tiistai 26. tammikuuta 2010

miten voikin olla vaikeeta taas...

Videon tekeminen, siis. Ei voi tajuta. Hauru oppii ainakin kolme temppua siinä ajassa kun meikä väkertää kahden minuutin pätkää kyseisistä tempuista... Kuitenkin alla video jossa on ensin pari kertaa 'kissa' temppu ja sitten ruoankoskemistempun harjoittelemista. Haurusta oli kauhean outoa että koetin tähtäillä sitä kameralla... varsinkin kun peruuttamisen käsky on itseasiassa käsimerkki johon tarvitaan molemmat kädet. Nyt näytin vain yhdellä ja koetin tehostaa sanoilla mutta Hau oli aika o_O En käsitä miksei tuossa lopussa ole ääntä, se ei vain halunnut tulla joten jääköön pois sitten. Samoja käskyjä siinä kuitenkin on, jättämistä, koskemista, peruuttamista ja lähemmäs tulemista. Lopuksi Hauru saa ottaa namin, tässä tapauksessa kuivattua maksaa, kun sille sanotaan ole hyvä. Valoa ei edelleenkään ole läheskään riittävästi mutta minkäs teet.

maanantai 25. tammikuuta 2010

vähän pakkolomaa

Minun flunssan vuoksi ei olla tehty paljon mitään. Onneksi koiruudet on pysyneet terveinä vaikka kennelyskää tuntuu olevan vähän siellä sun täällä. Hau on ottanut ihmeen tyynesti lomailun, ei sitä tunnu juurikaan häiritsevän vaikka en ole jaksanut juurikaan viihdyttää sitä. Haurusta on ilmeisesti tulossa tässäkin asiassa iso poika vaikka se ei niin kauhan iso vielä olekaan.

Vähän ollaan harjoiteltu mielenvirkistämiseksi seuraamista väärällä puolella. Oikeastaan tarkoitukseni oli opettaa Hau alunperin jo seuraamaan molemmilla sivuilla jo senkin takia ettei sen tarvitsisi aina kenottaa niska vinossa. Hauru on sisäistänyt homman tosi hyvin. Se ottaa "väärän" perusasennon todella pienellä käsimerkillä ja seuraa ihan samalla tavalla kuin oikeallakin (tai siis vasemmalla...) puolella. Fiksu mies. (Käännöksiä tosin ei olla kokeiltu vielä, ne voipi olla vähän hankalat ainakin aluksi.) Toivottavasti se ei ala kauheasti seuraamaan väärällä puolella normaalikäskyllä, Haurun logiikkaan kyllä varmaan menisi se että saa itse valita millä puolella seuraa :D Sama sarjaa näiden täyskäännös-hyrrä juttujen kanssa.

Hauru on myös alkanut välillä nukkua häkissä, ihan kiva juttu. Tarkoitus olisi opettaa se menemään häkkiin myös käskystä ja pysymään siellä vaikka ovi olisi auki, saattaisi olla ihan kätevä juttu esim. juuri siivoamisen kannalta.

keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Siivouspäivä

Haurulla on nyt oma häkki pesäpaikkana. Ainakaan vielä se ei ole ollut kauhean innostunut asiasta mutta ehkä se huomaa että häkissä on kivaa. Tai sitten ei. Heitin pois noiden risaisen patjan häkin tieltä ja siivosin muutenkin, Hauru auttoi tietty.

Hau mm. levitti lelujaan sitä mukaa kun yritin heitellä niitä häkkiin pois jaloista ja koetti järsiä imurin johtoa sekä letkua. Ja imurin kimppuun pitää tietty hyökkäillä aina välillä kun ei muutakaan keksi. Heitin joitakin sen kaikkein rikkinäisimpiä leluja pois ja sen toimenpiteen ajaksi jätkä sai kyllä mennä pihalle, tämä toimitus kun on jo aikaisemmin todettu vähän liian järkyttäväksi pienille mudeille. Hauru on muutenkin aina huolissaan siitä mitä kaikkea roskiin heitetään.

Päivän suurin vääryys tapahtui kuitenkin kun Avallon löysi risan patjan sisuksista kaksi lyhyttä puruluun pätkää. Haurun on täytynyt ne sinne joskus tunkea (nuo muut eivät ikinä tekisi mitään sellaista) mutta nyt ne päätyivät Avallonin ja Maxin suuhun. Onneksi Haurulla on noita aitoja luita lohdutukseksi :P

Hauru on muuten oppinut kaivamaan kunnolla molemmilla tassuilla sekä rukoilemaan. Ja useimmiten se ei enään mene maahan jos sanon valmis.

sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Lahden ryhmis

Käytiin siis piipahtamassa Marja Talvitien arvioitavana. Odotukset eivät olleet todellakaan korkeat mutta sininen nauha saatiin kuin saatiinkin :) Jos olen käsittänyt asian oikein, ei Haurun tarvitse enään käydä näyttelyissä (ellei sen hampaisto maagisesti korjaannu :P ).

Oltiin lähdetty aikaisin liikkeelle doggien vuoksi (Sapi oli pn3, vasert) ja kehä oli aika paljon myöhässä (on kyllä pahempaakin nähty) joten Hauru taas väsyi lopussa ihan selkeästi. Senhän piti olla jatkuvasti valppaana koska paikalle oli tuotu muitakin uroksia kuin Hau. Haurun oli hyvin vaikea sulattaa tällaista törkeää toimintaa. Kehän laidalla odotellessamme se sitten raivostuikin ihan kivasti eräälle hoffi urokselle. Jännä huomata jälleen kerran miten suopeasti monet ihmisistä suhtautuu Haurun raivoamiseen, jos se olisi isompi koira oltaisiin kyllä kaikkien paheksunnan kohteena. Minun aika kului mukavasti, mielenkiintoisia keskusteluja syntyi useiden ihmisten kanssa.

Kehässä Hauru kuunteli ja oli siivosti mutta peruutti pois hampaiden katsomisesta. Sain näyttää ne itse ja pallitkin tutkittiin vaikka Hauru oli edelleen vahvasti sitä mieltä ettei todella tarvi vieraiden ihmisten käydä ihan noin läheisiksi. Hallissa ei ollut lainkaan mattoja (paikkamuutoksen takia ne oli lähetetty pesuun?) joten lattia oli tosi liukas ja sudittiin siellä sitten yhtenä myttynä. Haurulle kun ei ole suotu kovin ketterän näppärää omistajaa.

Arvoteluna oli seuraavaa: Kookas, hieman lanneosaltaan pitkä, takaa kovin ahtaasti liikkuva, hyväkarvainen poika. Kallo-osa saisi olla leveämpi ja vielä hieman korostunut otsa. Liikkuu takaa todella ahtaasti. Hieman liian varautunut.

Jäi jotenkin sellainen olo että Talvitien mielestä Hauru liikkuu takaa ahtaasti :P On se kyllä ihan totta. En tiedä näkikö hän Haurun hampaat kuinka hyvin kun niistä ei ole mitään mainintaa. Hauru sai joka tapauksessa palkaksi poron luun joka on ilmeisesti oikein hyvää.

perjantai 15. tammikuuta 2010

Yöllistä volinaa

Käytiin hetki sitten koko kolmikon voimin yölenkillä. Käveltiin järven rannalle jotta pojat voisivat vähän leikkiä mutta ei siinä sitten käynytkään ihan niin... Hauru sinkosi välittömästi jonnekin (kentien ilmavainun perässä?) ja juoksi näkymättömiin. Palasihan se sieltä reissultaan lopulta mutta vain sännätäkseen täyttä laukkaa vastakkaiseen suuntaan täysin ilman järjen hiventä. Minusta se ei välittänyt pätkän vertaa eikä myöskään Maxista joka yritti saada Haurua leikkimään. Että tällaista tällä kertaa. Se hyvä puoli tässä on että ehdin suuttumisen lisäksi myös rauhoittua sillä aikaa kun Hau ryntäilee, eipähän tule turhaan hermostuttua koiralle.

Tämä on se ihan oikeasti kaikkein ärsyttävin asia Haurussa. Joskus (useimmiten) se on ihan kuulolla ja tottelevainen myös irti ollessaan kun joskus taas se käyttäytyy ihan kuin jotkut sellaiset koirat joiden omistajat ei uskalla koskaan laskea niitä hihnasta. Paitsi että Hauru saa olla irti lähestulkoon joka päivä, poikkeuksena jos ollaan koko päivä jossain treeneissä tms. missä ei ole mitään paikkaa jossa tuota uskaltaisi juoksuttaa. Onneksi Hauru ei kuitenkaan varsinaisesti karkaa tai tee mitään pahaa (ellei se törmää kissaan), se vain sinkoilee jälkien perässä. Sen verran Hau pitää hiukkahervottomuuskohtauksien aikanakin silmällä minua että se tietää ainakin suunnilleen missä olen.

Ihmetyttää välillä miten olen onnistunut opettamaan kaikki aikaisemmat koirani ihan kivoiksi irtipidettäviksi kun Haurun kanssa homma on epäonnistunut näin pahasti... Vaan ehkä se siitä ja vielä löytyy se tapa jolla kuulolla oleminen uppoaa Haurunkin kiharaisen pään uumeniin.

maanantai 11. tammikuuta 2010

Lenkkeilyä

Tänään lämpömittari näytti inhimillisempiä lukemia pitkästä aikaa, -20 sijaan -4, joten lähdettiin kunnon lenkille. Minä kyllä tykkään lenkkeillä talvella ja myös näillä paukkupakkasilla mutta kuitenkin se vähän rajoittaa. Tämänpäiväiselle reissulle tulikin pituutta vajaa neljä tuntia (ja jotain 15km, ihan en ole varma meidän reitistä). Sapira oli mukana joten kolmikko juoksi lumihangessa melkein koko matkan. Liikuntaa sai kyllä omistajatkin, käveltiin puunhakkuualueella jossa osaa teistä ei oltu ollenkaan aurattu ja jouduttiin poikkeamaan myös metsän puolelle rämpimään. Sitkeä sissi tuo Hauru, ei sitä haitannut ollenkaan kahlata lumessa vaikka sitä oli paikoittain reippaasti minua polven yläpuolelle. (Onneksi on lumilukolliset housut!) Kerran Hauru kylläkin jäi jumiin ja meinasi jo hermostua kun en heti ehtinyt kiskomaan jätkää kuiville :P

Niin ja kun olen täällä kerran aiemminkin aiheesta maininnut niin Sapira oli oikein nätisti Haurun kanssa. Se ei kertaakaan koettanut hypätä Haun päälle (nähdäkseni ainakaan :P ). Pitihän sitä tietty roikkua niskassa mutta se on vaarattomampaa ja hyvin Sapi uskoi kun sen käskettiin jättää Hauru rauhaan. Hauru sensijaan esitti taas ihan järkyttävintä ohituskäytöstään kun oltiin tulossa takaisin, jätkä taantui äriseväksi ja purevaksi raivopääksi. Kyllä se tietää etten pysty kunnolla komentamaan sitä jos Max on mukana vaikka ei ne ohitukset ihan aina suju muutenkaan :/

lauantai 9. tammikuuta 2010

Hyppyä alustalla

Kokeiltiin tänään hyppyä kosketusalustan kanssa jotta Hau a) seisoisi paikoillaan hypyn jälkeen b) menisi vähän kauemmas esteestä seisomaan. Kokeiltiin tuota hieman jo muditokoilussa mutta Haurulle ei ihan täysin auennut homma vieraalla alustalla. Näköjään pitää jätkälle muistuttaa ihan kunnolla kosketusalustan funktio :P Aluksi homma toimi tosi hyvin, Hauru hyppäsi esteen ja hakeutui heti alustalle, kääntyi minua kohti ja... tunki myös takajalkansa alustalle tasapainotellen sitten hankalassa asennossa namia odotellen :D Voi toista, olin kyllä muistutellut sille alustaa ennen "tositoimia" mutta jotenkin se silti luuli että sen pitäisi tehdä kuppiin sulloutumistemppu :D Seuraavaksi ohjelmistossa on siis pika-kurssi aiheesta kosketusalusta.

Tulisi kyllä aika hauska alo-luokka meille kun liikkeestä maahan Hau 'kumartaisi', seuraamisen täyskäännöksissä se vetäisi aina pari kieppiä peruuttaen minun ympäri ja sitten vielä hypyssä seisoisi tassut supussa... Tyylipisteitä irtoaisi varmana :D

Ollaan muutenkin harjoiteltu tuolla esiin tulleita asioita sekä opeteltiin kaivamaan käskystä (sisällä), Hauru tajusi homman idean nopeasti mutta se kaivaa useimmiten vain yhdellä tassulla. Täytyy koettaa vielä saada tempusta enemmän kaivamisen ja vähemmän kuopimisen näköistä :)

torstai 7. tammikuuta 2010

Muditokoilua

Käytiin siis tokoilemassa mudi porukalla Hyvinkäällä tänään (tai eilen jos tarkkoja ollaan). Oli oikein hauskaa ja Hauru oli ihan super taitava :) Tiesin kyllä että Haurun häiriökestävyys on parantunut ihan huimasti mutta ero siihen, kun viimeksi oltiin mudiporukalla liikkeellä oli silti hämmästyttävä. Toki kuukausiakin mahtuu tähän väliin monta. Viime aikojen treenaamattomuus näkyi jonkin verran ja lopussa Hau alkoi olla jo vähän liian väsynyt mutta silloinkin se jaksoi keskittyä vaikka ei antanutkaan ihan parastaan. Hienoa pikkumieheltä :)

Päivä aloitettiin luoksepäästävyydellä ja ryhmäpaikallaanmakuulla, olisikohan ollut 1½ minuuttia jos en ihan valehtele. Luoksepäästävyys meni hyvin, Hauru ei pysynyt ihan aloillaan mutta pääasia on että se ei pakittanut tms. En uskaltanut päästää Haukkua irti liinasta varmuuden vuoksi. Olisin kyllä voinut olla ihan huoletta. Molemmat Haun vierustoverit liikkuivat vähän mutta Hau ei häiriintynyt ollenkaan vaikka sen kanssa ei ole harjoiteltu sellaista kuin kerran tai kaksi. Perusasentoon se ei noussut kuin istu- käskyllä, en melkein koskaan sitä pyydä joten ei sinänsä mikään yllätys. Koira oli hyvä, omistaja voisi muistaa kuunnella liikkurin ohjeita...

Sitten odoteltiin, Hauru oli ihmeen rauhallinen. Vähän se vinkui mutta ei se ihan järkyttävää ollut tai sitten en vain kuullut sitä hälinän seasta :P Välillä se makoili! ja ihmisiä se tervehti melko reippaasti. Tai kaikki kyllä sanoo sitä ihan reippaaksi ja avoimeksi mutta... Tutustumisten jälkeen Hau kyllä kerjäsi rapsuja ja nameja ihan ilman mitään estoja. Välissä tehtiin jotain temppuja, seuraamaan lähtemistä eri suuntiin ja avon kaukot. Seuraaminen meni minusta ihan hyvin ja avon kaukot onnistuivat ok lyhyeltä matkalta. Eka kerta kun Hau tekee niitä jossain muualla kuin makkarissa joten siihen nähden ehkä ihan hyvin. Ei se kyllä mitään vau- effektiä aiheuta.

Valvovien silmien alla tehtiin aluksi kontakti-harjoituksia ja sitä että jos sanon valmis niin ei tarvi paukata maahan. Onhan tuota harjoiteltu mutta aina vain se vaati joitakin toistoja onnistuakseen edes jokseenkin luotettavasti, lisää harjoittelua siis. Seuraamista joka meni käsittääkseni hyvin Haurulta, minun kävelemisessäni sen sijaan olisi parantamista... Hyviä vinkkejä saatiin :)

Liikkeestä maahan meni muistaakseni hyvin, luoksetulossa Hauru ekalla kerralla vain istui ilman aiettakaan liikkumisesta :D En tiedä johtuiko tämä liinasta joka roikkui perässä, treenitauosta vai kuun asennosta... Mutta saatiin niitä onnistuneempiakin luoksetuloja tämän jälkeen. Vauhtitreeniä tarvitaan kyllä roppakaupalla lisää, syksyllä sain sille jo ihan hyvän vauhdin mutta nyt se alkoi taas palata Haulle mieleisempään jolkottelu- tyyliin. Sitten vielä tehtiin vähän hyppyä, siinä on kyllä tosi paljon opiskeltavaa sekä minulla että Haurulla. Jos me meinataan mennä ajattelemaani mölli-tokoon niin meidän täytyy ottaa tosissaan hyppy harjoittelun alle ja mielellään päästä tekemään sitä muuallekin kuin omalle kentälle.

Taukoilun jälkeen tehtiin vielä lisää hyppyä (joo ei ollut maagisesti parantunut :P ), luoksepäästävyyttä (hyviä) sekä seisomaan jäämistä. Tiesin että se ei tule onnistumaan ihan noin vain tauon jäljiltä, seisominen on Haurun huonoin asento edelleen. Pienen hinkkaamisen jälkeen se alkoi sujua mutta sitten maahanmeno ei enään luonnistunutkaan kun oltiin otettu sitä seisomista... Luoksetuloja lyhyeltä matkalta myös. Tässä vaiheessa Hauru tosiaan oli kyllä jo väsynytkin eikä jaksanut keskittyä ihan täysillä.

Paikalla oli myös Haurun Hupi veli, ei kyllä ollut veljesrakkautta näkyvissä :D Komennossa pojat mahtuivat samaan kuvaan mutta muuten niiden näkemykset toisistaan ei kyllä jäänyt epäilyksen alaiseksi. BC pentu Liv sensijaan oli Haurusta aivan ihana ja selvää tyttöystävä materiaalia. Tietty.

Seuraava koitos onkin sitten 17. päivä (muistaakseni) kun me mennään järkyttämään näyttelykansaa Lahteen :P

Hauru koettaa olla hurmaava (kuvat: Juha Paulavuo)

Hau ja Hupi

tiistai 5. tammikuuta 2010

Jää-rallit

Uskaltauduttiin vähän kokeilemaan Kilpijärven jään kestävyyttä, ei hukuttu kuten tästä kirjoituksesta ehkä arvaa. Jäällä käveleminen ei edelleenkään sovi minun hermorakenteelle, siis siellä on vettä alla... Lisäksi Hauru ei oikein sovi samalle järvelle hiihtäjien kanssa (tai samaan maahan muiden kanssa ylipäätään... :P ) joten tuskin taaskaan käydään tuolla kovin montaa kertaa. Haurusta oli kyllä ihan hurjan hauskaa juosta "silmänkantamattomiin" ilman että minä alan rääkyä :D Maxille ollaan saatu vihdoinkin tossut käyttöön ja sekin innostui jahtaamaan Haurua ihan kiitettävästi kunnes sen toinen etutossu putosi ja hauskuus loppui sitten siihen. (Onneksi tossu löytyi suht helpolla kun nuo on tuollaiset hienommat eli kalliimmat versiot.)

Tässä me ollaan jäälenkillä...


Käveltiin sitten vielä reilu tunnin reippailulenkki kun ajattelin yrittää edes vähän väsyttää Haukkua kun huomenna pitäisi mennä mudien kanssa tokoilemaan. Ei se kyllä kovin väsyneeltä vaikuta... Saa nähdä minkälainen Hauru tällä kertaa esiintyy, toivottavasti sellainen tottelevainen. Voi tietty olla että talven jonkinlainen treenittömyys ei oikein houkuttele tuota puolta herrasta esiin.

sunnuntai 3. tammikuuta 2010

Minitreenailua

Kaukot... ei niistä sen enempää :P Kerran Haurun varpaille kaatusi apu"lauta" kun se meni maahan vähän huonosti (ja lauta ei selvästikään ollut tuettu kovin hyvin). Haurulla ei kyllä ilmekään värähtänyt ja se olisi tehnyt kaukot loppuun ihan huoletta. Eihän noin kevyt härpäke (se ei siis ole ihan oikeasti lautaa nähnytkään) tietty satu mutta olisin silti odottanut... jotain.

Paikallamakuussa olen koittanut pitää ajan riittävän lyhyenä että Hauru ei vaihtaisi asentoa. Kerran se pääsi tekemään niin jolloin nostin sen takaisin pystyyn, Hauru ei paineistu tuollaisista (Maxille en ikinä edes kokeilisi) mutta ehkä se ymmärsi siitä ettei se ole ihan toivottua.

Lisäksi ollaan opeteltu vetämään noutokapulaa, tämän ohjeen innoittamana. Hauru ei edelleenkään innostu vetoleikeistä mutta se osaa vetää käskystä sukat pois jalasta. Toiminto siirtyi helposti leluun mutta en tiedä onko tästä kuinka paljon hyötyä kun se ei tee sitä "oikeasti" vaan ihan vain namien toivossa. Saa nähdä. Hassua joka tapauksessa kun Haurun voisi vaikka nostaa ilmaan lelusta mutta heti kun se saa luvan irroittaa niin lelu ei voisi vähempää kiinnostaa. (Missäs ne kanapullat viipyy? kysyy Hau.) No, ei kai huonommaksikaan voi asiat mennä :P

perjantai 1. tammikuuta 2010

2010!

Uusi vuosi vaihtui koirien osalta rauhallisesti. Tai no ei oikeastaan kun rauhallinen ei oikein kuvaa noita mutta raketeistahan ne eivät välitä tuon taivaallista. Kävin koko lauman kanssa riekkumassa ulkona n. yhdeksän aikaan, ajattelin että silloin ei pauku vielä niin paljon mutta piskit eivät kuitenkaan joudu olemaan ulkoilematta kovin kauaa. No joo, ilmeisesti kylän raketit kuuluivat tänä vuonna lapsiperheille tai jotain koska meidän lenkin aikaan paukkui pikku kylän mittapuulla aika paljon. No samapa tuo kun nuo ei tosissaan välitä. Hauru ja Max riehuivat keskenään kuten tavallista ja Avallon hengaili mukana vähän hillitymmin, se ei oikein ole talvi-koiria. Mitään sen kummempia erikoisjärjestelyjä meillä ei harrasteta, kissat sitäpaitsi tykkää katsella räjähteitä ikkunasta ja koettavat pyydystää valoja lasin läpi. Ihanaa kun on tällaiset eläimet :)

Ensivuodelle pitäisi varmaan asettaa jotain tavoitteita mutta ei oikein mitän järkevää tule mieleen. Ehkä voitaisiin käydä alokasluokassa mutta ajatus aiheuttaa "hieman" paniikkia... Ja toisaalta minulla ei ole aikomusta kisata alossa yhtä ykköstulosta pidempään ja avo on vielä jokseenkin huteralla pohjalla joten onko alollakaan sitten niin väliä. Tällä tyylillä me päästään kokeeseen joskus vuosien kuluttua :P Mutta eipä tässä mitään kiirusta ole. Ehkä jos kävisi jossain möllitokossa kokeilemassa pyörrynkö kehään vai en... Pitää hommata äänitys jolla hoetaan rauhallisella äänellä 'hengitä, hengitä, hengitä...'

Jos vaikka laittaisi tavoitteeksi että saisin aikaiseksi viedä Haun jälkikoulutusta eteenpäin. Ja että esineruutu-ongelmaan löytyisi joku ratkaisu. Agiliitoakin varmaan jatketaan ainakin jossain muodossa, onhan se ihan hauskaa vaikka aika kauhean näköistä :D (Siis minä koettamassa ohjastaa Haurua, agility muuten on ihan hyvän näköistä ;)