perjantai 26. marraskuuta 2010

Liikkuva Hauru

Haukku keksi tänään lenkillä uuden tyylin liikkua eteenpäin. Tien reunassa kulki aurattu kaistale joka oli ihan koskematon ja jäätynyt vähän kovaksi pinnaltaan. Hauru otti vauhtia, heittäytyi selälleen kaistaleelle ja liukui vähän matkaa eteenpäin. Ja sama alusta. Välillä Haun piti tulla päin hyppäämällä varmistamaan että näen ihan varmasti mitä Hau tekee :D Hölmö. Ei se sentään vielä ole tätini edesmenneen bouvierin, Ransun, tasolla. Ransu tykkäsi talvella että sitä vedetään remmillä eteenpäin Ransun maatessa kyljellään :D

Iltaisin olen lukenut Haurulle Liikkuvaa linnaa. Hau on nähnyt leffan mutta kirja on aika erilainen joten molemmilla pitää sitä sivistää :P Vaikka muitten eläimieni kanssa 'nomen est omen' ei ole toteutunut juuri lainkaan (ehkä vähän Enderissä, olin usein ihan raavittu sen hyökkäysten jäljiltä kun Erkki oli nuori mutta vanhemmiten Enderistä on tullut pasifisti) niin Haurussa ja Howlissa on kyllä paljon samaa. Haurukin saa sellaisia teinix raivokohtauksia joskus, ihan kuten Howl. Pitäisi joskus ottaa videota kun puhun puhelimessa, se on hommaa jota Hau ei yhtään hyväksy jostain syystä. Onneksi Hauru ei osaa sentään taikoa limaa joka paikkaan. Ja tyttöjen sydänten vieminen on toki tuttua hommaa Haukkusellekin, tosin Howlia huonommalla menestyksellä yleensä. Muitakin yhtäläisyyksiä löytyy.

Kirjoja olen Haulle lukenut siksi että saadaan vähän erilaisempaa laatuaikaa :D Maxin turkkia tulee aina hoidettua ja Avallonin kanssa tehdään kotihommia niin pitäähän sitä pikkumiehelläkin olla joku oma juttu. Ja samalla voi kätevästi rapsutella sen läpi ja harjoitella sitä että ollaan vaan.

torstai 18. marraskuuta 2010

Lunta tulvillaan...

...on raikas talvisää, ei paimenkoiratkaan nyt enää sisään jää

Ne kohta valjastan, flexin pienen etehen

Ja sitten joutuin matkahan me käymme riemuiten

(Haurulla oli taas joku ilmehtimispäivä :D )

tiistai 16. marraskuuta 2010

Näkyvä Hau

Syksyllä pitää olla asianmukaisesti pukeutunut

Tosi vähän ollaan treenattu ulkona mutta välillä kaukoja ja luoksetulon pysähdystä tehty että ne pysyy mielessä ja seuraamista pätkittäin. Sisätreeneissä Hau on oppinut pitämään päätä maassa vähän aikaa mutta en ole ihan varma onko sen asento vähän outo, se ikäänkuin kurkottaa päällänsä eteenpäin eikä ole rennosti. Ehkä.

Muita kuulumisia lienee että Hau on alkanut taas mm. merkkaamaan ihan urakalla. Myös vieraissa sisätiloissa jos silmä välttää, jos vahdin niin se ei oikein uskalla kun jätkä tietää ettei hyvä heilu jos saan sen kiinni itseteossa. Muutenkin se on kyllä ihan selkeästi Uros. Ilmeisesti hormoonitoiminta on leikkauksen jälkeen nyt sitten tasaantunut ja ollaan palattu normaaleihin käytösmalleihin. Ihan hyvä vain mutta jännä huomata miten erilailla kastrointi on vaikuttanut kolmeen lähimmin tuntemaani urokseen. Haurulla se ei ole vaikuttanut kuin ihan niihin kaikkein yliampuvimpiin juttuihin (jotka toisaalta oli myös ainoa syy miksi leikkaukseen päädyin), Calle- spanieliin se vaikutti ehkä vähän enemmän, se lakkasi mm. merkkaamasta mutta koetti kyllä astua juoksuiset nartut yms. ja lopuksi Max joka on sitten ihan tosissaan ottanut tämän kastraatio jutun. Se ei tajua nartuista hölkäsen pöläystä ja on muutenkin ihan sukupuoleton. Ja ihan varma en ole mutta näistä olisiko Max leikattu vanhimpana? Tai Calle. Äitini muistaisi.

Tänään lenkillä nähtiin kun belggari, josta Hauru ei tykkää (ylläri), meni pyörän kanssa tiellä jolle me Haun kanssa oltiin tulossa risteyksestä. Koska olimme aika kaukana annoin Haun itse päättää mitä se tekee. Edelleen toivoisin että Hau oppisi tekemään itsenäisesti hyviä valintoja tällaisissa tilanteissa eikä sille tarvisi antaa aina määräyksiä. Kuitenkin, Hauru meni sitten melkein flexin pituudelta katsomaan lähempää mutta tuli sitten takaisin ja muisti että jos koiran näkee pitää tulla sivulle. Ylitettiin autotie ihan hyvässä järjestyksessä kuten olen opettanut mutta sitten Hau säntäsikin lyhyen matkaa jo kaukana olevan belgin perään, huusi yhden! voimasanan sen perään ja sitten Hau meni tien pientareelle ja suti takakoivillaan pontevasti maata kauhealla tohinalla ja tuhinalla. Että ensikerralla mokoma belgianotus varmana tietää kenen reviirillä se liikkuu ja ihan ilman lupaa! Ja ensikerralla täytyy laittaa Hau käskyn alle ihan suosiolla vaikka olisi millainen välimatka. Nyt se selvästi yritti fiksuna tyyppinä tasapainotella alueella jolla Hau teoriassa käyttäytyy antamieni sääntöjen mukaan (räyhääminenkin loppui ennenkuin ehti alkaakaan eikä remmi kiristynyt kertaakaan säntäilystä huolimatta) mutta se saa kuitenkin oman tahtonsa läpi. Kauhean tärkeä pikkuinen reviirinvalvoja :D

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Jotain lyhyttä tokoihmettelyä

Haukkusen kanssa on viimeaikoina viilattu kaikkea pientä kun ulkona on niin kylmää ja pimeää. Kesällähän Hau oppi tulemaan perusasentoon paremmalla tekniikalla mutta tämä uusi tyyli aiheuttaa sellaista että Hau jää vähän vinoon eteen josta se korjaa yleensä itse sekunin tai kahden kuluttua. Eli jos saisi vaikka heti sen oikean asennon aikaiseksi.

Seisomista, nyt Hau ei enää istu jos sille sanoo seiso kun se jo seisoo, sen sijaan se ottaa askeleen eteenpäin ja pysähtyy. Mikä on tavallaan oikein, seiso tarkoittaa siis pysähdy? Voisihan seiso tarkoittaa vaan että seiso tietty.

Kaukot onnistuu nyt taas, tai siis se ensimmäinen istumaan nouseminen. Saa nähdä kauanko, johan se kerran toimi ja sitten taas ei...

Lisäksi olen alkanut sheippaamaan Haurulle pään laskemista maahan. En oikein tiedä voiko sitä käyttää varsinaisissa toko- treeneissä mutta olisihan se kiva kun päällä olisi joku määrätty tehtävä. Nyt Hau katselee ympärilleen ja jopa haistelee maata... Pää maassa auttaisi siihenkin ettei Hau voisi alkaa tuijottaa naapureitaan (eikä huomaisi jos sitä tuijotetaan?). Ei sillä että Hauru olisi ikinä niin tehnyt mutta tämä kun on se mun oma ainainen stressin aiheuttaja niin ehkä sitä voisi sitten olla vähän rauhallisemmalla mielellä. Voi vaan olla ettei Haurua voi vaatia olemaan katsomatta ympäristöään kun pääasia olisi kuitenkin mahdollisimman rento paikallamakuu. Nähtäväksi jää.

lauantai 6. marraskuuta 2010

Syksykuvia



Haun vartiotorni josta käsin se tarkkailee valtakuntaansa.




maanantai 1. marraskuuta 2010

Vierailijoita

Moi! Oon Lauri 12 viikkoa!

Mä puren tosi tosi kovaa. Ja paljon.

Tää on mun sisko Camilla.

Mulla on vähän kihara selkä, näkyy peilin kautta.

Lauri on tätini uusi pentu. Lauri on tuotu unkarista eikä sen vanhempien roduista ole tietoa. Kuulemma siinä EI ole missään tapauksessa mudia :P Ainakin se on kova puremaan ja tosi minä itte- tyyppi. Hauru yllättäen tykkäsi Laurista ja pojat leikki ihan kivasti, tosin Lauri on niin pieni vielä ettei se uskalla kovin rajuja leikkejä. Yhteiskuvia ei saatu kun oli jo pimeää mutta hyvä että Hauru oli kiltisti pennun kanssa vaikka ihan aluksi sitä vähän epäilyttikin. Toivottavasti nuo kaksi pyvyät väleissä tulevaisuudessakin, olisi helpompaa kun joskus kuitenkin treenaillaan yhdessä yms. Nettikaapeliakin koetettiin laittaa mutta ei se toimi vieläkään. Olen siis edelleen tuomittu netittömään elämään :/

Ihan kiva se Lauri oli mutta aika nössö.