maanantai 24. tammikuuta 2011

MahtiHau

Yhteistyöllä saa isomman kuopan

Haurun kanssa tehtiin lyhyt paikallamakuu piilossa ja palkkaamattomuutta.
- Liikkeestä maahan hyvä ja hämmentävän nopea, joku kun opettaa mudeistakin laiskan näköisiä... mmm, on se mahdollista.
- Liikkeestä seiso meinasi mennä makuuksi myös mutta nousi ylös käsimerkistä.
- Kaukot oli hienon energiset mutta palkan ennakoinnista johtuen yhdessä istumaannousussa Hau kääntyi hieman vinoon. Ei pahasti mutta kuitenkin.
- Luoksetulon stop loppuun asti, ihan parasta. Eihän se samoin tein pysähdy edelleenkään mutta ottaen huomioon ihan järkyn vauhdin (jota tässä sitten ei näköjään saa pois!) niin minusta hyvä
- nouto jossa palautti laukalla ja tosi säpäkästi tuli sivulle, niin säpäkästi että kapula putosi suusta ja Hau päätyi istumaan sen päälle :D Voi kiesus tota koiraa välillä.
- Väleissä seuraamispätkiä ja käännöksiä, turha ottaa kovin pitkää pätkää kerralla ja kokeessa joudun kuitenkin seurauttamaan sen liikkeiden välit joten oppii sitäkin sitten, useimmiten tulee treeneissä annettua Haun huidella ja liikkeiden väliajat on just sen näköisetkin. Pysyi aika hyvin mukana käännöksissä ja katsekontakti... no oli sitä siellä suurimman osan ajasta.

Olen ihan supertyytyväinen vaikka ei tuo mitään kymppiputkea ole, lähellekään. Vire oli kuitenkin hyvä, Hau oli aika nopea, osaa kuitenkin liikkeet ja teki iloisena hommia. Olen koittanut saada meille iloisempia treenejä, ikään kuin, ja on kai toiminut jos tästä voi mitään päätellä. Rohanin huuto häiritsee sitä aika paljon mutta kaipa se siihen tottuu ja kai Rohan joskus oppii olemaan hiljaa. Tai ehkä ei, se on sitkas kaveri silloin kun haluaa.

Rohanin kanssa tehtiin perusasentoa, paria seuraamisaskelta, istumassa pysymistä vaikka liikun (huojun lähinnä tässä vaiheessa) sekä maahan menemistä. Keskittymiskykyä on noin nolla, varsinkin kun olen tottunut Hauruun. Sen kanssa pääsee joissain asioissa ihan liian helpolla. Ro sensijaan... no se ei ole Hauru. Mutta välillä kun se keskittyy ja tekee oikeasti aivoillaan niin se on ihan pätevä toko-pilkku. Sitten se huomaa jonkun tikun maassa ja jättää minut ku nallin kalliolle :D Keväällä täytyy tehdä Rohanillekin jälkiä, se olisi ehkä enemmän "se" juttu, tokoilu on vähän evvk. Paitsi saa siinä paljon nameja.

Syömisen hidastaminen tavallaan toimii. Rohan ei edelleenkään pureskele ja välillä sillä menee nappuloita väärään kurkkuun mutta se itsenäisesti pitää pienen tauon aina suullisten välillä. Se on niin mukautuvainen tällaisissa asioissa. Patricia McConnellin blogissa oli juuri vähän aikaa sitten että jonkun tutkimuksen mukaan kestää 9,5 viikkoa että jostain asiasta muodostuu tapa. Oli miten oli, täytyy nyt ylläpitää tätä riittävän pitkään eikä tuudittautua siihen että sepä oppi nopeasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti