torstai 6. tammikuuta 2011

Maalla on hurjaa

Hauru ja Rohan eilen jäällä

Tänään Rohan käveli jo ihan tosi nätisti, tietty välillä jouduin sille muistuttamaan että remmissä ei hepuloida mutta ei pennulta voi odottaa täydellisyyttä :P Edelleen siis nuoriso mukana. Avallon (joka ei enää ärhentele Rohanille ollenkaan) ja Max tulevat kaikkien kanssa toimeen joten ei haittaa vaikka ne lenkkeilevät eri aikaan pilkun kanssa. Ja koko jengiä, tai edes vain poikia, en kyllä ota kerralla remmilenkille. Kahdessa kurittomassa koiraeläimessä on toistaiseksi ihan riittämiin.

Ihmisten ohitukset meni aika hyvin, Rohan kuikuilee niiden perään mutta on selvästi keksimässä että minulta saa vastaantulijoiden kohdalla kaikkea kivaa kunhan vain tulee kerjäämään. Koska kaikki ei voi sujua kuin tanssi, törmättiin johonkin hirvenmetsästäjään joka seisoi kivellä vähän matkan päässä tieltä. Rohanista se oli pelottava, en tiedä eikö se tajunnut että se on ihminen kun mies oli ihan liikkumatta vai jännittikö sitä oranssi liivi. Sitten Hauru-luupään piti murista miehelle. Haun kun täytyy tehdä tiettäväksi että se on huomannut mokoman oudon äijän ja täältä pesee jos se on joku mudien metsästäjä. Tietty sitten Rohan lopullisesti vakuuttui että miehessä on jotain tosi outoa kun Haurukin kerta sanoi niin. Voi huoh. Käveltiin miehen ohi ja seuraavana oli talo jonka pihassa on hevosia ja koiria. Rohania pelotti yhä enemmän eikä se halunnut oikein liikkua eteen (hevosia ja koirien haukuntaa) eikä taakse (kauhea talmataliaisten metsästäjä). Tietty metsästäjä päätti sitten lähteä autolleen joka oli meidän vierellä eli mies tuli meitä kohden. Tässä vaiheessa talmataliaisen pää ei enää kestänyt ja se halusi vain äkkiä pakoon. Ehkä fiksuinta olisi ollut puhua miehelle ja Rohan olisi voinut käydä katsomassa että se on vain ihminen mutta Haurun kanssa se ei oikein onnistu. Onnistuin sentään saamaan Rohanin jonkun verran rauhoittumaan ja matka jatkui, vaikkakin minun takanani luimistellen. Siis ainoa mikä tuosta vielä puuttui, oli että metsästäjät olisivat ampuneet lähistöllä. Rohan olisi varmaan saanut sydärin. Maalla on pelottavaa.

Roihun kanssa on treenattukin. Katsekontaktia, nameista luopumista, maahan menemistä ja perusasentoa. Perusasento on hieman haasteellinen sillä Rohanin luontainen tapa mennä istumaan on peruuttaa pyllynsä päälle. Ihanteellista kaukoja ajatellen mutta jos ohjaan sen namilla sivulle niin se herkästi istuu liian taakse ja joskus liian eteen kun en osaa yhtään arvioida kuinka paljon se liikkuu istuessaan. Ja paikan hinkkaamista poitsu ei kestä, jos se kerta tulee sivulle niin namia pitää tulla heti tai se häippäsee kiinnostavempiin hommiin :D  Luopumisen idean Rohan on tajunnut aika hyvin ja sitähän on harjoiteltu jossain määrin jo edellisessä kodissa. Katsekontakti sujuu kanssa ihan ok, kunhan pilkku malttaa irrottaa katseensa niistä nameista. Maahanmeno oli aluksi hankalaa, en meinannut millään saada sitä houkuteltua alas mutta kun se onnistui niin Rohan tajusi heti mistä on kyse. Tämänkin pitäisi olla sille jo ennestään tuttua. Nyt olisi tarkoitus hiljalleen pidentää kestoa ja harjoitella että Rohan pysyisi maassa kun liikun ja kosken siihen. Rohanille on nimittäin aika vaikea tehdä mitään hoitotoimenpiteitä tällä hetkellä. Se ei ole yhtään aloillaan ja muutenkin jos vaikka koetan katsoa sen kainaloita niin pentu haluaa pistää heti vapaapainiksi...

Haurunkin kanssa on treenattu, kaukojen istumista yms. mutta periaatteessa pidetään taukoa siiheksi kunnes päästään kunnolla ulos ilman pelkoa paleltumisesta tai pimeydestä. Nyt kun valoisa aika tuppaa menemään koirien lenkittämiseen yms. mitä en myöskään viitsisi tehdä pilkkopimeässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti