lauantai 25. joulukuuta 2010

Älä ota mun luuta, prkl!!!!

Hauru ja kaksi Haun joululahjoista

Mun joululahja. Aika mudilta tuo näyttää vaikka ihan virallisesti ne on jotain muuta :P

torstai 23. joulukuuta 2010

Hyvää Joulua!


"Virallinen" kortti taas linkin takana koon vuoksi, toivottavasti toimii.... Ja kuten tavallista, Ava on vapautettu poseeraushommista toteutuksellisista syistä (eli se ei istu ainakaan siinä missä käsketään). Ja Söpö unohtui kortista... no ehkei se loukkaannu. (On siis mun kilpikonna.)

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Sinistä ja mustaa

Lumi on aina valkoisempaa aidan toisella puolella?

Haukun häntä painaa sen selkävillat lakoon, mikä näyttää vähän hassulta häntä alhaalla

Voisko joku leikkiä pienen mutin kanssa?

Turha kuules mua kattoa... tääl on liian kylmä..

maanantai 13. joulukuuta 2010

Löysä kuri se olla pitää


"Mudit ovat opportunisteja ja pitävät kiinni saavutetuista eduista." Jotain tällaista muistelisin lukeneeni mudin luonnekuvauksesta rotuun perehtyessäni. Tämä on niitä kohtia jotka Haurukin on selvästi lukenut ja sisäistänyt.

Haurusta nukkuminen on aina ollut ajan haaskausta ja siksipä sitä pitäisi tehdä niin vähän kuin mahdollista. Pentuna Hau halusi aina herätä viideltä mutta lopulta sain neuvoteltua heräämisen kymmenen paikkeille. Aika tarkalleen tasan kymmeneltä Hau alkaa piippailemaan. Jos en ala jo nousta niin seuraavaksi se alkaa hyppiä metallista koiraporttia vasten koska siitä lähtee kova räminä. Samalla tietty piippaillen. Joo, joo, noustaan nyt sitten. Kun vääntäydyn ylös niin kauhean viaton mutiainen istuu hipihiljaa jalkopäädyssä. Etkös sä haluakaan nukkua tänään pidempään??


Lenkillä Hau tulee välillä sivulle ja seuraa hyvin pontevasti. Jos ei ala namia kuulumaan niin seuraamisen lomassa otetaan pomppuaskelia päin, jos en vaikka huomaa miten taitava mudi mulla on. Seuraamista aiheuttavia asioita on toiset koirat, lapset ja autot, ihan kuten olen opettanut. On kätevää että Hau ilmoittaa näistä vihastuttavista/pelottavista/vaarallisista asioista itse. Mutta joka lenkillä Hauru käyttää tätä hyväkseen ja tulee seuraamaan ilman oikeaa syytä. Se tietää hyvin että sorrun usein ihan ajattelemattani antamaan sen namin. Hau tietää myös että liian usein tuota voimaa ei pidä väärinkäyttää koska sitten namihanat menee kiinni. Kun en minäkään nyt ihan tyhmä ole. Huomaan sentäs jos kahden sekunnin välein joku tökkii reiteen. Luulen että Hauru on selvittänyt sen optimaalisen välin, joka sen tulee pitää jotta nameja saa mahdollisimman paljon mutta en vielä kunnolla tajua mitä tapahtuu. Tai vaikka tavallaan tajuankin niin ihan itsestään käsi on jo kaivanut taskusta namin ja tunkee sitä parhaillaan koiran suuhun...

Ihan tasan sama kaava on mm. siinä, että Haukku kerjää kuonolla tökkimällä rapsutuksia. En periaatteessa tykkää että koirat vaativat huomiota mutta sen pois opettaminen on suunnilleen yhtä todennäköistä kuin se että opetan Haurun olemaan hyppimättä. Mikä on muuten ihan tosi ärsyttävää ja varsinkin kurakeleillä päätän aina että nyt tulee nollatoleranssi siihenkin hommaan. Jo kolme syksyä tuo kuitenkin on hyppinyt ja kurannut vaatteita. On se kummallista.

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Ohituspäivistä

Kuin niin wanha kuva? (Kuvitelkaa että heinä on lunta :D )

Netittömyys haittaa bloggaamista (ja elämistä). Tosi vähän ollaan tokoiltu, sen verta että Hau toivottavasti ensi vuonna muistaa vielä jotain aiheesta :D Lenkkeilty on sitten sitäkin enemmän, ihanaa kun voi käyttää hakkuu-alueiden pitkiä, autioita teitä edes osan aikaa vuodesta. Haurusta on mahtavaa kun on lunta ja kaikki jänisten jäljet näkyy hyvin. Maxista on tyhmää, kuten aina. Ja Avallonista vielä tyhmempää. Avallonista talvella tarvitsee ulkoilla kunnolla vain kerran päivässä, aamulla valoisan aikaan. Olettaen että on hyvä sää, jos ei ole niin voi pysyä kokonaan sisällä. Aiemmin Löpö on suunnilleen saanut valita kuinka usein (tai lähinnä harvoin) se käy ulkona mutta nyt se ei enää taida tuntea pidästykykynsä rajoja. Vanhuus tuo vaivoja mukanaan, vaikka Ava kieltäytyykin niitä huomaamasta. Niinpä se saa nyt luvan rahtautua pihalle vähintään neljästi päivässä, tosin siellä ei ole pakko käydä kuin pisulla. Ava osaa pissata käskystä mutta joskus se menee vain kyykkyyn, odottaa vähän aikaa ja olisi tulossa sisälle. Ja koirat ei muka osaa valehdella?!?

Tänään lenkillä ohitettiin pitkästä aikaa kaksi koiraa. Muutamia ohituksia on tosin tapahtunut ilman kirjausta kun ei ollut mitään suurempaa kirjattavaa. Ainakin joku pikku koira joka ei Haurua kiinnostanut yhtään. Varsinkaan kun hienostin vedin lipat siinä samalla :D Ei sattunut mutta hyvin taiteelliset ja kattavat mustelmat kyllä ilmestyi. Hauru oli hyvä, se vain katsoi minua sen näköisenä että tosissaanko minä meinaan ottaa torkut kesken lenkin?? :D

Tänään ei mennyt niin hienosti. Ensimmäisen ohitettavan ääntelyn kuuli jo kaukaa ja omistajat pysähtyivät sinne kauas hääräämään jotain koiransa kanssa. Minun näkökyvyllä ei ollut mitään hajuakaan mitä siellä on meneillään mutta ympärikään ei oikein voinut siinä kohtaa kääntyä. Lähempänä koira osoittautui jonkinlaiseksi bulli- tyypiksi (Amstaffi? Vai onko ne pienempiä?) ja koiran isäntä koetti pitää sitä rauhallisena ilmeisesti istumalla koiran päällä. Hau oli ihan suhteellisen rauhallinen kunnes mies alkoi kertoa kouluttavansa koiraansa :D Ihmisten, varsinkin miesten, puhuminen yleensä muutenkin aiheuttaa huutamista. No, ei muuta kun käsky pitää turpa kiinni (koiralle...) ja Hau istumaan tien laitaan siksi aikaa kun me ihmisten käymme lyhyen sananvaihdon ohitusongelmaisista koiristamme :P Ohituksen jälkeen vapautin Haun käskyn alta lähes heti koska se oli ihan rauhallinen ja halusi vain haistella tienpientaretta vaikka muutaman kerran vilkaisikin taakseen kun tämä toinen koira mölisi edelleen. Luulisin että ei ollut ihan katastrofaalinen ohitus kun Hau ei päässyt tilanteesta pois ennenkuin se oli kunnolla rauhallinen eikä nähty Raivo!Haurua vaikka se rähähtikin. Ja vaikeahan tuo oli, kun yhdistettiin vieraiden kanssa keskusteleminen, mölisevä vieras koira ihan lähellä ja sen erikoisesti käyttäytyvät omistajat.

Toinen ohitettava oli pieni ärrieri joka myös toivotti meidät sinne missä pippuri kasvaa. Hauru alkoi kiihtyä jo kaukana, ihan erilailla kuin tuon edellisen koiran kanssa vaikka luulisi että tämä ei nyt ollut niin paha kuitenkaan. Koska ärrieri emäntänsä kanssa oli selvästi menossa reippaasti ohi päätin laittaa Haun istumaan selkä koiraan päin. Se oli kai ihan hyvä, Hau oli levoton mutta hiljaa ja keskittyi minuun. En haluaisi opettaa Haurulle sitä tyyliä että me odotetaan paikollaan mutta tuosta ei kyllä olisi tullut muuta kuin rähinä jos olisin koettanut itsepäisesti liikkua eteenpäin. Että tällaista tänään, Hauru ei ilmeisesti minun taidoilla opi käyttäytymään tasaisen hyvin meidän omilla kulmilla. Tarvittaisiin ilmeisesti paljon säännöllisempää harjoittelua. Ja varmaankin joku selkeä koulutussuunnitelma.

perjantai 26. marraskuuta 2010

Liikkuva Hauru

Haukku keksi tänään lenkillä uuden tyylin liikkua eteenpäin. Tien reunassa kulki aurattu kaistale joka oli ihan koskematon ja jäätynyt vähän kovaksi pinnaltaan. Hauru otti vauhtia, heittäytyi selälleen kaistaleelle ja liukui vähän matkaa eteenpäin. Ja sama alusta. Välillä Haun piti tulla päin hyppäämällä varmistamaan että näen ihan varmasti mitä Hau tekee :D Hölmö. Ei se sentään vielä ole tätini edesmenneen bouvierin, Ransun, tasolla. Ransu tykkäsi talvella että sitä vedetään remmillä eteenpäin Ransun maatessa kyljellään :D

Iltaisin olen lukenut Haurulle Liikkuvaa linnaa. Hau on nähnyt leffan mutta kirja on aika erilainen joten molemmilla pitää sitä sivistää :P Vaikka muitten eläimieni kanssa 'nomen est omen' ei ole toteutunut juuri lainkaan (ehkä vähän Enderissä, olin usein ihan raavittu sen hyökkäysten jäljiltä kun Erkki oli nuori mutta vanhemmiten Enderistä on tullut pasifisti) niin Haurussa ja Howlissa on kyllä paljon samaa. Haurukin saa sellaisia teinix raivokohtauksia joskus, ihan kuten Howl. Pitäisi joskus ottaa videota kun puhun puhelimessa, se on hommaa jota Hau ei yhtään hyväksy jostain syystä. Onneksi Hauru ei osaa sentään taikoa limaa joka paikkaan. Ja tyttöjen sydänten vieminen on toki tuttua hommaa Haukkusellekin, tosin Howlia huonommalla menestyksellä yleensä. Muitakin yhtäläisyyksiä löytyy.

Kirjoja olen Haulle lukenut siksi että saadaan vähän erilaisempaa laatuaikaa :D Maxin turkkia tulee aina hoidettua ja Avallonin kanssa tehdään kotihommia niin pitäähän sitä pikkumiehelläkin olla joku oma juttu. Ja samalla voi kätevästi rapsutella sen läpi ja harjoitella sitä että ollaan vaan.

torstai 18. marraskuuta 2010

Lunta tulvillaan...

...on raikas talvisää, ei paimenkoiratkaan nyt enää sisään jää

Ne kohta valjastan, flexin pienen etehen

Ja sitten joutuin matkahan me käymme riemuiten

(Haurulla oli taas joku ilmehtimispäivä :D )

tiistai 16. marraskuuta 2010

Näkyvä Hau

Syksyllä pitää olla asianmukaisesti pukeutunut

Tosi vähän ollaan treenattu ulkona mutta välillä kaukoja ja luoksetulon pysähdystä tehty että ne pysyy mielessä ja seuraamista pätkittäin. Sisätreeneissä Hau on oppinut pitämään päätä maassa vähän aikaa mutta en ole ihan varma onko sen asento vähän outo, se ikäänkuin kurkottaa päällänsä eteenpäin eikä ole rennosti. Ehkä.

Muita kuulumisia lienee että Hau on alkanut taas mm. merkkaamaan ihan urakalla. Myös vieraissa sisätiloissa jos silmä välttää, jos vahdin niin se ei oikein uskalla kun jätkä tietää ettei hyvä heilu jos saan sen kiinni itseteossa. Muutenkin se on kyllä ihan selkeästi Uros. Ilmeisesti hormoonitoiminta on leikkauksen jälkeen nyt sitten tasaantunut ja ollaan palattu normaaleihin käytösmalleihin. Ihan hyvä vain mutta jännä huomata miten erilailla kastrointi on vaikuttanut kolmeen lähimmin tuntemaani urokseen. Haurulla se ei ole vaikuttanut kuin ihan niihin kaikkein yliampuvimpiin juttuihin (jotka toisaalta oli myös ainoa syy miksi leikkaukseen päädyin), Calle- spanieliin se vaikutti ehkä vähän enemmän, se lakkasi mm. merkkaamasta mutta koetti kyllä astua juoksuiset nartut yms. ja lopuksi Max joka on sitten ihan tosissaan ottanut tämän kastraatio jutun. Se ei tajua nartuista hölkäsen pöläystä ja on muutenkin ihan sukupuoleton. Ja ihan varma en ole mutta näistä olisiko Max leikattu vanhimpana? Tai Calle. Äitini muistaisi.

Tänään lenkillä nähtiin kun belggari, josta Hauru ei tykkää (ylläri), meni pyörän kanssa tiellä jolle me Haun kanssa oltiin tulossa risteyksestä. Koska olimme aika kaukana annoin Haun itse päättää mitä se tekee. Edelleen toivoisin että Hau oppisi tekemään itsenäisesti hyviä valintoja tällaisissa tilanteissa eikä sille tarvisi antaa aina määräyksiä. Kuitenkin, Hauru meni sitten melkein flexin pituudelta katsomaan lähempää mutta tuli sitten takaisin ja muisti että jos koiran näkee pitää tulla sivulle. Ylitettiin autotie ihan hyvässä järjestyksessä kuten olen opettanut mutta sitten Hau säntäsikin lyhyen matkaa jo kaukana olevan belgin perään, huusi yhden! voimasanan sen perään ja sitten Hau meni tien pientareelle ja suti takakoivillaan pontevasti maata kauhealla tohinalla ja tuhinalla. Että ensikerralla mokoma belgianotus varmana tietää kenen reviirillä se liikkuu ja ihan ilman lupaa! Ja ensikerralla täytyy laittaa Hau käskyn alle ihan suosiolla vaikka olisi millainen välimatka. Nyt se selvästi yritti fiksuna tyyppinä tasapainotella alueella jolla Hau teoriassa käyttäytyy antamieni sääntöjen mukaan (räyhääminenkin loppui ennenkuin ehti alkaakaan eikä remmi kiristynyt kertaakaan säntäilystä huolimatta) mutta se saa kuitenkin oman tahtonsa läpi. Kauhean tärkeä pikkuinen reviirinvalvoja :D

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Jotain lyhyttä tokoihmettelyä

Haukkusen kanssa on viimeaikoina viilattu kaikkea pientä kun ulkona on niin kylmää ja pimeää. Kesällähän Hau oppi tulemaan perusasentoon paremmalla tekniikalla mutta tämä uusi tyyli aiheuttaa sellaista että Hau jää vähän vinoon eteen josta se korjaa yleensä itse sekunin tai kahden kuluttua. Eli jos saisi vaikka heti sen oikean asennon aikaiseksi.

Seisomista, nyt Hau ei enää istu jos sille sanoo seiso kun se jo seisoo, sen sijaan se ottaa askeleen eteenpäin ja pysähtyy. Mikä on tavallaan oikein, seiso tarkoittaa siis pysähdy? Voisihan seiso tarkoittaa vaan että seiso tietty.

Kaukot onnistuu nyt taas, tai siis se ensimmäinen istumaan nouseminen. Saa nähdä kauanko, johan se kerran toimi ja sitten taas ei...

Lisäksi olen alkanut sheippaamaan Haurulle pään laskemista maahan. En oikein tiedä voiko sitä käyttää varsinaisissa toko- treeneissä mutta olisihan se kiva kun päällä olisi joku määrätty tehtävä. Nyt Hau katselee ympärilleen ja jopa haistelee maata... Pää maassa auttaisi siihenkin ettei Hau voisi alkaa tuijottaa naapureitaan (eikä huomaisi jos sitä tuijotetaan?). Ei sillä että Hauru olisi ikinä niin tehnyt mutta tämä kun on se mun oma ainainen stressin aiheuttaja niin ehkä sitä voisi sitten olla vähän rauhallisemmalla mielellä. Voi vaan olla ettei Haurua voi vaatia olemaan katsomatta ympäristöään kun pääasia olisi kuitenkin mahdollisimman rento paikallamakuu. Nähtäväksi jää.

lauantai 6. marraskuuta 2010

Syksykuvia



Haun vartiotorni josta käsin se tarkkailee valtakuntaansa.




maanantai 1. marraskuuta 2010

Vierailijoita

Moi! Oon Lauri 12 viikkoa!

Mä puren tosi tosi kovaa. Ja paljon.

Tää on mun sisko Camilla.

Mulla on vähän kihara selkä, näkyy peilin kautta.

Lauri on tätini uusi pentu. Lauri on tuotu unkarista eikä sen vanhempien roduista ole tietoa. Kuulemma siinä EI ole missään tapauksessa mudia :P Ainakin se on kova puremaan ja tosi minä itte- tyyppi. Hauru yllättäen tykkäsi Laurista ja pojat leikki ihan kivasti, tosin Lauri on niin pieni vielä ettei se uskalla kovin rajuja leikkejä. Yhteiskuvia ei saatu kun oli jo pimeää mutta hyvä että Hauru oli kiltisti pennun kanssa vaikka ihan aluksi sitä vähän epäilyttikin. Toivottavasti nuo kaksi pyvyät väleissä tulevaisuudessakin, olisi helpompaa kun joskus kuitenkin treenaillaan yhdessä yms. Nettikaapeliakin koetettiin laittaa mutta ei se toimi vieläkään. Olen siis edelleen tuomittu netittömään elämään :/

Ihan kiva se Lauri oli mutta aika nössö.

perjantai 22. lokakuuta 2010

Otsikko?

Edelleenkin odotellaan nettikaapelia joten päivitykset on siis enemmän tai vähemmän tauolla. Ollaan kuitenkin tokoiltu paljon, seuraaminen on ehkä jotenkin parantunut vaikka Hau kyllä vilkuilee edelleen ympäristöään varsinkin jos se kuulee että jotain tapahtuu. Paikalla makuuta on nyt harjoiteltu häiriössä niin että olen lyhyitä aikoja pois näkyvistä. Hauru kyllä pysyy mutta ilme kertoo paljon. Jäävissä Hau on alkanut jäädä seisomaan vaikka käsken maahan, en tiedä johtuuko kylmästä maasta? Jos se yrittää luistaa. Tai sitten ei. Märällä se kyllä menee kiltisti maahan mutta jättää nykyään herkästi kyynärät vähän ilmaan joten ei olisi sinänsä ihan uutta. Luoksetulossa ollaan nyt edelleen menty lyhyemmällä matkalla, onnistuu hyvin ja toivottavasti Haurulle uppoaa tajuntaan ettei tarvi tulla niin kovaa ja pysähtyminen saisi olla kaunis. Eipä kait muuta.

tiistai 12. lokakuuta 2010

Metsien mies

Haurulla oli taas vaihteeksi sellaista meno jo remmissä että arvelin tästä tulevan niitä lenkkejä mutta mentiin kuitenkin metsään ja laskin Haun vapaaksi. Vaan kaikkien odotusten vastaisesti kannon nokassa joutuikin istumaan (tai seisomaan...) Hauru itse :P Haha, siitäs sai! Toisin sanoen siis, Hau olikin ihan kivasti kuulolla eikä lähtenyt jäljelle vaikka useimmat kuvat olikin tätä luokkaa:

Itseasiassa Hauru ei ole nyt pitkään aikaan karannut jäljelle tai minnekään muuallekaan. Intoutuihan Hau toki viikonloppuna jahtaamaan hanhia eikä tullut pois ennenkuin se oli saanut muutaman pölläytettyä lentoon mutta kuitenkin. Olisi niitä hanhia ollut siellä lisääkin, Hau olisi voinut jahdata niitä lennossa ja vaikka mitä... Eli kiltti mies Haurusta on vihdoinkin tulossa.

Haun kommentit: en oo ikinä ollut tuhma. Ja eikös ole miehen tehtävä käydä metsällä että saadaan tuoretta lihaa pöytään? Haurun saaliista on kyllä yleensä se tuoreus tiessään kun useimmiten se kantaa minulle puolimätiä, kuulemma just herkullisia "löytöjä".

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Avotreeniä

Käytiin taas Vernalla kyläilemässä ja kyläily oheessa käytiin kokeilemassa avon liikkeitä läheisellä kentällä. Verna toimi liikkurina ja Gizmo & Yoda häiriönä (+ jotain random ihmisiä). Aika vakuuttavasti ne tätä hommaa hoitelivatkin ;D

Paikallamakuu, niin että Hau oli keskellä ja naatserit sivuilla. Yoda ei osaa paikallamakuuta joten Verna oli sen seurana namien kanssa. Gizmokin nousi jossain välissä mutta Verna sai sen käskettyä takaisin maahan. Eli kaikenlaista tapahtumaa Haun ympärillä mutta hienosti Hau pysyi. Mitä piilosta näin, vähän se haisteli maata ja katseli mitä vierustoverit puuhailee mutta oli suht rento. Aika oli lyhyt kun tämä oli kai eka kerta kun menin piiloon vieraassa paikassa?

Seuraaminen oli hiukka tyhmää. Hau seurasi ja oli ihan mukana menossa mutta kontakti putoili. Varsinkin niissä käännöksissä taas. Tehtiin neliötä ja homma alkoi taas toimia. Ai niin ja juoksuosuus oli hieman villi. Mutta ei Hau sentään vetänyt kunnaria, on se niinkin joskus tehnyt :P

Liikkeestä jäävät oli ihan Haun tavallista tuotosta ja valmistelevat seuruutkin suht ok.

Luoksetulo tehtiin vähän lyhyemmällä matkalla ja kahdesti koska ekalla kerralla Hau varasti takapalkalle. Ehkä se luuli että lähistöllä oleva Yoda nappaa sen muuten? Ei ole nimittäin tuollaista ennen tapahtunut. Molemmilla kerroilla pysähtyi kyllä ihan siihen mihin tähtäsin mutta Verna sanoi että Haun pysähdystyyli on aika hulvaton. Joo, on tiedossa. Se tulee turhan kovaa eikä jarrut oikein toimi. Pysähtymisen tekniikkaa ollaan kyllä treenailtukin, jatketaan samalla linjalla siis.

Kaukoissa ei noussut istumaan, kävin korjaamassa ja sitten toimi hyvin. Samaa vanhaa siis.

Nouto oli muuten tosi hyvä mutta kentän nurmi oli pitkää ja tietty kapula hukkui sinne sitten. Mutta Hau etsi sitä keskittyneesti ja palautti nopeasti kunhan löysi mokoman piiloutujan. Lisäksi kapulaa piti vähän suojata Yodalta. Kun se on sentään super hyper ihana noutovetoheittelykapula... Tai ainakin olen koettanut Haurua aivopestä luulemaan niin ja ilmeisesti on onnistunut.

Hyppy sitten. Hau lähti hypylle hyvin ja hypättyään meinasi mennä tsekkaamaan kentän laidalla olleet ihmiset. Tuli kyllä takaisin ihan kiltisti mutta silti. Saatiin kyllä hyvä ja onnistunutkin hyppykin sitten aikaiseksi. Käskin Vernaa tekemään vähän turhan korkean esteen ja kyllä se ylitti sen taas molempiin suuntiin.

Vire oli itseasiassa aika hyvä, Hau oli keskittynyt, ja liikkeiden väleissäkin se pysyi kerrankin ihan paketissa. Muutenkin olin ihan tyytyväinen oikeastaan mutta ne kaukot. Miksi miksi se ei voi onnistua? Kaikki muut virheet on jotenkin toisella tapaa minun tekemiäni ja siksi ne ei niin haittaa. Ei Hau voi tehdä muuta kuin mitä sille on tullut opetettua. No, onhan tässä ihan reilusti ja vähän päälle aikaa, jos mennään avointa kokeilemaan suunnittelemaani kokeeseen. Joskus kevät-kesällä vasta. Opetellaan ehkä siihen mennessä istumaan?

(Ei oo nettiä vielä.kään.)

perjantai 8. lokakuuta 2010

Bwaah :(

Minulta on taas netti poikki, pitäisi vetää uusi puhelinpiuha joten saa nähdä milloin se tapahtuu... Viikonloppuna käytiin Haurun kanssa katsomassa match-showta, nähtiin myös Buda- mudi omistajansa kera. Hassua miten erilailla Hauru suhtautuu mudeihin verrattuna muihin koiriin. Onhan ne toki samaa rotua mutta siltikin.

Ja tässä niitä Vernan ottamia kuvia joita lupailin. Ekoissa Hau pelkää astianpesukonetta ja lopuissa kerjää lettuja. (Sillä riittää kaulaa?)

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

lauantai 25. syyskuuta 2010

Kaupunkeilemassa

Päätettiin lähteä pitkästä aikaa Helsinkiin Vernan luo katsomaan kaupunkielämää ja tehoharjoittelemaan koirien ohittamista. Helppoa kun koiria on siellä, täällä ja tuolla. Hauru kyllä ohitti kaikki koirat pitkällä remmillä ilman mitään kiinnostusta niihin, ei oltu kotona omalla alueella. Pimeällä se vähän syöksähti jonkun collien luo mutta rauhoittui saman tien eikä edes rääkynyt mitään. Vitsit kun saman rentouden saisi siirrettyä tänne meille. Mäyräkoira omistajansa kanssa tuli jopa ihan lähelle juttelemaan meille eikä Hau välittänyt mitään. Ei se yleensä tuollaista kestä vieraissakaan paikoissa joten harjoittelu näkyi silti. Ja luulen että Gizmon ja Yodan rauhallisuus vaikutti Hauruun ja sama toisin päin, Gizmo kun pelkää koiria mutta sekin pysyi ihan rauhallisena. Hömöilykin tarttuu niin tehokkaasti, kun ohitettiin jotain kamppailulajia harjoittelevia miehiä. Hau ei oikein tykännyt "tappelevista" ihmisistä mutta oli ihan rauhallinen tasan niin kauan kunnes Gizmo näytti että niille pitää haukkua :P Mutta saatiin siis paljon onnistuneita ohituksia = Haurulle oikeaa käytösmallia ja lisää motivaatiota itselle sekä uskoa siihen että kyllä Hau jonain päivänä oppii vielä ohittamaan rauhallisesti meidän lähellä asuvan Tosi Pahan Mäyräkoiran. Ohitettiin myös yksi basenji ja Hau luuli sitä ensin Susaksi. Se sanoi sellaisen tosi ilahtuneen "iiih! säkin oot täällä!" äänen ja heilutti häntää mutta sanoin että nyt kyllä luulet väärin ja Hau taisi itsekin huomata ettei se ollutkaan Susa :D Saman näköinen kuitenkin. Ensikerralla pitää mennä jonnekin koulutuskentälle katsomaan sakemanneja koska Hau inhoaa erityisesti niitä (ja pitkätukka belggareita yms.)

Muuten(kin) Hau on loppujen lopuksi ihan mukava kaupunkivierailija. Se makoili taas ihan rennosti jaloissa kun käytiin syömässä ja vaikka jotkut asiat vähän pelottaakin niin reippaasti Haukku kulkee mukana. Vähän pelottaviin asioihin kuuluu metro, katusoittajat jotka soittavat vääränlaista musiikkia (Uralin pihlajaa soittava viulisti oli Haurusta kiva, Hau hyväksyy tuon kappaleen) sekä paljot ihmismassat ahtaissa paikoissa eli täydet hissit yms. Sellaisia tosi pelottavia juttuja oli tällä kertaa suihkulähteet. En tiedä miksi kun meillä on niitä omalla pihallakin (tosin pienempiä tietty) ja Hau on nähnyt niitä monesti ennenkin. Mutta nyt ne oli ihan hirveitä eikä niitä voinut lähestyä ollenkaan? Leikkipaikkojen keinut yms. sen sijaan ei olleet pelottavia vaikka ne tavallisesti on. Vernan astianpesukone oli kanssa aika hirveä, Hau pakeni keittiöstä kun konetta täytettiin, uskalsi tulla varovasti haistelemaan sitä ja sitten pelästyi taas kun kone laitettiin surraamaan. Joo no meillä ei ole tuollaista ihmeellistä laitetta mutta ööh... ihan oikeastiko astianpesukone on noin pelottava?

Verna teki illalla lettuja jotka tuoksui Haurusta ihanille, se kuolasi paksu jojo huulesta roikkuen. Ihmiset aina luulee että doggit kuolaa ja varmaan monet/jotkut kuolaakin mutta nämä meidän ei kyllä yleensä. Ja nyt sitten kuolaava mudi :D Hau sai tietty vähän lettua ja se oli ilmeisesti siitä yhtä ihanaa kuin mille se tuoksui. Aika harvinaista koska vaikka Hau usein kerjää (tietty kun aina opetan koirat siihen :P ) niin ei se silti oikeasti tykkää siitä mitä olisi tarjolla. Verna otti kuvia mm. kuolaavasta Haurusta, laitan niitä tänne sitten kun Verna ehtii lähtetellä niitä eteenpäin.

maanantai 20. syyskuuta 2010

Pihakoira

Reviirillään vaaniva petoeläin

Nyt kun ei ole kuuma eikä kylmä Hauru on taas alkanut asua puolet päivästä pihalla. Päivällä kun päästän sen ulos niin vasta illan hämärtyessä herra tulee sisään ja silloinkin vähän vastahakoisesti. Välillä Hau partioi ja välillä ottaa päikkärit muovisessa pihatuolissa tai sateisemmalla säällä katoksen alla olevalla pöydällä. Huomaa että täällä on totuttu doggeihin jotka nukkuvat mieluiten sängyssä peiton alla ja pää tyynyllä eikä tällaisiin unkarilaisiin pihakoiriin. Äidistäni on ikävää että Hau- raukka joutuu nukkumaan ulkona ja myönnettävä on että minunkin tulee aina käytyä kysymässä että josko Hau haluaisi tulla sisälle pois sään armoilta. Eihän se halua, ulkona on kivempaa ja miksi ei olisi. Onhan sillä turkki säätä vastaan ja sisältä on paljon vaikeampi vahtia naapureita yms.  Ja Hau pääsee sisään niin halutessaan, ei sen tarvitse kuin koputtaa mutta tätä tapahtuu vain kaatosateen yllättäessä. Se on vähän liikaa hurjalle mudillekin :P

Tokoilussa on nyt ollut taukoa, osittain sään vuoksi mutta lähinnä kun itseäni ei huvita. Taukoillaan nyt vähän aikaa ainakin ja keskitytään muihin juttuihin kuin tokoon. Meillä on ehkä? seuraava koitos jo katsottuna joten ihan hirmupitkää taukoa ei voi kuitenkaan pitää jotta saadaan seuraaminen ja muutkin jutut kuntoon. Saa nähdä onnistuuko.

maanantai 13. syyskuuta 2010

Seuraakoira


Ollaan treenailtu sitä samaa vanhaa eli seuraamista. Keskityin nyt erityisesti niihin käännöksiin ;) Aluksi Hau tiputti kontaktin joka käännöksessä. Annoin sitten uuden sivu- käskyn aina kulmassa ja Hau alkoikin säilyttää kontaktin ihan hyvin. Ehkä herra vielä huomaa että  jatkuva kontakti olisi se päämäärä. Pakko sanoa että seuraamista varsinkin olisi helpompi reenailla kun ei olisi vain itsekseen, ei tarvisi yrittää kuikeloida että miten pahasti se edistää, poikittaa tai muuten on huonosti. Mutta täytyy vaan kuvailla ahkerasti, videot sitten paljastaa totuuden kuten kaikki miljoonat vartalo-avut joita annan :D Nähdäkseni kuitenkin ollaan menossa edelleen parempaan suuntaan. Tosin taas jätkä yritti karata noutokapulalle?? Hämmentävää.

Tehtiin yksi luoksetulo joka ei kyllä ollut superhyvä mutta ei nyt ihan surkeakaan. Pakko tehdä suunnilleen joka päivä tai vauhti nousee liikaa. Pari noutoa, ekalla Hau varasti niin törkeästi että ei tosikaan mutta seuraava oli hyvä. Ei ollut zombienoutoa siis tällä kertaa. Lopuksi pelattiin asentopeliä jossa sanoin välillä samoja asentoja kuin missä Hau jo oli. Tulokset oli ihan odotettavissa :P Maahan on Haukulla hallussa täydellisesti, istu onnistuu lähes yhtä hyvin ja seiso- käskyllä se arpoo jonkun muun asennon ainakin yhtä usein kuin jatkaa seisomista. Eihän Hau ole koskaan sisäistänyt seisomista kovin hyvin vaikka liikkeestä seis onnistuu. Täytyy tehdä tätä uudestaankin.

perjantai 10. syyskuuta 2010

Poitsut

Kumpi osaa poseerata rumemmin :P





Enemmän Haurua, vähemmän Maxia pliis...

keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Voi ällötys


(Vimeo- linkki samaan videoon.)

Käytiin kokeilemassa avoimen liikkeitä urheilukentällä. Hau ei ole ollut tuolla joten paikka on vähän niinkuin vieras mikä on aina vähän ongelmallista mutta suurempi häiriö olikin että koko kenttä on ihan roskainen. Tuossa videolla niitä ei paljon huomaa mutta kaikki ne vähänkään isommat pisteet mitkä voisi olla kiviä tai kukkia on kaiken näköistä roskaa ja Hau kyttäsi niitä koko ajan. Luoksetulo oli pakko leikata ulos kun en ihan kehtaa sitä laittaa nettiin, Hau nimittäin käy -ihan pikaisesti, ei mamma varmaan suutu- tsekkaamassa jonkun muovipullon ja palaa vasta sitten itse asiaan... Muutenkin aika rumaa tokoa kun keskittyminen on tiessään (tosin noudossa Hau keskittyy pyöräilijään roskien sijaan ja päätyy esittämään vanhaa tuttua laama noutoa...). Sama roskaongelma on ollut aiemminkin, sen takia ei voida treenata esim. missään toreilla. Toisaalta toko- kokeessa nyt ei ole roskia pitkin kenttää (luulisin) mutta pitäisi ehkä harjoitella luoksetuloa ja seuraamista niin että Hau osaisi liikkua roskien ohi ja vaikka yli ongelmitta. Ei tarvisi sitten aina etsiä puhtaita kenttiä että voi treenata kun ihmiset heittää jätteensä ihan mihin sattuu.

Sen jälkeen menin Haurun ja Susan kanssa lenkille. Susa ei osaa käyttäytyä remmissä pätkän vertaa ja hermo meni ensimmäisen sekunnin sisällä vetämiseen. Inhoan varmaan yli kaiken koiria jotka vetää. Lisäksi Susa haistelee kolmen askeleen välein n. viisi minuuttia joten miten sen siitä huolimatta onnistuu vetää koko ajan? Lisäksi ohittamiset, etenkin autojen, on ihan mahdottomia eikä se osaa kävellä reunassa eikä... joo. Jos minun koirat käyttäytyisi noin (eikä niitä voisi kouluttaa jostain syystä) niin minulla ei olisi koiria. Ei todellakaan. Tykkään että olkapäät on sijoillaan, kiitos vain. Ja haistelut hoidetaan sen verran nopeasti että minun ei tarvitse pysähdellä. Mikä on tosin helpompaa kun näillä on flexit eli huomattavasti enemmän aikaa ennenkuin tulen remmin päähän mitä Susalla lyhyessä nahkahihnassa. Susa flexissä olisi kyllä varmaan ihana kokemus sekin.

maanantai 6. syyskuuta 2010

Syystokoa



Hauru oli aika innostunut ja melko varma siitä että se tietää mitä tehdään :D Söpöläinen. Lyhyt makoilu alkuun. Joku ötökkä, varmaan ampiainen, alkoi surrata minun ympärillä juuri kun käskin Haun maahan. Koetin paeta rauhallisesti paikalta :D mutta ilmeisesti pörriäinen siirtyi kiusaamaan Haurua koska heti kun olin piilossa Hau nappasi sen suuhunsa ilmasta. No ei noussut kuitenkaan ja tosi ovelaa odottaa kunnes en (muka) näe.

Seuraaminen oli enimmäkseen ihan kivaa. Hau teki osan kulmista tarkasti ja ne loput korjasi hienosti itse. Korjailun tarvetta ilmeni kun Hau oli ihan varma että tehdään täyskäännös kun olin itse suunnitellut että kävellään neliötä... Lisäksi Hauru oli varma että se tietää missä kohti juoksuosuus loppuu... Jep.

Liikkeestä maahanmenoa, eka oli aika hidas mutta suora, toka oli nopea mutta tosi vino ja kolmas yritys sitten jotain noiden väliltä joten menköön.

Luoksetulo tehtiin kokonaisena, toisaalta vähän epistä kun olen ottanut tuon lopun vasta kerran aiemmin ja nyt on ollut pari viikkoa taukoa. Ajattelin että kyllä Hau kuitenkin osaa. Se lähti tulemaan taas kovaa mutta pysähtyi silti hyvin vauhtiin nähden. Sivu- käskyllä Hauru kääntyi rynnätäkseen takapalkalle, tajusi siinä samassa mitä minun suusta tulikaan, veti uukkaarin ilmassa ja täysiä sivulle ihan hirveän tyytyväisenä kun mamma ei saanutkaan huijattua :D Hassu poika.

Liikeestä seiso, pysähdykset hyviä eikä Hau liikkunut vaikka koetin vähän härnätä sitä mutta seuraaminen alkoi olla ihan kauheaa kun Hauru halusi mennä noutokapulaa hakemaan. Sitä liikettä oltiin kuitenkin tekemässä eikä mitään seisomista, Hauru tietää kyllä. Seuraamissulkeisia tehtiinkin sitten kunnes muistiin palautui kuka valitsee mitä tehdään.

Kun seuraaminen alkoi onnistua käytiin sitten hakemassa se kapula ja otettiin yksi liikkeenomainen nouto palkaksi... Outoa mutta ei se mitään. Nouto meni hyvin jos ei lasketa että heitin kapulan ihan sivuun, puun latvaan josta se onneksi putosi hetken roikuttuaan alas... Haurua ei paljon hetkauta, se on sattuneesta syystä tottunut että kapula lentää milloin minnekin :P

Kaukot, ensin palkkasin istumaan noususta ja sitten tehtiin liikkeenomaisesti. Hyvä, taitava Haukkunen.

Hauru otti paikallaan istumista tähän väliin kun rakentelin hyppyestettä. Tein siitä korkeamman taas kuin kokeessa olisi, tai ainakin yritin. Ei se sitten niin kauhean korkealta näyttänyt loppujen lopuksi mutta yli Haurun säkän kuitenkin. Hau istui hienosti paikallaan eikä häiriintynyt vaikka kävin sen selän takana yms.

Hyppäsi hyvin ja istui itsenäisesti esteen taakse, edelleen kyllä vinoon ja lähelle. Kävin palkkaamassa istumisesta ja sitten takaisin hyppy joka onnistui. Kai se on vain myönnettävä että Hauru pystyy hyppäämään takaisin siitä mihin se jää istumaan, eikä tunnu tekevän tiukkaakaan. Kengurukoira.

tiistai 31. elokuuta 2010

Onnistuu

Dog friday- haasteblogissa olen käynyt välillä katsomassa kuvia, nyt voi osallistuakin :D Aiheena tällä kertaa onnistuminen. Haurun ja minun tämän kesäinen onnistuminen on ollut tokossa nopeuden saavuttaminen. Hauru ottaa laukka-askelia ihan ilman houkuttelua?!? Lisäksi leikkiminen on alkanut viimein sujua hyvin jopa häiriössä, vaikkapa kamera kädessä ;)



Uusi ulkoasu

Vanhassa ulkoasussa kun näkyi tausta läpi kaikesta niin valokuvat näyttivät vähän oudoilta. Ainakin minusta :P Joten nyt on uusi ulkonäkö jossa ei ole läpinäkyvyyttä. Koetin tehdä myös linkeistä enemmän eriväriset jotta ne erottuisi paremmin mutta se ei tainnut onnistua taaskaan :S Haluan mustavalkoisuutta niin linkeistä on jotenkin vaikeaa tehdä eriväriset ilman että ne on sitten tosi rumat...

En kauheasti tykkää lopputuloksesta, ei tullut ihan sitä mitä ajattelin, joten voipi olla lyhytaikainen juttu tämä. Joku raja valkoisuudellakin, luulisin.

maanantai 30. elokuuta 2010

Kuvia omalla kameralla!

Sain Canonin digipokkarin lahjaksi joten tietty sitä piti heti kokeilla. Ihan automaatti- asetuksilla koska noista muista en (vielä) tajua yhtään mitään :D

Mikä näistä Haurun leluista ei kuulu joukkoon?






Miettiessä voi ihailla lisää komeaa Haurua :P








Ja vaikka tämä on virallisesti Haurun blogi niin Maxistakin pari kuvaa tietty





Avallonista on vaikea ottaa kuvia koska se aina joko murjottaa...



Tai muuten vain onnistuu olemaan kuvissa vähän... outo.



Mutta sain Löpöstäkin onneksi ihan järkeviäkin kuvia.


Ja se vastaus alun arvoitukseen on tietenkin...



Råtta, kun ne muut on hiiriä.