lauantai 31. heinäkuuta 2010

Huh hellettä

Arki-luoksetuloa piti parantaa mutta onko tullut kirjoitettua mitään? No ei. En itse ole tosiaankaan kesä ihminen joten lämpötilan vuoksi intensiivinen luoksetulo- treeni ei ole ollut ihan niin intensiivistä kuin piti... Mutta ollaan kuitenkin treenattu ja Hau ei ole nyt kertaakaan jättänyt tulematta kutsuttaessa. Ei edes pihalla ihme kyllä joten se sai tänään lenkillä olla irti enemmän kuin yleensä. Tosi hienosti Hauru olikin kuulolla eikä edes yrittänyt karata juoksentelemaan ihmisten ihanan isoilla, lyhyeksi leikatuilla piha nurmikoilla. Voi tosin olla että on vieläkin niin lämmin ettei rallattelu siksi ole ihan niin innostava ajatus. Nyt kun ilmat on viilenneet (siis enpä olisi uskonut että +25ttä tulen vielä joskus kutsumaan viileäksi...) niin ehkä treeneistäkin tulee jotain.

Avoa ollaan kuitenkin treenattu joka ilta lyhyesti, ei se määrä vaan se laatu. Tosi hyvin ollaankin edetty, kaikki liikkeet luoksetuloa (ja paikalla makuuta) lukuunottamatta onnistuu kokeenomaisesti, suht luotettavasti ja minusta ihan nätisti. Tyyppiviat löytyy mutta varmaan saadan ykkönen raavittua kasaan joskus. Luoksetulo onnistuu jo ainakin lähes täydeltä matkalta, pitäisi ottaa joku muu arvioimaan pituuksia kun olen itse tosi huono. Lisäksi olen alkanut saada vauhtia nostettua laukkaan, säätöä tosin tarvitaan kun nyt vaihtoehdot on se ravi tai täysiä. Koottu laukka olisi aika jees. Vielä ei olla kertaakaan tehty loppua vaan palkkaan aina pysäytyksestä. Jospa jaksaisi vielä valua jonnekin tekemään vieraassa paikassa.

Tänään lenkillä Hauru esitteli taas vaihteeksi hienoja käytöstapojaan miehelle joka kyseli kaikenlaista mudeista. Yllättäen hän ei ollut kuullut tästä rodusta aiemmin :P En kyllä tiedä kuinka positiivista kuvaa räyhäämään pyrkivä Hau antaa... Kielsin tietty aina haukkumisen ja vähän Hau uskalsi haistella mutta lähinnä se esitti hyvin epäluuloista ja luoksepäästämätöntä mutiaista. Huokaus vaan, ei uskoisi että kyseessä on sama koira joka joskus kerjää vierailta rapsutuksia ja on niin rakastettavaa ja ihanaa. Hyvä silti että Hau aina pyrkii väistämään eikä yritä esim. purra. Jännä nähdä miten lähestyvä MH menee.

Lenkin jälkeen jätin Haun pihalle, kävin päästämässä Maxin ja Avan ulos ja avasin Haurun huoneen oven päästääkseni senkin pihalle. Vähän ehdin jo ihmetellä kun sitä ei näkynyt ennenkuin muistin että niin, se koira on siellä pihalla jo... Helle sulattaa aivot. Onneksi sentään heinien kukinta taitaa olla jos ei loppu niin loppusuoralla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti