tiistai 9. maaliskuuta 2010

Ihme treenit

Harjoiteltiin pihalla tokoa, rakensin tosi "hienon" hyppyesteen kastelukannuista ja lapiosta jolla harjoiteltiin :D Ensin Haurusta este oli vähän kumma ja se olisi halunnut kiertää sen mutta muutaman kerran jälkeen tajusi että hypättävä on vaikkei se näytäkään toko- tai edes agi- kentiltä tutulta laitokselta. Kun päästiin kunnolla harjoittelemaan, pysyi Hau tosi hienosti esteen takana. Otettiin jotain 5-6 toistoa ja kerran Hau liikkui (ja pysähtyi käskystä mutta vieraassa paikassa se olisi varmastikin jättänyt minut huomioimatta).

Tein sitten saman tien myös muutkin alon hommat. Paikallamakuu oli ongelmaton ja Hau on alkanut oppia nousemaan perusasentoon käskystä.

Seuraaminen oli ihan ihmeellistä, Haurussa oli paljon virtaa ja se edisti ja luultavasti siten myös poikitti... juoksuaskelissa se nappasi minua hihasta o_O Haurulla on aina ollut aika hyvä vire, ei se ole minusta liian matala (ainakaan tokoon) mutta ei se myöskään kuumu tms. Eipä ole ikinä ollut tällaisia ongelmia ainakaan tässä mittakaavassa. Koetin hillitä herran intoa tekemällä tekniikkaa ja huomauttelemalla edistämisestä, saatiin sitten vähän hyviäkin askelia aikaiseksi.

Liikkeestä jäävät oli tosi hienot, lukuunottamatta edelleen aika... öh... innokasta seuraamista. Haun makuuasento on kyllä ihan liian vino. Olen saanut jo paikkamakuussa enimmäkseen sen korjattua mutta liikkeestä maahan on ihan tätä vanhaa mallia. Seisominen onnistui ihan ongelmitta, siinä Hau on ihan suorassakin.

Luoksetulo on ihanan vauhdikas ja lopun perusasento välttävä :D

Luoksetuloa on vauhditettu lelulla jonka Hau aina palauttaa namia vastaan (ruokaa ei voi suoraan heittää maahan kun maan haisteleminen on kokonaan kiellettyjen asioiden listalla). Hauru palauttikin lelun mutta ei päästänyt irti siitä vaan jatkettiin vetoleikillä. Hau voitti, veti laajan kunniakierroksen (tai kaksi) ja toi lelua uudelleen vedettäväksi. Loppu treenit mentiinkin sitten ihan kokonaan lelun voimalla. Paitsi minun piti nameilla houkutella jätkää päästämään irti, muuten se ei olisi ollenkaan laskenut lelua hampaistaan. Haurulle ei ole opetettu kovinkaan vahvaa irti- käskyä kun se pudottaa tavarat ihan ilmankin. Hau kyllä tiesi että minulla oli lelu taskussa joten olisiko se voinut olla siksi niin ihmeellinen koko ajan, jos se odotti että koska se lelu ilmestyy ja meikä tarjoaa vain nameja? Pakkanen on ehkä palelluttanut sen aivot? Outoa mutta hauskaa. (Tosin tuollaisesta rumasta seuraamisesta ei toivottavasti tule mitään trendiä.)

Kiva on myös huomata että Hau valpastuu nykyään 'valmis' sanasta eikä mene maahan siitä. Kerran kun Hau katseli lintuja tms. ja sanoin kuitenkin valmis se käänsi heti katseensa minuun, tiivisti perusasentoaan ja oli valmiina hommiin... kumma miten se on oppinut kaikkea tuollaista nyt ihan yht'äkkiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti