tiistai 19. huhtikuuta 2011

Säheltäjät vauhdissa

Rohan auringonlaskussa

Valo ei ihan riittänyt mutta kuvassa Erityisen Hieno Keppi

Tänään siis kolmas kerta Roon pentukurssia eli ollaan jo puolessa välissä. Otin itselleni pullon hiilihappoista vettä jonka Rohku varasti pihalla kun oltiin lähdössä ja juoksutti sitä muutaman kunniakierroksen kunnes onnistuin vakuuttamaan pilkkuotukselle että pullo tulisi palauttaa pikimiten. Tämä pikku sattumus olisi ehkä kannattanut muistaa pidempäänkin kuin kaksi sekuntia...

Mentiin tällä kertaa maisemareittiä, se on ehkä vähän pidempi mutta Rohan voi olla osan matkasta irti kun ei tarvitse mennä autotien reunaa. Kohdattiin Rohanin ensimmäinen irtokoira, Roota vähän jännitti kun se tuli kohti haukkuen mutta tällaiseen sen on parasta kyllä tottua. Pyysin Rohanin vierelleni ja käveltiin yhdessä tuumin koirasta ohi, toivottavasti Rohan oppii että hoidan irtokoirat ja sen ei tarvitse ottaa niistä mitään paineita suuntaan tai toiseen. Metsässä oli puunhakkuut meneillään ja äänet tietenkin ihmetytti Rohania mutta hyvin se oli kuulolla ja tuli heti luo aina kutsuttaessa. Hieno pilkku! Autotiellä Roo muisti todella hienosti että pitää kävellä reunassa joten annoin sen mennä vähän pidemmällä remmillä. Luottamus osoittautui ansaituksi sillä Roo ei kertakaan koettanut tehdä itsemurhaa rynnistämällä tielle ja ihan automaattisesti hidastaa ja jättäytyy vierelleni kun se huomaa että auto on tulossa vastaan.

Sellainen uusi harrastus Roolla on kuin perhosten keräily. Roo tallettaa, tai ainakin yrittää, kohtaamansa perhoset varmaan paikkaan eli mahaansa. Toistaiseksi kyllä kaikki perhoset ovat saaneet pitää henkensä kun, kuten tavallista, en ole ollut kauhean kannustava vaan pikemminkin koettanut estää Rohanin harrastuksen. Roo tietää että harrastaminen kehittää ja on sitten ihan minun oma vika kun Rohan ei kehity. Että silleen. No, olin juuri kaivanut vesipulloni esiin ja pidin sitä samassa kädessä kuin Rohanin hihnaa, avaten pulloa toisella kädellä. Enkä muistanut sitä alun juttua, tietenkään. Joten heti kun avasin korkin hillihapot päättivät järjestää joukkopaon pullosta ja juuri samalla hetkellä Rohan huomasi perhosen ja kiskaisi ihan täysillä. Jotenkin ihmeen kaupalla onnistuin saamaan korkin takaisin kiinni niin että vain puolet vedestä oli päälläni! Ja tämäkin perhonen pelastui kohtaamisesta pilkullisen kidan kanssa. No, olikin vähän kuuma tullut kävellessä että voi kai sitä noinkin viilentää itseään...

Kurssilla aloitettiin taas katsekontaktista ja jatkettiin käteen koskettamisella. Rohanin kanssa ei olla hirveästi ehditty kotona treenaamaan mutta onneksi Roo on luonnonlahjakkuus. Se osasi hienosti sekä seurata kättäni että kurkottaa koskettamaan sitä vaikka koetin laittaa sen Rohanin selän taa yms. vaikeutusta. Piis of cake, sanoi Rohan. Sitten piti opettaa koira tulemaan sivulta eteen istumaan käyttäen käsi-kosketuskeppiä apuna. Tämä on liike jota tarvitaan ainakin rally-tokossa. Rohanin kanssa tämä olikin hieman vaikeaa koska Rohanilla on edelleen tapana istua taaksepäin. Eihän sitä sitten saanut mitenkään houkuteltua tiivisti eteen kun se aina pyllähti taaksepäin ja jos vain pidin käden kiinni mahassani niin se kuitenkin ylsi koskettamaan sitä kuonollaan liikkumatta yhtään eteenpäin. Lähellä istuminen itsessään ei ole Roihulle ongelma, se tulee mielellään vaikka syliin mutta kun en oikein keksinyt fiksua tapaa saada se lähemmäs niin harjoiteltiin tämä aika oikeastaan vaan sivulle tulemista. Ei Rohan tuota eteen tulemista tule tarvitsemaan kovin todennäköisesti ja tykkään siitä että se istuu taaksepäin joten en oikein jaksa alkaa pohtimaan miten tästä saisi hyvän. Laiskaa ehkä mutta olkoon. Sitten opeteltiin seisomista, lähinnä liikkeestä seisominen mielessä. Rohanin kanssa olen keskittynyt kaukoihin joten se ei oikeastaan osaa pysähtyä vaikka tavallaan osaakin seistä. Treenattiin nyt sitä pysähtymistä ja kyllähän se sen hoksasi nopeasti, kuten kaiken muunkin. Aluksi käytin vähän käsimerkkiä mutta parin toiston jälkeen sitä ei enää tarvittu. Tässä on siis koira joka varmana oppii ennakoimaan jos sitä sille yhtään sallii, sen verran nopeasti se aina tajuaa mitä milloinkin harjoitellaan. Tehtiin myös kontaktikävelyä, eli meillä siis arkiseuraamista. Käveltiin ympyrässä muitten koirien kanssa ja myös niin että pikkukoirat käveli sisemmässä ympyrässä ja isot koirat ulommassa. Molemmat oli Rohanille yllättävän helppoja, kai se on jo niin tottunut ajatukseen ettei tuolla kentällä kuitenkaan saa mennä toisten koirien luo. Lopuksi vielä maahan menemistä ja maassa paikallaan pysymistä. Rohanille äärimmäisen vaikeaa kun herra hienohelma ei voi mennä ulkona maahan. Eikä ainakaan laita kyynäriä alas. Siis niin ällöä maata jossain hiekassa, hei! Lisäksi pilkku alkoi olla selkeästi liian väsynyt eikä oikein jaksanut paneutua mihinkään. Ensimmäinen kerta kun näin käy mutta onhan meillä ollut aika aktiivinen viikko, paljon Roihulle uusia juttuja. Muutamia ihan ok toistojakin saatiin ja sitten annoin Roihun hengailla lopun aikaa ja katsella mitä muut puuhaa.

Jossain vaiheessa tuntia Rohan keksi että remmi on muuten ihan tosi hyvä vetolelu ja kokoajan minun kädessä, senkun tarttuu vain kiinni ja alkaa riuhtoa. Haurukin leikkii remmillä joten ei se minua periaatteessa haittaa mutta harjoiteltiin sitten sitäkin että remmin pitää antaa olla rauhassa silloin kun sanon, muuten ei mistään tule mitään. Lisäksi kun Rohan pyrkii aina tarttumaan takahampailla en oikein tiedä kestääkö remmi sen leikkejä mutta ehkä annan sen välillä tehdä tuota kuitenkin, onhan se kätevää että on aina lelu saatavilla. Katsotaan sitten asiaa uudestaan kun/jos ensimmäinen remmi napsahtaa poikki.

Kotimatkalla Rohan ei näyttänyt erityisiä väsymyksen merkkejä kuitenkaan, se käveli ihan yhtä kiltisti kuin mennessäkin. Alkumatkasta se bongasti ojasta höyhenkoristeisen pajunoksan jolla se leikki vähän aikaa mutta ei se sitten ollutkaan niin kiva loppujen lopuksi. Paljon kivempi oli Erityisen Hieno Keppi jonka Rohan löysi tieltä. Sen Roo kantoi kotiin asti kun se oli niin hyvä kepukka. Vähän Roo oli huolissaan että aion ottaa sen pois siltä, raukka parka. Autojen tullessa se kyllä hidasti vierelleni kävelemään mutta rynnisti sitten puolijuoksua niin kauas edelle kuin vain remmissä ylsi etten ottaisi keppiä. Koetin selittää sille että saahan se nyt kepin ottaa, nenäliinat on se juttu mistä en oikein innostu. Wäinölän pihalla eräs mies kommentoi että 'minkäs olet löytänyt?' Rohan heilutti häntää niin että koko koira heilui ja jatkoi sitten kauhealla kiireellä matkaa eteenpäin :D Yleensä se haluaisi mennä moikkaamaan ihmisiä jotka kiinnittää siihen huomiota mutta nyt se ei halunnut että kukaan varastaa Roon löytämää keppiä :D Hassu poika :D On se vaan äärimmäisen mahtava tapaus, olen hirmuisen tykästynyt mokomaan pilkkuotukseen. Silloinkin kun se on vähän rasittava niin se on kuitenkin kauhean ihana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti