keskiviikko 29. lokakuuta 2008

12 vko

Paino 6,7kg, ei paljon muutosta. Säkä 36cm. Alla pari puhelimella otettua kuvaa sekä nykivä video leikkivistä paimentimista. Ei se nyi mun koneella joten ehkä tuo on tuubin tekosia? En tiedä.




maanantai 27. lokakuuta 2008

Pieni otus kasvaa






Minä nukun kerrossängyn yläsängyssä, Max nukkuu alasängyssä ja Ambara sohvallaan. Avallon nukkuu omassa huoneessaan ja kissat missä milloinkin. Hauru nukkuu sängyn alla, mutta ei enää kovin kauan, veikkaan.  Hau alkaa olla jo vähän turhan iso ja mahtuu sinne kovan kolinan ja ähkinän saattelemana, ainakin mä aina tiedän koska se herää... mutta eiköhän se kohta siirry joko Maxin viereen tai omalle patjalleen lattialle.


lauantai 25. lokakuuta 2008

Puhtaus on puoli mudia?

Hauru kävi tänään pesulla vaikka ei se kyllä likainen ollut. Joskushan sen voi joutua pesemään ja on kivempi kun koira osaa edes jotenkin käyttäytyä (Max) kuin että se tappelee vastaan ja murtaa omistajansa varpaan (Ambara) jos se ei voikaan pesemistä rakastaa (Avallon). No Hauru ei todellakaan kuulu tähän *rakastan* kategoriaan. Ihan kivasti penneli oli, vähän vain vikisi ja laittoi päälle surkeimman "pikku muti laukka"- ilmeensä.

Tarkoitus on mennä vielä yö-kävelylle vaikka siellä on kyllä tosi pimeää. Hauru on edelleen vähän säpsy öisin mutta ei kuitenkaan sellainen tyhjän haukkuja kuin aluksi.

perjantai 24. lokakuuta 2008

Ei näin...

Hauru oli tänä aamuna vierailulla isossa talossa, kuten tavallista. Ei siinä mitään, mutta isäni antoi Haurun livahtaa keittiöön jossa asustaa Susa basenji. Susa ei, kiltisti sanottuna, ole aina kovin sosiaalinen. Onneksi Hauru on vielä niin pieni että tilanteesta selvittiin pienillä jäykistelyillä ja murinalla. Sen jälkeen isä päästi Haurun karkaamaan kaksi kertaa pihalle (aidatulle sellaiselle joten ei sinänsä vaarallista). Kyllä, Haurun pitäisi oppia ettei avautuva ovi tarkoita että siitä pujahdetaan kamikaze tyyliin heti kun kahva käy... mutta ei olisi kovin vaikea pyytä mua kutsumaan Hauru pois jos se on siinä kytiksellä kun se ei nyt kerran osaa käyttäytyä. Täytyy ottaa ihan asiaksi nyt tämä ovista liikkuminen.

Illemmalla lähdettiin Maxin kanssa lenkille, Hauru kulkee niin nätisti että olen alkanut viedä niitä välillä yhdessä ulos. Jos se alkaa näkyä Haun käytöksessä niin homma loppuu salamana. Toistaiseksi Hau kävelee ihan nätisti vaikka sitä saakin olla jatkuvasti kieltämässä Maxin parrassa roikkumisesta kun ei tuo nössö itse osaa sanoa. Käytiin pienellä pellontapaisella joka on sen verran syrjässä että poikien on hyvä leikkiä mutta silti lähellä kotia kun jollain on huono hermorakenne ja pelkää että sen pentu liikarasittuu :/ Tänään Hauru leikki innoissan ja juoksi Maxin kanssa ilman mitään varauksia mitä sillä oli viimeksi. Max vain tahtoi juosta kauemmas kuin Haurun napanuora yltää ja sai Haurun haukkumaan kimakalla äänellä turhautumistaan.

Takaisin tullessamme joku oli jättänyt koiran odottelemaan naapurissamme olevan sahan ulkopuolelle, ilmeisesti fleksissä. Oli jo aika pimeää ja en nähnyt onko koira irti vai ei joten nostin Haurun syliin varmuuden vuoksi. Onni onnettomuudessa, luulisin. Suunnilleen siinä vaiheessa koira päättikin hyökätä meitä kohti ja fleksi sanoi tietenkin itsensä irti, tämä kun ei ollut mikään ihan pieni tapaus. Koira pysähtyi ja epäröi kun astuin Maxin eteen ja huusin EI mikä kurkusta lähti, voi olla että oltaisiin jopa päästy ohi siitä mutta omistaja ilmeisesti kuuli metelin ja päätti tulla karjumaan koiralleen. Tämähän antoi sille sen verran varmuutta että se päätti sittenkin hyökätä Maxin kimppuun. Max koetti juosta mun taakse ja omistaja sai onneksi nopeasti koiransa kiinni ja vei sen koiralle raivoten sisälle. Katsoin tuliko Maxiin mitään, ei onneksi vaikka Maxista nyt saakin irti yleensä vain karvoja. Omistaja ei ainakaan tässä ajassa viitsinyt tulla edes pahoittelmaan sattunutta ja me lähdimme kotiin.

Tosi ihanaa, vaikka onneksi mitään vakavampaa ei sattunut. Kiva vaan kun Maxin kanssa koirien ohittaminen on muutenkin vaikeaa ja kuka tietää mitä Hauru ajatteli koko hommasta omine koira-kammoineen >( Tavallaan hyvä että koira kuitenkin kävi Maxin päälle kuin paljon pienemmän Haun. Jos mulla ei olisi ollut molemmat kädet täynnä mudia se koira olisi kyllä saanut kyytiä, mun koirien päälle ei tarvi kenenkään käydä prkl. Toivottavasti Max ensikerrallakin hakee musta turvaa vaikka en nyt onnistunutkaan sitä suojelemaan kovin hyvin.

keskiviikko 22. lokakuuta 2008

11 vko

Poika on nyt 6,3 kg, 35 cm hyyvin epätieteellisten mittausten perusteella. Hauru ei ole minusta turhan lihava mutta ei se kyllä mikään laiheliinikaan ole. Ehkä ihan sopiva. Tällä hetkellä poitsu saa syödä niin paljon kuin haluaa mikä ei ole kovin paljon. Mieluummin varastaisi Maxin ruoat. Korvat eivät osoita nousemisen merkkejä vaikka niitä on tuijotettu sekä vedetty hierottu. Ilmeisesti Haulla on tärkeämpää tekemistä kuin nostattaa korvia.

Tänään alkoi myös Suuri Kenkäsota. Hauru on maaninen kengän varastaja ja täällä ei oikein ole paikkaa varsinkaan vieraiden kengille joten tarkoitus olisi takoa Haun kalloon ettei niihin kosketa. Kengät on nyt keskellä olkkarin lattiaa jotta ehdin kieltää heti kun se ajatteleekin kenkiä. Katsotaan kumpi häviää, mä veikkaan omistajaa...

Hurjia petoja liikkeellä

Eipä ole yllättävää että eilisen riekunnan jäljiltä oli lätäkkö lattialla. No eipä se mitään.

Itse päätin aloittaa päivän extreme- urheilulla ja vein Maxin, Ambaran ja Haurun juoksemaan läheiselle pellolle. Sujui hämmentävän hyvin, Ambara käveli vetämättä, Max hössäsi mutta kuunteli silti ohjeita ja Hauru käveli kaikenkaikkiaan siivosti. Takaisin tullessamme Hau ei ensin suostunut kävelemään samassa reunassa muun ryhmän kanssa ja kun Hau vihdoin huomasi etten ihan oikeasti anna sen kulkea remmi tien yli se alkoi härnätä Ambaraa ja roikkua Amban huulissa. Käskyt kaikuivat kuuroille korville mutta kun Ambara vahingossa astui Haurun päälle loppui härkkiminenkin. Pahalla sitten kun ei kerran hyvällä usko, näemmä. (Ei kohdattu yhtään koiraa mikä olisi luultavasti ollut se viimeinen tarvittava ainesosa suuremman luokan katastrofiin.)

Pellolla Max juoksi innoissan, koittaen saada Ambaraa tai Haurua leikkimään. Ambara nyt ei enää noilla koivillaan paljon juoksentele ja Haurua taas vähän jännitti Maxin hulluttelu. Ja kuoppainen peltokin olisi kyllä kääntänyt hippaleikin turhan paljon Maxin hyväksi. Kunhan Hauru kasvaa noista pojista tulee varmasti hyvät leikkikumppanit, sen minkä Hauru tulee häviämään koossa se varmasti voittaa taistelutahdossa. Harmi ettei Avallonia uskalla laskea irti, se olisi varmasti hyvää juoksuseuraa Makkaralle (ja Haurullekin vähän ajan kuluttua).

tiistai 21. lokakuuta 2008

Mitkä ihmeen painoluokat?

Hauru on nyt ollut kaksi päivää sisäsiisti, jopa yön yli mikä on aika yllättävää sillä tämä herra ei todellakaan nuku yöllä. Ehkä mudit ei tarvitse unta? Hetki sitten Hauru ja Ambara päättivät ottaa kunnon painimatsin ja pentu on edelleen hyvin riehakas vaikka tarkoitus olisi mennä nukkumaan.

Luulisi että olisi huono painia, kun toinen on 60kg ja toinen 6kg mutta ehei. Sen isomman pitää vain katsokaas olla maate leikin ajan, kummasti tasottaa tilannetta. Oikeastaan Ambara taitaa olla alakynnessä sillä Hauru käy vähän puremassa Ambaraa toiselta puolelta, kapuaa Ambaran selkään turvaan kostotoimenpiteitä ja kiertää siinä sivussa puremaan vähän taas vastakkaiselta puolelta. Tosi kiva leikki tuntuu olevan molempien mielestä, saas nähdä kuinka kauan Hauru on niin pieni että Ambara suostuu sen kanssa painimaan tuolla tavoin.

sunnuntai 19. lokakuuta 2008

Lisää hurjia mudi-juttuja

Keisarinna Ambaralla on sohva johon muilla koirilla ei juuri ole asiaa. Se on musta, nahkainen ja hurrjan korkea 10 viikkoisille mudeille. Mutta kun ottaa avuksi lujan tahdon (löytyy hyvinkin suurissa määrin), terävät hampaat (juu ainakin pohkeessa) sekä hurjan murinan (no ehkä jos ei näe mikä söpöläinen sen suustaan päästää) niin pystyy valloittamaan vaikka Mount Everestin. Tai Ambaran sohvan. Siinä saattaa toki vierähtää hetki jos toinenkin mutta on taatusti vaivan arvoista.

...Ja jos mamma ei näe niin voi vähän repiä sen sohvan sisuksia ja leikkiä niillä sitten kun Ambara tulee ja ajaa vuorikiipeilijän tiehensä...

perjantai 17. lokakuuta 2008

Suuri saalistaja

Osa (vaahteran)lehdistä on salaisella maailmanvalloitus missiolla olevia vakooja-ninja lehtiä. Onneksi sankarillinen Hauru pystyy ne tunnistamaan, ainoana Maassa. Nämä lehdet Hauru sitten tappaa parilla nopealla ravistuksella - ihmiskunnan parhaaksi. Kaikki viattomat lehdet saavat tietty olla rauhassa ja jatkaa normaalia elämää.

Tänään Hauru kohtasi kammottavan vastavakoojan joka oli lähetetty tutkimaan Maan ainoaa puolustusta, Haurua, ja tämän taloa ovelasti muurahaiseksi naamioituneena. Onneksi ovela ja viisas Hauru oli heti tilanteen tasalla ja hetken tarkkailtuaan "muurahaista" (varmistuakseen että se ei ollut tavallinen viaton murkku) liskasi sen yhdellä nopealla nenänpainalluksella. Jotta verityö ei järkyttäisi ketään Hauru katsoi parhaaksi nielaista jäljelle jääneen todistusaineiston.

Jatkakaa vain matkaa, ei mitään nähtävää täällä.

Helsingissä



Käytiin mun tädin, Jaanan luona. Mukana Haurun lisäksi Max Makkara. Hauru ei oikein pitänyt melusta, ei niin että se olisi sitä arastellut vaan sitä ihan selkeästi ärsytti. Maalaiselämän rauha > kaupungin melu. Myös kävely oli hankalaa koska Hauru on näköjään keksinyt olevansa äärimmäisen rakastettava mudin alku ja kaikki haluavat rapsuttaa Haurua. Siis sen omassa mielessä. Tämä ilmenee kaikkien vähänkään lähelle tulevien ihmisten päälle hyppimisellä (tai kovalla yrittämisellä). Ainakin se on avoin? Pissilläkään ei voinut ensin käydä mutta onneksi Max näytti esimerkkiä :)

Autossa kun odoteltiin Hauru katseli bussipysäkillä tupakkaa polttavaa miestä. En tiedä mikä siinä oli niin kiinnostavaa mutta ihan meidän ohi meni ambulanssi pillit huutaen ja Hauru vain koetti kuikuilla sen ohi sitä miestä. Luulisi että huutava ja vilkkuva auto olisi kivempi. Pitääköhän mun hankkia jotain 'tupakka tappaa' lehtisiä? Vaikka sen pissapapereiksi niin voisi sitten samalla lueskella niitä...

Jaanalla Hau oli tosi kivasti vaikka bouvier neidot Miina&Tytti sekä doggi Camilla oli ensin vähän järkytys. Ihmeen äkkiä Hau toipui ja tyytyväisenä seuraili Maxia joka näytti missä isäntäväki pitää kaikkia kivoja vinkuleluja sekä vesikuppia. Jaanakin koetti leikkiä Haun kanssa mutta ei se vaan innostu. Miinan ja Maxin kanssa Haulla ei kyllä ollut samanlaisia estoja.

Illalla lähdettiin vielä Vernan ja käpsyjen kanssa katselemaan ihan Hesan keskustan ihmeitä. Max sai jäädä Jaanalle odottelemaan, se on sen verran pönttöpää toisten koirien ohittamisessa että toistaiseksi Hauru ja Max lenkkeilee erikseen. Katsotaan sitten vähän vanhempana kun Hau ei ehkä ole niin vaikutuksille altis.

Metro oli vähän pelottava kun se tuli laiturille, sen sisällä olo sitten taas oli ihan tylsää. Hauru kulki enimmäkseen kantamalla koska kaameassa ihmisvilinässä se oli vaan helpompaa. Joku olisi voinut vielä talloa mun mussukan varpaat :P Silloin kun oli vähän väljempää Hau käveli häntä pystyssä kuin paraskin city-koira. Käytiin Mäkissä ja ruokailun ajan Hauru veti sikeitä mun tuolin alla... Kyllä se taisi olla silti hyvin tyytyväinen kun päästiin kotiin.

torstai 16. lokakuuta 2008

Kouluttumista (10vko)

Tehtiin kaksi makkararuutua taas. Se kyllä jotenkin tajuaa idean, ei edes siirtynyt pois ruudun sisältä törmätessään reunaan. Mutta. Millähän motivoit jäljelle koiran joka ei halua syödä? Talvi on kuitenkin tulossa ja silloin ei jäljestetä joten toivottavasti Hau on keväällä muuttunut ahneeksi. Tai jotain. Tai sitten täytyy opettaa se keppihulluksi.

TOKOakin tehtiin. Hauru on tosi innokas tokoilijan alku, vähän liiankin välillä. Jos ei käskyä ala kuulua Hau näyttää kaiken mitä osaa vuoronperään ja vähän omia keksintöjäänkin. Ihan kiva mutta jonkinlainen keskittyminen olisi ehkä vielä kivempi. Vaikka kyllähän sillä on aikaa keskittyä koko elämä, toinen on niin innoissaan. Hyvä vaan, en kyllä meinaa ainakaan toistaiseksi tehdä tuolle mitään. Sivulle tulee tosi hyvin, ainakin silloin kun keskittyy. Haurun mielestä asiat pitää tehdä nopeasti ja silloin saattaa tekninen puoli kärsiä, onneksi se ei kyllä lainkaan hermostu jos sen käskee yrittää uudelleen. Oikeastaan se vain parantaa suoristusta. Ja meidän TOKO tuokiot on super-lyhyitä mutta silti näyttäisi että tässä on koira joka tulee kestämään aikuisena paljon toistoja ja hinkkaamista, jos en vain pilaa sitä.  Sillä on ihan eri tyyli tekemiseen kuin tytöillä (no ne onkin doggeja) tai Maxilla (no se onkin Max). Kokeilin myös pitämisharjoituksia, meni tosi kivasti. Katsotaan jos Haurusta tulisi ensimmäinen koira jonka mä onnistun opettamaan noutamaan oikeaoppisesti. Tai sitten mä alan harrastaa jotain ihan muuta kuin koirankoulutusta.

keskiviikko 15. lokakuuta 2008

Shoppailemassa

Hauru on tosi kivasti autossa, nukkuu enimmäkseen (mun sylissä mokoma lellivauva). Käytiin useissa kaupoissa ja Hauru sai tulla mukaan kaikkialle paitsi Hong Kongiin. (Ei ollut lemmikkipassi voimassa?) Hau oli tosi kiinnostunut kaikista ihanista hajuista, ihan sama oltiinko M&Mssä vai rautakaupassa. Paljon ihmisiä ja kaksi koiraa joista toinen haukkui mutta Hau oli silti ok ja toinen ohikulkiessaan koitti vähän haistella joten sai osakseen hampirivin ja murinaa. Haurua luultiin Puliksi (njoo melkein?) ja villakoiraksi. Villakoira-täti oli tosi ihmeissään kun kerroin että se on kyllä mudi ja halusi tietää mitä eroa niissä on. Ööö.... kaikki? Hong Kongissa hauru jäi suht kiltisti odottelemaan autoon ja takaisin tultaessakin oli ihan hiljaa, kiltti poika. Puntarillakin käytiin, 5.5kg oli tulos. Kilo enemmän kuin viime viikolla kotipunnituksessa.

Ostin Haulle pienen jumpperin kun se tuntuu vähän palelevan öisin. Ei tuo sille kauaa mahdu mutta tuskin sitä kauaa tarvitaankaan, nyt on vaan niin koleat ilmat ja öisin kun odotellaan että se tekis hätänsä ulos niin tuntuu että Hau palelee. Kovin onnessaan Hau ei ollut lahjastaan kun koitin sitä sen päälle :P

tiistai 14. lokakuuta 2008

Makkara on pahaa

Ollaan nyt käyty aina silloin tällöin isossa talossa ja hyvin Hauru suhtautuu vanhempieni laumaan. Tarkoitushan onkin että ne pysyy Haurun kavereina jatkossakin.

Tänään oli sen verran kuiva sää että päätin kokeilla makkararuutua. Tarkoitushan oli aloittaa jälki-harkat heti Haurun kotiuduttua mutta koko Sälinkää on yhtä upottavaa mutavelliä sateiden vuoksi ja lisäksi Hau on niin nirso että ongelmia oli odotettavissa. Makkaraa testattiin ja se on pahojen aineiden listalla joten käytin ihan vaan tavallisia nappuloita. Kyllähän se niitä närppi mutta ei kyllä sillä innolla millä toivoisin. Nenäänsä poitsu käyttää kyllä tosi hyvin, jotain hyvääkin sentäs. Otettiin myös vähän maahanmeno ja sivulle harkkoja.

maanantai 13. lokakuuta 2008

Viikonloppu jatkuu



Tänään käytiin sitten turistina match-showssa. Mukana oli Vernan ja käppänöiden lisäksi tätini + doggi Camilla ja Hauru oli tosi sievästi kaikkien kolmen kanssa. Mätsäri oli hallissa ja kaikki pieneen tilaan tungetut koirat olivat jännittäviä noin kaksi minuuttia kunnes Hau tajusi että on kivempaa yrittää varastaa Vernan nameja ja härkkiä Yodaa. Välillä Hauru koitti mennä moikkaamaan ihmisiä/koiria mutta kun sitä ei sallittu penneli päättikin lopulta ruveta nukkumaan. Hallin vääristämät oudot äänet ei hetkauttanut poikaa mitenkään ja välillä kun pyysin kontaktia Hauru keskittyi minuun 100% ilman mitään ongelmia. Kuulutukset oli sen mielestä aika outoja kun Hauru ei keksinyt mistä se ääni tulee, jostain taivaasta mutta ketään ei näy. Mutta ei taivaallinen äänikään jaksanut sitä kauaa hämmentää. Kotona Hau ei vaikuta olevan kovinkaan väsynyt joten ei ilmeisesti tosiaan stressannut outoa tilannetta.

sunnuntai 12. lokakuuta 2008

Toiminta viikonloppu

Tänään käytiin lenkillä Vernan ja sen käppänäpojan Yodan kanssa. Jätettiin nyt aluksi Gizmo kotiin. Yoda oli aluksi hurjan pelottava mutta pian Hau huomasi että Yoda vain vähän vanhempana pentuna on hyvää leikkiseuraa. Käveltiin sitten järven rannalle missä pojat saivat juosta irti. Laituri oli nostettu vedestä mutta jätetty sinne rannalle ja Haurusta oli hyvä idea hypätä sen päälle ja vaania sieltä juoksentelevaa Yodaa. Sen verran korkealla se kuitenkin oli, että useimmiten Haun hurja tappoloikka päätyi siihen, että mudi oli nenillään hiekassa ja Yoda vaan piti hauskaa. Onnistui se kerran tai pari tähtämään kunnollakin. Vähän lisää koordinaatiota ja kyllä siitä hyvä puuma tulee. Kerran Hauru juoksi päin koko laituria, ilmeisesti tarkoitus oli hypätä laiturille mutta itse hyppy unohtui... Lenkin jälkeen Yoda tuli vielä käymään meillä leikkimässä ja nyt on kyllä hyvin väsynyt mutta onnellinen Mudin pentu mun jaloissa.

Hauru osaa nyt tulla luokse ja toistaiseksi tottelee hyvin erilaisissa tilanteissa. Lisäksi se osaa tulla sivulle ilman käsiapuja jos kulma ei ole liian vaikea (kiepsahtaa edestä) sekä istua ja odottaa lupaa tehdä jotakin. Tänään kokeilin maahanmenoa, kahdesti "huijasin" sitä käsiavulla ja sen jälkeen pentu tajusi jutun juonen ja iskeytyy nätisti lattiaan pienell' käsimerkillä. Täytyy lisätä siihen sanallinen käsky piakkoin jos se menee seuraavalla kerrallakin yhtä hyvin. Mulla on vähän kammo siitä että koira jämähtää käsimerkkeihin joten koitan aina häivyttää ne mahdollisimman nopeasti. Voi olla ongelmia edessä mikäli tämä johtaa siihen ettei Hauru opi liikkeitä kunnolla... katsotaan, koitan ainakin muistaa ettei se ole maailmanloppu jos se tarvii käsimerkkiä useammin kuin viisi kertaa :P

lauantai 11. lokakuuta 2008

Mulla on hei ihan toimivat jalat ja niitä myös käytän

Oltiin mun mielestä tosi pitkällä metsälenkillä mutta minä-itte-Haukku halusi kävellä ja sai sitten pitää oman päänsä. On tuo sen verran painava ettei sitä viitsi huvikseen rimpuilevana ja piippavana kannella. Mulla on selkeesti jonkin asteinen hysteerinen pennunomistaja syndrooma.

Illalla oltiin isossa talossa moikkaamassa Callea, Ringoa, Lulua ja Safia. Vastassa melkein 200kg koiraa siis. Nyt täällä nukkuukin tosi väsynyt pupsi.

perjantai 10. lokakuuta 2008

Pimeässä vaanii tuulen humina

Käytiin kartanolenkillä, joka kulkee koulun ohi, samaan aikaan kun lapset pääsivät koulusta. Hyvin sujuu lenkkeily ihmisten ohi vaikka huutavat lapset on vähän outoja. Kotona otettiin sivulletuloa ensimmäistä kertaa mikä meni ihan suht hyvin. Vähän vaikea on kouluttaa koiraa joka ei ole ahne...

Käytiin myös yö-lenkillä koska Haurua tuntuu vähän jännittävän pimeässä. Yöllä se ei saa mitään aikaiseksi pihalla, kuuntelee vain ääniä ja luulee kasvavansa vartio-koiraksi isona. Pitää varmaan tehdä enempi asioita pimeässä jotta Hau huomaa ettei se ole kuin valon puutetta.

torstai 9. lokakuuta 2008

IlkeäKaksonen!Mudi (9vko)

Tänään tehtiin pihatöitä Haurun pyöriessä mukana. Ehkei tule jäppiselle haravakammoa niinkuin Maxille (mutta mitäpä kammoa Maxilla ei olisi...) No harava oli ihansama Haun mielestä. Iskä nosti Haun pari kertaa kottikärryihin lehtien päälle vähän ajelemaan mikä oli Haurusta kivaa vaikka se on koliseva kärry. Toisaalta Haurun lempilelu on edelleen kolinapurkki :D Sitten korjattiin pois punaiset agility-esteet mitkä oli hurjan pelottavia kunnes ne lähemmällä tarkkailulla osoittautuivat ihan tylsiksi muovisiksi putkiloiksi. Eihän reippaat mutiaiset niitä pelkää.

Sen sijaan ne pelkäävät IlkeäKaksonen!Mudia mutta sillä onkin salaisia matkimis-voimia ulkoavaruudesta :D Vietiin siis agilityhärpäkkeet talliin ja siellä Hauru kohtasi Sen. Se oli mudin pentu, ihan Haun näköinen, siis hurja, joten ei ihme että Haukin pelästyi. Se pitii ajaa pois haukkumalla mutta se pahalainen vain haukkui takaisin! Hauru päätti siirtyä seuraavaksi väkivaltaan ja kävi läimäisemässä tunkeilevaa mudia tassulla mutta se vain läimäisi takaisin. Uskomatonta röyhkeyttä. Lopulta Hauru tuntui kyllä ymmärtävän että peilikuvaa on aika vaikea ajaa pois vaikka kuinka sitä pelottelisi... Lopuksi vielä Haurua kävi moikkaamassa yksi ystäväni taaperon kanssa (joo en tiedä mitään lapsista mutta sellainen pieni mikä osaa kuitenkin kävellä :P) ja tosi nätisti Hau oli, miksipä ei olisi ollut.

Myöhemmin lähdettiin isän + Ringo-doggin kanssa kävelylle Hyvinkäälle. Tarkoitus oli koittaa ohittaa mahdollisimman monta koiraa ja että Ringo näyttäisi esimerkillään ettei niille haukuta eikä tarvitse pelätä. Ihmeen hyvin Hauru suhtautui Ringoon, vähän piti murista mutta mistään paniikista ei näkynyt jälkeäkään vaan Hau haisteli isompaansa ihan rohkeasti. Nähtiin myös monen monta koiraa ja kaikista päästiin ohi ihan kivasti. Yksi irto-labbis tuli meitä kohti mutta pysähtyi kun mä otin muutaman uhkaavan askeleen sitä kohti ja sanoin EI. Ihan kiltti koira se tuntui olevan mutta toivottavasti Hauru ymmärtää että kyllä mä hoidan nämä tilanteet. Hauru kuitenkin pelkää vieraita koiria joten tuskin olisi ollut parempi antaa sen koiran vain tulla vaikka Hau olisi sitten huomannut ettei mitään tapahdu :/ Mä en todellakaan haluaisi tästä remmiräyhää (joka näyttää jo nyt olevan vahva mahdollisuus tulevaisuudessa) ja ehkä se onnistuu kun sen ei tarvitse puolustaa itse itseään.

Säkä n. 29 cm, paino 4,4 kg.

keskiviikko 8. lokakuuta 2008

Sataa sataa ropisee

Käytiin tänään pidemmällä lenkillä, Hauru tosin kulki puolet matkasta sylissä. Mudeilla ei ehkä liikunnan kanssa ole niin tarkkaa kuin doggeilla mutta tuskin varovaisuus haittaakaan kun tuo saa kuitenkin vapaana liikkua niin paljon kuin haluaa. Tämän lenkin lopussa alkoi ilmetä taas vetämistä ja teleporttailua joten ilmeisesti pentu oli väsyi ainakin henkisesti jos ei nyt suurten liikunnallisten ponnistusten vuoksi. Ei jaksanut pieni keskittyä kontaktin pitoon edes J&Vn voimalla.

Kuitenkin, aluksi menimme Siwan pihalle katselemaan muailmaa, lähinnä ihmisiä jotka kulki kauppaan ja pois. Hauru ei paljon välittänyt, suuntaan taikka toiseen. Parkkiksella seisoskeli myös poika meidän lisäksemme ja tätä Hau olisi halunnut käydä moikkaamassa useaan otteeseen mutta tuli kiltisti kutsusta pois. Pyörät ja autot eivät saa Haulta huomiota, hyvä niin.

"Sosiaalistumisen" jälkeen mentiin vielä käymään metsässä ja nähtiin (se sama) mäykky ehkä kymmenen metrin päässä pihallaan. Haurua taas pelotti mutta käveli kuitenkin omilla tassuillaan sen ohitse eikä saanut sellaista paniikkikohtausta kuin aiemmin. Pidempi välimatka on pop. Metsässä Hauru ei oikein viihtynyt, märkä ja upottava sammal ei kyllä ole munkaan lempparia joten palattiin aika pian kotiin.

tiistai 7. lokakuuta 2008

Osaa se sittenkin tuhmailla!

Lenkkeily sujuu jo ihan ilman hihnankiristymisiä tai muita ongelmia. Toisia koiria ei kyllä nähty tänään.

Harjoiteltiin lisää luoksetuloja sekä leikittiin, Hauru ei leiki kovin hyvin mun kanssa eikä todellakaan taistele tavaroista. Taistelutahdon puutteesta ei kyllä ole kyse joten ehkä se siitä.

Kissojen jahtaamista ja patjan repimistä on ilmaantunut ja otettiin käyttöön suihkupullo vähän vahvistamaan EItä vaikka se ei sitä sanaa tietty vielä ymmärrä. Mutta kissoja ei todellakaan härnätä joten mennään nyt näin. Kiltisti pentu jää yksinään eikä sillä aikaa tuhmaile vaikka mahdollisuus kyllä olisi.

sunnuntai 5. lokakuuta 2008

Siitä se kai lähtee

Aamulla pennun mielestä kuuluu herätä noin 8 aikaan... joo meillä ei ihan ole tuollainen tapana :P Lenkillä nähtiin vähän yllättäen borderterrieri joka sai aikaan pienoisen paniikki-reaktion. Vahingosta viisastuneena seuraavan koiran, mäykyn, kohdalla otin Haun syliin ja se sai siitä ihan vain katsella sitä. Toivottavasti tästä ei nyt tule Ongelma... Täytyy koittaa löytää paljon koiria joiden kanssa harjoitellaan. Remmissäkäveleminen muilta osin sujuu tosi hyvin, ipana on jo tajunnut että kun kävellään mamman lähistöllä niin tippuu nameja. Onneksi se innostuu noista J&V nappuloista (vaikka ne on kyllä turhan isoja) kun tää tuntuu olevan varsin nirso tapaus.

Lenkin jälkeen kun Hau oli sopivan väsynyt leikattiin kynnet ja sitten harjoiteltiin yksinoloa. No problems mutta täytyy kiinnittää tuohon erikoishuomiota jotta se ei alkaisi matkia eroahdistuksesta kärsivää Maxia.

Myöhemmin harjoiteltiin luoksetuloa sekä naksuttelin sille vähän vaikka voi käydä niin etten mä jaksa sitä naksutinta ottaa käyttöön. Katsotaan miten käy. Ruokakupilla ois tarkoitus harjoitella luopumista ja katsekontaktia mutta kun tää ei ole yhtään ahne niin ei sitten. Ollaankin harjoiteltu jotta jos ei syö niin jollein toiselle kyllä maistuu. Julmasti koitetaan aivopestä toinen ahneeksi :P

Lepäilyä



Tänään onkin sitten iskenyt se odotettu muutto-väsy ja Hauru on keskittynyt nukkumiseen ja vähän rotan tappamiseen kun saatiin valokuvaajamme paikalle ;) Hauru tuntuu olevan tosi avoin ihmisten suhteen, koirien ei sitten niinkään. Kontaktinhakuinenhan sen piti ollakin.

lauantai 4. lokakuuta 2008

Ensimmäinen yö takana

Ja kaikki hyvin. Maxin mielestä Hauru on ihana ja Haurusta Max on hyvä purulelu. Leikkiessä Hauru haukkuu jatkuvalla, kimakalla äänellä mikä pitää yrittää karsia pois tai omistajalla menee hermo. Ambara ei paljon Hausta välitä, taas yksi mun hömpötyksistä sen mielestä, eikä Haurukaan ole paljon tehnyt tuttavuutta kun Ambara on selkeästi tiukka täti.  Avallon ja Hauru on myös kavereita ja välillä intoutuvat (mun kauhuksi) leikkimään jotain kummallista painia vaikka kokoeroa on ainakin 40kg...

Kissat taas. Ender on VIHAINEN ja sitten vielä vähän VIHAINEN. No kyllä se leppyy, leppyihän se silloinkin kun Maxin tänne raahasin. Moiraine taas pelkää Haurua mutta pentu uskoo aika hyvin ettei kissoja jahdata joten ei ongelmaa. Moira on kovin sisäänpäin lämpiävä muutenkin.

Kaikenkaikkiaan täällä on tosi rauhallista, paitsi Hauru on kyllä pieni pyörremyrsky. Ensimmäinen yö meni tosi sujuvasti, ilman mitään meteliä. Ensin meinasin että pitäisikö mun nukkua sen kanssa vähän aikaa alhaalla mutta toisaalta Ambara ei varmaan suhtautuisi siihen kovin positiivisesti. Ja ollaanhan me kuitenkin samassa huoneessa ja Hauru näki mihin mä menin nukkumaan joten ehkä se ei saanut mitään traumoja :P Hau rauhoittuu tosi hyvin kun mitään ei tapahdu ja tuntuu ottavan koko muutoksen tosi rennosti.

Aamulla käytiin ihan vähän kävelemässkin vaikka Haurun osalta se oli lähinnä lentämistä eri suuntiin niin pitkälle kun remmiä vaan riitti. Joo en meinaa päästää tuollaista rakettia irti kun autotie, vaikka onkin hiljainen, on ihan vieressä. Täytyy ottaa oikein asiaksi opettaa sille pikimmiten miten liikutaan sivistyneesti. Ihana se on siinämielessä, että se tosissaan on sellainen reipas pikkulenkkeilijä mitä toivoinkin vrt. doggit jotka ottaa kolme askelta ja sitten niitä saa houkutella liikkumaan eteenpäin...

torstai 2. lokakuuta 2008

Hauru



Mudipoika Takkutukan Urbaanilegenda, Hauru siis, muutti Sälinkäälle kolmen norsun seuraksi.

Hauru otettiin vastaan laumassa hyvin, huolimatta salamannopeista hampaista ja murinasta. Selkeästi vähän pientä pelottaa koirat vaikka muuten onkin reipas pikkumies.