torstai 31. maaliskuuta 2011

Mä en kuule sua

R: Mä tykkään susta, kai säkin tykkäät musta?
M: Joo joo, älä nyt tunge ihan naamaan kiinni...

Iloinen mieli korvaa puuttuvan älyn?

...niin...

Fiksut ja filmaattiset samassa kuvassa

On se vaan kummallista katsoa Haurua Rohanin kanssa. Rohan on paljon vahvempi luonteeltaan kuin Max eikä anna Haurun pompottaa itseään, Avallon taas on jo niin vanha että se on päättänyt vetäytyä syrjään mm. kurinpidollisista asioista. Rohanin itsepäisyys pakottaa Haurusta esiin ihan uudenlaisia käytösmalleja, tänäänkin Hauru koetti painostaa Rohania antamaan sen löytämän kävyn Haurulle mutta Rohan ei kiinnittänyt mitään huomiota Hauruun. Ro ei halua tapella tai muuta, se vaan tyynen rauhallisesti käskee puhua kädelle silloin kuin Haurun vaatimukset on sen mielestä naurettavia. Mitä sitä voi sitten mudi tehdä muuta kuin etsiä itse omat käpynsä?

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Häkki heilahti


On reilua että ollaan vuorotellen jäniksiä

Molemmille pikkupojille tuli vankilaa tällä viikolla, joskin eri syistä. Rohan päätti että ei tarvi olla enää vieraskorea ja oli pistänyt koko kämpän mullin mallin poissaollessani. Miten se olikin ehtinyt tehdä niin massiivista ja kaikenkattavaa tuhoa irtaimistolle on mysteeri. Talmataliaiset on ehtivää porukkaa >( Sen lisäksi että se oli vetänyt kaikki kaappien ja hyllyjen sisällöt lattialle mitkä se vain pystyy, oli se @#*¤!!!! vielä pureskellut antaumuksella suunnilleen kaikkea. Kotiin tullessani päästin koirat äkkiä pihalle ja siivoilin pahimmat sotkut pois koettaen löytää mielen tyyneyttä. Pihalle mentyäni huomasin että Rohan juoksee pitkin pihaa ruuvimeisseli suussaan. Tyyneys meinasi häipätä sen siliän tien mutta koska tuollainen leikki voi olla aika vaarallista niin kokosin nuo tottelevat yksilöt luokseni ja alettiin leikki nimeltä houkuttele hyperinnostunut talmataliainen tulemaan luokse. Roo nimittäin tulee aika hyvin luo käskystä normaalisti, mutta ei välttämättä kesken kivan leikkimisen eikä ainakaan jos sillä on jotain suussa. Sinänsä hassua koska lelujaan se kuitenkin tarjoaa ihmisille ja vetoleikissäkin se lelun voitettuaan se työntää lelua heti takaisin käteeni (Roo on muutenkin hurjan taitava leikkijä, jos en ole maininnut). Mutta jos lähestymisaloite tulee ihmiseltä niin sitten iskee pakoreaktio. Taitaa olla se historia tavaroiden varastelijana ja siihen liittyvät käytösmallit mitkä puskee läpi silloinkin kun Rohanilla on jotain ihan sallittua suussaan. Rohan on kuitenkin niin utelias ja sellainen minä kanssa- tyyppi että lopulta se tuli katsomaan mitä me puuhaillaan ja pudotti ruuvimeisselin hankeen (josta Hau kävi sen hakemassa ja palauttamassa). Joten tästä lähtien Rohan on taas "häkissä" aina kun en ole kotona. Maailman tappiin asti, on minun mielipiteeni tällä hetkellä, mutta mahdollisesti armo käy oikeudesta joskus aikaisemminkin ja sitten kokeillaan jos nuoriherra osaisi taas olla koiriksi yksinäänkin. Mutta ei lähiaikoina.

Haurun tarinakin on se vanha tuttu. Lumi sataa alas, madaltaa aidan, mudi tapaa aidan ja hyppää siitä yli. Myöhemmin mudi tavataan aidan väärältä puolelta roskiskatoksesta aamupalalta... Jep. Eli jos en ole pihalla vahtimassa on Hauru joko sisällä tai juoksunarussa. Ainakin niin kauan että lumet sulaa. Katsotaan sitten asiaa uudestaan. Luulin jo (ja toivoin) että kastrointi olisi hoitanut tämän karkailutaipumuksen mutta ei. Nykyään kohde ei vain enää ole naapurin nartut vaan kaikki muut kivat asiat. En oikein tiedä miksi mutiainen nyt yhtäkkiä on päättänyt laajentaa maailmankuvaansa pysyttyään jo melkein koko talven yli aitojen oikealla puolella mutta yhtäkaikki narun jatkeeksi joutaa tuollaisesta käytöksestä. Siis sen juoksunarun... muita naruja on harkittu lähinnä tuolle pilkkuilmiölle :P Hau suhtautuu juoksunaruun suunnilleen samalla tavalla kuin viimetalvenakin, eli ihan hyvin joskin metallisen pyörän vikinä vähän häiritsee. Silti uskon edelleen että Hau mieluummin on narussa pihalla kuin sisällä, ainakin nyt se leikki Roon kanssa ja hyöri lumessa ihan tyytyväisenä. Rohanista naru oli "yllättäen" syötävää joten täytyy toivoa ettei se vapauta Haurua joku päivä. Ainakaan ennenkuin nämä lumet sulaa. Tykkään lumesta, kuten Haurukin, mutta voisiko sitä tulla vähän vähemmän seuraavana talvena? Pliis?

tiistai 22. maaliskuuta 2011

Reissumiehet

Sunnuntaina Max ja Rohan pakattiin autoon. Rohan piti perinteikkäät laulutuokiot matkan alussa mutta voimakkuus on kyllä pienentynyt. Ehkä se siitä jää kokonaan pois? Max oli myös jännittynyt ja ilmeisesti unohtanut että autossa sopisi vähintäänkin istua, mieluummin maata.

Matka päättyi tädilleni jossa Rohan ja Max sai heti lämpimän tervetuloa- toivotuksen :P

Latua! huutaa Max

Oho, Lauri ei pysy koivillaan. Lauri oli kasvanut kauheasti, se on varmaan ainakin Haurun kokoinen, ellei isompi. Vähän vaikea verrata kun Hau ei päässyt mukaan, se kun on vähän sellainen tappelupukari vaikka tätini koirien kanssa periaatteessa tuleekin toimeen.

Tutkitaan Lauri läpikotaisin.

Rohanista Camilla oli edelleen hurjan pelottava ja kuitenkin hurjan kiinnostava.

Camillasta Rohan oli p.i.t.a...

Pojat leikkii

Ja vähän ne koetteli voimiaan muutenkin mutta tulivat hyvin toimeen vaikka ovat ihan saman ikäiset ja molemmilla taitaa olla menossa se kausi kun ollaan hurjia mahti-uroksia :D

Rohanin korvat on tärkeä tasapainoelin :P

Sisälläkin pojat käyttäytyi melko hyvin, Rohan on aina vähän Rohan ja koetti pöytäsuffailla yms. mutta ei saanut rikottua mitään, tietääkseni. Roosta oli ihanaa kun lattioilla oli kaikkia ihania uusia leluja, parhaaksi se katsoi vauvoille tarkoitetun pehmeän helistimen :D Muunmuassa paistettiin makkaraa mikä oli Rohanista kanssa ihanaa (melkein kaikki aina on...) eikä se yrittänyt varastaa kädestä mutta kun poistuttiin toiseen huoneeseen niin Ro oli heti hyppimässä kaappia vasten, jonka päälle loput makkarat oli jätetty. Tuhmeliini. Halkojen hakkaaminen sisällä pelotti Rohania vähän mutta se suhtautuu ihanan järkevästi pelottaviinkin tilanteisiin. Sohvallakin se osasi nyt istua aika sivistyneesti eikä liiskannut ihmisiä alleen samalla voimakkuudella kuin mummollani. Ja Max nyt on aina Max, ei se käyttäydy koskaan huonosti.

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Happoja koiralle

Muistutus itselleni että tänään on aloitettu antamaan Rohanille Nutrolinia. Katsotaan muutamien viikkojen päästä näkyykö siitä olevan apua vai ei. Rohanin turkki on aika hyvässä kunnossa mutta iho punottaa vähän mm. suupielistä ja se kutisee edelleen ihan selkeästi. Roon aika paha furunkuloosi tmv. on alkanut parantua mutta tassut ei ole vielä ihan normaalit kuitenkaan ja korvat töhnii kanssa enemmän kuin tavallista. Että kaikennäköistä pikkuvikaa löytyy.

Voihan nuoriso-osasto

Huono kuva mutta liitty aiheeseen, Rohanin aikomus näkyy selvästi

Tänä aamuna pojat sitten tekivät sen, mitä alussa vähän odotin, eli ottivat pienen matsin. Olen kertonut aiemminkin että Rohan ei aina leiki kaikkein nätimmin mutta asiaan on puututtu ja se on paranemaan päin. Esim. astuminen on loppunut nyt kokonaan mutta jäljellä on vielä Rohanin tapa napata Haurua selkäkarvoista jos Hau juoksee Roon ohi. Tähänkin on puututtu mutta täytyy tästä lähin puuttua vielä kovemmalla kädellä. Rohan nimittäin teki sen taas, luupää kun on, ja Haurulla paloi käämit ihan totaalisesti. Rohan koetti väistää ja lepytellä huomattuaan tehneensä emämokan mutta Hauru on siitä hankala ettei se oikein osaa rauhoittua kun kierrokset tarpeeksi nousee. Itse olin niin kaukana etten ehtinyt tilanteeseen mukaan ennenkuin Rohan päätti ettei tästä näköjään selvitä muuten kuin antamalla takaisin. Onneksi sain pojat kuitenkin äkkiä hallintaani eli tappelu oli lyhyt ja suuremmilta vahingoilta säästyttiin, Rohaniin tuli pieni reikä ja Haurulta lähti tuppo karvoja. Toivoisin että Ro oppi tästä jotain hyödyllistä mutta todennäköisemmin ei. Pitää olla erityisen tarkkana sen suhteen ettei uusia tappeluita pääse syntymään ja Rohan saa kunnolla kyytiä jos se koettaa tukistaa Haurua. Onneksi Hau on sellainen että lopulta rauhoituttuaan sille ei jää mitään hampaankoloon ja Rohan ainakin toistaiseksi haluaa vältellä kaikkia konflikteja. Se ei vaan nyt tajunnut miksi Hauru noin suuttui "leikistä".

Kiinnostavana? huomiona sellainen, että kun Haurulla on tapana yrittää tikata monta puremaa ympärinsä sen kohdetta, oli Rohanin tappelu enemmänkin sellaista että se otti Haurua kaulasta kiinni, runttasi sen selälleen maahan ja piteli siinä. Samalla tavalla nuo doggini ovat käyttäneet voimiaan, varsinkin Ambara kun sen päälle kävi toinen koira aikoinaan. Ambara vain otti koiraa niskasta kiinni, painoi sen maahan ja piteli siinä niin kauan kunnes tilanne päättyi. Ambara oli aina itsensä ja tilanteen herra keisarinna, tapahtui mitä vaan. Hauru on kaikenkaikkiaan ihan toisentyyppinen koira, jotkut asiat tuntuu hallitsevan Haurua enemmän kuin Hauru niitä.

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Kuvahaaste

Maaliskuussa Kuukauden koirakuvahaaste haluaa nähdä kuvia siitä mitä temppuja koirat osaa.

Haurun tempuista aika monista on jo ollut täällä kuvia tai videota tai sitten ne on sellaisia ettei niitä oikein voi järkevästi valokuvata. Päätin koettaa ikuistaa tempun nimeltä 'tapa pehmis', jossa siis pehmolelut saa kyytiä. Yllättävän hyvin pokkari oli mukana juonessa. Rohanin tällä hetkellä ainoa temppu, kupin ympäri pyörimisen lisäksi, on namin koppaaminen heitosta ja sitä en kyllä edes koeta kuvata :D

Alla vielä pari lisäkuvaa kun se on vaan niin hassu rotan tappaja :)


tiistai 15. maaliskuuta 2011

Pääasiat

Pitkästä aikaa oli aurinkoista joten otin laumasta pääkuvia samalla kun ne leikki... frisbeellä, tietenkin.

 Aurinko paistaa Maxin silmään ja läähätyttää. Maxin mielestä -30 alkaa olla sellainen ilma että voi pitää suun kiinni...

Onks pakko poseeraa jos ei halua?

No ei oo, sanoo Rohan. Että tässä kuvaajalle :P

Hau on aina valmis poseeraamaan, kuvataanko tämä puoli...

Vai oisko tää parempi? Kaikki käy!

Avallonkin tietää ettei tarvi jos ei halua mutta se oli tänään tottelevaisella tuulella

Voin mäkin kyllä näyttää kieltä

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Kaupunkia ihmettelemässä


Käytiin Rohanin kanssa Helsingissä mummollani kylässä. Käveltiin Itiksestä Hertsikkaan ja Roihulla oli paljon ihmeteltävää matkan varrella. Parvekkeiden rakentajien porat, bussit, rekan edestakas liikkuva lastaussilta, metro joka meni sillan ja meidän yli, toisia koiria ja vaikka mitä. Reippaasti Rohan katseli kaikkea, häntä putosi selän tasalle mutta koipien välissä sitä en ole nähnyt kuin silloin ekana päivänä kun Rohan sai vähän köniin Avallonilta. Haukkuville koirille Rohan vähän murraa takaisin mutta aika kiltisti se ohitti. Ihmiset ei ole mikään ongelma. Roskia Rohan edelleen joskus ottaa suuhunsa mutta tiputtaa ne heti kun otan sitä niskasta kiinni - se tietää että seuraava vaihe olisi niiden väkisin suusta ulos kaivaminen ja siitä Rohan ei oikein tykkää. Vetäminen ei varsinaisesti ole ongelma mutta edelleen Ro joskus kiskaisee nähdessään jotain jännää. Ei vaan muista aina ja kun se on muutenkin niin pentu kuin vain olla ja voi. Kadut oli niin liukkaat että olisi vaikea kävellä ilman säntäilevää dalmistakin mutta onneksi sen yhden kerran kun se kiskaisi minut tasapainosta sain sen pysähtymään käskyttämällä ja onnistuin olemaan kaatumattakin :D Pulujen kohdalla ei kyllä mikään käsky toiminut, Rohan on kuullut että 6 ryhmäläiset on niitä metsästyskoiria.

Mummollani Rohan oli tosi kivasti, ensin se kyllä kävi kaatamassa roskapussin mutta jätti sen sitten rauhaan, samoin kerran piti kokeilla pöytäsurffausta. Voihan se olla että siellä on eri säännöt kuin kotona! Rohan ei hyppinyt mutta sellainen aika tungetteleva se on, koettaa väkisin päästä nuolemaan naamaa yms. ja kun mummoni istui sohvalle oli sillä hetkessä sylissä 25kg dalmatialaista. Meillä ei sohvaa olekaan joten harjoiteltiin vähän että sohvalla istutaan vierekkäin, ei päällekkäin. Rohan ei yhtään vahtinut kerrostalon ääniä, ei ilmeisesti tarvi kun ei ole oma koti. Meillä Ro on alkanut haukkua vähän kaikelle, Hauru häviää sille äänekkyydessä 6-0 vaikka sen pitäisi olla sitä haukkuherkkää rotua. Ro sai muutaman pehmolelun viihdykkeeksi. Se itse tykästyi pieneen tiikeriin mutta kun mummoni pyöritteli koira- pehmoa kädesään piti Rohanin ottaa sekin. Sitten se hyöri molemmat pehmot suussaan. Kaikki Rohanille! Sillä on muutenkin näkynyt lievää omistushaluisuutta, saa nähdä yrittääkö se aikuistuessaan alkaa sanoa jotain noille toisille koirille.

Käytiin eläinlääkäriäkin moikkaamassa ja Ro painaa edelleen sen 25-26 kiloa. Se on aika hoikassa kunnossa, muutama lisäkilo ei ehkä haittaisi vaikka toisaalta ei se mikään törröttävä luuviulukaan ole joten ehkä se on kuitenkin ihan sopiva. Saatiin ohjeeksi ostaa Roihulle jotain rasvahappolisää. Ja jossain välissä varmaan vaihdan sen barffille, siinä on vaan vähän teknisiä haasteita (kuten pakastimen puute).

maanantai 7. maaliskuuta 2011

Leikitäänkö kampaajaa?

Asiakas saapuu salonkiin. Päätetään jättää pesu välistä koska hiusten laatu näyttää siltä että asiakkaan kuivuminen kestää noin 6 tuntia minimissään. Kello: 16:48

Rohkeasti vain leikkaamaan... Turkki on (aivan liian nopeasti) uusiutuva luonnonvara eli ei edes haittaa jos tulee vähän kömmättyä. Se kasvaa takaisin. Valitettavasti.

Pakko pitää tauko kun selkä ei tykkää kyykkimisestä. Asiakas vaikuttaa hieman huolestuneelta osittais-trimmissään. Saksien heiluttaja on myös huolissaan - eikö tämä karva lopu koskaan??!! (Tässä muuten näkyy Maxin etujalan vaaleampi läikkä. Se tuli kun sillä oli tippa kastroinnin aikana.)

Vihdoinkin valmista! Kampauksen nimi on 'Nyt meni hermot turjakkeeseen' ja edustaa saksittua tyylisuuntausta.

Kello 19:15. Ei mennyt kauan, eh? Nopeammin pääsisi tietty kun koneella hurauttelisi mutta sakset saa nyt luvan riittää, onneksi tämä kevät trimmaus on vaan kerran vuodessa. (Max on harmaampi lyhyessä turkissa mutta ei noin harmaa mitä salama tässä koettaa antaa ymmärtää.)

Epäilin että Rohan saattaisi reagoida Maxin muuttuneeseen ulkonäköön ja en joutunut pettymään :D Se pöhisi karvat pystyssä eikä tahtonut uskaltaa mennä haistelemaan. Sitä en arvannut että vielä haisteltuaan Maxin läpi se oli edelleen hyvin epäluuloinen ja pöhisi kun Max koetti saada Rohania leikkimään. Hömppä talmataliainen. Maxille ihmetystä aiheutti pesuhuoneessa uusi musta pesukone jonka kiiltävästä pinnasta sen oma kuva heijastui. Peileistä Max ei välitä mutta tuossa heijastu on niin epämääräinen ettei se ilmeisesti tajunnut että se on sen oma kuva. Oli kyllä kerrankin helppoa saada Max olemaan aloillaan, pisti sen vain seisomaan pesukoneen eteen :D

perjantai 4. maaliskuuta 2011

Voihan maahan meno

Kevät auringosta nauttijat

Tokoiltiin, Haun kanssa tehtiin pidempää seuraamista. Melko hyvää vaikka naapurin puuhailut kiinnosti vähän enemmän kuin seuraaminen. Haurusta seuraaminen on selkeästi edelleen vähän sellaista 'kunhan nyt pysyn tässä sivulla suunnilleen niin ei ole muuten niin tarkkaa' vaikka olen koettanut korjata sen asennetta. Mutta eihän se tietty ihan hetkessä muutu.

Seisomista, kiertelin pitkin pihaa Haun seistessä ja sujui hyvin. Hau ei kääntynyt yhtään mukanani vaikka liikuin mihin eikä myöskään alkanut epäröimään että tekeekö se sittenkään oikein. Kunhan seisoi vaan.

Nouto oli melko kauhea mutta en jaksanut alkaa vääntää sen kanssa kun periaatteessa Hau teki oikein. Vauhti oli taas vaan luokkaa etana mistä en kyllä sitten palkannut.

Tehtiin sellaista, että käskin Haun peruuttaa muutaman metrin päähän ja sitten istua tai mennä maahan. Ajatuksena siis kun meillä ei nyt ole sitä hyppy-estettä että voidaan kuitenkin harjoitella että kauempanakin sopisi istua käskystä. Sen Hau osasi ihan hyvin, sen sijaan maahan oli jostain syystä vaikeampaa. Hassua kun yleensä maahan on se jonka Hau aina osaa, tilanteessa kuin tilanteessa.

Kaukoissa pidin pitkät tauot vaihtojen välillä. Me harjoitellaan niin harvoin liikkurin kanssa että käsken vaihdot varmaan aina suunnilleen samassa, aika nopeassa rytmissä mutta ei Haurulla ollut mitään ongelmia tämänkään kanssa.

Sitten Hau sai olla maassa sillä aikaa kun reenailtiin Röhköpossun kanssa. Taas Hauru nousi kerran :/ Ärsyttävää. Luulen että se voi oppia tämän mutta täytyy ehkä koettaa palkata sitä vielä tiehämmin jotta nousemista ei tapahdu. Ja jossain vaiheessa opettaa Rohkulle samaa (joskus miljoonan vuoden päästä kun se osaa olla paikallaan muutenkin kuin viisi sekuntia täysin häiriöttömässä tilanteessa :D ). Katsoin videota missä opetettiin "vuoron vaihtamista" kahdelle koiralle ja siinä koira joka odotti oli aluksi selkeästi erillään suorittavasta yksilöstä. Eli ehkä kokeilen laittaa Haun ensikerralla kuistin portaille. Siellä se ei sitäpaitsi ole maha vasten kylmää maata joten plussaa siitäkin. On vaan vähän vaikeampi käydä sitä palkkailemassa kun kissojen aitaus on siinä... kokeiluun menee kuitenkin.

Rohkun kanssa tehtiin sivulla olemista ja käännöksiä. Rohkun seuraaminen on aika hyvää, pitäisi olla itse vain tarkempi varsinkin siinä etten palkkaa vinoudesta.

Istumista, niin että kävelin max. 8 askeleen päähän. Voin myös kääntää Rohanille selän tai pyöriä niin se pysyy mutta sivuaskelia se ei vielä osaa kovin hyvin, meinaa kääntyä mukana.

Maahan menemistä, koetin saada Roon tajuamaan että ulkonakin pitää mennä ihan oikeasti maahan. Peppu, kyynärät, ihan kaikki. Ja siellä sopisi myös pysyä vapautukseen asti, ihan kuten sisälläkin. Roihu tarvii vielä paljon työtä tämän asian kanssa.

torstai 3. maaliskuuta 2011

Lenkillä Sapiran kanssa

Tuntuu että postaan nykyisin vaan epämääräisiä kuvia leikkivistä koirista mutta ei voi mitään. Tänään käytiin poikien, Safiran ja isäni kanssa lenkillä. Rohan ei ollut vielä tavannut Lulua tai Sapia kun Lululla alkoi juoksut vähän Roihun saapumisen jälkeen. Rohan rakastui palavasti Safiraan, en tiedä haistoiko se vielä Lulun "jäljet", onko Sapillakin tulossa juoksu tai ehkä Sapira on muuten vaan Rohkun elämän nainen. Ainakin sen tiedän että aivot unohtui kotiin, kaikki muu oli ilmaa eikä Roo esim. huomannut että ohitettiin koira ja ties mitä kaikkea. Se hyvä puolikin oli että Safiran taipumus olla liian kovakourainen koirien kanssa (varsinkin Haurun kohdalla ei niin hyvä kun Hau on niin pieni) ei ollut ongelma. Ro piti Sapin kiireisenä seuraamalla sitä kuin hai laivaa mutta samalla huusi kuin sumusireeni jos Sapi suunnilleen katsoi Rohkuun päin joten Sapi ei halunnut leikkiä Roihunkaan kanssa. Että tosi rohkea Don Huono meillä :P

Maxillakin oli ihan kivaa vaikka sillä on aina vaivoinaan lumen paakkuuntuminen tassuihin

Ihan turha yrittää pakoon pilkulliselta ihailijalta

Juokseminen on aina kivaa

Hullu-Sapira

Siis mikä ilme tää on??

Aurinkoisempaa olisi voinut olla mutta ihan kiva sää silti

tiistai 1. maaliskuuta 2011

jos otsikon laittaisi

Max & Rohan leikkii nätisti keskenään

Haurua ärsyttää kun se ei ole huomion keskipisteenä mutta samalla sen pitää hautoa leluaan turvassa lumikasan päällä. Ettei vaan muut vie sitä

Hau menee välillä vähän lähemmäs mutta M & R ei mene tähän lankaan

Tulkaa leikkimään mudin kanssa *viaton ilme tähän*

Heti jos joku osoittaa kiinnostusta Haurun lelua kohtaan, Hau alkaa murista ja väläytellä hampaitaan. Kun Haurusta kiva leikki olisi se että Haurulla on lelu ja muut ei uskalla ottaa sitä vaan katsovat kateellisina vieressä

Mutta Max ja Rohku tietää että on parasta vain ignoorata Hau

Välillä Hauru käy varastamassa lelun Makkaralta ja Roihulta ja hylkää vanhan, Roo käy hakemassa sen ja leikki jatkuu samaa rataa

Jee, frisbee!

Rohanilla on aina joko super kivaa tai super tylsää, muita olomuotoja ei ole paljon näkynyt

Älykkääiden ilmeiden mestari


Tokoiltiin, Haun kanssa tehtiin taas avon liikkeitä, ei nyt kauheasti olla edetty missään mutta pysyvät ainakin muistissa. Kaukot nyt toimii edelleen, kumma kyllä. Ja tietty seuraamisessa Hau on kyllä edennyt huimasti, ihmettelen että miten sen onnistuu kuitenkin tehdä käännökset melko hyvin kun se on niin paljon edellä koko ajan X) Huolimatta edellisestä postauksesta, laitoin Haurun maahan Rohanin treenien ajaksi. Ihan hyvin Hau osasi, pitäisi vain luottaa siihen. Hau ei ole koskaan karannut paikkamakuusta joten miksiköhän aina odotan siltä sellaista :/ Yhden kerran se nousi vähän epävarmana kun kehuin Rohkua mutta pyysin sen vain nätisti takaisin maahan. Tehtiin Rohanin kanssa ihan lyhyesti vähän seuraamista ja maahan menemistä, aloitetaan pienestä (Rohanista muuten on tulossa niitä koiria jotka ei mene maahan kuin miellyttävälle alustalle... pitää muistaa katsoa että se on kyynäriä myöten maassa ennen palkkaamista ja treenata sateella kesällä). Palkkasin Haurua aika usein eikä Hau vaikuttanut erityisen mustikselta. Eiköhän Hau opi, että kun teen jotain Rohkun kanssa puhun sille eikä Haun tule reagoida, oppiihan koirat mm. kenelle naksutus on tarkoitettu. Tai sitten mein paikkamakuu menee ihan pilalle mutta en oikein usko. Nähtäväksi jää.

Ilmoitin Rohanin pentukurssille ensi kuun ajaksi, päästään vähän harjoittelemaan muiden koirien ohittelua yms. Tulee varmasti tarpeeseen :D Haukkusen kanssa toivottavasti päästään jossain vaiheessa tokoilemaan ohjatusti, saisi vähän ryhtiä tähän meidän räpeltämiseen.