tiistai 17. maaliskuuta 2009

Se leikkii sittenkin

Enpä olekaan nyt jaksanut/ehtinyt pariin päivään tehdä paljon mitään. Hauru ajatteli sitten keksiä omia virikkeitään tänä aamuna ja teurasti nahkaisen nojatuolin. Siltikin Haurun tekemät tuhot ovat valovuosien päässä kaikesta siitä mitä nuo kolme sankaria ovat hommailleet. Siis Hauruhan ei ole vielä esim. tullut seinästä läpi... Tässä mä taas annan tosi hyvää kuvaa mun koirista ja siinä samalla itsestäni. Ei haittaa, kai. On ne oikeasti ihan kilttejä ja hyväkäytöksisiä piskejä, nekin "ongelmat" mitä niillä on johtuu lähinnä siitä ettei ne ole mun mielestä ongelmia. Niinkuin Maxin pakkomielle upottaa itsensä kuraisiin ojiin ennenkuin muut edes huomaavat moisia lätäköitä. Kun se tykkää kerran niin toteuttakoon itseään rauhassa, kyllä se kura pesemällä lähtee.

Käytiin tänään sitten katsomassa paikallisia hevosia. Ensimmäiset tarhat oli aika hyvin puiden suojassa ja Hauru ei noteerannut niitä mitenkään vaikka yleensä se yrittää kyllä tunkea kasvuston läpi nähdäkseen paremmin. Tuo olisi voinut olla vaan sattumaa joten mentiin sitten toisenkin laitumen tapaisen ohi. Tämä on ihan avoimella paikalla ja Hauru aina pysähtyy siihen tien laitaan (kun remmi ei anna periksi pidemmälle) räyhäämään. Nyt se ei välittänyt näistäkään mitään. Sanoin sille sitten että huomaatkos noita hevosia ollenkaan? Kyllä se sitten pysähtyi katsomaan niitä hetkeksi, sanoin bröhf ja jatkoi matkaa. Eli ei ne ilmeisesti ole enää niin pelottavia. Hyvä hyvä. Muutenkin poitsu oli taas oikein kiltisti, kerran meinasi jättää luoksetulon välistä mutta totteli sittenkin juuri kun meinasin antaa sille vähän palautetta aiheesta. Kyllä tuosta ajan kanssa tulee ihan luotettava irti-pidettävä joskaan ei ehkä ihan Max kakkosta. Toisaalta, hyvähän Maxin kanssa on kun jäljet ei kiinnosta tippaakaan ja nenän edestä sinkoava pupukin vain ihan vähäsen.

Joku lukko tuntuu auenneen myös leikkimisessä. Kyllähän mä sen tiesinkin ja sitä kaikki sanoi että tämä asia kehittyy iän myötä mutta kun tytöt on pennusta olleet sellaisia leikkimis-koneita niin eihän tuollaiseen voi osata suhtautua :P Leikittiin siis lenkillä hanskalla ja Hauru veti, kantoi sekä toi sitä hanskaa ja muutenkin oli ihan kiinnostunut hommasta. Loppupuolella leikittiin vähän lisää ja taas Hauru innostui ihan kivasti vaikka ei nyt varmaan kannattaisi leikittää sitä väsyneenä. Samansuuntaista kehitystä on ollut havaittavissa jo pidemmän aikaa :) Saa nähdä tuleeko lelusta ikinä kivempaa kuin kehut ja namit mutta onko sillä nyt loppujenlopuksi väliäkään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti