torstai 26. marraskuuta 2009

Tulisipa lunta

Nyt onnistuu jo namin koskeminen, oikeastaan Hauru osaa muutenkin koko tempun mutta paljon hiomistahan siinä vielä on. Täytyy katsoa jos saisi videoitua sitä jossain välissä.

Eilen käytiin illalla metsässä, ärsyttävää kun on niin pimeää ja märkää :/ Vilkkupanta oli käytössä ja se on kyllä tosi kiva kun näkee missä tuo kikkurainen menee vaikka toisaalta se panta sokaisee aika paljon kun ollaan muuten täysin pimeässä. Ei se onneksi tuntunut Haurua itseään haittaavan, ilman valoa sitä ei kyllä voi kunnolla laskea irti. Ja vaikka en usko että kukaan muu kulkee tuolla niin onpahan ainakin varoitusta muille ulkoilijoillekin. Näkevät että sieltä tulee kauheaa vauhtia liikkuva avaruusalus tai mahdollisesti poliisin partio, valo kun on sini-puna-valkoinen.

Kuulin myös että vanhempiani on alkanut vaivata hyvin itsepintainen stalkkeri. Joka päivä se tuijottaa sisään heidän olohuoneen ikkunasta ja välillä jopa nuolee ikkunalasia... Aika järkkyä. Äitini on jo uhkaillut soittaa poliisille, tuntomerkitkin kun on hallussa. Tyyppi on kuulemma ihan Kalle Palanderin näköinen paitsi musta... Minusta ne vähän ylireagoi, ei kai se nyt haittaa jos toinen vähän katsoo? Ei tarvi heti hermostua. Sitäpaitsi itsepähän ovat laittaneet puutarhapöydän ikkunansa alle niin että siihen on hyvä hypätä istumaan ja sieltä katsella Lulua, Safia ja kissoja. (Hulluilla on halvat huvit ja Haurulla ilmaiset.)

maanantai 23. marraskuuta 2009

Koskemistemppu edistyy?

Yllättävän hankalaa on ollut opettaa Haurulle nenällä koskemista, kun laitoin kohteen (pullonkorkki alunperin) maahan Hauru alkoi heti tarjota tassuja tai nostamista... mutta nyt koskeminen on jo hyvin hallussa.

Tänään nostettiin vähän vaikeustasoa lisäämällä peliin jätä- käsky. Hauru tajusi heti, Hau tietenkin tarjosi koskemista joten sanoin jätä ja Hauru otti askeleen taaksepäin ja kävi istumaan. Istuminen on sen oma lisäys jota se ei yleensä tee jättämisessä mutta mikäs siinä, jos Haurun omat ideat on käyttökelpoisia niin kyllähän ne mukaan otetaan. Palkkasin aina välillä heti suoraan koskemisesta tai jättämisestä, välillä tehtiin sarjoja ja hienosti toimii. Fiksu mies. Ja selvästi tietää mitä koske tarkoittaa ainakin jollain tasolla.

Sitten pitäisi sitten saada sama onnistumaan namin kanssa. Kokeilin sellaista nappulaa jota Hauru inhoaa mutta silti Hau yritti nostaa sen maasta. Koska näytti että onnistumisia ei tule vaihdoin takaisin pullonkorkkiin ja kokeiltiin myös erilaisilla leluilla ja muilla esineillä. Niillä toimi hyvin, paitsi palloa kun pyysin koskemaan Hauru aina läppäsi sen tassulla lähemmäs ja koski sitten :D Eli vielä harjoitellaan näillä ja kokeillaan joskus myöhemmin uudestaan namin kanssa. Ja lisätään peruuttaminen koska senkin Hauru periaatteessa jo osaa.

Jalan yli hyppäämistä ollaan kanssa harjoiteltu taas, jostain syytä Hauru menee siitä ihan kauheille ylikierroksille aina vaan. Hauta pitää rauhoittaa aika ankaran oloisena tai nanosekunnissa minulla on käsissä hulluna riekkuva mudi joka ei kuule mitään... Ei nyt voi noin hauskaa olla?

Kaukoja on kanssa otettu, tekniikan muistuttelua ihan läheltä. Turha edetä kovin nopeasti kun ei ole mikään kiire, otetaan aina välillä kauempaa ja useimmiten ihan läheltä. Ja muitakin tokon perusjuttuja ollaan tehty vaikka varsinaisesti ei olla treenattu mitään.

perjantai 20. marraskuuta 2009

"Etälauma" kutistui

Vanhempani olivat kutsuneet eläinläkärin kotiin täksi päiväksi, heillä on nyt kaksi koiraa vähemmän kun Ringo lopetettiin luusyövän takia ja spanieli Calle takapään heikkouden vuoksi :( Ikävää kun Ringo oli kuitenkin vielä nuori, vasta kuusi vuotias. Epäonninen pentue tämä, Ringo on jo neljäs nuorena kuollut tästä katraasta. Calle olisi täyttänyt tammikuussa 15 mikä on jo ihan hyvä ikä.

Samantien rokotutin sitten omat koiruudet. Olisihan Haurun voinut piikittää lonkkakuvien yhteydessä mutta ainakin kaikilla on rokotukset nyt samassa ajassa. Vieras tyyppi omalla alueella joka alkaa kopeloimaan oli vähän liikaa ja Haurua alkoi jännittää vaikka sitä ei eläinlääkärit yleensä haittaa. Isäni auttoi nappaamalla Haurun syliin ja saatin jäppinen pisteltyä ongelmitta, muuten Haurusta oli tosi kivaa kun joku kävi (ja ell sai muistoksi kuraiset housut :/ ) Lonkkakuvista puheenollen tänään tuli viesti että tulokset saisi vaikka heti jos olisi Omakoira- käyttäjä. Mutta kun en ole niin pakko vain jatkaa odottamista.

Olen nähnyt jo useamman koiran tekevän namin/lelun lähestymistemppua, esim tämän videon alussa. Me aloitettiin nyt siitä että Hauru osaisi edes koskea käskystä :P Huomasin nimittäin että Hauru on tottunut aina käyttämään hampaitaan eikä osaa ihan vain tökätä nenällä :D (Tai opetin sille tuota vähän valojen päälle laittamista varten mutta Hauru itse siirtyi käyttämään tassujaan mikä sopi minulle joten se siitä...) Aika hyvin Hau alkoi tajuta että palkkasanaa ei kuulu jos käyttää hampaita tai kieltä. Tässä on vain niin monta osaa että saa nähdä kyllästynkö ennen kuin ehdin opettaa koko jutun, olisihan tuo kyllä aika hauska vieraiden viihdyttämiseen. Tosin aika monet pitää Haurua jo nyt superälykkäänä kun se esittelee taitojaan, ei-koiraihmiset eivät kaiketi tiedä miten helppoja Haurun osaamat temput on ollut opettaa :)

tiistai 17. marraskuuta 2009

Motiivikonflikti

Haurulla oli kauhea ongelma, nimittäin liian monta kivaa lelua. Se kävi vuoronperään vinguttamassa kaikkia lelujaan sekä järsimässä luuta. Nyt lelut ei ole enään ihan niin kiinnostavia mutta edelleen Hauru ottaa sekä luun että jonkun vinguista ja leikkii niillä vuoronperään. Hömppä koira :D On varmaan aika raskasta Haurunkin elämä kun on tuollaisia ongelmia. Olen pelannut aika paljon yhtä peliä (Dragon Age, ihan hauska) ja mistähän Hauru tietääkin vinguttaa/kolisuttaa luuta aina keskustelujen aikana? Piti laittaa tekstitys päälle kun en kuullut puoliakaan siitä mitä hahmot koettaa minulle selittää, tee siinä sitten valtakuntaa koskevia päätöksiä :P

Tänään kokeiltiin ensimmäistä kertaa s-i-m-i-s-m, välimatkaa ehkä vähän reilu metri että voin tarvittaessa puuttua tilanteeseen :P Lähinnä epäilin jos Hau ei vieläkään kunnolla hahmota istumisesta seisomista mutta se menikin ihan täydellisesti. No on sitä jankattukin ja ihan läheltä onnistuu jo hyvin, näköjään siis vähän kaueampaakin :) Viimeinen maahanmeno oli hieman huono (tai ei ehkä huono mutta erilainen kuin olen opettanut) mutta ei Hauru kuitenkaan liikkunut koko jutun aikana eteenpäin ollenkaan. (Eikä Hau enää liiku niin paljon taakse kuin alunperin.) Hienointa oli ehkä se ettei Hauru kertaakaan ennakoinut ja selvästi kuunteli mitä sanoin.

lauantai 14. marraskuuta 2009

Totteleva Hau

Hauru ei vieläkään ole oikein sisäistänyt i-s vaihtoa, muut menee hienosti. Eiköhän tästä talven aikana ihan hyvä tule, kai tuo istumasta nouseminenkin joskus sen tajuntaan uppoaa. Ollaan myös pelattu paljon asento peliä missä huomaa miten huonosti Hauru menee edelleen maahan liikkeestä vaikka kaukoissa se onnistuukin moitteita :/

Sivulletuloa ja eri suuntiin liikkeelle lähtöjä, tosi hyviä. Miksipä ei olisi. Yleensä Hauru kyllä menee ekan kerran vinoon sivuaskelissa oikealle mutta muistutuksen jälkeen tekee oikein. Täytyy kädellä ohjata ekalla kerralla ettei se pääse tekemään väärin.

Pitkästä aikaa harjoiteltiin 'Jätä' käskyä joka olikin vähän ruosteessa kun sitä niin harvoin tarvitaan. Mutta äkkiä jätkä muisti ettei saa koskea minulta putoaviin tavaroihin jos kielletään. Haurun ollessa makuulla laitoin sille nameja tassujen ja pään päälle, Haurusta oli taas kauhean noloa mutta hyvin se pysyi aloillaan eikä namit pudonneet omia aikojaan. Täällä vaan rääkätään viatonta mudia...

Lenkillä tässä yhtenä päivänä pari irtokoiraa piiritti meidät metsässä. Molemmat oli onneksi suhteellisen kivoja, toinen tuli kyllä melkein kosketusetäisyydelle pullistelemaan mutta siihen se jäi ja tappeluitta selvittiin. Hauru oli käskyn alla ja käyttäytyi hienosti vaikka sen ilmeestä kyllä näkyi että se olisi halunnut tehdä jotain ihan muuta. Koirat lähtivät siitä omistajansa luo mutta tämä pullistelija tuli takaisin aina välillä. Tehtiin Haurun kanssa sitten vähän tokoa jotta he ehtisivät mennä menojaan riittävän kauas ja päästäisiin rauhassa jatkamaan matkaa.

Paikalla makuu sujui hyvin eikä Hauru edes ajatellut karkaamista, aika oli melko lyhyt kun on niin kylmä jo. Seuraaminen edisti hyvin pahasti siihen suuntaan jossa Hau tiesi irtokoiran olevan mutta sain sitä korjattua aika hyvin ja muistutettua jätkälle että sen pitää katsoa minua ja minä katson ympäristöä. Toiseen suuntaan meni ihan normaalisti. Lopulta vapautin Haurun, pieni virhe. Sehän paukkasi täyttää laukkaa koirien suuntaan mutta kääntyi onneksi käskystä. Vapaa mutta ei niin vapaa :P Hienosti minusta Hauru keskittyi kun häiriö oli sille hyvin suuri.

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Haurun tylsä päivä

Haurulla oli tänään ihan kammottavan tylsää. Aamulla ei saanut aamuruokaa, epistä siis, mutta pääsi sentään auton kyytiin. Hau oli ihan varma että mennään jonnekin kivaan paikkaan, vaikkapa agilityyn. Mutta ei muuten menty, mentiin jonnekin outoon taloon missä oli ihan kauheasti koiria. Olisi voinut olla kivaa kun siellä oli paljon tyttökoiriakin paikalla mutta ei. Tylsä omistaja sanoi että nyt pylly maahan ja olet aloillasi. Haurun mielestä siellä sitten odoteltiin ainakin kolme vuotta ja oli niiiiin tylsää, niiiin niiiin niiiin tylsää. Tuo koira on varmaan nielaissut jonkun vinkuleluistaan... Oli siis ihan kauheaa jos Haurulta kysytään. Onneksi Safira- doggi oli kanssa matkassa mukana ja sitä Hauru sitten koitti vikitellä aina kun minun silmä vältti. Mutta ihanan kiltisti Hauru oli, pikkaisen se vastasi yhden koiran räyhäämiseen mutta muuten se vain katseli kaikkea uteliaana. Ja piipitti. Kun oli niiiin tylsää... No asia kävi varmaan selväksi :P

Onneksi lopulta oli meidän vuoro. Paikkana siis Mevet jossa käytiin tutkimassa pikkumiehen luita. Hauru ei välittänyt mitään kun Axelson tutki sitä ja sitä piikitettiin, Haurusta oli vain kiva että vihdoin jotain tapahtui :D Haurulla onkin kuulemma oikein hyvä huumorintaju, siitä on nyt sitten ihan eläinlääkärin sana. Itse kuvaus sujui ongelmitta ja Hauru heräsi nukutuksestakin aika nopeasti ja alkoi heti vikittelemään narttuja ja hyppimään pöydille. Ei ilmeisesti paljon haitannut :P Ja häntä heilui koko ajan, piippaaminenkin unohtui mistä olin hyvin iloinen.

No ne tulokset sitten. Lonkat olivat Axelsonin arvioinnin mukaan ensin B mutta vaihtoi sitten A/A , kyynärät 1/0 mutta huonompikin nivel on ihan hyvän näköinen ja voi kuulemma tulla liitosta nollana. Polvet olivat puhtaat ja selkä terve eli tyytyväinen saa olla. Tiedä sitten miten ne liitossa arvioi. Ainakin pentuna murtunut jalka on parantunut ongelmitta :) (Safirallakin meni hyvin, parasta A- ryhmää.) Todella hienoa, ehkä minä voin nyt lakata olemasta vainoharhainen tuon koipien kanssa :D

Mentiin sitten käymään M&Mssä koska pitäähän noin hienoista tuloksista tulla lahjuksia :D Olin niin iloinen että Hauru olisi voinut varmaan valita mitä vain kaupasta mutta onneksi sillä ei ole kovin kallis maku. Saaliiksi kertyi kolme vinkupehmoa ja kaksi luuta joista toinen on melkein Haurun pituinen, toinen vähän lyhkäsempi. (Ja Avallon ja Max saivat tietenkin myös lahjuksia.) Haurun mielestä se isompi luu on tietenkin paras, sopii Haurun egolle.

tiistai 10. marraskuuta 2009

Lelujuttuja

Haurulla on yksi tärkeä kriteeri lelujen suhteen, niistä pitää lähteä ääni. Mielellään kova ääni mutta vinkulelutkin käy. Parasta Haurusta olisi varmaan paukuttaa kattilan kansia yhteen tms. jos se vain osaisi... Toinen kategoria on sitten järsittävät muoviesineet. Haurulla kesti aika kauan ennenkuin se oppi tämän mutta Avallonin mielestä ne on parasta (korkit, pullot, kipot kaikki käy) joten lopulta Haurukin näki valon. Niinkin hyvin että kun jätin ruokakupin lattialle josko herra sittenkin päättäisi syödä (taas juoksunarttuja naapurustossa...) niin Hauru söikin ruokakuppinsa. Oli kivaa, kuulemma. Nyt Haurulla on sitten keraaminen kuppi jossa on sakemannin kuvia muistuttamassa sitä poliisikoira Rexistä joka ei varmaankaan syö ruokakuppeja. Tuota uutta kuppiakin on koitettu jo hammastaa mutta se ei tunnu kauhean kivalle hampaissa ja saa olla rauhassa, toivottavasti se nyt kestää ehjänä tai täytyy siirtyä metalliseen versioon. Ja siitä päästään taas niihin kattilan kansiin...

Keltainen vinkupallo on ollut pitkään Haurun suosikki mutta sen on nyt syrjäyttänyt vinkumies. Tänään aamulla vinkumies lakkasi vinkumasta ja se tuotiin minulle korjattavaksi. Selvisi että sen sisällä oleva pilli oli mennyt rikki. Uusia pillejä ei nyt tähän hätään ollut käsillä joten meni vähän askartelemiseksi. Poistin osan miehen sisuskaluista Haurun seuratessa kiinnostuneena, on se kumma kun minä saan leikkiä pumpulilla mutta Haurua aina kielletään... Tungin muovisen vinkulelun pumpulien tilalle ja hyvin kelpasi uusi vinkumies. Äänikin taitaa olla kovempi mikä on tietty Haurusta kivaa, minusta ei niinkään. Mutta pitäähän toisen saada toteuttaa itseään :) Sitäpaitsi aika söpöä kun toinen tuijottaa lelu suussaan että nyt se sitten kuoli :D

Talviprojekti eli kaukot on ollut kovasti työn alla, nyt Hauru ei enää liiku eteenpäin i-s vaan taakse. Itseasiassa se liikkuu aika paljon taakse kaikissa vaihdoissa mutta elän uskossa että välimatkan kasvaessa se korjaantuu. Tai jotain, katsotaan kun minulla on kohta koira joka peruuttaa ulos kehästä kaukojen aikana.

Seuraamista eri suuntiin on myös harjoiteltu, Hauru on vihdoinkin ymmärtänyt että sen pitää ihan omatoimisesti siirtyä mukana jos otan sivuaskeleen oikealle. Muut suunnat menee ihan ongelmitta, oikealle pitää vielä harjoitella lisää jotta Haun perusasento ei jää vinoon.

tiistai 3. marraskuuta 2009

Ajatustoimintaa

Haurusta ei ainakaan voi sanoa etteikö aivot olisi kuuluneet pakettiin, niiden käyttö on vain välillä vähän... erikoista :P

Eilen harjoiteltiin ulkona esineiden kiertämistä, hyvin Hauru osasi ja tällä kertaa ohjautui aika hyvin, pari kertaa se kiersi eri asian kuin olin ajatellut. Hauru oli niin taitava että päätin kokeilla sellaista mistä tiesin ettei se luultavasti ymmärtäisi mitä haluan ja lähetin sen kiertämään maassa olevaa kangasta. Eikä Hauru sitten mieltänytkään sitä esteeksi ja kierteli hetken aikaa koittaen pähkäillä mitä sen pitäisi tehdä. Näytin kangasta mutta Hauru halusi tehdä omat ratkaisunsa joten lopulta se juoksi muutaman metrin päähän, teki iloisen kierroksen itsensä ympäri ja halusi namia tästä mahtavasta suorituksesta :D Ovela ketku. (Ja sitten kokeiltiin sitä kangasta uudestaan ja Hau tajusi sen ihan kivasti apujen jälkeen. Ehkäpä Haurun ympäristönhahmotuskyvyt laajenee tällä tyylillä?)

Tänään kaukoissa Hauru ei saanut vaihtaa asentoa jos avaan suun mutta en sano mitään. Asentojen arpominen johtuu nimittäin ihan selkeästi siitä että Hau näkee minun avaavan suuni ja nopeampi suoritus tulee tietty kun ei turhaan odota äänen muodostumista :P Ihan kivasti jäppinen alkoi tajuta vaikka kokeilikin myös sitä ettei sitten tehdä mitään kun ei kerran namia heru ennakoimisesta. Pitää tehdä samaa myös seuraavalla harjoituskerralla.

Samantien ajattelin sammuttaa turhan nenän näyttämisen. Jos pyydän Haurun tulemaan luokseni tekemään temppuja se alkaa tarjota nenän näyttämistä jos en heti pyydä siltä jotain muuta. Aika ärsyttävää mutta en ole saanut aikaiseksi tehdä asialle mitään. Palkkaamatta jättäminen ei oikeastaan haittaa Haurua joten palkkasin sitä siitä ettei tehdä mitään sekä siitä että se näytti nenänsä käskystä. Ei mitään ongelmia, olisihan tuon voinut opettaa pois heti silloin kun sitä alkoi ilmenemään... Sen jälkeen opeteltiin kissa- temppua (mistä olen saanut opetettua vihdoin pois jalkojen värisyttämisen :D ). Hauru selvästi muisti edellisen harjoituksen ja yhdisti sen tähänkin sillä se ei lipaissut huuliaan kertaakaan ilman käskyä vaikka tämän tempun kanssa tuota ei olla vielä opeteltu kun käskysanakin on ollut käytössä vasta vähän aikaa (johtuen tuosta jalka-jutusta).

Fiksuus teemaan sopii varmaan myös tämä naminetsinnässä tapahtunut tempaus. Itse pelasin tietokoneella ja Hauru etsi aiemmin piilottamiani nameja. Olin vetänyt pari cd-tä hieman ulos telineestä ja laittanut nameja niiden päälle mutta yksi nami työntyi levykoteloiden väliin vaikka olin koittanut valita tarpeeksi isoja nameja ettei niin kävisi. Pelaamisen takia en edes huomannut että Haulla oli ongelmia joten herra joutui ratkaisemaan tilanteen itsekseen. Telineen kaataminen ei meillä onnistu joten Hauru sitten hampaillaan veti koteloita lattialle kunnes sai tehtyä niin ison aukon että sai namin kaivettua suuhunsa :D Harmi vain ettei se osannut laittaa koteloita enää takaisin ;)

Ylijäämät nappulat olin sitten tunkenut kongin sisään ilman mitään tukkeita, ei kovin nerokasta minulta, niin luulin, mutta herralla kestikin tosi kauan kun se ainoastaan pyöritteli kongia varovasti tassulla, koskematta siihen muuten... Voiko tästä päätellä että Hauru on niin älykäs että se keksi tuolla tavalla lisätä haastetta elämään?