lauantai 30. huhtikuuta 2011

Vappurieha

Me ihmiset juhlistettiin Vernan synttäreitä ja vappua grillaamalla porukalla, koirat taas riekkumalla. Gizmo tosin toimi lähinnä virallisena grillausvahtina mutta Yoda häiriköi porukan jatkona sitten Gizmonkin edestä

Yodan tapa leikkiä on juosta muiden perässä ja huutaa kurkku suorana (se oikeasti karjuu, ei hauku). Rohan ei oikein tykännyt viimeksi kun nähtiin Helsingissä eikä tänäänkään

Roolle ei vaan mene jakeluun miksi Yoda käyttäytyy noin ja Yoda mielellään kyllä kiusaisi Roihua kun kerta tilaisuus olisi. Rohania taitaa nykyään epäilyttää koko Yoda

Kuva ei ole ihan paras laadultaan mutta ilme on :D

Koska Rohan oli poissa pelistä piti Maxin ja Haurun leikkiä keskenään vaikka nykyään ne taitaa kumpikin tykätä Rohanin seurasta enemmän

Maxia piiritetään joka puolelta

Piiri

pieni

pyörii

Yoda juoksi koko ajan perässä ja HUUSI

KUULKAA YODAN ÄÄNI!!!!

Max oli hämmästyttävän innokkaalla tuulella, ehkä siksi kun oli aika kylmä päivä

Onneksi Haurulla ei ole tapana räkyttää leikkiessä, mudilta voisi sellaista kyllä odottaa

Mutta Haurulla on suu auki kuvissa vain siksi kun se käyttelee hampaitaan aika vapaasti :F

Rohan tuli siihen tulokseen että Gizmolta ei ehkä kannata varastaa keppiä

Hauru on samaa mieltä, Gizmo ON pelottava

Notre-Damen kyttyräselkä

Olen aina sanonut että Haurun kaulassa on jotain outoa...

Hassu koira :D

Tämä kuvaa aika hyvin Yodan ja Rohanin päivää, Roo viihtyi lähinnä minun jaloissa, turvassa mokomalta hullulta

Avallonista sen sijaan Yoda oli ihana, ehkä Avallonin uusi elämän mies. Avan edellinen rakas, Mini- doggi, on jo siirtynyt ajat siten vihreemmille laitumille joten ehkä onkin jo aika hommata uusi mies

Tämä mies on vaan vähän pieni...

Mutta silti niin ihana

Yodastakin Avallon oli ihana mutta samalla vähän pelottava

Yoda (suu kiinni!) ja Rohan


Hauru on aina pelännyt tulta eikä se pelko ollut nyt talven aikanakaan maagisesti laantunut. Olisin halunnut kuvia Haurusta grillaamassa mutta tämän lähemmäs se ei suosiolla olisi mennyt eikä se näinkään lähellä istunut kauhean mielellään. Tulella ei pidä leikkiä!

(Kuvat on kaikki Vernan ottamia)

perjantai 29. huhtikuuta 2011

Ryhmäkuvia

Roo ja Avallon kukkapenkissä. Ei kerrota kenellekään.

Rohan näkee jotain kiinnostavaa ja Haurun perusposeerausilme. Hau on aina samannäköinen jos sen käskee johonkin istua pönöttämään :D

Hau taas ylisuorittaa :D Maxia vähän ällöttää jo...

Maxin ällötys on noussut huippuunsa ja se odottaa maan nielevän sen, Hauru ei huomaa että otetaan kuvaa mutta Roo on melko edustava sentäs, noin niinkuin Rohaniksi.

En mä nyt vieläkään ole kauhean tyytyväinen näihin tuloksiin vaikka kuvien ottaminen oli jo selkeästi helpompaa. Roo osaa istua paikoillaan miljoonasti paremmin kuin viimeksi kun yritin ryhmäkuvausta.

Tänään pienesti tokoiltiin pienessä tihkusateessa. Kokeilin taas Roon kanssa sitä seuruuta mutta en oikein edelleenkään osaa. Mutta ajatus on nyt (kai) hyvä, ehkä se tästä. Tai sitten en saa ikinä häivytettyä kättä, on kai sekin ihan mahdollinen vaihtoehto :D

Maahan menemistä, hyvä, vaikeutin vähän vaihtamalla omaa seisomispaikkaani. Tämäkin pitäisi saada onnistumaan sivulla ollessa, pikkuhiljaa.

Istumista ja luoksetuloa, osaa ihan hienosti kyllä molemmat. Luoksetulon vauhti on vähän blaah mutta matka on sen verran lyhyt että ei kai muuta voi odottakaan ja sille ei nyt mitään voi. Roo ei vielä kestä sitä että menen jonnekin huitsin nevadaan ja luoksetuloja on kuitenkin pakko harjoitella ihan jo normi-elämistä varten. Vaikutustakin on tainnut näkyä, ainakin on tuntunut että Roo on paremmin kuulolla ja tulee kutsuttaessa. Mielikuvitusta, sattumaa vai koulutuksen tulosta?

Seisomista, nyt päästiin jo siihen että voidaan kävellä ikäänkuin seuraamis asennossa, ei kylläkään oikeasti ole seuraamista tähän yhdistetty eikä ole tarviskaan.

Hauru maassa Roon vuoron ajan, kuten tavallista. Vähän käyn sitä aina palkkailemassa silloin kun tulee joku sopiva väli.

Seuraamista, kun unohdin että olisi pitänyt tehdä niitä takapää-juttuja ensin. Ihan hyvin kuitenkin, mitä nyt Hau edistää nykyisin aina jotain puoli mudin mitallista... Ooops. Ja kävelin sen kanssa hiekalta nurmikolle kun en muistanut että Haurua ällöttää vaihtaa alustaa kesken seurautuksen ja siinä kohdassa se skippasi perusasennon ja muutenkin vähän häröili.

Noutoa, ekalla se juoksi kapulalle, ei ottanut sitä vaan kääntyi takaisin ja puolessa välissä matkaa kääntyi taas ja palasi kapulalle. Hetken pohdiskeltuaan Hau päätti kuitenkin palata ilman kapulaa jolloin pyysin sitä uudestaan tuomaan sen. Että tällaista tänään. Toinen nouto oli ihan hyvä meidän mittapuulla. Eli ei kauhean hyvä mutta kai siitä jotain pisteitä kokeessa heruisi. Odotan innolla kun pitäisi metallinouto lisätä ohjelmistoon... Kyllähän Hauru suussaan pitää ihan mitä vain että ei se toisaalta ehkä ole ongelma, noutaminen on vaan niin vaikeeta. Ollut aina, Haurua inhottaa tuoda minulle mitään. Kun hyi.

Tehtiin osittain kaukot ja seisominen, ihan vaan muistutukseksi, ja mentiin sitten piiloon sadepisaroita.

torstai 28. huhtikuuta 2011

Reenipäivistä

Komea Höyry-Hauru

Iloinen Röhkö-Roo

Tokoiltiin pihalla, häiriönä naapurissa kiljuvat lapset jotka juoksivat aina välillä meidän aidan viertä edestakas. Ei kauheasti haitannut kumpaakaan, Haurua vähän enemmän kun se ei ollenkaan pidä lapsista.

Roon kanssa sivulletuloja ja lyhyitä pätkiä seuraamista. Roo on ihan pätevä, joskin kovin hyvältä tuo ei tokon kannalta näytä. Rohanillehan olen opettanut seuraamista imuttamalla, ihan oppimismielessä kun aikaisemmin en ole imuttamista kokeillut. Rohanin seuraaminen on aika... mielenkiintoista, teknisesti paljon huonompaa kuin Haurun mutta mielentila on toistaiseksi parempi, jos siis tykkää sellaisesta vietikkäämmästä menosta. Tarkoitus olisi nyt alkaa pikkuhiljaa häivyttää kättä mutta huomasin etten osaa tehdä sitä :/ No, tänään sain sitten neuvoja aiheesta joten ensikerralla kokeillaan uusilla eväillä.

Maahanmenemistä, jatkettiin sitä etten auta vaan sen pitää itse laittaa kyynärpäät maahan. Ihan kiva, aika monesti se jopa meni heti maahan eikä tarvinnut odotella. Tehtiin myös vähän maassa pysymistä, taitava pikkumies.

Kaukot, sekä istu-maahan hinkkausta että maahan-seiso hissiä. Roo ei jotenkin hahmota istu sanan merkistystä maassa ollessaan vaikka seisomisesta ja liikkeestä se kyllä istuu. Samoin se jää sivulta istumaan käskettäessä. Ei voi aina pilkkukaan kaikkea hiffata. Maahan-seiso hissi on aika hieno, vähän herra pyrkii liikuttamaan takapuoltaan sivusuunnassa. Kyykyssä, pidän toista kättäni Roon etujalkojen välissä, toista sen naaman edessä ja Roo vetää väliä edestakaisin saaden aina nyrkeistä namin oikein suoritetusta vaihdosta. Roosta tämä on ihan parasta ikinä kun nameja vaan virtaa :D

Liikkeestä seisomista, ensin peruuttaen joka meni ihan yhtä hyvin kuin kentälläkin. Pikkuhiljaa olisi tarkoitus että pysähtyminen onnistuisi seuraamisesta.

Lopuksi tehtiin luoksetuloa, vähän tokomaisesti. Jätin Roon istumaan, kävelin vähän matkan päähän ja aina välillä kutsuin luo, välillä kävelin takaisin palkkaamaan istumisesta. Super taitava Roo, ei edes piipannut vaikka joutui istumaan vähän pidempiäkin aikoja! Muutenkin olen saanut siltä tokossa piippaamista aika hyvin häivytettyä, täytyy vaan edelleen olla tarkkana. Haurukin oli pentuna sellainen vinku-lintu että aiheesta on jo kokemusta. Luoksetulon loppua ei tietenkään tehty vaan palkka ihan vain luoksetulosta. Sitten Roo sai mennä sisälle huutamaan ja kiroamaan elämän vääryyttä. Kun aina olisi Roon vuoro tehdä eikä ikinä Haun!

Hauru oli maassa Rohanin tokoilujen ajan. Ekan kerran kun kutsuin Roota Hauru nousi mutta palasi itsenäisesti omalle paikalleen. Onhan se ihan ymmärrettävää. Ja sitten se porsas vielä vapautti itsensä kun tulin viemästä Roota pois kun se tiesi pääsevänsä tositoimiin. Possu!

Aloitettiin takapään käyttöjutuilla. Peruuttamista suoraan, minun ympäri peruuttamista ja kaikkea sellaista. Haurulla on vähän tuo takapään käyttö ollut heikkoa viime treeneissä, mm. noudon palautuksessa toissapäivänä se ei kiepsahtanut kunnolla sivulle...

Tästä jatkettiin seuraamisella, lelupalkalla joka olikin aika mieluinen. Tarkoitus oli kokeilla uutta ideaa jos Haun kontakti tippuu suorilla mutta eihän se sitten tippunutkaan koko treenien aikana eli toimii! :P Käännöksissä pää alkaa kääntyillä edelleen aika usein, en vaan tajua että tällaistakin olen onnistunut näin pätevästi kouluttamaan... Käskin Haun ex.tempore maahan kesken seuraamisen, en odottanut mitään ongelmia mutta sehän jäikin oikein pätevästi seisomaan... Tätä hinkattiinkin sitten hetki, enpä olisi arvannut. Välillä vaan jumittaa ja onhan me seisomista aika paljon vahvistettu.

Kaukoja pari vaihtoa, hienosti onnistui vaikka mutiainen kyttäili tässä kohtaa naapurin kakruja ihan antaumuksella.

Hyppy, hyvä. Istu- käsky pitäisi opetella ajoittamaan oikein koska Hau usein istuu automaattisesti = pitäisi ehtiä kiekaisemaan se sinne väliin mutta ei kuitenkaan liian nopeasti.

Luoksetulon pysäytys, oli tarkoitus ottaa vain kerran mutta n. puolessa välissä Hauru pysähtyi omatoimisesti. Kutsun jälkeen se jatkoi kyllä reippaasti laukalla luo ja pysäytin sen uudestaan joka meni sekin hienosti. Mutta otettiin vielä toinen kerta, annoin sen juosta melkein luo eikä näkynyt merkkiäkään pysähtymisen ennakoinnista joten pysäytin sen itse. Voisihan sitä läpijuoksujakin ottaa taas välillä vaikka ei Hauru yleensä ennakoi ja läpijuoksut vain nostaa vauhtia mikä ei ole tarpeellista nyt kun se on vihdoin alkanut taas tulla koottua laukkaa. Tapanani on pysäyttää sitä välillä melkein heti lähdön jälkeen ja välillä antaa sen tulla ihan melkein luo ja kaikkea siltä väliltä joka kyllä pitää tehokkaasti loitolla Haun ennakoinnit.

tiistai 26. huhtikuuta 2011

Pysähtymisen mestari?

Lentävä talmataliainen

Blogin takia Rohanista on tullut tosi kuuluisa (no.. siis kyllähän tätä joku 2 ihmistä lukee...) ja siksi se välillä haluaa lähteä ulos incognito. Jotkut pitää aurinkolaseja, Roo käyttää kukkaruukkua

Tässä Roo rauhassa seurustelee toisten kanssa, ilman julkisuuden tuomia paineita

Kukkaruukkua voi helposti muokata omia tarpeita vastaavaksi, tehdä vaikka silmäreiät

Mutta se ei valitettavasti mahdu talmataliaisen suuhun kokonaisena. Ei vaikka kuinka yrittäisi

Eli tässä tulee Roihun pentukurssin kuulumiset taas. Kauhean lämmintä ollut viime päivinä, onneksi päästiin autolla! Tehtiin aluksi taas katsekontaktia ja Rohanin kanssa harjoiteltiin niin että katsekontakti on otettava vaikka minä olen kyykyssä. Ja kuulemma maassa maaten kannattaa harjoitella myös mutta tuolla kentällä ei tarvi :P Roosta minun kykkiminen oli ensin aika ihmeellistä mutta äkkiähän se aina sopeutuu muutoksiin. Sitten harjoiteltiin istumista, Roo osaa, ja maahan menemistä, Roo ei niin osaa. Tosin on sen päässä jotain alkanut raksuttaa. Jos (okei, kun...) Rohan jätti kyynärpäät ilmaan, odottelin vain ihan rauhassa ja hetken kuluttua se laski ne ihan itse maahan! Olen koettanut tätä aikaisemminkin mutta silloin Rohan alkoi huutamaan ja lopulta häippäsi paikalta eli ei tosiaankaan tiennyt mitä haluan ja turhautui. Nyt se ei edes piipannut! Eli ehkä tämä tästä vielä.

Luoksetuloa, kyllähän se Roolta tuolla sujuu. Unohdin vielä ottaa lelun mukaan joten käytin remmiä leluna ja vähän Rohania ihmetytti mutta reippaasti se leikki kuitenkin :D En muista olenko kertonut jo aiemmin mutta Rohanista on tullut sellainen ettei se halua yhtään jäädä muiden ihmisten luo. Nytkin menin vain muutaman metrin päähän mutta kouluttaja sai kyllä pidellä Rohania ihan tosissaan kun pilkku oli sitä mieltä että en muuten varmana jää yksin kenenkään vieraan kanssa. Vieraaksi lasketaan tässä tapauksessa kaikki muut ihmiset, myös esim. isäni. Joten kun kouluttaja laski Rohanin perääni niin sieltähän se tulee ja vauhdilla. Rohan saa siis hyvää vahvistusta että luoksetuleminen on kivaa ja sitä se tarvitsee sillä ei se oikeasti tule noin hyvin luo. Muiden luoksetulon aikana otettiin vähän sivulletuloa ja seuraamista mutta enimmäkseen harjoittelemista oli riittävästi siinä että juoksevien koirien, koiria kutsuvien ihmisten tai leikkimällä palkkaavien parien luo ei olisi tarvis rynniä niin että kieli muuttuu siniseksi. Joo, niillä on kivaa mutta meillä on sitten ihan omaa kivaa keskenämme. Tai jotain...

Remmissä kävelyharjoituksissa pujoteltiin toisien koirakoiden välistä ja pidettiin kontaktia yllä muiden pujotellessa. Pujottelu sujui Rohanilta aika hyvin, sellainen hajujen perässä menijähän se on heti kun saa yhtään remmiä mutta eipähän kuitenkaan yrittänyt hinkua muiden koirien luo eikä muutenkaan vetänyt. Kontaktin pitäminen muiden pujotellessa oli vaikeampaa. Hienosti pilkku istui ja tapitti minua mutta aina kun koira oli jo ohittanut meidät piti niiden perään lähteä rynnimään. Blaah mutta ei voi mitään.

Lopuksi liikkeestä pysähtymistä joka on näköjään Rohanin bravuureita epäilyksistäni huolimatta. Jossain vaiheessahan yritin tuota alkaa opettamaan mutta kun vaikutti siltä että pysähdyksestä tulee yhtä huono kuin Haurulla niin lopetettiin harjoittelu. (Hauru kyllä yleensä pysähtyy käskystä mutta se on sellainen laiska seisahtuminen, ei mikään topakka pysähdys. Aika laiskaa Haurun toko on kaikenkaikkiaan ettei siinä mitään, mutta pysähdyksen jälkeen se saattaa joko luimistellen lähteä hiippailemaan perääni, tepastella etutassuilla tai vaihtoehtoisesti häipätä haistelemaan pientareita. Jep jep.) Nyt ollaan tuolla kurssilla opeteltu vähän aihetta ja edistyminen on ollut aika huimaa. So käskyn kuultuaan Roo pysähtyy heti ja seisoo paikallaan topakan näköisenä vaikka jatkan peruuttamista pari askelta. Yhtään hillitymmän palkkauksenkin se ottaa vastaan seisoen edelleen hievahtamatta kunnes kunnollinen vapautus tai tule vaan kehoitus saa sen taas liikkeelle. Hmmm... no ainakin se pysähtyy ja tykkää seisoa. Kouluttajan mielestä Roo on niin hyvä että voidaan ihan hyvin vaikeuttaa harjoittelua aika nopeasti. Ei silti kiirehditä mutta olisi kyllä hienoa jos Rohan oppisi pysähtymään käskystä, olen suunnitellut meille tälle kesälle extreme- urheilua jossa moinen taito olisi tosiaan kiva kaikkien osapuolien turvallisuuden kannalta...

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Opas tavaroiden omistamiseen

Huomatkaa Haurun (varjossa) etäisyys oranssista kukkaruukusta. Kokemattoman silmiin vaikuttaa että ruukku ei ole Haurun omaisuutta mutta koska se on Haun näköpiirissä niin se on Haurun. Kokemattomien tavaroiden vartijoiden kannattaa ensin aloittaa lähempänä olevien tavaroiden omistaminen ja siirtyä vasta sitten vaativampiin välimatkoihin. Jos olette joskus katsonut koirakuiskaaja niin sama periaate kuin sillä äijällä, claim the door!!! Tai kukkaruukku tässä tapauksessa.

Jos joku ääliö koettaa lähestyä hallitsemiasi tavaroita, tee syöksy tavaran päälle. Jos ehdit koskea tavaraan ennen kuin ääliö ehtii niin se on vieläkin sinun. Huomaa kuvassa eteenpäin työnnetyt tassut, pesäpallon katsomisesta puolestaan on tässä hyötyä. Oppii syöksymään oikealla tekniikalla.


Mikäli ääliö on sittenkin nopeampi tuijota sitä uhkaavasti. Jos ääliö koettaa poistua paikalta, seuraa sitä ja tuijota edelleen täydellisessä hiljaisuudessa. Välimatka ääliöön on tässä hyvin oleellista, siitä vähän lisää myöhemmin.


Mikäli tuijotus on suoritettu oikein, ääliö jättää sinun tavarasi ja poistuu paikalta. Usein ääliö alkaa kiinnostua jostain toisesta tavarasta joten muista pitää sitä silmällä ja blokata kunnes se tajuaa että ääliöillä ei ole mitään, sinulla on kaikki.

Jotkut ääliöt aina kuvittelevat olevansa käskyvallan yläpuolella ja alkavat uhitella takaisin. Jos haluaa välttää tappelua, on tärkeää oppia painostamaan niitä niin että ne luovuttavat mutta ei niin että ne päättävät näyttää sinulle kaapin paikan. Tarkkaile siis ääliön mielentilaa, varmuus kuitenkin tulee usein vasta erehdyksen kautta.


Kunnollinen irvistys on yleensä tehokas ase ääliöitä vastaan mutta senkin käytössä on oltava varovainen, yllä mainituista syistä. Tehosta ilmettä vakuuttavalla murinalla.

Näitä ohjeita seuraamalla huomaat että muut pihan asukkaat alkavat ymmärtää elämän tosiseikkoja ja pudottavat kepit ja muut tavarat suustaan jo kun huomaavat sinun lähestyvän. Silloin tiedät viimeistään olevasi kiistatta pihan kuningas.

(Toim. huom. Monet kuvista on lavastettuja, Hauru ei ole pihan kiistaton kingi kuin omassa päässään ja ääliöitä... siis... viattomia pikkukoiria ei vahingoitettu tämän oppaan teossa. Ja kyllä, meidän koirilla on vähän outoja leluja.)

perjantai 22. huhtikuuta 2011

Toko-valitusta

Ota kiinni jos saat

Blogia lukemalla ei uskoisi mutta ollaan me vähän tokoiltukin. Inspiraatio on vaan vähän matalalla, Haurun kanssa kun ei *ylläri* olla nyt ihan lähiaikoina menossa kuitenkaan kokeilemaan sitä avointa luokkaa. Enpä vaan uskaltanut ilmoittaa sitä mihinkään kokeeseen kun ei oikeastaan olla päästy harjoittelemaan paikalla makuuta ryhmässä vieraiden koirien kanssa. Joku normaalilla hermorakenteella varustettu ihminen olisi ilmoittanut, Hauru kun kuitenkin osaa kaikki tarpeelliset jutut. Näin ollen treenaaminen on vähän tylsää kun ei ole varsinaisia tavoitteita, Hau osaa avoimen ja voittajaa en jaksa ihan kauheasti alkaa treenaamaan etukäteen kun periaatteessa senkin liikkeet on hallussa. Paitsi ruutu, voisi ehkä opettaa sitä kun se ei edes ole (välttämättä) mikään sormia napsauttamalla valmis liike... Jos vaan jaksaisi. Ja hinkattavaa olisi toki vaikka kuinka, niinkuin Haurun edelleen aika järkyttävä nouto. Mutta ärsyttää se ettei voi osallistua kokeisiin. Tai voisi mutta ei.

Siinä Haukkusen kanssa on edistytty että se osaa nykyään olla paikallamakuussa sen aikaa kun Roo treenailee. Vielä kun voisi laittaa Haurun maahan niin ettei se näe meitä = tulisi treenattua piilossa olemista samalla aikaa :D Mutta ei, ei siis tosiaankaan. Hauru voisi näkymättömissä tehdä vaikka mitä kun en kuitenkaan huomaisi. Lisäksi Haurulle on alettu opettaa pullon pitämistä tassuilla Silvia Trkmanin blogin mukaisesti. Ollaan vasta siinä vaiheessa, että yritän opettaa Haurua halaamaan tassuillaan pahviputkiloa jota pidän kädessäni. Sitten vasta päästään tuohon kiinnostavampaan osuuteen eli miten Hauru oppii nostamaan pullon/putkilon maasta ilman minun apua. Hieman haasteellista minulle kun en ole mikään sheippaaja-mestari. Houkuttelemalla tulee aina se teppu minkä houkuttelen, sheippaamalla sitä mitä satun vahvistamaan eli aika harvoin sitä mitä pitäisi. Nyt Hauru osaa mm. lätkäistä putkiloa toisella tassulla tai molemmilla tassuilla. Sitten se osaa myös asetella etutassut putkilon päälle, nuolla sitä ja useita muita asiaan liittymättömiä toimintoja. Jossain vaiheessa sen halaamisenkin täytyy onnistua, eikö? Viimeistään sitten kun kaikki muut mahdollisuudet on käyty läpi.

Roon kanssa tokossa on sentään vähän selvemmät sävelet, se ei osaa mitään eli voidaan harjoitella ihan mitä vaan ja aina tuntuu että edistystä tapahtuu :P Ollaan opeteltu hyppyäkin jo ja kaikkea mutta maahanmeno-ongelma pitäisi oikeasti ratkaista ihan aluksi. Liimaisikohan sille viiden kilon painot kyynärpäihin että se ei aina hinkuttaisi niitä ylöspäin?

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Säheltäjät vauhdissa

Rohan auringonlaskussa

Valo ei ihan riittänyt mutta kuvassa Erityisen Hieno Keppi

Tänään siis kolmas kerta Roon pentukurssia eli ollaan jo puolessa välissä. Otin itselleni pullon hiilihappoista vettä jonka Rohku varasti pihalla kun oltiin lähdössä ja juoksutti sitä muutaman kunniakierroksen kunnes onnistuin vakuuttamaan pilkkuotukselle että pullo tulisi palauttaa pikimiten. Tämä pikku sattumus olisi ehkä kannattanut muistaa pidempäänkin kuin kaksi sekuntia...

Mentiin tällä kertaa maisemareittiä, se on ehkä vähän pidempi mutta Rohan voi olla osan matkasta irti kun ei tarvitse mennä autotien reunaa. Kohdattiin Rohanin ensimmäinen irtokoira, Roota vähän jännitti kun se tuli kohti haukkuen mutta tällaiseen sen on parasta kyllä tottua. Pyysin Rohanin vierelleni ja käveltiin yhdessä tuumin koirasta ohi, toivottavasti Rohan oppii että hoidan irtokoirat ja sen ei tarvitse ottaa niistä mitään paineita suuntaan tai toiseen. Metsässä oli puunhakkuut meneillään ja äänet tietenkin ihmetytti Rohania mutta hyvin se oli kuulolla ja tuli heti luo aina kutsuttaessa. Hieno pilkku! Autotiellä Roo muisti todella hienosti että pitää kävellä reunassa joten annoin sen mennä vähän pidemmällä remmillä. Luottamus osoittautui ansaituksi sillä Roo ei kertakaan koettanut tehdä itsemurhaa rynnistämällä tielle ja ihan automaattisesti hidastaa ja jättäytyy vierelleni kun se huomaa että auto on tulossa vastaan.

Sellainen uusi harrastus Roolla on kuin perhosten keräily. Roo tallettaa, tai ainakin yrittää, kohtaamansa perhoset varmaan paikkaan eli mahaansa. Toistaiseksi kyllä kaikki perhoset ovat saaneet pitää henkensä kun, kuten tavallista, en ole ollut kauhean kannustava vaan pikemminkin koettanut estää Rohanin harrastuksen. Roo tietää että harrastaminen kehittää ja on sitten ihan minun oma vika kun Rohan ei kehity. Että silleen. No, olin juuri kaivanut vesipulloni esiin ja pidin sitä samassa kädessä kuin Rohanin hihnaa, avaten pulloa toisella kädellä. Enkä muistanut sitä alun juttua, tietenkään. Joten heti kun avasin korkin hillihapot päättivät järjestää joukkopaon pullosta ja juuri samalla hetkellä Rohan huomasi perhosen ja kiskaisi ihan täysillä. Jotenkin ihmeen kaupalla onnistuin saamaan korkin takaisin kiinni niin että vain puolet vedestä oli päälläni! Ja tämäkin perhonen pelastui kohtaamisesta pilkullisen kidan kanssa. No, olikin vähän kuuma tullut kävellessä että voi kai sitä noinkin viilentää itseään...

Kurssilla aloitettiin taas katsekontaktista ja jatkettiin käteen koskettamisella. Rohanin kanssa ei olla hirveästi ehditty kotona treenaamaan mutta onneksi Roo on luonnonlahjakkuus. Se osasi hienosti sekä seurata kättäni että kurkottaa koskettamaan sitä vaikka koetin laittaa sen Rohanin selän taa yms. vaikeutusta. Piis of cake, sanoi Rohan. Sitten piti opettaa koira tulemaan sivulta eteen istumaan käyttäen käsi-kosketuskeppiä apuna. Tämä on liike jota tarvitaan ainakin rally-tokossa. Rohanin kanssa tämä olikin hieman vaikeaa koska Rohanilla on edelleen tapana istua taaksepäin. Eihän sitä sitten saanut mitenkään houkuteltua tiivisti eteen kun se aina pyllähti taaksepäin ja jos vain pidin käden kiinni mahassani niin se kuitenkin ylsi koskettamaan sitä kuonollaan liikkumatta yhtään eteenpäin. Lähellä istuminen itsessään ei ole Roihulle ongelma, se tulee mielellään vaikka syliin mutta kun en oikein keksinyt fiksua tapaa saada se lähemmäs niin harjoiteltiin tämä aika oikeastaan vaan sivulle tulemista. Ei Rohan tuota eteen tulemista tule tarvitsemaan kovin todennäköisesti ja tykkään siitä että se istuu taaksepäin joten en oikein jaksa alkaa pohtimaan miten tästä saisi hyvän. Laiskaa ehkä mutta olkoon. Sitten opeteltiin seisomista, lähinnä liikkeestä seisominen mielessä. Rohanin kanssa olen keskittynyt kaukoihin joten se ei oikeastaan osaa pysähtyä vaikka tavallaan osaakin seistä. Treenattiin nyt sitä pysähtymistä ja kyllähän se sen hoksasi nopeasti, kuten kaiken muunkin. Aluksi käytin vähän käsimerkkiä mutta parin toiston jälkeen sitä ei enää tarvittu. Tässä on siis koira joka varmana oppii ennakoimaan jos sitä sille yhtään sallii, sen verran nopeasti se aina tajuaa mitä milloinkin harjoitellaan. Tehtiin myös kontaktikävelyä, eli meillä siis arkiseuraamista. Käveltiin ympyrässä muitten koirien kanssa ja myös niin että pikkukoirat käveli sisemmässä ympyrässä ja isot koirat ulommassa. Molemmat oli Rohanille yllättävän helppoja, kai se on jo niin tottunut ajatukseen ettei tuolla kentällä kuitenkaan saa mennä toisten koirien luo. Lopuksi vielä maahan menemistä ja maassa paikallaan pysymistä. Rohanille äärimmäisen vaikeaa kun herra hienohelma ei voi mennä ulkona maahan. Eikä ainakaan laita kyynäriä alas. Siis niin ällöä maata jossain hiekassa, hei! Lisäksi pilkku alkoi olla selkeästi liian väsynyt eikä oikein jaksanut paneutua mihinkään. Ensimmäinen kerta kun näin käy mutta onhan meillä ollut aika aktiivinen viikko, paljon Roihulle uusia juttuja. Muutamia ihan ok toistojakin saatiin ja sitten annoin Roihun hengailla lopun aikaa ja katsella mitä muut puuhaa.

Jossain vaiheessa tuntia Rohan keksi että remmi on muuten ihan tosi hyvä vetolelu ja kokoajan minun kädessä, senkun tarttuu vain kiinni ja alkaa riuhtoa. Haurukin leikkii remmillä joten ei se minua periaatteessa haittaa mutta harjoiteltiin sitten sitäkin että remmin pitää antaa olla rauhassa silloin kun sanon, muuten ei mistään tule mitään. Lisäksi kun Rohan pyrkii aina tarttumaan takahampailla en oikein tiedä kestääkö remmi sen leikkejä mutta ehkä annan sen välillä tehdä tuota kuitenkin, onhan se kätevää että on aina lelu saatavilla. Katsotaan sitten asiaa uudestaan kun/jos ensimmäinen remmi napsahtaa poikki.

Kotimatkalla Rohan ei näyttänyt erityisiä väsymyksen merkkejä kuitenkaan, se käveli ihan yhtä kiltisti kuin mennessäkin. Alkumatkasta se bongasti ojasta höyhenkoristeisen pajunoksan jolla se leikki vähän aikaa mutta ei se sitten ollutkaan niin kiva loppujen lopuksi. Paljon kivempi oli Erityisen Hieno Keppi jonka Rohan löysi tieltä. Sen Roo kantoi kotiin asti kun se oli niin hyvä kepukka. Vähän Roo oli huolissaan että aion ottaa sen pois siltä, raukka parka. Autojen tullessa se kyllä hidasti vierelleni kävelemään mutta rynnisti sitten puolijuoksua niin kauas edelle kuin vain remmissä ylsi etten ottaisi keppiä. Koetin selittää sille että saahan se nyt kepin ottaa, nenäliinat on se juttu mistä en oikein innostu. Wäinölän pihalla eräs mies kommentoi että 'minkäs olet löytänyt?' Rohan heilutti häntää niin että koko koira heilui ja jatkoi sitten kauhealla kiireellä matkaa eteenpäin :D Yleensä se haluaisi mennä moikkaamaan ihmisiä jotka kiinnittää siihen huomiota mutta nyt se ei halunnut että kukaan varastaa Roon löytämää keppiä :D Hassu poika :D On se vaan äärimmäisen mahtava tapaus, olen hirmuisen tykästynyt mokomaan pilkkuotukseen. Silloinkin kun se on vähän rasittava niin se on kuitenkin kauhean ihana.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Uusia kavereita

Vernan ottamia kuvia torstailta, pojat poseeraa laiturilla

Roolla on Ambaralta peritty, Rohanille ihan liian iso kuonopanta jota pidän sillä innostavissa tilanteissa. Myös kaulapanta on Ambaran vanha ja sekin on liian iso mutta ainakaan se ei ole pinkki :P Tosimiehet voi kyllä käyttää pinkkiäkin.

Yhdelle kaverilleni oli tullut vuoden ikäinen saku-rotikka-dobberi sekoitus joka käytiin eilen Haurun kanssa katsastamassa lenkin muodossa. Hauruhan ei muita koiria siedä mutta piti mielipiteensä omana tietonaan vaikka alkulenkki mentiinkin tiukasti seuraamis- käskyn alla rauhan säilyttämiseksi. Rocky tai Roki, ei mitään hajua kirjoitusasusta, oli ihan kiltin oloinen nuori mies jota Hauru tietysti aluksi kiinnosti kovasti mutta kun Haurun luo ei saanut mennä niin ei sitten. Lenkin aikana Hauru alkoi tyytyä tilanteeseen ja loppuajasta pojat kulki jo ihan rennosti vierekkäin ja välillä Hauru kävi vähän tekemässä tuttavuutta, kerran se jopa antoi Rockyn haistella itseään! Siis aika hämmentävän hienoa. Ohituksetkin on menneet kyllä hirveän paljon paremmin jopa täällä Sälinkäällä, kyllähän Hau välillä kommentoi mutta ihan hillittömiä raivareita ei ole juurikaan tullut. Hyvä Hauru ja hyvä minä, kun olen ilmeisesti alkanut oppia katkaisemaan alkavan raivarin ennenkuin se pääsee kasvamaan ihan hillittömiin mittoihin.

Tänään aamulla mentiin uudestaan Rockyn ja tämän kaverini kanssa lenkille, tällä kertaa myös Rohan pääsi mukaan kun kerran Hauru oli ollut niin hienosti viime lenkillä. Tänään Haurulle oli aluksi vähän vaikeampaa sulattaa Rockya meidän porukkaan, todennäköisesti koska Rohan oli mukana, mutta muutamassa minuutissa pojat taas ignoorasivat toisensa hyvässä yhteisymmärryksessä. Rohanista Rocky oli aika pelottava mutta hyvin tämäkin pari tuli kuitenkin keskenään toimeen. Sopivassa kohtaa päästettiin Rohan ja Rocky vähän leikkimään, Rockyn puolelta se meni välillä sakemanneille kai aika tyypilliseksi kiusaamiseksi mitä Rohan ei oikein arvostanut mutta eiköhän pojista ihan kaverit saada. Rockylle pitää vain opettaa että leikkiessäkin on tietyt säännöt eikä kaveria saa kiusata. Jos Rockyn elo sen uudessa perheessä lähtee hyvin käyntiin niin voi olla että käydään useamminkin kolmikon kanssa lenkkeilemässä. Niin ja Rohan on ilmeisesti oppinut uuden nimensä ihan hyvin, ei se mennyt yhtään sekaisin vaikka välillä huudeltiin Rockya. Rockyn lihapullat olisi kyllä maistuneet muillekin ja välillä oli kolme "Rockya" niitä kerjäämässä, meillä kun oli tylsästi vain aamuruoka-nappulat nameina. Paljon huompi palvelu!