluummin ilman Romppaa, kai se uiminen oli vähän jännää vaikka Pisuli olikin reipas uimari jo pentuna ja Roon iso koko ja riehuminen ei auttanut.

Sama ajatus tuntuikin vähän pätevän minimiehiin, kun päästiin rannalle Nezumi ekana kahlasi reippaasti veteen kuin ei mitään :D Kun jalat alkoi irrota pohjasta se mietti vähän mutta mun kannustamana teki pienen uimalenkin, sitten äkkiä rantaan. Samaan aikaan Pojukin kävi tekemässä pienen uimalenkin :) Lopuksi vielä Pontuskin ui muutaman vedon, tosin sitä jännitti selvästi noita kahta enemmän ja sen uimatyyli oli sellaista räpiköimistä mikä pitäisi opettaa siltä pois jos enemmänkin sitä aikoo uittaa. Olen huomannut että kauhominen usein liittyy jännitykseen, Haurunkin on vaikea uida nätisti kun se edelleen pelkää uimista vaikka tykkääkin siitä myös :D Kai se on vähän sama kuin joku benjihyppyharrastaja ;)

Lupaavan alun jälkeen kukaan kolmikosta ei kuitenkaan halunnut enää uida, nuo nuoremmat kyllä kahlaili rantavedessä (Poju pysyi tukevasti maan kamaralla) mutta ei mitään intoa varsinaisesti lähteä uimaan vaikka vähän koitin niitä houkutella. Kokeiltu on, ei ollut kivaa ilmeisesti ;D No, samanlainen Danykin oli aluksi eli voihan se olla että Nessun sisäinen uimamaisteri vielä herää. Tai sitten ei :D Ei sitä kuitenkaan ilmeisesti pelota kun se niin reippaasti ja oma-aloitteisesti meni veteen.

Pojusta kerrottiinkin että se olisi uimamiehiä xD No menihän sekin uimaan, ei voi kieltää vaikka ei nyt tullut ihan sitä fiilistä että Pojukaan olisi hommasta kauheasti tykännyt :D Poju osaa myös tokojuttuja ja niistä se sen sijaan tykkää, se oli ihan innoissaan kun ekan kerran pyysin sitä tulemaan sivulle :D Kokeiltiin kaikenlaisia alempien luokkien liikkeitä, osan se osasi ja osaa ei (tai ei ymmärtänyt, en tiedä yhtään mitä käskyjä sillä on käytetty, olin oikeastaan yllättynyt että se noinkin hyvin tajusi) mutta hirveän iloisena se näytti temppujaan. Noin innostunut kun se on se varmasti myös oppisi äkkiä ne jutut mitä se (ehkä) ei osaa jos vaan haluaa opettaa.

Kuvia ei uimareissulta ole, ensinnäkin kaikkien uinnit oli sen verran lyhyet ettei siinä paljoa oltaisi kuvailtu mutta lisäksi kolmen koiran kanssa ei oikein kädet enää riitä kameralle.