maanantai 31. tammikuuta 2011

Hauru poika sairastaa

Tällainen näky tervehti minua aamulla (kylläkin vähemmän märkä, kuva otettu heti aamupisun jälkeen)

Haurulla on siis silmätulehdus, aika ikävän näköinen sellainen ja molemmissa silmissä vielä. Hau on tosi kova kiehnäämään lumessa, kuten kuvistakin näkee, joten ehkä sillä on mennyt liikaa lunta silmiin? Oli miten oli, herra saa nyt sitten olla saikulla kunnes silmät alkaa parantua :/ Haurusta on ihan epistä mutta parempi kuitenkin ettei se nyt kerää enempää pöpöjä itseensä. On se kumma juttu, eläinlääkärille kun tulee jotain asiaa niin siellä saa kohta rampata kaikkien kissojen ja koirien kanssa vuoronperään. Eli tämä on oikeastaan Rohkun vika, se aloitti eläinlääkärikierteen :P No, ehkä tulee vuoden eläinlääkärireissut hoidettua nyt heti pois alta? Toivoa sopii.

perjantai 28. tammikuuta 2011

Say it with Avallon

Hyvin harvinainen kuva: Avallon ulkona talvella

Haukkusen kanssa seuraamista, ihan ok. Ei edistänyt kauheasti vaikka pyrin pitämään vireen mahdollisimman korkealla. Käännökset useimmiten hyviä mutta suoralla Haun kontakti sitten katkeili. Kun sen on vaan ihan pakko saada välillä katsoa mitä ympärillä on meneillään, vai onko mitään.
Koetin suoristaa liikkeestä maahanmenoa nyt kun paikallaan maahan onnistuu jo suoraan. Ihan hyvinhän se alkoi suoristua, täytyy muistaa jatkaa samalla linjalla. Seisominenkin on vino mutta en ole vielä keksinyt miten sitä lähtisi korjaamaan joten otetaan tämä työn alle ensiksi. Seisomisen vahvistamista kuitenkin, Hau ei enää ollut yhtään epävarman oloinen mutta silti pari kertaa se lähti yhtäkkiä perääni.
Kaksi luoksetuloa, eka lyhyellä matkalla ja seisotin Haurua aika kauan ennen vapautusta palkalle. Toka sitten pitkältä matkalta, Hau pysähtyi juuri siihen mihin tähtäsinkin, tuli sopivalla laukalla eikä ennakoinut yhtään :D Pitää viritellä videointia tässä joku päivä kun haluan nähdä annanko sille jotain minulle salattuja vartaloapuja.
Kaukoja vain yksi istuminen, hämmästyksekseni nousi heti vaikka katseli taas vaihteeksi ympäristöä.
Noutoja joissa palkkaus palautusvauhdista. Hau kyllä nykyään tekee noudon aina löntystävällä laukalla mutta luulenpa että vieraassa paikassa vauhti putoaa edelleen raviin.

Sisällä parina liian kylmänä päivinä harjoiteltiin kapulan suussa pitämistä, perusasentoa ja kaukojen muitakin osia kuin ekaa istumista. Tuo kapulan pitäminen onnistuu ihan hyvin minun lähellä, liikkeessä ja nostaessa mutta annas olla kun heitän sen pidemmälle niin Hau pitää sitä taas niin kevyesti että se meinaa pudota. (Ei kuitenkaan pureskele mitä se sitten tekee tunnarikapuloille jotka tulee takaisin hammastikkuina, tai parhaimmillaankin reikäjuusto- tilassa...) Pitää hommata sille joku viiden kilon kapula niin katsotaan sitten :P Olen myös käskenyt sen pitää lehtiä yms. joista se joutuu pitää kunnolla kiinni tai ne liukuu sen suusta, jos se vaikka yleistäisi sitten noutokapulaankin. Vetoleikit kapulan kanssa ei ainakaan ole auttaneet, ollaan tehty tätä viime vuoden tammikuusta lähtien enemmän tai vähemmän säännöllisesti.

Rohanin kanssa perusasentoa, siis sehän tajuaa aiheesta jotain! Ok, asento on "hieman" tiivis eikä muutenkaan ihan optimaalinen mutta ainakin se hakeutuu namin perässä vasemmalla puolelleni ja pysyy siinä. Jos jätän sen askeleen päähän taakseni istumaan niin se osaa siitäkin tulla pienellä käsiavulla suunnilleen oikeaan kohtaan. Seuraavaksi pitäisi kai alkaa väsäämään kulmaa, tai niin ainakin tein Haun kanssa vaikka Rohkusta ei kyllä tule edestä kiepsahtavaa koiraa. Sillä on niin törkeän huono ruumiinhallinta että ei kiitos. Mutta taka kulmaa sitten.
Istumista, pystyn siirtymään yhden askeleen taakse tai sivulle ja Rohku pysyy. Siitä se kai lähtee.
Maahanmenossa haluaisin häivyttää valtavat avut, nyt aluksi tein niin että laitoin namit piiloon jolloin Rohan toivottavasti käyttää vähän enemmän aivojaan. Olin vähän epäileväinen aluksi mutta hyvin Rohan on huomannut että vaikka nameja ei heiluttaisi sen nokan edessä niin kyllä niitä kuitenkin saa, ei tarvi häippäistä.
Ja noutoa, tai oikeastaan noutokapulaan koskemista. Rohanille olikin tosi vaikeaa "luopua" kädessäni olleista namuista ja ottaa sen sijaan kapula vaikka muulloin se kyllä ottaa suuhunsa mitä vain. Kaksi sessiota tätä, toka meni jo paremmin.

En ole ihan varma osaanko motivoida Rohkua ylemmän luokan suorituksiin kun se tuntuu nyt ainakin hieman haasteelliselta mutta tekisi kuitenkin mieli alkaa opettaa sille kaukojen liikeratoja. Vaan miten ne opetetaan koiralle joka ei todellakaan hallitse itseään ja vempuloi sinne sun tänne? Haurulle pentuna opetetut ruumiinhallintaharkat tulee ainakin tarpeeseen ja varmaan täytyy keksiä uusiakin, Rohanin ongelmat kun ei rajoitu vain sen takapäähän. Se saattaa esim. pihalla hölkätessään kompastua yhtäkkiä koipiinsa o_O

torstai 27. tammikuuta 2011

Jos oliskin tyttö välillä

Hau poseeraa

Ja Rohkupossu kanssa

Rohanin korvatulehdus näyttäisi helpottaneen ja kainaloiden rapsutus on loppunut ihan kokonaan. Tassujaan se syö vieläkin mutta ei loppujen lopuksi kauhean paljoa. Ei sitä huomaa pelkästään tassuja katsomalla. Kerran Rohan päätti karata kesken korvatippojen laiton ja juoksi olohuoneeseen katselemaan minua kulmiensa alta. Tämä on tutuksi tullut juttu joten päätin vain puuhailla tippapullon ja namien kanssa itsekseni. Kohtapian tunsinkin että joku punainen nokka tökkii minua että näytä tännekin. Kysyin että haluatkos muka korvatippoja ja halusihan Rohan. Laitettiin loput tipat ja sitten syötin Rohkulle loput namit ja vähän leikittiin. En ollut onneksi yksinäni käyttänyt kaikkia tippoja ja syönyt nameja :P Haun kanssa ei ikinä olisi toiminut, se olisi sanonut vaan että senkus putsaat omat korvasi jos haluat.

Vapauskin on sujunut ihan hyvin, eilen Rohan oli kokenut teini-ikäisille tyypillisen identiteettikriisin ja kokeillut sukkahousuja ja rintsikoita mutta muuten herra ei ole varastellut mitään. Aika hienoa :) Sillä on kyllä yksi aika huvittava paha tapa. Avallonin on pakko tuhota kaikki koirien pedit sitä mukaa kun kannan sisään uusia joten meillä leijuu usein lattialla pumpulia tai vaahtomuovia. Rohan tietää ettei niillä saa leikkiä mutta usein jos en kiinnitä siihen mitään huomiota, se ottaa jonkun tupon suuhunsa, juoksee muutaman askeleen karkuun ja jää katsomaan tulenko jahtaamaan. Joo en tule. Sitten se yleensä hylkää kielletyn lelunsa ja kokeilee ehkä uudelleen jollain minua lähemmällä tupolla. Kun en ehkä huomannut sitä ekaa :D Hölmö pentu. Leikkii se sallituilla leluilla kanssa ja silloin saa huomiota niin ehkä se lopulta jättää nuo patjojen jäänteet omaan arvoonsa.

maanantai 24. tammikuuta 2011

MahtiHau

Yhteistyöllä saa isomman kuopan

Haurun kanssa tehtiin lyhyt paikallamakuu piilossa ja palkkaamattomuutta.
- Liikkeestä maahan hyvä ja hämmentävän nopea, joku kun opettaa mudeistakin laiskan näköisiä... mmm, on se mahdollista.
- Liikkeestä seiso meinasi mennä makuuksi myös mutta nousi ylös käsimerkistä.
- Kaukot oli hienon energiset mutta palkan ennakoinnista johtuen yhdessä istumaannousussa Hau kääntyi hieman vinoon. Ei pahasti mutta kuitenkin.
- Luoksetulon stop loppuun asti, ihan parasta. Eihän se samoin tein pysähdy edelleenkään mutta ottaen huomioon ihan järkyn vauhdin (jota tässä sitten ei näköjään saa pois!) niin minusta hyvä
- nouto jossa palautti laukalla ja tosi säpäkästi tuli sivulle, niin säpäkästi että kapula putosi suusta ja Hau päätyi istumaan sen päälle :D Voi kiesus tota koiraa välillä.
- Väleissä seuraamispätkiä ja käännöksiä, turha ottaa kovin pitkää pätkää kerralla ja kokeessa joudun kuitenkin seurauttamaan sen liikkeiden välit joten oppii sitäkin sitten, useimmiten tulee treeneissä annettua Haun huidella ja liikkeiden väliajat on just sen näköisetkin. Pysyi aika hyvin mukana käännöksissä ja katsekontakti... no oli sitä siellä suurimman osan ajasta.

Olen ihan supertyytyväinen vaikka ei tuo mitään kymppiputkea ole, lähellekään. Vire oli kuitenkin hyvä, Hau oli aika nopea, osaa kuitenkin liikkeet ja teki iloisena hommia. Olen koittanut saada meille iloisempia treenejä, ikään kuin, ja on kai toiminut jos tästä voi mitään päätellä. Rohanin huuto häiritsee sitä aika paljon mutta kaipa se siihen tottuu ja kai Rohan joskus oppii olemaan hiljaa. Tai ehkä ei, se on sitkas kaveri silloin kun haluaa.

Rohanin kanssa tehtiin perusasentoa, paria seuraamisaskelta, istumassa pysymistä vaikka liikun (huojun lähinnä tässä vaiheessa) sekä maahan menemistä. Keskittymiskykyä on noin nolla, varsinkin kun olen tottunut Hauruun. Sen kanssa pääsee joissain asioissa ihan liian helpolla. Ro sensijaan... no se ei ole Hauru. Mutta välillä kun se keskittyy ja tekee oikeasti aivoillaan niin se on ihan pätevä toko-pilkku. Sitten se huomaa jonkun tikun maassa ja jättää minut ku nallin kalliolle :D Keväällä täytyy tehdä Rohanillekin jälkiä, se olisi ehkä enemmän "se" juttu, tokoilu on vähän evvk. Paitsi saa siinä paljon nameja.

Syömisen hidastaminen tavallaan toimii. Rohan ei edelleenkään pureskele ja välillä sillä menee nappuloita väärään kurkkuun mutta se itsenäisesti pitää pienen tauon aina suullisten välillä. Se on niin mukautuvainen tällaisissa asioissa. Patricia McConnellin blogissa oli juuri vähän aikaa sitten että jonkun tutkimuksen mukaan kestää 9,5 viikkoa että jostain asiasta muodostuu tapa. Oli miten oli, täytyy nyt ylläpitää tätä riittävän pitkään eikä tuudittautua siihen että sepä oppi nopeasti.

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Hauru tykkää juosta

Ensin katsotaan paikka missä riittää näkyvyyttä ja lasketaan koirat irti.

Hau lähtee juoksemaan melkein heti...

Rohan lähtee perään...

Mutta kääntyy kohta takaisin huomattuaan että Hau vaan juoksee pois päin (eikä umpihangessa muutenkaan ole niin kivaa mitä luulisi)

Hau juoksee edelleen täysiä pois päin (se on kuvan keskimmäisin pilkku)

Rohania ihmetyttää että tuleeko se ikinä enää takaisin

Mutta tuleehan se, huudettaessa :P Ja kai se muutenkin lopulta kääntyisi? Paimenkoirat kun pysyy luonnostaan omistajansa lähellä...

Kaunis sunnuntaipäivä = paljon hiihtäjiä ja muita ulkoilijoita kun lenkkeiltiin vielä hiihtolatujen viertä melkein koko matka. Huomaa hyvin miten metsittyneitä nämä ovat vaikka asutaankin ihan keskustassa, Rohan oli kauhuissaan kun oli OMG!!! Ihmisiä!!! OMG!!! Ja Hauru oli vähän ärsyyntynyt samasta syystä. Kun hei vieraita ihmisiä! Ei voi olla! Mutta vaikka yksi mies puhui meille Hauru ei räyhännyt :D Rohanin tulon jälkeen Haun on ollut ihan pakko "ilmaista" että meidän talmataliaista on sitten turha dognapata, Hau on valppaana! Tosin koirien ohituksetkin on alkanut taas sujua melko vähillä kommentoinneilla. Mennään näköjään ikuista aalto- liikettä tämän asian kanssa. "Hauska" nähdä mitä tapoja Rohan alkaa matkia... Mutta toistaiseksi se kulkee tosi nätisti Haurusta huolimatta ja ohittaakin nykyään useimmiten remmi löysällä. Jopa koirien ohitukset on menneet tosi hyvin vaikka en voi oikein keskittyä Rohaniin. Ollaan ainakin hieno esimerkki aiheesta miksi ei pidä hankkia uutta koiraa ennenkuin vanha on kunnolla koulittu tavoille :P

lauantai 22. tammikuuta 2011

Poikien rajut leikit

Vierailevana tähtenä lagotto Nemo, 4kk

perjantai 21. tammikuuta 2011

Kaksinkertaisesti harjoitettavia

Pattitilanne

Haun kanssa tehtiin ainakin noutoa muutama toisto, hienosti se palautti laukalla mistä suoraan palkka. Seuraamista mikä oli vähän parempaa mutta selvästi Hau häiriintyi Rohanin huutamisesta. Käännöksien katsekontakti on silti parantunut hurjasti, en varmaan saa tuota vilkuilua kitkettyä ihan täysin pois kun tavallaan olen tarkoituksella sallinut sen :/ No ei voi mitään. Kaukoja jostain varmaan kymmenen metrin päästä ainakin, toimii. Vau, vielä kun toimisi häiriön alla. Tai no Roon huutaminen kai on ainakin jonkinlainen häiriötekijä tässäkin. Hau teki omatoimisen (tosi hienon kylläkin) luoksetulon pysäytyksen lyhyeltä matkalta. Käskytin kyllä jotain ihan muuta mutta... eh. Hau oli vaan niin varma että tämä on se mitä tehdään ettei se kai tajunnut että teki väärin :D Seisomista harjoiteltiin muutenkin, nyt Hau ei tuntunut paineistuvan vaikka liikuin aika paljon.

Rohan on treenannut edelleen sitä perusasentoa jossa kai alkaa näkyä valoa tunnelin päässä. Saan sen houkuteltua namin avulla ekalla oikeaan asentoon ehkä kaksi kertaa kolmesta. Lisäksi on harjoiteltu sitä että se odottaisi rauhassa ja hiljaa kun treenaan Haurun kanssa. Haun treenit loppuu aina siihen kun Rohan istuu hetken hiljaa, veikkaan että Hau keksii jutun Rohania nopeammin. Koirakuiskaajassa on viime päivinä korjattu ruoka-aggressiota ja muutenkin ruokaan suhtautumista. Minkäänlaista aggrea ei Rohanista löydy mutta aion kokeilla sen kanssa tuosta muutamia juttuja syömisen rauhoittamiseksi. Ro kun hotkii ruokansa sellaisella kiireellä että kupin tyhjennyttyä menee jokunen hetki kun se koettaa vain olla tukehtumatta. Katsotaan talttuuko ahmatti telkkarin vinkeillä, ei kai siitä haittaakaan voi olla.

torstai 20. tammikuuta 2011

Onko se ihan terve?

R: Pakko saaha tää maahan jäätynyt tikku... pakko!

H: Ootko ihan tyhmä?
R: Täytyy... saaaaada.... täytyy... niellä... 
H: Okei, eli oot.

...vähän myöhemmin...

H: No kai mun täytyy kokeilla kanssa, nyt kun kukaan ei näe...

Ollaan, uskokaa tai älkää, treenattu Haurun kanssa avoa! Aika hämmästyttävää. Edelleenkään ei kyllä paikkamakuuta kun on lunta ja ja... jos mamman mussukka vaikka paleltuu... Ei sitä tiedä. Kaukot oli se, mitä pelkäsin eniten mutta hyvin Hau nousi, tosin ekalla kerralla vaati kaksoiskäskyn. Silti paljon parempi kuin se että sitä ei saa istumaan kuin käsin nostamalla :P Ja tuon ekan kerran jälkeen nousu on toiminut moitteettomasti. Luoksetulon pysähdys on kanssa ihan ok, siinä mihin se jäikin. Seuraamisessa se edistää ihan törkeästi (oikeasti varmaan jotain puoli koiran mittaa) ja seisomisessa Hau on taas tauon jälkeen todella epävarma eikä selvästi tiedä pitikö tässä nyt seistä vai ei, pitäisiköhän lähteä hipsimään jonnekin tai jotain. Eli seisomista vahvistetaan ja koetetaan hinkata seuraamista.

Rohanille yritän edelleen tehdä perusasentoa joka ei olisi ihan vino ja ihan liian väljä. Alan jo kohta tyytyä edes sellaiseen pa:han mikä Maxilla on kun ei pilkkuotus vain tajua. Maahanmeno sensijaan onnistuu jo jokseenkin oikein eikä enää ole niin suurta spagetti-hylje-matoeffektiä. Seuraamisessa Rohan on aika hyvä luonnostaan mutta se kyllästyy todella äkkiä, ihan pari askelta vain voi tehdä. Ja pitää ilmeisesti alkaa opettaa sille noutamista. Koetin heittää frisbeetä sille niin eihän Ro tajunnut että se kuuluu tuoda takas, ei sitten millään. Eli ihan alusta täytyy aloittaa jotta Roihukin pääsee kesällä frisbeilemään.

Tänään oli Rohanin lekuri päivä joten lähdettiin aamulla Helsinkiä kohti. Autossa Rohan esitti aluksi oman euroviisu ehdotuksensa mutta rauhoittui kun päästiin motarille. Takaata kuului muovin rikkoutuvaa ääntä ja tuli mieleen että unohdin antaa sille luun... Paha virhe kun kyseessä on koira joka haluaa tunkea kaiken suuhunsa. Tällä kertaa se rikkoi muoviset lukot turvavyövaljaista, olisi pitänyt tajuta nostaa ne turvaan mutta kun normaalisti ylimääräiset valjaat on koirien peitteen alla ilman että niihin kukaan on kajonnut niin ei käynyt mielessä. Yhdessä välissä pilkku koetti vielä syödä takapenkkien päätukea mutta sai sen verran ankarat komennukset että se jäi viimeiseksi yrityksesi, tällä erää. Täytyy muistaa ettei Rohania voi missään nimessä jättää autoon valvomatta.

Meillä oli vähän luppoaikaa joten käytiin Sahaajankadun koirapuistossa. Ensin oltiin siellä keskenämme ja ihmeteltiin valtavaa lumikerrostumaa Rohanin juostessa ja haistellessa paikkoja. Kaikki koirapatsaat oli ihan hautautuneet ja penkeistäkin näkyi vain selkänojaa pilkottamassa maasta :D Aidat oli kanssa aika olemattomat mutta Roihua ei onneksi karkaaminen niin kiinnosta. Vähän ajan päästä paikalle tuli verkkaamman oloinen uros (tietty omistajansa kera :P ) ja Rohanista oli hirveän jännää. Se juoksi edestakaisin, pyöri ja hyöri ja piti muutenkin omaa kivaa tämän toisen koiran lähinnä haistellessa pientareita. Labbisnarttuunkin ehdittiin pikaisesti tutustua. Labbiksen omistajan mukaan dalluilta voi alkaa odottaa jonkinlaista järjellistä käytöstä kolmen vuoden paikkeilla. Miten mä olen kuullut tämän ennenkin... Tässä vieläkin odotellaan noiden reippaasti yli kolmevuotiaiden yksilöiden aivoja...

Eläinlääkärillä Rohan käyttäytyi aika hyvin, se kyllä kiskoi minua perässään mutta ei koettanut ottaa mitään pöydältä tai roskiksesta vaikka haistelikin niitä! Vau! Se kylläkin koetti syödä mattoa että ei päästy ihan ilman ympäristön tuhoamisyrityksiä. Rohan painoi n. 25 kiloa, herraa ei oikein huvittanut olla paikoillaan mutta kai tulos on suunnilleen oikea. Kuulostaa ainakin ihan uskottavalta, Haurua isompi ja Maxia pienempi. Eve- lääkärin puheilla Rohan käyttäytyi aika kiltisti, pussaileehan se ja tunkee naamaansa joka paikkaan mutta aika helpolla tutkimukset onnistui. Kainalot ja nivuset näyttää kuulemma ihan uskomattoman hyvältä ja muutenkin ei uskoisi että kyseessä on sama koira jonka Eve oli viimeksi nähnyt. Tassuista ei löytynyt mitään ihmeellistä, samoin kun en ole itsekään löytänyt mitään näkyvää syytä niiden kaluamiselle. Korva punoittaa mutta oli ihan puhdas ja siisti sisältäkin. Saatiin tippoja ja varoiksi lisää antibioottia mutta periaatteessa tuli terveen paperit :D Toivottavasti ihottumat nyt pysyy poissa ja katsotaan tuota tassun kaluamista, josko sekin on vain jotain sijaistoimintaa kuten tuo kainaloiden rapsutus tuntuu olevan.

Meillä kotona ollaan edistytty sen verran että Rohan on nykyään kokoajan vapaana asunnossa. Ainakaan vielä ei ole ollut tuhoja, jos niitä ilmenee niin herra joutuu takaisin vankilaan ennen kuin se ehtii sanoa talmataliainen.

maanantai 17. tammikuuta 2011

Roihu - update

Eilen Rohan täytti 6 kuukautta ja tänään se on ollut kaksi viikkoa täällä. Edelleen Rohan tulee todella hyvin toimeen koirieni kanssa, se ei nylkytä enää kuin harvoin ja tajuaa hyvin jos vaikka Avallon vihjaisee sille että vähän kauempanakin sopii viettää aikaansa. Remmissä lenkkeily etenee pikkuaskelin, muut talon tavat Rohan on omaksunut nopeasti. Sunnuntai on meillä kynsienleikkauspäivä ja koko sakilta leikattiin taas varpaat pois. Rohan oli taas tosi nätisti, senkun käsken sen maahan ja alan napsia. Rohan on myös kehittänyt itselleen korvatulehduksen jonka hoito sujuu varsin helposti. Rohan antaa tosi nätisti tutkia ja kopeloida korvaa, puhdistusaineesta se vain ei oikein tykkää. Tietty. Mutta ei Roihu yritä pakoon siinäkään, tai edes alkaa leikkimään. Istuu vain kun kerta käsketään. Toivottavasti sille ei tule kauhean huono kuva korvien hoitamisesta kun en tiedä onko sitä harjoiteltu aiemmin. Roihun kainalot näyttää minusta ehkä vähän paremmilta eikä se rapsuta enää niin paljon kuin ekoina päivinä, mukana oli silloin varmaan stressiäkin. Sen sijaan se on alkanut kaluta takatassujaan aina ennen nukkumaanmenoa :( Kuulostaa ihan siltä kuin se söisi vuotaluuta mutta se syö kyllä omaa tassuaan :( Olisipa joku taikajuttu jolla tuon koiran saisi terveeksi.

Rohan on oppinut odottamaan erilaisissa tilanteissa: se ei rynnistä ulos ovesta vaikka jättäisin oven auki ja menisin itse ulos puuhailemaan. Se ei tulee alueeltaan pois luvatta, eikä autosta ja ollaan jatkettu ruokakupilla odottamista. Toisten kupeille herra ei yritä enää mennä. Rohan ei varastele pöydiltä, ei edes ruokaa, tosin ihan ilman valvontaahan tätä ei ole kokeiltu. Yksi yö se oli kyllä ottanut oman kaulapantansa ja minun kenkäni (=eli oli ollut aikeissa lähteä lenkille) mutta tavarat oli kuitenkin ihan ehjät, onneksi. Se on ollut ainoa kerta kun tavaroita on maagisesti itsestään liikkunut. Rohan ei hypi minun päälle (eikä kai ihan kauheasti muidenkaan ihmisten) ja kun hoidan toisia koiria niin se menee pois käskystä vaikka sitä kiinnostaisi kauheasti - onhan minulla sentään nameja joita annan jollekin muulle! Se ymmärtää jonkun verran 'jätä' käskyn päälle mutta tätä pitäisi harjoitella paljon enemmän ja vaihtelevissa olosuhteissa. Niin ja Rohan on oppinut olemaan pihalla vähän aikaa ilman että olen vieressä seisomassa, on hyvä että voin tehdä esim. joitain siivousjuttuja ilman karvaisia apulaisia. On se vaan aika taitava puolivuotias.

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Yleistä sekasortoa

Tätini kävi tänään kylässä joten paikalla oli oman nelikkoni lisäksi Camilla doggi, Miina "Maxin sisko" ja Lauri unkarin tuliainen. Yhtään kuvaa ei tullut, joissa näkyisi koko porukka mutta tästä puuttuu vain Avallon.

Pokkari-parka ei pysynyt yhtään mukana koirien menossa, varsinkin kun alkoi jo vähän hämärtää mutta laitan silti "muutamia" kuvia. Miljoonasta otetusta kuvasta löytyi sentään jotain kaksi ok- laatuista. Tästäkin puuttuu Avallon, ammattimainen kameran välttelijä.

Hannibal Lecter ja ymmärrettävästi vähän kauhistunut Lauri. Avallonilla on aina aluksi varmuuden vuoksi kuonokoppaa, kunhan se on haistellut kaikki läpi ja todennut tilanteen vaarattomaksi niin koppa otetaan pois. 

Hauru ja Lauri eli juuriltaan unkarilainen ja unkarilainen. Näyttääkö samalta? Pojat tuli edelleen aika hyvin toimeen, yhdessä vaiheessa Haurulla vähän keitti yli mutta pienen jäähyn jälkeen riita oli unohtunut. Saas nähdä miten näillä menee tulevaisuudessa, ovat ehkä liian samanlaisia luonteiltaan.

Hauru, Lauri, Avallon ja joku outo pilkku-ilmiö

Rohan ja Camilla. Rohan pelkäsi Camillaa ensin ihan kauheasti, ehkä se muisti mitä Avallon kertoi sille niiden ensitapaamisella... Camilla on kuitenkin tosi kiltti ja rauhallinen doggi ja sai äkkiä pilkullisen perävaunun itselleen :D

Miina, taustalla Max

Avallon ja Rohan

Poitsujen pakollinen yhteisposetus.

Miina ja Max, sisko ja sen veli

lauantai 15. tammikuuta 2011

keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Koiratanssia

Saako luvan?




Loppukumarrus

maanantai 10. tammikuuta 2011

Spagettikoira


Käytiin Rohanin kanssa vihdoinkin ihan kahdestaan harjoittelemassa ihmisten ohittamista Mäntsälässä. Autossa Rohan aloitti ensin huutokonsertin mutta hiljeni melkein heti ja kävi jopa maate :) Takaisintulomatka meni myös hyvin, tosin Rohan rikkoi jotain. "Jotain" oli sininen, muovinen ja tuhannen säpäleinä hetkessä eli en osannut enää tunnistaa sen alkuperäistä olomuotoa. Toivottavasti ei mitään tärkeää... Ollaan harjoiteltu päivittäin myös odota- käskyä ja se toimi hyvin, Rohan ei hypännyt takaluukusta ilman lupaa.

Keskustassa Rohan ei vetänyt yhtään remmissä ja aika hyvin tuli kävelemään sivulle tai istumaan eteeni kun joku ihminen tuli lähelle. Ahne possu kun on. Muutamien luokse se koetti kiskaista mutta suullinen muistutus sai pikkuherran heti takaisin ruotuun. Pari ihmistä halusi rapsuttaa Rohania ja pyysin sen keskittymään minuun ennen vapautusta. Rohan ei varmaan tajunnut paljon mitään mutta kai se siitä pikkuhiljaa keksii etten halua sen menevän luvatta edes niiden ihmisten luo jotka lepertelevät tms. sille. Paljon kaikkea opittavaa pikku pilkulle.

Tokoilussa suuria vaikeuksia tuottaa tuon koiran... tuota...  luuston puute. Sillä on jotain keitettyä spagettia tai vastaavaa siinä missä muilla koirilla on tukiranka ja näin ollen se ei ole kauhean... tuettu? Perusasennossakin se onnistuu olemaan ihmeellisillä mutkilla (ja edelleen jää liian taakse :/  ) ja maahaneno on jotain ihan selittämätöntä. Joskus jos sen kanssa menee tokokisoihin niin Rohanin erottaa ainakin helpolla kun muut makaa ryhdikkäästi ja Rohan rötköttää mahallaan joka tassu levinneenä eri suuntaan.

Koska Rohan on kova syömään ihan kaikkea ja edellisessä kodissa se oli mm. oksentanut kirjan kannet niin meillä herra on minun poissa ollessani rajatulla alueella ihan jo oman turvallisuutensa vuoksi. Olen kuullut huhuja että suolitukos ei ole kiva kokemus? Rohan viettää nämä hetket yleensä kiltisti nukkuen ja joskus luiden parissa. Kun tulen takaisin ja päästän herran vapauteen, se aina venyttelee, ensin etupää maassa ja takapuoli ilmassa. Kuten koirilla on tapana. Mutta siitä se takajaloillaan työntää etupäänsä ylös, yhdellä sulavalla liikkeellä, niin että sen takajalat rotkottaa ihan suorina maata vasten. Seuraava askel on valahtaa kokonaan maahan, kiemurrellen ja potkien itseään maata pitkin kuin joku outo käärme. Ekalla kerralla olin vain ihan ?????? Ja jos (oikeastaan kun) Roihua rapsuttaa sen kiemurrellessa niin kiemurtelu vain yltyy ja on ihan hurrjan hauskaa. Tätä on vähän vaikea sanoilla kuvata mutta tiedänpähän nyt mikä otus on ollut barbapapan esikuvana.

lauantai 8. tammikuuta 2011

Pedikyyri

Urpo ja Turbo, mutta kumpi on kumpi?
(Huomatkaa muuten, että toinen tuijottaa silmiin ja toinen nameihin päin :D )

Aamulla leikkasin Rohanin kynnet. Alkuhankaluuksien jälkeen tosi hyvin Rohan malttoi pysyä maassa ja aloillaan. Kynsien leikkuusta itsessään Rohan ei välittänyt mitään mutta palkkasin sitä joka kynnen jälkeen lähinnä siitä että se ei liiku eikä tunge naamaansa niin etten näe mitä teen. Tosi taitava possunenä. Samaten R on alkanut vihdoin vähentämään vinkumistaan eikä se enää heti hätäänny jos en ole koko ajan sen näköpiirissä. Kenties se alkaa siis kotiutua? Tosin muuten se ei edelleenkään oikein osaa rauhoittua sisällä mutta on tämä jo askel oikeaan suuntaan. Sisätiloissa R etsii kokoajan jotain puuhailtavaa mutta olen ottanut julmasti kaikki lelut yms. pois sillä toivon että se oppisi että sisällä nukutaan ja ulkona riehutaan. Rohanin lenkkeily harkat jatkuvat edelleen, kyllä se taitaa oppia ihan kivaksi lenkitettäväksi. Alkulenkki on aina vähän sekava, tosin Haurukaan ei ihan alussa usein kävele kovin kauniisti mikä ei auta asiaa, ja ollaan muutenkin varmaan aika kaoottinen näky mutta ei se mitään. Pääasia että minulla on kädessä vielä tunto tallessa ja nikamat kohdillaan kun tullaan takaisin :P

Tänään lenkillä Hauru haisteli jotain jälkiä metsässä. Ne näytti aika tuoreilta mutta en ajatellut asiasta sen enempää kun Hau ei näyttänyt erityisen vahvoja merkkejä jäljelle lähtemisestä. Hetken päästä huomasin että joku tumma, aika iso eläin (koira? kissa? ei voi tietää kun en ikinä jaksa ottaa laseja mukaan...) käppäili vähän matkan päässä meistä. Kutsuin Haurua ja se tuli heti iloisena. Ihan mahtavaa :)

torstai 6. tammikuuta 2011

Maalla on hurjaa

Hauru ja Rohan eilen jäällä

Tänään Rohan käveli jo ihan tosi nätisti, tietty välillä jouduin sille muistuttamaan että remmissä ei hepuloida mutta ei pennulta voi odottaa täydellisyyttä :P Edelleen siis nuoriso mukana. Avallon (joka ei enää ärhentele Rohanille ollenkaan) ja Max tulevat kaikkien kanssa toimeen joten ei haittaa vaikka ne lenkkeilevät eri aikaan pilkun kanssa. Ja koko jengiä, tai edes vain poikia, en kyllä ota kerralla remmilenkille. Kahdessa kurittomassa koiraeläimessä on toistaiseksi ihan riittämiin.

Ihmisten ohitukset meni aika hyvin, Rohan kuikuilee niiden perään mutta on selvästi keksimässä että minulta saa vastaantulijoiden kohdalla kaikkea kivaa kunhan vain tulee kerjäämään. Koska kaikki ei voi sujua kuin tanssi, törmättiin johonkin hirvenmetsästäjään joka seisoi kivellä vähän matkan päässä tieltä. Rohanista se oli pelottava, en tiedä eikö se tajunnut että se on ihminen kun mies oli ihan liikkumatta vai jännittikö sitä oranssi liivi. Sitten Hauru-luupään piti murista miehelle. Haun kun täytyy tehdä tiettäväksi että se on huomannut mokoman oudon äijän ja täältä pesee jos se on joku mudien metsästäjä. Tietty sitten Rohan lopullisesti vakuuttui että miehessä on jotain tosi outoa kun Haurukin kerta sanoi niin. Voi huoh. Käveltiin miehen ohi ja seuraavana oli talo jonka pihassa on hevosia ja koiria. Rohania pelotti yhä enemmän eikä se halunnut oikein liikkua eteen (hevosia ja koirien haukuntaa) eikä taakse (kauhea talmataliaisten metsästäjä). Tietty metsästäjä päätti sitten lähteä autolleen joka oli meidän vierellä eli mies tuli meitä kohden. Tässä vaiheessa talmataliaisen pää ei enää kestänyt ja se halusi vain äkkiä pakoon. Ehkä fiksuinta olisi ollut puhua miehelle ja Rohan olisi voinut käydä katsomassa että se on vain ihminen mutta Haurun kanssa se ei oikein onnistu. Onnistuin sentään saamaan Rohanin jonkun verran rauhoittumaan ja matka jatkui, vaikkakin minun takanani luimistellen. Siis ainoa mikä tuosta vielä puuttui, oli että metsästäjät olisivat ampuneet lähistöllä. Rohan olisi varmaan saanut sydärin. Maalla on pelottavaa.

Roihun kanssa on treenattukin. Katsekontaktia, nameista luopumista, maahan menemistä ja perusasentoa. Perusasento on hieman haasteellinen sillä Rohanin luontainen tapa mennä istumaan on peruuttaa pyllynsä päälle. Ihanteellista kaukoja ajatellen mutta jos ohjaan sen namilla sivulle niin se herkästi istuu liian taakse ja joskus liian eteen kun en osaa yhtään arvioida kuinka paljon se liikkuu istuessaan. Ja paikan hinkkaamista poitsu ei kestä, jos se kerta tulee sivulle niin namia pitää tulla heti tai se häippäsee kiinnostavempiin hommiin :D  Luopumisen idean Rohan on tajunnut aika hyvin ja sitähän on harjoiteltu jossain määrin jo edellisessä kodissa. Katsekontakti sujuu kanssa ihan ok, kunhan pilkku malttaa irrottaa katseensa niistä nameista. Maahanmeno oli aluksi hankalaa, en meinannut millään saada sitä houkuteltua alas mutta kun se onnistui niin Rohan tajusi heti mistä on kyse. Tämänkin pitäisi olla sille jo ennestään tuttua. Nyt olisi tarkoitus hiljalleen pidentää kestoa ja harjoitella että Rohan pysyisi maassa kun liikun ja kosken siihen. Rohanille on nimittäin aika vaikea tehdä mitään hoitotoimenpiteitä tällä hetkellä. Se ei ole yhtään aloillaan ja muutenkin jos vaikka koetan katsoa sen kainaloita niin pentu haluaa pistää heti vapaapainiksi...

Haurunkin kanssa on treenattu, kaukojen istumista yms. mutta periaatteessa pidetään taukoa siiheksi kunnes päästään kunnolla ulos ilman pelkoa paleltumisesta tai pimeydestä. Nyt kun valoisa aika tuppaa menemään koirien lenkittämiseen yms. mitä en myöskään viitsisi tehdä pilkkopimeässä.

keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Pilkkujuttuja

Mihis päin seuraavaksi juostaisiin?

Tänään käytiin taas DoubleTrouble- ryhmän kanssa käppäilemässä. Mentiin aluksi järven jäälle, purkamaan energiaa, ja lähdettiin siitä sitten harjoittelemaan taas remmissä olemista. Rohan ei selvästi vielä oikein tiedä koska se on irti ja koska kiinni ja vapauden jälkeen remmissä on taas ensin kauhean vaikea kävellä mutta homma paranee koko ajan. Kunnes se taas pääsee irti ja aloitetaan alusta. Sain kaivaa pilkun suusta ensin nenäliinan ja heti kohta puolikkaan ruisleivän. Siinä tohinassa poikien remmit meni tietty solmuun. Selvittelin niitä siinä kun äkkiä Hauru bongasi jonkun ihan parhaan hajun ja juuri samaan aikaan Rohan bongasi jotain mikä on ehkä syötävää (osoittautui kiveksi. Sitä se ei sentään niellyt :P ). Herrat lähti erisuuntiin ja nykäyksen voimasta paukautin itseäni fleksillä otsaan. Auts. Vahingoilta ei voi näemmä välttyä vaikka tällä kertaa pysyin koko lenkin koivillani.

Seuraa johtajaa

Ohitettiin kaksi hiihtäjää ja meni ihan suhteellisen hyvin, eka oli vähän vaikeampi kun Hauru luuli jostain syystä että hiihtäjällä on koira ja kiihtyi taas nollasta sataan sekunissa. Rohan on alkanut oppia tulemaan luokse kun maiskutan ja se tuli vaikka olisikin halunnut mennä moikkaamaan hiihtäjää. Lisäksi meidät ohitti hevonen. Rohanista se oli pelottava eikä se olisi halunnut millään liikkua ojan puolelle, minne halusin väistää. Hau näytti vielä hienoa esimerkkiä murraamalla >( Kun hevonen oli mennyt Rohan ei meinannut haluta tulla samaan suuntaan enää ja hiippaili minun takana jonkun matkaa. Äkkiä se kuitenkin tokeni ja käveli aika kiltisti loppumatkan kun väsy alkoi taas tulla. 

Punaiset kainalot

Rohanilla on joku iho-ongelma jonka syy ei ole ihan selvillä. Käsittääkseni nämä ei dalmatiankoirilla ole kovin harvinaisia. Sillä on antibioottikuuri joka jatkuu kuun loppuun, samoin kuin sikaripunkkilääkitys. Allergia-testejä siitä ei ole otettu. Ongelma ilmenee lähinnä taipeissa, sekä edessä että takana ja Rohan rapsutteleekin kainaloitaan aika paljon. Eikä ne kovin kivan näköiset ole :/ Toivottavasti tähän löytyy joku helpotus, varmaan jossain vaiheessa täytyy kokeilla ruokavalion muutoksen vaikutusta asiaan, ei kai siitä haittakaan voi olla. Harmillinen juttu, muuten pilkkumies tuntuu kyllä kivalta tyypiltä.

tiistai 4. tammikuuta 2011

Ikiliikkuja


Täytyy muistaa olla valittamatta Haurulle niin paljon siitä, että se juoksee aina kauas ja maximi zoomilla saa ehkä häthätää siitä kuvia joissa on koira eikä kärpäsen kikkare. Rohan ei mennyt kovin kauas, kun käytiin aamulla metsälenkillä, mutta kun siinä ei ole stop- nappulaa ilmeisesti ollenkaan. Päivän kuvasaalis oli aika huono siis. Auringonpimennys ei myöskään auttanut asiaa.

Näitä (ja sellaisia missä näkyy ehkä just hännänpää) on nyt muistikortillinen melkein...

Hauru edes välillä pysähtyy riittävän pitkäksi aikaa että ehdin näpsästä marginaalisesti parempia kuvia. Ja Hau osaa myös poseerata käskystä vaikka ei se kyllä aina malta

Possunenä pukeutuu miehekkääseen pinkkiin

Käytiin siis ekalla lenkillä. Päätin että harjoitellaan ohituksia joskus muulloin ja otin Haun mukaan. Jos ne viettää paljon aikaa yhdessä niin ne löytävät yhteisen sävelen? Lisäksi mentiin metsään missä on umpihankea koska toivoin että Rohan ei siellä pystyisi liikkumaan niin hyvin eikä sen olisi niin helppo nylkyttää Haurua joka välissä. Tämä suunnitelma ainakin toimi ja pojat leikki nätisti. Koska Rohan tuntuu vähän ääniherkältä niin taidan kokeilla kolinapurkkia tuohon astumiseen. R ei nimittäin tee sitä juuri muulloin kuin hurjan innostavan leikkimisen yhteydessä ja komentaminen on näin ollen vähän hankalaa. En voi fyysisesti oikein puuttua asiaan kun pojat leikkiessään juoksee ympäriinsä, R ei tietenkään vielä oikein osaa mitään käskyjä joten turha huudella mitään ja kaiken päälle jos itse puutun Rohanin käytökseen niin Hauru haluaa auttaa. Rökitetään yhdessä pilkkuotus, jee! Tai ei. Siitä huolimatta ettei Rohania kauheasti Haun komentaminen hetkauta. Tätä harjoitellaan Haun kanssa erikseen toisenlaisissa tilanteissa. En tarvitse mudin apua kouluttamisessa, kiitos vain.

Rohan osasi kävellä remmissä kohtuullisen hyvin. Se osaa kulkea nätisti vetämättä, silloin kun se haluaa. Mutta heti kun se näkee jotain kivaa (siis melkein mitä tahansa) niin se lähtee koohottamaan kauhealla vauhdilla ja 5 kuinen dalmis on näköjään jo aika vahva. Pilkkuherran onnistui vetää minut nurin parikin kertaa kun on niin pahuksen liukastakin vielä. Näin ollen otin alkuun kriteeriksi sen, että Rohan kulkisi 2m nahkahihnassa vetämättä. Muuten se saa mennä melkolailla miten huvittaa vielä toistaiseksi koska sillä ei itseasiassa ole mitään kovin isoa ongelmaa. Ja me harjoitellaan seuraamista yms. erikseen ja lisätään se sitten lenkkeilyynkin. Rohan ei yllättävää kyllä ole riittävän ahne että sitä voisi namien avulla houkutella tai opettaa muuta kuin aivan rauhallisessa ympäristössä, ainakaan tällä hetkellä kun kaikki on uutta ja jännää eikä olla vielä tuttuja. Siitä huolimatta se on ihan hillitön imuri, sille kelpaa ihan kaikki antibiooteista kirjoihin. Ulkonakin se ehti niellä ties mitä kaikkea :/ Että 'jätä' otetaan kanssa harjoitteluun pikimiten...

Jokatapauksessa, aina kun Rohan lähti rynnimään, minä pysähdyin ja pidin remmin tiukkana vetämällä ihan kevyesti vastaan kunnes se otti muutaman askeleen minua kohti. Silloin remmi löysäksi ja matka jatkuu. En tiedä tajusiko se, vai oliko se vain väsymystä, mutta metsästä takaisin tullessa ei tarvinnut paljon pysähdellä ja Rohan itsestäänkin välillä hidasti kun se alkoi lähestyä "vetämispistettä". Ne ihanat hajut ja kepin palat tulee kyllä nokan ulottuville vaikka niiden luo ei rynnistäisi täyttä höyryä. Ai niin, ja Rohan osaa itse hoitaa tilanteen jos se sotkeutuu remmiinsä tai Haun fleksiin! Ihanaa! (Hau ei nimittäin osaa ja se on aika rasittavaa joskus.)

maanantai 3. tammikuuta 2011

Rocky Horror Show


Saanko esitellä: Rocky, uros talmaatti eli pilkkuotus, ikä 5 kuukautta. Rocky otettiin alunperin vaarini perheeseen mutta terveyssyiden vuoksi he eivät voikaan pitää tätä villiä energiapakkausta. Joten ainakin toistaiseksi Roki majailee täällä ja tunnetaan tästä lähin nimellä Rohan. Näin ensimmäisen parin tunnin perusteella Rohan on hieman ujo, todella villi mutta myös hirmu kiltti ja fiksu tyyppi. Siis talmaatti. Kova hyppimään (myös pöydille), remmikäyttäytyminen on heikohkoa ja muutenkin tapakasvatus on vielä vaiheessa mutta hyvin penikka ottaa kontaktia ja kuuntelee. Se jopa kiltisti istui paikallaan kuvien oton ajan (liian pimeää jo, lisää kuvia siis huomenna tai joskus) eikä noussut ennen lupaa. Muuten se onkin ollut koko ajan liikkeessä.

Olin vähän epäileväinen, mitä Hauru tykkää, varsinkin kun luulin että R on vähän vanhempi. Hau tuli mukaan hakureissulle (ja matkusti todella hienosti uudessa kevythäkissään). Ensin käytiin vähän kävelemässä, Hau ei kauheasti noteerannut pentua muuten kuin murahti/näykkäsi jos se tuli liian lähelle. Ihan hyvä siis, Hauruksi, varsinkin kun Rohan oli niiiiiin innostunut ja koetti hyppiä Haun päälle yms. epäkunnioittavaa. Ajettiin koirapuistoon, matkan aikana Hau muutaman kerran koetti räyhätä suureen ääneen piippaavalle Rohanille mutta tyytyi lopulta mulkoilemaan sitä kun sanoin tarpeeksi tiukasti asiasta. Koirapuistossa remmit vaan irti ja kaikki meni tosi hyvin. Rohan käyttäytyi paljon paremmin kuin remmissä, piti kohteliaan välimatkan ja muutenkin ujosteli. Sitten kun R huomasi ettei Hauru tee mitään niin ne leikki takaa-ajo leikkejä (kumpikin vuorollaan jäniksenä). Kun homma alkoi mennä Rohanin puolelta astumiseksi niin lähdettiin kotimatkalle. Taas Hau vähän ärisi aluksi mutta ei sitten enää välittänyt. Luulen että sitä jotenkin ärsytti sekä se että Rohan on Haurun autossa mutta myös se että se huusi lähes koko matkan. Juuri kun tultiin Sälinkäälle R alkoi hiljenemään josta aina palkkasin ja ihan viimeiset metrit se makoili rauhassa ja hiljaa. Hieno pilkkuotus.

Pihalla Rohan esiteltiin Maxille, joka oli kai vähän pelottava vaikka ei juuri noteerannut Rohania, sekä Avallonille joka on näköjään näistä se hitaiten lämpenevä. Avallonin mieli varmasti muuttu muutamien päivien sisällä ja toisaalta on hyvä että se pitää vähän kuria pilkkuotukselle sillä en halua että Rohan hyppii Avaa vasten kun sen takapää on jo aika huonona. Hauru ja Rohan keksivät että on superkivaa jos ensin Rohan astuu Haukkua, minä komennan, Hau astuu Rohania, minä komennan, Rohan astuu... joo. Siis selvä talmaatti.

lauantai 1. tammikuuta 2011

Myyrästystä

Maailman söpöin hurja metsästäjäkoira!






Äläs nyt häiritse sen kameran kanssa, sanoo Hau