tiistai 4. tammikuuta 2011

Ikiliikkuja


Täytyy muistaa olla valittamatta Haurulle niin paljon siitä, että se juoksee aina kauas ja maximi zoomilla saa ehkä häthätää siitä kuvia joissa on koira eikä kärpäsen kikkare. Rohan ei mennyt kovin kauas, kun käytiin aamulla metsälenkillä, mutta kun siinä ei ole stop- nappulaa ilmeisesti ollenkaan. Päivän kuvasaalis oli aika huono siis. Auringonpimennys ei myöskään auttanut asiaa.

Näitä (ja sellaisia missä näkyy ehkä just hännänpää) on nyt muistikortillinen melkein...

Hauru edes välillä pysähtyy riittävän pitkäksi aikaa että ehdin näpsästä marginaalisesti parempia kuvia. Ja Hau osaa myös poseerata käskystä vaikka ei se kyllä aina malta

Possunenä pukeutuu miehekkääseen pinkkiin

Käytiin siis ekalla lenkillä. Päätin että harjoitellaan ohituksia joskus muulloin ja otin Haun mukaan. Jos ne viettää paljon aikaa yhdessä niin ne löytävät yhteisen sävelen? Lisäksi mentiin metsään missä on umpihankea koska toivoin että Rohan ei siellä pystyisi liikkumaan niin hyvin eikä sen olisi niin helppo nylkyttää Haurua joka välissä. Tämä suunnitelma ainakin toimi ja pojat leikki nätisti. Koska Rohan tuntuu vähän ääniherkältä niin taidan kokeilla kolinapurkkia tuohon astumiseen. R ei nimittäin tee sitä juuri muulloin kuin hurjan innostavan leikkimisen yhteydessä ja komentaminen on näin ollen vähän hankalaa. En voi fyysisesti oikein puuttua asiaan kun pojat leikkiessään juoksee ympäriinsä, R ei tietenkään vielä oikein osaa mitään käskyjä joten turha huudella mitään ja kaiken päälle jos itse puutun Rohanin käytökseen niin Hauru haluaa auttaa. Rökitetään yhdessä pilkkuotus, jee! Tai ei. Siitä huolimatta ettei Rohania kauheasti Haun komentaminen hetkauta. Tätä harjoitellaan Haun kanssa erikseen toisenlaisissa tilanteissa. En tarvitse mudin apua kouluttamisessa, kiitos vain.

Rohan osasi kävellä remmissä kohtuullisen hyvin. Se osaa kulkea nätisti vetämättä, silloin kun se haluaa. Mutta heti kun se näkee jotain kivaa (siis melkein mitä tahansa) niin se lähtee koohottamaan kauhealla vauhdilla ja 5 kuinen dalmis on näköjään jo aika vahva. Pilkkuherran onnistui vetää minut nurin parikin kertaa kun on niin pahuksen liukastakin vielä. Näin ollen otin alkuun kriteeriksi sen, että Rohan kulkisi 2m nahkahihnassa vetämättä. Muuten se saa mennä melkolailla miten huvittaa vielä toistaiseksi koska sillä ei itseasiassa ole mitään kovin isoa ongelmaa. Ja me harjoitellaan seuraamista yms. erikseen ja lisätään se sitten lenkkeilyynkin. Rohan ei yllättävää kyllä ole riittävän ahne että sitä voisi namien avulla houkutella tai opettaa muuta kuin aivan rauhallisessa ympäristössä, ainakaan tällä hetkellä kun kaikki on uutta ja jännää eikä olla vielä tuttuja. Siitä huolimatta se on ihan hillitön imuri, sille kelpaa ihan kaikki antibiooteista kirjoihin. Ulkonakin se ehti niellä ties mitä kaikkea :/ Että 'jätä' otetaan kanssa harjoitteluun pikimiten...

Jokatapauksessa, aina kun Rohan lähti rynnimään, minä pysähdyin ja pidin remmin tiukkana vetämällä ihan kevyesti vastaan kunnes se otti muutaman askeleen minua kohti. Silloin remmi löysäksi ja matka jatkuu. En tiedä tajusiko se, vai oliko se vain väsymystä, mutta metsästä takaisin tullessa ei tarvinnut paljon pysähdellä ja Rohan itsestäänkin välillä hidasti kun se alkoi lähestyä "vetämispistettä". Ne ihanat hajut ja kepin palat tulee kyllä nokan ulottuville vaikka niiden luo ei rynnistäisi täyttä höyryä. Ai niin, ja Rohan osaa itse hoitaa tilanteen jos se sotkeutuu remmiinsä tai Haun fleksiin! Ihanaa! (Hau ei nimittäin osaa ja se on aika rasittavaa joskus.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti