perjantai 26. toukokuuta 2017

Laiskuus

Sirrion on kaikkien lemppari painikaveri


Vaikka tykkään kouluttaa koirille kaikkia enemmän tai vähemmän tarpeellisia temppuja harrastuskentillä että kotona olen oikeasti tosi laiska opettamaan niille arkikäytöstä. Eipä meillä siksi kauheasti sääntöjä arjessa olekaan, oikeastaan niitä löytyy tasan neljä:

  1. Ei saa tapella - kaikista tärkein sääntö. Meillä saa murista tai vaikka vähän isomminkin rähähtää kaverille jos se tulee vaikka liian lähelle luuta tms. mutta jos menee tappeluksi niin jokainen paikalla ollut naulataan seinään. Ehkä kuvainnollisesti, ehkä kirjaimellisesti... Koirat uskovat että jälkimmäinen on todennäköisempää.
  2. Tule luokse kun kutsutaan - mieluiten ekalla huudolla mutta viimeistään tokalla.
  3. Pysytään omassa porukassa. Toisinsanoen ei lähdetä huitsin kuuseen vapaana ollessa eikä koskaan lähestytä vieraita ihmisiä, koiria, hevosia, kauriita tai mitään muutakaan ilman lupaa.
  4. Jos minä en ole jotain tavaraa vartavasten koirille antanut se ei ole koirien ja siihen ei kosketa. Ei vaikka se olisi esim. lattialla ja näyttäisi koirien tavaralta. Koskee myös ruokia.

Olisi toki tosi kiva ettei hirveästi haukuttaisi, hypittäisi ihmisiä päin, riehuttaisi sisällä, kiskottaisi hihnassa yms. mutta ne on enemmän toiveita jotka joskus toteutuu ja joskus ei. En jaksa kuitenkaan aina olla kovin tiukkana noista asioista niin olisi väärin kuvitella että koirat ymmärtäisi että joskus hyppiminen on minusta ihan OK ja ehkä hauskaakin mutta ei silloin kun koira on tosi kurainen tai minä väsynyt tai muuten vain ei huvita... Siispä silloin kun ärsyttää täytyy vain laskea sataan ja ajatella että itsepä et ole opettanut niitä paremmin. Ja osaahan ne kuitenkin paljon niitä temppuja niin aina ne voi vaikka käskeä istumaan ja rauhoittumaan hetkeksi, ei ne ihan mahdottomia riehujia siis ole vaikka eivät aina niin esimerkillisesti käyttäydykään.

Lukuunottamatta ensimmäistä sääntöä, Danylla on jonkin verran vaikeuksia kaikkien noiden tärkeiden asioiden kanssa. Erityisesti tavaroiden varastaminen on ongelma, Danyhan on osoittautunut paatuneeksi ruokavarkaaksi mutta se ottaa ihan surutta muitakin tavaroita leikkeihinsä jos siltä tuntuu. Tähän asiaan on ollut ihan pakko puuttua heti ja tiukasti koska en vaan siedä sitä että koirat käy kaappeja läpi ja onneksi koulutus onkin auttanut. Dany varastaa edelleen satunnaisesti mutta useimmiten se ei enää koske sille kuulumattomiin asioihin vaikka sillä olisi mahdollisuus. Luoksetuleminen ja porukassa pysyminen ovat pienempiä ongelmia, Dany tottelee vähintään 90% varmuudella, ehkä paremminkin, joten en ole oikein jaksanut paneutua asiaan vaikka olen huomannut ettei se ihan niin varma ole kuin toivoisin. Sitten tässä yhtenä päivänä oltiin uimassa ja uimapaikalle tuli joku toinen ihminen juuri kun Danylla oli hepulikohtaus meneillään. Ei tullut luokse ei, kun se juoksi vain ympyrää mitään kuuntelematta. Ja lopulta tarpeeksi juostuaan kävi kostean turkkinsa kanssa haistelemassa tätä ihmistä ennenkuin ehdin hakea neidin pois. No ei ehkä kuolemanvakavaa, eihän se mitään oikeasti pahaa tehnyt, mutta ei nyt hemmetti käy päinsä tuollainen. Täytyy ottaa itseäni niskasta kiinni ja oikeasti harjoitella se luoksetuleminen sellaiseksi että voin luottaa että Dany oikeasti kuuntelee. Ja takoa sille päähän että vaikka vieraat ihmiset on kivoja niitä ei noin vain lähestytä. Harmi kun tässä lähellä ei taida olla mitään suht edullista arkikoulutusryhmää mihin voisi osallistua motivaation kasvattamista varten... Arkitapakurssista kun ei oikein huvittaisi maksaa ihan hurjia summia kun osaan kouluttaa koirani enkä varsinaisesti siksi tarvitse mitään kurssia, olen vain laiska. Ja rannalla Dany saa olla liinassa nyt toistaiseksi kun siellä todennäköisyys törmätä muihin ihmisiin on tavallista suurempi.












torstai 18. toukokuuta 2017

Lenkkivertailua

Minä sininen, Dany keltainen viiva


Käytiin lenkillä niin että sekä minulla että Danylla oli GPS tallennus matkassa. Dany siksi että se piehtaroi Sirrionia vähemmän joten ajattelin että on pienempi todennäköisyys että GPS laite vahingoittuu tai putoaa sen kaulapannassa roikkuessaan ja jokatapauksessa koirat kulkevat pääsääntöisesti yhdessä joten niiden reitit eivät niin paljoa eroa toisistaan.

Käytiin ihan vain lyhyt lenkki, tämäkin siksi että mitä pidempi lenkki sitä enemmän mahdollisuuksia että GPS härpättimelle käy jotain. Mutta ihan hauskaa dataa tuli lyhyelläkin pätkällä, etenkin omaksi iloksi. Tuo reittejä vertaileva video tuossa ylhäällä on paljon karkeampi ja siksi tylsempi kuin se mitä pystyn itse katsomaan mutta sitä yksityiskohtaisempaa versiota ei ainakaan tällä hetkellä voi julkiseksi laittaa.

Dany kulki GPSn mukaan (jotka etenkään metsässä eivät ole aivan tarkkoja) irti ollessaan melkein 3 kilometriä "ylimääräistä" sillä aikaa kun itse taivalsin 5 km. Aika paljon nuo siis juoksee enemmän siitä huolimatta että ne on opetettu pysymään pääasiassa ihmisen matkassa irti ollessaankin. Minun oma maksiminopeuteni oli n. 10 km/h ja Danyn puolestaan tasan 33 km/h. Tämän huipun se saavutti tasaisella alueella Sirrionin kanssa leikkiessään (mikä näkyy videolla pyörimisenä suhteellisen alkulenkistä), metsässä sen vauhti on hitaampaa mm. maaston vuoksi ja tosiaan kun niillä ei ole lupa irrota minnekään näkymättömiin. Aukeilla luonnollisesti näkyvyys on parempi niin koirat saavat liikkua vapaammin. Olisi toisaalta jännä tietää millaista vauhtia Dany ja Sirri pinkoisi esim. jahdatessaan jänistä pellolla mutta oikeasti olen ihan tyytyväinen ettei koirat tälläkään lenkillä jahdanneet mitään muuta kuin toisiaan. Ehkä syksyllä kun voi mennä pelloille pitää koettaa ottaa vaikka frisbee mukaan tms. ja katsoa millaisia vauhteja sitten löytyy. Minun keskivauhtini tällä lenkillä oli jotain 4.5 km/h ja Danyn 12 km/h, tuohon on siis laskettu kaikki pysähdykset yms. mukaan.

Danyn nopeuskäyrää, ei kovin tasaista menoa

Ihminen liikkuu vähän eritavalla 
(Käyrät eivät ole verrannolliset nopeuden suhteen sillä nuo vaaleasta tummaan liikkuvat palkit tarkoittaa eri nopeuksia Danyn ja minun kohdalla. Dany tarvitsee paljon laajemman skaalan kuin eräs jonka huippunopeus ei ikinä tule olemaan lähelläkään 30km/h...)



keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Haukankierros

Käytiin viikonloppuna kävelemässä Saarella oleva luontopolku nimeltä Haukankierros, noin 5 kilometriä. Ihan kiva pikku reitti, vähän kiipeämistä kallioille ja vähän mutaisaa paikka paikoin mutta ei mitään erityisen hankalaa.

Reittiä ei kunnostettu hetkeen mutta nyt sitä on taas alettu ainakin vähän ylläpitää joten laitoin tyypeille kuonopannat sillä arvelin että reitillä on varmaan aika paljon muitakin käviöitä. Olihan siellä ja toiseen suuntaan oli menossa mm. labbis(?) joka innostuneena kiskoi omistajaansa valjaissa. Olin tosi iloinen kuonopannoista, omat suhteellisen siivosti seisoivat polun vierellä ja odoteltiin että he pääsevät meistä ohi mutta ainakin Sirrion on niin intona vieraista paikoista ja koirista että ilman kuoniksia oltaisiin saatettu tuo kyseinen kiskoja häpeään meidän esityksellä... :D

Yksi porukasta ei halunnut käyttää pitkospuita, siltoja eikä mitään muitakaan kulkemista helpottavia juttuja. Arvatkaa kuka? Tuosta takana olevasta ojasta jouduin kiskomaan sen lopulta niskasta ylös kun se oli niin syvä ja jyrkkäreunainen eikä herra omin avuin päässyt. Mutta siltaa EI silti käytetä!!! Ne on nössöille kuulemma. 

Pirunpelto. Kamerassani ei ollut akkua kun en ajatellut meidän olevan lähdössä minnekään tai mitään niin ehtiihän sitä ladata myöhemminkin... Niinpä. Pitää mennä joskus uudestaan kameran kanssa ja ottaa parempia kuvia, ei näistä kännyräpellyksistä oikein ole mihinkään. Varsinkin kun joku ei jaksa keskittyä sillä kuvaamiseen sitä vähääkään mitä normaalisti... 

Kallion päältä näkyi pitkälle, ilmeisesti kaatuvan kallion päältä olisi vielä paremmat näkymät mutta ei kiivetty sinne tällä kertaa.

Koiruuksia kauheasti ihmetytti motarilla menevät pikkuiset autot :D

Kaatuva kallio, oli oikeasti hienompi kuin näissä kuvissa.


Lähde ja viereisessä aidantolpassa roikkui kuppikin että siitä voisi juoda mutta ihmisretkeilijät eivät olleet super-innokkaita kokeilemaan millaista vesi olisi ollut. Dany ainoana joi lähteestä ja oli kuulemma just hyvää vettä. Nähtiin myös mm. sammakonkutua ja sitäkin Dany olisi halunnut maistaa... Ja Sirrikin kuivui lenkin aikana niin että rapa rapisi pois ja saatiin ikäänkuin puhdas koira autoon. Dallun turkki on vaan niin kätevä tällaisissa asioissa.

Jännä aina miten uudet asiat voikin väsyttää koiria, 5 kilsaa on tosi lyhyt verrattuna meidän normaaleihin lenkkeihin ja koirat vielä hihnassa koko matkan (no pääsi ne ihan lyhyesti riehumaan keskenään lenkin lopussa) mutta tuolla oli ilmeisesti niin paljon kaikkea uutta haisteltavaa ja tutkittavaa että kotiin kun päästiin molemmat alkoi vetää tyytyväisenä sikeitä. Tavallisina päivinä kävellään 10+ kilometriä josta ison osan koirat saa olla vapaina, juosta ja touhuta sydämensä kyllyydestä ja kun tullaan kotiin ne alkaa leikkimään keskenään kun mitään ei olla taas tehty koko päivänä :D 


lauantai 13. toukokuuta 2017

Höyrypläjäys

Nyt niitä luvattuja kuvia Höyrypäästä ei niin tasaisesti kynityssä turkissaan. Ei ollut ihan paras sää mustan koiran kuvaamiseen mutta kun kamera oli muista syistä ulkona niin otettiin samalla vähän kuvia Haurusta leikkimässä kepillä. Koska kyllä Haurukin leikkii! Ainakin silloin tällöin.














torstai 4. toukokuuta 2017

Kesäturkit




Sirrion kävi jo heittämässä talviturkin, ei ollut vesi järvessä kylmää kuulemma. Vaikka aika kylmältä kyllä tuntui kun sitä roiskui minun päälle ja Sirrionista jäidenkään keskellä ei ole liian kylmä uida että en ehkä luottaisi sen sanaan. Niin kauan kun kylmässä uimisella ei ole mitään negatiivisia vaikutuksia (vesihäntä, virtsatulehdus, mitä näitä nyt on) niin kai se silti itse tietää onko sille liian kylmä vai ei.

Danykin kävi järvessä kääntymässä mutta ei ainakaan vielä uskaltanut uimaan asti vaikka epäröimättä kahlasi niin syvälle kuin vain pystyi, jalkoja neiti ei vain halunnut irrottaa maasta. Ja vaikka vedessä oli aluksi kiva läträtä niin kun Sirrion lähti uimaan Dany järkyttyi niin että viihtyi sen jälkeen rannalla :D Voi toista, ei siis taida olla ihan dallujen kaltainen luontainen uimamaisteri tämä neiti mutta koska se ei vettä todellakaan inhoa niin eiköhän se siitä innostu kesän myötä.

Hauru heitti pois talviturkin toisella tapaa, nimittäin ihan kirjaimellisesti trimmerin avustuksella. Joistain mudi-ihmisistä mudin turkin ajelu on kai edelleen kauhea pyhäinhäväistys vaikka karvaa se vaan on, se kasvaa takaisin. Haurulla on kuitenkin paljon mukavampi olla ilman tukahduttavaa turkkiaan kun sen pohjavilla on niin ylettömän paksu ja hotspotitkin on pysyneet poissa sen jälkeen kun aloin herran ajelemaan aina keväisin joten on tähän terveydellinenkin syy. Eihän se kieltämättä kaikkein kauneimmillaan ajeltuna ole mutta minkäs teet. Kuvia ehkä ensi kerralla jos kehtaan niitä tuosta paksukaisesta laittaa nyt kun turkkikaan ei ole piilottamassa ylimääräisiä kiloja... Onneksi luulen että tämä sen viimeisin laihis ehkä jopa toimii? Tai sitten se on toiveajattelua. Pitäisi punnita kikkura niin totuus paljastuisi mutta ehkä elelen vielä hetken siinä iloisessa kuvitelmassa että Hau on laihtumaan päin :p