keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Kaupunkia ihmettelemässä


Käytiin Rohanin kanssa Helsingissä mummollani kylässä. Käveltiin Itiksestä Hertsikkaan ja Roihulla oli paljon ihmeteltävää matkan varrella. Parvekkeiden rakentajien porat, bussit, rekan edestakas liikkuva lastaussilta, metro joka meni sillan ja meidän yli, toisia koiria ja vaikka mitä. Reippaasti Rohan katseli kaikkea, häntä putosi selän tasalle mutta koipien välissä sitä en ole nähnyt kuin silloin ekana päivänä kun Rohan sai vähän köniin Avallonilta. Haukkuville koirille Rohan vähän murraa takaisin mutta aika kiltisti se ohitti. Ihmiset ei ole mikään ongelma. Roskia Rohan edelleen joskus ottaa suuhunsa mutta tiputtaa ne heti kun otan sitä niskasta kiinni - se tietää että seuraava vaihe olisi niiden väkisin suusta ulos kaivaminen ja siitä Rohan ei oikein tykkää. Vetäminen ei varsinaisesti ole ongelma mutta edelleen Ro joskus kiskaisee nähdessään jotain jännää. Ei vaan muista aina ja kun se on muutenkin niin pentu kuin vain olla ja voi. Kadut oli niin liukkaat että olisi vaikea kävellä ilman säntäilevää dalmistakin mutta onneksi sen yhden kerran kun se kiskaisi minut tasapainosta sain sen pysähtymään käskyttämällä ja onnistuin olemaan kaatumattakin :D Pulujen kohdalla ei kyllä mikään käsky toiminut, Rohan on kuullut että 6 ryhmäläiset on niitä metsästyskoiria.

Mummollani Rohan oli tosi kivasti, ensin se kyllä kävi kaatamassa roskapussin mutta jätti sen sitten rauhaan, samoin kerran piti kokeilla pöytäsurffausta. Voihan se olla että siellä on eri säännöt kuin kotona! Rohan ei hyppinyt mutta sellainen aika tungetteleva se on, koettaa väkisin päästä nuolemaan naamaa yms. ja kun mummoni istui sohvalle oli sillä hetkessä sylissä 25kg dalmatialaista. Meillä ei sohvaa olekaan joten harjoiteltiin vähän että sohvalla istutaan vierekkäin, ei päällekkäin. Rohan ei yhtään vahtinut kerrostalon ääniä, ei ilmeisesti tarvi kun ei ole oma koti. Meillä Ro on alkanut haukkua vähän kaikelle, Hauru häviää sille äänekkyydessä 6-0 vaikka sen pitäisi olla sitä haukkuherkkää rotua. Ro sai muutaman pehmolelun viihdykkeeksi. Se itse tykästyi pieneen tiikeriin mutta kun mummoni pyöritteli koira- pehmoa kädesään piti Rohanin ottaa sekin. Sitten se hyöri molemmat pehmot suussaan. Kaikki Rohanille! Sillä on muutenkin näkynyt lievää omistushaluisuutta, saa nähdä yrittääkö se aikuistuessaan alkaa sanoa jotain noille toisille koirille.

Käytiin eläinlääkäriäkin moikkaamassa ja Ro painaa edelleen sen 25-26 kiloa. Se on aika hoikassa kunnossa, muutama lisäkilo ei ehkä haittaisi vaikka toisaalta ei se mikään törröttävä luuviulukaan ole joten ehkä se on kuitenkin ihan sopiva. Saatiin ohjeeksi ostaa Roihulle jotain rasvahappolisää. Ja jossain välissä varmaan vaihdan sen barffille, siinä on vaan vähän teknisiä haasteita (kuten pakastimen puute).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti