torstai 17. helmikuuta 2011

Älypäät

Haurun normi look nykyään...

Onkohan sillä jotain kipuja vai ihan vaan neurologisia ongelmia?

Toisenlaisia Hauru- kuvia on aika haasteellista ottaa kun lumessa kieriminen vaan on ihan superhypermahtavaa! Kannattaa kaikkien kokeilla, pitää myös turkin kauniina.

Tässä sitten se toinen älypää... Tärähtänyt kuva vähän tärähtäneestä koirasta, ominaista kaikille muistikortilta löytyville Rohan- kuville :P

Oikeasti Roo kyllä osaa jo käskystä olla paikallaan sen verran että siitä saa ihan kivoja lähikuvia. Pian pilkku toivottavasti osaa odottaa kauempanakin (ja muita asentoja kuin istumisen).

Pakkaset on aina vain niin kovat että varsinkaan Rohan ei oikein viihdy ulkona. Tai kyllä se itsepäisesti on pihalla tasan niin kauan kuin minäkin mutta nostelee tassujaan ja muuta sellaista ja jos menen sisään niin Rohan on salamana oven takana, ei merkkiäkään siitä en-tuu-sisään, et-saa-kiinni leikistä. Varmaan kun tulee lämpimämpää niin saa taas tapella aiheesta ihan yllin kyllin. Ulkoilun puutteen huomaa sitten sisällä lisääntyneenä puuhailuna, Rohan ei onneksi ole alkanut varastella mutta rikkoo patjoja ja takatassujen kaluaminen on noussut ihan uusiin sfääreihin, sehän on ollut aika harmitonta mutta enää ei voi sanoa samaa :(

Tokoiltu on silti, Rohku osaa peruuttaa hienosti ja pyöriä kupin päällä vähemmän hienosti. Rohan kyllä periaatteessa on oppinut tempun idean mutta taidot ei riitä (vielä) kovin sulavaan suoritukseen, tuntuu kuin yrittäisi jotain valtamerilaivaa saada kääntymään. Rohan osaa melko häiriöttömässä paikassa istua ja maata niin että voin ottaa useampia askelia eri suuntiin ja maahan se osaa mennä ilman apua kunhan muistan laittaa namit piiloon, ne vetää niin puoleensa että ihan turha kuvitella Rohkun menevän maahan jos minä seison sen nokan edessä namit kourassa :D Noudossa tapahtui vihdoinkin jotain kun joku blondi tajusi viimein kouluttavansa ääniherkkää koiraa. Ehkä Rohan ei halua ottaa laminaattilattiaa vasten kolisevaa kapulaa suuhunsa??? Siirryttiin harjoittelemaan ison petarin päälle ja kas kummaa, Rohan suhtautuu kapulaan paljon paremmin. Ääh, kylläpä voi olla ihminen tyhmä. Onneksi Rohan ei ihan kauheasti pelkää ääniä, vaikka ne selvästi inhottaakin, ja muutenkin kyseessä on kuitenkin ihan reipas koira joka vaan reipastuu ja rohkaistuu päivä päivältä. Patjan päällä se ei koe kapulaa erityisen inhottavana vaikka olen tässä pari viikkoa kiusannut Rohkua sillä. Ja kun saadaan nouto muuten kuntoon ja kivaksi liikkeeksi niin ehkä Rohan suostuu noutamaan kovemmallakin alustalla? Vaikka ei kai sillä toisaalta ole väliä, ei vaan tehdä noutoa Roihun kanssa esim. asfaltilla. Hiekka, tekonurmi yms. nyt on ihan riittävän pehmeitä. Joihinkin ääniin Rohan kyllä tuntuu tottuvan todella helposti ja osa on sitten vaikeampia. Ei silti taida pk- puolen kokeet olla Rohanin juttu.

Haurunkin kanssa on treenailtu kaikkea pientä mutta ei kauhean ajatuksella. Jos sää nyt vähän vielä lauhtuisi niin päästäisiin treenaamaan isompia kuvioita. Maassa makoilua otetaan kyllä nyt kuuri joka tapauksessa, koskahan viimeksi ollaan tehty pitkää aikaa? Siitä on ainakin pitkä aika.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti