torstai 20. tammikuuta 2011

Onko se ihan terve?

R: Pakko saaha tää maahan jäätynyt tikku... pakko!

H: Ootko ihan tyhmä?
R: Täytyy... saaaaada.... täytyy... niellä... 
H: Okei, eli oot.

...vähän myöhemmin...

H: No kai mun täytyy kokeilla kanssa, nyt kun kukaan ei näe...

Ollaan, uskokaa tai älkää, treenattu Haurun kanssa avoa! Aika hämmästyttävää. Edelleenkään ei kyllä paikkamakuuta kun on lunta ja ja... jos mamman mussukka vaikka paleltuu... Ei sitä tiedä. Kaukot oli se, mitä pelkäsin eniten mutta hyvin Hau nousi, tosin ekalla kerralla vaati kaksoiskäskyn. Silti paljon parempi kuin se että sitä ei saa istumaan kuin käsin nostamalla :P Ja tuon ekan kerran jälkeen nousu on toiminut moitteettomasti. Luoksetulon pysähdys on kanssa ihan ok, siinä mihin se jäikin. Seuraamisessa se edistää ihan törkeästi (oikeasti varmaan jotain puoli koiran mittaa) ja seisomisessa Hau on taas tauon jälkeen todella epävarma eikä selvästi tiedä pitikö tässä nyt seistä vai ei, pitäisiköhän lähteä hipsimään jonnekin tai jotain. Eli seisomista vahvistetaan ja koetetaan hinkata seuraamista.

Rohanille yritän edelleen tehdä perusasentoa joka ei olisi ihan vino ja ihan liian väljä. Alan jo kohta tyytyä edes sellaiseen pa:han mikä Maxilla on kun ei pilkkuotus vain tajua. Maahanmeno sensijaan onnistuu jo jokseenkin oikein eikä enää ole niin suurta spagetti-hylje-matoeffektiä. Seuraamisessa Rohan on aika hyvä luonnostaan mutta se kyllästyy todella äkkiä, ihan pari askelta vain voi tehdä. Ja pitää ilmeisesti alkaa opettaa sille noutamista. Koetin heittää frisbeetä sille niin eihän Ro tajunnut että se kuuluu tuoda takas, ei sitten millään. Eli ihan alusta täytyy aloittaa jotta Roihukin pääsee kesällä frisbeilemään.

Tänään oli Rohanin lekuri päivä joten lähdettiin aamulla Helsinkiä kohti. Autossa Rohan esitti aluksi oman euroviisu ehdotuksensa mutta rauhoittui kun päästiin motarille. Takaata kuului muovin rikkoutuvaa ääntä ja tuli mieleen että unohdin antaa sille luun... Paha virhe kun kyseessä on koira joka haluaa tunkea kaiken suuhunsa. Tällä kertaa se rikkoi muoviset lukot turvavyövaljaista, olisi pitänyt tajuta nostaa ne turvaan mutta kun normaalisti ylimääräiset valjaat on koirien peitteen alla ilman että niihin kukaan on kajonnut niin ei käynyt mielessä. Yhdessä välissä pilkku koetti vielä syödä takapenkkien päätukea mutta sai sen verran ankarat komennukset että se jäi viimeiseksi yrityksesi, tällä erää. Täytyy muistaa ettei Rohania voi missään nimessä jättää autoon valvomatta.

Meillä oli vähän luppoaikaa joten käytiin Sahaajankadun koirapuistossa. Ensin oltiin siellä keskenämme ja ihmeteltiin valtavaa lumikerrostumaa Rohanin juostessa ja haistellessa paikkoja. Kaikki koirapatsaat oli ihan hautautuneet ja penkeistäkin näkyi vain selkänojaa pilkottamassa maasta :D Aidat oli kanssa aika olemattomat mutta Roihua ei onneksi karkaaminen niin kiinnosta. Vähän ajan päästä paikalle tuli verkkaamman oloinen uros (tietty omistajansa kera :P ) ja Rohanista oli hirveän jännää. Se juoksi edestakaisin, pyöri ja hyöri ja piti muutenkin omaa kivaa tämän toisen koiran lähinnä haistellessa pientareita. Labbisnarttuunkin ehdittiin pikaisesti tutustua. Labbiksen omistajan mukaan dalluilta voi alkaa odottaa jonkinlaista järjellistä käytöstä kolmen vuoden paikkeilla. Miten mä olen kuullut tämän ennenkin... Tässä vieläkin odotellaan noiden reippaasti yli kolmevuotiaiden yksilöiden aivoja...

Eläinlääkärillä Rohan käyttäytyi aika hyvin, se kyllä kiskoi minua perässään mutta ei koettanut ottaa mitään pöydältä tai roskiksesta vaikka haistelikin niitä! Vau! Se kylläkin koetti syödä mattoa että ei päästy ihan ilman ympäristön tuhoamisyrityksiä. Rohan painoi n. 25 kiloa, herraa ei oikein huvittanut olla paikoillaan mutta kai tulos on suunnilleen oikea. Kuulostaa ainakin ihan uskottavalta, Haurua isompi ja Maxia pienempi. Eve- lääkärin puheilla Rohan käyttäytyi aika kiltisti, pussaileehan se ja tunkee naamaansa joka paikkaan mutta aika helpolla tutkimukset onnistui. Kainalot ja nivuset näyttää kuulemma ihan uskomattoman hyvältä ja muutenkin ei uskoisi että kyseessä on sama koira jonka Eve oli viimeksi nähnyt. Tassuista ei löytynyt mitään ihmeellistä, samoin kun en ole itsekään löytänyt mitään näkyvää syytä niiden kaluamiselle. Korva punoittaa mutta oli ihan puhdas ja siisti sisältäkin. Saatiin tippoja ja varoiksi lisää antibioottia mutta periaatteessa tuli terveen paperit :D Toivottavasti ihottumat nyt pysyy poissa ja katsotaan tuota tassun kaluamista, josko sekin on vain jotain sijaistoimintaa kuten tuo kainaloiden rapsutus tuntuu olevan.

Meillä kotona ollaan edistytty sen verran että Rohan on nykyään kokoajan vapaana asunnossa. Ainakaan vielä ei ole ollut tuhoja, jos niitä ilmenee niin herra joutuu takaisin vankilaan ennen kuin se ehtii sanoa talmataliainen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti