maanantai 10. tammikuuta 2011

Spagettikoira


Käytiin Rohanin kanssa vihdoinkin ihan kahdestaan harjoittelemassa ihmisten ohittamista Mäntsälässä. Autossa Rohan aloitti ensin huutokonsertin mutta hiljeni melkein heti ja kävi jopa maate :) Takaisintulomatka meni myös hyvin, tosin Rohan rikkoi jotain. "Jotain" oli sininen, muovinen ja tuhannen säpäleinä hetkessä eli en osannut enää tunnistaa sen alkuperäistä olomuotoa. Toivottavasti ei mitään tärkeää... Ollaan harjoiteltu päivittäin myös odota- käskyä ja se toimi hyvin, Rohan ei hypännyt takaluukusta ilman lupaa.

Keskustassa Rohan ei vetänyt yhtään remmissä ja aika hyvin tuli kävelemään sivulle tai istumaan eteeni kun joku ihminen tuli lähelle. Ahne possu kun on. Muutamien luokse se koetti kiskaista mutta suullinen muistutus sai pikkuherran heti takaisin ruotuun. Pari ihmistä halusi rapsuttaa Rohania ja pyysin sen keskittymään minuun ennen vapautusta. Rohan ei varmaan tajunnut paljon mitään mutta kai se siitä pikkuhiljaa keksii etten halua sen menevän luvatta edes niiden ihmisten luo jotka lepertelevät tms. sille. Paljon kaikkea opittavaa pikku pilkulle.

Tokoilussa suuria vaikeuksia tuottaa tuon koiran... tuota...  luuston puute. Sillä on jotain keitettyä spagettia tai vastaavaa siinä missä muilla koirilla on tukiranka ja näin ollen se ei ole kauhean... tuettu? Perusasennossakin se onnistuu olemaan ihmeellisillä mutkilla (ja edelleen jää liian taakse :/  ) ja maahaneno on jotain ihan selittämätöntä. Joskus jos sen kanssa menee tokokisoihin niin Rohanin erottaa ainakin helpolla kun muut makaa ryhdikkäästi ja Rohan rötköttää mahallaan joka tassu levinneenä eri suuntaan.

Koska Rohan on kova syömään ihan kaikkea ja edellisessä kodissa se oli mm. oksentanut kirjan kannet niin meillä herra on minun poissa ollessani rajatulla alueella ihan jo oman turvallisuutensa vuoksi. Olen kuullut huhuja että suolitukos ei ole kiva kokemus? Rohan viettää nämä hetket yleensä kiltisti nukkuen ja joskus luiden parissa. Kun tulen takaisin ja päästän herran vapauteen, se aina venyttelee, ensin etupää maassa ja takapuoli ilmassa. Kuten koirilla on tapana. Mutta siitä se takajaloillaan työntää etupäänsä ylös, yhdellä sulavalla liikkeellä, niin että sen takajalat rotkottaa ihan suorina maata vasten. Seuraava askel on valahtaa kokonaan maahan, kiemurrellen ja potkien itseään maata pitkin kuin joku outo käärme. Ekalla kerralla olin vain ihan ?????? Ja jos (oikeastaan kun) Roihua rapsuttaa sen kiemurrellessa niin kiemurtelu vain yltyy ja on ihan hurrjan hauskaa. Tätä on vähän vaikea sanoilla kuvata mutta tiedänpähän nyt mikä otus on ollut barbapapan esikuvana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti