lauantai 26. helmikuuta 2011

Se kääntyy sittenkin!!

Rohan tietää nykyään mitä Haurun tämä ilme tarkoittaa...


Rohanin kanssa ollaan alettu opiskelemaan vasemmalle kääntymistä :D Kokeilin sitä ihan huvikseni kun ollaan kuitenkin tehty purkin päällä pyörimistä ja sehän onnistui :o Rohan tiesi heti että sen pitää suoristaa takamuksensa ja toteutti liikkeen ihan tuosta vain. Hienosäätö ei vielä toimi, jos käännyn vain vähän niin ei se Rohkusta ole niin nöpönuukaa mutta jos käännyn ihan kunnolla niin sitten pitää jo korjata. Olematon askel ihmiskunnalle mutta jättiharppaus Rohkulle :D Huomaako tästä tekstistä että olin hieman hämmästynyt Rohanin super-toko-taidoista?

Lisäksi Rohan keksi tarjota maahanmenoa seuraamisen yhteydessä, ihan kiva koska sitä pitäisikin alkaa opettaa :) Mutta täytyy nyt katsoa että jääviä kuitenkin tehtäisiin käskystä eikä silloin kun sattuu siltä tuntumaan. Olen alkanut opettaa seisomista nyt ihan ajatuksella, tuntuu että opetan sen ihan yhtä huonosti Rohkulle kuin Haurullekin :/ Tyhmää tehdä sama virhe uudestaan mutta en nyt oikein tiedä mihin suuntaan tätä lähtisi muokkaamaan. Ja kaukoja ollaan opeteltu, etenkin maahan-seiso hissiä. Rohan on kyllä tässä liikkeessä ihan pro, jos ei nyt oteta huomioon satunnaista peruuttamista. Tämä on sellainen minkä voisi siirtää muistitikulla Rohkun aivoista Hauruun... Haurulta voisi sitten Rohkulle ottaa noudon perusteet koska se menee edelleen pahasti yli pilkkujen.

Haun kanssa on edelleen koetettu vahvistaa sitä seisomista. Miten koiran saa ymmärtämään että seisominen on tekemistä ihan itsessään? Pysähtymisen Hau tajuaa, ja ylös nousun, kun niissä tehdään jotain. Mutta että pitäisi ihan vaan seistä hievahtamatta?? Ei varmana ole mikään oikea liike! Avon kaukot tuntuu nyt ainakin toimivan vaikka ei kai pitäisi sanoa ääneen. Paikallamakuuta ei edelleenkään ole kauheasti treenattu. Jos en nyt oikeasti ryhdisty tämän asian kanssa niin ei me kyllä voida kokeeseen mennä. Olisi kätevää kun voisi laittaa Haun makaamaan siksi aikaa kun treenaan Rohania mutta enpä taida kokeilla ainakaan ihan heti. Hau tulee sen verta mustikseksi että vähintään mielentila olisi totaalisen väärä ja pahimmillaan mutiainen koettaisi näyttää Roolle kuka täällä tokoilee ja kuka ei. Jossain vaiheessa olisi tarkoitus kyetä tähänkin mutta se on todennäköisesti isomman luokan projekti.

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Rohan poseeraa

Samin avulla sain Rohanista muutaman ihan ok laatuisen seisotuskuvan joista näkee vähän 7kk (muistaakseni :p ) pennun rakennetta.

Toisin päin tämä oli ainoa missä se seisoo edes leikisti vähän suorassa :D

Mittailin pikkumiestä, sitä vähän epäilytti (kyykkäsi) kun käytin kirjaa apuna jolloin sain tulokseksi jotain 57 cm. Ilman outoa kirjaa tulos oli 62 cm. Totuus on varmaan tuolla jossain :D Mutta 60 sentin paikkeilla ilmeisesti. Tai sitten ei. Täytyy harjoitella kirjan alla seisomistakin :)

Ja joku kaamea bouviereita syövä peto löytyi kanssa kuvia selatessa.

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Pikavideo


Pari päivää on nyt ollut marginaalisesti lämpimämpää ja kun melkein vapaaehtoinen kuvaaja oli kerrankin saatavilla niin tehtiin vähän ulko-tokoa. Hau teki oikeastaan vain muutaman luoksetulon pysäytyksen kun halusin videolta katsoa onko sen pysähtymistekniikka muuttunut. Varsinkin toka pysähdys tapahtuu melkoisella viiveellä mutta itse pysähdys ei enää ole niin hullun näköinen, kai. Tietääpähän ainakin mitkä asiat on toimineet ja ehkä tuo pysähdys taas nopeutuu kun päästään treenaamaan säännöllisesti? Toivossa on hyvä elää :D Tosin kuulemma pysähdystä on vaikea saada hyväksi jos ei käytä käsimerkkiä. Mutta näillä mennään.

Sen lisäksi halusin kuvata Rohkua, kuinka pahalta sen seuraaminen näyttää ja vastaus on ettei nyt niin kauhean hyvältäkään. Yhdessä kohdassa siltä meinaa mennä jalat alta kun se puskee minua rintakehällään. Ööh. No ainakin Rohan on tosi innokas ja tykkää tokoilusta, niin paljon jopa että se huutaa lähes koko Haun suorituksen ajan... Eikä Ro häippässyt kertaakaan puuhaamaan omiaan tai moikkaamaan kameramiestä! Aika hyvin :) Kunhan tulee lämpimämpää niin Rohaninkin kanssa voi varmaan siirtyä ulos ja pikkuhiljaa muutenkin alkaa harjoitella kovemmassa häiriössä ainakin niitä juttuja mitkä se jo osaa.

torstai 17. helmikuuta 2011

Älypäät

Haurun normi look nykyään...

Onkohan sillä jotain kipuja vai ihan vaan neurologisia ongelmia?

Toisenlaisia Hauru- kuvia on aika haasteellista ottaa kun lumessa kieriminen vaan on ihan superhypermahtavaa! Kannattaa kaikkien kokeilla, pitää myös turkin kauniina.

Tässä sitten se toinen älypää... Tärähtänyt kuva vähän tärähtäneestä koirasta, ominaista kaikille muistikortilta löytyville Rohan- kuville :P

Oikeasti Roo kyllä osaa jo käskystä olla paikallaan sen verran että siitä saa ihan kivoja lähikuvia. Pian pilkku toivottavasti osaa odottaa kauempanakin (ja muita asentoja kuin istumisen).

Pakkaset on aina vain niin kovat että varsinkaan Rohan ei oikein viihdy ulkona. Tai kyllä se itsepäisesti on pihalla tasan niin kauan kuin minäkin mutta nostelee tassujaan ja muuta sellaista ja jos menen sisään niin Rohan on salamana oven takana, ei merkkiäkään siitä en-tuu-sisään, et-saa-kiinni leikistä. Varmaan kun tulee lämpimämpää niin saa taas tapella aiheesta ihan yllin kyllin. Ulkoilun puutteen huomaa sitten sisällä lisääntyneenä puuhailuna, Rohan ei onneksi ole alkanut varastella mutta rikkoo patjoja ja takatassujen kaluaminen on noussut ihan uusiin sfääreihin, sehän on ollut aika harmitonta mutta enää ei voi sanoa samaa :(

Tokoiltu on silti, Rohku osaa peruuttaa hienosti ja pyöriä kupin päällä vähemmän hienosti. Rohan kyllä periaatteessa on oppinut tempun idean mutta taidot ei riitä (vielä) kovin sulavaan suoritukseen, tuntuu kuin yrittäisi jotain valtamerilaivaa saada kääntymään. Rohan osaa melko häiriöttömässä paikassa istua ja maata niin että voin ottaa useampia askelia eri suuntiin ja maahan se osaa mennä ilman apua kunhan muistan laittaa namit piiloon, ne vetää niin puoleensa että ihan turha kuvitella Rohkun menevän maahan jos minä seison sen nokan edessä namit kourassa :D Noudossa tapahtui vihdoinkin jotain kun joku blondi tajusi viimein kouluttavansa ääniherkkää koiraa. Ehkä Rohan ei halua ottaa laminaattilattiaa vasten kolisevaa kapulaa suuhunsa??? Siirryttiin harjoittelemaan ison petarin päälle ja kas kummaa, Rohan suhtautuu kapulaan paljon paremmin. Ääh, kylläpä voi olla ihminen tyhmä. Onneksi Rohan ei ihan kauheasti pelkää ääniä, vaikka ne selvästi inhottaakin, ja muutenkin kyseessä on kuitenkin ihan reipas koira joka vaan reipastuu ja rohkaistuu päivä päivältä. Patjan päällä se ei koe kapulaa erityisen inhottavana vaikka olen tässä pari viikkoa kiusannut Rohkua sillä. Ja kun saadaan nouto muuten kuntoon ja kivaksi liikkeeksi niin ehkä Rohan suostuu noutamaan kovemmallakin alustalla? Vaikka ei kai sillä toisaalta ole väliä, ei vaan tehdä noutoa Roihun kanssa esim. asfaltilla. Hiekka, tekonurmi yms. nyt on ihan riittävän pehmeitä. Joihinkin ääniin Rohan kyllä tuntuu tottuvan todella helposti ja osa on sitten vaikeampia. Ei silti taida pk- puolen kokeet olla Rohanin juttu.

Haurunkin kanssa on treenailtu kaikkea pientä mutta ei kauhean ajatuksella. Jos sää nyt vähän vielä lauhtuisi niin päästäisiin treenaamaan isompia kuvioita. Maassa makoilua otetaan kyllä nyt kuuri joka tapauksessa, koskahan viimeksi ollaan tehty pitkää aikaa? Siitä on ainakin pitkä aika.

lauantai 12. helmikuuta 2011

Saisi tulla se kevät

Paitaliinit

Joskus kun esim. luen kastrointi keskusteluja, tulee mieleen että olisikohan pitänyt vielä odottaa pidempään eikä kastroida Haurua. Ei sen luonne siitä kauheasti muuttunut, vielä entistäkin epäsosiaalisempi siitä tuli mutta se ei paljoa vaikuta meidän elämään. Ja silti. Jos kuitenkin Hau olisi siitä tasoittunut iän myötä ihan itsestään? Tai jos se olikin ihan tavallinen uros? Nyt vanhempieni nartulla on juoksut ja on aikamoinen ero siinä, miten Rohan asiaan suhtautuu ja millainen Hauru oli aikanaan. Ei Hau ihan tavallinen ollut. Rohan on vähän piippaileva, lutkuttaa pissoja, on turhan rakastunut Avalloniin yms. Mutta ei se huuda montaa kuukautta putkeen, vietä samaa aikaa syömättä ja astu maanisesti kaikkea mikä eteen sattuu. Siis sen enempää kuin normaalistikaan, ihan 100% en ole onnistunut kitkemään Rohkun nylkytystaipumusta. OK, Rohan on kuukauden nuorempi kuin Hauru oli tämän käytöksen alkaessa mutta en usko että Rohanista paljon tuon kummoisempaa tulee sillä se ihan selkeästi tietää jo tytöt ja mitä niiden kanssa tehdään. Vanhemmillani on sitäpaitsi ollut uroksia joiden kanssa olen elänyt joten ei tämän nyt pitäisi olla mikään uusi ahaa- elämys. Kai se on vain sitä etten olisi halunnut Haurua kastroida. Vaikkei siitä sitten ollutkaan kuin hyötyä.

Nyt on taas turhan kylmä tokoilla ulkona. Rohanin kanssa ei haittaa mutta Haurun kunnollisiin treeneihin tarvittaisiin kyllä enemmän tilaa kuin minun olohuone... vaan kai se tästä taas. Kirjataan ylös nyt sitten Rohanin edistymistä.

Sivulletulo on uponnut ymmärrykseen hienosti, Rohan tajoilee tätä joskus kun se ei tiedä mitä tehdään (tai annettu tehtävä ei vain kiinnosta niin paljoa). Muutaman askeleen seuraamiset onnistuu, varmaan pidemmätkin mutta turha mennä liian nopeasti. Haurulle opetin seuraamisen toisella tekniikalla, Rohanille ajattelin kokeilla imuttamista kun poika on niin iso että sen pää on hollilla ilman että minun pitäisi liikkua kaksin kerroin taittuneena. Rohan osaa myös oikealle käännöksen ja oikealle täyskäännöksen. Vasenta ei treenata ennenkuin saan jotenkin Rohanin ymmärtämään että sen tarvitsee liikuttaa pyllyään.

Noutoa olen sheippaillut pikkuhiljaa, ollaan päästy siihen että Rohan ikään kuin ottaa noutokapulan suuhunsa maasta tai minun kädestä mutta ei kuitenkaan varsinaisesti tartu siihen. Tästä ei ollakaan sitten edetty mihinkään vaikka ollaan otettu jo useita sarjoja. Mutta pakkonoutoa en todellakaan ala kokeilla näin "tuoreen" koiran kanssa, ehkä sitten joskus jos sheippaus ei tosiaankaan onnistu. Sain minä Haurun noutamaan puhtaasti sheippaamalla joten periaatteessa osaan tämän.

Peruuttamista ollaan opeteltu, tämä ei ole Rohanista vaikeaa muuten mutta vielä jätkä istahtaa helposti. Samalla ollaan sitten harjoiteltu 'ylös' käskyä. En oikein tiedä mistä tuo ylös- sana tuli kun Haurulla ja Maxilla on käytössä seiSO mutta ehkä mä muistan että Rohkulla on spesiaali-sana... Olen kyllä pyrkinyt opettamaan Rohanille samat käskyt kuin Haurulla on. Joskus jos saan talmataliaisen koekuntoon, en halua jännityksessä sakottaa senoja.

Aloitin nyt vihdoinkin opettamaan Rohanille etutassut kupin päällä pyörimistä :D Ehkä olisi kannattanut aloittaa tästä päästä jos olisi fiksu. Nyt ollaan vasta siinä pisteessä että Rohan varovasti koettaa tasapainoitella itsensä kupin päälle ilman että kuppi lentää huitsin kuuseen :D Tarkkuus on vähän hukassa mutta kohta puoleen varmaan saadaan hämmästellä kuinka pilkullinen takamus pyörii. Ja sitten aletaan opetella sitä vasemmalle kääntymistä.

tiistai 8. helmikuuta 2011

Avallon 12 vuotta!

Avallonia kiinnostaa tasan näin paljon poseerata synttärien kunniaksi :P

Ylemmässä kuvassa Ava näyttää tosi lihavalle joten laitan vielä tämän että näätte ettei se oikeasti nyt noin läski sentään ole. Ja mustaakin vielä löytyy vaikka lavat ja vatsa on jo ihan harmaantuneet, kuten naamakin.

Ikä alkaa jo näkyä neidissä, sen takapää on heikentynyt ja ruumis ei sen vuoksi enää pysty ihan kaikkeen vaikka mieleltään Ava on edelleen ihan samanlainen kuin aina ennenkin. Ehkä vähän itsepäisempi, vanhat saa luistaa säännöistä ja Avallon on tosiaan tarttunut tähän oikein vakaumuksella. Sille on ihan turha sanoa mitään kun ei se kuuntele kuitenkaan ja tekee niinkuin itseä huvittaa. Paitsi jos ruokaa on saatavilla, silloin Löpö Lonnin kuulo on ihan parasta A- luokkaa ja joskus kun koulutan Rohania niin Avallon suorittaa muutaman metrin päässä kaikki Rohanin saamat käskyt, jos vaikka nameja lentäisi mummokoirankin suuhun :D Ja lentäähän niitä, tietty.

maanantai 7. helmikuuta 2011

Frisbee on pop

Piti ottaa pojista ryhmäkuva mutta kameraan tallentuikin vain tällainen kuva :D

Sain silti sen ryhmäkuvankin, kovalla työllä. Rohku ei oikein osaa vielä olla aloillaan, Hauru menee helposti Rohkun juttuihin mukaan ja Maxia ahdistaa. Ehkä kesällä herroista saisi jo vähän harmonisemman kuvan kun Rohku toivottavasti ei karkaa sekunnin välein syömään jotain...

Palkaksi onnistuneesta paikoillaan istumisesta pikkupojat sai frisbeen (ja Max namia)

Rohan on suunnilleen yhtä sitkeä kuin Hauru mutta Hau voittaa oveluudessa. Pilkkumies ei aina pysy mukana äkkinäisissä käänteissä.

Vauhdissa on vähän sama juttu, Rohan on periaatteessa nopeampi...


...mutta ei juuri koskaan voita.

Haun katse sanoo että nyt kerpele hampaat irti


Rohku ei usko joten kokeillaan seuraavaksi irvistystä, se toimii vähän paremmin mutta ei oikein kuitenkaan.

NYT KAKARA HÄIPPÄSET!!!!

EIKÖ SANA KUULU?????

Ei, Rohan ei ole sitä tyyppiä joka luovuttaa suosiolla.

Ja siksi Rohan lopulta, vastoin kaikkia todennäköisyyksiä, saa frisbeen itselleen.

Max ei oikein tykkää Haurusta ja Rohanista yhtäaikaa. Se leikkii mielellään molempien kanssa mutta yksi kerrallaan vaikka nuoriso ei edes koskaan lyöttäydy ryhmässä Maxia vastaan. En oikein tajua mistä Maxin vastahakoisuus johtuu mutta enpä mä nyt tajua Maxia muutenkaan. Samapa tuo, ei se nyt ole iso vaiva päästä kakarat välillä vuorotellen pihalle.

Kato mua


Ehkä pojat ei nyt ihan kirjaimellisesti ole edustavimmillaan töllöttäessä minua mutta tykkään että ne osaavat tarvittaessa keskittyä, kuuntelevat mitä asiaa minulla mahdollisesti on eivätkä hösellä kuin päättömät kanat. Tiukoissakin tilanteissa voin aina pyytää pojat istumaan ja ottaa pienen time-outin. Tai no Rohanilta ei keskittyminen vielä luonnistu ihan kaikissa tilanteissa mutta ehkä se annetaan kakaralle anteeksi, varsinkin kun ollaan vasta kuukauden päivät tunnettu ;)

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Kuvia eiliseltä reissulta

Rohkua ihmetyttää kameran räpsähdys

Maahan!

Onko himpan tiivis perusasento :P

Ja vinokin vielä.

Hau näyttää mallia, näin se tehdään

Maassa makoilua

Ja tää on kanssa oikea tokoliike, ihan varmana!

Pojat kyläilee


Verna ei ollut vielä nähnyt Roihua joten käytiin poitsujen kanssa talmataliaisen näyttövierailulla. Autossa Hau käyttäytyi aika hyvin, menomatkalla Hau rähähti kerran ja jouduin katkaisemaan pari mulkoilua. Tulomatkalla Hau oli jo niin väsynytkin ettei sillä riittänyt puhtia riitelemiseen. Vernalle Rohan sai tulla sisään ihan mutinoitta mutta syötävien esiin ottaminen oli vähän liikaa Haukkuselle. Tai oikeastaan keittiössä oli yksi dalmaatti liikaa jos Haurulta kysytään. Sisätilojen jakaminen Rohkun kanssa ottaa edelleen välillä koville vaikka parannusta on tapahtunut ihan huimasti siihen nähden, mistä lähdettiin alkujaan liikkeelle.

Käytiin lenkillä, molemmat ohitti kauniisti niin ihmiset, hiihtäjät kuin toiset koiratkin. Rohan varsinkin käyttäytyi tosi fiksusti, Hauru sen sijaan teki jotain hinaaja- impressiota vaikka Hau normaalisti ei todellakaan vedä. Siellä oli vain niin paljon ihan parhaita hajuja ja ilmeisesti mudissa oli vähän liikaa energiaa jäljellä niistä muutamasta saikkupäivästä. Minä itse tarvisin vain jonkun 'näin ulkoilutat kahta koiraa ilman että remmit on kokoajan solmussa' kurssin. Siis jotkut ihmiset kykenee tähän ilman että ne näyttää enemmän tai vähemmän tärähtäneiltä hysteerikoilta. Jotkut, ei tämä ihminen ilmeisesti. Avallonin ja Ambaran kanssa ei tätä ongelmaa juuri ollut, ehkä siksi kun ne oli/on narttuja joten ne eivät hyörineet niin paljon kun joka ikistä penkkaa pitäisi ehtiä haistaa ja tietty on kilpailua sitä kuka merkkaa ekana ja vikana ja toisen päälle ja... Max taas on aina irti joten senkään kanssa ei ole tullut harjoiteltua. Ehkä jos asuttaisiin kaupungissa niin pojilla olisi muutenkin tiukempi kuri, nyt ne saa olla aika valtoimenaan kun ei tarvitse niin huolehtia vastaantulijoista tms. Ainakin otan lyhyemmät remmit ensikerralla kun mennään ihmisten ilmoille.

Ylläolevaan liittyen, Rohan on alkanut merkkailemaan. Useimmiten se seurailee Haurua, kulkee sen perässä ja merkkaa ne kohdat mitkä Haurukin mutta joskus se löytää ihan omiakin kohteita. Jalka ei silti vielä nouse, muutamia haparoivia yrityksiä on näkynyt mutta enimmäkseen Rohan pitää kaikki koivet tukevasti maassa. Mikä on ehkä parasta tietäen sen tasapainon :P Ja koiven nostaminen on vaikeaa, huomasi Rohku kun se koetti merkata puun mutta nosti väärän puolen jalkaa... On Rohan muutenkin kasvanut. Sehän on käyttänyt pinkkiä kurkkaria viimeaikoina mutta Helsinkiin otin sille nyt sen oman sileän pannan. Eihän se sille mahtunutkaan ihan noin vain, ilman säätämistä! Kuukaudessa ehtii kasvaa paljon sillä Rohanin tullessa panta oli sille aika löysällä.

perjantai 4. helmikuuta 2011

Tuhmailuja


Haun silmä on jo paljon parempi, silmät ei enää punoita, rähmiminen on loppunut lähes kokonaan ja luomet näyttää huomattavasti paremmilta :) Hau on aina ihanan kiltti potilas, silmätippojen laittamisestakaan se ei ole ollut millänsäkään ja on oppinut jo odottamaan aamulla ja illalla extra- namejansa.

Rohku tuntuu nyt aika kotiutuneelta, se ei enää vingu ja vongu turhia ja meidän normi päivärytmi menee kuin vettä vaan. Yölläkin Rohan rauhoittuu heti kun sammutan valot, yleensä se menee jonkun lelun kanssa Haun isompaan häkkiin tai Avan tuoliin. Tuntuu ihanan rauhalliselta taas kun on vain yksi koira jota pitää käskeä lopettamaan päätön ravaaminen ja menemään nukkumaan. Edelleen meillä on tapahtunut satunnaisia tuhmuuden tekoja, herra oli mm. koettanut jatkaa Maxin aikoinaan aloittamaa kynnyksen purkamista, mutta pääasiallisesti Rohan on kiltisti eikä tuhoa irtaimistoa. Tuntuu että sen pitää kokeilla vähän kaikkea ja oma suhtautumiseni vaikuttaa todella vahvasti siihen, tuleeko tästä isompi ongelma vai ei.

Rohku on meinaan vähän kieroileva pentunen, nyt se lähestulkoon lopettanut vaahtomuoveilla härnäämisen mutta on keksinyt sellaisen leikin että se tulee pyynnöstä sisälle, ottaa rapsutukset ja kehut vastaan ja livahtaa sitten takaisin ulos katselemaan minun reaktiota. Rohanin kanssa on turha alkaa riidellä näistä jutuista, se tietää kyllä olevansa nopeampi, vahvempi ja valitettavasti se on sitkeämpikin. (Hyvä ettei se tiedä että sillä on myös isommat hampaat, Rohku on aina ehdottoman hyväntahtoinen.) Mahdollisimman neutraali tuhman käytöksen ohittaminen, silti antamatta Rohkulle periksi, toimii parhaiten rajoja kokeilevaan pilkkuun. 'Että mitäs teet jos mä teenkin näin? Mitä jos en tottelekaan? Lälläslää, et saa kiinni!' No en saa en. Enkä kyllä muista että noiden aiempien koirieni kanssa olisi tällaista esiintynyt edes "teini-iässä". Edelleen olen sitä mieltä että pilkkuotus on yllättävän hauska koira :D Ei ikinä olisi tullut mieleenikään hankkia dalmista, mutta tässä kaverissa on kyllä oma viehätyksensä :)