sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Häkki heilahti


On reilua että ollaan vuorotellen jäniksiä

Molemmille pikkupojille tuli vankilaa tällä viikolla, joskin eri syistä. Rohan päätti että ei tarvi olla enää vieraskorea ja oli pistänyt koko kämpän mullin mallin poissaollessani. Miten se olikin ehtinyt tehdä niin massiivista ja kaikenkattavaa tuhoa irtaimistolle on mysteeri. Talmataliaiset on ehtivää porukkaa >( Sen lisäksi että se oli vetänyt kaikki kaappien ja hyllyjen sisällöt lattialle mitkä se vain pystyy, oli se @#*¤!!!! vielä pureskellut antaumuksella suunnilleen kaikkea. Kotiin tullessani päästin koirat äkkiä pihalle ja siivoilin pahimmat sotkut pois koettaen löytää mielen tyyneyttä. Pihalle mentyäni huomasin että Rohan juoksee pitkin pihaa ruuvimeisseli suussaan. Tyyneys meinasi häipätä sen siliän tien mutta koska tuollainen leikki voi olla aika vaarallista niin kokosin nuo tottelevat yksilöt luokseni ja alettiin leikki nimeltä houkuttele hyperinnostunut talmataliainen tulemaan luokse. Roo nimittäin tulee aika hyvin luo käskystä normaalisti, mutta ei välttämättä kesken kivan leikkimisen eikä ainakaan jos sillä on jotain suussa. Sinänsä hassua koska lelujaan se kuitenkin tarjoaa ihmisille ja vetoleikissäkin se lelun voitettuaan se työntää lelua heti takaisin käteeni (Roo on muutenkin hurjan taitava leikkijä, jos en ole maininnut). Mutta jos lähestymisaloite tulee ihmiseltä niin sitten iskee pakoreaktio. Taitaa olla se historia tavaroiden varastelijana ja siihen liittyvät käytösmallit mitkä puskee läpi silloinkin kun Rohanilla on jotain ihan sallittua suussaan. Rohan on kuitenkin niin utelias ja sellainen minä kanssa- tyyppi että lopulta se tuli katsomaan mitä me puuhaillaan ja pudotti ruuvimeisselin hankeen (josta Hau kävi sen hakemassa ja palauttamassa). Joten tästä lähtien Rohan on taas "häkissä" aina kun en ole kotona. Maailman tappiin asti, on minun mielipiteeni tällä hetkellä, mutta mahdollisesti armo käy oikeudesta joskus aikaisemminkin ja sitten kokeillaan jos nuoriherra osaisi taas olla koiriksi yksinäänkin. Mutta ei lähiaikoina.

Haurun tarinakin on se vanha tuttu. Lumi sataa alas, madaltaa aidan, mudi tapaa aidan ja hyppää siitä yli. Myöhemmin mudi tavataan aidan väärältä puolelta roskiskatoksesta aamupalalta... Jep. Eli jos en ole pihalla vahtimassa on Hauru joko sisällä tai juoksunarussa. Ainakin niin kauan että lumet sulaa. Katsotaan sitten asiaa uudestaan. Luulin jo (ja toivoin) että kastrointi olisi hoitanut tämän karkailutaipumuksen mutta ei. Nykyään kohde ei vain enää ole naapurin nartut vaan kaikki muut kivat asiat. En oikein tiedä miksi mutiainen nyt yhtäkkiä on päättänyt laajentaa maailmankuvaansa pysyttyään jo melkein koko talven yli aitojen oikealla puolella mutta yhtäkaikki narun jatkeeksi joutaa tuollaisesta käytöksestä. Siis sen juoksunarun... muita naruja on harkittu lähinnä tuolle pilkkuilmiölle :P Hau suhtautuu juoksunaruun suunnilleen samalla tavalla kuin viimetalvenakin, eli ihan hyvin joskin metallisen pyörän vikinä vähän häiritsee. Silti uskon edelleen että Hau mieluummin on narussa pihalla kuin sisällä, ainakin nyt se leikki Roon kanssa ja hyöri lumessa ihan tyytyväisenä. Rohanista naru oli "yllättäen" syötävää joten täytyy toivoa ettei se vapauta Haurua joku päivä. Ainakaan ennenkuin nämä lumet sulaa. Tykkään lumesta, kuten Haurukin, mutta voisiko sitä tulla vähän vähemmän seuraavana talvena? Pliis?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti