perjantai 24. lokakuuta 2008

Ei näin...

Hauru oli tänä aamuna vierailulla isossa talossa, kuten tavallista. Ei siinä mitään, mutta isäni antoi Haurun livahtaa keittiöön jossa asustaa Susa basenji. Susa ei, kiltisti sanottuna, ole aina kovin sosiaalinen. Onneksi Hauru on vielä niin pieni että tilanteesta selvittiin pienillä jäykistelyillä ja murinalla. Sen jälkeen isä päästi Haurun karkaamaan kaksi kertaa pihalle (aidatulle sellaiselle joten ei sinänsä vaarallista). Kyllä, Haurun pitäisi oppia ettei avautuva ovi tarkoita että siitä pujahdetaan kamikaze tyyliin heti kun kahva käy... mutta ei olisi kovin vaikea pyytä mua kutsumaan Hauru pois jos se on siinä kytiksellä kun se ei nyt kerran osaa käyttäytyä. Täytyy ottaa ihan asiaksi nyt tämä ovista liikkuminen.

Illemmalla lähdettiin Maxin kanssa lenkille, Hauru kulkee niin nätisti että olen alkanut viedä niitä välillä yhdessä ulos. Jos se alkaa näkyä Haun käytöksessä niin homma loppuu salamana. Toistaiseksi Hau kävelee ihan nätisti vaikka sitä saakin olla jatkuvasti kieltämässä Maxin parrassa roikkumisesta kun ei tuo nössö itse osaa sanoa. Käytiin pienellä pellontapaisella joka on sen verran syrjässä että poikien on hyvä leikkiä mutta silti lähellä kotia kun jollain on huono hermorakenne ja pelkää että sen pentu liikarasittuu :/ Tänään Hauru leikki innoissan ja juoksi Maxin kanssa ilman mitään varauksia mitä sillä oli viimeksi. Max vain tahtoi juosta kauemmas kuin Haurun napanuora yltää ja sai Haurun haukkumaan kimakalla äänellä turhautumistaan.

Takaisin tullessamme joku oli jättänyt koiran odottelemaan naapurissamme olevan sahan ulkopuolelle, ilmeisesti fleksissä. Oli jo aika pimeää ja en nähnyt onko koira irti vai ei joten nostin Haurun syliin varmuuden vuoksi. Onni onnettomuudessa, luulisin. Suunnilleen siinä vaiheessa koira päättikin hyökätä meitä kohti ja fleksi sanoi tietenkin itsensä irti, tämä kun ei ollut mikään ihan pieni tapaus. Koira pysähtyi ja epäröi kun astuin Maxin eteen ja huusin EI mikä kurkusta lähti, voi olla että oltaisiin jopa päästy ohi siitä mutta omistaja ilmeisesti kuuli metelin ja päätti tulla karjumaan koiralleen. Tämähän antoi sille sen verran varmuutta että se päätti sittenkin hyökätä Maxin kimppuun. Max koetti juosta mun taakse ja omistaja sai onneksi nopeasti koiransa kiinni ja vei sen koiralle raivoten sisälle. Katsoin tuliko Maxiin mitään, ei onneksi vaikka Maxista nyt saakin irti yleensä vain karvoja. Omistaja ei ainakaan tässä ajassa viitsinyt tulla edes pahoittelmaan sattunutta ja me lähdimme kotiin.

Tosi ihanaa, vaikka onneksi mitään vakavampaa ei sattunut. Kiva vaan kun Maxin kanssa koirien ohittaminen on muutenkin vaikeaa ja kuka tietää mitä Hauru ajatteli koko hommasta omine koira-kammoineen >( Tavallaan hyvä että koira kuitenkin kävi Maxin päälle kuin paljon pienemmän Haun. Jos mulla ei olisi ollut molemmat kädet täynnä mudia se koira olisi kyllä saanut kyytiä, mun koirien päälle ei tarvi kenenkään käydä prkl. Toivottavasti Max ensikerrallakin hakee musta turvaa vaikka en nyt onnistunutkaan sitä suojelemaan kovin hyvin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti