tiistai 31. maaliskuuta 2009

Taitava HauHau

Lenkillä nähtiin todella monta koiraa (ottaen huomioon missä ollaan), oltiin varmaan johonkin huonoon kellonaikaan kun ei me yleensä nähdä paljon ketään. Tai sitten se on vaan tuo kevät mikä saa ihmiset ulos lenkille. Jokatapauksessa hienosti pojat tuli luokse joka koirakon kohdalla :) Täytyy kyllä varmaan ottaa taas vähäksi aikaa ainakin Hau yksityisopetukseen kun nyt näköjään joka päivä joudutaan ohittelemaan ettei se saa mitään vaikutteita. Ohitettiin muutama pihoillaan haukkuva koira ja Haurukin sai olla irti ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Mä kuitenkin haluaisin pitää sitä irti kuten Maxiakin ja nykyisinhän se tottelee taas todella hienosti ja on ollut tosi mahtava monissa aika vaikeissakin tilanteissa. Vähän kyllä jännitti mutta ei kai siinä voi muuta kuin kokeilla ja koittaa luottaa että kyllä Hau toimii oikein. Tosi hienosti Hauru sitten olikin, yhden talon kohdalla se oli aikeissa sännätä sinne pihalle vaikka olin käskenyt sen kävelemään mun lähellä mutta totteli välittömästi EItä. Taitava poika :)

Harjoiteltiin vähän kääntymisiä seuraamisessa, ihan hyvin ne menee edelleen tosin joskus Hauru ei ilmeisesti huomaa että mä meinaan kääntyä kun se tuijottaa liian tarkkaan mun vasenta kättä ja sitten se käännös ei ole niin tiivis kuin mä toivoisin. Kokeiltiin myös valojen kääntämistä ja Hauru oli sitä mieltä ettei noin korkealle todellakaan voi pieni mudi yltää. Mä kuitenkin satun tietämään että se sammuttaa valot joskus yksin ollessaan joten pyysin siltä kuitenkin muutaman toiston ja ajattelin että totutellaan tohon pikkuhiljaa. Arvatkaapa vain kun käänsin selkäni oliko se hömelö koira räpeltämässä sitä katkaisinta ilman mitään vaikeuksia... Mokoma laiskimus koittaa huijata mua.

Ruokailun yhteydessä ollaan otettu aina pari asennon vaihtoa mutta ei niissä kyllä näy tapahtuvan edistymistä. Hitaastihan tuo on tehtävä mutta silti... ei Hauru vaan tunnu alkavan tekemään oikein seisomisesta istumista tai maahanmenoa. Muut on ihan suhteellisen hallussa, toki näytän käsimerkkiä ja välimatkaa ei ole nimeksikään mutta ei mun tarvi kuitenkaan varsinaisesti enää ohjata Haurua namilla niissä.

sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

Palvelijakoiran alku

Valojen päälle laittaminen/sammuttaminen on nyt siinä vaiheessa että Hauru tökkää merkattua kohtaa seinässä valokatkaisimen alapuolella. Ensin meinasin nostaa merkin suoraan katkaisimen päälle mutta se on kuitenkin aika korkealla Haurulle joten otettiin tällainen välivaihe. Varmaan ensikerralla nostan sen oikeaan paikkaan ainakin kokeeksi. Voihan sitä sitten laskea jos se vaikuttaa hankalalta. Kiinnostavaa onkin sitten oppiiko Hauru miten erottamaan eri huoneet, en oikein tiedä pitäisikö keksiä joku nerokas tapa opettaa ne sille vai riittääkö vain että merkkaan kaikki katkaisimet ja sitten vain käytän eri etuliitettä valot- käskyssä riippuen missä huoneessa ollaan. Tai jotain. Ainakin aluksi kyllä meinaan opettaa sille ihan kunnolliseksi tuon makkarin valojen käytön. Toivottavasti se ei kauheasti raavi noita seiniä harjoitellessaan.

Tosi hyvin Hauru on oppinut kosketusalustan muutenkin ja jos se ei meinaa löytää alustaa (harjoitellaan niin että se on aikas kaukana) niin osoittamalla se lähtee juoksemaan eteen kunnes se näkee sen. Pitäisi kokeilla toimiiko tuo homma ulkonakin yhtä hyvin niin voisi alkaa ehkä tuolla systeemillä opettamaan eteenmenoa mutta siellä on niin inhottavan märkää... Pitäisi olla kunnollinen vedenkestävä alusta ainakin. Maxille on opetettu eteenmeno lelua käyttämällä mutta kai se olisi ihan hyvä näinkin.

Eilen oltiin hurjalla metsälenkillä Vernan ja käpsyjen kanssa. Ei se nyt kovin pitkä ollut mutta upottavassa lumessa rämpiminen on kyllä ihan hyvää kuntoilua. Haurulla tuntuu olevan ihan tuhottomasti energiaa eikä tuokaan saanut sitä kyllä rauhoittumaan. Ohittamiset menee edelleen tosi hienosti, jotain huutavia lapsia kun kohdattiin toissapäivänä Hauru ohitti ne sievästi vaikka olikin irti ja samaten se ohitti melkein nätisti yhden ajokoiran vaikka Max veti taas omaa yhden bouvierin ääliö-showta oikein täysillä. Ihanaa kulkea kapealla ja jäisellä tiellä tuon idiootin kanssa. Hauru kuitenkin meni nätisti kunnes ajokoiran omistaja kysyi onko Max uros jolloin Haurun piti sitten ilmoittaa että ollaan kuule molemmat uroksia ja pidä sinä suus kiinni... Ihan kiltisti se hiljeni kyllä kun siinä vaiheessa mulla alkoi olla pinna jo aika kireällä joka varmaan kuului äänessä. Yleensä Hauru ei kyllä hauku vaikka joku puhuisikin minulle mutta Maxin riehuminen varmasti hermostuttaa sitäkin ja tekee noista ohittamisista enemmän Tilanteita.

Rääkymistä aiheuttivat myös meidän pihan kuusiaidan alla piileskelleet fasaanirouvat. Se osa pihasta on aidattu niin ettei koirat pääse sinne ja Hauru ei varmaan kunnolla nähnyt mitä siellä kuusien alla liikkui ja päätti kajauttaa ilmoille ykkösluokan tunkeilija hälytyksen. Siis sen kaikista kovaäänisimmän haukkumisen jossa myös säntäillään edestakaisin mun ja näiden tunkeilijoiden väliä kun päätön kana. Päätin sitten päästää Haurun aidan toiselle puolelle jotta se saa itse mennä katsomaan mitä tunkeilijoita siellä on mutta Hauru oli jo niin kiihtynyt että jouduttiin seisomaan aika pitkään katselemassa fasaaneja ennenkuin Hauru tajusi että ne on lintuja. Fasaaneja ei vahingoitettu, ne eivät välittäneet mitään meistä ja kun Hauru lopulta tajusi että ne onkin lintuja ja meinasi lähteä ajamaan niitä niin se kääntyi käskystä takaisin ja me palattiin takaisin aidan taakse. Sen jälkeen ei ole kuulunut hälyhaukkua (lukuunottamatta pienempää kolmosluokan hälytystä kun joku kulkee tiellä tai naapurit on pihallaan) joten kai se nyt sitten muistaa ettei tarvitse välittää jos vähän kuusiaidassa suhisee.

perjantai 27. maaliskuuta 2009

Vieläkin laiskottaa

Haurun kanssa ei edelleenkään olla tehty paljon mitään, tää on nyt joku tällainen saamattomuus- kausi. Mulla, ei niinkään Haurulla. Opetin sille nyt vähän kosketusalustaa mikä on periaatteessa kokonaan uusi juttu mutta hyvin Hauru sen tajusi jo ekalla harjoituskerralla. Tosin välillä se koittaa aina noutaa sen alustan koskemisen sijaan. Samaten ollaan harjoiteltu ihan vähän hyppäämistä käskystä, varsinaisesti ei kyllä ole tarkoitus Haurua hyppyyttää näin nuorena mutta ei se nyt voi muutamasta hypystä rikki mennä kun se hyppii enemmän jo pelkällä metsälenkillä tai riehuessaan noitten jättien kanssa pihalla. Aluksi Hauru ei oikein tajunnut hypätä vaan käveli vain esteen läpi mutta kyllä siinäkin jonkinlaista parannusta ehkä on tapahtunut nyt pari kertaa.

keskiviikko 25. maaliskuuta 2009

Nenäkkäitä otuksia


Ajateltiin äidin kanssa suorittaa temppuhaaste eli kuukaudessa opettaa noille koiruuksille nenän pyyhkimis- temppu. Vernakin sitten osallistui käppänöittensä kanssa (tosin Gizmo on jo aiemmin oppinut tuon tempun vaikka se olikin päässyt jo vähän unohtumaan :P). Susalle (olisikohan Susa jotain 8 vuotias basenji jolle on opetettu temppuja vasta vähän aikaa) tuo oli tosi helppo temppu koska tuo liike oli sillä jo valmiina, se piti vain liittää käskysanaan. Tosin Susan saaminen tekemään sitä mitä haluaa silloin kuin haluaa ei aina ole ihan helppoa.

Hauru taas ei voinut tajuta millään mitä siltä halutaan ja tuloksena onkin tuollainen vähän hillitympi versio tästä nenän pyyhkimisestä. Kuitenkin se ainaa koskee kuonoonsa vaikka se jääkin hipaisun tasolle. Kuvasin Haurun osuuden valon vuoksi ulkona ja siellä oli taas niitä LINTUJA. Siksi se tuijottaa jatkuvasti jonnekin vasemmalleen.

Vaikeuksien kautta voittoon - tämän videon kanssa nimittäin. Monestikohan tuo kamala Movie Maker kaatusi tätä kasattaessa >(

Seuraavaksi olisi tarkoitus kokeilla vähän avoimempaa haastetta, eli mikä tahansa (koiralle uusi) kosketusalustalla opetettu temppu käy. Katsotaan mitä tapahtuu...

sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

Kevättä ilmassa

Otin lenkille mukaan pari lelua kun ajattelin että voitaisiin taas kokeilla ruutua mutta kevät olikin tuonut mukanaan Suuren Metsästäjän paluun. Metsään meneminen sillä mielellä että siellä tehtäisiin jotain muutakin kuin juostaisiin hajujen perässä tuskin olisi ollut kovin onnistunut yritys. Otettiinkin sitten ihan vain muutama kontakti-harjoitus sekä tiellä pari kertaa tiputin lelun Haun huomaamatta ja se sai sitten palata hakemaan sen vähän matkan päästä. Hauru teki ihan ok mutta sen ajatukset olivat selvästi jossain ihan muualla. Hauru kuitenkin oli koko lenkin kuulolla ja totteli saamiaan ohjeita vaikka höselsikin ja koitti mm. jahdata taivaalla lentäviä lintuja taas vaihteeksi.

Kotona sovitettiin PK- liiviä ja onhan se vähän iso tuolle :P Pitää koittaa löytää joku ompelustaitoinen vähän muokkaamaan sitä. Todettiin myös jälleen kerran että bouvier on ehkä suoralla nopeampi kuin mudi mutta ei pärjää sille kovin hyvin käännöksissä. Lisäksi Hauru juoksee kaikista ihme raoista joista Max ei niin vain mahdukaan. Tanskandoggi taas ei ole mitenkään samalla viivalla noiden kanssa, tosin tyttöjen iällä on varmasti tekemistä asian kanssa. Sitäpaitsi jos Ambara haluaa ottaa lelun Haurun suusta niin sen ei tarvitse juosta Haurua kiinni ensin...

lauantai 21. maaliskuuta 2009

Kieppuja

Harjoiteltiin "koiratanssia" pitkästä aikaa. Lainausmerkit siksi ettei kyse kuitenkaan ole kovin vakavasta harjoittelusta, sikäli kun koiratanssi nyt ikinä on vakavaa. Hyvin Hauru muisti kaikki temput eikä edes hauku kauhean paljon peruuttaessa. Mokoma aina koittaa päättää että tämä on jo riittävän pitkälle, anna palkka jo! Se osaa jo aika hyvin kiertää peruuttaen ympyrää mun ympäri (menipä vaikeaksi) mutta se on niin ihmeellisessä asennossa siinä ettei ole tosikaan. Johtuu jotenkin mun nami-ohjauksesta, oikeneekohan se itsestään sitten kun se oppii tuon kunnolla ja mä voin jättää kokonaan avut pois? Luulisi että se nyt huomaa että olisi paljon helpompaa tehdä ympyrää jos olisi silleen sievästi kaarella ja vielä sinne ympyrän suuntaan. Tai sitten tää on niitä asioita mitä koirat ei tajua? Pitäisi muutenkin varmaan opettaa sille jotain muutakin kun miljoona erilaista tapaa pyöriä ympyrää.

Tänä aamuna mä heräsin sellaiseen surinaan joka aina lakkasi vain alkaakseen kohta uudelleen. Selvisi että yhdessä niistä uusista pehmoleluista oli moottori sisällä ja kun siinä olevasta narusta vetää se alkaa täristä. Hauruhan oli tietty hyvin uteliaana poikana löytänyt tämän narun ja vahingossa vetänyt lelun käyntiin. Voin kyllä kuvitella että se on riemastunut mokomasta. Ääni siis syntyi kun Hau piteli lelua tassujensa välissä, katseli kun se tärisi ja veti sen aina uudelleen kun se pysähtyi. Pitääkin varmaan alkaa shoppailemaan sille jostain lelukaupan taapero-osastolta kaikkia kehittäviä juttuja niin kohtahan se jo rakentelee linnoja legoista ja lukee romaaneja jotka se on itse lainannut kirjastosta. Paitsi ettei sinne kai saa mennä koirat sisään. Hauru on kyllä aika söpö halutessaan, tai ainakin kovaääninen, joten ehkä ne tekisi poikkeuksen sen kohdalla.

perjantai 20. maaliskuuta 2009

Ruutua, lintuja ja leluja

Tänään käytiin sitten metsästämässä ihan luvallisesti, nimittäin hanskaa esineruudusta. Periaatteessa tämä oli Haun eka kerta esineruutua. Ensin jäbä ei oikein tajunnut vaikka se näki kun kävin piilottamassa hanskan ja irtoamisessa oli suuria ongelmia. Kävelin sitten hissukseen hanskaa kohti ja Hauru saikin vainun ja kävi hienosti hakemassa sen. Piilotin sen sitten uudestaan ja tällä kertaa Hauru kyllä tiesi mitä pitää tehdä mutta ei jostain syystä saanut hajua kovin nopeasti vaan harhaili ihan liian sivussa. Hanska kuitenkin löytyi eikä Hauru ehtinyt alkaa harkita luovuttamista. Kaipa tuo tuosta lähtee sujumaan.

Luvattomasti metsästettiin myös varista joka suuressa viisaudessaan laskeutui muutaman metrin päähän meistä. Hyvä ettei remmi lentänyt kädestä kun Hauru sinkosi sen kimppuun niin äkisti... Täytyy olla varovainen kun noita lintuja varmasti alkaa nyt näkymään enemmän.

Illalla pojat saivat vielä yllätyksen kun toin niille kassillisen vanhoja pehmoleluja. Haurun naama kyllä venähti kun annoin ensimmäisen Maxille ja perään tuli Haulle kielto omia sitä. Vaan kyllä Hauru sitten riemastuikin kun annoin sille oman lelun ja sitten heti perään toisen ja taas toisen... kunnes sillä olikin melkoinen keko niitä. Oli kyllä aika vaikeaa sitten kun ne piti koittaa jokainen tunkea suuhun yhtä aikaa (ei mahtuneet todellakaan) ja välillä varastaa niitä Maxilta. Max vain kävi hakemassa jonkun toisen lelun sen näköisenä että kyllähän täällä näitä riittää :D Pian Haurukin vissiin huomasi ettei ne nyt ihan heti ole loppumassa ja antoi Maxin olla rauhassa. Olen sanonut että jos Hauru osallistuisi Amerikan Huippuhurtat- ohjelmaan ja voittaisi sen sviitin täynnä leluja sen pää varmaan poksahtaisi. Nytkin se oli jo aika lähellä.

tiistai 17. maaliskuuta 2009

Se leikkii sittenkin

Enpä olekaan nyt jaksanut/ehtinyt pariin päivään tehdä paljon mitään. Hauru ajatteli sitten keksiä omia virikkeitään tänä aamuna ja teurasti nahkaisen nojatuolin. Siltikin Haurun tekemät tuhot ovat valovuosien päässä kaikesta siitä mitä nuo kolme sankaria ovat hommailleet. Siis Hauruhan ei ole vielä esim. tullut seinästä läpi... Tässä mä taas annan tosi hyvää kuvaa mun koirista ja siinä samalla itsestäni. Ei haittaa, kai. On ne oikeasti ihan kilttejä ja hyväkäytöksisiä piskejä, nekin "ongelmat" mitä niillä on johtuu lähinnä siitä ettei ne ole mun mielestä ongelmia. Niinkuin Maxin pakkomielle upottaa itsensä kuraisiin ojiin ennenkuin muut edes huomaavat moisia lätäköitä. Kun se tykkää kerran niin toteuttakoon itseään rauhassa, kyllä se kura pesemällä lähtee.

Käytiin tänään sitten katsomassa paikallisia hevosia. Ensimmäiset tarhat oli aika hyvin puiden suojassa ja Hauru ei noteerannut niitä mitenkään vaikka yleensä se yrittää kyllä tunkea kasvuston läpi nähdäkseen paremmin. Tuo olisi voinut olla vaan sattumaa joten mentiin sitten toisenkin laitumen tapaisen ohi. Tämä on ihan avoimella paikalla ja Hauru aina pysähtyy siihen tien laitaan (kun remmi ei anna periksi pidemmälle) räyhäämään. Nyt se ei välittänyt näistäkään mitään. Sanoin sille sitten että huomaatkos noita hevosia ollenkaan? Kyllä se sitten pysähtyi katsomaan niitä hetkeksi, sanoin bröhf ja jatkoi matkaa. Eli ei ne ilmeisesti ole enää niin pelottavia. Hyvä hyvä. Muutenkin poitsu oli taas oikein kiltisti, kerran meinasi jättää luoksetulon välistä mutta totteli sittenkin juuri kun meinasin antaa sille vähän palautetta aiheesta. Kyllä tuosta ajan kanssa tulee ihan luotettava irti-pidettävä joskaan ei ehkä ihan Max kakkosta. Toisaalta, hyvähän Maxin kanssa on kun jäljet ei kiinnosta tippaakaan ja nenän edestä sinkoava pupukin vain ihan vähäsen.

Joku lukko tuntuu auenneen myös leikkimisessä. Kyllähän mä sen tiesinkin ja sitä kaikki sanoi että tämä asia kehittyy iän myötä mutta kun tytöt on pennusta olleet sellaisia leikkimis-koneita niin eihän tuollaiseen voi osata suhtautua :P Leikittiin siis lenkillä hanskalla ja Hauru veti, kantoi sekä toi sitä hanskaa ja muutenkin oli ihan kiinnostunut hommasta. Loppupuolella leikittiin vähän lisää ja taas Hauru innostui ihan kivasti vaikka ei nyt varmaan kannattaisi leikittää sitä väsyneenä. Samansuuntaista kehitystä on ollut havaittavissa jo pidemmän aikaa :) Saa nähdä tuleeko lelusta ikinä kivempaa kuin kehut ja namit mutta onko sillä nyt loppujenlopuksi väliäkään.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

Onni on oma bouvier

Käytiin siis tallilla shokkihoidossa. Melko hyvin Hauru käyttäytyi vaikka sitä selvästi pelotti hevoset ja niiden vuoksi oli sitten muutenkin pasmat sekaisin. Jonkun aikaa tuntia katseltuamme Hau ei reagoinut enää liikkuviin hevosiin vaikka pysähtyneet, Haurua päin katsovat hevoset sai vielä aikaan pörinää. Ja Haurun mielestä mä en olisi saanut mennä riisumaan yhtä mokomista lihansyöjä hirviöistä. Tässä asiassa ei kyllä ennenkään olla Haun mielipidettä kysytty. Otettiin vähän TOKOa ja Hauru keskittyi siihen tosi hyvin, oikeastaan oli varmaan ihan tyytyväinen kun käskyn alla sai jotain tekemistä eikä tarvinnut katsella mokomia jättiläis-petoja. Tätini koitti kyllä Haurulle selittää että mudit syö hevosia, ei toisin päin. Hau ei ole ihan vakuuttunut. Täytyy käydä tässä joku päivä kävelemässä meidän "hevoslenkki" ja katsoa oliko tuolla tutustumisella toivottua vaikutusta.

Haurulla on ihan oikeasti joku pakkomielle todistaa mun puheet vääriksi. Olen siis sanonut ettei se ole vielä yhtään aikuistunut eikä edelleenkään esim. merkkaa. No tätini buvvella oli juoksusta kulunut vasta hyvin vähän aikaa ja Hauruhan meni ihan sekaisin. Piipitti ja yritti jatkuvasti kosiskella hyvin ärsyyntynyttä Miinaa eikä mun puheetkaan oikein tahtoneet upota hormooni-sumun läpi aivoihin. Jos sillä niitä nyt edes oli enää siinä vaiheessa. Ota uros, sillä ei ole juoksuja. Niinpä niin. No hyvä että Hau on sittenkin näköjään ihan ehta mies :P Sisällä ketale jopa merkkasi Miinan pedin! (Ei kyllä nostanut jalkaa edelleenkään.) Onneksi oltiin paikassa jossa varmaan ymmärretään nuoren miehen tuskaa ja siitä johtuvaa häiriökäyttäytymistä ja saadaan toivottavasti tulla uudestaankin. Tosin ehkä katsotaan että on pidempi aika juoksuista...

Käytiin vielä ennen kotiinlähtöä doggien vuosikokouksessa. Suuret tunteet olivat kyllä selvästi ottaneet Haurun voimille ja jätkä olikin yhtä rähinää ja puhinaa eikä tosiaan edustanut mudeja kovin ansiokkaasti. Onneksi päästiin pian lähtemään. Kotona odottikin sitten toinen yllätys, Max oli vissiin luullut että olen hylännyt Makkaran ja oli päättänyt lohduttautua murtautumalla koirien ruokatynnyriin. Enpä ole ikinä aiemmin nähnyt yhtä pinkeää bouvieria. Mun piti vielä lähteä syömään perheen kanssa joten koska Max vaikutti olevan ihan kunnossa piti jätkä sitten jättää kärsimään yksikseen. Ahneen lopunhan kaikki tietää?

Ja kun kotiuduin uudestaan ei todellakaan tarvinnut pettyä: koirahuoneen lattia oli kivasti peittynyt tasaisella ripuli-kerrostumalla. Miksi, oi miksi mulla onkaan koiria? Onneksi niillä on sentään oma huone ja siivoaminen kävi suhteellisen helposti. Vähän kävi sääliksi Ambaraa joka oli joutunut jakamaan mokoman sotkun Maxin kanssa mutta en uskalla jättää sitä Haurun kanssa samaan tilaan valvomatta (kokoero on kuitenkin melkoinen) joten paska tuuri. Että näin. Jospa nyt sitten menisi nukkumaan, toivottavasti tuo piski on jo saanut mahansa tyhjennettyä ettei tarvi yöllä herätä ramppaamaan pihalla. Riittääköhän jos se saa seuraavan kerran ruokaa kuukauden päästä.

perjantai 13. maaliskuuta 2009

Tylsää

Ei ollakaan vaihteeksi tehty paljon mitään, tuota seisomasta maahanmenoa on tullut harjoiteltua (vielä mä opin sen... ehkä) ja vähän nenä- temppua ettei pääse unohtumaan. Ihmeen kivasti Hauru aina yhdistää vihjeen siihen asiaan, tuon nenä sanankin se ymmärtää ihan selvästi vaikka sitä ei ole kauaa käytetty. Muutenkin Hauru kuuntelee todella tarkkaan kun ihmiset puhuu vaikka se ei samalla tavalla ymmärrä tavallista puhetta kuin nuo doggit, jotka tietää sen kymmenen eri sanaa ruoalle. Johtuu tietty siitä etten mä täällä yksikseni noille höpötä niin paljoa joten ei Hauru voikaan oppia paljon ylimääräisiä sanoja. Sen sijaan Hauru on tosi tarkka lukemaan mun eleitä.

Haurulla on joku kummallinen metalli- himo iskenyt, se varasti päivällä isot pinsetit järsimistä varten ja nyt äsken pölli pöydältä haarukan. Luitakin olisi kyllä tarjolla. Haukku on näemmä oppinut että mun tuoli narahtaa ylös noustessa ja pudottaa varastetut tavarat heti kun kuulee sen :D Hassu ja fiksu poika. (ja kaikkea sitä voikin pitää ihminen hauskana. Tämän takia mulla on niin paha-tapaisia koiria.)

tiistai 10. maaliskuuta 2009

Social butterfly - not

Käytiin tänään poikien kanssa katsastamassa Mäntsälän koirapuisto ekan kerran. Päästiin tyhjään puistoon, olihan tuo aika pieni mutta kyllä siellä koira juosta mahtuu. Puisto oli osittain aika kivikkoinen ja vietti jyrkästi alaspäin. Ihan käypä paikka kuitenkin. Sam koitti juoksuttaa Haurua ja Maxia vaihtelevalla menestyksellä. Max kyllä juoksisi mutta trinsessaa häiritsi lumipaakut ja Hau taas ei kyllä juokse jonkun vieraan miehen kanssa siis todellakaan. Joo ja Sam on siis mun veli jonka Hau on nähnyt monesti. Kyllä ne kuitenkin vähän liikkui. Rotikaa puiston ohi kävelyttänyt nainen huomautti meille että aidassa on reikä! No niinpä olikin, ei oltu huomattu sitä. No onneksi pojat nyt ei mihinkään lähde joten ei haittaa. Kuulemma ihmiset ei tykkää että tuo puisto on tehty ja kiusallaan tekevät siihen reikiä. Tosi ihania ihmisiä.

Tuli meille sitten lopulta seuraakin, kaksi pientä ärrieriä ja nuori rotkula uros. Otin Haun kiinni varmuuden vuoksi ja Max sai moikata kolmikkoa. Kun koirat oli sopiviksi havaittu Haurukin sai mennä sekaan mukaan. Maxin piti tietty vähän elvistellä rotikalle kun se oli alistuvaa sorttia vaikka olikin vähän liian vanha pedoMaxin makuun. Tosin nykyään sille tuntuu kelpaavan uros kuin uros jos vaan ei turpiin tule. Pidin jätkää silmällä ja melko hyvin Max käyttäytyi kun tiesi että mamma vahtii :P Kauhean usein en kyllä viitsi Maxia viedä puistoilemaan koska ei minusta ole kovin asiallista että sen pitää aina härkkiä muita vaikkei se mitään teekään. Nyt Max sai kuitenkin tulla Haurun tueksi ja turvaksi.

Meitä tultiin jo hakemaan kun paikalle tuli vielä toinen rotikka ja a-akita pentu. Jäätiin sitten vielä hetkeksi. Meno oli kuitenkin vähän Haulle turhan villiä, liian monta koiraa yhdellä kertaa, ja lähdettiinkin piakkoin. Autossa Hauru näytti jo aika väsyneeltä mutta ilmeisesti oltiin sittenkin liian vähän aikaa kun tällä hetkellä jäbä riehuu Avallonin kanssa olohuoneessa. Tänne en niitä näe mutta kauhea ärinä, ähellys ja kolina kuuluu. Täytyypi mennä vähän katsomaan niiden perään ettei tule Haulle itku pitkästä ilosta ;)

maanantai 9. maaliskuuta 2009

Kaukoilua

Otin vähän videolle Haurun kaukoja. Tarkoitus olisi että Hau ei liikuta takajalkojaan mutta seisomasta maahanmeno on "vähän" vaiheessa. Joo katsokaa itse. Siis jos mä en puutu siihen mitenkään Hau menee kyllä ihan kivasti maahan mutta liikkuu, jos mä koitan ohjailla sitä namilla niin se liikkuu ja sen lisäksi vielä istuu hetken ennenkuin menee maahan... Sitten mä en ole kauheasti uskaltanut sitä harjoitella ettei Hau opi väärin, mikä tuskin parantaa tilannetta :P Huomaa muutenkin ettei olla seisomista paljon harjoiteltu(sattuneesta syystä) mutta i-s menee ihan OK mun mielestä, lisää toistoja vaan.



Tuo viltti saatiin Haurun mukaan kasvattajalta ja se on hieman ällöttävä. Siis nykyään, kun Hauru vetää sitä aina pitkin kämppää, pentuna pissaili siihen (on kyllä pesty sen jälkeen :P), syö sen päällä luita ja muuten vaan Hau tykkää lutsuttaa ja leikkiä sillä. Varmaan se oli alunperin ihan hyvä eikä haissut vienosti katuojalle :D Onhan sitä pesty mutta sitä puhtautta ei kyllä yleensä kauan kestä kun viltti on niin kovassa käytössä. Muutenkin Haurulla on joku kumma pakkomielle viedä kaikki patjat Avallonin huoneeseen ja sitten muissa huoneissa joudutaan nukkumaan lattialla. Paitsi kun mä sitten kuskaan niitä paikoilleen, tämä on varmaan Haurusta joku hyvä leikki.

Tänä aamuna Hau pissasi sisälle! Siis koira on ollut kaksi kuukautta ainakin sisäsiisti. Kielsin sitä kyllä siitä koska Hauru varmana tietää että ulos pissitään eikä saa mitään traumoja. Kummallista vain, tosin havaittavissa on selkeä yhteys taas siihen aamu-käyttäytymiseen. Jostain syystä Hauru on taas päättänyt että me herätään seitsemältä, hyvällä tai pahalla. Ihmeellistä takapakkia. Päädyin nyt siihen että laitan herätyskellon soimaan ja ennen sitä ääntä en nouse ikinä, josko tuo sitten ymmärtäisi antaa mun nukkua pidempään. Tätä mä tulen kyllä varmaan vielä katumaan :P

sunnuntai 8. maaliskuuta 2009

Hau vaan treenaa

On sillä välillä vapaapäiviäkin mutta Hau ei ole aina niistä ihan samaa mieltä ja usein tulee sitten puuhattua jotain kun toinen tulee kerran tekemistä kärkkymään. Lisää seuraamista, nyt se seuraa minusta pääsääntöisesti oikein.  Pitäisi keksiä jotain ihmeellisiä ja uusia seuraamis-systeemejä varmaan ettei ala kyllästyttää. Ja seisomistakin on otettu, nyt kuitenkin, mutta niin että Hauru kävelee mun edessä. Ja muutama maahanmeno aina lenkillä kun Haurusta ulkona ei ilmeisesti tarvitse odottaa vapaa- käskyä.

Luultavasti päästään ensi viikonloppuna katselemaan hevosia, toivottavasti siedätyshoito auttaa tuohon haukkumiseen. Tänään kun pojat söi luita Hauru päätti käydä ottamassa Maxin luun murinalla itselleen. Mä rähähdin sitten Haulle, että mitäs luulet tekeväsi? Hauru lopetti heti ja palasi käskystä omalle luulleen, ilme oli kyllä vähän myrtsi. On se kumma kun ei saa mudi alaisiaan komennella kun heti mä alan riehumaan?? Toisaalta ihmeen vähän Haurun kanssa on tarvinnut vängätä tästä aiheesta, ottaen huomioon että se uskoo olevansa tämän lauman itsevaltias. Välillä pitää vähän kokeilla että vieläkö tämä sääntö on voimassa. Leikattiin kynnetkin joten mainitaan nyt että ei ongelmia tässä asiassa, ei kyllä ole ikinä ollutkaan.

perjantai 6. maaliskuuta 2009

7 kuukautta

Huomasin että Hau jätättää vähän seuraamisessa, ollaan vissiin tehtyy liian vähän perus-seuraamista ja liikaa kaikkea muuta säätöä joten Hau ehkä odottaa esim. jääviä käskyjä tai jotain. Nyt onkin sitten otettu useita lyhyitä, tosi tosi innostuneita seuruu-pätkiä ja hyvin Hau on alkanut korjata sijaintiaan. Täytyy nyt vain olla tarkkana ja palkata vain oikeasta asennosta ja vireestä. Vitsit kun voisi vaan käyttää lelua, olisi jotenkin helpompaa kuin namilla vaikka menee se näinkin ihan ok. Jos mä nyt vielä muistaisin että vaikka Hau on taitava se on kuitenkin pentu eikä sillä ole nuo perusteet vielä mitenkään selkärangassa. (En haluaisi jättää tuota liikkeestä pysähtymistä pois kun se nyt ehkä alkaa sitä tajuta mutta parempi silti korjata tuo seuraaminen, muuten sitä tulee kuitenkin katkerasti kaduttua tulevaisuudessa.)

Nyt muutaman päivän lumi on jo sulanut kovalla lotinalla, jatkaisi samaa rataa vain niin voitaisiin kokeilla jäljestämistä kohta puoliin. Nyt varmana kyllä manasin viikoksi lumisadetta. No olkoon. Lenkillä Hau oli taas oikein unelma, hevosten kohdalla otan sen kyllä aina hyvissä ajoin kiinni ettei Hau päätä lähteä hakemaan meille metwurstia. Eleet on remmissäkin sitä luokkaa etten todellakaan luottaisi ettei Hau karkaa räkyttämään niille. Täytyy katsoa josko saisi aikaiseksi ottaa ja lähteä jonnekin tallille vähän shokki-hoitoa hakemaan. Viimeistään kun lehmät ja lambit tulee laitumelle täytyy tuolle tehdä jotain kun niitä on luultavasti taas vähän joka tien reunoilla.

keskiviikko 4. maaliskuuta 2009

Makoile siinä niin mä siivoan

Otettiin kääntymisharjoittelua, pakolliset seisomiset sekä yksi paikalla makuu. Oli se sitten hyvästä tai pahasta olen koittanut opettaa sille pienen vihjeen että nyt käännytään. Jotenkin Hau ymmärtää sen hyvin oikella käännyttäessä ja on ihan mukana hommassa vaikka voisi kuvitella sen olevan vaikeampaa. Vasemmalla vihjettä se ei jostain syystä noteeraa joten se estää vähän kääntymistä. Taas Hau oli ihan innoissaan, höpsö koira.

Seisomisessa ihan kuin Hau olisi noteerannut käskyn sellaiseen epävarmaan ööh, siis pitääks nyt pysähtyä... vai ei...?? tyyliin mutta pysäytin sen kuitenkin aina avuilla joten en ole ihan varma. Paikalla makuussa Hauru jäi eteiseen odottelemaan kun kävin vähän häiriöksi siivoilemassa olohuoneessa. Kävin aina välillä palkkaamassa Haun maahan ja hienosti pysyi, kerran kyllä palkan jälkeen nousi vaikka ei saanut lupaa mutta tuo ei liene liian vakava virhe. Sanoin että meni nyt kyllä vähän väärin ja pyysin Haun takaisin maahan. Kahdesti olin noin 5 sekuntia poissa näkyvistä. Niin ja Haurun makuuasennon arpominen on nyt näemmä vihdoin jäänyt pois, ei ole enää aikoihin mennyt lonkalle. Pitäisi harjoitella useammin ulkona. Jos vaan ei Haurulla olisi niin laiska kouluttaja.

tiistai 3. maaliskuuta 2009

Tuoretta lunta

Miksi sitä vasta satanutta lunta pitää syödä kilokaupalla lenkkien aikana? Sitten koko loppupäivä rampataan ulkona kun pissattaa. Ja kun nyt siellä ulkona kerran ollaan niin jos maistaisi vielä vähän sitä herkullista lunta...

Juteltiin veljen kanssa hampaiden putoamisesta. Tuli mieleeni että kun Hau vaihtoi hampaitaan, yksi sen kulmureista oli melkein irtonaisena vääntynyt ientä vasten. Se näytti aika kivuliaalta joten koitin nykiä sitä irti mutten saanut siitä otetta vaikka Hauru antoikin ihan kiltisti ronklata. Lopulta luovutin ja laskin Haun maahan ja tämän tömähdyksen ansiosta hammas putosikin kilahtaen lattialle. Eli jos et muuten saa koiraltasi hampaita vedettyä niin mätkäise se lattiaa vasten...

Harjoiteltiin taas vähän pysähtymistä ja liikkeestä maahanmenoa. Lenkillä annoin Haurun olla irti muutamassa "vaaran" paikassa eikä mitään ongelmia.

Otsikko olisi tietty kiva

Harjoiteltiin Haun kanssa liikkeestä maahan menoa, helppo homma. Ja tahkottiin vähän sitä seisomista. Joskus näyttää siltä kuin Hauru edistyisi ja joskus sitten ei niinkään. Ajattelin nyt sitten lakata ajattelemasta koko asiaa ja ottaa vaan säännöllisesti tuota pysäytys-harjoitusta lyhyitä pätkiä. Tämä ongelma on luultavasti lähinnä mun päässä tätä nykyään. Kunhan se joskus oppii tuon niin Hauru osaisi periaatteessa alon liikkeet ja avokin olisi hiontaa vaille valmis (lukuunottamatta luoksetulon pysäytystä tietty). Vielä kun se osaisi ne muuallakin kuin mun olohuoneessa :P

Temppu-osastolla Haurulle on opetettu Mikä sun nimi on? jolloin sen pitäisi sanoa Hau. Se sanoo enemmänkin iihhiiiVIUH mikä nyt on melkein sama :P Piti myös harjoitella irvistämistä mutta Haurua on näköjään oletettua vaikeampi saada näyttämään hampaita silloin kun se tietää että kouluttaudutaan. Taidankin siis opettaa sille valojen päälle laittamisen... katsotaan onko mulla kohta disco-valaistus jos Hau päättää vähän omin avuineenkin painella niitä :D Olisi kyllä kiva kun ei tarvisi itse nousta sängystä valoja rämpläämään. Toinen ihana olisi puhelimen tuominen kun se soi mutta se taitaisi jo olla turhan iso riski ja toisekseen puhelin on usein paikoissa joista Hauru ei sitä edes yltäisi ottamaan.

Lenkillä uskaltauduttiin jäälle kun siellä oli kerran muitakin. Jos oltaisiin pudottu avantoon niin se ei sitten olisi ollut mun vika siis. Ei kuitenkaan pudottu ja hienosti Hau tuli luokse ohituksissa. Nähtiin myös kissa eikä Hauru karannut senkään perään! Ihmeellistä, tosin huomasin sen onneksi hyvin ennen poikia. Myöhemmin metsässä törmättiin ajokoiraan ja jälleen Hauru totteli vaikka melko varmasti Hau näki sen ennen minua. Hieno mies :)

maanantai 2. maaliskuuta 2009

Hauru puistoilee taas

Käytiin taas Helsingissä Vernaa viihdyttämässä mutta oli niin kylmä että päädytiin oleilemaan enimmäkseen sisällä. Haurulle ei kyllä tule kylmä, omistajasta ei voi sanoa samaa. Käytiin kuitenkin kolmessa eri koirapuistossa sekä saatiin paljon hienoja ohituksia.

Kun kävimme kaupassa mulle lankesi kassin kanto joten Hauru sai vähän riskillä olla enimmäkseen irti vaikka alue ei ollut mitään syrjäseutua. Mahtavan upeasti Hau tuli kutsusta ja ohitti sekä koirat että ihmiset kiltisti seuraten. Siis voisiko tuon kalloon olla uppoamassa jotakin?

Ekassa koirapuistossa oli kääpiöpinsereitä (luulisin?) ja toinen niistä oli vasta tosi pieni vauva. Niiden kanssa, tai lähinnä sen pennun, Hauru uskaltautui leikkimään eikä muutenkaan arastellut niitä yhtään. Seuraavassa puistossa olikin isompaa porukkaa ja Hauru enimmäkseen tarkkaili tilannetta mun takaa. Muutamaan otteeseen Hau kuitenkin innostui leikkimäänkin. Kolmannessa paikassa oli hetken joku pieni ärrieri ja sen jälkeen oltiin pitkään ihan keskenämme. Hauru on varmaan huumattu mutta se juoksi ihan hulluna melkein koko puiston alalla ja toimi jäniksenä käppänöille. Hauruhan ei siis juuri koskaan juokse ilman jotakuta jota jahdata eikä ikinä ole tuolla tavoin hepuloinut.

Vernalla otettiin sitten pieni kuvaussessio missä päätin epä-originelliin tyyliin hyödyntää Haurun uutta taitoa kantaa esineitä ;)

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket
Mudi on fiksu koila :P

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket
Eikä yhtään ahne onneksi

Photobucket
Ei ees hauku paljon