tiistai 28. huhtikuuta 2009

Kattien terassikausi alkaa

Hauru on koittanut totutella kahteen kesä-ajan uutuuteen: uimiseen ja kissojen ulkoiluun. Max käy lähes joka päivä uimassa ja edelleen Hauru seisoo rannalla vihaisena kun ei pääse sen leikkeihin mukaan mutta haluamatta kastua. Kunhan vedestä tulee oikeasti lämpöistä meinaan alkaa sitä kyllä opettamaan uimaan jos ei se siihen mennessä ole itse uskaltanut.

Ender ja Moiraine ulkoilevat kesäisin mun kuistilla ja sen lähimaastossa, ovat siis narussa kiinni. Eivät ne kovin rohkeita ulkoilijoita ole mutta tykkäävät katsella lintuja ja syödä ruohoa auringon paistaessa. Talvella ne eivät juuri pääse ulos eikä Ender edes haluaisikaan. Moira sen sijaan joskus koittaa karata vaikka ryntääkin sitten heti takaisin sisälle kun huomaa lumen... Kuitenkin Hau on oppinut että kissat ei saa mennä ulos eikä meinaa millään tajuta että nyt saakin. Se koittaa näykkimällä paimentaa ne takaisin sisätiloihin ja on vähän hölmistyneen näköinen kun mä kiellän sitä. Hyvä siinä mielessä että meillä käytetään koiratyövoimaa kun jonkun pitää vahtia että katit pysyy turvassa. Yleensä tämä on ollut Ambaran hommaa mutta nythän Haurusta näkyy kouluttuvan varamies ja Hauru kyllä varmasti ilmoittaa jos jotain kummaa tapahtuu. Eilen se ilmoitti kovalla huudolla kun meidän puutarhaletku oli siirretty toiseen kohtaan :P Hauru saisi kyllä jatkaa kattien kyttäystä sittenkin kun niiden ulkoilu ei ole enää niin uusi asia. Luulisin että näin käykin kun Hau kuitenkin tykkää valvoa kaikkea.

sunnuntai 26. huhtikuuta 2009

Temppuvideo

Eli temppuhaasteen video- todisteet. Haurun pätkä on aika pikainen mutta en nyt meinaa enää tehdä sitä virhettä että pyytäisin kovin montaa toistoa kun se ei tuota osaa kovin hyvin vielä. Yoda opetteli polkemaan kuntopyörää ja Gizmo menemään ruutuun. Susa ei tosiaan oppinut temppua laiskasta omistajastaan johtuen.

lauantai 25. huhtikuuta 2009

Naatsereilla

Käytiin tänään Yodan ja Gizmon luona kylässä ja jossain koirapuistossa missä oli kaikenlaisia esteitä koirille. Tarkemmin en jaksa kirjoittaa mutta tosi hienosti Hauru oli eikä niin hämillään kuin viimeksi kun oltiin ihmisten ilmoilla. Se merkkasi taas heti kun tultiin sisälle Vernalle (Hau ei ole ennen ollut tuolla) mutta nyt saatiin se hyvin rysän päältä kiinni ja kunnolla komennettua eikä se lirutellut enää uudestaan. Ei sitä kyllä uskalla ottaa mukaan vieraisille ainakaan kovin moneen paikkaan :P Yodaa Hau koitti kovasti astua mutta varmaan kuitenkin alistusmielessä, onhan Y ja Hauru tosi samanikäiset vaikka ei Hauru ole (vielä) koskaan kyseenalaistanut Yodan asemaa pomona eikä suoraan tehnyt sitä nytkään. Saa nähdä mitä noista kahdesta vielä tulee.

Alla kuvia, ihan liikaa kun mä olen huono valitsemaan ja nytkin jäi pois kaikkia kivoja kuvia mitkä olisin halunnut laittaa. Jos mulla olisi oma kamera tää olisi varmaan 100 kuvaa mun koirista joka päivä- blogi. Vaan onhan siitä jo aikaa kun HauHausta on ollut kuvia ja nyt se on jo ihan ison pojan näköinenkin. Mun hiiri sanoo itseään lopullisesti irti eikä suostu olemaan tupla-klikkaamatta joten rajaukset voi olla vähän mitä sattuu...

Photobucket
Hau: Oooh, unelmieni nainen!
Yoda: Oon kyllä miehinen mies...
H: Ihan sama :P

Photobucket
H: Tehtäisiinkö Muutsereita?!?
Y: Ilme kertoo kaiken

Photobucket
Y: Mitäs ***** ja sitte vielä *******!!!!!!
H: Oops, se onkin vähän tulinen...

Photobucket
Y: Nyt tulee turpaan!

Photobucket
Poseerauskuviakin otettiin tietty

Photobucket
Aina iloinen poitsu

Photobucket

Photobucket
Hauru leikkii välillä bordercollieta Vernan mielestä

Photobucket

Photobucket

Photobucket
Yhteisposeeraus

Photobucket
Hauru lähdössä temppuradalle

Photobucket
"Ootko nyt ihan tosissas että tästä pitäisi hypätä läpi?" kysyy Hauru

Photobucket
No okei sitten! Hauru on aina valmis toteuttamaan omistajan päähänpistot

Photobucket
Vähän erikoinen hyppy-tyyli :P

Photobucket

Photobucket
Kiipeä kivelle

Photobucket
Tää olikin tosi hyvä haistelu- ja tarkkailupiste

Photobucket
Hauru kiipesi myös aikas korkean puukasan päälle mutta siellä oli vähän epäilyttävää sen mielestä. Yoda kyllä hyppi tuota ylös ja alas kun Hau käytti tuolla taka näkyvää koroketta.

Photobucket
Koirapuiston aidan takaa on hyvä rähjätä kaikelle

Photobucket
Kaunis Hörökorva-HauHau

Photobucket

Photobucket
Ei Yoda vaan heltynyt vaikka kunka Hauru koitti sitä vikitellä...

Photobucket

Photobucket
Vetoleikkiä Yodan omalla tyylillä :D

tiistai 21. huhtikuuta 2009

Häiriöharjoittelua

Vihdoinkin nätimpi päivä joten käytiin Haun kanssa Järvenpäässä katselemassa ihmisvilinää. Hauru oli oikein maalainen, häntä alhaalla se ihmetteli kävelykadun menoa kuin ei olisi ennen ihmisiä nähnyt. Ei kuitenkaan haukkunut kenellekkään kun Max ei ollut mukana.

Tehtiin TOKOa ja koiratanssia, käskyn alla Hau oli ihan työmoodissa eikä juurikaan häiriintynyt ihmisistä, autoista ja pyöräilijöistä. Saatiin vähän katsojiakin ja yhden naisen kanssa juteltiin. Oli ihan kiva koska tämä nainen ei ottanut juuri mitään kontaktia mun jaloissa luimistelevaan Hauruun. Haun nimeä kysyttäessä annoin Haurun itse vastata mutta piti mun sitten selventää että se on oikeasti HAUru eikä iihVUH :P 

Tehtiin seuraamista, ympyröitä molempiin suuntiin ja ihmisten välissä pujottelua. Ihan hyvä kontakti, ajoittainen ihmisten vilkuilu on minusta tässä vaiheessa ainakin ihan ok. Sivulletuloa ja kontakti harjoituksia otettiin myös, ei mitään ongelmia. Muutama luoksetulo ja pikainen paikalla makuu tosi lyhyellä matkalla kun en uskaltanut päästää Haurua irti kun tosiaan porukkaa kulki ihan riittävästi enkä halunnut että kukaan kulkee meidän välistä. Ihan ok nämäkin. Muuta ei ollut tarkoitus mutta Hauru tarjosi itse koiratanssia joten otettiin sitten muutamia liikkeitä sitäkin, ei kyllä oikein remmin kanssa pysty suurinta osaa noista kovin kauniisti tekemään.

Autossa syötiin sitten jäätelöä vielä kun Hauru oli kerran ollut niin kivasti. Oikeastaan halusin vain kokeilla onko jäätelö vielä pahojen aineiden listalla mutta ei ollut. Vohveli sen sijaan oli ällöä ja syljettiin mun syliin... Hirmu nätisti Hau istui, kohteliaan välimatkan päässä, ja vähän vaivihkaa katseli jos jotain menisi Haurun suuhun. Ihan kiva, myönnetään näin julkisesti että mä tykkään kun koirat kerjää kunhan ne osaa tehdä sen sievästi (ei haukkumista, varastamista, rähinöintiä yms.). Ja tokihan nämä kerjäämään oppivat kun aina annan niille jotain jos itsekin syön. Paha paha minä taas :D

maanantai 20. huhtikuuta 2009

Leikkiä ja temppuhaaste

Ulkona tuulee ihan liikaa jotta siellä voisi tehdä mitään järkevää. Hauru nyt on joka sään koira mutta kyllä senkin ilmeestä päättelisin ettei ole ihan miellyttävää kun ei meinaa eteenpäin päästä. Ollaan sitten oltu laiskoja ja käyty lähinnä tuossa vähän matkan päässä juoksemassa ja muuten vain oltu.

Tietty jotain on pitänyt tehdä edes vähän. Valoja, ei taida tämä temppu valmistua kuun loppuun mennessä varsinkin kun joku meni vielä mokaamaan. Onnistuin hermostuttamaan Haurun kun nostin kriteeriä siihen lopulliseen mutoonsa eli että sen on tökättävä katkaisinta kunnolla jotta valot oikeasti menee päälle. Menikin ihan hyvin pari kertaa ja ajattelin että otetaan vielä yksi toisto ja sitten riittää. Sehän oli se kuuluisa yksi toisto liikaa, Hau hermostui kun se ei onnistunut tarpeeksi nopeasti ja jouduttiin menemään takapakkia että homma ei menisi ihan pilalle. Onhan tässä vielä aikaa reilu viikko mutta tuskin saan sitä nyt kuitenkaan valmiiksi asti. No ei en puoleen, satun tietämään ettei äitikään taida saada Susan temppua valmiiksi määräaikaan mennessä kun se ei saa aikaiseksi harjoitella. Periaatteessa Susa olisi oppinut sen jo ajat sitten...

On otettu myös paikalla makuuta ja kontaktiharjoituksia. Olen makuuttanut Haurua n. 40 sekuntia ja puolet siitä jos olen mennyt piiloon eikä Hauru ole vaihtanut makuu-asentoa (tai noussut mutta se nyt ei olekaan Haurun tapaista). Häiriötä ei siis ole ollut näissä harkoissa. Kontaktiharkat nyt menee ihan hyvin, pitäisi keksiä jotain uusia juttuja mutta ei nyt oikein mielikuvitus laukkaa.

Ollaan myös leikitty paljon. Haurun lemppari on sellainen ihmeellinen paini/kiehnäysleikki mikä onkin ihan hauskaa varsinkin kun Hau ei enää välillä koita purra mua kuten pikkupentuna :P Toinen on jahtausleikki, siinä käytetään lelua apuvälineenä ja Hauru jahtaa mua, ihan sama onko lelu sillä vai mulla. Jos mä koitan jahdata Haurua se vain juoksee täysiä päin ihan onnessaan. Kaikki toiminta suuntautuu mua kohti eikä poispäin Haun mielessä. Lelun repimistäkin ollaan harjoiteltu mutta huomaan ettei mulla ole ennen ollut koiraa joka ei jo pennusta taistele hyvin. Jotenkin tuntuu etten osaa rohkaista ja innostaa tarpeeksi vaikka onhan tuossa nyt jotain edistymistä tapahtunut. Ja pääasia että Haurulla on hauskaa vaikkei asiat kaiken taiteen sääntöjen mukaan aina menekään :)

torstai 16. huhtikuuta 2009

Jälkeä ja seurausta

Jälki sai vanheta n. puoli tuntia kun joku ei jaksanut odotella enempää :P Olisi saanut olla kyllä vanhempikin. Hyvin Hau teki sen, yhden kerran Hauru hukkasi jäljen mikä oli kyllä tekijän vika kun siinä oli aika hankalaa maastoa. Mä vähän stoppasin sitä remmillä kun se meinasi alkaa hössöttämään ja sitten Hau palasi ihan hyvin jäljelle ilman muita apuja. Loppupalkkana oli vähän J&V nappuloita ja sitä naudan mahaa ja kumpikin kelpasi kumma kyllä ihan hyvin. Yleensä se jättää naput syömättä siis. Tällä kertaa päästiin aloittamaan ihan rauhallisesti ja ilman vikinää.

Seuraamista, tehtiin isoa kahdeksikkoa ja ihan hyvin se minusta meni. Tehtiin myös pätkiä niin että tuijotin suoraan eteenpäin kun yleensä mulla tuppaa olemaan aika hyvä kontakti itsellänikin :P Pitäisi alkaa luottaa siihen että Hau seuraa oikeassa kohdassa ja pitää vaan katse kaukaisuuteen. Haurulle tuntuu kyllä olevan ihan se ja sama katsonko mä sitä vai en. Myös kontakti-harjoituksia tehtiin. Sitten se äkisti keksikin että se haluaa mennä pellolle metsästämään ja hyvä keskittyminen katosi. Pyysin siltä vielä vähän sivulle tuloja ettei se opi että sopii lähteä kun huvittaa mutta lopetettiin kuitenkin treenit periaatteessa siihen.

Eilen illalla otettiin vähän noutoa niin että Hauru istuu tai makaa aloillaan, kapula kuonon edessä ja mä pyydän tuomaan sitä muutaman metrin päähän. Muuten meni ihan hyvin mutta aika jolkottelua se oli. Tosin vauhtia varmaan tulisi automaattisesti lisää kun mentäisiin ulos tekemään samaa ja olisi enemmän tilaa. Edelleen joskus Hau päästää irti ennen käskyä (ei kuitenkaan tiputtele kapulaa koskaan) mutta selvästi harvemmin. Otettiin myös ihan pito-treenejä ja niissä se kyllä aina odottaa lupaa irroittaa.

Käytiin lenkillä hakkuu-alueella missä kulkee hyvää hiekkatietä kilometrikaupalla. Siellä on kyllä aika helppo eksyä kun risteyksiä on niin monia mutta mun suunnistustaidot on näköjään yllättävästi parantuneet kun taas mentiin ihan se lenkki mitä olin ajatellut. Hyvä niin koska jos tuolla eksyy saattaa tulla aika pitkä patikkaretki ja Hauru on kuitenkin vähän turha nuori millekään vaelluksille, luulisin. Oli kiva kävellä vaihteeksi niin ettei taatusti ole mitään kummempaa metsästettävää Haurulle eikä tarvinnut vahtia että se pysyy kuulolla.

Harmi vaan että käärmeiden takia ei kyllä tuolla voida käydä enää kohtapuoliin. Olin tästäkin lenkistä vähän epävarma kun kuitenkin kyitä on jo näkynyt mutta siellä olikin vielä jopa lunta monissa kohdissa joten uskalsin lähteä kuitenkin. Max ja tytöt ei käärmeitä edes tunnu huomaavan mutta tuo utelias Suuri Metsästäjä tuskin menee samaan kastiin.

keskiviikko 15. huhtikuuta 2009

Loukutettua Haurua

Ei sentään liekitettyä. Miten tolle koiralle aina sattuukin kaikkea kummallista!

Tänään oltiin lenkillä mun isän ja Ringo- doggin kanssa ja käveltiin sellaista metsätietä. Haurukin sai olla irti koska se pysyi tosi nätisti siinä tiellä vaikka haistelikin leuka väpättäen ilmaa. Tuolla alueella on ainakin jotain peuroja paljon ja nähtiin nytkin niiden jälkiä. Hauru oli kuitenkin tosi nätisti. Se löysi jonkun aika ison sääriluun tms. mutta jätti sen kiltisti käskystä. Yleensähän mä annan Haun pitää löytönsä mutta nyt ajattelin että siitä saattaisi tulla riitaa Ringon kanssa.

Sitten Hauru päättikin lähteä pois tieltä mutta se ei mennyt kuin ihan muutaman askeleen päähän pusikkoon joten annoin mennä. Kun sitä ei kuulunutkaan takaisin huusin Haurua ja vastaukseksi kuului vieno piip! Pusikon takana olikin ollut loukku ja siellähän Hauru nökötti kuollut supikoira seuranaan. Ei se tuntunut olevan tapahtumasta mitenkään huolissaan ja odotteli vain että joku tulee vähän auttamaan. Max jos jäisi loukkuun se saisi vähintäänkin paniikkikohtauksen, luulen.

Ärsyttää vähän kun olen koittanut olla tarkkana Haun kanssa ettei se pääse aiheuttamaan hämminkiä metsästäjille tai riehumaan riistanhoitoalueilla. En mä kuitenkaan haluaisi opettaa Haulle ettei tieltä saa poiketa metsän puolelle edes noin vähän kun se loukku oli (ymmärrettävistä syistä) tosiaan ihan siinä vieressä. Kuitenkin Haurua pitäisi pitää irti jossain kun ei sitä voi vielä ottaa edes juoksulenkeille mukaan.

Niin ja tapahtuihan meille muutakin, pihalla oleva pressuviritelmä aka autokatos kaatusi tuulen vuoksi kun oltiin haravoimassa. Onneksi Hauru ehti alta pois vaikka oli ollut ihan siinä mihin katos romahti (eikä autoon tullut klommoja tai muuta vaikka se oli siellä katoksessa). Aika hyvä tuuri. Tästäkään Hauru ei paljon piitannut, se kyllä lähestyi hajonnutta katosta varovaisesti mutta kun se oli vain kasa pressua ja metallitankoja niin se päätti juoksennella sen yli ja muuta järkevää. Ei kovin traumatisoituneelta vaikuttanut. Eikä se pelännyt sitä pressua muutenkaan vaikka me sitten korjattiin se pois ja siinä ravisteltiin ja heiluteltiin sitä. Vähän kummaa tuokin, johan se katos on ollut siinä vaikka kuinka kauan eikä nyt edes niin paljon tuullut, toisin kuin vaikka muutama viikko sitten kun ei meinanut eteenpäin päästä tuulelta. Tietty sen piti hajota juuri kun Hau on siinä hollilla...

Tehtiin Haurulle myös pitkästä aikaa mittaus (50,5 cm) ja punnitus (16,3kg). Tiedä sitä kuinka paljon tuo säkä heittää vaikka mittasin sen kolmesti eri kohdassa ja aina tuli suunnilleen tuo sama tulos, millien heitolla. Painon ainakin pitäisi olla oikea :P

tiistai 14. huhtikuuta 2009

Leikisti aiheeseen liittyvä otsikko

Vieläkin vaan istumaan jäämistä hinkattiin vaikka eipä siinä ole nyt enää mitään vikaa vikaa. Seuraamista ja uutena asiana täyskäännöstä vasemmalle. Mä en jotenkin tajua sitä miten Haurun pitäisi se suorittaa edessä joten se kiertää mun takaa, kai se käy niinkin vaikka siinä on kyllä mun nähdäkseni aika iso vaara että se alkaa pyöriä omiaan. Tosin Max kiertää myös eikä sillä tunnu olevan vaikeuksia erottaa mihin mä aion seuraavaksi kääntyä... vaikka onhan se paljon hitaampi joten Hauru ehkä herkemmin alkaisi ennakoimaan. Siinä meidän lähistöllä joku mies käppäili edestakaisin (ihmiset usein jää silleen muka vaivihkaa katsomaan mitä me puuhataan vaikka ei se nyt niin kiinnostavaa kai ole) ja sitten vielä toisella puolella joku leikki lapsen kanssa ja kun Haurulla meinasi välillä homma mennä liikaa varsinkin sen lapsen tuijotteluksi joten tehtiin ihan tavallisia kontakti- harjoituksia myös.

Reenien jälkeen mentiin metsälenkille ja mä en eksynyt! No ainakaan paljoa, kaikkia meidän "maamerkkejä" kuten muutamaa kaadunnutta puuta mä en kyllä nähnyt koko reissun aikana ja tultiin tielle muutamia metrejä sivussa mutta kuitenkin. Varmaan ihan tuurilla :P Koska me ei tultu taas ihan oikeaan kohtaan jouduimme ylittämään tulvivan ojan. Maxille se oli tietenkin mahtava tilaisuus virkistäytyä vaikka ei siinä kovin syvää ollut (onneksi) ja Haurukin loikkasi siitä yli oikein ylipitkällä hypyllä ettei varmana varpaat kastu. Aika ihmeellisiin suorituksiin tuo venyy kun se oikein haluaa. Mä meinasin että hyppään yhdelle puunrungolle ja sitä kautta yli mutta se runko ei ihan kestänytkään mun alla joten kahluuhommiksi meni minullakin. No ei ollut edes kylmää vettä joten ei se mitään. Märät kengät ei kyllä ole kauhean kivat jalassa joten ensikerralla kyllä kävellään ojanreunaa kunnes löydetään oikea ylityspaikka... Tai sitten me eksytään totaalisesti ja toivotaan parasta kuten normaalisti.

Käytiin vielä rannan kautta kun Max halusi vaikka mä koitin sille sanoa ettei järvestä ole vielä jäät lähteneet. Ei olleetkaan mutta pojat innostui kuitenkin vähän hepuloimaan ja kävivät koittamassa jäiden kestävyyttä. Hauru ei ollut liian painava mutta Max kyllä vähän kastui. Taas. Olivat siis ihan rannassa kuitenkin, en koittanut päästä niistä eroon hukuttamalla. Hauru koitti hankkia lisäravintoa mutta mä en antanut sen jahdata sorsia (tai mitä lie olivat) ja myyräonni ei muuten vain suosinut. Yritys oli kyllä kova. Ei Haun olisi kyllä tarvinnut murehtia kun mä olin aamulla käynyt shoppailemassa sille ihanan tuoksuvaista lehmän mahaa. Hauru ei vain vielä tiedä sitä kun se on hyvässä piilossa :P Kysyttiin myös myyränraatoja että saisi Hau kerrankin mieleisiään herkkuja mutta niitä pitäisi kuulemma mennä etsimään kilpailevasta liikkeestä :D Ehkä toi maha nyt kuitenkin käy ja Hauru hankkikoon itse omat hiirensä.

maanantai 13. huhtikuuta 2009

Kyläilijöitä

Päivä aloitettiin Haurun ensimmäisellä "vieraan" ihmisen tekemällä jäljellä. Eihän Verna nyt kauhean vieras ole mutta kuitenkin. Käskin laittaa jäljelle namia eikä tehty kovin pitkää kun en tiennyt miten Hauru asiaan suhtautuu mutta se menikin ihan sen näköisesti ettei edes huomannut mitään eroa. Ja namit jäi metsään joten turha kai niitä sinne on viljellä kun ei tuo niistä nyt kuitenkaan piittaa ja jäljestysintoa tuntuu riittävän ilmankin. Jäljelle lähtö oli taas tosi hankala, Haurua on hirveän vaikea saada rauhoittumaan edes pieneksi hetkeksi. Heti kun se vilkaisi mua annoin sen sitten aloittaa. Turha vaatia sen kummempaa keskittymistä kun sitten saataisiin olla siellä kolme tuntia ainakin ja toisaalta ihan kiva että se on ainakin innokas :P Itse jäljen Hau ajoi aika tarkasti, kerran jouduin stoppaamaan. Oltiin jo aika lähellä loppua joten luulen että se sai ilma-vainun lopussa odottavasta purkista ja meinasi oikaista sinne. Stopin jälkeen Hau sitten jäljesti loputkin ihan OK. Loppupalkkana oli NEUta ja se kyllä kelpasi jätkälle.

Kun me odoteltiin kaupan ulkopuolella oli Hau taas sitä mieltä että kaikki ohikulkijat on tosi ihania ja halusi että Hauru hyppii niiden päälle. Mä en ollut ihan samoilla linjoilla Haun harmiksi. Siihen tuli sitten tuttu pariskunta ja niitä Hauru sai moikata mutta mun yllätykseksi se pelästyikin tätä miestä ja jäi vähän matkan päähän haukkumaan. Naista se kyllä moikkasi ihan iloisena. Vähän ihmeissään siitä lähdettiin ja kotona Hauru esitti samaa epäluuloisuutta ja rähinää meidän miespuolisia vieraita kohtaan. Tämä onkin ihan uutta, lapsia Hauru on kyllä aristanut mutta nyt sitten miehiäkin näköjään :/ Tätyy katsoa miten homma kehittyy ja ehkä sittenkin vaihtaa sellaiseen näyttelyyn jossa on naistuomari. Toivottavasti tämä on joku vaihe vaan koska ei Hauru ole aiemmin miehiä pelännyt. Sinänsä ei ihme koska eipä Haurun elämässä juuri ole miehiä mun isän lisäksi.

Hauru sai leikkiä Camilla- doggin ja Miina- bouvierin kanssa ja Camilla on kyllä tosi mahtava "jänis" joten Haurun pitäisi olla ihan tyytyväinen poitsu. Miina oli Haurusta välillä ihana nainen jolle piti esitellä kosio-liikkeitä vaikka Miina ei kyllä innostunut. Asiaan kyllä varmaan vaikutti Gizmon juoksusta tulleet hajut, toivottavasti. En mä nyt toivoisi että tuo jätkä muuttuu ihan hormooni-hirviöksi. Onhan se tietty nyt vasta lähiaikoina keksinyt naiset joten homma varmaan tasoittuu tulevaisuudessa... Toivossa on hyvä elää ainakin.

Koitettiin myös vähän TOKOa ja koiratanssia mutta Haurulla oli mielessä vain hetki sitten lenkille lähtenyt Gizmo ja treenit jäivät suhteellisen lyhyeksi. Aika hyvin pikkumies kuitenkin toimi, onhan juoksuinen narttu melkoinen häiriö ja hallinta ei ole mun ja Haurun suhteessa ylipäätään ihan parasta laatua. Sen näkee jo riistan perässä juoksemisessakin. Toivottavasti tämäkin homma paranee ajan kanssa vaikka ehkä auttaisi jos mä en aina antaisi Haurulle niin helposti periksi :P Jokatapauksessa Hauru kuulemma seuraa tosi hyvin ja suorassa (paitsi silloin kun se jää tuijottamaan mun kättä) ja muutenkin hommat näytti olevan hyvällä mallilla. Hyvä niin :D Jatkamme siis samoilla linjoilla eteenpäin.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2009

barffaus jatkukoon

Haun barffaus jatkuu näköjään, nyt löytyi jonkun eläimen pää jossa oli vielä selkärankakin kiinni. Tosi ihanaa. Sitä Hauru ei tosin sitten päässyt kunnolla maistelemaan kun tyhmä omistaja ei ensinnäkään suostunut jäämään odottamaan kun Hauru nautiskelee mutta ei myöskään antanut ottaa herkkupalaa mukaan kotiin. Aika epäreilua ja julmaa Haurun mielestä. Hau päätti sitten murtaa muutaman selkänikaman ja mutusteli niitä loppujen jäädessä odottamaan jotakuta toista nälkäistä. Me ei voida näemmä enää astua edes ulos ovesta ilman että Hauru löytää kaikkea omasta mielestään tosi ihanaa syötävää. Vaikka eipä kai tuosta nyt haittaakaan ole kun ei sillä mene edes maha sekaisin. Tämä on varmaan joku universumin kosto-toimenpide kun mulla on aina ennen ollut koiria joiden mielestä raadot on tosi YÖK! Siis nehän on kuolleita, ällöttäviä ja mädäntyneitä eikä todellakaan kivoja noiden kolmen vanhemman mielestä. Ne ei edes pyöri missään ällöttävässä koskaan jos ei Maxin kauneusmutakylpyjä lasketa. Muta nyt ei ole kauhean ällöttävää ainakaan minusta.

TOKOssa harjoiteltiin lisää seuraamista sekä istumaan jäämistä. Nyt Hauru kuunteli paljon paremmin istu- käskyä ja melkein aina tajusi jäädä paikoilleen ekasta käskystä :P Otettiin myös liikkeestä seisomista, Hauru oli selkeästi epävarmempi ulkona mutta se olikin eka kerta kun tuota tehtiin jossain muualla kuin mun olohuoneessa. Häiriönä meillä oli nyt Maxin ja lenkkeilijöiden lisäksi viereisellä pellolla liihotellut lintuparvi ja sitä pitikin kääntyä tuijottamaan aina välillä. Kertaakaan Hau ei silti koittanut karata jahtaamaan niitä mikä oli ihan hienoa. Tosin yhtään lähemmäs tuskin oltaisiin voitu mennä.

Nähtiin myös todella pitkä letka moottoripyöräilijöitä ja Haurun piti ihan pysähtyä tien laitaan niitä ihailemaan. Sitten kun ne oli menneet Hau tuli vielä ihan innoissaan mun luo sen näköisenä että 'VAU! Näitkö! Tuollaisen mäkin haluan!' Selvä prätkäjengiläisen alku tämä Hauru.

Kotona tehtiin vielä piha-hommia ja Haurusta oli ihan outoa että mä olin ulkona mutta en tehnyt mitään koirien kanssa. Haravoin vain tyhmänä maata. Ensin Hau koitti ärsyttää mua hyppimällä ja sitten se valitsi uhrikseen Maxin mutta kummaltakin suunnalta tuli vain pikainen kurinpalautus. Haun piti sitten tyytyä viihdyttämään itseään ja alkoi jahdata häntäänsä kauhealla tohinalla. Mun alkoi vähän käydä sitä sääliksi kun toisella ei ole parempia leikkikavereita joten käytiin hakemassa Yoda ulos kun se on parhaillaan hoidossa mun vanhemmilla. Vihdoinkin löytyi joku joka leikkii Haurun kanssa :D Ne vetikin sitten ympäri pihaa useamman tunnin joten tänään pitäisi olla rauhallisia poikia. Ainakin vähän aikaa.

Hauru barffaa

Aamulla harjoiteltiin seuraamista missä on edelleen vähän jätättämis ongelma. Tai oikeastaan Hauru haluaa tuijottaa mun vasenta kättä (sen pitäisi kyllä tietää ettei mulla ole siinä mitään) ja siksi seuraa väärässä kohdassa. Jos mulla on vaikka remmi kädessä niin sitten se seuraa hyvin kun eihän mulla voi olla nami ja remmi molemmat yhtäaikaa... Harjoiteltiin myös luoksetuloja ja varsinkin istumaan jäämistä. Luoksetulot oli ihan ok, välillä se tulee kyllä tosi vinoon. Tosi hyvin Hauru keskittyi vaikka Max koitti hirttää itseään bussipysäkin tankoon vähän matkan päässä. (Maxista oli jotenkin ihan kauheaa joutua odottamaan kiinni sillä aikaa kun me Haun kanssa tokoiltiin.) Muutenkin Haurulla on minusta tosi hyvä kontakti ja se on tosi innoissaan kaikesta tekemisestä.

Lenkillä Hauru löysi jonkun vaalean karvan peittämän ruumiinosan jonka se nielaisi kokonaisena :/ Tosi ihanaa, toivottavasti se sulaa mahassa hyvin eikä tule mitään tukosta. Tai sitten se oksentaa sen yöllä jonnekin yllätykseksi. Muutenkin Hauru juoksenteli metsässä välillä todella pitkällä, ehkä etsimässä riistaa, ja oli holtiton ylipäätään. Täytyy katsoa missä tuota jätkää uskaltaa pitää irti ettei se pääse hätyyttelemään lintuja. Ainakin se silti tuli luokse aina pyydettäessä.

Illalla otettiin vielä ihan vain pari toistoa noutoa mikä sujui tosi hyvin sekä valoja jotka nekin menee jo ihan rutiinilla.

lauantai 11. huhtikuuta 2009

Noutamista

Noutamista taas, tajusin nyt että silloin kun opetin Haurulle eteen tulon se oppi että jos mä seison suorana ja sitten kumarrun ihan vähän eteenpäin niin pitää tulla istumaan mun eteen. Lykkäsin sille nyt sitten kapulan suuhun, peruutin muutaman askeleen ja kun Hau meinasi taas jäädä vain seisoskelemaan niin kumarruin vähän. Heti Hauru tajusi vinkin ja ei ainoastaan istunut vaan korjasi asennon lähemmäs, ihan kuten sille on opetettu että eteen pitää tulla. Sitten Hauru ymmärsikin tosi hyvin mitä siltä halutaan ja jos se meinasikin jäädä seisoskelemaan niin pieni apumerkki auttoi heti. Lisäsin myös käsky-sanan nyt tuohon hommaan koska tästä seuraava askel olisi kai ihan oikea nouto. Tosin vielä jatketaan näitä harjotteita jonkin aikaa tietenkin. Käsky sekoitti Haurua sen verran että se päästi irti heti kun koskin kapulaan eli ei odottanut irti- käskyä, luuli varmaan että kun mä kerta jo jotain sanoin niin saa päästää. En reagoinut tuohon mitenkään, se menee varmaan ohi ajan kanssa.

Otettiin myös liikkeestä seisomista minkä Hauru on nyt tajunnut vihdoinkin. Ihan kivasti se pysähtyy ja jää myös seisomaan aika varman näköisenä asiastaan. Täytyy lisätä varovasti lisää kestoa ja palkata paljon ettei sille tule uudestaan mitään epäilyksiä siitä tekeekö se oikein. Otettiin myös liikkeestä maahanmeno missä oli melkoinen viive aluksi mutta saatiin sitten pari ihan suhteellisen nopeaakin alas menoa joten paras lopettaa kun ollaan voitolla.

Täytyisi saada aikaiseksi videoida muutama treeni niin näkisi itsekin taas miltä tuo meno nyt näyttää ja onko se koira joka liikkeessä ihan mutkalla. Niin ja Hauru on ilmeisesti osallistumassa 5.7 olevaan Hyvinkään näyttelyyn. Toinen vaihtoehto on päivää aikaisemmin oleva Tuusula mutta valinta taitaa nyt kallistua Hyvinkäälle kuitenkin. Täytyyhän Haun nyt ainakin vähän käydä näyttelemässä :D

torstai 9. huhtikuuta 2009

Metsästystä taas

Käytiin siis tekemässä yksi jälki. Hauru otti kyllä aluksi tuntumaa metsästämiseen napsimalla myyriä läheisestä ojasta. Ehkä mudi ei olekaan mulle sopiva rotu :P Alkupalojen jälkeen Hauru sitten jäljesti aamuruokansa mikä meni ihan OK kai. Jälki oli ihan turhan lyhyt eikä Hau oikein ehtinyt saada mitään rytmiä aikaiseksi kun se jo loppuikin ja sitten mä en edes rauhoittanut sitä kunnolla ennen aloittamista. Melkoista sählinkiä siis mutta hyvin löytyi Haurun ruoat ja tulipahan ainakin testattua että se suostuu nyt syömään jäljeltä, toisin kuin syksyllä. Seuraavalla kerralla toivottavasti hommaan tulee vähän enemmän järkeäkin mukaan.

Oli ihan kauhea tuuli joten tehtiin sitten esineruutuakin kun kerran metsään oltiin raahauduttu ja kerrankin ilman Maxia. Tai oikeastaan esine-kaistaletta mutta kuitenkin. Jotenkin luulen ettei Hau tajunnut tästäkään paljon mitään, kunhan juoksenteli ja sitten sattumalta löysi muutaman lelunkin sieltä varpujen seasta. Sillä taitaa edelleen olla kaikki muut hajut mielessä kuin ne mitkä mä toivoisin. Ehkä se etsiskeli vain niitä myyriään...

Ei silti lannistuttu ja otettiin vielä lopuksi TOKOa kaupan parkkipaikalla. Se meni sentään hyvin, jopa paikalla makuu vaikka menin aika pitkälle seisomaan. Otettiin myös vähän seurausta mikä sujui ihan OK, vierestä kävellyt pariskunta vähän haittasi keskittymistä yhdessä välissä. Hau varmaan mietti seuratako mua vai mennä moikkaamaan niitä mutta valitsi sitten minut kuitenkin. Huomaa ettei olla oltu Helsingissä teho-opissa kun kaikki vastaantulijat on taas Haun vanhoja tuttuja. No ainakin luoksepäästävyys sujuu tosin siinäkin olisi minusta kivempi jos koira istuisi sievästi eikä koittaisi ängetä tuomarin syliin :D

Edit: Pikaiset iltareenit vielä. Otettiin vielä noutoa missä houkuttelin Haurua kävelemään kapula suussa. Ihan hyvin Hau otti askelia eikä edes pudotellut kapulaa mutta se ei kyllä tajunnut että pitäisi tulla istumaan mun eteen vaan jäi noin puolen metrin päähän seisomaan.
Sitten kokeiltiin mun ympäri peruuttamista, Hauru osaa sen jo ihan hyvin ilman apuja silloin kun se malttaa keskittyä. Silloin kun ei malta se saattaa alkaakin kiertämään piruettia paikallaan tai muuta yhtä nerokasta ja kerran se jopa lensi selälleen, oli vissiin vähän liikaa vauhtia noin tiukkaan mutkaan :P Hauru tietää itsekin aina silloin että nyt menee väärin ja alkaa puhista vihaisena kuten se teki pentuna silloin kun se ei malttanut tulla kunnolla sivulle. Hassu mies. Pitää koittaa miettiä millä tuosta liikkeestä saisi vähän hillitymmän. Loppupalkaksi otettiin kunnon painileikki lattialla ja kivaa oli.

Treeniä

Otettiin taas valoja ja nyt se tuntuukin menevän ihan hyvin. Hauru tarjosi uutta kosketusta heti namin saatuaan eikä yrittänytkään venkuloida kaikkea muuta. Hauru kylläkin tökkää katkasinta joko niin sinne-päin tai niin hiljaa ettei se oikeasti sammuta valoja kuin satunnaisesti. Meinaankin että kunhan tuo kosketusalusta on kokonaan häivytetty niin voisi varmaan ottaa kriteeriksi sen että valojen täytyy sammua/mennä päälle. Eiköhän tuosta tule ihan hyvä nyt kun Hau on päässyt estoistaan.

Koitettiin myös pitämistä pitkästä aikaa, ensin Hauru ei millään tajunnut mitä siltä halutaan ja mä meinasin jo tuskastua koko hommaan. Pitikin olla opettamatta sille mitään vihjettä tohon liikkeeseen. Lopulta Hau sitten keksikin jutun juonen ja muutaman kehun jälkeen oltiin takaisin siinä mihin viimeksi jäätiinkin: Hauru otti muovisen lelun hienosti suuhun ja piti siitä kiinni vaikka mä koitin nykiä sitä sen suusta. Hienosti Hauru muisti ettei irti lasketa ennenkuin annetaan lupa. Nyt pitäisi siis alkaa houkutella sitä ottamaan askelia kapula suussa (ja etsiä se meidän oikea harjoituskapula jostain kaapista). Mä luulen ettei Hauru ole varsinaisesti yhdistänyt tuota oikeaa luovutusasentoa sen kummemmin, kunhan vaan istuu, joten voi olla vähän hankalaa ensimmäisillä kerroilla.

Max kävi aamulla heittämässä talviturkin pois, Haurun katsoessa järkyttyneenä vierestä. Oikeastaan tämä taitaa olla harvinaisen myöhäinen uimakauden aloitus Maxille. Katsotaan jos Haurunkin saisi innostumaan asiasta, tosin vasta sitten kun on oikeasti lämmintä eikä tarvi uida jäiden seassa... Syksyllä ainakin Haurusta oli äärimmäisen ällöttävää joutua veden varaan (älä sitten hölmö aina juokse järveen) mutta laitetaan se iän piikkiin. Eikä silloinkaan enää mitkään lämpimät kelit olleet, sen puoleen.

Huomenna mä olen vakaasti päättänyt tehdä Haurulle jäljen joten luultavasti sataa vähintäänkin vihreitä pikkumiehiä.

keskiviikko 8. huhtikuuta 2009

Remontti-reiska

Hauru oli aamulla päättänyt tehdä jotain remppa-hommia ja ottanut eteisestä lekan :o Onneksi se ei ole onnistunut telomaan itseään sillä ainakaan kovin vakavasti. Hauru itse sanoisi että tietty Hau nyt osaa lekaa käsitellä! Ehkä olisi aika taas viedä pois kaikkia vanhoja työkaluja mitä on viimeksi käytetty joskus vuosia sitten... Hauru joutui myös jäämään "yksinään" aamulla ja jostain syystä protestoi hommaa kiljumalla. Ehkä se luuli että mä aion ottaa eteisessä pyörineen Ambaran mukaan, Haurusta on ihan epäreilua ettei se juuri koskaan pääse mukaan mummo-lenkeille. Tosin Hau aina hiljenee kunhan mä suljen ulko-oven ja niin tälläkin kertaa. Kai se ajattelee ettei tarvi enää huutaa kun tyhmä omistaja kerran menin jo ja unohti taas kerran Haun kotiin.

Illalla otettiin taas vähän valoja, ihan hyvin Hauru teki tällä kertaa paitsi kerran se kyllä nappasi kosketusalustan suuhunsa ja toi sen mulle. Ehdin sitä jo kehuakin kun luulin että se vain tökkäsi sitä kuonolla. Kumma juttu ettei se opi pois tuosta tavasta, vai? Harjoiteltiin myös vaikeista kulmista sivulle- tuloa minkä Hauru osaa ihan hyvin. TOKOssa ei ole kyllä tapahtunut mitään edistymistä nyt pitkään aikaan. Pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni ja tehdä jotain uutta. Tosin eipä nyt kipeänä ainakaan huvita alkaa säheltää mitään ihmeempiä.

tiistai 7. huhtikuuta 2009

Vähän koulutusta

Kokeiltiin tänään miten Hauru muistaa valot tämän hurjan koulutustauon jälkeen. Hau oli sitä mieltä ettei se tosiaankaan tajua mitä siltä halutaan ja esitti iänikuisen maahanmenon jälkeen kaikki muutkin temput mitä mieleen tuli. Lopuksi piti sitten koittaa haukkua kun ei vain nameja herunut. Hauru ei ikinä ole haukkumalla komentanut mua muuten kuin peruutusliikkeessä joten tää on näköjään sen kanssa samassa inho-luokassa. Ininä ja varsinkin raapiminen on yleensä ne keinot joilla Hauru luulee saavansa tahtonsa läpi.

Tarjosi se lopulta muutaman vähän hutaistun katkaisimen koskemisen kun ei kerran muu auttanut. Ehkä mun pitää antaa periksi ja hommata joku koroke tuohon jos se sitten sujuisi paremmin. Vaikka edelleen olen ihan varma ettei tämän talon katkaisimet ole liian korkealla. Kumpi tässä taas kouluttaa kumpaa. (Ihan niinkuin mä en tietäisi, mokoma kikkaraturkki.)

sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

Muditreffit

Käytiin tänään Haurun kanssa muditreffeillä Lahdessa. Hienosti Hauru käyttäytyi, varmaankin se oli tyytyväinen kun vihdoinkin oli jotain actionia vaikkei se nyt noista koira- jutuista yleensä kauheasti välitä. Ja kyllä se selvästi tunnisti kaltaisensa. Minullakin oli hauskaa vaikka täytyy sanoa ettei viikon sairastamisen jälkeen olo ollut ihan kaikkein seurallisin. Toivottavasti tuo kuume nyt ei nouse uudestaan tuon takia.

Hauru matkusti kerrankin takana niinkuin isot pojat, aluksi tuli vastaväitteitä mutta hyvin se sitten tyytyi osaansa. Mä en todellakaan jaksanut olla hösäävän (ja ainakin takaisin tullessa hyvin märän) mudin tallottavana ja on se muutenkin jo korkea aika oppia koirien tavoille. Varmasti turvallisempaakin noin vaikka Hauru onkin mun sylissäkin valjaissa.

keskiviikko 1. huhtikuuta 2009

Sairaslomalla

Kevään lämpimin päivä menikin sitten mun osalta sängyssä ihan kiitettävän korkeassa kuumeessa. Hauru on hyvin ihmeissään kun ei olla tehty todellakaan yhtään mitään ja tänään se on keksinyt sitten kaikkea pientä omaa kivaa. Varsinkin Maxin ja Moirainen kiusaamista. Toivottavasti tämä nyt on joku lyhyt tauti tai me ei päästä viikonloppuna mihinkään ja alkuviikostakin mulla oisi ollut menoa. Ja mistähän napista tuon mudilaisen saisi taas off- tilaan päiväksi tai pariksi.