tiistai 30. joulukuuta 2008

Lisää pesuharkkoja

Max täytyy taas trimmata, toi turkki on ihan järkyn pitkää kohta. Se tarkoittaa pesemistä joten ajattelin pestä Haurunkin nyt sitten samalla. Tällä kertaa pesu sujui ihan hiljaisissa merkeissä ja koko hommaan hurahtikin muutama minuutti. Maxilla kun tuntuu menevän tuplasti saman verran jotta ton piskin saa edes märäksi pohjiaan myöten, puhumattakaan saippuoimisesta ja huuhtelusta. Ja sitten kun vihdoinkin koko koemus on valmis niin mä leikkaan ne vastapestyt karvat pois. Tosi fiksua. Ihmiset jotka pitää bouviereista on varmaan jotenkin masokisteja :P

Hauru on vihdoin tajunnut mitä mä haluan kun pyydän sitä juoksemaan kahdeksikkoa mun jalkojen välissä. Se tarvii vain pikkasen neuvoa kädellä ja luulen että toi saa jäädäkin sen vihjeeksi, ei ole oikein mitään syytä pienentää sitä enempää. Mitähän muuta sille olisi helppo opettaa mistä olisi ehkä hyötyä vaikka koiratanssissa...

maanantai 29. joulukuuta 2008

Oi aikoja

ja niitä tapoja. Hauru ja Max sai puruluut syötävikseen siksi aikaa kun mä pelaan. Max kilttinä poikana tietty meni järsimään omaansa vähän sivuun, vaan Hauru ei olekaan kiltti poika. Haun oli ihan pakko saada se mitä Maxilla on vaikka luut oli ihan samanlaiset. Tietty. Torujen jälkeen Hauru päätti mennä oman luunsa kanssa ihan Maxiin kiinni niin on sitten helpompi nähdä jos vaikka aukenisi tilaisuus napata se. Onneksi Hauru ei ole koskaan mustis, vai?

Kaiken tämän kyttäämisen takia Max sai herkkunsa syötyä paljon nopeammin, jolloin Hauru meni oma luunsa suussaan haistelemaan jäikö Maxilta mitään, samalla muristen kun Max oli hei tosi lähellä Haurun luuta! Arvatkaa kuka sai lähteä portin taakse luunsa kanssa.

sunnuntai 28. joulukuuta 2008

Joulukiireitä

Jos nyt silti ehtisi vähän kirjoittelemaan tännekin. Karvanaamat on ilmeisesti olleet todella kilttejä tänä vuonna vaikka mä en olekaan huomannut. Ne sai mm. lahjakortin Mustiin ja Mirriin, paaaljon luita ja makupaloja ja Hauru sai lisäksi uuden remmin sekä pallon jolla on tarkoitus harjoitella tasapainottelua. No tulee sille toki muutakin käyttöä :P Mun omista lahjoista suosikki oli tänä vuonna yksi mudin alku :)






Eiköhän kaikki jotka tätä lukee arvaa, mutta jos joku ihmettelee tuota huonetta missä nämä kuvat on melkein aina otettu niin se on Avallonin oma huone. Avallon on suuri sisustustaiteilija ja on oikeastaan hyvin suuri ihme että tuo patja on pysynyt noinkin ehjänä. Ja joskus tuolla on jopa siistiä, yleensä jos mä olen just siivonnut ja Avallon ei ole vielä tullut ulkoa sisään...

keskiviikko 24. joulukuuta 2008

keskiviikko 17. joulukuuta 2008

19 vko

Oisikohan jotain 12 kg ja 46 cm meidän "pieni" poitsu.

Hauru kulkee jo tosi hyvin remmissä joten meinaan nyt alkaa viemään sitä enimmäkseen Maxin kanssa yhtä aikaa. Ei tarvitse mun sitten tehdä kymmentä reissua päivässä. Meinaan kyllä julmasti laittaa Maxille kuonopannan. On sitten helpompi pidellä sitä vaikka keskittyisin Hauruun enemmän, jos tulee koiria vastaan. Voihan sen sitten jättää pois joskus kun Hauru ehkä ei tarvitse niin paljon huomiota vaan ohittaa itsestään nätisti (niin varmaan, koskahan se on ja kuka sen tuolle opettaa).

keskiviikko 10. joulukuuta 2008

Sekalaista juttua

Paljon paljon kivempi lenkkeillä nyt kun on lunta kuran tilalla. Vaikka me mentäisiin ulos pimeällä (ja nythän on kokoajan pimeää) mä hei näen mun koirani! Ja Haurun turkki on niin optimaalisesti kasattu, ei tarvitse huolehtia lumipaakuista toisin kuin eräiden kanssa. Täytyy taas kaivaa Maxin tossut kaapista että vähän edes olisi helpompi liikkua.

Tänään lenkillä Haurun toinen korva oli vähän aikaa pystyssä kun tuuli tarpeeksi kovaa. Mä en oikein usko että tuosta tulee pystykorvaa mutta ei se mitään. Ilmeisesti mä en vaan pysty saamaan koiraa jossa ei ole jotain suurta näyttelyt estävää vikaa. Vaan eipä tota Haurua näyttelykoiraksi ostettukaan vaikka se olisikin ollut ihan kiva homma sekin. Ja kyllä mä meinaan sen ainakin muutamaan paikkaan raahata, katsotaan sitten mitä mieltä tuomarit on tämmöisestä pienestä ja melko huomaamattomasta asiasta :P

Avallonin mielestä Hauru ei ole enää pentu eikä todellakaan saa tehdä mitä huvittaa. Hauru ei oikein vielä tajua joten olen pitänyt niitä vähän tarkemmin silmällä. En kyllä usko että kukaan noista kolmesta tekisi Haulle mitään mutta onhan niillä tuota kokoeroa kuitenkin. Tänään Hauru viihdytti itseään jahtamalla häntäänsä pitkän tovin. Avallon vain katseli pää kallellaan, ihan selvästi miettien mitä hittoa toi hullu nyt puuhaa. Koetin selittää että se on vaan mudi, ei se ole hei Haurullekaan aina helppoa!

lauantai 6. joulukuuta 2008

Dog Spinny (4kk)

Hauska poika on neljä kuukautta ja eilen huomasin että siltä puuttuu kaksi etuhammasta. Kohta sillä on varmaan ylisuuret legot tilalla :D

Alla video jolla Hauru leikkii Vernan Dog Spinny aktivointi lelulla. Alunperin meinasin tehdä muutaman videon jossa näkyisi kuinka Hauru kehittyy mutta se tajusikin tuon ihan liian nopeasti edes mihinkään mini-dokumenttiin. Hau sai kokeilla viime yönä pari kertaa ja on nyt jo ihan pro. Heti kun otin tänään illalla Spinnyn esiin Hau innostui ja tyhjensi sen tosta vaan. Fiksu mies, mä vähän pelkäsin että jos se käyttää väkivaltaa ja rikkoo lainatun lelun mutta ehei, ensin Hauru koitti tassulla raapia sitä ja tajusi että se kansi pyörii. Ensimmäisellä kerralla siis sai namit vähän vaikeasti pyörittämällä ne esiin tassulla. Tokalla kerralla Hauru jotenkin huomasi käyttää kuonoa vaikka tekniikka oli vähän hakusessa. Neljäs yritys näkyy alla. (joo se ei todella odota käskystä vaikka osaa kyllä senkin jos haluaa ja jos mä jaksan vaatia)

torstai 4. joulukuuta 2008

Ympyröitä metsässä

1,5 tuntia syksyisessä metsässä saa aikaan hyvin märkiä seikkailijoita. Taivaalta putoava nuoska ja läpimärät oksat joita oli ihan turhan tiheään eivät edes olleet se ärsyttävin osio. Ei niin yllättäen, kaksi vuotta jatkuvaa sadetta muutta ilmeisesti metsän suureksi suoksi.  No, ainakin meillä oli... märkää. Ja hitaasti liikutiin mokomassa tiheikössä, Hau ja Max liikkuivat kevyesti mutta ne varmaan pitää mua kovin kömpelönä otuksena. Loppuhuipennuksena me tultiin ulos metsästä sellaisessa kohdassa missä oli aika paksu oja. Hauru tuskin olisi sitä hypännyt ja mä en ainakaan Hauru sylissä, en ehkä muutenkaan. Max sensijaan loikki edestakaisin ja ihmetteli kun me ei tulla :P

Takaisin palatessamme huomattiin nainen kävelemässä meidän edellä ja ovelasti pysyteltiin ihan sen kannoilla. Hauru sai vähän harjoitusta liittyen aiheeseen älä huomioi kanssa-ulkoilijoitamme. Eikä se nainenkaan varmaan huomannut yhtä märkää likkaa ja kahta vielä vähän märempää karhua kintereillään, oltiin siis tosi huomaamattomia.

Täytyisi alkaa hokea 'koti' Haurulle aina takaspäin käveltäessä, jos se vaikka oppisi näyttämään reittiä. Aikoinaan Calle oli tosi hyvä reitin löytäjä, se osasi valita myös lenkkejä joita me ei Vernan kanssa tiedetty. Kerrankin se kävelytti meidät Myllikästä Mellunmäen koirapuistoon ja sitten takaisin ihan tosta vaan. Muutama muukin meidän koira on ollut tässä suhteen ihan OK taitava vaikka Calle on kyllä paras. Max taas ei tunnu tajuavan, nytkin kierreltiin ympyrää kun mä eksyin ja Max ei johtajana tosiaankaan ota suorinta reittiä vaikka yleensä lopulta tajuaa palata kotiinpäin. Tai sitten ollaan aina tuurilla harhailtu ihmisten ilmoille... Uusi Callen arvoinen opaskoira olisi kyllä ihan parhautta.

tiistai 2. joulukuuta 2008

Leijonan metsästäjät

Käytiin pikaisella lenkillä Helsingissä, ei mitään erikoista kunnes tultiin lasten leikkikentälle. Hauru huomasi pimeässä jotain kaameita petoja ja alkoi haukkua. No kaamea peto oli puinen leijona- keinu joten ei muuta kuin katsomaan. Mä vähän silittelin sitä ja Haurukin uskaltautui haistelemaan mokomaa otusta mutta ei silti ollut ihan vakuuttunut ettei se ollut oikea. Hömppä koira.

(Ja edelleen Hauru pitäisi käydä moikkaamassa jokaista vastaantulijaa.)

maanantai 1. joulukuuta 2008

Siis ei Haurua tartte alkaa neuvoa!

Olen koittanut opettaa Haurulle eteen istumista eli tottis-luoksetuloa mutta Hau ei vaan tajua istua suoraan. Sitten kun yritän korjata Hau ei tajua ja hermostuu kun menen sörkkimään sinne väliin sillon kun Hau hei tokoilee. Siinä ei tarvita mun apua. Uusi strategia kyllä tarvitaan, tämä ei nyt sovi alkuunkaan.

Leikkiminen ei edelleenkään ole sit mihin olen tottunut mutta pallosta ja noutamisesta Hauru innostuu, ehkä sitä voi joskus palkata sillä. Vaikka tuo ahneus on kyllä lisääntymään päin ja nykyisin namit toimii jo tosi hyvin vaikka Hauru edelleenkin sylkee suurimman osan muusta kuin J&Vstä ulos. No ihan sama jos herralla on vähän yksipuoliset makutottumukset jos tämä toimii näinkin. Ja mä tarviin ehkä jonkun leikkikoulun.

lauantai 29. marraskuuta 2008

Takaisin hevosen selkään

Ollaan käyty nyt Haurun kanssa varovaisilla lenkeillä muutaman kerran ja tänä aamuna Hau sai olla irti lumisella pellolla. Jalka ei tunnu välittävän :) Luulisin että palataan nyt Haun kanssa normaaliin arkeen vaikka Maxin kanssa en kyllä meinaa antaa sen juosta ennenkuin se on kuluttanut osan keräämästään energiasta.  Sisällä pojat ovat jo saaneet peuhata ja se on juuri niin villiä menoa kuin arvata saattaa kaiken tämän eristämisen jälkeen. Toivottavasti jalka nyt sitten pysyy hyvänä.

perjantai 21. marraskuuta 2008

Tekevälle sattuu

Tiistaina Hauru leikki kaverin isokokoisemman pennun kanssa. Pentu hyppäsi leikin keskellä Haurun päälle ja nyt Hauru onkin sitten ollut jalka paketissa :/ Käytiin ottamassa vähän kuvia koivesta ja se on ehkä vain revähtänyt tai sitten siinä on niin pieni hiusmurtuma ettei se näy hyvin, ell ei tiennyt kumpi. Tosi hyödyllistä ja me oltiin siellä useampi tunti.

Nyt Hauru voi jo paljon paremmin eikä oikein tajua miksei saa leikkiä ja touhuta kuten normaalisti. Ensilumikin satoi ja on Haurusta ihan ylitsevuotavan ihmeellistä ja nyt toinen raukka ei voi edes olla ulkona koin paljon. Mä en ehkä ole enää niin huolestunut & järkyttynyt ja Hauru alkaa ehdottomasti käymään mun hermoille kaiken energisyytensä kanssa. Ja on sentään mennyt vain pari päivää, levossa pitäisi olla sen pari viikkoa ainakin. Kivat ajat koittavat taas.

Täytyy koittaa muistaa opettaa Haurulle "kuoleminen" kunhan poitsu tervehtyy, ainoa ongelma lääkärissä oli kun se olisi pitänyt laittaa kyljelleen pöydälle. TOKO makaaminen onnistui kyllä mutta se kyljelleen ei niinkään. Muuten Hauru olikin ihan mallipotilas. Lääkärit saivat pistellä, tökkiä ja venytellä miten vaan ja Hauru vain nuoleskeli niiden käsiä. Niin ja painoa on nyt sitten 9kg.

keskiviikko 19. marraskuuta 2008

15 vko

HauHau osaa nyt seurata ja tulla sivulle kaikenlaisista kulmista. Istuminen ja maahanmeno on myös kuin vettä vaan, maahanmeno vähän turhankin hyvä kun sitä pitää tarjota vähän jokapaikassa. Tarkoitus olisi oppia seuraavaksi peruuttamaan, sen pitäisi kai kehittää takapään hallintaa... Ja toki Hauru osaa enemmän tai vähemmän hyvin kaikenlaisia normi-elämän hommia kuten ei, odota ja älä ******** hypi. Hauru on aika kova haukkumaan eikä oikein ymmärrä sanoja tuki turpasi, tämäkin on kuitenkin paranemaan päin. Luulisin.

sunnuntai 16. marraskuuta 2008

Liian hyvää koulutusta

Hauruhan oli ekoina päivinä hieman... villi remmissä. Siitä sitten pikkuhiljaa sheippasin sille toiminnaksi seurata mun vierellä, pitäen lähes jatkuvaa katsekontaktia. No sen se on nyt oppinut, liiaksikin. Irti päästessäänkin Hau on kuin liimaantunut mun jalkaan mikä ei kyllä ole ihan tarkoitus. Se kyllä käy vähän haistelemassa tienpiennarta tms. mutta palaa sen jälkeen taas tuijottamaan mua kuin jossain kummallisessa TOKO- kokeessa. Toisaalta en haluaisi kokonaan poistaa tätä käytöstä, ainoastaan saada Haun tajuamaan että ei nyt ihan koko ajan tarvitse seurata. Täytyy katsoa mitä asialle tekisi.

lauantai 15. marraskuuta 2008

Helsingissä taas

Oltiin eilen Helsingissä shoppailemassa. Edelleen Hauru oli tosi kiltisti silloin, kun joutui jäämään autoon odottamaan. Hau ei edes koskenut ruoka-ostoksiin jotka oli takapenkillä, Hau siis istuu edessä lellittynä. Täytyisi varmaan hommata sille kyllä häkki, mieluummin ehkä ennen kuin se syö auton takapenkin... Auton liikkuessa Hauru on vähän levoton sillä ulos pitäisi nähdä mutta Hau on vielä niin pieni ettei ylety ikkunoihin kovin hyvin ihan vain nätisti istuen.

Kävelykin sujui hyvin, oltiin jossain metsässä joten annoin Haurun kulkea vapaana. Mä en osaa ulkoiluttaa pikkukoiria ja Hauru astuu koko ajan hihnanasa päälle eikä sitten osaa kovin nopeasti vapauttaa itseään. Helpompaa on vain pitää se irti kun se kerran luotettavasti tulee. Tai eihän se mihinkään mene alunperinkään. Nähtiin paljon ihmisiä, muutama hölkkääjä sekä koiria. Hauru ohitti ne nätisti, yhdelle koiralle se kokeili haukkua mutta kun meidän seuralaiset (Safi, Gizmo ja Yoda) eivät liittyneet moiseen pöllöilyyn mukaan jäi se Haurultakin vain kokeeksi. Hyvin Hau on ymmärtänyt ettei koiria tarvitse ainakaan paeta, ei ne ole tulossa meidän kimppuun.

Yllättävän käänteen sai aikaiseksi lähistöllä alkanut ilotulitusnäytös. Ensimmäinen pamaus kirkkaiden valojen säestämänä sai Haurun pysähtymään ja ihmettelemään joten sanoin sille ettei tarvitse välittää. Hauru uskoi ja loppuja raketteja se ei tuntunut edes huomaavan. Hauru ei kyllä tunnu olevan yhtään ääniarka vaikka reagoikin usein niihin tietyllä valppaudella. Vahtikoiran alku kenties?

tiistai 11. marraskuuta 2008

Spanielit

Käytiin kävelyllä Mäntsälässä kun tuntui taas siltä että ollaan vaan oltu omissa oloissamme. Voi olla että Haurun ohittamiset pysyisi parempana jos niitä joskus harjottelisikin :P Satoi (ylläri) joten kovin paljoa ihmisiä ei ollut uskaltautunut ulos. Ne on niitä fiksuja, luulisin. Näimme kuitenkin yhden mukavan koiran. Se kulki ensin omistajansa kanssa meidän takana mutta sai meidät pian kiinni ja omistaja pysähtyi juttelemaan ja halusi koirienkin tutustuvan. Hauru ei arvatenkaan halunnut enkä mä halua sitä pakottaakaan. Haurusta paras reaktio oli mennä seisomaan mun jalan taa ja murista muka uhkaavasti. Onneksi tämä omistaja oli sellaista ymmärtäväistä laatua eikä halunnut väkisin tunkea koiraansa Haun iholle. Juteltiin sitten siinä hetken Haurusta ja tämän koirasta joka on kuulemma todella ystävällinen ja jos jotakuta pelottaa niin osaa aina suhtautua siihen tosi hyvin. No hei, se oli spanieli. Tai sitten mulla on vääristyneet kuvat Callesta mutta jotenkin ei tunnu siltä. Hauru oli jo aika cool, kun mä kyykistyin vähän rapsuttamaan tätä spanielia toiveena että Hau sitten huomaisi ettei se syö minuakaan, ei siis ehkä mudejakaan. He sitten jatkoivat matkaa kävellen ihan pikkuisen meidän edellä ja liikkuminenkin rauhoitti Haurua entisestään eikä pian enää välittänyt koko koirasta. Pian kaksikko kääntyi ympäri palatakseen tulosuuntaansa joten me vaihdoimme taas muutaman sanan ja Hauru jopa haisteli spanielia nopeasti. Se ei reagoinut pentuun mitenkään joten Hau päätti vihdoin sen olevan sittenkin ihan OK ja kävi moikkaamassa sen sedänkin sillä Hauruhan nyt rakastaa kaikkia ihmisiä. Tosi kiva kohtaaminen koska Haurua ei pakotettu mihinkään ja koko homma kesti hyvin kärsivällisen ihmisen + koiran ansiosta niin kauan että Hauru rentoutui. Yleensähän vaan kävellään äkkiä ohi ja jatketaan matkaa kun mä sanon ettei Haurua saa tulla moikkaamaan.

sunnuntai 9. marraskuuta 2008

Paita-otus

Paitaansa Hau ei ole oikeasti käyttänyt enää pitkään aikaan mutta kuvia piti saada eikä se ole aiemmin onnistunut. Tosin eipä niiden laatu nytkään kovin onnistunut ole :P

















lauantai 8. marraskuuta 2008

Haluaako joku mudin yö-kylään?

Jos täällä on ollut yllättäen vähemmän tekstiä, se johtuu yhden ihmisen univajeesta. Toi koira ei todellakaan nuku yöllä, se riehuu kissojen kanssa, varastelee tavaroita tai muuten vaan häröilee pakottaen myös mut hereille vaikka koitan olla niin ettei se huomaisi sitä. Vaan eipä tuo taida sitä mun huomion takia tehdä. Tosi tosi kivaa kun on pentu ja mä vielä vapaaehtoisesti sen hankin... Päivällä Hauru on suhteellisen rauhallinen, ei varasta eikä jahtaa kissoja. Se on siis keksinyt että yöllä ei ole samat säännöt.

Vapaata liikuntaa tuo saa niin paljon kun haluaa ja täällä on vielä leikkikavereitakin. TOKOa harjoitellaan sen verran kun uskallan, en halua että pikkumies kyllästyy ja sisällä tehdään namin etsintää ja muuta joten ei pitäisi olla aktiiviteetin puutetta. Jäljestämään nyt ei olla päästy kun täällä tosiaan jalka uppoaa mutavelliin kun menee ulos mutta tuskin se nyt on ongelma. Sisäsiisteyskään ei edisty, vaikka tuo sen jotenkin tajuaa, kun eihän se yöllä malta pidättää. Eipä se kyllä ole (tässä iässä) kovin suuri huoli. Mutta mä haluaisin nukkua.

torstai 6. marraskuuta 2008

13 vko

ja 7,9 kg

tiistai 4. marraskuuta 2008

Huono hermorakenne

Omistajalla meinaan. Käytiin yllättävän pitkäksi venynyt lenkki Maxin ja Haurun kanssa ja nyt mä täällä mietin onkohan sillä vähintäänkin nivelrikko mun takia :P Ehkä mulla on vähän traumoja Ambarasta mutta silti saisin kyllä ottaa jotain rauhottavia. Ei se koira nyt kävelystä mene rikki kun ei me kuitenkaan mitään pyörälenkkejä tai muutenkaan paahdeta menemään hiki hatussa. Ihan oikeasti.

sunnuntai 2. marraskuuta 2008

Se syö sittenkin

Hauru on alkanut syömään enemmän, ehkä siitä sittenkin tulee ruoalla motivoitava! Se syö nyt kolmesti päivässä niin paljon kun haluaa mutta entisen nyrppimisen tilalle on tullut melkoisia määriä kitaansa imaiseva syöppö. Ei haittaa yhtään, toivottavasti tämä ei ole vain joku vaihe.

Ei niin positiivista on taas alkanut yökukkuminen. Hetken jo näytti siltä että Hauru nukkuu ainakin melkein koko yön, nyt ei todellakaan. Mun herätessä Hauru on ollut ylhäällä jo ties kuinka kauan ja ehtinyt kiusata sekä kissoja että Ambaraa ja kämppä on myös sen näköinen :/

Ovista kulkemisessa on tapahtunut jonkinmoista kehitystä vaikka edelleen Hauru tykkää livahtaa tilaisuuden tullessa. Tämä varmaan sujuisi jo paljon paremmin jos a) mä muistaisin olla tarkempi asian kanssa ja b) noi rontit ei näyttäisi sille huonoa mallia. Max ja tytöt tietää koska ne saa mennä ulos ja koska ei ihan vain jonkun mun sanattoman vihjeen perusteella tai sitten ne on niin rutinoituneet mun tapoihin. Oli miten oli, ne rynnii kun norsulauma ulos ovesta silloin kun on lupa vaikka eivät todellakaan karkaa luvatta. Ehkä Haurukin oppii tämän eron jossain vaiheessa - tosin luulen ettei sitä tällä hetkellä ainakaan huvita oppia. Kivempaa on "karkailla".

keskiviikko 29. lokakuuta 2008

12 vko

Paino 6,7kg, ei paljon muutosta. Säkä 36cm. Alla pari puhelimella otettua kuvaa sekä nykivä video leikkivistä paimentimista. Ei se nyi mun koneella joten ehkä tuo on tuubin tekosia? En tiedä.




maanantai 27. lokakuuta 2008

Pieni otus kasvaa






Minä nukun kerrossängyn yläsängyssä, Max nukkuu alasängyssä ja Ambara sohvallaan. Avallon nukkuu omassa huoneessaan ja kissat missä milloinkin. Hauru nukkuu sängyn alla, mutta ei enää kovin kauan, veikkaan.  Hau alkaa olla jo vähän turhan iso ja mahtuu sinne kovan kolinan ja ähkinän saattelemana, ainakin mä aina tiedän koska se herää... mutta eiköhän se kohta siirry joko Maxin viereen tai omalle patjalleen lattialle.


lauantai 25. lokakuuta 2008

Puhtaus on puoli mudia?

Hauru kävi tänään pesulla vaikka ei se kyllä likainen ollut. Joskushan sen voi joutua pesemään ja on kivempi kun koira osaa edes jotenkin käyttäytyä (Max) kuin että se tappelee vastaan ja murtaa omistajansa varpaan (Ambara) jos se ei voikaan pesemistä rakastaa (Avallon). No Hauru ei todellakaan kuulu tähän *rakastan* kategoriaan. Ihan kivasti penneli oli, vähän vain vikisi ja laittoi päälle surkeimman "pikku muti laukka"- ilmeensä.

Tarkoitus on mennä vielä yö-kävelylle vaikka siellä on kyllä tosi pimeää. Hauru on edelleen vähän säpsy öisin mutta ei kuitenkaan sellainen tyhjän haukkuja kuin aluksi.

perjantai 24. lokakuuta 2008

Ei näin...

Hauru oli tänä aamuna vierailulla isossa talossa, kuten tavallista. Ei siinä mitään, mutta isäni antoi Haurun livahtaa keittiöön jossa asustaa Susa basenji. Susa ei, kiltisti sanottuna, ole aina kovin sosiaalinen. Onneksi Hauru on vielä niin pieni että tilanteesta selvittiin pienillä jäykistelyillä ja murinalla. Sen jälkeen isä päästi Haurun karkaamaan kaksi kertaa pihalle (aidatulle sellaiselle joten ei sinänsä vaarallista). Kyllä, Haurun pitäisi oppia ettei avautuva ovi tarkoita että siitä pujahdetaan kamikaze tyyliin heti kun kahva käy... mutta ei olisi kovin vaikea pyytä mua kutsumaan Hauru pois jos se on siinä kytiksellä kun se ei nyt kerran osaa käyttäytyä. Täytyy ottaa ihan asiaksi nyt tämä ovista liikkuminen.

Illemmalla lähdettiin Maxin kanssa lenkille, Hauru kulkee niin nätisti että olen alkanut viedä niitä välillä yhdessä ulos. Jos se alkaa näkyä Haun käytöksessä niin homma loppuu salamana. Toistaiseksi Hau kävelee ihan nätisti vaikka sitä saakin olla jatkuvasti kieltämässä Maxin parrassa roikkumisesta kun ei tuo nössö itse osaa sanoa. Käytiin pienellä pellontapaisella joka on sen verran syrjässä että poikien on hyvä leikkiä mutta silti lähellä kotia kun jollain on huono hermorakenne ja pelkää että sen pentu liikarasittuu :/ Tänään Hauru leikki innoissan ja juoksi Maxin kanssa ilman mitään varauksia mitä sillä oli viimeksi. Max vain tahtoi juosta kauemmas kuin Haurun napanuora yltää ja sai Haurun haukkumaan kimakalla äänellä turhautumistaan.

Takaisin tullessamme joku oli jättänyt koiran odottelemaan naapurissamme olevan sahan ulkopuolelle, ilmeisesti fleksissä. Oli jo aika pimeää ja en nähnyt onko koira irti vai ei joten nostin Haurun syliin varmuuden vuoksi. Onni onnettomuudessa, luulisin. Suunnilleen siinä vaiheessa koira päättikin hyökätä meitä kohti ja fleksi sanoi tietenkin itsensä irti, tämä kun ei ollut mikään ihan pieni tapaus. Koira pysähtyi ja epäröi kun astuin Maxin eteen ja huusin EI mikä kurkusta lähti, voi olla että oltaisiin jopa päästy ohi siitä mutta omistaja ilmeisesti kuuli metelin ja päätti tulla karjumaan koiralleen. Tämähän antoi sille sen verran varmuutta että se päätti sittenkin hyökätä Maxin kimppuun. Max koetti juosta mun taakse ja omistaja sai onneksi nopeasti koiransa kiinni ja vei sen koiralle raivoten sisälle. Katsoin tuliko Maxiin mitään, ei onneksi vaikka Maxista nyt saakin irti yleensä vain karvoja. Omistaja ei ainakaan tässä ajassa viitsinyt tulla edes pahoittelmaan sattunutta ja me lähdimme kotiin.

Tosi ihanaa, vaikka onneksi mitään vakavampaa ei sattunut. Kiva vaan kun Maxin kanssa koirien ohittaminen on muutenkin vaikeaa ja kuka tietää mitä Hauru ajatteli koko hommasta omine koira-kammoineen >( Tavallaan hyvä että koira kuitenkin kävi Maxin päälle kuin paljon pienemmän Haun. Jos mulla ei olisi ollut molemmat kädet täynnä mudia se koira olisi kyllä saanut kyytiä, mun koirien päälle ei tarvi kenenkään käydä prkl. Toivottavasti Max ensikerrallakin hakee musta turvaa vaikka en nyt onnistunutkaan sitä suojelemaan kovin hyvin.

keskiviikko 22. lokakuuta 2008

11 vko

Poika on nyt 6,3 kg, 35 cm hyyvin epätieteellisten mittausten perusteella. Hauru ei ole minusta turhan lihava mutta ei se kyllä mikään laiheliinikaan ole. Ehkä ihan sopiva. Tällä hetkellä poitsu saa syödä niin paljon kuin haluaa mikä ei ole kovin paljon. Mieluummin varastaisi Maxin ruoat. Korvat eivät osoita nousemisen merkkejä vaikka niitä on tuijotettu sekä vedetty hierottu. Ilmeisesti Haulla on tärkeämpää tekemistä kuin nostattaa korvia.

Tänään alkoi myös Suuri Kenkäsota. Hauru on maaninen kengän varastaja ja täällä ei oikein ole paikkaa varsinkaan vieraiden kengille joten tarkoitus olisi takoa Haun kalloon ettei niihin kosketa. Kengät on nyt keskellä olkkarin lattiaa jotta ehdin kieltää heti kun se ajatteleekin kenkiä. Katsotaan kumpi häviää, mä veikkaan omistajaa...

Hurjia petoja liikkeellä

Eipä ole yllättävää että eilisen riekunnan jäljiltä oli lätäkkö lattialla. No eipä se mitään.

Itse päätin aloittaa päivän extreme- urheilulla ja vein Maxin, Ambaran ja Haurun juoksemaan läheiselle pellolle. Sujui hämmentävän hyvin, Ambara käveli vetämättä, Max hössäsi mutta kuunteli silti ohjeita ja Hauru käveli kaikenkaikkiaan siivosti. Takaisin tullessamme Hau ei ensin suostunut kävelemään samassa reunassa muun ryhmän kanssa ja kun Hau vihdoin huomasi etten ihan oikeasti anna sen kulkea remmi tien yli se alkoi härnätä Ambaraa ja roikkua Amban huulissa. Käskyt kaikuivat kuuroille korville mutta kun Ambara vahingossa astui Haurun päälle loppui härkkiminenkin. Pahalla sitten kun ei kerran hyvällä usko, näemmä. (Ei kohdattu yhtään koiraa mikä olisi luultavasti ollut se viimeinen tarvittava ainesosa suuremman luokan katastrofiin.)

Pellolla Max juoksi innoissan, koittaen saada Ambaraa tai Haurua leikkimään. Ambara nyt ei enää noilla koivillaan paljon juoksentele ja Haurua taas vähän jännitti Maxin hulluttelu. Ja kuoppainen peltokin olisi kyllä kääntänyt hippaleikin turhan paljon Maxin hyväksi. Kunhan Hauru kasvaa noista pojista tulee varmasti hyvät leikkikumppanit, sen minkä Hauru tulee häviämään koossa se varmasti voittaa taistelutahdossa. Harmi ettei Avallonia uskalla laskea irti, se olisi varmasti hyvää juoksuseuraa Makkaralle (ja Haurullekin vähän ajan kuluttua).

tiistai 21. lokakuuta 2008

Mitkä ihmeen painoluokat?

Hauru on nyt ollut kaksi päivää sisäsiisti, jopa yön yli mikä on aika yllättävää sillä tämä herra ei todellakaan nuku yöllä. Ehkä mudit ei tarvitse unta? Hetki sitten Hauru ja Ambara päättivät ottaa kunnon painimatsin ja pentu on edelleen hyvin riehakas vaikka tarkoitus olisi mennä nukkumaan.

Luulisi että olisi huono painia, kun toinen on 60kg ja toinen 6kg mutta ehei. Sen isomman pitää vain katsokaas olla maate leikin ajan, kummasti tasottaa tilannetta. Oikeastaan Ambara taitaa olla alakynnessä sillä Hauru käy vähän puremassa Ambaraa toiselta puolelta, kapuaa Ambaran selkään turvaan kostotoimenpiteitä ja kiertää siinä sivussa puremaan vähän taas vastakkaiselta puolelta. Tosi kiva leikki tuntuu olevan molempien mielestä, saas nähdä kuinka kauan Hauru on niin pieni että Ambara suostuu sen kanssa painimaan tuolla tavoin.

sunnuntai 19. lokakuuta 2008

Lisää hurjia mudi-juttuja

Keisarinna Ambaralla on sohva johon muilla koirilla ei juuri ole asiaa. Se on musta, nahkainen ja hurrjan korkea 10 viikkoisille mudeille. Mutta kun ottaa avuksi lujan tahdon (löytyy hyvinkin suurissa määrin), terävät hampaat (juu ainakin pohkeessa) sekä hurjan murinan (no ehkä jos ei näe mikä söpöläinen sen suustaan päästää) niin pystyy valloittamaan vaikka Mount Everestin. Tai Ambaran sohvan. Siinä saattaa toki vierähtää hetki jos toinenkin mutta on taatusti vaivan arvoista.

...Ja jos mamma ei näe niin voi vähän repiä sen sohvan sisuksia ja leikkiä niillä sitten kun Ambara tulee ja ajaa vuorikiipeilijän tiehensä...

perjantai 17. lokakuuta 2008

Suuri saalistaja

Osa (vaahteran)lehdistä on salaisella maailmanvalloitus missiolla olevia vakooja-ninja lehtiä. Onneksi sankarillinen Hauru pystyy ne tunnistamaan, ainoana Maassa. Nämä lehdet Hauru sitten tappaa parilla nopealla ravistuksella - ihmiskunnan parhaaksi. Kaikki viattomat lehdet saavat tietty olla rauhassa ja jatkaa normaalia elämää.

Tänään Hauru kohtasi kammottavan vastavakoojan joka oli lähetetty tutkimaan Maan ainoaa puolustusta, Haurua, ja tämän taloa ovelasti muurahaiseksi naamioituneena. Onneksi ovela ja viisas Hauru oli heti tilanteen tasalla ja hetken tarkkailtuaan "muurahaista" (varmistuakseen että se ei ollut tavallinen viaton murkku) liskasi sen yhdellä nopealla nenänpainalluksella. Jotta verityö ei järkyttäisi ketään Hauru katsoi parhaaksi nielaista jäljelle jääneen todistusaineiston.

Jatkakaa vain matkaa, ei mitään nähtävää täällä.

Helsingissä



Käytiin mun tädin, Jaanan luona. Mukana Haurun lisäksi Max Makkara. Hauru ei oikein pitänyt melusta, ei niin että se olisi sitä arastellut vaan sitä ihan selkeästi ärsytti. Maalaiselämän rauha > kaupungin melu. Myös kävely oli hankalaa koska Hauru on näköjään keksinyt olevansa äärimmäisen rakastettava mudin alku ja kaikki haluavat rapsuttaa Haurua. Siis sen omassa mielessä. Tämä ilmenee kaikkien vähänkään lähelle tulevien ihmisten päälle hyppimisellä (tai kovalla yrittämisellä). Ainakin se on avoin? Pissilläkään ei voinut ensin käydä mutta onneksi Max näytti esimerkkiä :)

Autossa kun odoteltiin Hauru katseli bussipysäkillä tupakkaa polttavaa miestä. En tiedä mikä siinä oli niin kiinnostavaa mutta ihan meidän ohi meni ambulanssi pillit huutaen ja Hauru vain koetti kuikuilla sen ohi sitä miestä. Luulisi että huutava ja vilkkuva auto olisi kivempi. Pitääköhän mun hankkia jotain 'tupakka tappaa' lehtisiä? Vaikka sen pissapapereiksi niin voisi sitten samalla lueskella niitä...

Jaanalla Hau oli tosi kivasti vaikka bouvier neidot Miina&Tytti sekä doggi Camilla oli ensin vähän järkytys. Ihmeen äkkiä Hau toipui ja tyytyväisenä seuraili Maxia joka näytti missä isäntäväki pitää kaikkia kivoja vinkuleluja sekä vesikuppia. Jaanakin koetti leikkiä Haun kanssa mutta ei se vaan innostu. Miinan ja Maxin kanssa Haulla ei kyllä ollut samanlaisia estoja.

Illalla lähdettiin vielä Vernan ja käpsyjen kanssa katselemaan ihan Hesan keskustan ihmeitä. Max sai jäädä Jaanalle odottelemaan, se on sen verran pönttöpää toisten koirien ohittamisessa että toistaiseksi Hauru ja Max lenkkeilee erikseen. Katsotaan sitten vähän vanhempana kun Hau ei ehkä ole niin vaikutuksille altis.

Metro oli vähän pelottava kun se tuli laiturille, sen sisällä olo sitten taas oli ihan tylsää. Hauru kulki enimmäkseen kantamalla koska kaameassa ihmisvilinässä se oli vaan helpompaa. Joku olisi voinut vielä talloa mun mussukan varpaat :P Silloin kun oli vähän väljempää Hau käveli häntä pystyssä kuin paraskin city-koira. Käytiin Mäkissä ja ruokailun ajan Hauru veti sikeitä mun tuolin alla... Kyllä se taisi olla silti hyvin tyytyväinen kun päästiin kotiin.

torstai 16. lokakuuta 2008

Kouluttumista (10vko)

Tehtiin kaksi makkararuutua taas. Se kyllä jotenkin tajuaa idean, ei edes siirtynyt pois ruudun sisältä törmätessään reunaan. Mutta. Millähän motivoit jäljelle koiran joka ei halua syödä? Talvi on kuitenkin tulossa ja silloin ei jäljestetä joten toivottavasti Hau on keväällä muuttunut ahneeksi. Tai jotain. Tai sitten täytyy opettaa se keppihulluksi.

TOKOakin tehtiin. Hauru on tosi innokas tokoilijan alku, vähän liiankin välillä. Jos ei käskyä ala kuulua Hau näyttää kaiken mitä osaa vuoronperään ja vähän omia keksintöjäänkin. Ihan kiva mutta jonkinlainen keskittyminen olisi ehkä vielä kivempi. Vaikka kyllähän sillä on aikaa keskittyä koko elämä, toinen on niin innoissaan. Hyvä vaan, en kyllä meinaa ainakaan toistaiseksi tehdä tuolle mitään. Sivulle tulee tosi hyvin, ainakin silloin kun keskittyy. Haurun mielestä asiat pitää tehdä nopeasti ja silloin saattaa tekninen puoli kärsiä, onneksi se ei kyllä lainkaan hermostu jos sen käskee yrittää uudelleen. Oikeastaan se vain parantaa suoristusta. Ja meidän TOKO tuokiot on super-lyhyitä mutta silti näyttäisi että tässä on koira joka tulee kestämään aikuisena paljon toistoja ja hinkkaamista, jos en vain pilaa sitä.  Sillä on ihan eri tyyli tekemiseen kuin tytöillä (no ne onkin doggeja) tai Maxilla (no se onkin Max). Kokeilin myös pitämisharjoituksia, meni tosi kivasti. Katsotaan jos Haurusta tulisi ensimmäinen koira jonka mä onnistun opettamaan noutamaan oikeaoppisesti. Tai sitten mä alan harrastaa jotain ihan muuta kuin koirankoulutusta.

keskiviikko 15. lokakuuta 2008

Shoppailemassa

Hauru on tosi kivasti autossa, nukkuu enimmäkseen (mun sylissä mokoma lellivauva). Käytiin useissa kaupoissa ja Hauru sai tulla mukaan kaikkialle paitsi Hong Kongiin. (Ei ollut lemmikkipassi voimassa?) Hau oli tosi kiinnostunut kaikista ihanista hajuista, ihan sama oltiinko M&Mssä vai rautakaupassa. Paljon ihmisiä ja kaksi koiraa joista toinen haukkui mutta Hau oli silti ok ja toinen ohikulkiessaan koitti vähän haistella joten sai osakseen hampirivin ja murinaa. Haurua luultiin Puliksi (njoo melkein?) ja villakoiraksi. Villakoira-täti oli tosi ihmeissään kun kerroin että se on kyllä mudi ja halusi tietää mitä eroa niissä on. Ööö.... kaikki? Hong Kongissa hauru jäi suht kiltisti odottelemaan autoon ja takaisin tultaessakin oli ihan hiljaa, kiltti poika. Puntarillakin käytiin, 5.5kg oli tulos. Kilo enemmän kuin viime viikolla kotipunnituksessa.

Ostin Haulle pienen jumpperin kun se tuntuu vähän palelevan öisin. Ei tuo sille kauaa mahdu mutta tuskin sitä kauaa tarvitaankaan, nyt on vaan niin koleat ilmat ja öisin kun odotellaan että se tekis hätänsä ulos niin tuntuu että Hau palelee. Kovin onnessaan Hau ei ollut lahjastaan kun koitin sitä sen päälle :P

tiistai 14. lokakuuta 2008

Makkara on pahaa

Ollaan nyt käyty aina silloin tällöin isossa talossa ja hyvin Hauru suhtautuu vanhempieni laumaan. Tarkoitushan onkin että ne pysyy Haurun kavereina jatkossakin.

Tänään oli sen verran kuiva sää että päätin kokeilla makkararuutua. Tarkoitushan oli aloittaa jälki-harkat heti Haurun kotiuduttua mutta koko Sälinkää on yhtä upottavaa mutavelliä sateiden vuoksi ja lisäksi Hau on niin nirso että ongelmia oli odotettavissa. Makkaraa testattiin ja se on pahojen aineiden listalla joten käytin ihan vaan tavallisia nappuloita. Kyllähän se niitä närppi mutta ei kyllä sillä innolla millä toivoisin. Nenäänsä poitsu käyttää kyllä tosi hyvin, jotain hyvääkin sentäs. Otettiin myös vähän maahanmeno ja sivulle harkkoja.

maanantai 13. lokakuuta 2008

Viikonloppu jatkuu



Tänään käytiin sitten turistina match-showssa. Mukana oli Vernan ja käppänöiden lisäksi tätini + doggi Camilla ja Hauru oli tosi sievästi kaikkien kolmen kanssa. Mätsäri oli hallissa ja kaikki pieneen tilaan tungetut koirat olivat jännittäviä noin kaksi minuuttia kunnes Hau tajusi että on kivempaa yrittää varastaa Vernan nameja ja härkkiä Yodaa. Välillä Hauru koitti mennä moikkaamaan ihmisiä/koiria mutta kun sitä ei sallittu penneli päättikin lopulta ruveta nukkumaan. Hallin vääristämät oudot äänet ei hetkauttanut poikaa mitenkään ja välillä kun pyysin kontaktia Hauru keskittyi minuun 100% ilman mitään ongelmia. Kuulutukset oli sen mielestä aika outoja kun Hauru ei keksinyt mistä se ääni tulee, jostain taivaasta mutta ketään ei näy. Mutta ei taivaallinen äänikään jaksanut sitä kauaa hämmentää. Kotona Hau ei vaikuta olevan kovinkaan väsynyt joten ei ilmeisesti tosiaan stressannut outoa tilannetta.

sunnuntai 12. lokakuuta 2008

Toiminta viikonloppu

Tänään käytiin lenkillä Vernan ja sen käppänäpojan Yodan kanssa. Jätettiin nyt aluksi Gizmo kotiin. Yoda oli aluksi hurjan pelottava mutta pian Hau huomasi että Yoda vain vähän vanhempana pentuna on hyvää leikkiseuraa. Käveltiin sitten järven rannalle missä pojat saivat juosta irti. Laituri oli nostettu vedestä mutta jätetty sinne rannalle ja Haurusta oli hyvä idea hypätä sen päälle ja vaania sieltä juoksentelevaa Yodaa. Sen verran korkealla se kuitenkin oli, että useimmiten Haun hurja tappoloikka päätyi siihen, että mudi oli nenillään hiekassa ja Yoda vaan piti hauskaa. Onnistui se kerran tai pari tähtämään kunnollakin. Vähän lisää koordinaatiota ja kyllä siitä hyvä puuma tulee. Kerran Hauru juoksi päin koko laituria, ilmeisesti tarkoitus oli hypätä laiturille mutta itse hyppy unohtui... Lenkin jälkeen Yoda tuli vielä käymään meillä leikkimässä ja nyt on kyllä hyvin väsynyt mutta onnellinen Mudin pentu mun jaloissa.

Hauru osaa nyt tulla luokse ja toistaiseksi tottelee hyvin erilaisissa tilanteissa. Lisäksi se osaa tulla sivulle ilman käsiapuja jos kulma ei ole liian vaikea (kiepsahtaa edestä) sekä istua ja odottaa lupaa tehdä jotakin. Tänään kokeilin maahanmenoa, kahdesti "huijasin" sitä käsiavulla ja sen jälkeen pentu tajusi jutun juonen ja iskeytyy nätisti lattiaan pienell' käsimerkillä. Täytyy lisätä siihen sanallinen käsky piakkoin jos se menee seuraavalla kerrallakin yhtä hyvin. Mulla on vähän kammo siitä että koira jämähtää käsimerkkeihin joten koitan aina häivyttää ne mahdollisimman nopeasti. Voi olla ongelmia edessä mikäli tämä johtaa siihen ettei Hauru opi liikkeitä kunnolla... katsotaan, koitan ainakin muistaa ettei se ole maailmanloppu jos se tarvii käsimerkkiä useammin kuin viisi kertaa :P

lauantai 11. lokakuuta 2008

Mulla on hei ihan toimivat jalat ja niitä myös käytän

Oltiin mun mielestä tosi pitkällä metsälenkillä mutta minä-itte-Haukku halusi kävellä ja sai sitten pitää oman päänsä. On tuo sen verran painava ettei sitä viitsi huvikseen rimpuilevana ja piippavana kannella. Mulla on selkeesti jonkin asteinen hysteerinen pennunomistaja syndrooma.

Illalla oltiin isossa talossa moikkaamassa Callea, Ringoa, Lulua ja Safia. Vastassa melkein 200kg koiraa siis. Nyt täällä nukkuukin tosi väsynyt pupsi.

perjantai 10. lokakuuta 2008

Pimeässä vaanii tuulen humina

Käytiin kartanolenkillä, joka kulkee koulun ohi, samaan aikaan kun lapset pääsivät koulusta. Hyvin sujuu lenkkeily ihmisten ohi vaikka huutavat lapset on vähän outoja. Kotona otettiin sivulletuloa ensimmäistä kertaa mikä meni ihan suht hyvin. Vähän vaikea on kouluttaa koiraa joka ei ole ahne...

Käytiin myös yö-lenkillä koska Haurua tuntuu vähän jännittävän pimeässä. Yöllä se ei saa mitään aikaiseksi pihalla, kuuntelee vain ääniä ja luulee kasvavansa vartio-koiraksi isona. Pitää varmaan tehdä enempi asioita pimeässä jotta Hau huomaa ettei se ole kuin valon puutetta.

torstai 9. lokakuuta 2008

IlkeäKaksonen!Mudi (9vko)

Tänään tehtiin pihatöitä Haurun pyöriessä mukana. Ehkei tule jäppiselle haravakammoa niinkuin Maxille (mutta mitäpä kammoa Maxilla ei olisi...) No harava oli ihansama Haun mielestä. Iskä nosti Haun pari kertaa kottikärryihin lehtien päälle vähän ajelemaan mikä oli Haurusta kivaa vaikka se on koliseva kärry. Toisaalta Haurun lempilelu on edelleen kolinapurkki :D Sitten korjattiin pois punaiset agility-esteet mitkä oli hurjan pelottavia kunnes ne lähemmällä tarkkailulla osoittautuivat ihan tylsiksi muovisiksi putkiloiksi. Eihän reippaat mutiaiset niitä pelkää.

Sen sijaan ne pelkäävät IlkeäKaksonen!Mudia mutta sillä onkin salaisia matkimis-voimia ulkoavaruudesta :D Vietiin siis agilityhärpäkkeet talliin ja siellä Hauru kohtasi Sen. Se oli mudin pentu, ihan Haun näköinen, siis hurja, joten ei ihme että Haukin pelästyi. Se pitii ajaa pois haukkumalla mutta se pahalainen vain haukkui takaisin! Hauru päätti siirtyä seuraavaksi väkivaltaan ja kävi läimäisemässä tunkeilevaa mudia tassulla mutta se vain läimäisi takaisin. Uskomatonta röyhkeyttä. Lopulta Hauru tuntui kyllä ymmärtävän että peilikuvaa on aika vaikea ajaa pois vaikka kuinka sitä pelottelisi... Lopuksi vielä Haurua kävi moikkaamassa yksi ystäväni taaperon kanssa (joo en tiedä mitään lapsista mutta sellainen pieni mikä osaa kuitenkin kävellä :P) ja tosi nätisti Hau oli, miksipä ei olisi ollut.

Myöhemmin lähdettiin isän + Ringo-doggin kanssa kävelylle Hyvinkäälle. Tarkoitus oli koittaa ohittaa mahdollisimman monta koiraa ja että Ringo näyttäisi esimerkillään ettei niille haukuta eikä tarvitse pelätä. Ihmeen hyvin Hauru suhtautui Ringoon, vähän piti murista mutta mistään paniikista ei näkynyt jälkeäkään vaan Hau haisteli isompaansa ihan rohkeasti. Nähtiin myös monen monta koiraa ja kaikista päästiin ohi ihan kivasti. Yksi irto-labbis tuli meitä kohti mutta pysähtyi kun mä otin muutaman uhkaavan askeleen sitä kohti ja sanoin EI. Ihan kiltti koira se tuntui olevan mutta toivottavasti Hauru ymmärtää että kyllä mä hoidan nämä tilanteet. Hauru kuitenkin pelkää vieraita koiria joten tuskin olisi ollut parempi antaa sen koiran vain tulla vaikka Hau olisi sitten huomannut ettei mitään tapahdu :/ Mä en todellakaan haluaisi tästä remmiräyhää (joka näyttää jo nyt olevan vahva mahdollisuus tulevaisuudessa) ja ehkä se onnistuu kun sen ei tarvitse puolustaa itse itseään.

Säkä n. 29 cm, paino 4,4 kg.

keskiviikko 8. lokakuuta 2008

Sataa sataa ropisee

Käytiin tänään pidemmällä lenkillä, Hauru tosin kulki puolet matkasta sylissä. Mudeilla ei ehkä liikunnan kanssa ole niin tarkkaa kuin doggeilla mutta tuskin varovaisuus haittaakaan kun tuo saa kuitenkin vapaana liikkua niin paljon kuin haluaa. Tämän lenkin lopussa alkoi ilmetä taas vetämistä ja teleporttailua joten ilmeisesti pentu oli väsyi ainakin henkisesti jos ei nyt suurten liikunnallisten ponnistusten vuoksi. Ei jaksanut pieni keskittyä kontaktin pitoon edes J&Vn voimalla.

Kuitenkin, aluksi menimme Siwan pihalle katselemaan muailmaa, lähinnä ihmisiä jotka kulki kauppaan ja pois. Hauru ei paljon välittänyt, suuntaan taikka toiseen. Parkkiksella seisoskeli myös poika meidän lisäksemme ja tätä Hau olisi halunnut käydä moikkaamassa useaan otteeseen mutta tuli kiltisti kutsusta pois. Pyörät ja autot eivät saa Haulta huomiota, hyvä niin.

"Sosiaalistumisen" jälkeen mentiin vielä käymään metsässä ja nähtiin (se sama) mäykky ehkä kymmenen metrin päässä pihallaan. Haurua taas pelotti mutta käveli kuitenkin omilla tassuillaan sen ohitse eikä saanut sellaista paniikkikohtausta kuin aiemmin. Pidempi välimatka on pop. Metsässä Hauru ei oikein viihtynyt, märkä ja upottava sammal ei kyllä ole munkaan lempparia joten palattiin aika pian kotiin.

tiistai 7. lokakuuta 2008

Osaa se sittenkin tuhmailla!

Lenkkeily sujuu jo ihan ilman hihnankiristymisiä tai muita ongelmia. Toisia koiria ei kyllä nähty tänään.

Harjoiteltiin lisää luoksetuloja sekä leikittiin, Hauru ei leiki kovin hyvin mun kanssa eikä todellakaan taistele tavaroista. Taistelutahdon puutteesta ei kyllä ole kyse joten ehkä se siitä.

Kissojen jahtaamista ja patjan repimistä on ilmaantunut ja otettiin käyttöön suihkupullo vähän vahvistamaan EItä vaikka se ei sitä sanaa tietty vielä ymmärrä. Mutta kissoja ei todellakaan härnätä joten mennään nyt näin. Kiltisti pentu jää yksinään eikä sillä aikaa tuhmaile vaikka mahdollisuus kyllä olisi.

sunnuntai 5. lokakuuta 2008

Siitä se kai lähtee

Aamulla pennun mielestä kuuluu herätä noin 8 aikaan... joo meillä ei ihan ole tuollainen tapana :P Lenkillä nähtiin vähän yllättäen borderterrieri joka sai aikaan pienoisen paniikki-reaktion. Vahingosta viisastuneena seuraavan koiran, mäykyn, kohdalla otin Haun syliin ja se sai siitä ihan vain katsella sitä. Toivottavasti tästä ei nyt tule Ongelma... Täytyy koittaa löytää paljon koiria joiden kanssa harjoitellaan. Remmissäkäveleminen muilta osin sujuu tosi hyvin, ipana on jo tajunnut että kun kävellään mamman lähistöllä niin tippuu nameja. Onneksi se innostuu noista J&V nappuloista (vaikka ne on kyllä turhan isoja) kun tää tuntuu olevan varsin nirso tapaus.

Lenkin jälkeen kun Hau oli sopivan väsynyt leikattiin kynnet ja sitten harjoiteltiin yksinoloa. No problems mutta täytyy kiinnittää tuohon erikoishuomiota jotta se ei alkaisi matkia eroahdistuksesta kärsivää Maxia.

Myöhemmin harjoiteltiin luoksetuloa sekä naksuttelin sille vähän vaikka voi käydä niin etten mä jaksa sitä naksutinta ottaa käyttöön. Katsotaan miten käy. Ruokakupilla ois tarkoitus harjoitella luopumista ja katsekontaktia mutta kun tää ei ole yhtään ahne niin ei sitten. Ollaankin harjoiteltu jotta jos ei syö niin jollein toiselle kyllä maistuu. Julmasti koitetaan aivopestä toinen ahneeksi :P

Lepäilyä



Tänään onkin sitten iskenyt se odotettu muutto-väsy ja Hauru on keskittynyt nukkumiseen ja vähän rotan tappamiseen kun saatiin valokuvaajamme paikalle ;) Hauru tuntuu olevan tosi avoin ihmisten suhteen, koirien ei sitten niinkään. Kontaktinhakuinenhan sen piti ollakin.

lauantai 4. lokakuuta 2008

Ensimmäinen yö takana

Ja kaikki hyvin. Maxin mielestä Hauru on ihana ja Haurusta Max on hyvä purulelu. Leikkiessä Hauru haukkuu jatkuvalla, kimakalla äänellä mikä pitää yrittää karsia pois tai omistajalla menee hermo. Ambara ei paljon Hausta välitä, taas yksi mun hömpötyksistä sen mielestä, eikä Haurukaan ole paljon tehnyt tuttavuutta kun Ambara on selkeästi tiukka täti.  Avallon ja Hauru on myös kavereita ja välillä intoutuvat (mun kauhuksi) leikkimään jotain kummallista painia vaikka kokoeroa on ainakin 40kg...

Kissat taas. Ender on VIHAINEN ja sitten vielä vähän VIHAINEN. No kyllä se leppyy, leppyihän se silloinkin kun Maxin tänne raahasin. Moiraine taas pelkää Haurua mutta pentu uskoo aika hyvin ettei kissoja jahdata joten ei ongelmaa. Moira on kovin sisäänpäin lämpiävä muutenkin.

Kaikenkaikkiaan täällä on tosi rauhallista, paitsi Hauru on kyllä pieni pyörremyrsky. Ensimmäinen yö meni tosi sujuvasti, ilman mitään meteliä. Ensin meinasin että pitäisikö mun nukkua sen kanssa vähän aikaa alhaalla mutta toisaalta Ambara ei varmaan suhtautuisi siihen kovin positiivisesti. Ja ollaanhan me kuitenkin samassa huoneessa ja Hauru näki mihin mä menin nukkumaan joten ehkä se ei saanut mitään traumoja :P Hau rauhoittuu tosi hyvin kun mitään ei tapahdu ja tuntuu ottavan koko muutoksen tosi rennosti.

Aamulla käytiin ihan vähän kävelemässkin vaikka Haurun osalta se oli lähinnä lentämistä eri suuntiin niin pitkälle kun remmiä vaan riitti. Joo en meinaa päästää tuollaista rakettia irti kun autotie, vaikka onkin hiljainen, on ihan vieressä. Täytyy ottaa oikein asiaksi opettaa sille pikimmiten miten liikutaan sivistyneesti. Ihana se on siinämielessä, että se tosissaan on sellainen reipas pikkulenkkeilijä mitä toivoinkin vrt. doggit jotka ottaa kolme askelta ja sitten niitä saa houkutella liikkumaan eteenpäin...

torstai 2. lokakuuta 2008

Hauru



Mudipoika Takkutukan Urbaanilegenda, Hauru siis, muutti Sälinkäälle kolmen norsun seuraksi.

Hauru otettiin vastaan laumassa hyvin, huolimatta salamannopeista hampaista ja murinasta. Selkeästi vähän pientä pelottaa koirat vaikka muuten onkin reipas pikkumies.