tiistai 3. elokuuta 2010

Toko-ilua

Paikalla makuu vähän turhan innoton mutta nätisti Hau makoilee. Pitäisi ottaa kello mukaan jotta näkisi ajan... oops.

Molemmat jäävät hyvät, ei ennakoi eikä mitään. Ja seuraaminenkin ihan kivaa kun ei ole niitä käännöksiä...

Kaukot tosi hyvät, ei sitä outoa hyppäystäkään tällä kertaa vaikka Hau istuu välillä aika... innokkaasti. No eipähän ainakaan jää vajaaksi. Mielentila ei ehkä ihan paras kaukoja ajatellen mutta VOIhin on eri käskyt ja kaikki joten eiköhän tämä onnistu näinkin kunhan varon palkkaamasta pienintäkään pomppimista.

Luoksetulo on nopea ja pysäytys hyvä :) Mutta ei aina lähde tulemaan ekalla käskyllä, luulen että johtuu siitä että olen jättänyt Haun nimen pois. Pitäisiköhän liittää se takaisin vaikka toisaalta voi olla että sitten ongelma vain siirtyy siihen että se ei lähde pysäytyksen jälkeen tulemaan. Liike on kuitenkin tosi hyvä nyt joten voisi alkaa ottamaan loppuakin niin sittenhän sen näkee.

Seuraamisessa löytyi ne käännöksetkin tällä kertaa, muutenkin ihan ok seuraamista mutta tällä hetkellä tämä on kaikkein huonoin liike. Ärsyttävää kun Haun seuraaminen on ollut ihan parasta :(  

Nouto on aika hämmentävä, Hau innostuu jo kapulan näkemisestä, juoksee laukalla molempiin suuntiin ja on muutenkin ihan fiiliksissä?? Joku on vaihtanut Haurun noutajaan. Huonoa se että Hau jäi kerran söheltämään jotain kapulan luo, sillä oli niin kiire takaisin ettei meinannut saada kapulaa maasta...

Tokoon liittymättömänä asiana, ohitukset "omalla reviirillä" on alkaneet sujua jotenkuten. Koko ohituskoulutus kun romuttui kastrointiin ja ohittaminen on ollut todella vaikeaa siitä saakka. Nyt on alkanut löytyä toimiva tapa hoitaa nämä tilanteet ja ehkä päästään hiljakseen takaisin siihen mistä lähdettiinkin. Jos ei vain tule taas talven mittaista taukoa siihen että kohdataan toisia koiria :/

Kastroinnista on nyt yli kolme kuukautta aikaa ja kyllä tämä taisi olla ihan positiivinen ratkaisu. Hauru syö joka päivä jotain ja on tainnut tulla vähän ahneemmaksikin, se yksi päivä tässä hotkaisi ojasta löytyneen jäätelötuutin vohvelin ennenkuin ehdin kissaa sanoa vaikka Hau on aina inhonnut vohvelia. Ranskalaisia mm. se inhoaa edelleen joten mitään superahnetta koiraa siitä ei ole silti kuoriutunut. Haurua voi pitää taas pihalla vapaana ilman pelkoa että se lähtee kylille naisiin ja se kykenee järjelliseen toimintaan narttujen, juoksuistenkin, läsnäollessa. Laiskempaa siitä ei ole tullut todellakaan, ehkä hitusen leikkisämpi vaikka Hau on aina kyllä ollut kova leikkimään. Ainoa huono puoli on tuo ihan älyttömiin mittoihin paisunut vieraiden koirien vihaaminen, onneksi sentään tuttujen kanssa Hau tulee edelleen toimeen ihan OK. Maxin kanssa paremminkin kuin ennen nyt kun Hau ei enää koe Maxia ihanaksi naiseksi aina juoksuhajujen osuessa nenään. Erilaisista hajuista Hau on onneksi kiinnostunut suunnilleen yhtä paljon kuin ennenkin mutta merkkailun se on lopettanut oikeastaan kokonaan. Turkkia lähtee ihan hulluna ainakin tällä hetkellä, lihomista en ole huomannut (sen enempää kuin yleensäkään) mutta ruoan määrääkin olen kyllä pyrkinyt rajoittamaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti