perjantai 15. tammikuuta 2010

Yöllistä volinaa

Käytiin hetki sitten koko kolmikon voimin yölenkillä. Käveltiin järven rannalle jotta pojat voisivat vähän leikkiä mutta ei siinä sitten käynytkään ihan niin... Hauru sinkosi välittömästi jonnekin (kentien ilmavainun perässä?) ja juoksi näkymättömiin. Palasihan se sieltä reissultaan lopulta mutta vain sännätäkseen täyttä laukkaa vastakkaiseen suuntaan täysin ilman järjen hiventä. Minusta se ei välittänyt pätkän vertaa eikä myöskään Maxista joka yritti saada Haurua leikkimään. Että tällaista tällä kertaa. Se hyvä puoli tässä on että ehdin suuttumisen lisäksi myös rauhoittua sillä aikaa kun Hau ryntäilee, eipähän tule turhaan hermostuttua koiralle.

Tämä on se ihan oikeasti kaikkein ärsyttävin asia Haurussa. Joskus (useimmiten) se on ihan kuulolla ja tottelevainen myös irti ollessaan kun joskus taas se käyttäytyy ihan kuin jotkut sellaiset koirat joiden omistajat ei uskalla koskaan laskea niitä hihnasta. Paitsi että Hauru saa olla irti lähestulkoon joka päivä, poikkeuksena jos ollaan koko päivä jossain treeneissä tms. missä ei ole mitään paikkaa jossa tuota uskaltaisi juoksuttaa. Onneksi Hauru ei kuitenkaan varsinaisesti karkaa tai tee mitään pahaa (ellei se törmää kissaan), se vain sinkoilee jälkien perässä. Sen verran Hau pitää hiukkahervottomuuskohtauksien aikanakin silmällä minua että se tietää ainakin suunnilleen missä olen.

Ihmetyttää välillä miten olen onnistunut opettamaan kaikki aikaisemmat koirani ihan kivoiksi irtipidettäviksi kun Haurun kanssa homma on epäonnistunut näin pahasti... Vaan ehkä se siitä ja vielä löytyy se tapa jolla kuulolla oleminen uppoaa Haurunkin kiharaisen pään uumeniin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti