sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

Palvelijakoiran alku

Valojen päälle laittaminen/sammuttaminen on nyt siinä vaiheessa että Hauru tökkää merkattua kohtaa seinässä valokatkaisimen alapuolella. Ensin meinasin nostaa merkin suoraan katkaisimen päälle mutta se on kuitenkin aika korkealla Haurulle joten otettiin tällainen välivaihe. Varmaan ensikerralla nostan sen oikeaan paikkaan ainakin kokeeksi. Voihan sitä sitten laskea jos se vaikuttaa hankalalta. Kiinnostavaa onkin sitten oppiiko Hauru miten erottamaan eri huoneet, en oikein tiedä pitäisikö keksiä joku nerokas tapa opettaa ne sille vai riittääkö vain että merkkaan kaikki katkaisimet ja sitten vain käytän eri etuliitettä valot- käskyssä riippuen missä huoneessa ollaan. Tai jotain. Ainakin aluksi kyllä meinaan opettaa sille ihan kunnolliseksi tuon makkarin valojen käytön. Toivottavasti se ei kauheasti raavi noita seiniä harjoitellessaan.

Tosi hyvin Hauru on oppinut kosketusalustan muutenkin ja jos se ei meinaa löytää alustaa (harjoitellaan niin että se on aikas kaukana) niin osoittamalla se lähtee juoksemaan eteen kunnes se näkee sen. Pitäisi kokeilla toimiiko tuo homma ulkonakin yhtä hyvin niin voisi alkaa ehkä tuolla systeemillä opettamaan eteenmenoa mutta siellä on niin inhottavan märkää... Pitäisi olla kunnollinen vedenkestävä alusta ainakin. Maxille on opetettu eteenmeno lelua käyttämällä mutta kai se olisi ihan hyvä näinkin.

Eilen oltiin hurjalla metsälenkillä Vernan ja käpsyjen kanssa. Ei se nyt kovin pitkä ollut mutta upottavassa lumessa rämpiminen on kyllä ihan hyvää kuntoilua. Haurulla tuntuu olevan ihan tuhottomasti energiaa eikä tuokaan saanut sitä kyllä rauhoittumaan. Ohittamiset menee edelleen tosi hienosti, jotain huutavia lapsia kun kohdattiin toissapäivänä Hauru ohitti ne sievästi vaikka olikin irti ja samaten se ohitti melkein nätisti yhden ajokoiran vaikka Max veti taas omaa yhden bouvierin ääliö-showta oikein täysillä. Ihanaa kulkea kapealla ja jäisellä tiellä tuon idiootin kanssa. Hauru kuitenkin meni nätisti kunnes ajokoiran omistaja kysyi onko Max uros jolloin Haurun piti sitten ilmoittaa että ollaan kuule molemmat uroksia ja pidä sinä suus kiinni... Ihan kiltisti se hiljeni kyllä kun siinä vaiheessa mulla alkoi olla pinna jo aika kireällä joka varmaan kuului äänessä. Yleensä Hauru ei kyllä hauku vaikka joku puhuisikin minulle mutta Maxin riehuminen varmasti hermostuttaa sitäkin ja tekee noista ohittamisista enemmän Tilanteita.

Rääkymistä aiheuttivat myös meidän pihan kuusiaidan alla piileskelleet fasaanirouvat. Se osa pihasta on aidattu niin ettei koirat pääse sinne ja Hauru ei varmaan kunnolla nähnyt mitä siellä kuusien alla liikkui ja päätti kajauttaa ilmoille ykkösluokan tunkeilija hälytyksen. Siis sen kaikista kovaäänisimmän haukkumisen jossa myös säntäillään edestakaisin mun ja näiden tunkeilijoiden väliä kun päätön kana. Päätin sitten päästää Haurun aidan toiselle puolelle jotta se saa itse mennä katsomaan mitä tunkeilijoita siellä on mutta Hauru oli jo niin kiihtynyt että jouduttiin seisomaan aika pitkään katselemassa fasaaneja ennenkuin Hauru tajusi että ne on lintuja. Fasaaneja ei vahingoitettu, ne eivät välittäneet mitään meistä ja kun Hauru lopulta tajusi että ne onkin lintuja ja meinasi lähteä ajamaan niitä niin se kääntyi käskystä takaisin ja me palattiin takaisin aidan taakse. Sen jälkeen ei ole kuulunut hälyhaukkua (lukuunottamatta pienempää kolmosluokan hälytystä kun joku kulkee tiellä tai naapurit on pihallaan) joten kai se nyt sitten muistaa ettei tarvitse välittää jos vähän kuusiaidassa suhisee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti