perjantai 28. tammikuuta 2011

Say it with Avallon

Hyvin harvinainen kuva: Avallon ulkona talvella

Haukkusen kanssa seuraamista, ihan ok. Ei edistänyt kauheasti vaikka pyrin pitämään vireen mahdollisimman korkealla. Käännökset useimmiten hyviä mutta suoralla Haun kontakti sitten katkeili. Kun sen on vaan ihan pakko saada välillä katsoa mitä ympärillä on meneillään, vai onko mitään.
Koetin suoristaa liikkeestä maahanmenoa nyt kun paikallaan maahan onnistuu jo suoraan. Ihan hyvinhän se alkoi suoristua, täytyy muistaa jatkaa samalla linjalla. Seisominenkin on vino mutta en ole vielä keksinyt miten sitä lähtisi korjaamaan joten otetaan tämä työn alle ensiksi. Seisomisen vahvistamista kuitenkin, Hau ei enää ollut yhtään epävarman oloinen mutta silti pari kertaa se lähti yhtäkkiä perääni.
Kaksi luoksetuloa, eka lyhyellä matkalla ja seisotin Haurua aika kauan ennen vapautusta palkalle. Toka sitten pitkältä matkalta, Hau pysähtyi juuri siihen mihin tähtäsinkin, tuli sopivalla laukalla eikä ennakoinut yhtään :D Pitää viritellä videointia tässä joku päivä kun haluan nähdä annanko sille jotain minulle salattuja vartaloapuja.
Kaukoja vain yksi istuminen, hämmästyksekseni nousi heti vaikka katseli taas vaihteeksi ympäristöä.
Noutoja joissa palkkaus palautusvauhdista. Hau kyllä nykyään tekee noudon aina löntystävällä laukalla mutta luulenpa että vieraassa paikassa vauhti putoaa edelleen raviin.

Sisällä parina liian kylmänä päivinä harjoiteltiin kapulan suussa pitämistä, perusasentoa ja kaukojen muitakin osia kuin ekaa istumista. Tuo kapulan pitäminen onnistuu ihan hyvin minun lähellä, liikkeessä ja nostaessa mutta annas olla kun heitän sen pidemmälle niin Hau pitää sitä taas niin kevyesti että se meinaa pudota. (Ei kuitenkaan pureskele mitä se sitten tekee tunnarikapuloille jotka tulee takaisin hammastikkuina, tai parhaimmillaankin reikäjuusto- tilassa...) Pitää hommata sille joku viiden kilon kapula niin katsotaan sitten :P Olen myös käskenyt sen pitää lehtiä yms. joista se joutuu pitää kunnolla kiinni tai ne liukuu sen suusta, jos se vaikka yleistäisi sitten noutokapulaankin. Vetoleikit kapulan kanssa ei ainakaan ole auttaneet, ollaan tehty tätä viime vuoden tammikuusta lähtien enemmän tai vähemmän säännöllisesti.

Rohanin kanssa perusasentoa, siis sehän tajuaa aiheesta jotain! Ok, asento on "hieman" tiivis eikä muutenkaan ihan optimaalinen mutta ainakin se hakeutuu namin perässä vasemmalla puolelleni ja pysyy siinä. Jos jätän sen askeleen päähän taakseni istumaan niin se osaa siitäkin tulla pienellä käsiavulla suunnilleen oikeaan kohtaan. Seuraavaksi pitäisi kai alkaa väsäämään kulmaa, tai niin ainakin tein Haun kanssa vaikka Rohkusta ei kyllä tule edestä kiepsahtavaa koiraa. Sillä on niin törkeän huono ruumiinhallinta että ei kiitos. Mutta taka kulmaa sitten.
Istumista, pystyn siirtymään yhden askeleen taakse tai sivulle ja Rohku pysyy. Siitä se kai lähtee.
Maahanmenossa haluaisin häivyttää valtavat avut, nyt aluksi tein niin että laitoin namit piiloon jolloin Rohan toivottavasti käyttää vähän enemmän aivojaan. Olin vähän epäileväinen aluksi mutta hyvin Rohan on huomannut että vaikka nameja ei heiluttaisi sen nokan edessä niin kyllä niitä kuitenkin saa, ei tarvi häippäistä.
Ja noutoa, tai oikeastaan noutokapulaan koskemista. Rohanille olikin tosi vaikeaa "luopua" kädessäni olleista namuista ja ottaa sen sijaan kapula vaikka muulloin se kyllä ottaa suuhunsa mitä vain. Kaksi sessiota tätä, toka meni jo paremmin.

En ole ihan varma osaanko motivoida Rohkua ylemmän luokan suorituksiin kun se tuntuu nyt ainakin hieman haasteelliselta mutta tekisi kuitenkin mieli alkaa opettaa sille kaukojen liikeratoja. Vaan miten ne opetetaan koiralle joka ei todellakaan hallitse itseään ja vempuloi sinne sun tänne? Haurulle pentuna opetetut ruumiinhallintaharkat tulee ainakin tarpeeseen ja varmaan täytyy keksiä uusiakin, Rohanin ongelmat kun ei rajoitu vain sen takapäähän. Se saattaa esim. pihalla hölkätessään kompastua yhtäkkiä koipiinsa o_O

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti