tiistai 12. huhtikuuta 2011

Pentukurssi osa 2

Ohoh, jotain likaa tullut tohon näköjään...

Ja hei, täälläkin on jotain... outoa...

Tänään meillä ei ollutkaan autoa, kuten ei tule kaiketi olemaan koko loppukurssin ajan, joten Roo sai ekaa kertaa kokeilla koulutuspaikalle omin jaloin liikkumista. Hyvin pilkku jaksoi, ei se ollut moksiskaan tunnilla vaikka oltiin just kävelty melkein 10km ja kotona se jaksoi säikkyä naapurin kottikärryjä, joita se ei todellakaan oikeasti pelkää, ja juoksuttaa Haurua. Että ei se ilmeisesti kauheasti rasittunut. Ja minäkään en ole kauhean rasittunut, Rohan käveli ihmeen nätisti koko matkan molempiin suuntiin. Siis sehän on oppinut jotain! Ainoastaan kerran sain kaivaa sen suusta ruisleivän (miksi se on muuten aina juuri ruisleipä?) ja se on sentään oikeasti syötävää! Kivet, nenäliinat ja muut sekalaiset löydökset jätettiin koskematta maahan. Vaaau, kuten mäkkärin mainoksessa. Ja vetämistäkään ei juuri tapahtunut, pari kertaa se kiskaisi jonkun kiinnostavan asian luo mutta muuten mentiin remmi löysällä. Ihan kiva lenkki siis, katsotaan miten käy emännän ensi viikolla kun maanantaina on ratsastustunti ja tiistaina pitäisi taas valua tuonne kentälle. Oikeastaan matka ei edes ole erityisen pitkä, käydään joskus pidemmilläkin lenkeillä, mutta kun pitää kävellä niin nopeaa kun pelkään aina että myöhästytään. Kun ei sitten viitsisi lähteä kauhean aikaisinkaan :/ Ei ole niin rento fiilis kuin normilenkeillä.

Olen aikaisemmin opettanut Rohanin kulkemaan oikealla puolellani koska Hau on vasemmalla ja varsinkin ohitustilanteissa on parempi että ne on eripuolilla minua. Ollaan vähän leveämpi kuljetus mutta en halua että Hauru kiihtyneessä tilassa käy Rohanin päälle. Rohan on oppinut tämän tosi hyvin ja hakeutuu oikealleni automaattisesti. Paitsi tokoillessa, silloin Rohan tietää että pitää tulla vasemmalle ja sekin tulee siltä ihan luonnostaan, ei se koskaan tarjoa oikealle tulemista silloin. Fiksu poika osaa yhdistellä asioita. Nyt lisättiin sitten sellainen juttu että autotiellä kuljetaan reunassa, ihan sama mikä puoli se on. Ensin Rohan oli hieman ihmeissään mutta tajusi jutun juonen ihan muutamassa hetkessä. Tuon koiran oppimiskyky on häikäisevä, vielä kun sen saisi luotettavasti toteuttamaan oppimaansa niin vähänkö se olisi hieno.

Itse kurssilla treenailtiin taas aluksi katsekontaktia ja sitten opetettiin käsimerkkiä joka tarkoittaa että siihen käteen pitää koskea kuonolla. Rohanin kanssa ei ole tehty kosketusalustaa tai mitään muutakaan koskettamiseen liittyvää mutta tietenkin se tajusi idean ensimmäisen kymmenen namin aikana. Harjoituksen aikana sain sen jopa siirtymään paikaltaan kättäni kohti jos se ei muuten kuonollaan siihen yltänyt. Aika taitava ipana. Harjoiteltiin taas remmissä vetämättä olemista ja ohittamista, häiriönä meillä oli 4kk dobberin pentu. Ollaan sen verran oltu häiriönä toisillemme että Rohania ei enää tuo dobberi kiinnosta niin paljon kuin kurssin muut pennut mutta kyllä sen silti piti kerran koettaa josko kiskomalla pääsisi tekemään lähempää tuttavuutta. Joku vesikoira tms. oli selkeästi haastavampi ohitettava mutta hyvin huomaa että Rohan on alkanut tekemään valintoja, välillä se valitsee tulla minun luokseni vaikka muut asiat kiinnostaisikin. Meidän kouluttaja on yksi näistä kiinnostavista asioista, aina kun hän tulee katsomaan meitä lähempää niin häntä päin pitää koettaa rynniä. Mutta nyt ainakin kerran, jos ei useammin, Rohan ajatteli että kannattaakin tulla mieluummin minun luo! Jee!

Otettiin luoksetuloa ihan lyhyeltä matkalta, Rohan liinassa. Palkkana käytin kettua mikä on sille varmaankin nameja mieluisampi. Roon luoksetulo on edelleen aika epävarma vaikka nyt se onnistuikin hienosti. Voisi olla hyvä käyttää lelupalkkaa normilenkeilläkin mutta siinä on taas se yksi kiharakarvainen ongelma. Nyt kun Rohan halusi palkaksi repiä lelua minun kanssa, olisi se todennäköisesti lenkillä enemmänkin jotain mistä pitää kilpailla Haurun kanssa, toisinsanoen juosta sen kanssa mahdollisimman kauas eikä ainakaan tuoda sitä takaisin. Ei ihan sitä mitä haluan sille opettaa. Lopuksi vielä paikalla olemista. Rohan sai tehdä tämän istuen. Se kestää jo aika hyvin sitä, että peruutan pois päin mutta kaikkiin muihin suuntiin irtoaminen saa Rohanin helposti korjaamaan asentoaan niin että se on taas suoraan minun edessä. Ihan järkeenkäypää, tavallaan, mutta ei kuitenkaan sitä mitä haetaan. Lisäksi tuolla kentällä, ilmeisesti häiriöstä johtuen, se muutenkin vapauttaa välillä itse itsensä kaikista tehtävistä. Ei se vaan kotona koskaan. Niin joo ja sivulletulemistakin harjoiteltiin, kuulemma Rohan tulee aika hyvin ja melko suoraan sivulle (no, ainakin välillä, on minun mielipide) mutta palkkaan sen liian ylös = aiheuttaa tepastelua. Kumma juttu, Haurun kanssa tein ihan samaa kunnes siitä minulle huomautettiin... Ja maahan menemistä tehtiin itseksemme muutamaan otteeseen, nyt se oli Rohanilla paremmin muistissa mutta ei se kyllä kovin vahva ole, harjoituksen puutetta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti