sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Kyläilyä


Tänään Rohan kävi "sukuloimassa" edellisessä kodissaan. Rohan huomasi heti että ollaan lähdössä jonnekin eikä malttanut käydä asioillaan joten automatkan jälkeen piipahdettiin pikaisesti koirapuistossa katsomassa josko herran mieli olisi muuttunut. Vaan eipä Roo sielläkään malttanut tehdä muuta kuin tulla kuraiseksi :) Sama tyyli kuin aina kun ollaan koirapuistoissa käyty: ensin haistellaan ja käydään paikka läpi, sitten koitetaan löytää leikkikavereita. Ensiksi käytiin katsomassa muutamaa kääpiöpinseriä mutta ne olivat Rohanista vähän outoa porukkaa. Paikalle tuli hoffi joka oli Rohanista kivempi mutta sekään ei oikein innostunut leikkimään Roon kanssa joten Rohan sitten juoksi yksikseen ympyrää kunnes päätettiin että ei se aio pissata eli lähdetään.  Rohan kun ei oikeastaan merkkaile niin pitäisi opettaa se pissimään käskystä kuten nuo mun tytöt on aina osanneet.

Kyläpaikassa Roo oli ihan super-innoissaan ja ihan kuin kotonaan, paitsi aikalailla tuhmempi ;) Kuulemma Rohanista kyllä huomaa että se on kehittynyt mutta minusta ihmisten yli hyppiminen (siis ihan kirjaimellisesti...), huoneesta toiseen täysiä poukkoilu ja pokkana pöytien laitamilla norkoilu ei kyllä ole ihan sitä mitä toivoisi. Ja kaikki puhe kaikui ihan kuuroille korville, en mä nyt ehdi sua kuunnella. Jos en tietäisi, en heti uskoisi että se on sisätiloissa pääasiallisesti ihan sivistyneesti käyttäyvä nuori mies :D Mutta Rohanista oli tosi kivaa nähdä tuttuja ja kissojen ruoat tuli imaistua parempiin suihin, kissojen leluista testattiin varmaan jokaista ja ihmistenkin jouluherkkuja Roo sai maistella. Kuitenkin kun siirryttiin eteiseen ja laitoin jätkän remmiin oli se ihan valmis lähtemään kotiin, ei yhtään sellaista kuin Maxin kanssa aikanaan kun ekoja kertoja käytiin sen edellisessä asuinpaikassa. Ihan kiva näin. Toisaalta Rohan on ollutkin meillä nyt jo melkein vuoden, Maxin muutosta oli vähemmän aikaa.

Käytiin taas pikaisesti koirapuistossa ja nyt malttoi jo tehdä muutakin kuin koheltaa, ihan hyvä koska vaikutti jo siltä että Rohan on päättänyt tehdä jonkun henkilökohtaisen pidätys-ennätyksen... Jos on kivaa niin ei voi jaksaa muistaa jotain pikkujuttuja :p

Illalla isäni tuunasi vähän kameraani, ei se nyt korjattu ole mutta toimii. Pohdittiin että kai sitä voisi käydä ainakin kysymässä korjausarviota vaikka tuon korjaaminen todennäköisesti tulisi suunnilleen yhtä kalliiksi kuin mitä tuosta kamerasta alunperinkin maksettiin... jolloin voisi samantien ostaa uuden. Mutta kun haluaisin oikeastaan järkkärin niin kannattaisi samantien sitten odottaa sen verran että hankkii suoraan sellaisen.

lauantai 24. joulukuuta 2011

Koira pyörremyrsky


Ihan järkky video taas mutta punainen on joulun väri!

Koiruudet on taas olleet ilmeisen kilttejä kun luita ja herkkuja tuli kassikaupalla. Lisäksi saatiin DogTurbo lelu. Ei olla vielä ehditty sitä kokeilemaan mutta Yodan lahjaksi saamaa DogTornado härveliä Hauru on testaillut pikaisesti ennenkuin Yoda vie pyörremyrskyn mennessään. Hauruhan on ennenkin lainaillut noita älyleluja ja innostui heti että taas tuollainen! Aika pro- ottein se alkoi lelua tyhjentää, eihän tuo loppujen lopuksi ole kuin himpan monimutkaisempi versio DogSpinnystä. Liukas laminaatti ei kyllä ole ihan kaikkein paras valinta alustaksi... Mutta videolla siis Haurun ensimmäinen kokeilu tämän lelun kanssa. Ja taas kerran se syy miksi en ole sille ostanut omia älyleluja, edelleenkään. Jokainen lelu jota Hau on kokeillut on sille ihan liian helppo. Silti Hau rakastaa niiden tyhjentämistä mutta eivät minusta ole ihan vaivan arvoisia kun muutaman käyttökerran jälkeen saa hyvä jos minuutiksi hupia... Tämä Turbo onkin ilmeisesti vaikein Haurun kokeilema lelu joten se voi olla sille ihan hyvä ja toisaalta kun lelu on meillä pidempiaikaisessa käytössä niin päästään kokeilemaan erilaisia vaikeutuksia josko ne pidentäisivät lelun käyttöikää muunakin kuin hienoina namiautomaatteina. Esim. laitetaan namit niiden tappien väärille puolille. Tuohon Tornadoonkin saa sellaisia tappeja mitkä pitää nostaa pois yms. vaikeutusta mutta Hauru tietää nekin jekut jo ennestään kun perusideat leluissa on kuitenkin aina aika samankaltaiset.

perjantai 23. joulukuuta 2011

Hyvää joulua!

No, tänä vuonna perinteinen jouluposeeraus jäi välistä kun kamera ei toimi eikä meillä ollut luntakaan vielä tunti tai pari sitten (nyt on, ainakin hetken!) mutta jonkinlainen kortti askarreltiin silti.

Linkin takana koon vuoksi.

torstai 22. joulukuuta 2011

Kavereita


Tulee aika Rohan painotteisia päivityksiä taas mutta eilen Roo törmäsi naapurin isoihin tyttöihin (siis ihan koiriin kuitenkin, niihin tanskandoggeihin :p ) kun satuttiin laittamaan koirat pihalle samaan aikaan. Sapin kanssa Roo on ollut monesti ennenkin tekemisissä mutta Lulua Rohan ei ole ennen tavannut. Rohan vähän jännää itseään isompia eläimiä lajista riippumatta ja nytkin oli aika jännät paikat herralla. Rohanin tuttu taktiikka toimi: piilotellaan mun selän takana ja kun Lulu ei katso Rohaniin päin niin käydään haistelemassa sitä. Ja heti jos, tai pikemminkin kun, Lulu katsoi Rohania juoksi Roo takaisin mamman selän taa turvaan :D Lulu oli ihan että häh, mikä tuonkin ongelma oikein on? Sapi ei ole enää yhtään pelottava vaikka Rohanin hieman... levoton hosuminen on Sapirasta selvästi merkki siitä että Roota pitää vähän saalistaa. Silleen nätisti.

Tänään puolestaan paikalla piipahti unkarilaistonttu Lauri jota Max ja Roo pääsivät myös moikkaamaan. Rasittava Rohan on mutta aika nätisti pilkku kuitenkin oppinut olemaan vieraidenkin koirien kanssa, selvästi välillä olisi tehnyt mieli rikkoa sääntöjä joita olen pilkulle koettanut opettaa (ei nylkytystä, ei runnomista, ei hampaiden väärinkäyttöä, ota aikalisä jos tunteet alkaa kuumeta) mutta aika kivasti pilkku muisti miten kiltit dalmaatit käyttäytyy ja osasi säännöstellä omaa käyttäytymistään ilman että tarvitsee puuttua asiaan.

Tätinikin oli huomaavinaan että Max on jotenkin muuttunut, se on kuulemma paljon vapautuneempi ja iloisempi kuin mitä viimeksi tavatessa. Ilmeisesti karvaturri on tosiaan tarvinnut sellaiset viisi vuotta että pystyy kunnolla rentoutumaan... ja sitten ihmiset kuvittelee että pystyvänsä viikossa päättelemään kodinvaihtajien oikean luonteen. Toki se joskus varmasti onnistuu, se käsitys joka minulle tuli Rohanista ensimmäisen... jonkun kahden minuutin jälkeen ei kyllä ole muuttunut merkittävästi. Mutta usein taitaa viedä vähän kauemmin että saa nähdä koiruuden todelliset karvat. Ei yleensä silti viittä vuotta kuitenkaan, luulisin. Vaan parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Intopinkeenä

Kaunista joulumaisemaa :p

Pari päivää sitten joku oli murtautunut koiranruokatynnyriin. Todennäköisesti Max koska sillä oli nuorempana moisia taipumuksia, jos Max saisi päättää niin bouvierien päivän nappula tarve on sellaiset kolme kiloa päivässä minimissään. Mahdollisesti enemmänkin, onhan kyseessä sentään raavas ja atleettinen uros. In your dreams. Rohan on varmaan aika äkkiä takavarikoinut tynnyrin omaan käyttöönsä ja pilkku oli sen näköinenkin, maha pingotti aika kiitettävästi mutta Roo oli kovin pettynyt kun suljin tynnyrin kannen ja työnsin koiruudet ovesta ulos. Hyvä sinänsä, että Rohan ei ole todennäköisesti laskenut Avallonia nappuloiden luo ollenkaan, Ava on noista varmaan kaikken pahiten vaarassa saada vatsalaukunkiertymän tai muuta mukavaa. Ja onneksi Hauru on aina eristyssellissä, juuri tällaisten yllättävien juttujen takia. Hauru ei osaa ratkaista konflikti-tilanteita millään tasolla järkevästi. Nämä loput kolme eivät tappele vaikka Roo vähän kähisee ruoasta ja Max nukkumapaikoista (Maxin viereen ei kukaan ole tervetullut nukkumaan). Näkemyserot selvitetään sivistyneesti keskustelemalla asioista. Rohanille ei ahmimisesta tullut sen kummempia seuraamuksia, se joi toki tavallistakin enemmän ja pyysi ulos vähän tavallista tiuhemmalla aikataululla mutta varsinaisesti sen maha ei edes mennyt sekaisin mistään ähky-kiertymä-mikälie kuolemasta puhumattakaan. Sensijaan Roo kerjäsi herkkuja ihan totutulla innolla vaikka talmaatti näytti rantapallon nielleeltä... nälkä ei vielä lähtenyt, tulin paikalle liian pian ilmeisesti. Ja laitoin painon tynnyrin kannen päälle. Paljonkohan Rohan söisi jos annettaisiin sillä ruokaa oli kadonnut aika huomattava määrä ja Maxikaan ei vaikuttanut siltä että se olisi kovin paljoa päässyt herkuttelemaan...

Tänään Rohan suoritti toisenlaisen urotyön, oli nimittäin ihan hipihiljaa paikallamakuussa nelisen minuuttia muutamalla välipalkalla niin että pisin palkkaamaton väli oli puolitoista minuuttia! Aika hyvin, ehkä se siitä! Ehkä kohta voisi alkaa kasvattaa välimatkaa ja kenties jopa alkaa lisätä jotain häiriötä? Jotain tosi tosi tosi pientä häiriötä... jos vaikka keksisi jotain mikä ei olisi Rohanista supermahtavaa ja saa kierroksia heti nousemaan... eli niinkuin mitä? Pitää miettiä asiaa. Vähän hankalaa kun kyseessä on koira jonka mielestä kaikki on aina upeeta, parasta ja mahtavaa.

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Tankotemppu

Tosi hyvä kännykuva

Tästä pitäisi vielä jalostaa jonkun lelun tms. "halaaminen" molemmilla tassuilla mutta onhan tämä pahvipötkylän pystyssä pitäminen jo temppu itsessäänkin. Hauru pitää sitä ihan itse ilman apua vaikka se onkin niin pitkä että koko kepukka ei oikein mahtunut kuvaan. Ihanaa kun Haurulle, toisin kuin eräälle nimeltä mainitsemattomalle, on niin helppo lisätä kestoa. Hau oppi tuon noin pari minuuttia ennen kuvan ottamista mutta silti sillä ei ollut minkäänlaisia ongelmia siirtyä pitämään keppiä sekunnista tai parista suoraan siihen kunnes annan luvan päästää irti. Muutenkin se on kyllä niin fiksu, tajusi heti että ote pitää olla tiukka ja muutenkin kunnollinen tai pötkylä ei pysy kainalossa ja se osaa itse korjata otettaan varsin etevästi. Hau on selkeästi oikeatassuinen vaikka se satunnaisesti käyttelee vasuriakin.

Märkä koira


Ei, ei meillä ole lunta, kuva on lavastettu. Tai viime talvelta. Jompaa kumpaa. Haurusta ihan tyhmä talvi. Tänään on taas tullut vettä mutta vielä eilen Hau löysi ladon varjosta muutaman metrin kaistaleen lunta ja ryntäsi sinne heti innoissaan pyörimään ja kaivelemaan. Iloa ei kyllä kauan kestänyt eli lähettäkää lunta, toivoo Hauru. Avallon lähettää päinvastaisia terveisiä ja kehottaa kaikkia kampanjoimaan lumettoman talven puolesta.

Huonon koiranomistajan paljastuksia seuraa. Normi kamaa siis. Tässä hetki sitten aloin miettiä että täällä on muuten tosi rauhallista... ja hiljaista... kukaan ei kokoajan töki kättä silityksiä vaatien... hmmm.. Oo, Hauru on varmaan pihalla! Sateessa keskellä yötä, kauankohan se on jo ollut.... Oho, ainakin puoltoista tuntia. Hups. Oven takana oli kaksi märkää ja aika kyrsiintyneen näkistä tyyppiä, ei nuo nyt sentäs niin paljon pihalla oleilua rakasta että ne ainakaan pimeällä kaatosateessa haluaisivat olla. Mutta mitäs ei ole mökänneet, kyllä Haurusta yleensä lähtee ääntä silloin kun asiat ei mene sen mielen mukaan. Max raukka kun sen puuttumista ei samalla tavalla huomaa ja Max on lisäksi aivan liian kohtelias protestoidakseen. Mutta se mitä ei voi olla huomaamatta, on että edes märkä bouvier ja vielä märempi mudi (Maxia ei tahdo saada läpimäräksi edes yrittämällä, sen peseminen on jotain ihan käsittämätöntä kun tunnin suihkutuksen jälkeen paljastuu että puoli koiraa on vieläkin rutikuiva o_O ) yhteensä eivät haise märälle koiralle yhtä vahvasti kuin yksi märkä dalmatiankoira. Pitää varmaan kunnolla pestä se, jos se auttaisi, kun eikös se ole rasvainen turkki mikä haisee? Vähän kyllä epäilen että hyöty jää varsin lyhytaikaiseksi parhaimmillaankin :/

torstai 15. joulukuuta 2011

Myöhäis-mörköilijä


Käytiin Rompan ja veljeni kanssa lyhkäisellä lenkillä. Rohjake sai olla irti kuten tavallista ja kyllä se aina vaan luotettavasti kääntyy suunnilleen ilmassa kun vaan vinkkaan jotain. Remmi-käyttäytyminen on kyllä kärsinyt aika paljon kun sitä harrastetaan niin vähän nykyisin mutta kyllä Roo ihan nätisti kävelee ainakin pyydettäessä :p Ja voin sitäpaitsi syyttää rotua, ei liity mitenkään omaan laiskuuteen tässä asiassa. Ei tietenkään. Dalluja vaan ei voi opettaa kävelemään kauniisti hihnassa :p

Siwan mainokset ei enää kiinnosta, jotain tuo tohelokin on tajunnut, mutta sen sijaan tällä kertaa kohdattiin todella pelottava kanto ja aika pelottava joulukuusi. Öööh? Epäilisin jotain mörköikää muuten mutta Roipe taitaa kyllä olla jo liian vanha sellaiselle... kuitenkin se on alkanut nyt selvästi epäilemään kaikkia tummia hahmoja vaikka edelleen herra menee kyllä katsomaan niitä häntä pystyssä. Ota nyt tuosta sitten selvää? Jännä nähdä mitä tyyppi tykkää uudesta vuodesta, meillä kun yleensä paukkuu ihan kiitettävästi vaikkei missään kaupungissa asutakaan.

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Jouluna syöpötellään

Isoimmalle isoin kimpale!

Tää on taas tällainen laiska bloggaamiskuu ilmeisesti. Meille tuli vihdoinkin lunta mutta silti sataa suunnilleen koko ajan ja lumi on enemmänkin tuollaista henkitoreissa maassa sinnittelevää jäätä... Lisäksi kamerani "patteriluukku" on alkanut löystyä eikä kamera pysy enää oikein päällä eli kohta se luukku hajoaa varmaan lopullisesti. Jee. Pitäisi ehkä viedä se jonnekin korjattavaksi mutta mitähän sekin sitten mahtaa kustantaa, jonkun tyhmän luukun takia?

Pomppukoira on alkanut tarjota sivulle tulemista kun se haluaa jotain eikä se heti näe jotain sopivaa lelua. Koska ykkösvaihtoehto on kuitenkin jonkun lelun tunkeminen minun käteeni vaikka väkipakolla jos en meinaa suosiolla sitä ottaa :D Höpsö. Leluja myös ilmestyy salaperäisesti tyynyn vierelle silloin kun nukun...  Lelujen lahjoittamisen ohella poikkeliinit ovat valmistautuneet jouluun syöpöttelemällä kaikkea mahdollista, noista koirille ihan normiluista johonkin sisäfileen rippeisiin. Rompalle, kuten Haurulle, voi näköjään aika huoletta antaa mitä vaan eikä sillä ainakaan maha mene sekaisin.

Näin muuten Up leffan tässä muutama päivä sitten, ihan parhaita ne koirat :D Rohan ja Dug ainakin ovat selvästi sukulaissieluja. "Mä vasta tapasin sut ja mä rakastan sua ♥♥♥♥♥ ... Orava!!!" Haurusta ihan järkyttävää toimintaa mutta silti pitää vaivihkaa vilkuilla sitä oravaa kuitenkin :p

lauantai 3. joulukuuta 2011

Hauru feat. outo keppivaras

Haurun turkki ei vieläkään ole kasvanut vanhoihin mittoihinsa, varsinkin hännästä sen huomaa. Ja kauluksesta ainakin livenä.

Haun mudivaisto ilmoittaa että jotain tapahtuu

Jotain tuolla on... mutta ei kiinnosta niin paljon että viitsisi nousta ylös

Vai pitäisikö mennä katsomaan...

Nääh, ei kyl jaksaisi

Olkoon, oli mitä oli.

Keppivaras!!

Silmien pyörittely ei paljon auta

Mustuaiset poseeraa kilpaa

Hau kyllä tietää kumpi on komeampi

Bouvieritkin osaa melkein lentää

Nopsajalka muti pääsee kuitenkin pakoon, koska melkein ei riitä

Karvakasat leikkii hippaa

Jälleen kerran todistusaineistoa Haurun hyvin paksuun kansioon. Ne aidat on siinä ikään kuin siksi että sinne ei menisi koirat? Ainakin herra hyppää metrin ihan kevyesti.

Todistetusti meillä on pakkastakin hetkittäin. Tai sitten toi on elmukelmua.

Oikeesti, onko kiva nuoleskella jotain ruusunoksaa?

Vakava Hau

Keppivaras on liian lähellä Haurun keppiä

Nii-in, sitä peruuttaa nyt vaan kun vielä voi!

Hei, toi EI ole peruuttamista!!!

No kai me sitten mahdutaan samalle kepille. Nykyään, ei vielä viime vuonna olisi onnistunut.

Harvinainen valoilmiö aurinko. Mutta ei sitä kauan kestä, varmaan seuraavaksi taas sataa viikko putkeen.

Haurun korvat ovat yksi maailman suurimpia huijauksia. Sillä on ne mutta ne ei toimi.

Toisaalta ehkä se olisi vähän hassunnäköinen korvattomana

Makki-pakki poseeraa kanssa!

Rotumääritelmän mukaan bouvierin ilme kuvastaa älykkyyttä, tarmoa ja rohkeutta.

Tekisi niin mieli vedellä siltä turkki lyhyeksi mutta ehkä pitää jättää se kevääseen. On kai se talvi sieltä kuitenkin on tuloillaan. Mutta jos vaan vähän saksisi sitä, silleen kohtuudella...

Söpö karvaturri?

Sanokaa tolle ihmiselle että mä en näytä kaipaavan kampaamista, okei? Ikinä. Buvvet pysyy luonnostaan takuttomina ja kaikki muu on harhaa.

Rohanin kuvapläjäys

Hei, älä himoitse toisten omaisuutta!!!

Rohan välillä esittää normaalia

Mutta totuus on valitettavan ilmeinen

Miksi pitää seistä nätisti paikoillaan tarkalleen niin kauan, kunnes painan kameran laukaisinta?

Keppi, nyt kiltisti mun suuhun äläkä venkoile!

Huomaa hieno tassutyöskentely :D

Hymyile kameralle?

Juokseminen on vaan niin paras keksintö ikinä

Talmantti vastavalossa

Ai kuin niin mä aina pysähdyn johonkin kuvien kannalta huonoon kohtaan???

Tällaisia kuvia saa vain jos ottaa julmasti kepin panttivangiksi

Rohanin nimeksi olisi pitänyt antaa Azazel... ai ei vai? :p

On se kyllä komea nuorimies, jos totta puhutaan


Ainakin välillä ;)

OMG, unohtukohan kahvinkeitin päälle!?!?!

Rohan on koulutettu sataprosenttisesti kepillä?

Kerrankin naama peruslukemilla

Keppi on hyväksi hampaille...

...kokeilkaa tekin siellä kotona!

Lentäminen on yksi keltasilmien supervoimista

Ja nyt on muka joulukuu?

Kun Rohanin huulet tuntuu jo nyt tuottavan sille vaikeuksia niin mitenköhän pulassa Roihu olisi jos se olisi syntynytkin vaikka tanskandoggiksi dallun sijasta?

Rohan tyypillisimmillään

Taas toi sama keppivaras hiippailee täällä!