lauantai 25. joulukuuta 2010

Älä ota mun luuta, prkl!!!!

Hauru ja kaksi Haun joululahjoista

Mun joululahja. Aika mudilta tuo näyttää vaikka ihan virallisesti ne on jotain muuta :P

torstai 23. joulukuuta 2010

Hyvää Joulua!


"Virallinen" kortti taas linkin takana koon vuoksi, toivottavasti toimii.... Ja kuten tavallista, Ava on vapautettu poseeraushommista toteutuksellisista syistä (eli se ei istu ainakaan siinä missä käsketään). Ja Söpö unohtui kortista... no ehkei se loukkaannu. (On siis mun kilpikonna.)

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Sinistä ja mustaa

Lumi on aina valkoisempaa aidan toisella puolella?

Haukun häntä painaa sen selkävillat lakoon, mikä näyttää vähän hassulta häntä alhaalla

Voisko joku leikkiä pienen mutin kanssa?

Turha kuules mua kattoa... tääl on liian kylmä..

maanantai 13. joulukuuta 2010

Löysä kuri se olla pitää


"Mudit ovat opportunisteja ja pitävät kiinni saavutetuista eduista." Jotain tällaista muistelisin lukeneeni mudin luonnekuvauksesta rotuun perehtyessäni. Tämä on niitä kohtia jotka Haurukin on selvästi lukenut ja sisäistänyt.

Haurusta nukkuminen on aina ollut ajan haaskausta ja siksipä sitä pitäisi tehdä niin vähän kuin mahdollista. Pentuna Hau halusi aina herätä viideltä mutta lopulta sain neuvoteltua heräämisen kymmenen paikkeille. Aika tarkalleen tasan kymmeneltä Hau alkaa piippailemaan. Jos en ala jo nousta niin seuraavaksi se alkaa hyppiä metallista koiraporttia vasten koska siitä lähtee kova räminä. Samalla tietty piippaillen. Joo, joo, noustaan nyt sitten. Kun vääntäydyn ylös niin kauhean viaton mutiainen istuu hipihiljaa jalkopäädyssä. Etkös sä haluakaan nukkua tänään pidempään??


Lenkillä Hau tulee välillä sivulle ja seuraa hyvin pontevasti. Jos ei ala namia kuulumaan niin seuraamisen lomassa otetaan pomppuaskelia päin, jos en vaikka huomaa miten taitava mudi mulla on. Seuraamista aiheuttavia asioita on toiset koirat, lapset ja autot, ihan kuten olen opettanut. On kätevää että Hau ilmoittaa näistä vihastuttavista/pelottavista/vaarallisista asioista itse. Mutta joka lenkillä Hauru käyttää tätä hyväkseen ja tulee seuraamaan ilman oikeaa syytä. Se tietää hyvin että sorrun usein ihan ajattelemattani antamaan sen namin. Hau tietää myös että liian usein tuota voimaa ei pidä väärinkäyttää koska sitten namihanat menee kiinni. Kun en minäkään nyt ihan tyhmä ole. Huomaan sentäs jos kahden sekunnin välein joku tökkii reiteen. Luulen että Hauru on selvittänyt sen optimaalisen välin, joka sen tulee pitää jotta nameja saa mahdollisimman paljon mutta en vielä kunnolla tajua mitä tapahtuu. Tai vaikka tavallaan tajuankin niin ihan itsestään käsi on jo kaivanut taskusta namin ja tunkee sitä parhaillaan koiran suuhun...

Ihan tasan sama kaava on mm. siinä, että Haukku kerjää kuonolla tökkimällä rapsutuksia. En periaatteessa tykkää että koirat vaativat huomiota mutta sen pois opettaminen on suunnilleen yhtä todennäköistä kuin se että opetan Haurun olemaan hyppimättä. Mikä on muuten ihan tosi ärsyttävää ja varsinkin kurakeleillä päätän aina että nyt tulee nollatoleranssi siihenkin hommaan. Jo kolme syksyä tuo kuitenkin on hyppinyt ja kurannut vaatteita. On se kummallista.

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Ohituspäivistä

Kuin niin wanha kuva? (Kuvitelkaa että heinä on lunta :D )

Netittömyys haittaa bloggaamista (ja elämistä). Tosi vähän ollaan tokoiltu, sen verta että Hau toivottavasti ensi vuonna muistaa vielä jotain aiheesta :D Lenkkeilty on sitten sitäkin enemmän, ihanaa kun voi käyttää hakkuu-alueiden pitkiä, autioita teitä edes osan aikaa vuodesta. Haurusta on mahtavaa kun on lunta ja kaikki jänisten jäljet näkyy hyvin. Maxista on tyhmää, kuten aina. Ja Avallonista vielä tyhmempää. Avallonista talvella tarvitsee ulkoilla kunnolla vain kerran päivässä, aamulla valoisan aikaan. Olettaen että on hyvä sää, jos ei ole niin voi pysyä kokonaan sisällä. Aiemmin Löpö on suunnilleen saanut valita kuinka usein (tai lähinnä harvoin) se käy ulkona mutta nyt se ei enää taida tuntea pidästykykynsä rajoja. Vanhuus tuo vaivoja mukanaan, vaikka Ava kieltäytyykin niitä huomaamasta. Niinpä se saa nyt luvan rahtautua pihalle vähintään neljästi päivässä, tosin siellä ei ole pakko käydä kuin pisulla. Ava osaa pissata käskystä mutta joskus se menee vain kyykkyyn, odottaa vähän aikaa ja olisi tulossa sisälle. Ja koirat ei muka osaa valehdella?!?

Tänään lenkillä ohitettiin pitkästä aikaa kaksi koiraa. Muutamia ohituksia on tosin tapahtunut ilman kirjausta kun ei ollut mitään suurempaa kirjattavaa. Ainakin joku pikku koira joka ei Haurua kiinnostanut yhtään. Varsinkaan kun hienostin vedin lipat siinä samalla :D Ei sattunut mutta hyvin taiteelliset ja kattavat mustelmat kyllä ilmestyi. Hauru oli hyvä, se vain katsoi minua sen näköisenä että tosissaanko minä meinaan ottaa torkut kesken lenkin?? :D

Tänään ei mennyt niin hienosti. Ensimmäisen ohitettavan ääntelyn kuuli jo kaukaa ja omistajat pysähtyivät sinne kauas hääräämään jotain koiransa kanssa. Minun näkökyvyllä ei ollut mitään hajuakaan mitä siellä on meneillään mutta ympärikään ei oikein voinut siinä kohtaa kääntyä. Lähempänä koira osoittautui jonkinlaiseksi bulli- tyypiksi (Amstaffi? Vai onko ne pienempiä?) ja koiran isäntä koetti pitää sitä rauhallisena ilmeisesti istumalla koiran päällä. Hau oli ihan suhteellisen rauhallinen kunnes mies alkoi kertoa kouluttavansa koiraansa :D Ihmisten, varsinkin miesten, puhuminen yleensä muutenkin aiheuttaa huutamista. No, ei muuta kun käsky pitää turpa kiinni (koiralle...) ja Hau istumaan tien laitaan siksi aikaa kun me ihmisten käymme lyhyen sananvaihdon ohitusongelmaisista koiristamme :P Ohituksen jälkeen vapautin Haun käskyn alta lähes heti koska se oli ihan rauhallinen ja halusi vain haistella tienpientaretta vaikka muutaman kerran vilkaisikin taakseen kun tämä toinen koira mölisi edelleen. Luulisin että ei ollut ihan katastrofaalinen ohitus kun Hau ei päässyt tilanteesta pois ennenkuin se oli kunnolla rauhallinen eikä nähty Raivo!Haurua vaikka se rähähtikin. Ja vaikeahan tuo oli, kun yhdistettiin vieraiden kanssa keskusteleminen, mölisevä vieras koira ihan lähellä ja sen erikoisesti käyttäytyvät omistajat.

Toinen ohitettava oli pieni ärrieri joka myös toivotti meidät sinne missä pippuri kasvaa. Hauru alkoi kiihtyä jo kaukana, ihan erilailla kuin tuon edellisen koiran kanssa vaikka luulisi että tämä ei nyt ollut niin paha kuitenkaan. Koska ärrieri emäntänsä kanssa oli selvästi menossa reippaasti ohi päätin laittaa Haun istumaan selkä koiraan päin. Se oli kai ihan hyvä, Hau oli levoton mutta hiljaa ja keskittyi minuun. En haluaisi opettaa Haurulle sitä tyyliä että me odotetaan paikollaan mutta tuosta ei kyllä olisi tullut muuta kuin rähinä jos olisin koettanut itsepäisesti liikkua eteenpäin. Että tällaista tänään, Hauru ei ilmeisesti minun taidoilla opi käyttäytymään tasaisen hyvin meidän omilla kulmilla. Tarvittaisiin ilmeisesti paljon säännöllisempää harjoittelua. Ja varmaankin joku selkeä koulutussuunnitelma.