tiistai 11. marraskuuta 2008

Spanielit

Käytiin kävelyllä Mäntsälässä kun tuntui taas siltä että ollaan vaan oltu omissa oloissamme. Voi olla että Haurun ohittamiset pysyisi parempana jos niitä joskus harjottelisikin :P Satoi (ylläri) joten kovin paljoa ihmisiä ei ollut uskaltautunut ulos. Ne on niitä fiksuja, luulisin. Näimme kuitenkin yhden mukavan koiran. Se kulki ensin omistajansa kanssa meidän takana mutta sai meidät pian kiinni ja omistaja pysähtyi juttelemaan ja halusi koirienkin tutustuvan. Hauru ei arvatenkaan halunnut enkä mä halua sitä pakottaakaan. Haurusta paras reaktio oli mennä seisomaan mun jalan taa ja murista muka uhkaavasti. Onneksi tämä omistaja oli sellaista ymmärtäväistä laatua eikä halunnut väkisin tunkea koiraansa Haun iholle. Juteltiin sitten siinä hetken Haurusta ja tämän koirasta joka on kuulemma todella ystävällinen ja jos jotakuta pelottaa niin osaa aina suhtautua siihen tosi hyvin. No hei, se oli spanieli. Tai sitten mulla on vääristyneet kuvat Callesta mutta jotenkin ei tunnu siltä. Hauru oli jo aika cool, kun mä kyykistyin vähän rapsuttamaan tätä spanielia toiveena että Hau sitten huomaisi ettei se syö minuakaan, ei siis ehkä mudejakaan. He sitten jatkoivat matkaa kävellen ihan pikkuisen meidän edellä ja liikkuminenkin rauhoitti Haurua entisestään eikä pian enää välittänyt koko koirasta. Pian kaksikko kääntyi ympäri palatakseen tulosuuntaansa joten me vaihdoimme taas muutaman sanan ja Hauru jopa haisteli spanielia nopeasti. Se ei reagoinut pentuun mitenkään joten Hau päätti vihdoin sen olevan sittenkin ihan OK ja kävi moikkaamassa sen sedänkin sillä Hauruhan nyt rakastaa kaikkia ihmisiä. Tosi kiva kohtaaminen koska Haurua ei pakotettu mihinkään ja koko homma kesti hyvin kärsivällisen ihmisen + koiran ansiosta niin kauan että Hauru rentoutui. Yleensähän vaan kävellään äkkiä ohi ja jatketaan matkaa kun mä sanon ettei Haurua saa tulla moikkaamaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti