keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Voi porkkana...

Koirien joulu meni tylsästi, saivat olla enimmäkseen keskenään kotona. Vaan saivathan ne sentään jouluherkkuja, uusia leluja ja ulkoilla paljon kuten tavallista.

Avalle kun ei voi oikein antaa enään luita on täytynyt ottaa vaihtoehtomenetelmät käyttöön jotta mummeli saisi jotain työtä hampailleen. Porkkanalaatikosta ylijääneet porkkanat olivat testauksen kohteena ja koirat suhtautui niihin hyvin luonteilleen omaisesti. Avallon ilahtui ihan kauheasti ja alkoi heti rouskuttaa porkkanaansa ihan kuin se saattaisi kadota ilmaan jos liiaksi pysähtyy pureskelemaan... Max oli ihan kauhean tohkeissaan/järkyttynyt, siis PORKKANA! Voi ei, voi ei! Lopulta kun se meinasi ryhtyä kävelemään hermostunutta ympyrää porkkana suussaan päätin komentaa Maxin maahan, kyllähän se siitä sitten rauhoittui ja porkkanakin kelpasi oikein hyvin. Hauru oli tietty ihan ihmeissään että miksi mä yritän tunkea sen suuhun jotain ällöttävää juuresta, ei varmana ole syötävää. Kuitenkin kun Avallonilla ja Maxilla oli hauskaa Haurun piti koettaa ottaa asiasta selvää. Hau mm. murisi porkkanalleen, heitteli sitä pitkin poikin, koetti järsiä sitä nielemättä (mutta se oli silti liian ällöä), ja kieri sen päällä ankarasti. Mutta ei se vain ollut yhtään hyvä lelu. Haurun porkkana meni lopulta Avallonille, sille kyllä kelpasi :D

keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Joulua!

Itse postikortti täällä, linkin takana. Pitäisi ehkä asentaa photoshoppi tai joku tähän koneelle. Jos jaksaisi... Avallon ei tänäkään vuonna päässyt korttiin koska Avallon joko pistää koko homman ihan leikiksi tai sitten se näyttää niin maansa myyneeltä ettei ole tosikaan. Eli ei "väkisin" poseeraamista Avalle.


Ohjeet: istukaa tuossa ja katsokaa kameraan... Ja Max ei saa ravistaa päätä!

Hau on tietty ihan pro, Max ei oikein ole varma...

Tehtävää suorittava mudi ei tietenkään liiku, vähän vain mulkoilee heiluvaa co-malliaan.


Hyvää Joulua Kaikille!!

Kaikissa kuvissa mitä otettiin Hauru istuu tasan samassa asennossa ja tuijottaa minua. Mutta kyllä Maxikin pysyi oikeasti aika hyvin paikoillaan, tonttulakkikaan ei pudonnut kertaakaan! Oli paljon helpompaa viime vuoteen verrattuna jolloin pikku-Hau juoksenteli pitkin pihaa ja tuurilla siitä näkyi joka kuvassa hännänpää :D

maanantai 21. joulukuuta 2009

Vähän kouluttumista

Tosi vähän ollaan mitään treenattu mutta kuitenkin :P Kaukoja ollaan vaihteeksi tehty ihan läheltä ja mahdollisimman vaihtelevalla palkalla.

Maahanmenossa sisällä pitkätkin ajat onnistuu mutta nyt Hauru haluaa mennä taas lonkalle :/ Eihän se siitä sitten osaa nousta perusasentoonkaan... Onpahan ainakin rauhallinen mielentila sillä mutta saisi se kyllä silti pysyä suorassa.

Uusi koti-luoksetulo on vielä ihan alussa. Haurun mielessä nyt pilli = kaikkea ihanaa ja käytän sitä silloin kun tiedän että Hau tulee varmasti luokse. Tavallinen luoksekutsukin on kyllä toiminut taas vaihteeksi tosi hienosti (pitää koputtaa puuta).

Lisäksi ollaan alettu opettelemaan värejä. Hauru ei oikein tajua, tuo vaatisi sen kaltaista omaa ajattelua mikä ei ole Haun vahvoja puolia. En ole muutenkaan ihan varma voiko koira oppia erottelemaan värejä kuinka hyvin vaikka eihän ne ilmeisesti ihan värisokeita ole. Saa nähdä, jos ei onnistu niin ei väkisin.

sunnuntai 20. joulukuuta 2009

TV

Katsoin tänään luontodokkaria Yellowstonesta ja Hauruakin alkoi kiinnosta kun siinä oli aika paljon susia. Hau ei ole aikaisemmin kiinnostunut telkkarin katsomisesta missään määrin mutta nyt se jaksoi vähän aikaa istua sylissä ja katsoa kumpi voittaa, vapiti vai hukkaset. Aika äkkiä Haurua alkoi taas kyllästyttää eikä se jaksanut keskittyä aiheeseen, varsinkaan kun sudet eivät sitten saanet mitään aikaiseksi. Luulisi nyt että iso lauma susia voittaa yhden hirven kun kerran yksinäinen mudi säännöllisesti kurittaa mm. virtahepoa... Ei siis tullut Haurusta telkkarin orjaa tälläkään kertaa.

tiistai 15. joulukuuta 2009

Tuholaispalvelu pelaa...

Molemmin päin. Yleensä Hauru tuhoaa (Sille on tullut ihan mahdoton vimma varastella pikkuesineitä vaikka pentuna se ei koskaan ottanut mitään. Ehkä se elää nyt menetettyä lapsuuttaan tai jotain...) mutta kyllä se osaa hyödyksikin olla. Me asutaan toimivan, vanhan myllyn ja sahan välissä ja ehkä siksi täällä on rottia jonkin verran. Tänään Hauru taas poisti niistä yhden ihan todistetusti, varmaan monet sen uroteot tällä saralla jää kokonaan huomioimatta. Vapaa-aikana Hau harjoittelee tappamalla puutarhahanskoja.

Sen lisäksi Hauru aina tappaa vanhaa råttaansa. Yleensä Haurulle ei oikein kelpaa kuin vinkulelut ja se harvoin tapporavistaa lelujaan mutta tuota råttaa se kurittaa tasaisin väliajoin. Tietääköhän Hau mitä se esittää?

Talviprojekti edistyy ihan mukavasti. En tiedä pitäisikö Haurun kanssa harjoitella vaihtelevampia sarjoja vaikka kokeissahan ei ole kauheasti vaihtoehtoja. Hauru ei erityisesti ennakoi mutta äkkiäkös se aloittaa, sen verran on näkyvissä että ilmeisesti aloitan aika usein seisomisella ja Hau vähän jumittaa jos haluankin jotain muuta. Toisaalta Hauru ei edelleenkään "tajua" ennakoida luoksetulon pysäytystä vaikka siihen on oma käskynsä jolla ei koskaan ole otettu läpijuoksuja... Tekniikka tuntuu olevan miehellä hallussa niin hyvin kuin voi vaatia (tekee siis mitä on opetettu) ja olen alkanut lisätä matkaa. Laitan kuitenkin laudan Haurun eteen ettei se pysty vahingossakaan edistämään vaikka edelleen se peruuttaa hieman, jos jotakin. Saas nähdä mitä tästä vielä tulee mutta ainakin osaan ehkä seuraavalla kerralla sitten paremmin :)

Ollaan harjoiteltu lisää askelsiirtymiä, menee hienosti :D Täyskäännöksessä pitäisi alkaa häivyttää kättä, joudun heittämään sen aika voimakkaasti taakse tai Hau ei käänny kuten haluan ja vaikeaa on. Maahanmeno on suoristunut jonkin verran, edelleen Hauru menee välillä vinoon mutta useimmin kuitenkin suoraan. Niin ja sitten on harjoiteltu sivulle tulemista erilaisista asennoista ja matkan päästä. Hyvin menee nyt kun Hau on vihdoin sisäistänyt että maasta SAA nousta muutenkin kuin vapautuskäskyllä...

Käytiin muuten reippailemassa 17 asteen kylmätilassa. Ihanaa kun Hau ja Max ei palele ollenkaan vaikka eihän se nyt iso homma ole pukea Avallonia.

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Joka jouluinen operaatio

Operaatio Joulukortti, nimittäin. Valmis kortti paljastetaan myöhemmin mutta tosi ylpeä sai kyllä olla pojista, etenkin Maxista tällä kertaa. Tosi hienosti Makkara oli ja teki kaiken mitä pyydettiin. Haurukin käyttäytyi tietenkin hyvin kunhan ensin pidettiin pieni keskustelu aiheesta sopiiko kaksi urosta samalle penkille... Tultiin siihen tulokseen että hyvin sopii :P

Kuvauksien jälkeen onnistuin bongaamaan sen stalkkerin mistä aiemmin jo kerroinkin. Nyt on ihan todisteita ja voitte itse huomata kuinka järkyttävä tapaus tämä on.


Joku siellä selkeästi kyttää, tuollaista joutuu sitten sietämään omassa kodissaan! Kauheaa, eikö? Ja huomatkaa ikkunan kunto kun tämä stalkkeri nuolee sitä... Katsotaanpa lähempää.



Voi ei, mikä tuijottaja! Aika söpö kylläkin... Hmm... entä jos se onkin väärin ymmärretty? Voisiko kyseessä olla sittenkin viaton tonttu joka etsii kilttejä lapsia??

lauantai 12. joulukuuta 2009

Doggy Brain


Hauru on tullut siihen tulokseen että ei, tätä ei tarvi pyörittää. Seuraavaksi sitten toinen puoli harjoitteluun, tuskin siinäkään kauan kestää.

torstai 10. joulukuuta 2009

Niitä kuvia


Vaikka mudit ei yleensä ole minusta kovin viehättävän näköisiä niin Hauru on maailman kaunein. Kai omat koirat aina on.



Hau kerjää







Jos Haurulla ei olisi korvia niin tältä se näyttäisi...



Mutta Haurullapa on korvat, onneksi :P


Kokeiltiin muuten älypeliä, sitä kuppi- puolta. Onneksi aloitettiin sillä :D Hau osasi aika nopeasti poistaa ekan kupin mutta sitten se meinasi lähteä järsimään? sitä jonnekin. (En tietty antanut, älä pelkää Verna :D ) Tajuttuaan lopulta että se nami oli kupin alla Hauru meinasi alkaa pyörittämään lelua kuten Dog Spinnyä eikä meinannut millään ymmärtää ettei tämä toimi samalla tavalla. No kyllä se ne loputkin kipot sitten nosti ja sai naminsa mutta kyllä oli hämmentävää ja aina välillä piti kokeilla että eikö tää nyt tosissaan muka pyöri?!?

Hau joulushoppailee

Hauru pääsi Helsinkiin mukaan kun shoppailureissu oli turhan pitkä herran jäädä kotiin. Hauru tuskin kauheasti arvosti elettä mutta onhan sen ihan hyvä saada harjoitusta kaupungilla liikkumiseenkin ja ei siellä nyt niin kauheaa tungosta edes ollut. Monta ihmeellistä asiaa kyllä kohdattiin.

Itäkeskuksen yläkerrassa Haurua pelotti ilmeisesti lasikaiteen heijastus. Ihan tarkkaa syytä ei saatu selville mutta todennäköisesti se oli tuo. Lisäksi Haurua koko reissun ajan vähän jännitti ihmismassat kuten tavallista mutta nätisti se kulki minun vierellä ja käyttäytyi liikkeissä sisällä täysin moitteita. Eräälle miehelle se kyllä avautui (sori vaan äiti :P) ihan huolella, en oikein tiedä miksi. Ja hissiin samaan aikaan meidän kanssa tullut humalainen oli ihan hirveän epäilyttävä, sille piti murista vähän ja tuijottaa sitä koko hissimatkan ajan. Vaikka tuo mies oli muuten ihan tavallinen, ystävällinen tyyppi eikä edes ottanut kontaktia Hauruun. Haju oli kyllä aika... kiintoisa. Muuten Hau otti minusta suhteellisen rennosti, jos jäätiin odottelemaan Vernaa jonkun kaupan ulkopuolelle Hau kävi maate yms. Ihmisistä on jotenkin ihmeellistä kun sanon sen nimeksi Hau ja eräs kysyi onko se lammaskoira kun se näyttääkin ihan lampaalta :D

Metrot ei pelota Haurua enää ollenkaan ja ohjaamossa kun käytiin Hau kuunteli kiinnostuneena kaikkia ääniä ja katseli tarkasti mitä kaikkia nappeja isäni painoi. Uusi ura ehkä suunnitteilla? Kauko-ohjattavia helikoptereita myyvän kojun luona oli huisin jännää kun toinen myyjistä jostain syystä pörräsi koneen kanssa aivan Haurun nokan edessä. Hauru ei ollut ihan varma mikä moinen härveli oli mutta kiinnostus oli suuri. Junassakin Hau oli kuin tottunut matkustaja :) Hauru maistoi mm. falafeliä ja kaikki oli ihan hirveää ja Hau ei taatusti syö! Mutta vesi maistui kyllä, myyjä kyllä ensin ihmetteli kun haluttiin ostaa vettä mielellään laakeassa kupissa :P Ja Hau on ihana kun se ei välitä alustoista mitään, ihan sama mitä on tassujen alla.

Käytiin Vernan sekä käppänöitten kanssa lenkillä ja pojat tulivat ihan hienosti toimeen keskenään, sisällä erotettiin ne portilla varmuuden vuoksi. Yoda ja Hau on kuitenkin molemmat aika tempperamenttisiä tyyppejä ja leluista yms. voi tulla kiistaa muuten. Verna otti Haurusta uusia valokuvia jotka ilmaantuu tänne joskus lähitulevaisuudessa ja näytettiin Haurun namitemppu + pari muuta. Hienosti Hauru osasi keskittyä. Nyt on kyllä hyvin väsynyt mudi. Ainakin pari tuntia.

Saatiin Vernalta lainaan älypeli jossa on ikäänkuin Dog smart toisella puolella ja Dog brick toisella. (Linkki) Katsotaan kauanko Haurulla kestää oppia se, ei varmaan kovin kauan. Ja saatiin myös koirapilli kun kerroin että olen ajatellut josko sellainen auttaisi tekemään Haurun luoksetulosta varmemman, aletaan siis opettelemaan sitäkin pikimmiten. Toivotaan parasta, eihän Haurun luoksetulo nytkään ihan huono ole mutta en kuitenkaan koe että voisin luottaa siihen.

Kotiin päästyämme postissa oli kirje Hauru Koskiselle :) Sisällä oli Best Friendin uusi? Well Done- lihatikku jolle luvataan 100% tyytyväisyystakuu. Pitäähän sitä nyt testata tuolle nirsoilijalle joten laitoin näytekappaleen tilaukseen. Haurusta se on joten kuten syötävää mutta ei kovin hyvää eli ehkä tuo ei nyt ihan täydellistä tyytyväisyyttä kuitenkaan tuonut. Mutta on se silti hirmu hyvin että jätkä suostui nielemään sen ollenkaan, kyllä se jo jotain merkkaa :D Avallon ja Max saivat myös pätkät ja niille se kyllä maistui. Tikussa oli aika voimakas tuoksu mikä oli ehkä osasyy siihen ettei Hau tykästynyt tuotteeseen. Se on vähän erilainen koira, tuo Hauska Hau.

sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Match-Show, Hollola

Hauru sai isojen kehässä punaisen, parina nöhvi. Tuomari oli ihan mukava (mutta en kyllä tiedä kuka se oli :P ) Hauru ei edelleenkään pidä hampaiden katsomisesta ja kun alettiin takapäätä kopeloimaan niin ilme oli jo >( Mutta ihan ok kuitenkin, muutama muukin ihminen lääppi Haurua ja kyllähän se antaa koskea kun ei muutakaan voi ja on ihan hyväntahtoinen. Kehän jälkeen tehtiin Haurun kanssa alokasluokka luoksepäästävyyttä ja hyppyä lukuunottamatta, hyvin meni mutta aika vinoja (=lue tosi vinoja) sen jäävät asennot. Keskittyminen olisi voinut olla parempaakin mutta kyllähän tuon kanssa voisi ehkä ainakin möllikisoihin ensivuonna osallistua, katsotaan nyt miten harjoittelut etenee. Punaisten kehässä Hauru alkoi olla jo väsynyt, ei ihme kun ollaan vietetty melkoista kooma-elämää viime aikoina.

Sitten sarjassa mistä tiedät koirasi olevan lellitty: Joskus Hauru makailee patjallaan ja järsii hieman puista kaapin kahvaa joka on siinä sopivasti hollilla. Sitten se katsoo minua ja jos mitään ei tapahdu niin se järsii vähän lisää. Kuitenkin homma päättyy siihen että minä nousen ylös, haen luun ja laitan sen Haun nokan eteen. Kätevää, ei tarvitse itse nostaa takapuoltaan.

torstai 3. joulukuuta 2009

Viralliset tulokset

Kennelliitossa Haurun lonkat arvioitiin B/B, kyynärät 0/0. Mukana oli lisätietoja- lappu jossa ilmoitettiin oikean kyynärän olevan rajatapaus, aika hyvin Axelson arvioi siis. Voidaan kuitenkin keväällä hyvillä mielin jatkaa agikentällä haahuilua :P

keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Naapurissa

Tänään Hauru pääsi vanhemmilleni kylään, monestihan Hau ei ole tuolla ollut kun se ei kunnioittanut Ringoa ollenkaan (ketäpä se nyt kunnioittaakaan) enkä halunnut kokeilla Ringon hermojen kestävyyttä enempää kuin oli tarvis :P Hau oli siis kauhean innoissaan mutta aika hyvin se käyttäytyi, vähän pöydille hyppimistä ilmeni mutta muuten ei mitään ongelmaa. Ja Safirakin oli vähän rauhallisempi ja jopa uskoi kun komensin sitä :o Ehkä se siitä oppii ettei Hau ole lattiarätti tai muu leikkiväline :D

Hauru ei ollut melkein yhtään kiinnostunut tytöistä siinä mielessä, aika yllättävää. Äitini uutta kissanpentua Hauru ei ollut ennen nähnyt mutta haisteli sitä ihan kiltisti eikä ollut sitten erityisen kiinnostunut siitä. Mimi oli vähän erimieltä Haurusta ja sähisi ja kynsi minun sylistä. Piitäkin Hau moikkasi ihan rauhallisesti. Onhan Hauru tietty tottunut omiin kissoihin mutta jotenkin silti aina yllätyn ettei se välitä niistä juuri ollenkaan kun ulkona se jahtaa niitä sellaisella innolla että...

Viikonloppuna on kuulemma match-show jossain ja Haurun kanssa ollaan menossa sinne sekä ilmeisesti se ilmoitetaan Lahden näyttelyyn, jos nyt sitten saataisiin se harmaa nauha :P Haurun ura käyttövalioksi ei kyllä näytä lupaavalta mutta olisihan se näyttelytulos kiva olla olemassa jos sen tuurilla saisi. (Siis sen näy tuloksen, KVAt tuskin tulee tuurilla...) Ja onhan sitä Haurun kastroimistakin mietitty (tosin lähinnä muut kuin minä) joten näyttelyt loppuisi sitten siihen. Ei Hauru kyllä niin hankala narttujen suhteen ole, terve nuori mies lähinnä :D

torstai 26. marraskuuta 2009

Tulisipa lunta

Nyt onnistuu jo namin koskeminen, oikeastaan Hauru osaa muutenkin koko tempun mutta paljon hiomistahan siinä vielä on. Täytyy katsoa jos saisi videoitua sitä jossain välissä.

Eilen käytiin illalla metsässä, ärsyttävää kun on niin pimeää ja märkää :/ Vilkkupanta oli käytössä ja se on kyllä tosi kiva kun näkee missä tuo kikkurainen menee vaikka toisaalta se panta sokaisee aika paljon kun ollaan muuten täysin pimeässä. Ei se onneksi tuntunut Haurua itseään haittaavan, ilman valoa sitä ei kyllä voi kunnolla laskea irti. Ja vaikka en usko että kukaan muu kulkee tuolla niin onpahan ainakin varoitusta muille ulkoilijoillekin. Näkevät että sieltä tulee kauheaa vauhtia liikkuva avaruusalus tai mahdollisesti poliisin partio, valo kun on sini-puna-valkoinen.

Kuulin myös että vanhempiani on alkanut vaivata hyvin itsepintainen stalkkeri. Joka päivä se tuijottaa sisään heidän olohuoneen ikkunasta ja välillä jopa nuolee ikkunalasia... Aika järkkyä. Äitini on jo uhkaillut soittaa poliisille, tuntomerkitkin kun on hallussa. Tyyppi on kuulemma ihan Kalle Palanderin näköinen paitsi musta... Minusta ne vähän ylireagoi, ei kai se nyt haittaa jos toinen vähän katsoo? Ei tarvi heti hermostua. Sitäpaitsi itsepähän ovat laittaneet puutarhapöydän ikkunansa alle niin että siihen on hyvä hypätä istumaan ja sieltä katsella Lulua, Safia ja kissoja. (Hulluilla on halvat huvit ja Haurulla ilmaiset.)

maanantai 23. marraskuuta 2009

Koskemistemppu edistyy?

Yllättävän hankalaa on ollut opettaa Haurulle nenällä koskemista, kun laitoin kohteen (pullonkorkki alunperin) maahan Hauru alkoi heti tarjota tassuja tai nostamista... mutta nyt koskeminen on jo hyvin hallussa.

Tänään nostettiin vähän vaikeustasoa lisäämällä peliin jätä- käsky. Hauru tajusi heti, Hau tietenkin tarjosi koskemista joten sanoin jätä ja Hauru otti askeleen taaksepäin ja kävi istumaan. Istuminen on sen oma lisäys jota se ei yleensä tee jättämisessä mutta mikäs siinä, jos Haurun omat ideat on käyttökelpoisia niin kyllähän ne mukaan otetaan. Palkkasin aina välillä heti suoraan koskemisesta tai jättämisestä, välillä tehtiin sarjoja ja hienosti toimii. Fiksu mies. Ja selvästi tietää mitä koske tarkoittaa ainakin jollain tasolla.

Sitten pitäisi sitten saada sama onnistumaan namin kanssa. Kokeilin sellaista nappulaa jota Hauru inhoaa mutta silti Hau yritti nostaa sen maasta. Koska näytti että onnistumisia ei tule vaihdoin takaisin pullonkorkkiin ja kokeiltiin myös erilaisilla leluilla ja muilla esineillä. Niillä toimi hyvin, paitsi palloa kun pyysin koskemaan Hauru aina läppäsi sen tassulla lähemmäs ja koski sitten :D Eli vielä harjoitellaan näillä ja kokeillaan joskus myöhemmin uudestaan namin kanssa. Ja lisätään peruuttaminen koska senkin Hauru periaatteessa jo osaa.

Jalan yli hyppäämistä ollaan kanssa harjoiteltu taas, jostain syytä Hauru menee siitä ihan kauheille ylikierroksille aina vaan. Hauta pitää rauhoittaa aika ankaran oloisena tai nanosekunnissa minulla on käsissä hulluna riekkuva mudi joka ei kuule mitään... Ei nyt voi noin hauskaa olla?

Kaukoja on kanssa otettu, tekniikan muistuttelua ihan läheltä. Turha edetä kovin nopeasti kun ei ole mikään kiire, otetaan aina välillä kauempaa ja useimmiten ihan läheltä. Ja muitakin tokon perusjuttuja ollaan tehty vaikka varsinaisesti ei olla treenattu mitään.

perjantai 20. marraskuuta 2009

"Etälauma" kutistui

Vanhempani olivat kutsuneet eläinläkärin kotiin täksi päiväksi, heillä on nyt kaksi koiraa vähemmän kun Ringo lopetettiin luusyövän takia ja spanieli Calle takapään heikkouden vuoksi :( Ikävää kun Ringo oli kuitenkin vielä nuori, vasta kuusi vuotias. Epäonninen pentue tämä, Ringo on jo neljäs nuorena kuollut tästä katraasta. Calle olisi täyttänyt tammikuussa 15 mikä on jo ihan hyvä ikä.

Samantien rokotutin sitten omat koiruudet. Olisihan Haurun voinut piikittää lonkkakuvien yhteydessä mutta ainakin kaikilla on rokotukset nyt samassa ajassa. Vieras tyyppi omalla alueella joka alkaa kopeloimaan oli vähän liikaa ja Haurua alkoi jännittää vaikka sitä ei eläinlääkärit yleensä haittaa. Isäni auttoi nappaamalla Haurun syliin ja saatin jäppinen pisteltyä ongelmitta, muuten Haurusta oli tosi kivaa kun joku kävi (ja ell sai muistoksi kuraiset housut :/ ) Lonkkakuvista puheenollen tänään tuli viesti että tulokset saisi vaikka heti jos olisi Omakoira- käyttäjä. Mutta kun en ole niin pakko vain jatkaa odottamista.

Olen nähnyt jo useamman koiran tekevän namin/lelun lähestymistemppua, esim tämän videon alussa. Me aloitettiin nyt siitä että Hauru osaisi edes koskea käskystä :P Huomasin nimittäin että Hauru on tottunut aina käyttämään hampaitaan eikä osaa ihan vain tökätä nenällä :D (Tai opetin sille tuota vähän valojen päälle laittamista varten mutta Hauru itse siirtyi käyttämään tassujaan mikä sopi minulle joten se siitä...) Aika hyvin Hau alkoi tajuta että palkkasanaa ei kuulu jos käyttää hampaita tai kieltä. Tässä on vain niin monta osaa että saa nähdä kyllästynkö ennen kuin ehdin opettaa koko jutun, olisihan tuo kyllä aika hauska vieraiden viihdyttämiseen. Tosin aika monet pitää Haurua jo nyt superälykkäänä kun se esittelee taitojaan, ei-koiraihmiset eivät kaiketi tiedä miten helppoja Haurun osaamat temput on ollut opettaa :)

tiistai 17. marraskuuta 2009

Motiivikonflikti

Haurulla oli kauhea ongelma, nimittäin liian monta kivaa lelua. Se kävi vuoronperään vinguttamassa kaikkia lelujaan sekä järsimässä luuta. Nyt lelut ei ole enään ihan niin kiinnostavia mutta edelleen Hauru ottaa sekä luun että jonkun vinguista ja leikkii niillä vuoronperään. Hömppä koira :D On varmaan aika raskasta Haurunkin elämä kun on tuollaisia ongelmia. Olen pelannut aika paljon yhtä peliä (Dragon Age, ihan hauska) ja mistähän Hauru tietääkin vinguttaa/kolisuttaa luuta aina keskustelujen aikana? Piti laittaa tekstitys päälle kun en kuullut puoliakaan siitä mitä hahmot koettaa minulle selittää, tee siinä sitten valtakuntaa koskevia päätöksiä :P

Tänään kokeiltiin ensimmäistä kertaa s-i-m-i-s-m, välimatkaa ehkä vähän reilu metri että voin tarvittaessa puuttua tilanteeseen :P Lähinnä epäilin jos Hau ei vieläkään kunnolla hahmota istumisesta seisomista mutta se menikin ihan täydellisesti. No on sitä jankattukin ja ihan läheltä onnistuu jo hyvin, näköjään siis vähän kaueampaakin :) Viimeinen maahanmeno oli hieman huono (tai ei ehkä huono mutta erilainen kuin olen opettanut) mutta ei Hauru kuitenkaan liikkunut koko jutun aikana eteenpäin ollenkaan. (Eikä Hau enää liiku niin paljon taakse kuin alunperin.) Hienointa oli ehkä se ettei Hauru kertaakaan ennakoinut ja selvästi kuunteli mitä sanoin.

lauantai 14. marraskuuta 2009

Totteleva Hau

Hauru ei vieläkään ole oikein sisäistänyt i-s vaihtoa, muut menee hienosti. Eiköhän tästä talven aikana ihan hyvä tule, kai tuo istumasta nouseminenkin joskus sen tajuntaan uppoaa. Ollaan myös pelattu paljon asento peliä missä huomaa miten huonosti Hauru menee edelleen maahan liikkeestä vaikka kaukoissa se onnistuukin moitteita :/

Sivulletuloa ja eri suuntiin liikkeelle lähtöjä, tosi hyviä. Miksipä ei olisi. Yleensä Hauru kyllä menee ekan kerran vinoon sivuaskelissa oikealle mutta muistutuksen jälkeen tekee oikein. Täytyy kädellä ohjata ekalla kerralla ettei se pääse tekemään väärin.

Pitkästä aikaa harjoiteltiin 'Jätä' käskyä joka olikin vähän ruosteessa kun sitä niin harvoin tarvitaan. Mutta äkkiä jätkä muisti ettei saa koskea minulta putoaviin tavaroihin jos kielletään. Haurun ollessa makuulla laitoin sille nameja tassujen ja pään päälle, Haurusta oli taas kauhean noloa mutta hyvin se pysyi aloillaan eikä namit pudonneet omia aikojaan. Täällä vaan rääkätään viatonta mudia...

Lenkillä tässä yhtenä päivänä pari irtokoiraa piiritti meidät metsässä. Molemmat oli onneksi suhteellisen kivoja, toinen tuli kyllä melkein kosketusetäisyydelle pullistelemaan mutta siihen se jäi ja tappeluitta selvittiin. Hauru oli käskyn alla ja käyttäytyi hienosti vaikka sen ilmeestä kyllä näkyi että se olisi halunnut tehdä jotain ihan muuta. Koirat lähtivät siitä omistajansa luo mutta tämä pullistelija tuli takaisin aina välillä. Tehtiin Haurun kanssa sitten vähän tokoa jotta he ehtisivät mennä menojaan riittävän kauas ja päästäisiin rauhassa jatkamaan matkaa.

Paikalla makuu sujui hyvin eikä Hauru edes ajatellut karkaamista, aika oli melko lyhyt kun on niin kylmä jo. Seuraaminen edisti hyvin pahasti siihen suuntaan jossa Hau tiesi irtokoiran olevan mutta sain sitä korjattua aika hyvin ja muistutettua jätkälle että sen pitää katsoa minua ja minä katson ympäristöä. Toiseen suuntaan meni ihan normaalisti. Lopulta vapautin Haurun, pieni virhe. Sehän paukkasi täyttää laukkaa koirien suuntaan mutta kääntyi onneksi käskystä. Vapaa mutta ei niin vapaa :P Hienosti minusta Hauru keskittyi kun häiriö oli sille hyvin suuri.

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Haurun tylsä päivä

Haurulla oli tänään ihan kammottavan tylsää. Aamulla ei saanut aamuruokaa, epistä siis, mutta pääsi sentään auton kyytiin. Hau oli ihan varma että mennään jonnekin kivaan paikkaan, vaikkapa agilityyn. Mutta ei muuten menty, mentiin jonnekin outoon taloon missä oli ihan kauheasti koiria. Olisi voinut olla kivaa kun siellä oli paljon tyttökoiriakin paikalla mutta ei. Tylsä omistaja sanoi että nyt pylly maahan ja olet aloillasi. Haurun mielestä siellä sitten odoteltiin ainakin kolme vuotta ja oli niiiiin tylsää, niiiin niiiin niiiin tylsää. Tuo koira on varmaan nielaissut jonkun vinkuleluistaan... Oli siis ihan kauheaa jos Haurulta kysytään. Onneksi Safira- doggi oli kanssa matkassa mukana ja sitä Hauru sitten koitti vikitellä aina kun minun silmä vältti. Mutta ihanan kiltisti Hauru oli, pikkaisen se vastasi yhden koiran räyhäämiseen mutta muuten se vain katseli kaikkea uteliaana. Ja piipitti. Kun oli niiiin tylsää... No asia kävi varmaan selväksi :P

Onneksi lopulta oli meidän vuoro. Paikkana siis Mevet jossa käytiin tutkimassa pikkumiehen luita. Hauru ei välittänyt mitään kun Axelson tutki sitä ja sitä piikitettiin, Haurusta oli vain kiva että vihdoin jotain tapahtui :D Haurulla onkin kuulemma oikein hyvä huumorintaju, siitä on nyt sitten ihan eläinlääkärin sana. Itse kuvaus sujui ongelmitta ja Hauru heräsi nukutuksestakin aika nopeasti ja alkoi heti vikittelemään narttuja ja hyppimään pöydille. Ei ilmeisesti paljon haitannut :P Ja häntä heilui koko ajan, piippaaminenkin unohtui mistä olin hyvin iloinen.

No ne tulokset sitten. Lonkat olivat Axelsonin arvioinnin mukaan ensin B mutta vaihtoi sitten A/A , kyynärät 1/0 mutta huonompikin nivel on ihan hyvän näköinen ja voi kuulemma tulla liitosta nollana. Polvet olivat puhtaat ja selkä terve eli tyytyväinen saa olla. Tiedä sitten miten ne liitossa arvioi. Ainakin pentuna murtunut jalka on parantunut ongelmitta :) (Safirallakin meni hyvin, parasta A- ryhmää.) Todella hienoa, ehkä minä voin nyt lakata olemasta vainoharhainen tuon koipien kanssa :D

Mentiin sitten käymään M&Mssä koska pitäähän noin hienoista tuloksista tulla lahjuksia :D Olin niin iloinen että Hauru olisi voinut varmaan valita mitä vain kaupasta mutta onneksi sillä ei ole kovin kallis maku. Saaliiksi kertyi kolme vinkupehmoa ja kaksi luuta joista toinen on melkein Haurun pituinen, toinen vähän lyhkäsempi. (Ja Avallon ja Max saivat tietenkin myös lahjuksia.) Haurun mielestä se isompi luu on tietenkin paras, sopii Haurun egolle.

tiistai 10. marraskuuta 2009

Lelujuttuja

Haurulla on yksi tärkeä kriteeri lelujen suhteen, niistä pitää lähteä ääni. Mielellään kova ääni mutta vinkulelutkin käy. Parasta Haurusta olisi varmaan paukuttaa kattilan kansia yhteen tms. jos se vain osaisi... Toinen kategoria on sitten järsittävät muoviesineet. Haurulla kesti aika kauan ennenkuin se oppi tämän mutta Avallonin mielestä ne on parasta (korkit, pullot, kipot kaikki käy) joten lopulta Haurukin näki valon. Niinkin hyvin että kun jätin ruokakupin lattialle josko herra sittenkin päättäisi syödä (taas juoksunarttuja naapurustossa...) niin Hauru söikin ruokakuppinsa. Oli kivaa, kuulemma. Nyt Haurulla on sitten keraaminen kuppi jossa on sakemannin kuvia muistuttamassa sitä poliisikoira Rexistä joka ei varmaankaan syö ruokakuppeja. Tuota uutta kuppiakin on koitettu jo hammastaa mutta se ei tunnu kauhean kivalle hampaissa ja saa olla rauhassa, toivottavasti se nyt kestää ehjänä tai täytyy siirtyä metalliseen versioon. Ja siitä päästään taas niihin kattilan kansiin...

Keltainen vinkupallo on ollut pitkään Haurun suosikki mutta sen on nyt syrjäyttänyt vinkumies. Tänään aamulla vinkumies lakkasi vinkumasta ja se tuotiin minulle korjattavaksi. Selvisi että sen sisällä oleva pilli oli mennyt rikki. Uusia pillejä ei nyt tähän hätään ollut käsillä joten meni vähän askartelemiseksi. Poistin osan miehen sisuskaluista Haurun seuratessa kiinnostuneena, on se kumma kun minä saan leikkiä pumpulilla mutta Haurua aina kielletään... Tungin muovisen vinkulelun pumpulien tilalle ja hyvin kelpasi uusi vinkumies. Äänikin taitaa olla kovempi mikä on tietty Haurusta kivaa, minusta ei niinkään. Mutta pitäähän toisen saada toteuttaa itseään :) Sitäpaitsi aika söpöä kun toinen tuijottaa lelu suussaan että nyt se sitten kuoli :D

Talviprojekti eli kaukot on ollut kovasti työn alla, nyt Hauru ei enää liiku eteenpäin i-s vaan taakse. Itseasiassa se liikkuu aika paljon taakse kaikissa vaihdoissa mutta elän uskossa että välimatkan kasvaessa se korjaantuu. Tai jotain, katsotaan kun minulla on kohta koira joka peruuttaa ulos kehästä kaukojen aikana.

Seuraamista eri suuntiin on myös harjoiteltu, Hauru on vihdoinkin ymmärtänyt että sen pitää ihan omatoimisesti siirtyä mukana jos otan sivuaskeleen oikealle. Muut suunnat menee ihan ongelmitta, oikealle pitää vielä harjoitella lisää jotta Haun perusasento ei jää vinoon.

tiistai 3. marraskuuta 2009

Ajatustoimintaa

Haurusta ei ainakaan voi sanoa etteikö aivot olisi kuuluneet pakettiin, niiden käyttö on vain välillä vähän... erikoista :P

Eilen harjoiteltiin ulkona esineiden kiertämistä, hyvin Hauru osasi ja tällä kertaa ohjautui aika hyvin, pari kertaa se kiersi eri asian kuin olin ajatellut. Hauru oli niin taitava että päätin kokeilla sellaista mistä tiesin ettei se luultavasti ymmärtäisi mitä haluan ja lähetin sen kiertämään maassa olevaa kangasta. Eikä Hauru sitten mieltänytkään sitä esteeksi ja kierteli hetken aikaa koittaen pähkäillä mitä sen pitäisi tehdä. Näytin kangasta mutta Hauru halusi tehdä omat ratkaisunsa joten lopulta se juoksi muutaman metrin päähän, teki iloisen kierroksen itsensä ympäri ja halusi namia tästä mahtavasta suorituksesta :D Ovela ketku. (Ja sitten kokeiltiin sitä kangasta uudestaan ja Hau tajusi sen ihan kivasti apujen jälkeen. Ehkäpä Haurun ympäristönhahmotuskyvyt laajenee tällä tyylillä?)

Tänään kaukoissa Hauru ei saanut vaihtaa asentoa jos avaan suun mutta en sano mitään. Asentojen arpominen johtuu nimittäin ihan selkeästi siitä että Hau näkee minun avaavan suuni ja nopeampi suoritus tulee tietty kun ei turhaan odota äänen muodostumista :P Ihan kivasti jäppinen alkoi tajuta vaikka kokeilikin myös sitä ettei sitten tehdä mitään kun ei kerran namia heru ennakoimisesta. Pitää tehdä samaa myös seuraavalla harjoituskerralla.

Samantien ajattelin sammuttaa turhan nenän näyttämisen. Jos pyydän Haurun tulemaan luokseni tekemään temppuja se alkaa tarjota nenän näyttämistä jos en heti pyydä siltä jotain muuta. Aika ärsyttävää mutta en ole saanut aikaiseksi tehdä asialle mitään. Palkkaamatta jättäminen ei oikeastaan haittaa Haurua joten palkkasin sitä siitä ettei tehdä mitään sekä siitä että se näytti nenänsä käskystä. Ei mitään ongelmia, olisihan tuon voinut opettaa pois heti silloin kun sitä alkoi ilmenemään... Sen jälkeen opeteltiin kissa- temppua (mistä olen saanut opetettua vihdoin pois jalkojen värisyttämisen :D ). Hauru selvästi muisti edellisen harjoituksen ja yhdisti sen tähänkin sillä se ei lipaissut huuliaan kertaakaan ilman käskyä vaikka tämän tempun kanssa tuota ei olla vielä opeteltu kun käskysanakin on ollut käytössä vasta vähän aikaa (johtuen tuosta jalka-jutusta).

Fiksuus teemaan sopii varmaan myös tämä naminetsinnässä tapahtunut tempaus. Itse pelasin tietokoneella ja Hauru etsi aiemmin piilottamiani nameja. Olin vetänyt pari cd-tä hieman ulos telineestä ja laittanut nameja niiden päälle mutta yksi nami työntyi levykoteloiden väliin vaikka olin koittanut valita tarpeeksi isoja nameja ettei niin kävisi. Pelaamisen takia en edes huomannut että Haulla oli ongelmia joten herra joutui ratkaisemaan tilanteen itsekseen. Telineen kaataminen ei meillä onnistu joten Hauru sitten hampaillaan veti koteloita lattialle kunnes sai tehtyä niin ison aukon että sai namin kaivettua suuhunsa :D Harmi vain ettei se osannut laittaa koteloita enää takaisin ;)

Ylijäämät nappulat olin sitten tunkenut kongin sisään ilman mitään tukkeita, ei kovin nerokasta minulta, niin luulin, mutta herralla kestikin tosi kauan kun se ainoastaan pyöritteli kongia varovasti tassulla, koskematta siihen muuten... Voiko tästä päätellä että Hauru on niin älykäs että se keksi tuolla tavalla lisätä haastetta elämään?

lauantai 31. lokakuuta 2009

Kauko-ohjaus...

...on nyt siinä pisteessä että tehdään kolmen asennonvaihdon sarjoja lyhkäisen matkan päästä. Muuten menee jos ei nyt täydellisesti niin sääntökirjan mukaan kuitenkin mutta istumasta seisomisessa Hauru tahtoo ottaa yhden askeleen eteenpäin. Tätä on sitten vielä harjoiteltu erikseen ihan läheltä ja muutenkin aina välillä muistuttelen ihan kädellä näyttämällä miten hommat menikään vaikka varsinaista tarvetta sille ei ole. En tiedä onko tuosta mitään iloa mutta tuskin haittaakaan :P Välillä Hauru ei myöskään kuuntele mitä sanon vaan ottaa sen asennon minkä itse luulee tulevan seuraavaksi. Ehkäpä tuosta päästään kun herra huomaa ettei sillä tavalla tipu nameja.

Paikalla makuussa pystyn vihdoinkin tekemään niin että koulutan Maxia samalla kun Hauru makaa. Aika varovainen pitää vielä olla omien eleiden ja äänenkäytön kanssa mutta eräänlainen läpimurto kuitenkin :) Mustasukkaisuus pysyy edes vähän kurissa. (Ja Maxin sivulletulovamma on ilmeisesti poistunut yhtä mysteerisesti kuin tulikin.) Muutenkin Hauru on kyllä alkanut osoittaa enemmän... kärsivällisyyttä?, se osaa treeneissäkin jäädä odottelemaan yksinään ihan rauhallisena kunhan en kuitenkaan poistu sen näköpiiristä. Jotain muutakin ollaan harjoiteltu, ei kyllä muistu mieleen mitä.

torstai 22. lokakuuta 2009

Kiirettä pitää

Eli en ole ehtinyt kirjaamaan ylös mitään juttuja mutta eipä ole sen suurempaa tapahtunutkaan. Ja sama meno varmaan jatkuu koska NaNoWriMo alkaa taas ja pakko on osallistua vaikka minulla ei olekaan loppuun asti ajateltua juonta = luultavasti häviän. Mutta viime vuosi jäi väliin Haun takia joten täytyy yrittää sinnitellä loppuun.

Koska lauman resurssi-aggressiivinen tyyppi on siirtynyt enkelikoiraksi olen laittanut kaikki lelut vapaasti käyttöön. Aikaisemmin lelut on olleet saatavilla vain niinä hetkinä kun Ambara on ollut suljettuna makkariin, nytkin pidän muutaman lelun lukkojen takana koska Avallon ja Max rikkoo niitä. Hauru ei riko joten pysyy Haun lempparit jatkossakin ehjinä. Haurulle tämä muutos on aika kova paikka koska kaikki on Haurun aina ja ikuisesti eikä herralla oikein riitä kärsivällisyys tai hyvä tahto. Vaikka muut koirat jopa antavat Haurun varastaa lelut niin asiasta pitää silti kehitellä riita erään kikkarapään mielestä :( Mutta ehkä Hauru tottuu ja rauhoittuu ajan kanssa, olisi paljon kivempi jos se ei tässä asiassa jatkaisi Ambaraisen tassunjäljissä. Ja jos homma menee liian villiksi niin saahan ne sitten laitettua takaisin lukkojen taakse.

Ilmeisesti Hau on menossa tapaamaan lääkäriä 11. päivä röntgenkuvien merkeissä. Toivottavasti menee hyvin ja poika on terve. Myös Sapira on tulossa, oi kunpa Hauru ei muuttuisi hulluksi kuten aikaisemmin Sapin kohdatessaan. Nuo kaksi eivät juuri tästä syystä ole tavanneet pitkään aikaan joten ehkä Hauru on unohtanut Sampin ihanuuden. Tai jotain.

maanantai 19. lokakuuta 2009

Temppuja IV


Tanssi
Seiso kahdella jalalla (ja kiertää ympyrää itsensä ympäri)

Samoin kuin alempi mutta houkutuskäsi korkeammalle. Haurun on hyvin vaikea pitää tasapainoa tässä asennossa joten pyörimistä ei vielä ainakaan ole otettu mukaan kuvioihin. Muista olla tekemättä liukkaalla alustalla ainakaan ekoja kertoja.


Kerjää
"Pupuasento" eli istuu etutassut ilmassa

Houkuttelin Haurua namilla hieman ylöspäin mutta ei niin paljon että se nousisi kahdelle jalalle. Helppo homma herralle ja nykyään Hau todellakin kerjää tuossa asennossa...

Ryömi
Hau ryömii minun vierellä

Aluksi kun Hauru oli maassa minun vierellä houkuttelin sitä kyykyssä eteenpäin. Kun se koitti nostaa takapuoltaan kosketin sitä kevyesti takapuolelle estäen sen nousemisen ylös. Tarkoitus oli että Hauru oppisi heti ryömimään ilman että joudun pitämään kättä sen selän päällä, Haurulta kun ryömiminen ei tule luonnostaan. Siitä pikkuhiljaa sitten häivytin kädellä houkuttelemista ja aloin nousta itse seisomaan, tarkoituksena että Hauru seuraisi ryömimällä.

Hyppy käsien läpi, jalkojen välistä

Tein käsistäni renkaan jalkojeni väliin ja heitin namin siitä läpi, aika hyvin Hau tajusi mitä pitää tehdä kun aluksi asettelin "renkaan" ihan sen nokan eteen kiertämisen ehkäisemiseksi. Ei suositella isojen koirien kanssa koska Haurunkin persus meinaa välillä lyödä minulta hampaat kurkkuun jos en osaa pitää päätä pois sen tieltä :D

Mitä mieltä olet kissasta?
Hauru nuolee huuliaan (ja joskus haukkoo ilmaa hampailla)

Opetettu "naksutin sanalla", tässä piti olla tosi tarkkana ajoituksen kanssa koska Haurun oli vaikea yhdistää kissa- sanaa ja huulten lipomista toisiinsa. Siitä johtuen se joskus haukkoo ilmaa mikä tietty kanssa sopii tuohon kysymykseen mutta oikeasti kielii minun huonosta ajoituksesta. Samaten piti olla tarkkana ettei Hauru tehnyt jotain muuta kuin nuoli huulian samaan aikaan (ekalla kerralla Hau oppi heiluttamaan jalkaansa tällä käskyllä...)


Kierrä minun ympäri
Eli Hau kiertää tiivistä ympyrää minun ympäri, opetettu namilla ohjaamalla

Ravi
Ihan kätevä ainakin näyttelykoirille, miksei esim. juoksuharrastajillekin.

Opetettu yksinkertaisesti juoksemalla vauhtia jossa Hau ravaa ja sanomalla käskysana. Kun asiat näytti yhdistyneen harjoiteltiin kovemmassa/hiljemmässä vauhdissa ja vaikeammissa paikoissa jolloin Hau herkästi alkaa laukata. Jos Hau ei vaihda heti oikeaan askellajiin pysäytän sen ja lähdetään uudestaan liikkeelle jotta se ei opi temppuilemaan. Muutkin askellajit voisi olla hyvä opettaa jos jaksaisi :P

lauantai 17. lokakuuta 2009

Vuoden viimeiset agilityt

Videomateriaalia meidän treeneistä tänään, näköjään tykkään nolata itseni julkisesti :P Videota ei ole editoitu kun en ole koti-koneella joten siinä on turhaa pölinää mutta onpahan äänet kerrankin. Höpötän jotain tyhmää melkein kokoajan koska muuten Hau lähtee herkästi juoksentelemaan omiaan :/ (eli lähinnä suorittamaan A-ta, keinua tai puomia edestakas...)

Ihan hyvinhän tuo ehkä sujuu kun ottaa huomioon etten tajua lajista mitään ja tuo on meidän muistaakseni viides treenikerta. Auttaisi jos oppisin juoksemaan pysähtelemättä sekä pitämään käden alempana... Ei voi olla näin vaikeaa... Tämä on muuten ensimmäinen kerta kun Hau hyppää noinkin korkeita esteitä, sillä on aina aikaisemmin ollut rimat melkein maassa. Ei se Haurua kyllä haitannut yhtään paitsi renkaalla.

Kouluttajana Minna Borodulin, suuren suuri kiitos hänelle :)

torstai 15. lokakuuta 2009

Vahinkoja

Ajattelin että olisi hauskaa jos Hau kissa sanalla nuolisi huuliaan... Ihan helppo homma muuten mutta tuo huulien lipominen piti tietty 'napata' kun yleensä olen laiska ja houkuttelen halutun käytöksen esiin. Ilmeisesti jossain ihan alussa Hau on pikkaisen liikuttanut etujalkaansa huuliaan lipoessaan enkä ole huomannut tuota vaan palkannut. Nyt Hau sitten kissan kuullessaan nuolee huulian ja teputtelee toisella etusellaan. Ihan käypä temppu noinkin mutta olen silti koittanut poistaa tuota etujalan liikuttamista. Se vaan ei käykään enään niin helposti :D

Kaukoissa taas olen huomaamattani opettanut Haurun pikkuisen peruuttaamaan. Tavallaan kai ihan kiva, en oikein tiedä.

tiistai 13. lokakuuta 2009

Sekalaista

Tänään eräästä pihasta lähti tulemaan irtonainen koira meitä kohti vartiohaukun säestämänä. Se onneksi jäi norkoilemaan tien laitaan ja seuraili meitä muutaman askeleen haluten kaiketi varmistaa ettei mennä Hänen pihalleen. Kivempi tietty jos koira olisi ollut kiinni tai piha aidattu mutta hyvä näinkin. Mutta pojat oli todella ihania :) Max haluaa aina pitää riittävän välimatkan irtokoiriin ja asettaa aina itsensä niin että jään Maxin ja vieraan koiran väliin, niin tälläkin kertaa. Koira tuli meidän takaa ja perässä laahustanut Max lisäsi heti vauhtia ja juoksi kävelemään minun edelle, ilman että minun tarvitsi sanoa sille mitään. Hauru oli ihan yhtä fiksu, sekin heti koiran alkaessa haukkua tuli seuraamaan vierelle ja piti tiiviin katsekontaktin kunnes kerroin molemmille että tilanne on ohi. Yllättävää ja tosi ihanaa koska aikaisemmin Hau ei ole ihan täysin luottanut että hoidan tilanteet vaan tykkää sanoa oman mielipiteensä siitä mihin irtokoirat saisivat painua :P

Punnitsin herran tänään ja aika tasan 15 kiloa näytti meidän yleensä ihan luotettava vaaka. Pikkumies on siis laihtunut hieman, mikä ei varmasti ole huono asia. Luustokuvauksiin olisi tarkoitus mennä vielä tämän vuoden puolella, kunhan saan itseäni niskasta kiinni ja ajan varattua. Aikaisemmat koirat on olleet niin sököjä että "vähän" hirvittää mutta sittenhän se on ohi.

Tokossa edelleen samoja asioita, paitsi otinkin paikallamakuun sijasta istumisen. Hienosti jätkä istui sen puolitoista minuuttia vaikka aikaisemmin ollaan aina tehty makuuasennossa. Täytyy varmaan välillä ottaa istumista ja miksei seisomistakin, se varmaan voisi vahvistaa Haun huonoa seisontaa. Naminpiilottelu on ollut tosi säännöllistä ja on tuolla kyllä taitava nenä, niin vain se paikallistaa joka nappulan vaikka kuinka yritän piilottta ne. Ja jos nami on vahingossa jossain paikassa mistä Hau ei saa sitä (vaikka liian korkealla tai liian ahtaassa kolossa) se osaa ilmaista ne jotta voin tulla auttamaan.

maanantai 12. lokakuuta 2009

Hirviölauma liikenteessä

Päätin tänään viedä koko porukan kerralla lenkille. Hieman stressaava omistajalle vaikka mikäs noita toisaalta on kävelyttäessä, Max ja Avallon osaa käyttäytyä eikä Haurukaan nyt mikään katastrofi ole vaikka ei noiden vanhempien koirien tasolle vielä ylläkään. Pojat kävi pellolla juoksemassa sillä aikaa kun Avallon söi heinää ja käytiin uimarannallakin kun hävisin äänestyksen 1-3. Hauru löysi rannasta miehen ranteen paksuisen, reippaasti yli metrin mittaisen "kepin" ja juoksi hulluna sen kanssa kunnes Ava takavarikoi sen. Mutta Hauru löysi sitten toisen samanlaisen ja meno jatkui. Hieman vaarallista mutta onnistuttiin välttymään suuremmilta vahingoilta vaikka Hau koittikin kalautella varsinkin Avallonia sillä useampaan otteeseen. Takaisin tullessa pojat juoksi vielä itsensä läkähdyksiin kentällä ja Avallonkin liittyi mukaan menoon vaikka sillä roikkui joku riippakivi mukana, Avaa kun en uskalla laskea irti. Ihan hauskaa oli mutta ei kyllä kokeilla ihan heti uudestaan, en vain pääse yli ajatuksesta että mulla on siinä sata kiloa koiraa ja itse olen hätäiseen puolet siitä...

Haurun kanssa on joka päivä treenattu kaukoja, jotka menee ihan ok mutta ei edelleenkään mitenkään huippuhienosti. Täyskäännökset ja muutenkin takapuolen käyttö, erilaiset tasapaino ja ruumiinhallintatemput sekä pitkät (Haurun mittapuulla) paikallamakuut on myös ollut ohjelmistossa vaikka en olekaan saanut aikaiseksi kirjoitella mitään treeneistä. Ja kokeilin huvikseen pitkästä aikaa valojen sammuttamista, onnistuu. Ei mitään sitä vempuilua mitä esiintyi silloin kun opetin tuota hommaa, jännä juttu. Herra tiesi ihan tasan mitä pitää tehdä. Niin ja keppejä on koitettu tehdä tosi kivoiksi.

keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Lehmiä katsomassa

Tänään olikin useampia ryhmiä vasikoita ulkoilemassa. Oltiin niin kiinnostavia että lehmät tuli Haurun järkytykseksi ihan aidan vierelle meitä ihmettelemään. Niille piti sanoa rumasti minun selän takaa joten jäätin taas vähän katsomaan niitä mutta Haurusta ne on kammottavia. Kun jatkettiin matkaa niin tasainen puhina kuului mun jaloista. Varsinainen paimenkoira. Mutta on Hauru jo jotenkin tottunut hevosiin ja niille se ei enää yleensä hauku. Max olisi ehkä voinut jotenkin toimia karjatilalla, en kyllä tiedä onko bouviereita noissa hommissa enään. Mutta se ei pelkää lehmiä (eikä näe niitä saaliina) ja sillä on jonkinnäköinen paimennustaito olemassa. (Tulee muuten aika iso mustelma kun bouvier "kevyesti näykkää" jalasta.)

Sirkuskoira Hau on jotenkin tajunnut mitä haluan ja ryömii ilman että houkuttelen sitä eteenpäin. Aika ihmeelliseltä se näyttää ja takapuoli saisi pysyä matalemmalla mutta ehkä tuota asentoa voi hienosäätää jossain vaiheessa. Tai voi olla että se muuttuu paremmaksi itsestään kunhan tuosta tepusta tulee enempi rutiinia. Kerjäämistä ja kuppiin menemistäkin on harjoiteltu sekä kaukoja. Paikallamakuu 2½ minuuttia ihan ongelmitta.

Keppejä ollaan nyt pari kertaa harjoiteltu sisällä ja Hauru on huomannut ettei niiden kanssa ole tarkoitus juosta jonnekin kauas ja järsiä niitä piilossa silpuksi. Kävisiköhän tuomarille jos kepit palauttaisi hakkeena :P

maanantai 5. lokakuuta 2009

Riiviö-Hau

Liika sisällä oleminen tekee Haurusta hyvin rasittavan pojan. Kesällä ulko-ovi oli koko päivän auki ja koiruudet sai mennä miten huvittaa mutta nyt se ei tietenkään onnistu. Kaiken lisäksi on ollut niin yli-huonot säät ettei ulkona oikein muutenkaan viitsi olla, ei edes Hau. Hauru onkin alkanut aktivoimaan itseään varastamalla kaikenlaisia pikkuesineitä, suussa on käynyt mm. ruuvimeisseli, näyttelyhihna ja pyykistä kaivettu sukka. Tänään lenkillä ohitettiin sitten heti alkumetreillä haukkuva ajokoira ja koko loppulenkin mielentila taisi määräytyä siinä samalla. Hauru oli ihan 100% metsästäjä taas vaihteeksi jolloin sillä on kaksi tapaa liikkua: joko se vetää henkihieverissä kaikkien jälkien perään (ja niitähän riittää) tai jos kiellän vetämästä se kävelee vierellä täydellisessä katsekontaktissa. Kumpikaan ei oikein ole kiva. Tai tietty olisi kolmas vaihtoehto, sen voisi päästää irti ja katsoa kun koira häviää taivaanrantaan... No ehkei kuitenkaan :P Eikähän meno taas tasaannu kohtapuoliin, onhan tässä ollut kaikenlaista muutakin elämänmuutosta mikä ehkä hämmentää pikkumiestä. Sai pojat kuitenkin riekkua pellolla irti ja Hau nappasi myyrän, ihanaa jos niitäkin alkaa taas löytyä säännöllisesti. Onneksi kukaan ei tainnut nähdä kun järki hylkäsi taas yhden kaksijalkaisen... Tarviin varmaan jotain sydänlääkkeitä kohta puoliin jos meno muuttuu samanlaiseksi kuin keväällä.

Opetin Haurulle eilen uutena temppuna kerjäämistä. Hyvin herra alkoi tajuta asiaa mutta se onkin varmasti ihan helppo juttu. Ollaan koitettu häivyttää ryömimisestä käsiapua huonolla menestyksellä. Tämäkin on näköjään niitä asioita mitkä pitää opettaa Haulle tosissaan pitkän kaavan mukaan. Lopuksi vielä kuppiin menemistä. Luulisi että Hauru pystyisi menemään pienempäänkin astiaan kuin tuo tämänhetkinen mutta ainakaan vielä se ei ole onnistunut.

Kaukoja on jankattu vähän joka välissä ja aloitin opettamaan sisällä jälkikepin merkkaamista. Enpä tiedä millainen jälkikoira tuosta on tulossa mutta onhan se hyvä harrastus jokatapauksessa. Ja kyllähän Hau jäljestää osaa, esineruutu on vain ihan tuntematon käsite.

Kaukoja ja pysäytystä

Paikallamakuu vähän reilu 2 minuuttia ilman väli-palkkausta tai mitään häiriötä mikä on Haurulle toisinaan vaikeampaa. Tavallaan ei kovin pitkä aika mutta ihan äärettömän hyvin herra kärsimättömältä, etenkin kun Haurulle ei tullut ollenkaan sitä "ilmettä" mistä tiedän että sitä alkaa kyllästyttää ja on parasta käydä vapauttamassa se melko pikaisesti.

Kaukokäskyjä, ensin pelkää i-m-i kahdesta metristä. Haukku ei muistanut mitä istu tarkoittaa vaan nousi seisomaan. Lyhensin matkaa vähän ja homma onnistui ihan hyvin. Sen jälkeen pystyin käskyttämään ongelmitta alkuperäisestäkin kohdasta. Täytyy kai ottaa vähän takapakkia. Sitten seisomistakin niin että olin melkein Haurussa kiinni. Itseasiassa meni hyvin sekä seisomasta istuminen että maahanmeno :) Pitää kiinnittää myös huomiota vinouteen, ilmeisesti maahanmenossa se kääntyy pikkuisen vasemmalleen edelleenkin eli palkka aina taakse oikealle.

Luoksetulon pysäytys menee tosi hyvin paitsi jos Hauru lähtee tulemaan tosi kovaa. Joskus Hau tulee täytää laukkaa vaikka käytän eri luoksetulo käskyä kuin tavallisesti ja silloin pysähtymisessä on suuren suuri viive. (Jotenkin tuosta sanasta tulee minulle aina mieleen Dahlin noita- kirja...)

sunnuntai 4. lokakuuta 2009

Off Topic

Kuvia minusta :O Vietettiin Halloweenia (joo, nyt jo.) vaikka melkein tuoltahan mä näytän tavallisestikin...

Photobucket

Photobucket

torstai 1. lokakuuta 2009

Nyt meni hermo...

Nimittäin Maxin turkkiin. Taas kerran. Mutta ei sitä melkein huomaa?

Photobucket

Jos tämä blogi hiljenee kokonaan viikonlopun jälkeen niin tätini on nähnyt Maxin ja ryhtynyt harkitsemattomiin tekoihin :P Koitin ottaa myös ryhmäkuvia koko laumasta mutta kukaan kolmikosta ei oikein innostunut aiheesta joten ei tullut erityisen kauniita kuvia.

Photobucket

Haurun kanssa on harjiteltu avon kaukokäskyjä n. kolmesta metristä, ei ongelmaa. Vielä kun saisi siitä seisomisestakin ongelmatonta... Ja ryömiminen sujuu kanssa ihan kivasti.

sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Mummolenkkeilyä

Olen käyttänyt nuo koiruudet nykyisin kahdessa ryhmässä ulkona, pojat ja mummot erikseen. Nyt kun on enää vain yksi vanhus ajattelin ottaa Haurun mukaan mummoilemaan. Hauru ei oikein välittänyt ideasta alkuinnostuksen jälkeen kun Avallonin hidas etenemisvauhti selvästi ärsytti. Onneksi metsässä se sai vähän mennä omaan tahtiinsa. Aion silti ottaa sen mukaan uudestaan ainakin toisinaan, voi olla ihan hyvä Haurunkin tottua "vähän" rauhallisempaan menoon. Avallon kun kävelee askeleen, haistelee, ottaa pari askelta, jää tuijottamaan ruohonleikkuria, ottaa askeleen ja haistelee... ja sitä rataa. Metsässä se pysähtyy kierimään sammalien päällä, syömään keppejä tai muuten vain oleilemaan. Poikien lenkillä vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää sitten senkin edestä. Tänäänkin ohjelmistossa oli hippaleikkiä pellolla, orava- ja lintujahtia, uimista sekä yleistä häsläämistä.

lauantai 26. syyskuuta 2009

Torpparihulinat

Käytiin Haukun kanssa täällä joka syksy järjestettävillä markkinoilla. Huono sää ilmeisesti piti ihmiset kotona vaikka ei ainakaan tuon parin tunnin aikana, mitä oltiin siellä, satanut tippaakaan eikä kylmäkään tullut vaikka seisoskeltiin enimmäkseen.

Oli siellä silti porukkaa niin että Haurua alkoi jännittää. Toisenlaisiin koiriin tottuneena minua häiritsee että se on niin "arka" mutta tulipahan taas muistutus että se on oikeasti ihan reipas koira (eikä mudin kuulu olla mikään tanskandoggi. Kun se on mudi.) Nähtiin nimittäin 12- vuotias pumi ja se tärisi koko koira kun pelotti niin paljon, ja juttelin bokserin omistajan kanssa jonka toinen koira kuulemma menee ojia myöten kun se näkee vaikka auton. Hauru vain laittaa hännän alas, tarkkailee ympäristöään aktiivisesti ja jos joku ihminen tulee liian lähelle niin Hau tulee minun vierelle turvaan. Juttelin muutamien ihmisten kanssa jotka olisivat halunneet rapsuttaa Haurua ja ne kaikki sanoivat että Haurusta huomaa että se luottaa minuun. No niinhän se kyllä taitaa olla. Minusta oli tosi kiva kun kaikki pysyivät vähän kauempana kun sanoin ettei Haurua saa väkisin koskea, ei mitenkään itsestäänselvyys tämä asia. En nyt tiedä minkälaisen kuvan ihmiset Haurusta sai mutta monelle sai kyllä selittää mikä ihme mudi oikein on ;)

Ihmisiä lukuunottamatta Haurua ei hetkauttanut mikään, ei bändi eikä työnäytökset. Vanha pärekone oli Haurusta tosi kiinnostava ja ihanan pärisevä. Toisille koirille piti räyhätä vähän jos ne aloitti, varmaan jännitys vähän purkautui sitä kautta. Mutta löysi Hauru itselleen tyttöystäviäkin, vanha kultainennoutaja oli Haurusta i-h-a-n-a vaikka se ei kyllä jakanut Haurusta innostua. Käytiin valokuvaajalla ja hänellä oli corgi jonka kanssa Hauru ei päässyt lähikontaktiin mutta sekin oli ihana. Siitä huolimatta että se murisi ja haukkui aina kun Hauru meni liian lähelle :D Tuli muuten hieno kuva, ainakin Haurun osalta. Itse olin pukeutunut enemmänkin tyyliin 'lähden ulos hyppivän, likaisen koiran kanssa' kuin valokuvaan valmistautuneena. Onneksi kuva on edes mustavalkoinen :P Hauru taasen on tosi nätti vaikka ei suostunutkaan kuvaajan yrityksistä huolimatta katsomaan kameraan. Ihan sama vaikka kuinka yritti houkutella, Haurua ei kiinnostanut pätkän vertaa. Mutta Hauru on ihan Haun näköinen paitsi jotenkin en ole ikinä aatellut että se on noinkin iso mitä tuossa kuvassa näyttää.

Niin joo ja otettiin seuraamista ja kaksi lyhyttä paikalla makaamista ja hyvin meni. Työvaihde löytyi ihan tuosta vain :)

perjantai 25. syyskuuta 2009

Don Vito's Ambara 07.05.2001-25.09.2009

Oli aika raskaiden päätösten,
saattaa sut huomaan enkelten.
Nyt saat juosta seuraten heitä,
ei kipu enää elämääsi peitä.
Suru on suuri ja lohduton,
mut tiedän - sun hyvä olla nyt on.







torstai 24. syyskuuta 2009

Shoppailua

Otin Haurun mukaan, kun käytiin aamulla Helsingissä. Ensimmäkseen herra joutui istumaan autossa odottamassa ja protestoi vikisemällä mutta käytiin tietenkin myös Mustissa ja Mirrissä. Minä valitsin Haurulle heijastinliivin ja uuden kaulapannan, Hau valitsi itselleen puristeluun. Tai no Hauru olisi halunnut solmullisen mutta otin maksajan oikeudella sileän version. Uusi panta on tällainen Top Caniksen puolikuristava nahkapanta. Haurullahan on valjaat mutta Hau ei oikein tykkää laittaa niitä päälle joten ainakin kotona tulee useimmiten käytettyä kaulapantaa. Haun vanha puolikurkkari oli halpa nailon-härpäke ja sehän on tietenkin syönyt kaikki karvat kaulasta. Toivottavasti tämä olisi vähän mukavampi. Kaikenlaisia ihania pantoja oli valittavana mutta ei Haurun koossa yhtäkään, se on kummallinen väliinputoaja. Kun pannan pitää kuitenkin mennä niin kireälle ettei Hau pääse livahtamaan kissojen perään.

Kaupan kassatiskiin oli laitettu mainos jossa kultainennoutaja tms. makasi lattialla. Hauru murisi sille eikä suostunut tulemaan tiskin lähelle kun iso paha noutaja retkotti siinä :D Ei se onneksi ole tyhmä... Lopulta Hauru uskaltautui vähän haistamaan kuvaa ja uskalsi moikata myyjiä tiskin yli vaikka edelleen kuva taisi vähän epäilyttää sitä. No mutta ainakaan se ei saanut samaa käsittelyä kuin puiset porot Herttoniemessä. Yhdellä niistä on Haurun hampaanjäljet nenässä.

keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Reippaita poikia

On se kyllä kiva kun on koira jonka kanssa voi lenkkeillä säässä kuin säässä. Tänään uhmattiin kauheaa kaatosadetta mutta ei Haurua haittaa. Maxiakaan ei haittaa sade mutta se ei halua lenkkeillä jos on paljon lunta. Viime talvena me Haurun kanssa rämmittiin peltojen poikki ja Max käveli omatoimisesti saman lenkin aurattua tietä pitkin :D (Tietty näin Maxin kokoajan vaikka se osaisikin kyllä varmasti käydä ongelmitta lenkeillä ihan itsekseenkin.)

tiistai 22. syyskuuta 2009

Kuoppajuttu

Photobucket
Kerrottakoon alkuun että Avallon on Haurun suuri idoli. Avallon on sitten kiltisti ottanut tehtäväkseen opettaa Haurulle kaikki pahat tavat joita se tietää. Ja Avallon tietää tosi monta, uskokaa pois.

- Kuvatarina Avallonin ja Haurun kuopasta -

Photobucket
Hau: Voitko opettaa miten kaivetaan sellaisia kauhean isoja kuoppia mitä täällä pihalla aina on?
Ava: Noooo okei, meinasin kyllä mennä metsurin hommiin mutta olkoon.
Hau: Jee! Vihdoinkin saan oman kesämökin :D

Photobucket
Ava: Eli ensin valitset mihin haluat tehdä sen. Tehään nyt vaikka tähän kun mamma katsoo. Opetan sulle myöhemmin pari juttua kukkapenkeistä...

Photobucket
Ava: Sitten vain alat kaivaa tälleen. Joudut kyllä ehkä jatkamaan ensivuonna ja teet nyt vain perustukset. Vaikka kyllähän sä mahdut pienempään kuoppaan kun olet jäänyt vähän lyhyeksi...
Hau: No en kyl oo...

Photobucket
Hau: Eli siis... tukeva asento... Joo... Hei osaan!!
Ava: Hyvä. Jatka samaan malliin, tuun kohta takas kattoon miten hommat edistyy.

Photobucket
*Hauru viheltelee työn touhussa*
Max: Mitä teet? Mäkin haluan, aina te teette kaikkea kivaa kertomatta mulle :(

Photobucket
Hau: Mun kuoppa kuule, alas vetää! Tää on buvieri- vapaa alue.
Max: Aina sä oot tollainen. Jos vähän katon lähempää niin ei voi haitata.

Photobucket
Hau: Syytä itseäsi! Nyt tulee köniin!

Photobucket

Photobucket
Hau: No opitko olemaan tunkematta nenääsi toisten asioihin?

Photobucket
Max: En ikinä luovuta! HaHaaaa!

Photobucket
Hau: Epistä, päästä mut ylös!
Max: No kuule en ole ihan niin tyhmä... Mitäs oot tollainen kirppu!

Photobucket
Hau: Vai kirppu?!?! Kuulepas... Avaaaa! Apuaaa!
Max: Hmmm?

Photobucket
Max: Suus kii sorsa!
Avallon: Mitäs ***** täällä tapahtuu?
Max: O-ou...

Photobucket
Ava: Äläkä tule takaisin! Minun pentua ei kuule kiusata!
Hau: Joo syö se!

Photobucket
Hau: Nää nää, et uskalla tulla :P Avallon on paras!
Max: Epistä :/
Hau: Kuka on nyt kirppu?

Photobucket
Ava: Eiku takas hommiin... Onko sulla ne piirustukset jossain?

- The End -

Photobucket
Likainen mutta tyytyväinen mudi.

Photobucket
Samaa voi sanoa tästä tyypistä. Paitsi se ei tietty ole mudi.

Photobucket
Missä on likaa?

Photobucket
Pakko laittaa vielä tämä kuva missä doggi lentää...

maanantai 21. syyskuuta 2009

Kuveja

Sain Vernalta kameran lainaan jotta voin ottaa kuvia Ambarasta. En osaa käyttää tuota joten ihan automaattiasetuksilla mennään. Siitä loppui akku melkein heti ja kun se oli ladannut Ambara ei halunnut enää poseerata joten Hauru ja muut joutui sitten uhriksi :P Täytyy koittaa jos Bamse olisi suvaitsevaisemmalla tuulella huomenna.

Photobucket

Yhden kuvan verran kesti Ambaran pinna ;)

Photobucket

Sitten Bamse oli tätä mieltä lähinnä minusta ja kamerasta

Photobucket

Avallon ei tykkää salamavalosta

Photobucket

Eikä mummeli muutenkaan oikein innostu (ei onneksi lähde doggeista karvaa...)

Photobucket

Siankärsä vai buviäärin nokka?

Photobucket

Bouvier vähän ylväämpänä. Max (joka pitäisi taas trimmata) innostuu kyllä kuvaamisesta mutta se haluaa kokoajan nyhjätä niin lähellä minua ettei siitä oikein tule hyvää mallia.

Photobucket

Hauru on onneksi aina valmis ja komea malli. Haukulle kylläkin tulee aina punaiset silmät mutta kaipa se kertoo siitä jotain...

Photobucket

Hauru ja Haurun kenkä

Photobucket

Se oli minun hieno korkokenkä mutta sitten se unohtui lattialle ja eräs termiitti teki siitä silppua. Mutta se on Haurun lemppari joten kai se oli sitten sen arvoista.

Photobucket

Hieno koira, huono valokuvaaja. Ja näkee ettei Hau ole ihan turkissa.

Photobucket

Onko mitään ihanampaa <3