perjantai 15. huhtikuuta 2011

Onni on oma Lonni

Paras keppi on sellainen, joka ei mahdu kokonaan kuvaan

Pieni Avallon päivitys tähän väliin. Löpö-Lonni tosiaan täytti helmikuussa 12 vuotta, ihan kiitettävä ikä tanskandoggille. Neiti on muuten hyvässä kunnossa mutta takaosasta varsinkin on hävinnyt talven aikana kaikki lihakset ja D- lonkilla ei siinä vaiheessa paljon juhlita. Hurjat takaa-ajo kisat on siis historiaa mutta ei Avallon silti ole jäänyt laakereilla lepäämään, nykyisin veto-leikit on entistä enemmän se juttu. Myös vinkulelut on kovassa huudossa ja niiden kanssa se peuhaa sisällä kuin paraskin pentu.

Joku nousukas koettaa viedä kepin mutta ei sitä niin helpolla luovuteta

Kyllä vielä mummeli jaksaa laittaa hanttiin ihan tosissaan

Takana vaanii se ongelmallisempi nuoriso-osastolainen...

Keppi on vähän kutistunut leikin timmellyksessä

Jos minä en puutu tilanteeseen, Hauru saa lopulta otettua kepin Avallonilta. Ei kylläkään voimalla vaan määräysvallalla.

 Koirien sisäisen johtopaikan Ava on luovuttanut täysin Haurulle, mutiainen saa aina tahtonsa läpi ja Avallon poistuu paikalta jos jostain asiasta tulee "kiistaa". Rohanille Ava pitää kovempaa kuria jonka Roo on saanut kokea mm. yrittäessään ottaa luun Avallonin suusta. Jäi ensimmäinen yritys viimeiseksi :P  Ei sitä sentään ihan kaiken maailman pilkkuotuksille aleta nöyristelemään. Metsurin hommia Avallon hoitelee edelleen, pikkupojilla on aina tuoreita keppejä leikkeihinsä kun Avallon riipii puita ja pensaita. Piha käydään kävelemässä läpi vähintään kerran päivässä ihan pitkän kaavan kautta, pitäähän sitä tiluksista pitää huolta. Ei voi noiden pentujen kontolle kaikkea jättää.

Kevättuuli tuo viestejä

Sitten kun on riittävästi leikkinyt, voi asettua keskeiselle paikalle tarkkailemaan että nuoriso pysyy kurissa ja nuhteessa


Erään lähistöllä asustavan akitan kanssa (ilmeisesti) Avallonilla on haukkurinki, lähes päivittäin naapurien iloksi pitää vaihtaa kuulumisia. Kunnes jommalta kummalta puolelta tieltä kuuluu käsky pitää leipäläpi ummessa. Ihmiset on niin rasittavia. Avallonin aistit ovat hyvät, ainoastaan kuulo on muuttunut äärimmäisen valikoivaksi. Sisälle voin huudella Avallonia ihan rauhassa vaikka ääneni käheäksi, ei välttämättä tässä iässä enää katsos toi kuulo pelaa. Mutta jos jotain ruokaan liittyvää yrittää tehdä hipi-hiljaa ja salassa niin yritykseksi se kyllä jää. Sisäsiisteys on välillä vähän hakusessa, tuntuu että neiti kyllä kykenisi pidättämään mutta ei aina viitsi. Kyllähän omistaja sitten siivoaa kuitenkin niin ei se niin nuukaa ole. Sateella ei oikein huvita aina mennä ulos, pitäisihän se nyt ymmärtää. Vanhaksi kun elää niin tietää kyllä mikä on itselle parasta, ei tarvi noudattaa kaikkia (tai mitään) ihmisten typeriä sääntöjä. Valta mummokoirille!

3 kommenttia:

  1. Ompa tosiaan jo ihan kunnioitettavassa iässä tämä sinun doggi ! :---O

    VastaaPoista
  2. Maailman ihanin vanhus,meidän Avllon! Mummot rules - niin se vaan on!!!

    VastaaPoista
  3. Avallonilla on hyvät geenit, emä Bella eli lähes 13½ vuotiaaksi ja muitakin pitkäikäisiä sukulaisia löytyy. Lisäksi Avalla on etuna sen suhteellisen pieni koko, normi aikuispaino on neidillä 45kg eli nivelillä ei ole niin paljon kannateltavaa kuin doggeilla yleensä.

    VastaaPoista