lauantai 10. heinäkuuta 2010

Hauru ALO 1!

Olipahan taas päivä, lähdettiin yhdeksältä aamulla matkaan ja kello oli jo lähempänä kymmentä illalla kunnes päästiin taas kotiin. Osallistuimme Jaanan ja Miinan kanssa Köyliön-Säkylän 4H-yhdistyksen /Ketterä-teamin järjestämään toko- kokeeseen, tuomarina Hannele Pörsti. Hauru oli koepaikalle tultaessa hirmu kivalla tuulella, kuten koko päivän muutenkin. Se oli sosiaalinen ihmisten kanssa ja lähestulkoon jätti muut koirat huomioitta, sakemanneille sen piti kyllä vähän kertoa mielipiteitään kyseisestä rodusta :P Oli taas tosi kuuma joten olin vähän epäileväisellä kannalla mitä tuleman pitää. Saatiin kuitenkin ykköstulos, seuraavin pistein:

Luoksepäästävyys: 10
Paikalla makaaminen: 10
Seuraaminen kytkettynä: 7½
Seuraaminen taluttimetta: 8
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 8
Luoksetulo: 9
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 7
Estehyppy: 9
Kokonaisvaikutus: 7

YHT. 169/200 sij. 5/12

Sitten se kriittinen? kooste. Luoksepäästävyys oli ihan super, Hau ei nostanut takapuoltaan eikä edes luimistellut tuomarille, laski vain päätään vähän alas. Paikalla makaaminen sujui myös vaikka itse töpeksin aika antaumuksella. Kerran Hau vaihtoi asentoa ja vähän pää kääntyili. Miina oli Haun vierustoverina ja karkasi heti alussa mutta ei Haurua sellainen haittaa. Seuraaminen olikin sitten Jotain Ihan Muuta. Ennen kehää jo Hau oli evvk enkä saanut sitä mitenkään viriteltyä innokkaammaksi. Remmiseuruussa ei ollut katsekontaktista tietoakaan kuin ehkä pysähdyksissä jolloin Hau vähän skarppasi ja tuntui muistavan että piti tehdäkin jotain. Käännökset meni ihan unessa, mm. täyskäännöksessä jouduin kävelemään Haurua päin ennenkuin se tajusi kääntyä... että sellaista. Vapaana seuraamisessa sain sitä hieman skarppamaan kävelemällä itse reippaammin mutta huonoa huonoa edelleen ja ylimääräisiä käskyjä tuli käytettyä. Maahanmeno oli ihan hyvä, lukuunottamatta hirveää seuraamista. Ei noussut perusasentoon ekasta käskystä. Luoksetulossa Hau meni ensin maahan ja istuessa se kuikuili jotain taaksensa mutta istui kuitenkin aloillaan. Kun huusin sen luokse se lähti ihan hirveää vauhtia (ainakin Hauruksi) mutta vähän väärään suuntaan, onneksi se korjasi itse ja tulikin ihan mahtavasti sivulle. Huh, kerkesin jo miettiä että mihinhän se lähtee... Seuraavassa liikkeessä seuraaminen oli taas huonoa, Hau vaati yhden lisäkäskyn, ja pysähtyikin vasta toisella käskyllä. Hau ei selvästikään kuullut ensimmäistä pysäytystä mutta se sai sen kiinnittämään huomiota minuun jotta toinen käsky upposi tajuntaan. Estehyppy oli hyvä (este veti taas Haurua selkeästi puoleensa :) ) mutta Hau taisi vähän koskea esteeseen hypyn jälkeen tai jotain, se jää niin lähelle estettä seisomaan. Kokonaisvaikutus oli varmaankin että Haurua ei voisi paljon vähempää kiinnostaa ja omistaja koittaa epätoivoisesti saada sitä kiinnittämään jotain huomiota itseensä. Osittain syytän kyllä hellettä...

Meidän tavoite oli vain saada vähän kisakokemusta (huomasi etten oikeastaan tiennyt miten kisoissa on tapana tehdä asiat) ja päästä loppuun ilman keskeytystä joten tavoitteet tuli kyllä ylitettyä. Jännitin niin kauheasti että mm. en nukkunut oikeastaan ollenkaan koetta edeltävänä yönä joten en kyllä olisi osannut odottaa ykköstulosta. Toisaalta olisi kiva mennä vielä aloon saamaan vähän kokemusta varsinkin kun tuo koe ei mielestäni kuvasta Haun osaamista mutta luulen että siirrytään kuitenkin suoraan avoimeen. En kyllä tiedä koska :P Hauru osaa periaatteessa kaikki liikkeet mutta hiomista riittää vaikka kuinka ja sitten vielä paikalla makaaminen piilossa... Ehkä ei ihan lähiaikoina kuitenkaan. Seuraamisen motivaatiota pitää ilmeisesti todellakin parantaa ja lisäksi liikkeiden välisiä siirtymiä yms. mutta sen kyllä tiesinkin. Nyt oli aika vaikeaa välillä saada Hau pysymään minun mukanani kun se halusi mieluummin haistella tai hyppiä liikkuria vasten. Siirtymisiä en ole oikein tajunnut harjoitella kuin vasta vähän aikaa joten se siitä.

Kokeen jälkeen lähdettiin kohti Salon seutuja hakemaan Jaanan toista koiraa Camillaa sekä Ilkkaa Ilkan veljen luota. Perille päästyämme aika pian Camilla meni puuliiteriin/vajaan seisomaan ja katsoi lähestyvää Haurua ihan sen näköisenä että kutsuin Haun äkkiä pois kun pelkäsin että tulee tappelu. Samassa Camilla alkoikin kuolata eikä pysynyt enää jaloillaan. Jaana talutti sen asunto-auton sohvalle jonne Camilla tuupertui. Mietimme josko sitä olisi pistänyt jokin mutta mitään turvotusta tai reikiä ei näkynyt eikä merkkejä vatsalaukunkiertymästä joten diagnoosiksi tuli lämpöhalvaus. Camilla peiteltiin heti kylmillä pyyhkeillä ja muutenkin viilensimme sitä mahdollisuuksien mukaan. Camilla alkoikin hengittää paremmin ja lopulta tuli niin tajuihinsa että joi itse. Aika hurjan näköistä mutta lopulta Camilla oli ihan kunnossa ja uskalsimme laittaa sen autoon. Onneksi on ilmastointi. Tosi nopeasti koko homma kävi, ensin Camilla oli ihan normaali ja yhtäkkiä todella kipeä. Camilla riehaantui aika paljon Jaanan saapumisesta ja riekkuminen auringossa oli liikaa. Olen ollut tosi varovainen omien koirieni kanssa, en päästä niitä oikeastaan edes pihalle kuumimpaan aikaan mutta tulipahan nyt kunnon muistutus aiheesta.

Koska Camilla vaikutti olevan ihan kunnossa nopean hoidon ansiosta, pysähdyimme kotimatkalla vielä Hesessä syömässä. Syötiin parkkiksella koirien kanssa, oli jo niin myöhä että ilma oli ihan viileä ja Hauru makaili asfaltilla katsellen maailman menoa. On se kyllä ihan paras koira, viisas, hölmö, hassu, taitava ja koko päivän käyttäytyi hienosti, hurmasi kaikki tapaamansa ihmiset eikä ollut millänsäkään todella pitkästä päivästä. Ja sai vielä ykkösen kokeesta. Nyt se nukkuu tuossa muutaman metrin päässä ja on hurjan söpökin. Maailman paras Haukkunen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti