sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Mummolenkkeilyä

Olen käyttänyt nuo koiruudet nykyisin kahdessa ryhmässä ulkona, pojat ja mummot erikseen. Nyt kun on enää vain yksi vanhus ajattelin ottaa Haurun mukaan mummoilemaan. Hauru ei oikein välittänyt ideasta alkuinnostuksen jälkeen kun Avallonin hidas etenemisvauhti selvästi ärsytti. Onneksi metsässä se sai vähän mennä omaan tahtiinsa. Aion silti ottaa sen mukaan uudestaan ainakin toisinaan, voi olla ihan hyvä Haurunkin tottua "vähän" rauhallisempaan menoon. Avallon kun kävelee askeleen, haistelee, ottaa pari askelta, jää tuijottamaan ruohonleikkuria, ottaa askeleen ja haistelee... ja sitä rataa. Metsässä se pysähtyy kierimään sammalien päällä, syömään keppejä tai muuten vain oleilemaan. Poikien lenkillä vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää sitten senkin edestä. Tänäänkin ohjelmistossa oli hippaleikkiä pellolla, orava- ja lintujahtia, uimista sekä yleistä häsläämistä.

lauantai 26. syyskuuta 2009

Torpparihulinat

Käytiin Haukun kanssa täällä joka syksy järjestettävillä markkinoilla. Huono sää ilmeisesti piti ihmiset kotona vaikka ei ainakaan tuon parin tunnin aikana, mitä oltiin siellä, satanut tippaakaan eikä kylmäkään tullut vaikka seisoskeltiin enimmäkseen.

Oli siellä silti porukkaa niin että Haurua alkoi jännittää. Toisenlaisiin koiriin tottuneena minua häiritsee että se on niin "arka" mutta tulipahan taas muistutus että se on oikeasti ihan reipas koira (eikä mudin kuulu olla mikään tanskandoggi. Kun se on mudi.) Nähtiin nimittäin 12- vuotias pumi ja se tärisi koko koira kun pelotti niin paljon, ja juttelin bokserin omistajan kanssa jonka toinen koira kuulemma menee ojia myöten kun se näkee vaikka auton. Hauru vain laittaa hännän alas, tarkkailee ympäristöään aktiivisesti ja jos joku ihminen tulee liian lähelle niin Hau tulee minun vierelle turvaan. Juttelin muutamien ihmisten kanssa jotka olisivat halunneet rapsuttaa Haurua ja ne kaikki sanoivat että Haurusta huomaa että se luottaa minuun. No niinhän se kyllä taitaa olla. Minusta oli tosi kiva kun kaikki pysyivät vähän kauempana kun sanoin ettei Haurua saa väkisin koskea, ei mitenkään itsestäänselvyys tämä asia. En nyt tiedä minkälaisen kuvan ihmiset Haurusta sai mutta monelle sai kyllä selittää mikä ihme mudi oikein on ;)

Ihmisiä lukuunottamatta Haurua ei hetkauttanut mikään, ei bändi eikä työnäytökset. Vanha pärekone oli Haurusta tosi kiinnostava ja ihanan pärisevä. Toisille koirille piti räyhätä vähän jos ne aloitti, varmaan jännitys vähän purkautui sitä kautta. Mutta löysi Hauru itselleen tyttöystäviäkin, vanha kultainennoutaja oli Haurusta i-h-a-n-a vaikka se ei kyllä jakanut Haurusta innostua. Käytiin valokuvaajalla ja hänellä oli corgi jonka kanssa Hauru ei päässyt lähikontaktiin mutta sekin oli ihana. Siitä huolimatta että se murisi ja haukkui aina kun Hauru meni liian lähelle :D Tuli muuten hieno kuva, ainakin Haurun osalta. Itse olin pukeutunut enemmänkin tyyliin 'lähden ulos hyppivän, likaisen koiran kanssa' kuin valokuvaan valmistautuneena. Onneksi kuva on edes mustavalkoinen :P Hauru taasen on tosi nätti vaikka ei suostunutkaan kuvaajan yrityksistä huolimatta katsomaan kameraan. Ihan sama vaikka kuinka yritti houkutella, Haurua ei kiinnostanut pätkän vertaa. Mutta Hauru on ihan Haun näköinen paitsi jotenkin en ole ikinä aatellut että se on noinkin iso mitä tuossa kuvassa näyttää.

Niin joo ja otettiin seuraamista ja kaksi lyhyttä paikalla makaamista ja hyvin meni. Työvaihde löytyi ihan tuosta vain :)

perjantai 25. syyskuuta 2009

Don Vito's Ambara 07.05.2001-25.09.2009

Oli aika raskaiden päätösten,
saattaa sut huomaan enkelten.
Nyt saat juosta seuraten heitä,
ei kipu enää elämääsi peitä.
Suru on suuri ja lohduton,
mut tiedän - sun hyvä olla nyt on.







torstai 24. syyskuuta 2009

Shoppailua

Otin Haurun mukaan, kun käytiin aamulla Helsingissä. Ensimmäkseen herra joutui istumaan autossa odottamassa ja protestoi vikisemällä mutta käytiin tietenkin myös Mustissa ja Mirrissä. Minä valitsin Haurulle heijastinliivin ja uuden kaulapannan, Hau valitsi itselleen puristeluun. Tai no Hauru olisi halunnut solmullisen mutta otin maksajan oikeudella sileän version. Uusi panta on tällainen Top Caniksen puolikuristava nahkapanta. Haurullahan on valjaat mutta Hau ei oikein tykkää laittaa niitä päälle joten ainakin kotona tulee useimmiten käytettyä kaulapantaa. Haun vanha puolikurkkari oli halpa nailon-härpäke ja sehän on tietenkin syönyt kaikki karvat kaulasta. Toivottavasti tämä olisi vähän mukavampi. Kaikenlaisia ihania pantoja oli valittavana mutta ei Haurun koossa yhtäkään, se on kummallinen väliinputoaja. Kun pannan pitää kuitenkin mennä niin kireälle ettei Hau pääse livahtamaan kissojen perään.

Kaupan kassatiskiin oli laitettu mainos jossa kultainennoutaja tms. makasi lattialla. Hauru murisi sille eikä suostunut tulemaan tiskin lähelle kun iso paha noutaja retkotti siinä :D Ei se onneksi ole tyhmä... Lopulta Hauru uskaltautui vähän haistamaan kuvaa ja uskalsi moikata myyjiä tiskin yli vaikka edelleen kuva taisi vähän epäilyttää sitä. No mutta ainakaan se ei saanut samaa käsittelyä kuin puiset porot Herttoniemessä. Yhdellä niistä on Haurun hampaanjäljet nenässä.

keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Reippaita poikia

On se kyllä kiva kun on koira jonka kanssa voi lenkkeillä säässä kuin säässä. Tänään uhmattiin kauheaa kaatosadetta mutta ei Haurua haittaa. Maxiakaan ei haittaa sade mutta se ei halua lenkkeillä jos on paljon lunta. Viime talvena me Haurun kanssa rämmittiin peltojen poikki ja Max käveli omatoimisesti saman lenkin aurattua tietä pitkin :D (Tietty näin Maxin kokoajan vaikka se osaisikin kyllä varmasti käydä ongelmitta lenkeillä ihan itsekseenkin.)

tiistai 22. syyskuuta 2009

Kuoppajuttu

Photobucket
Kerrottakoon alkuun että Avallon on Haurun suuri idoli. Avallon on sitten kiltisti ottanut tehtäväkseen opettaa Haurulle kaikki pahat tavat joita se tietää. Ja Avallon tietää tosi monta, uskokaa pois.

- Kuvatarina Avallonin ja Haurun kuopasta -

Photobucket
Hau: Voitko opettaa miten kaivetaan sellaisia kauhean isoja kuoppia mitä täällä pihalla aina on?
Ava: Noooo okei, meinasin kyllä mennä metsurin hommiin mutta olkoon.
Hau: Jee! Vihdoinkin saan oman kesämökin :D

Photobucket
Ava: Eli ensin valitset mihin haluat tehdä sen. Tehään nyt vaikka tähän kun mamma katsoo. Opetan sulle myöhemmin pari juttua kukkapenkeistä...

Photobucket
Ava: Sitten vain alat kaivaa tälleen. Joudut kyllä ehkä jatkamaan ensivuonna ja teet nyt vain perustukset. Vaikka kyllähän sä mahdut pienempään kuoppaan kun olet jäänyt vähän lyhyeksi...
Hau: No en kyl oo...

Photobucket
Hau: Eli siis... tukeva asento... Joo... Hei osaan!!
Ava: Hyvä. Jatka samaan malliin, tuun kohta takas kattoon miten hommat edistyy.

Photobucket
*Hauru viheltelee työn touhussa*
Max: Mitä teet? Mäkin haluan, aina te teette kaikkea kivaa kertomatta mulle :(

Photobucket
Hau: Mun kuoppa kuule, alas vetää! Tää on buvieri- vapaa alue.
Max: Aina sä oot tollainen. Jos vähän katon lähempää niin ei voi haitata.

Photobucket
Hau: Syytä itseäsi! Nyt tulee köniin!

Photobucket

Photobucket
Hau: No opitko olemaan tunkematta nenääsi toisten asioihin?

Photobucket
Max: En ikinä luovuta! HaHaaaa!

Photobucket
Hau: Epistä, päästä mut ylös!
Max: No kuule en ole ihan niin tyhmä... Mitäs oot tollainen kirppu!

Photobucket
Hau: Vai kirppu?!?! Kuulepas... Avaaaa! Apuaaa!
Max: Hmmm?

Photobucket
Max: Suus kii sorsa!
Avallon: Mitäs ***** täällä tapahtuu?
Max: O-ou...

Photobucket
Ava: Äläkä tule takaisin! Minun pentua ei kuule kiusata!
Hau: Joo syö se!

Photobucket
Hau: Nää nää, et uskalla tulla :P Avallon on paras!
Max: Epistä :/
Hau: Kuka on nyt kirppu?

Photobucket
Ava: Eiku takas hommiin... Onko sulla ne piirustukset jossain?

- The End -

Photobucket
Likainen mutta tyytyväinen mudi.

Photobucket
Samaa voi sanoa tästä tyypistä. Paitsi se ei tietty ole mudi.

Photobucket
Missä on likaa?

Photobucket
Pakko laittaa vielä tämä kuva missä doggi lentää...

maanantai 21. syyskuuta 2009

Kuveja

Sain Vernalta kameran lainaan jotta voin ottaa kuvia Ambarasta. En osaa käyttää tuota joten ihan automaattiasetuksilla mennään. Siitä loppui akku melkein heti ja kun se oli ladannut Ambara ei halunnut enää poseerata joten Hauru ja muut joutui sitten uhriksi :P Täytyy koittaa jos Bamse olisi suvaitsevaisemmalla tuulella huomenna.

Photobucket

Yhden kuvan verran kesti Ambaran pinna ;)

Photobucket

Sitten Bamse oli tätä mieltä lähinnä minusta ja kamerasta

Photobucket

Avallon ei tykkää salamavalosta

Photobucket

Eikä mummeli muutenkaan oikein innostu (ei onneksi lähde doggeista karvaa...)

Photobucket

Siankärsä vai buviäärin nokka?

Photobucket

Bouvier vähän ylväämpänä. Max (joka pitäisi taas trimmata) innostuu kyllä kuvaamisesta mutta se haluaa kokoajan nyhjätä niin lähellä minua ettei siitä oikein tule hyvää mallia.

Photobucket

Hauru on onneksi aina valmis ja komea malli. Haukulle kylläkin tulee aina punaiset silmät mutta kaipa se kertoo siitä jotain...

Photobucket

Hauru ja Haurun kenkä

Photobucket

Se oli minun hieno korkokenkä mutta sitten se unohtui lattialle ja eräs termiitti teki siitä silppua. Mutta se on Haurun lemppari joten kai se oli sitten sen arvoista.

Photobucket

Hieno koira, huono valokuvaaja. Ja näkee ettei Hau ole ihan turkissa.

Photobucket

Onko mitään ihanampaa <3

Videoita

Kaksi videota, molemmat kahdessa osassa kun ne on niin pitkiä. Jälkimmäinen on Haurun ja Maxin lenkki elokuulta, en edes muistanut että olen tuollaisenkin tehnyt :P Mutta laitoin sen nyt sitten nettiin, eipä siinä kyllä mitään ihmeellistä tapahdu.

Tämä ensimmäinen on pätkiä niistä Haurun kotitoko videoista. Koitin valita tästä ihan lähipäiviltä sellaisia kohtia mistä ehkä näkeekin jotain... Piti kirjoittaa lyhyt selittely videosta mutta siitä tulikin aika pitkä. Hups?

Ensiksi se paikallamakuu jossa häiritsin sitä leluja heittelemällä yms. Hienostihan Hauru pysyy vaikka selvästi ainakin itse näen että se on aika hämmentynyt. Ei raukka tajua että mitä hittoa minä oikein yritän, olen vissiin unohtanut että tuossa liikkeessä minun kuuluu seisoa aloillaan... Ei päästä kyllä ikinä kokeisiin näillä minun tempauksilla, ajattelee Haukkunen. Senkin muuten huomaa miten se alkaa tottua eikä välitä enää niin paljoa jos teen samoja asioita monta kertaa.

Seuraavaksi seuraamista, käännösten opettelua lähinnä. Päädyin nyt kuitenkin tekemään täyskäännöksen niin että Hau ei kierrä minun takaa koska se tuntuu olevan Haurulle luonnollisempaa. Vaatii kyllä vielä aika paljon harjoitusta ennenkuin sitä voi liittää kunnon seuraamiseen. Ja edelleen se välillä tekee sen kierroksen minun ympäri. Sama peruuttamisessa.

Muutama luoksetulo suoraan sivulle. Nämä menee aika hyvin, vähän sille on tullut tuota ilmeisesti mudeille tyypillistä loikkaamista mikä ei ole yhtään niin hauskaa kuin Hauru luulee.

Sitten Hau ja pehmolelu pikaisesti kun se on niin söpö ja siitä siirrytään hyvin alussa olevaan luoksetulon pysäytykseen. Tavoitteena siis vain se että se pysähtyy käskystä, ihan sama vaikka se ravaa ja muuta sellaista. Tietty vähän tyhmää kun videossa ei ole ääntä joten siitä ei näe kuinka nopeasti se reagoi käskyyn, joutuu uskomaan minua kun sanon että nopeasti. Hassua sinänsä että ei olla ikinä tehty läpijuoksuja mutta se ei juuri koskaan ennakoi muuten kuin pitämällä juoksuvauhdin hitaana. Toisaalta ennakointi ei ole ollenkaan ollut ongelma Haurun kanssa muissakaan asioissa. Tämän videon aikaan oltiin vielä vaiheessa jolloin vapautan sen välittömästi namikupille useammin kuin en, nykyään haluan useimmiten kunnon pysähdyksen. Tietenkin ihan aina tehdään myös suoraan vapautuksia jottei homma mene tyhmäksi.

Yksi liikkeestä seisominen jostain syystä ja sitten mini-neliökävely (kun isompi ei olisi mahtunut kuvaan). Mulla on näköjään sattunut editointi virhe ja olen laittanut väärän neliön, tehtiin nimittäin tuo kaksi kertaa ja toinen niistä loppuun asti. Ärsyttävää :( Siinä Hauru meni maahan heti mutta lähti huonosti seuraamaan maasta. Mistä johtuen loppuun tuollainen maahanmeno- juttu jonka oli tarkoitus jättää Haurulle mielikuva siitä että maasta seuraamaan lähteminen on hieno juttu. No olkoon nyt näin sitten. Tosi huonoja maahanmenoja molemmat mutta se on Haurulle aika tavallista, välillä se menee tosi nopeasti ja välillä tuollain istumisen kautta. Kun Haurulla on huono kouluttaja joka opetti sen pentuna väärin. Tällä kertaa annoin Haurulle namin aina kun se valitsi oikean asennon, joskus se saa sen sitten kun palaan sen luokse, joskus seuraamiseen lähtemisestä, ylipäätään vaihtelevuus olisi päämääränä.

Lopuksi noutamista missä näkyy että se ei ole todellakaan kisa-valmis liike. En tiedä millä tuohon piskiin saisi vauhtia. Namit, lelut tai karkuunjuokseminen tekee asiat vain pahemmiksi mutta tämä on sitten ensivuoden ongelma. Nyt on nouto tauolla etten painosta sitä vieläkin huonommaksi.


perjantai 18. syyskuuta 2009

Agiliitelyt

Mentiin siis agiliitelemään. En tiedä oliko syynä eilinen väsytyslenkki, ilta- ja aamuruoan välistä jättäminen, kuun asento vaiko se että käytiin juuri ennen treenejä juoksuttamassa Haurua, Camillaa ja Miinaa pellolla mutta pikkumies oli selvästi paremmin kuulolla kuin aikaisemmin. Olin myös varannut mukaan vähän isompia veriletun palasia nameiksi joten ehdin juosta Haurun kiinni ennenkuin se pääsi lähtemään namilautaselta hömpöttelemään. Oikein hyvä, ensimmäinen kerta kun Hauru ei kertaakaan päässyt palkkaaamaan itseään juoksemisella tai haistelulla.

Treenaajia oli tullut paikalle tosi monta joten ei ehditty kauheasti ottaa mutta eipä sitä aina tarvikaan. Ja odottaminenhan on Haurulle ihan tarpeellista harjoittelua. Nätisti Hau olikin eikä edes vinkunut kauheasti. Koiriin se suhtautui ihan rauhallisesti paitsi isolle tanskandoggi- uros Göstalle piti raivota heti kun se tuli ulos autosta. Gösta oli kai Haurusta pelottava vaikka ei se aina muutenkaan tykkää toisista uroksista. Gösta oli kuitenkin ihanan rauhallinen ja myöhemmin pojat vähän haistelivat (ja Hauru koitti napata Göstaa kuonosta) joten ehkä Hau vähän huomasi ettei isojakaan koiria tarvitse pelätä. Ymmärtäähän sen kun Haukku raukka ei ole tottunut tanskandoggeihin kotona... (Tähän se silmienpyörityshymiö.) Ihmisten kanssa Hauru oli ihan oma vanha itsensä, ei välittänyt vaikka miespuolinen henkilö kumartui vähän sitä kohti ja moikkasi muutenkin kaikkia reippaasti. Varsinkin niitä keillä oli nakkeja.

Itse treenit aloitettiin hyppytekniikalla kuten tavallista. Hauru hyppäsi tosi hienosti ja piti päänsä alhaalla. Rengas meni samoin tosi hyvin, Hauru jopa eteni itse luvan saatuaan kun yleensä minun pitää mennä koko ajan sen vierellä "kannustamassa". Taitava Hauru, ehkä se alkaa jo vähän tajuta ettei tarvitse sitä kontaktia pitää ihan jatkuvasti vaan eteensäkin on suotavaa katsoa. Puomiin koitettiin saada lisää vauhtia ja kyllä suurin este siinä on etten uskalla antaa Haurun mennä kovin nopeasti kun se ei osaa kontakteja vielä kovin hyvin. Minna oli kyllä stoppaamassa sen mutta siltikin... Kepit tehtiin pari kertaa, en nyt ota niistä paineita. Ei se ainakaan paranna tilannetta jos alkaa ärsyttämään jo niiden ajatteleminenkin :P Lopuksi tehtiin este ja siitä putkeen, ensin meni hyvin mutta sitten Hauru alkoi kääntyä ympäri putken suulla. Luulen että siinä oli joku haju + taisin ainakin kerran vahingossa kutsua sen pois putken suulta hätäilemällä mutta saatiin onnistumisiakin.

torstai 17. syyskuuta 2009

Energiaa riittää

Käytiin tänään kunnon kiipeilylenkillä erittäin hankala maastoisessa metsässä. Ihme apina tuo pikkumies vaikka välillä se kyllä kokee "epäonnistumisiakin". Hau ei uskonut ennen kuin kaksi kertaa kokeiltuaan että oja jonka päälle on kasvanut paksu heinäkerrostuma ei kestä päälle hyppäämistä kun siellä alla oli kuitenkin varmaan puoli metriä vettä. Kiipesin aika korkean kiven päälle kun toivoin että näkisin jotain vihjeitä missä ollaan ja sinnekin Hauru seurasi hyppäämällä aina pienemmältä kiveltä vähän isommalle kunnes se oli päässyt minun luo. Ei sovi näin hermoheikkoiselle omistajalle kaikki nuo sen tempaukset.

Jos joku olisi ollut tiellä katsomassa kun tultiin ryteiköstä takaisin oltaisiin oltu varmasti kiinnostava näky. Ensin ilmaantuu Hauru kauheata vauhtia ja jää odottelemaan tielle täysin puhtaana ja suittuna joskin hieman märkänä. Sitten ilmaantuu ihminen jonka hiukset muistuttaa linnunpesää kaikkine tikkuineen ja joka paikkaan oli tarttunut lehtiä ja neulasia. Lopuksi esiin möngertää otus jonka ulkomuotoa ei pysty erottamaan sillä siihen on tarttunut puoli metsää, vähintään...

Vähän koitettiin siistiytyä ja mentiin sitten pellolle jossa Hauru ja Max juoksivat hyvän aikaa. Hauru kävi myös pyörimässä lehmän lannassa mutta ei ihme kyllä yrittänyt sitä enää uudestaan kun kielsin. Tilaisuuksia olisi kyllä ollut. Mentiin vähän uimaan jotta Hau puhdistuisi ja sitten käveltiin vielä ainakin tunnin verran helppokulkuisemmassa metsässä.

En tiedä ollaanko menossa huomenna agiliitelemään mutta ajattelin koittaa väsyttää jätkän kunnolla kaiken varalta. Jos Hauru vaikka jaksaisi keskittyä minuun kun on saanut tänään toteuttaa itseään oikein urakalla. Jää nähtäväksi, jos nyt ylipäätään mennään treeneihin.

Gizmo kääpiösnautseri on vanhemmillani hoidossa ja sekin on energinen tyyppi kyllä, ainakin kun tehdään temppuja. En ikinä muista Gizmon käskysanoja ja Gizmo ei kuuntele mitä minä puhun muutenkaan mutta hyvin sujuu :D Ensin Gizmo aina tarjoaa peruuttamista kun se on minun lempitemppu ja sitten jos ei namia heru tulee kaikkea muuta maahanmenemisestä nenän koskemiseen. En tiedä osaako Gizmo jo kierähtää mutta opetin sille sitä tänään ja fiksu likkahan se on, tietää mitä siltä halutaan yhtä nopeasti kuin Haurukin. Toisin kuin eräs nimeltä mainitsematon basenji... Susikin on tosi ahne joten sitä on helppo motivoida heiluttamalla namia sen edessä mutta sillä kestää todella kauan oppia tekemään mitään uutta tai yhdistellä asioita itsenäisesti. Gizmo muistaa pienen käsiavun kanssa uuden asian heti kun olen kerran "näyttänyt" sen, ihan samoin kuin Haurukin, vaikka eihän ne ihan oikeasti opi kerrasta. Tietty Susia ei ole koulutettu kuin vasta seitsemänvuotiaasta lähtien, tietenkin sillä on vaikeampaa. Ja se on kuitenkin basenji :P

keskiviikko 16. syyskuuta 2009

Jotain tokoilun tapaista

Luoksetulon puysäytys tuntuu nyt edistyvän pikkuhiljaa, sekunnin seisominen sujuu jo. Jotenkin Haukku saisi pysähtyä vielä terävemmin mutta täytyy kai nyt tyytyä tähän ja koittaa parantaa sitten kun se tajuaa hommasta jotain. Aika tyhmää mutta minkäs teet. Ja kyllähän se pysähtyy kuitenkin ihan aikailematta, ei siitä ole kyse.

Tehtiin myös yksi mini neliökävely vai mikä sen nimi oikeasti on. Hyvin Hauru osasi muuten mutta maasta suoraan seuraamaan lähteminen ei ollut kovin kaunista. Harjoiteltiin sitten tätä erikseen vähän lisää. Ja paikalla makuu. Hauru alkaa olla vähän levollisempi ja olen onnistunut pidentämään aikaa aika hyvin, tosin häiriötä ei saa olla liian lähellä. Kyllä se siitä.

Olen videoinut melkein kaikki meidän pihatreenit ja täytyy katsoa jossain välissä jos jotain pätkiä laittaisi tuubiin vaikka niistä puuttuu äänet ja on aika... kiinnostavia kuvakulmia kun en osaa pysyä kuvan sisällä :P

tiistai 15. syyskuuta 2009

Ihan tavallinen päivä

Ei Hauru tänään muistanut mitään koko kolarista, hyvä niin. Lenkillä nähtiin lehmiä ekan kerran hyvin läheltä ja Haurusta ne oli myös ihan tavallisia. Hassua kun hevosia se vähän pelkää ja haukkuu niille, lehmiä se korkeintaan vähän katsoi. Ja kumma sekin miten aina tulee käveltyä suunnilleen samaa vauhtia vaikka nytkin luulin että meillä meni vaikka kuinka kauan kun pysähdeltiin jahtaamaan lintuja (no Hau jahtasi, minä seisoskelin katsomassa), juoksemaan metsässä (taas Hau juoksi minun katsellessa), katsomaan niitä lehmiä ja juomatauoillekin aika monta kertaa. Ja siltikin n. 15km käveltiin n. 3 tunnissa. Suunnilleen ihmisten normaalia kävelyvauhtia mentiin siis.

maanantai 14. syyskuuta 2009

Onni onnettomuudessa

Aamulla aloitettiin paikallamakuulla, koitin keksiä kaikkea häiriötä mitä voisin itse tehdä mutta eipä Hauru paljon välittänyt. Muutama asia sai sen nytkähtämään mutta pysyi, yhksi näistä oli lentävä omppu hyvin läheltä. Hau avasi jopa suunsa ja koitti ottaa kopin mutta kaikki tassut pysyi paikoillaan. Se sai tuosta hyvästä namia mutta hetken päästä kävi kuitenkin hakemassa "pallon" :D Ei pystynytkään vastustamaan kiusausta kun se oli vielä jäänyt siihen ihan lähelle. Mutta olin aika yllättynyt miten hyvin Hau pysyi kun ei sen kanssa mitään tällaista ole oikeastaan ennen tehty. Tuntui vähän koiran kiusaamiselta kun tuskin nyt kuitenkaan toko- kehässä palloja lentelee mutta tulipahan kokeiltua. Voisi varmaan kokeilla varovasti paikallamakuuta samalla kun koulutan Maxia mutta voi olla että edelleen se olisi liikaa, pikkumies on aika mustasukkaisuuteen taipuvainen tyyppi :P

Sitten lähdettiinkin vähän kaupungille, tarkoituksena oli kuvata Haurun alo hyppy mutta koirakerho olikin jo muuttanut uudelle kentälle minne ei sitten viitsitty siirtyä vaikka se on siinä aika lähellä. Pitäisi kai paremmin seurata mitä ne puuhailee mutta me ollaan jääty tällaisiksi näkymättömiksi jäseniksi... Täytyy koittaa myöhemmin uudestaan mutta nyt tyydyttiin sitten kävelemään ja katselemaan ihmisiä. Taitaa kyllä narun tämä pää olla enemmän sosiaalistamisen tarpeessa, tämä on sentään pieni paikka ja puolessa tunnissa ehdin jo ärsyyntyä ihmisiin ihan kiitettävästi. Eikä ainoastaan seuraavan tapahtuman takia.

Koettiin nimittäin pikkukoiran elämän järkytys, kyllä itsekin säikähdin. Oltiin risteyksessä ja joku vatipää autoilija kaverinsa kanssa päätti ilmeisesti viime hetkellä sittenkin kääntyä ja melkoisessa vauhdissa. Ehdin vain ajatella että ei muuten onnistu kun tyypit jo rysäyttikin valotolppaan joka kaatui suojatielle. Siitä ne sitten jatkoivat matkaa autolla joka oli hyvin heikossa hapessa, joku lähti seuraamaan niitä polkupyörällä joten auton rekkari varmaankin meni poliiseille. Kukaan sivullinen ei onneksi loukkaantunut. Hauru pelästyi enemmän kuin ikinä ennen, se vain istui mun jaloissa ja kun siitä lähdettin se kulki ihan vierellä häntä koipien välissä pitkän aikaa :( Lopulta Hau onneksi reipastui ja nosti häntää vähän ylös vaikka se edelleen pelästyi jos jonkun jarrut kirskahtivat tai joku kovaääninen auto tai muu meni ohi. Samaten se tuntui reagoivan autoihin joista kuului basson jumputus vaikka minusta sillä autolla ei ollut mitään musiikkia päällä. Toivottavasti tuo viimeinenkin pelko hellittää, meillä on kuitenkin nuo paikalliset motoristit oikeastaan aina paikalla joten ei ole kovin kiva jos se alkaa nyt sitten pelätä niitä. Tosin kun käytiin siinä pihalla niin ei se tuntunut olevan millänsäkään, ehkä tutut paikatkin auttoi olemaan ihan rauhallisilla mielin. Onneksi Hauru jäi haistelemaan jotain puskaa eikä ehdittykään valoista tien yli, oltaisiin varmaan jääty suoraan alle.

sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Kolme vuotta MaxaMakkaraa

Taas nähtiin että pitäisi valittaa enemmän, tämän päivän pysäytyksissä Hau reagoi joka kerran pysäytyskäskyyn. Sitten tuleekin varmaan seuraava hankala osuus kun pitäisi saada vähän aikaa pidennettyä.

Lenkillä Hauru taas todisti olevansa ihan tottelevainen vaikka minä en sitä uskokaan. Se ajoi lentäviä kurkia takaa pellolla, mikä on aina yhtä hyvää hupia vaikka kai se tajuaa että ne on ihan liian korkealla kiinni napattaviksi? Joka tapauksessa siinä riekkuessaan se yhtäkkiä ampaisi jonkun muun asian perään, ei hajuakaan minkä. Mutta kääntyi heti takaisin kun huusin. Samaten se tuli sivulle ja ohitti siinä sauvakävelijät vaikka oli edelleen hyvin riehakkaissa tunnelmissa. Eikä räyhännyt vastaantuleville koirille. Kiltti pikkuinen.

Tänään taisi muuten tulla täyteen Maxin kolmas vuosi minulla. Jos en muista kuukautta väärin... En jaksa tarkistaa kun ei ole tapana juhlia vuosipäivä kuin satunnaisesti. Enderkin täytti tuossa juuri neljä vuotta olisikohan ollut kolmas päivä.

lauantai 12. syyskuuta 2009

Max häiriökoirana

Eilen piti ottaa pikaiset tokoilut mutta Hauru ei kyennyt menemään maahan eikä myöskään seuraamaan kentällä tietyissä kohdissa... että sellainen päivä. Tiedä sitten oliko maassa jotain hajuja ja niiden lähelle ei voinut mennä mutta ei sitten tehtykään mitään, lopettettiin ensimmäiseen onnistuneeseen maahanmenoon. Myönnettäköön että oltiin lapsien läheisyydessä ja Hauruhan ei pidä lapsista mutta... enpä oikein usko että tuo ihan siitä johtui. Outoa.

Tänään sitten aika varovaisin mielin kokeiltiin liikkeestä seisomista mikä onnituikin ihan ok ja nurmikollakaan ei ollut enää mudin mieltä järkyttäviä kohtia. Tehtiin myös liikkeestä istu ja maahan, hyvin osaa. Seuraamistekniikkaa, ihme koiruus tuo kyllä on. Niin se vain kääntyili ja vääntyili mun vierellä, ihan sama mitä yritin sen päänmenoksi keksiä niin se oli tilanteen tasalla ja jos se sattui menemään vinoon niin korjasi heti itse. Peruutuskin onnistuu välttävästi, edelleen takapuoli tahtoo kiertyä mutta kyllä Hau jo tietää mitä sen pitäisi tehdä. Omistaja sen sijaan voisi opetella kävelemään suorassa... Luoksetulon pysäytystä on tehty muutama toisto joka päivä, ei ole edennyt yhtään mutta ehkä se siitä? Oikea murheenkryyni tämä liike näköjään.

Maxin ja Haurun kanssa paikalla makuuta baarin lähistöllä, ei menty nyt ihan ihmisten sekaan kun Maxin kanssa ei olla pitkään aikaan tokoiltu häiriön alaisena tai otettu kovin pitkää paikallamakuuta. Se nousikin kaksi kertaa, ekasta noususta Hauru ei välittänyt yhtään eikä siitä että menin korjaamaan Maxin takaisin paikoilleen. Tokalla kerralla Max päätti kävellä Haurun yli (pölvästi kun on) jolloin Hau nousi vähän epävarmana istumaan mutta palasi maahan pyynnöstä. Kaipa sitä itsekin nousisi jos tuollainen rontti tulisi niskaan :P Sitten Maxikin pysyi maassa ja vähän ajan kuluttua Hauru laittoi pään alas ja rentoutui! En oikein tiedä olisiko pitänyt mutta kävin kehumassa sitä ja lopetettiin harjoitus siihen. Ensimmäinen kerta kun Hauru ei ole koko ajan jonkinlaisessa valmiustilassa. Jee! Johtuikohan tuo Maxin mukana olosta? Luulisin että ei mutta sitähän nyt ei voi tietää. Toisaalta Hauru on ennenkin oppinut asioita matkimalla Maxia. Harmi vain että Max ei osaa luoksetulon pysäytystä :P (Max muuten nyt tauonkin jälkeen inhoaa tulla sivulle. Vitsit kun tajuaisi mikä siinä on vaikka samapa tuo kun en minä tuota herraa osaa koevalmiiksi saada muutenkaan.)

Kätyiin sitten lyhyellä lenkillä mutta pojat sai juosta sitäkin enemmän. Ensin Hauru piti vähän omaa kivaa jahtaamalla lintuja pellolla, Max juoksi mukana vaikkei mitään tajunnutkaan asiasta. Sitten Max meni uimaan ja Hauru myös, tosin vahingossa. Max hyppäsi veteen kohdasta jossa ranta on äkkisyvä, Hauru tietty perässä. Jätkä kapusikin vähän äkkiä ylös huomattuaan että jalat ei ota pohjaan mutta ei se siitä mitään traumoja saanut. Siirryttiin pikkuhiljaa meidän tavalliseen paikkaan ja siellä Hau meni ihan tavallisesti veteen. Ehkä se joskus alkaa uimaankin. Maxin uitua kyllikseen pojat juoksi vielä pellolla pallon perässä jotta Makkara vähän kuivuisi. Ei se kyllä oikeasti mitään kuivu mutta olipahan niillä ainakin hauskaa.

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Eikä se ole edes harmaa

Ei olla tehty paljon mitään koulutuksellista koska Sapilla on juoksut joten Haurun aivot eivät ole tavoitettavissa. Soita uudestaan ensiviikolla. Musikaalinen lahjakkuus on sen sijaan taas hyvin havaittavissa, kuten viimeksikin kun naapurustossa oli juoksunarttuja. Hauru osaa jo ainakin Hopeisen Kuun (tietty) ja sitten Tytöt Tykkää. Parasta osatakin kun harjoitukset alkaa jo aamu kahdeksalta.

Tänään paikallisella moottoripyöräseuralla oli taas joku miitinki joten mentiin kuitenkin kokeilemaan paikallamakuuta häiriön alaisena. Saatiinkin kaikennäköistä häiriötä motoristeista ja heidän pyöristään keihäänheittäjään! Hyvin Hauru oli aloillaan tosin pidin harjoituksen mahdollisimman helppona, palkkasin n. 10-20 sekunnin välein ja välimatkankin pidin aika lyhyenä. Parempi kaiketi tehdä pikkuhiljaa kun tuo jäppinen on muutenkin niin huono olemaan aloillaan...

Loppulenkki olikin ihan mukava kunnes kuljettiin metsässä ilmeisesti tuoreiden jänisten jälkien poikki. Suuri metsästäjä ei tietenkään jätä moista tilaisuutta käyttämättä varsinkin kun aamuruoka jäi välistä lauluharjoitusten vuoksi. Edelleenkään Hau ei mene juurikaan pois mun näköpiiristä mutta ei se kyllä tottelekaan. Siis jos en ehdi kutsua sitä juuri silloin kun se bongaa ne jäljet, eli ennenkuin se lähtee ajamaan niitä. Tuli siinä odotellessa mieleen että Hauruhan on hyvin vahvasti kaksiviettinen mikä on kai suuresti toivottavaa ainakin suojeluharrastajien mielestä. Erinomaista harrastuskoira materiaalia siis. Tosin ehkä se ei käy jos ne kaksi viettiä ovat sukupuoli- ja riistavietti... :P

On Haurulla toki muitakin toimivia viettejä, yksi vähän erikoisempi on lippalakkivietti. Sitä Hau esitti taas tässä päivänä eräänä kun Jenna ja Niilo olivat mukana lenkillä. Hauru kun pääsi irti remmistä se nappasi lippiksen Niilon päästä ja juoksi se suussaan keskelle peltoa. Onneksi Hauru on hyvin koulutettu ja toi sen ehjänä minun käteeni. Heti kun se oli ensin juossut ympyrää pellolla ehkä viitisen minuuttia. Lippis sai vähän liikuntaa.

(Ei saa ottaa vakavasti.)

lauantai 5. syyskuuta 2009

Hetkellinen tyylin vaihdos

Aamulla Haurun vasen korva oli pystyssä. Se on ollut ennenkin mutta yleensä se putoaa alas nopeasti, nyt se oli vaikka kuinka kauan ja aloin jo ihmettelemään että meinaako se nyt tosissaan ruveta korvapuoleksi. Mutta lupsahti se sitten lopulta (tietenkin heti kun tajusin ruveta kaivelemaan kameraa). Hyvä niin koska Hau on niin oudon näköinen korva ylhäällä :P Tästä kyllä huomaa miten pienestä sen korvien asento on kiinni.

Sateinen sää on ilmeisesti tuonut sammakot esiin ja varsinkin pikkusammakkoja loikkii joka paikassa. Hauru on ilmeisesti kuullut sammakonreisistä ja himoitsee niitä kovasti mutta toistaiseksi koipeliinit ovat selvinneet kohtaamisista hengissä.

Ollaan harjoiteltu lähinnä tuota uutta luokstulon pysäytystä, sujuuhan se. Kyllä tämä tästä taitaa onnistua.

torstai 3. syyskuuta 2009

Kierrätys on hyvä asia

Koirille rähjääminen omalla reviirillä vaikuttaisi olevan historiaa. Hauru ei ole räyhännyt enää kenellekään ja tilalle on tullut vetäminen (samalla tavalla menee siis kuin ohitukset muuallakin). Katsotaan josko saan joskus innostuksen puuskan ja opetan vetämisenkin pois :P Mutta ainakin mielentila on suht rauhallinen ja ystävällinen (kai) eikä 'syön teiät kaikki!!!'

Luoksetulon pysäytystä alettiin nyt harjoittelemaan toisella tyylillä. Tähän asti Haurun kanssa olen kokeillut perinteisellä? pallo lentää tekniikalla mutta sehän ei mennyt hyvin. Hauru arpoo vaihtoehdoista pydähdyn heti, pysähdyn metrin-kahden viiveellä tai en pysähdy ollenkaan...

Nyt otin käyttöön namilautasen jolle vapautin Haurun sen juostessa minua kohti. Kääntyi heti jokaisella kerralla. Siitä sitten pidennetään aikaa = luoksetulon pysäytys. Toivottavasti :P Toimi ainakin miljoonasti paremmin kunhan vain en itse sekoilisi kaikkien käskyjen kanssa. Kuitenkin tiedän ettei Hau innostu leluista kauhean paljon joten olisi ollut paljon loogisempaa tehdä heti aluksi näin...

Noutoa. Luulen että tämä joutaa tauolle, edistymistä ei minusta tapahdu enään joten turha sitä on jankata kun se ei muutenkaan ole Haurun lemppariliikkeitä ihan selvästi. Voisi pitää tauon ja kokeilla sitten tunnaria vaikka.

Paikalla makuuta Sälinkään keskustassa mutta ei kyllä saatu häiriötä yhtään sen enempää kuin kentälläkään. No olipahan ainakin vaihtelua paikkassa.

Kiertämistä, on se vaan kummallista. Joskus Hauru menee mistä aita on matalin ja saattaa lähteä ihan vastakkaiseen suuntaan kiertämään jotain pienempää ja lähempänä olevaa asiaa. Joskus se taas lähtee jonnekin tosi kauas ilman mitään järkevää syytä. Tänään se alkoi sitten niputtamaan asioita yhteen, pyysin sitä kiertämään opastaulun niin se kiersi sekä sen että viereisen liikenne merkin. Ja joka kerran sama juttu. Samoin eräs pensas ja puu oli sen mielestä sellaiset ettei niiden välistä voinut mennä vaan piti kiertää molemmat... ja niillä oli sentään ainakin kolme metriä rakoa... Hullu mudiainen :)

Kuppiin meneminen oli hyvin hallussa, tällä kertaa metallikuppiin mentiin myös ongelmitta. Pitäisi harjoitella tuota vähän enemmän niin voisi taas vaihtaa pienempään astiaan. Tällä viikolla ainakaan ei kai olla menossa agiliitelemään joten pitäisi saada aikaiseksi käydä harjoittelemassa keinua pari kertaa itsenäisesti.

keskiviikko 2. syyskuuta 2009

Vauhtia

Vauhtiluoksetuloja ja sinne väliin yksi kokonainen joka meni tosi hyvin. Hau tuli reippaasti loppuun asti mutta silti tarkasti sivulle. Hauru ei muuten liiku paikaltaan vaikka sanon sille mitä jos en kutsu sitä nimeltä X)

Noutoa, tai lähinnä noutokapulalla leikkimistä. Toisaalta "vähän" huolestuttaa mutta muut jutut ei oikein tunnu toimivan. Hauru noutaakin tosi hienosti ja ote on useimmiten hyvä + osaa korjata sen itse jos siitä nyt on mitään varsinaista iloa. Malttaa kaikesta riekkumisesta huolimatta olla varastamatta jos pyydän sen sivulle eli toistaiseksi menee edelleen hyvin.

Liikkeestä seisomisia, hyviä mutta selkeästi tämä on aina vain se kaikkein epävarmin asia. Liikkeestä maahan ja istu sujuu hienosti joskin joskus se jää tosi vinoon, pitää alkaa kiinnittää enemmän huomiota palkan suuntaan.

Luoksetulon pysähdyksiä, ei sujunut todellakaan. Blaah. Tämä ei näemmä edisty yhtään vaikka välillä meneekin paremmin :(

Yksi perus paikalla makuu. Hauru huomasi kivan värisen lehden kentän reunalla ja alkoi katsella sitä siihen malliin että olin ihan varma että se lähtee mutta ei. Hyvä homma siis, pitäisi alkaa tosissaan makuuttamaan sitä pitkiä aikoja mutta kun se on niin tylsää puuhaa...

Ryömiminen sujuu jotenkin, parin askeleen välein täytyy palkata tai peppu nousee mutta eipä sitä ole paljon harjoiteltukaan vielä. Kiertäminen menee tosi hienosti :D Hauru kyllä "huijaa" eli valkaa itselleen mieluisampia kierrettäviä vaikka se ihan varmana tietää mitä osoitan. En meinaa tuohon puuttua kun ei sillä nähdäkseni ole mitään väliä.