maanantai 30. toukokuuta 2011

Koirakuvahaaste

Ei tule rosvoja kun on hurjat pihavahdit paikalla

Kuukauden koirakuvahaasteessa on aiheena kesäpuuhat, mikä on koirien kesähitti? Tulee taas vähän useampi kuva mutta laitetaan syyksi se että on useampi koirakin ja niillä on vähän eri puuhat :D

Haurusta "uiminen" on kivaa, samoin kuin tokoilu ja jäljestys jotka on kuitenkin enemmän kesähommia vaikka talvellakin niitä vähän harrastetaan. Haurusta parasta kesässä taitaa kuitenkin olla se, että saa olla ulkona monta monta tuntia putkeen. Hau leikkii, vahtii pihaa, ottaa torkut tuolissa ja lähtee sitten taas puuhailemaan jotain. Jos käyn kysymässä huvittaisiko tulla sisään niin saan närkästyneen katseen vain osakseni. Ei todella huvita. Jopa sadekeleissä herra viihtyy ulkona, jos ei nyt ihan saavista kaatamalla tule vettä.

Avallonista kesässä parasta on aurinko. Se menee vaikka kuinka kovassa paahteessa johonkin aurinkoiseen paikkaan ja makaa hievahtamatta kyljellään. Heti kun illemmalla tulee vähänkään viileämpi niin talja herääkin henkiin ja on kohta oven takana koputtamassa. Sisälle, nyt! Avallon ei tajua miksi nuo toiset koirat tykkää hakeutua varjoon siinä vaiheessa kun aletaan olla hellelukemissa. Silloinhan on juuri paras keli!

Maxista kivointa on uiminen. Max uisi vaikka joka päivä siitä alkaen, kun jäät ovat niin heikot että se pystyy tekemään avannon itselleen, siihen asti kunnes jäät taas tulee. Maxissa on onneksi se hyvä puoli että sille ei tule mitään ihottumaa tai muita ongelmia uimisesta joten herra saa toteuttaa itseään.

Rohanista kaikki on kivointa. Aina. Ihan sama millainen sää tai mitä tehdään, kunhan jotain tehdään. Ja jos ei niin Roo kyllä keksii omaa kivaa. Ja sitten on taas kivaa! Ehkä ikä tuo sille mukanaan jotain suosikkipuuhia mutta toistaiseksi Rohania on tosi helppo miellyttää :D Elämä on ihanaa, sanoo Rohan.

tiistai 24. toukokuuta 2011

Älypään paluu


Tällä kertaa Hau treenasi ensin. Paikallamakuuta piilossa otettiin alkuun, ei tapahtunut mitään odottamatonta.

Tehtiin takapään käyttöä, Hau on kyllä aika hyvä mutta haukkui mulle pari kertaa peruuttaessaan. Ja vielä ihan oikeasti haukkui, ei sitä vininää mitä sen suusta yleensä tulee kun Hau ei edes luvan kanssa uskalla komentaa minua. No, ne on temppuja ja oikeissa liikkeissä mutiainen piti tänään suunsa ummessa.

Seuraamista, aluksi ajatus jumitti pahasti mutta lopulta Hau tajusi että niin joo, tehdään jotain! Ja alkoi seurata taas omalla tutulla tyylillään. Juoksuosuudessa meinasi kyllä taas lähteä vähän lapasesta mutta pysyi sentäs. Pitäisi treenata enemmän varsinkin pitkiä juoksuja koska Haurulla on tällainen viehättävä taipumus lähteä vetämään kunnareita...

Liikkeestä maahanmeno x2, ekalla palkkasin nopeasta maahanmenosta ja toisella ohikävelemisestä. Hau on kyllä tosi vino mutta muuten ihan hieno. Se menee nykyään Hauruksi nopeasti maahan lähes aina.

Kaukot, oli hyvä.

Nouto takapalkalla x2. Jostain syystä Hau ei millään meinannut lähteä, käsky sai sen vain nykimään paikoillaan. Mutta kun se lähti niin lähti jopa laukan tapaisella mutta ennakoi takapalkkaa juoksemalla vinoon joten otettiin vielä uudestaan. Toinenkin oli hyvä mutta vaati taas kaksi käskyä lähtöön.

Liikkeestä seiso x2, eka palkka ihan vain siitä että herra pysähtyi ja tokalla yrityksellä kokeiltiin ohikävelyä. Hau liikautti etutassujaan kun olin menossa ohi, oli vissiin kääntymässä perään mutta murahdin sille vähän niin se pysähtyi niille sijoilleen.

Hyppy, ihan kiva mutta Hau kolautti mennessään. Luulen ettei sitä nyt vaan huvittanut hypätä kunnolla ja kun meidän este tällä hetkellä on tuollainen agility-rima-systeemi niin ei se kolauttaminen ole niin ikävää kuin ehkä olisi vähän kiinteämpään esteeseen. Mutta hyppäsi takaisinpäin kuitenkin kunnolla.

Rohan oli vuorollaan taantunut ihan täysin. Siis ihan kuin niinä ekoina päivinä kun aloin sitä kouluttaa, se höselsi ja häselsi ja ajatus oysyi yhdessä asiassa noin nanosekunnin. Pilkku meni pitkin pihaa suunnilleen -ooh, olen ulkona! omistaja kutsuu, meen! eiku, hei naapuri! Jee! Dippidii! Nii joo se omistaja... Hei!! Ruohoa, VAU! Mitähän tuol on, meen sinne... eiku tonne... eiku mihis sitten...

Kouluta siinä sitä nyt sitten. Nauratti kun pentu vaan painatteli edestakas ja sanoin kyllä sille sen olevan tänään ihan hyödytön toko-koira mutta ei Rohania haitannut. Rohanista on ihan kivaa olla välillä hyödytön :P

Tehtiin katsekontaktia, josko herra sillä muistaisi mitä keskittyminen tarkoittaa. Ei se muistanut.

Seuraavaksi vähän seuraamista, lelupalkalla! Joo, kannattaa lisätä yhtälöön keskittymiskyvytön pentu + kaamea seuraamisongelma vielä lelu sekoittamaan pakkaa. Roosta oli kuitenkin ihanaa, lelu on ihan paras. Ehkä parempi kuin namit. Tai melko varmasti itseasiassa. Ja vähän sitä seuraamistakin tapahtui jossain välissä. Luulisin.

Hyppyä, Roo keksi että jos Roo kiertää esteen niin saa sen namin eikä tarvii hypätä. Pilkku oli kyllä vähän ihmeissään kun se nami ei ilmestynytkään sinne esteen taa vaikka kuinka kiersi. Lopulta Roo kokeili hyppäämistä ja kas kummaa, se nami maagisesti lensi Roon eteen. Kummallista mutta sen jälkeen Rohan ei ajatellutkaan kiertämistä. Pöhelö. Näki oikein kun sen pilkullisessa päässä se koetti pohtia namin ilmestymisen mysteeriä.

Liikkeestä seisomista, oli tänään ihan hyvää.

Maassa makaamista, koetan nyt pidentää aikaa mutta tänään ei ehkä ollut ihan paras päivä siihen joten palkkailin lähinnä siitä että se kuitenkin pysyi vaikka maailma kiinnostikin nyt enemmän kuin minä.

Liikkeestä maahanmenemistä, ensin ajattelin ettei oteta tätä mutta Roo alkoi sen verran keskittyä että ajattelin sen olevan kykenevä vähän vaativampaankin treeniin. Ja olihan se, Rohan on kyllä tosi hyvin ymmärtänyt maa- käskyn. Hyvä että jotain sentäs osaa :) Ei siis mitään ongelmia ja menee jopa maahan aika suorilta, ei kumpikaan pääty edellä eikä ainakaan istumisen kautta.

lauantai 21. toukokuuta 2011

Haukkuva Haukku


Tänään odoteltiin maailmanloppua mutta kun ei sitä kerta kuulunut niin tokoiltiin vähän. Kun pitäähän sitä nyt jotain tekemistä keksiä.

Roo puuhaili vähän kaukoja. Ensin herra meinasi heilua namien perässä aivot narikassa mutta kun se osaa tehdä liikkeet takajalkojen heilumatta niin vähempään emme tyydy. Ja kun nameja ei herunut Roihukin alkoi keskittyä ja siten homma toimia. Hieno poika, ei siitä ole kauaa kun se olisi häipännyt omiin puuhiinsa heti jos palkkaa jää saamatta. Nykyään se useammin yrittää vain uudestaan vaikka häippääminen on toisinaan vaihtoehto sekin.

Seuraamista. Kyllä tästä taitaa jotain vielä tulla. Ehkä. Välillä Roo seuraa jo tosi hyvin ja sitä pääsee hyvillä mielin palkkaamaan. Ja voi paremmin jättää palkkaamatta silloin kun herra jätättää tai loittonee sivusuunnassa. (Vahvistetiheyden täytyy edelleen olla erittäin suuri joten olisi hyvin oleellista tehdä harjoitukset niin että Roo varmasti onnistuu mutta jos ohjaaja on yhtä hukassa kuin koirakin niin ei se aina mene niinkuin oppikirjoissa.)

Leluun tarttumista, Roo tuntuu aina välillä tajuavan mitä haen ja tekee tosi hienosti monta toistoa mutta sitten yhtäkkiä ei enää olekaan mitään hajua mistään. Kummallista.

Maassa paikallaan oloa, koetan aina palkata tosi sivusta mutta ei sillä ole toistaiseksi ainakaan näkyvää vaikutusta. Jalalla koetan estää sitä ihan vääntymästä kerälle. Mutta ainakin se menee maahan, kyynärineen kaikkineen, ja pysyy siellä vaikka liikun ja kiertelen Roon ympärillä.

Liikkeestä seisomista vähäsen, Roo ei ensin muistanut yhtään mitä haluttiinkaan joten muistuteltiin se mieliin ja siirryttiin eteenpäin.

Luoksetuloa ja istumista, tosi hyvä. Roo ei karannut vaikka koetin kevyesti huijata sitä luulemaan että kutsun mutta kutsuttaessa tuli kuitenkin ihan hyvin. Paitsi sitten kun joku häirikkö alkoi ikkunasta huutelemaan kesken kaiken >( Tarviiko aina häiriköidä silloin kun Roo tekee jotain kun se on vielä sellainen tuuliviiri että ajatukset katoaa sen siliän tien jos jotain muuta tapahtuu...

Hyppyä, Roo teki ihan matalaa rimaa tarkoituksena opetella hyppykäskyä. Roo ei tarvitse paljon suostuttelua ja varsinkin kun se huomasi että heitän namin sen perään niin estettä loikittiin tuosta vaan. Enpä usko että tästä liikkeestä tulee herralle kovin vaikeaa.

Hauru teki vuorollaan avointa palkatta, kokeenomaisesti. Paitsi ei tehty liikkeestä maahanmenoa. Kaikki meni oikein hienosti lukuunottamatta luoksetulon pysähdystä. Lähti sellaisella vauhdilla että tiesin heti ettei tule kesää mutta jätkä pysähtyi kuitenkin kun karjaisin niin että kylä kaikui ja annoin vielä vartaloavunkin... Pysähdys venyi niin että ei ehkä ollut täysin vaivan arvoista, mutta pysähtyi sentäs :D Liikkeestä seisomisessa Hau alkoi heiluttaa häntää ihan vimmatusti kun ohitin sen mutta ei kuitenkaan liikkunut. Pölhö otus. Noudosta vapautin sen loppupalkalle kun herra juoksi melko ripeästi suoraan kapulalle ja nosti sen empimättä eikä koettanut lähteä harhailemaan. Siitä se kyllä ansaitsee kunnon palkan kun koko liike on ollut taas sellaista vänkäämistä. Piilossa paikkamakuukin tietty, vähintään kaksi minuuttia + tietty Hau oli maassa sen aikaa kun Roo treenaili. Mutta sitä ei oikein voi laskea mukaan.

Edelleenkin palkattomuus saa Haurun vireen nousemaan mikä ilmenee sitten mm. tuolla luoksetulon läpijuoksulla ja seuraamisessa se kerran haukahti liikkeelle lähdettäessä ja oli ihan hilkulla ettei toistanut tempaustaan parissa muussakin kohtaa. Uskomatonta ja pahasta oikeasti mutta tuntuu hassulta että Hau on niin innostunut että se melkein uskaltaa komentaa minua! Ehkei sentään ihan mutta ajatus siihen suuntaan ainakin käväisi sen päässä ihan selkeästi. Pitäisi katsoa ettei nyt saada vielä jotain ääntelyongelmaa tähän kaiken muun "kivan" päälle. Jonkun verran sikailua on minusta kuitenkin ihan terveellistä, Hau on sellainen nössykkä että jos se edes vähän rohkaistuu osoittamaan mieltään niin ei haittaa ollenkaan... vaikkakin tällaista ihme pöllöilyä on alkanut kyllä viime aikoina esiintyä aika urakalla... Tai siis ainakin Haurun mittapuulla katsottuna. Toinen vähän soveltaa :)

perjantai 20. toukokuuta 2011

Metsässä tömisee

Taitaa olla vähän kuuma. Ja silmän alle on tullut joku vekki muutama päivä sitten, ei mitään hajua mistä. Haulle näitä sattuu ja tapahtuu kun pitää aina olla tunkemassa päätään joka paikkaan.

Jou, kaikki tytöt! Täällä olisi komea dallupoika teitä odottamassa :P

Hauru häippäsi heti alkuunsa ja Roota ihmetyttää. Rohankin nykyään uskaltaa juosta jo aika kauas mutta ei koskaan näkymättömiin kuten eräs paimenkoira...

Oooh!!! Mitähän tuolla on...

Ai häh?

Hauru löytää aina parhaan makuiset heinät

Tule jo, senkin hidas ihminen!!

Luoksekutsu toimi kerrankin moitteettomasti :D

Juoma-tauko

maanantai 16. toukokuuta 2011

Sateessakin vaan koulutetaan

Haurua voi käytää pöytänä. Siis jos ei pelkää hampaita.

Herra Isosuusta lähtee nykyään lähes koko ajan jotain ääntä. Rohan haluaa kanssa olla verbaalisesti lahjakas.

Rohanin kanssa ensin maahanmenoja, ihan hienosti pilkku makoili märässäkin. Kyynärät se jätti taas välillä ilmaan mutta tällä kertaa laittoi ne sentään alas kun vähän odotteli. Tehtiin paikallamakuuta mikä meni ihan hyvin kunnes jotkut tyypät kulki ohi joiden piti mennessään kailottaa Suomen olevan maailmanmestari :X Joopa joo. Roosta se oli kanssa ihana uutinen ja se päätti lähteä juhliin mukaan mutta tylysti en antanut sen lähteä. Tehtiin myös liikkeestä maahan ekoja kertoja. Koetan nyt kiinnittää heti alusta tässäkin huomiota sen tyyliin, ei tarvis mennä istumisen kautta kuten Haurulle joku opetti. Koetetaan välttää Haun kanssa tehdyt virheet koska onhan se kivaa vaihtelua saada ihan uusia ongelmia aikaiseksi.

Seuraamista joka on edelleen aika.. ööh. Luulen että Rohan on alkanut tajuta että sen pitäisi seuratessakin pyrkiä katsekontaktiin ja tämähän on oikea suunta käden häivyttämiseksi. Mutta kun se nyt sitten ottaa sivusuunnassa etäisyyttä kun ei pää mukamas taivu ylös muuten? Edelleen ihmetyttää että mitähän kummaa tästäkin tulee... Mutta ainakin Ro edelleen tykkää ihan kauheasti seurata. Vaikka se tekeekin sen ihan miten sattuu.

Paikallaan istumista ja luoksetulo, ihan hieno. Voisikohan alkaa lisätä etäisyyttä taas. Nykyään sekä istuminen että maahan meno onnistuu sivulta, ei vain edestä, ja voin myös palata sivulle jos liikun jonnekin. Aloittelevat koirat on kivoja kun ne tuppaa edistymään kouluttajasta huolimatta :D

Noutamista, koetan nyt merkata aina sen hetken kun Roo vetää kädessäni olevaa lelua, josko siitä saisi sitten jalostettua taas eteenpäin tätä hommaa. Ainakin sen on pakko tarttua kunnolla kiinni eli saadaan aikaiseksi vahvempi ote. Toivoisin? Ja samalla pilkku ehkä alkaa huomata ettei ole tarkoitus ottaa kiinni takahampailla kuitenkaan. Roo luulee olevansa suojelukoira ja haluaa aina koko suun täydeltä purtavaa...

Hyppyä pitäisi alkaa kanssa opettaa, kerta tai pari sitä on otettu mutta ei mitenkään "oikeasti". Ja sitten haluaisin ottaa ruutuakin... Pitäisi varmaan kyllä opettaa vaikka kosketusalusta tms. jätkälle ensiksi. Kun en tiedä voiko Roolle opettaa lelun kanssa omimisongelman vuoksi.

Haukkunen oli maassa kuten tavallista sen aikaa kun Roo treenasi ja myös pilkun sisälle viemisen ajan.

Liikkeestä maahan, olipa nopea ja aika suora!

Nouto, mutiainen löntysteli kapulalle, katsoi sitä ja oli lähdössä taas jonnekin muualle. Karjaisin vihaisesti, jolloin Hau katsoi minua sen näköisenä että joopa joo, kai mä sittes tuon sen kapulan jos se on niin tärkeää mukamas. Ei tartte heti alkaa rääkyä jos vähän tulee jotain muuttujia matkaan. Lönkytteli se sitten sieltä kapulan kanssa ja varmaan mutisi koko matkan mielessään. Sentäs herra parkkeerasi itsensä täydelliseen perusasentoon kun yleensä se koettaa vähän jättää vajaaksi koska noutaminen on tyhmää ja ei kiinnosta. Jep jep. Kapulan vaihtaminen kivempaan ei auta koska ongelma on nimenomaan noutaminen itsessään. Namipalkka ei tosiaankaan auta, eikä lennosta leluun vaihtaminen koska nouto on niin tyhmää ettei sen päälle kiinnosta useinkaan leikkiä. Kooma-noutaja. Onneksi vire sentään nousee takaisin ylös heti kun aletaan tehdä jotain muuta. Nyt se saa vähintään jättää nuo haahuilu-pelleilyt pois kun se ihan tasan tarkkaan tämän liikkeen kuitenkin osaa.

Liikkeestä seiso, oli hyvä ja vaikka Hau vilkuili ohikulkevaa ihmistä niin ei liikkunut ja oli ihan hyvän näköinen muutenkin.

Kaukojen kertaus, oli ihan tavanomaisen hyvä myös.

Luoksetulo, tehtiin nyt sitten yksi läpijuoksu jolla se ei kyllä aikonutkaan pysähtyä ja yksi pysähdys joka meni vähän pitkäksi kun Hau ajatteli kai että taas tulee läpäri. Hassua että tämä on nykyään Haun lemppari liikkeitä kun taas alon tavallisessa luoksetulossa piti aina tehdä jotain omia kuvioita. En ikimaailmassa unohda meidän alo koetta kun mudi arpoo vauhdissa että tulisiko luo vai painattelisiko ulos kehästä... Tuli sentäs vaikka reitistä tulikin "hieman" kaareva.

Lopuksi seuraamista, koetin saada sitä paikkaa vähän taaemmas käännösten avulla ja palkata siitä. Kyllähän se vähän taaemmas hilautuikin ja pystyin jopa kävelemään ilman että tallasin koiran päälle joka toisella askeleella... Hau seuraa kyllä ihanan innokaasti ja tekee käännökset hyvin, vaikka se on varmaan aika vaikeaa jos kulkee metrin edellä. Paljon paljon pitäisi tehdä korjaavaa treeniä.

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Sunnuntai on leikkimistä varten

Mudi syö puolustuskyvyttömän bouvierin

Talmataliainen syö ei-niin-puolustuskyvyttömän mudin

Olen niin ylpeä älykkäistä koiristani :P

Rohan opettelee kävelemään kahdella tassulla

Mutta Hau vähän häiritsee harjoittelua

Kerroskoira

Rohan löysi lenkiltä hanskan ja se piti tietenkin tuoda kotiin

Kotona Hau katsoi asiakseen takavarikoida hanskan mutta Roolla oli vähän muita suunnitelmia

Maxilla on kukkia hiuksissaan. Tai jotain likaa ainakin. Sanokaa myös hyvästit Maxin puoliväliturkille

Tätini tuli käymään trimmerinsä kanssa ja vein Maxilta loputkin karvat. Tietty sen piti mennä heti pyörimään johonkin ja siksi sillä on likaa päässä. Maxin mielestä kaikki hoitotoimenpiteet on kauheita ja se tappelee aina vastaan joten en ota täyttä vastuuta epätasaisesta lopputuloksesta

Aika hyvä kuva Maxista, jotain ääääärimmäisen harvinaista


Karvojen mukana lähti myös tassujen pito maasta

Kohta se leijuu kai avaruuteen. Ja ei tarvi hätääntyä jos lenkillä kohtaatte pilvissä leijuvan bouvierin, se on ihan kiltti.

lauantai 14. toukokuuta 2011

Näyttelyissä

Hauru dalmiskehän laidalla

Tänään käytiin palveluskoirien erikoisnäyttelyssä ihmettelemässä pääasiallisesti mudeja joilla on juhlavuosi meneillään. Mudeja olikin ilmoitettu 27 kappaletta. Haurusta oli aluksi ihan kauheaa kun oltiin dalmiskehän vierellä, oltiin tultu jonnekin kaameaan paikkaan mikä on täynnä pilkkuhirviöitä :D Mudikehän luo kun päästiin niin ei enää tarvinnut kulkea häntä koipien välissä, ei ollut niin vaarallista porukkaa ympärillä. Tykkään kyllä käydä näyttelyissä, harmi kun ei ole yhtään käypää koiraa talossa. Mutta ei voi mitään, parhaat koirathan nämä on vaikkei ehkä ulkomuodollista pätevyyttä löydykään. Haurukin käyttäytyi varsin asiallisesti aluksi, olla möllötti ja tutustui muutamaan narttuun vähän lähemminkin. Ihan hirveä tuuli ei tehnyt olosta kauhean miellyttävää ja kun lopulta Haurua alkoi väsyttää / ärsyttää / tylsistyttää / kaikkea edellämainituista ja se alkoi rähisemään vähän kaikille niin oli ilmeisesti aika lähteä kotiin.

Kotona käytiin Rohanin kanssa uimassa ihan kahdestaan (Roo hoiti uimapuolen, minä lelujen heittämisen) ja nyt molemmat herrat on tyytyväisinä mutustamassa possunkorvaa ja varmaan uni maittaa herroille. Ainakin puolituntia, sitten pitää taas keksiä jotain äksöniä.

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Pihatokoilua taas

Haurun kuritusta kimpassa

Susa ja Roo tykkää Haurusta...

...mutta ei välttisti niin paljon toisistaan jos tuijotuksesta voi jotain päätellä

Rohanin kanssa vähän seuraamista, tuntuu että Roo laahaa jäljessä kokoajan mutta ehkä se ei ole totta. Ja ehkä koetan olla opettamatta siitä samanlaista edistäjää kuin Hauru on... Että ehkä se on ihan hyvä. Oon edelleen tosi varma ja vakuuttunut Rohanin seuraamisesta, kuten huomaa :P

Kaukot, oli hyvät ja kuunteli hyvin. Ei tarvi enää käsiapuja mutta seisomasta maahan autan kuitenkin kun miksi ei? Ei me ilmeisesti tulla edes koskaan pääsemään ohi avoimesta sillä...

...en tajua miten tämän koiran saa noutamaan. Jos koetan ketjuttaa takaperin, kuten Hau on opetettu, niin Roo ei vaan tajua ottaa kapulaa suuhunsa. Ja kapulan tilalla on siis kokeiltu mm. keppejä joista Roo tykkää ja tänään oli vetolelu jolla Roo usein leikkii. Mutta kun tokoillaan niin se ei siinä yhteydessä ota mitään suuhunsa, ellen heiluta sitä. Heti kun lakkaan heiluttamasta niin lelukin putoaa. Tätä on tahkottu, palkkaan aina kun se ottaa lelun mutta se ei silti yhdistä sitä siihen että pitäisi tarttua paikallaan olevaan leluun. Ihan selvästi se ei tajua ja tarjoilee maahan menemistä yms. silmät ymmyrkäisinä. Opetuksenhan voisi myös aloittaa vauhtinoudoilla mutta Roolle on selkärankaan koodattu että jos jotain saat suuhusi niin sitä ei missään nimessä pidä antaa ihmisille, ne ottaa sen pois. Parasta on oikeastaan juosta karkuun. Tätä ajattelua on koetettu purkaa mutta se on todella todella tiukassa enkä tiedä miten tulevaisuudessakaan tässä tulen onnistumaan.

Pari liikkeestä seisomista että pysyy muistissa, maassa ja istumassa pysymistä ja muutama luoksetulo. Istumassa pysyminen on kärsinyt luoksetulo treeneistä vaikka palkkaan sitä pysymisestä useammin kuin luoksetulosta. Arvasinkin että käy näin koska pysyminen on Roolle muutenkin vaikeaa. Ainakin se osaa jo mennä sivulta maahan (tarvii kyllä laittaa oikea jalka eteen tai se kiertyy kerälle mun vasemman jalan ympärille vaikka palkkaan kaukaa toiselta puolelta) ja jäädä istumaan sivulta. On se kuitenkin innokas tokoilija, häntä heiluen se hömeltää ja tarjoilee sivulle tuloa ja maahan menemistä jos ei muuta keksi tai ei ihan kuullut mitä mä taas halusinkaan :D

Hauru possuili makuulla ollessaan, vaihtoi lonkalle (varsin epätavallista) pari kertaa vaikka kävin asiasta huomauttelemassa ja karkasi kun sitä nyppi se että Roo ei tajunnut noutoa, Hau olisi äkkiä vähän näyttänyt miten se tapahtuu. Mutta pysyi hienosti (joskin lonkalla, perskules) vaikka kävin laittamassa Roon sisälle taloon ja siinä meni jonkun aikaa kun Roosta on niiiiin epistä, niiiin epistä. Leikittiin lelulla, tosi hyvä ja jopa palautti voittamansa lelun ilman että häntä laski ja ollaan surkeeta mutiaista?

Otettiin liikkeestä maahan ja seiso ilman palkkaa, seiso olikin taas ihan mahdoton jotain syystä. Nyt se ei kuitenkaan näyttänyt paineistuvan, seiso vain oli sen mielestä vapaaehtoinen ehdotus enemmänkin kuin varsinainen käsky. Parempi näin, tavallaan. Haulla oli muutenkin aikamoinen sikailupäivä. Harvinaista Haurulle mutta sehän onkin nykyään vaihdokas.

Avon kaukot hyvin pitkältä, palkkasin aina istumisista, jännä että Hau on kai alkanut tajuta kaukoista jotain kun se tuntui terästyvän heti kun käännyin ympäri kauemmas kävelemisen jälkeen. Ihan kuin se olisi odottanut että sieltä tulee jatko-ohjeita eikä makoile siellä vaan sen oloisena että tää on varmaan paikallamakuu ja ainakin seuraavat kaksi minuuttia voi rauhassa feidata muun maailman. Alkaakohan se tässäkin kohta ennakoimaan? Olisi sekin jonkin sortin ihme. Tai ehkä siihen tarvitaan vielä vuoden, parin päivittäiset toistot kun kerran ainakin puolitoista vuotta ollaan tehty tämä joka ikinen päivä ja nyt Haukku on sitten alkanut oppia odottamaan sitä istu käskyä...

Nouto sillä Roon lelulla. Ekalla kerralla Hau ennakoi palkkausta mutta toka oli ihan OK. Tää on kyllä Haurullakin se liike joka voitaisiin poistaa toko- säännöistä. Sovitaanko ettei tartte noutaa jos ei halua?

Luoksetulo, ennakoi taas pysähdyksen. Okei, perun aiemmat puheeni ja otetaan niitä läpijuoksuja tästä lähin. Tein loppuun asti, tuli sivulle laukalla hienosti. Jos se ennakoi joskus kokeessa niin kannattaakohan huuta seis perään kun se pysähtyy? Vai onko mitään väliä?

Hyppyä, ihan hyvä mutta ekalla takaisin hypyllä Hau tuli oikealle sivulleni istumaan, selkä menosuuntaan päin. Se oli ihan sen näköinen että joo, näin tän kuuluukin mennä! Ja kun sanoin sille uudestaan sivu niin se korjasi asentonsa tiiviimmäksi ja suoremmaksi mutta ei silti kääntynyt oikein päin tai oikealle puolelle :D Että joo. Tokalla yrityksellä se tuli sitten sivulle niin kuin olen opettanut, kun ei kerta tuo Haun oma viritys tuntunut kelpaavan jostain syystä.

maanantai 9. toukokuuta 2011

Kuka nyt haluaa elää vanhaksi?

Jotain jännää on selvästi meneillään

Tänään aamulla sain tekstarin että tilaamani paketti on saapunut. Siitä on jo jonkin aikaa kun tilasin skiket mutta tilauksen kanssa oli vähän teknisiä ongelmia. Sauvat jäi vielä saamatta mutta eiköhän ne ihan muutamassa päivässä saavu. Toivon ainakin. Skiket on siis ikäänkuin rullasukset ja niillä voi kulkea mainoksen mukaan kaikkialla missä maastopyörälläkin. Kokeilin pikaisesti skikkausta tuossa pihalla, apuna vanhat ja liian lyhyen hiihtosauvat. Aika vaikeaa, täytyy sanoa, kun en todellakaan osaa yhtään hiihtää mutta kyllä sieltä isäni mukaan alkoi jo oikeanlaista liikettä löytyä kiljumisen ja huojumisen välissä. Kunhan opin noilla pysymään edes vähän pystyssä niin tarkoitus on valjastaa Rohan ja Hauru vetämään... Jonkun aikaa varmaan menee että taas saan rikastuttua sen verta että voin hommata vetovaljaat ja muut tarvittavat rensselit jätkille mutta sen jälkeen voi alkaa lyödä vetoa kauanko menee ennenkuin olen sairaalassa :P Voin vaan kuvitella kun lykkään Roon valjaisiin ja annan sille luvan lähteä vetämään... Voi tulla äitiä ikävä ekassa mutkassa. Tai aiemminkin.


Rohan and Hauru swimming from Hauru Haukkunen on Vimeo.

Tänään kävin Rohanin ja Haurun kanssa rannalla, ajattelin että otan kuitenkin Haun mukaan välillä vaikka se ei uimisesta niin piittaakaan. Mutta kun käännyttiin kartanon pihaan Hauru alkoi vetää ja vinkua eteenpäin.. olin ihan ööö?? Mitähän se luulee että ollaan menossa tekemään? Mutta kyllä se ihan kuvittelikin että ollaan rannalle menossa. En ollut ottanut mitään lelua mukaan kun en vielä luota siihen että Roo hakee ne eli ihan kepeillä mentiin. Kun nostin kepin käteen Hau juoksi vesirajaan ja alkoi haukkua ja komentaa minua heittämään? Siis täh? Hauru muka HAUKKUU muutenkin kuin vartiointimielessä? Se oli muutenkin ihan kiihtynyt ja kiihtyi vain koko ajan enemmän ja enemmän. Enimmäkseen se silti antoi Rohanin hakea kepit (ja Roo oli ihan upea, se haki pitkätkin heitot, ei hätääntynyt tai luovuttanut jos se ei heti löytänyt keppiä ja otti vastaan ohjeita sen verta kun nyt voi odottaa koiralta jolle ei ole sellaista opetettu) mutta pari kertaa Hau kyllä ihan itsekin ui hakemaan niitä, jos olin heittänyt sen verta lähelle ettei sen tarvinnut ottaa kuin max. kaksi uinti "askelta". Outoa. Hauru on vaihdokas. Tai sitten kasvattaja on lähettänyt jälkijunassa jotain puuttuvia osia? Yleensä nämä jälkitoimitettavat osat on kai aivot mutta sanoisin että aivot Haurulla on kyllä aina ollut. Rohan oli ihan mielettömän mahtava, ei provosoitunut Haurusta ja ui enimmäkseen tosi hyvin, tuossa videolla näkyy kuinka se pärskii mutta sitä se tekee yleensä vain silloin kun se ei tiedä missä keppi on ja se luulee että näkee paremmin jos kurkottaa päällä. Ei taida toimia vedessä... Kauhean kauaa ei oltu kun pelkäsin että Haurulla hirttää kiinni ja nimenomaan kiinni Rohaniin, sen verran kiihdyksissä se oli. Hyvin, hyvin outoa. Haurulla on kyllä tempperamenttia mutta yleensä se on kuitenkin aina aika hillitty käytöksessään, paitsi suuttuessaan tietty. En tiedä mitä tuolle koiralle on tapahtunut mutta ei haittaa, ei tosiaankaan.

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Poikia ei voi kehua liikaa

Älykäs talmataliainen, osa ∞

Roo on jo niin pro että otin sille lenkille flexin. On se vaan niin kätevää verrattuna tavalliseen remmiin, vaikken niistä flexin väärinkäyttäjistä tykkääkään. Mutta se ei liene itse kapistuksen vika. Me yritämme välttyä kuulumasta tähän ryhmään ja Roo olikin oikein hienosti, ei vetänyt vaikka pääsikin pidemmälle, tuli kiltisti sivulle seuraamaan aina ohitusten ajaksi yms. On se vaan fiksu mies, aina välillä ainakin :D Tosin tuli taas muistutus aiheesta älä puhu puhelimessa flexissä kun Hauru koetti polttaa mulle hienot vauhtiraidat jalkaan. Se nyt ei häirinne ketään muuta kuin minua ja ehkä sitä tyyppiä joka käveli meidän takana kun yhtäkkiä alan huutaa kuin hyeena ilman mitään näkyvää syytä :D Mutta oikeasti, se sattuu, tietää varmaan jokainen joka on esim. kokeillut ottaa kädellä kiinni flexin narusta... Jos Roihku jatkaa hyvää flexi käytöstä niin täytyy hommata sillekin tuollainen täyspitkä versio kuin Haurulla. 8m taitaa olla se pisin mitä eläinkaupoista yleensä löytyy, Roihulla on nyt käytöss 5m versio. 3 metrin ero ei ehkä tunnu paljolta mutta on ilmeisesti kuitenkin suuri vääryys että Hauru pääsee hyville hajuille aina ekana, Roo vasta muutaman askeleen päästä kun olen ehtinyt tallustaa sen puuttuvan matkan. Ainakin Rohkusta.

Kentällä tosi pikaiset tokoilut, häiriönä ohikulkijoita ja jotain retkeilijöitä lapsineen tms. Oli niin kuuma ettei viitsi alkaa vääntää mitään mutta Roon kanssa tehtiin vähän katsekontaktia ja maahan menemistä, meni hyvin vaikka oli vieras paikka! Välillä se on kyllä niin taitava että mutta tiedän että ensikerralla ehkä taas kinataan kyynäristä. Hauru teki ihan vähän seuraamista, yleensä koetan sillä saada sitä tajuamaan että olisi suotavaa olla kuulolla mutta Roo raivosi tolpassa kiinni joten siitä ei olisi tullut yhtään mitään eli parempi olla tekemättä. Hau ei voi keskittyä kunnolla kun se ei tiedä onko Rohanilla joku hätä kun se kiljuu :/ Tehtiin kaukot, todella pitkältä matkalta joten nousi vasta tokalla istu- käskyllä. Ihme silti että nousi, yleensä jos Hau ei nouse ekalla niin sitten on ihan turha kuvitella että se enää nousisi millään poppakonstilla. Ei kai sitä kuitenkaan voi palkata tokalla nousemisesta joten pyysin sen vielä maahan ja palkkasin siitä. Kun toisaalta olisi kyllä kiva että jos eka käsky ei toimi niin tokalla voisi ehkä pelastaa vielä jotain. Ja luoksetulo tehtiin kanssa, häiriössä kun ei olla tehty pitkään aikaan, ja ihan ok, joskin aika laiska esitys mutta tuli laukalla ja nyt voi ihan hyvällä sanoa että johtui lämpötilasta. Me ei treenata kuumalla ja Haurulla on aika vahvana ajatus kuuma = lekoillaan varjossa. Edes Roo ei saa siihen vauhtia jos on liian lämmin ja hyvä vain, minusta. Ei turkki päällä tarvi kesäkuumalla mitään urheilusuorituksia vedellä.

Anna namia!

Mentiin vielä illemmalla lenkille Rockyn kanssa. Ensin kun pojat näki että Rocky odottaa portin takana ne piti ihan kauheaa älämölöä kumpikin mutta hiljenivät sitten ja molemmat selvästi muisti että tämä on tuttu ja sitä ei tarvi syödä (Hauru) tai ujostella (Rohan). Rohan oli ihan ärsyttävä oikeastaan, se teki joka toisella askeleella leikkikutsuja Rockylle ja joka toisella koitti hyppiä sen niskaan. Voi kiva. Yritän muistaa että se on pentu ja Rocky on ilmeisesti kiva kaveri. Mentiin pellolle jossa Rohan ja Rocky vetivät rundia pitkän aikaa. Niiden leikki näytti nyt paremmalta kuin viimeksi, Rohanilla vaikutti olevan kokoajan ihan kivaa vaikka lopulta Rockylla iski taas saalis- ajattelu päälle jolloin laitettiin jätkät taas remmiin. Ei Rohania tuntunut tällä kertaa haittaavan mutta tarkoitus ei kuitenkaan ole leikkiä pilkun saalistusta ja johan ne olivat juosseet ties kuinka kauan. Haurulle nämä poikien leikkitreffit on vähän tylsiä, se sai istua minun jalan vieressä ja katsoa mutta namit sentään virtasi kun se ei koettanut rynniä ärrien perään niiden juostessa ohi. Edelleen olen tosi vaikuttunut siitä miten hyvin Rocky ymmärtää että Haurun luo ei saa tulla. Ja jos se meinaakin niin joko Rockyn omistajan tai minun kielto saa sen heti vaihtamaan suuntaa. Fiksu koira, kyllä. Ei onnistuisi Rohanilta vaikka nyt se tuli ihan superhyvin luokse, jopa silloin kun Rocky koetti houkutella sitä ignooraamaan minun huudot! Hieno, hieno pilkku!

Hauru oli kanssa ihan super, se ilmeisesti lukee tätä blogia ja on päättänyt näyttää sen jälkeen kun sanoin että Rohan on Haurua tottelevaisempi. Ohitettiin tänään useampi koira, jopa ihan vierestä yhdet remmirähjät ja Hau ei sanonut sanaakaan! Remmirähjiä se koetti vähän tuijotella josta kielsin = otti heti katsekontaktin! Siis onhan se parantunut mutta tuo on jo jotain ihan käsittämätöntä... Hauru kykenee Sälinkäällä ohittamaan koirakon ilman että meidän täytyy mennä vähintään autotien toiselle puolelle! Sen lisäksi autoilija pysähtyi kysymään meiltä tietä ja Hau ei toivottanut sitä sinne missä pippuri kasvaa?? Onkohan aurinko pehmentänyt sen pään? Irtokoiriakin ollaan kohdattu nyt suunnilleen joka päivä ja ne on menneet aika hyvin. Hauru on muutaman kerran päässyt kurittamaan irtokoiria joita en ole saanut itse ajettua pois joten se on niiden kohdalla aina vähän valppaampi mutta ei ole rähissyt tai koettanut purkaa turhaumiaan Rohaniin. Näiden juttujen vastapainoksi kohta täytyy tapahtua jotain ihan katastrofaalista, odottakaa vaan.

(Oikeasti, mikä ihmisiä vaivaa?? Miksi niitä koiria on pidettävä irti, jotka vuodesta toiseen sieltä pihoilta hyökkivät ohittajien luo? Samat ihmiset, joiden edellinen koira on jäänyt auton alle, antavat nykyisen elikkonsa kulkea irti vaikka se seurasi meitä satoja metrejä isoa autotien vartta keskellä tietä haukkuen. Miksi? Jos pihaa ei voi aidata niin ostakaa juoksunaru tai jotain? Miksi pitää lähteä lenkille paikkaan, jossa käy paljon ulkoilijoita, ja olla ottamatta koirille hihnoja edes mukaan vaikka ne eivät tottele luoksetulokäskyä, saati sitten mitään muuta? Tekisi mieli käydä takomassa järkeä näiden ihmisten päähän, ehkä niitä ei sitten haittaa että koirat joutuu tappeluihin, tekevät "vahinko" pentuja (ei tosiaan ole enää vahinko tuossa vaiheessa) tai jäävät auton alle. Minua vaan haittaa, silloinkin kun oma koira ei vaarassa.)

perjantai 6. toukokuuta 2011

Nyt ne on nakuja

Perheen rohkelikot, eli Max ja Roo, kävivät heittämässä talviturkin tänään. Korkea aika jo, mutta en vaan ole saanut itsestä irti sen vertaa että menisi rannalle (sinne on sentään hei varmaan joku puoli kilsaa tästä...) ja muutenkin halusin että Rohanin ekalla uintireissulla on optimaaliset olosuhteet eli kaunis, lämmin päivä jollaisia ei nyt viime aikoina taas ole ollut. Hau ei valitettavasti päässyt mukaan, johtuen siitä ettei se ui kuitenkaan ja että se on vähän haasteellisempi irtipidettävä siinä mielessä että itse täytyy olla koko ajan tarkkana kuin porkkana. Rohan on myös haasteellinen irtipidettävä vaikkakin eri syistä joten näitä kahta ei niin hirveästi huvita ottaa mukaan yhtä aikaa kun tuossa kulkee paljon ihmisiä ja koiriakin aina välillä. Ei viitsi ottaa turhaa stressiä kahdesta älynväläyksestä kerralla.

Matkalla rannalle yhdestä pihasta lähti tulemaan mäyräkoira, se jota Hauru vihaa, eli siinä mielessä erittäin hyvä ettei Hau ollut mukana. Max oli irti, kuten tavallista, ja kun mäyris vain tuli kohti omistajiensa huudoista huolimatta niin Max meni vähän moikkaamaan sitä. En tiennyt millainen koira tuo on joten parempi että Max tekee ensikontaktin, kuin Roo. Mäykky nappasikin Maxia kuonosta eikä muutenkaan ollut kauhean ystävällinen mutta Max on onneksi niin tottelevainen ettei siitä sitten tullut sen enempää ja Rohan oli vierellä hienosti koko tapahtuman ajan. Hienot pojat! Voihan olla ettei mäykky olisi kuitenkaan tullut iholle asti jos Max ei olisi mennyt vähän vastaan mutta parempi näin, Roota jos se olisi hammastanut niin luulenpa ettei Roo olisi suhtautunut siihen ihan Maxin osoittamalla mielentyyneydellä. Rohanille kun ei ryttyillä!

Alla on video Roon ensikosketuksesta järveen. Harmi vain että kamerasta loppui muistikortin tila melkein alkuunsa mutta videolla näkyy kuitenkin kuinka Roo pikkuhiljaa omaehtoisesti, Maxin houkuttelemana alkaa sopeutua ajatukseen vedessä olemisesta. Videon lopulla Roo kastautuu jo ihan kokonaan ja sen jälkeen se kävi tuosta vaan hakemassa frisbeetä ihan uimalla ja muutenkin oli sinut järven kanssa. Täytyy sanoa etten olisi uskonut että Roosta uimaria tulee, en tosiaankaan. Rocky kun kävi vähän uimassa ojassa niin Rohanin ilme oli ihan järkyttynyt ja se ei pitkään aikaan halunnut mennä Rockyn lähelle kun se oli hei märkä! Niin ällöttävää! Mutta järvi on katsokaas ihan eri asia. Kunpa Haurukin rohkaistuisi ottamaan sen vikan, kriittisen askeleen niin saisi hyvin liikutettua pojat vaikka olisi kuuma päivä.


Rohan keksii uimisen from Hauru Haukkunen on Vimeo.

Ei kannata pistää ääniä päälle, ainakaan kauhean kovalle... Pahoittelen jatkuvaa Maxille karjumista mutta hitto kun sen piti jostain syystä pyrkiä kokoajan uimaan kaislikkoon tai läheiselle ihmisten uimarannalle ja nimen hokeminen on ainoa jolla sen saa edes jotenkin tajuamaan että puhutaan sille. Muuten tuo koira on kuin ihmisen mieli mutta uiminen saa sen muuttumaan ihan kuuroksi. Vettävettävettäjeevettä on ainoa mitä sen päähän mahtuu. Koko järvi olisi muuten käytettävissä niin miksi sen pitää mennä niihin kahteen paikkaan mihin en sitä tosiaankaan halua? Uimisen jälkeen Roo juoksutti Maxia monen monta minuuttia edestakaisin ranta-aluetta ja mietin jo että buvve saa kohta jonkun sydärin tai jotain. Max kun on yleensä vähän laiskanpulskea ja nyt se oli ensin uinut vaikka kuinka kauan ja sitten vielä juokseminen päälle. Mutta lopulta se antoi Roon riehua yksinään (mikä ei juurikaan vähennä Roon riemua) eli kai se tietää rajansa ainakin jollain tapaa. Rohan oli ihan fiksu, se oppi äkkiä missä menee se raja jota en halua sen ylittävän (joo, kartanolla on tosi hieno ja varmasti hyvin juoksemiseen soveltuva nurmikenttä mutta se EI ole talmataliaisia varten) eikä koettanut mennä ohikulkijoiden luo vaikka katselikin niitä välillä vähän sillä silmällä. Ihan hyvä siitä vielä tulee, luulisin.

Pihalla vähän tokoiltiin, siitäkin on video. Utubessa joka vihaa minua nykyään mutta vimeoon ei saa laittaa näin isoa joten... Halusin Rohkua vähän videolle, se on edistynyt niin paljon, mutta en oikein jaksanut kuitenkaan paneutua asiaan ihan täysin. Eli tokosekoilua siis luvassa. Kuvaajana toimii tuoli ja se ei osannut zoomata mokoma, joten vähän turhan pieniä ollaan :P Ja Haurukin vähän seuraa videon lopussa, tasapuolisuuden vuoksi. Roolla on nykyään niin iso osa tässä blogissa ja muutenkin kyllä. Mutta se on pentu, pennut vaatii paljon paneutumista että niistä tulee fiksuja aikuisia koiria joita voi pitää irti ja jotka ei syö mäyräkoiria ;) Videolta käy myös ilmi mitä joskus tapahtuu kun Roota kutsuu luokse. Välillä se tulee hyvin, välillä sitten taas... ei niin hyvin.



Täytyisi shoppailla pojille uudet vesilelut, tuo frisbee alkaa olla aikansa elänyt, se on ihan reikäinen jo ja saumat valittaa uhkaavasti kun sitä vetää. Kong Wubbaa saisi ainakin kelluvana mutta sen kestävyys on vähän kyseenalainen. Rohanin lelujen joukossa oli Wubba (tosin aika pieni) ja se kuoli melkein ekana päivänä meillä... Se oli kyllä koirista ihan kiva niin kauan kuin kesti. Orka lelut kelluu kanssa, kannattaisikohan testata sellaista? Tuo nykyinen frisbee on kyllä ollut hyvä, kestävä ja suosittu lelu mutta koirien on vähän vaikea tarttua siihen välillä ja sitä on vaikea heittää kunnolla kun se lerputtaa joka suuntaan. M&Mssä taisin kyllä nähdä jotain kuperrettuja frisbeetä joihin olisi varmaan helpompi tarttua hampailla mutta kuinkahan ne sitten mahtaa lentää sinne minne yrittää tähdätä? Vaikeita päätöksiä edessä.

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Pusittaisko?

Maxista ja Haurusta on vaikea saada kuvaa kun Max pyörii niin paljon jos Hau koettaa pestä sen naamaa

Hau ottaakin kovemmat keinot käyttöön; ole nyt aloillasi senkin buvieeri!

Roosta Max on ihana ja Roo käy sen myös kertomassa säännöllisesti

Maxista Roo on vähän turhan innokas välillä mutta ihan kiva kuitenkin

Hauru ja Avallonkin hoitaa toisiaan

Roo ja Avallonkin joskus pussailee mutta Max ja Avallon tai Hauru ja Rohan ei koskaan. Avallonista Max ei koskaan ole jostain syystä ollut kauhean ihastuttava ja kun alussa Maxin leikki- tai lähentely- yritykset aina torjuttiin aika topakasti niin nykyään se ei edes yritä. Ja Rohan ja Hauru taas... no rajansa silläkin miten läheisiä pikkupojat suostuu olemaan. Pallopelit ja tanssiharkat on jees, pussailu tai vierekkäin nukkuminen ei tosiaankaan.

Tokoiltiin pihalla, en kyllä edelleenkään tajua tuota Rohanin seuraamista ja miten tästä on tarkoitus saada mitään järkevää. Tuntuu hieman hankalalle. Mutta kai se siitä, huono puoli tässä vain on että Roo ei oikein kestä hinkkaamista joten en voi kunnolla testailla ja löytää niitä toimivimpia keinoja :/

Harjoiteltiin sitten maahanmenemistä sivulta. Muuten hyvä mutta ne kyynärät. En tajua. Roo vaan levitoi ja meikä turhautuu. Mutta maassa se kyllä pysyy ihan hyvin, lukuunottamatta sitä ettei se ole oikeasti maassa.

Luoksetuloa, ekan kerran Roo vaan istua möllötti. Yritin hihkua, taputtaa ja muutenkin saada sitä liikkelle käyttäen keinoja jotka tiedän Haurun kestävän nousematta. Lopulta Rohan sentäs nousi ja hölkkäsi luo sen näköisenä että no joo, kai mä sitten tuun vai?? Sen jälkeen se tajusi että silloin saa nousta kun kutsutaan :D ja tuli aina ihan täysiä luo. Välillä edelleen palkkailen pelkästä pysymisestä.

Lopuksi vielä pysähtymistä "seuraamisesta". Roo alkaa oppia, ihan ok kai. Ei jotenkin tuntunut kauhean järkevältä tänään tämäkään puuha.

Vähän masentavan Rohanin (tai siis, ei Roossa ole vikaa vaan en vaan nyt osaa kouluttaa sitä. Mutta kuitenkin.) vastapainoksi Hauru oli aika kiva. Maasta se ei noussut vaikka olikin tuo Roon kutsumis-episodi ja kaikkea. Palkaksi leikittiin vähän kepillä ja Hauru veti ihan innoissaan. Outoa, ehkä Roon katsominen nostaa kierroksia sen verran että sen jälkeen voi leikkiä jopa minun kanssani? Tai sitten ikä on tuonut sille sen verran varmuutta, eli leikkiminen voisi alkaa toimia jopa? Koska leikittiin uudestaankin, noutokapulalla, eikä Hau vaikuttanut paineistuvan ollenkaan. Varovainen jee?

Hyppyä, Hau edelleen hyppää ihan sairaan lähelle ja tänään ekan kerran se ei pystynyt hypätä takaisin. Urheasti se kuitenkin yritti ja ylitti vaikkakin rimaa hipoen. Tai siis meillä esteenä toimivaa talikkoa sekä etu- että takajaloilla kolautellen. Uusinta oli ihan siedettävä.

Tehtiin yksi kaukojen vaihto muistutukseksi, kuten aina. Koska jos tätä ei tee suunnilleen joka päivä niin se ei Haurulta enää onnistu.

Noutoa, eka nouto oli hyvä ja jopa aika vauhdikas, Hau taisi ottaa ihan laukka-askelia! joten superbileet ja leikittiin noutokapulallakin ja kaikkea kuten yllä kerroin. Tajuaisikohan se että jos noutaa nopeasti niin ei tarvi tehdä uudestaan :P

Tehtiin palkatta liikkeestä seuraaminen kokeenomaisesti ja sen jälkeen liikkeestä maahan. Sitten tehtiin vähän seuraamista ja nyt pääsin huomauttelemaan kontaktin putoamisesta pari kertaa. Kokeillaan nyt että teen äkkipysäyksen aina jos Hau vilkaisee muualle koska sanallinen huomautus ei ainakaan vähennä kontaktin putoilua yhtään. Lopuksi vielä yksi liikkeestä seisominen koska tiesin että se olisi vaikaa. Hauru olikin menossa maahan mutta tajusi että sanoin seiso ja jäi seisomaan vaikka asento oli sellainen että nanosekunnin hitaammin kun sen aivot olisi raksuttanut niin se olisi jo ollut maassa. Pakko siitä oli palkata kun herra kerrankin kuunteli mitä sanotaan ja ikäänkuin onnistui :)

Lopuksi vielä tein Haurulle toisenkin vähän ilkeän tempun :P Jätin Haurun istumaan taka-palkan eteen, jolloin se alkoi tietenkin odottaa että tämä on siis luoksetulon pysäytys. Kun olin kävellyt riittävän kauas vapautin sen istumisesta palkalle. Hauru on niin höpsö silloin kun tapahtuu jotain yllättävää, nytkin se kääntyi imaistaakseen namit kitaansa mutta tuli kuitenkin siihen tulokseen ettei tämä nyt voi näin mennä ja kääntyi katsomaan minua ihan ihmeissään. Kaikki tämä tapahtui tietenkin valon nopeudella, koska Hau on sentään mudi, enkä ollut vielä ehtinyt laskea käsiäni alas (vapautus on meillä käsien nosto ilmaan) ja Hau tajusi että ihan oikeasti saa ottaa ne namit. Sitten se olikin ihan tohkeissaan pitkän aikaa :D Hölmö koira ja onko meillä vähän urautuneet treenit ollut viime aikoina... Ehkä jos tästä innostun niin tulee jotain muutosta tähänkin.

tiistai 3. toukokuuta 2011

Vikat pentuilut

Talmataliainen ottais tän pudelin tästä mutta kun se ei mahdu suuhun??!!?

ARGH! Miten tästä saa otteen???

Mokoma luistaa vaan alta pois?? Apua! (...siinä on kahva...)

Pentukurssin viimeinen kerta, onneksi tuli tällainen pilvisempi päivä kun mentiin taas kävellen. Olisi pitänyt miettiä mennäänkö ollenkaan jos olisi ollut samanlaiset kelit kuin vappuna. Menomatka oli vaihteeksi ihan tylsä, käppäiltiin vaan tienlaitaa. Ei kyllä haittaa. Koska mitään jännää ei tapahtunut, oltiin perillä turhan aikaisin joten mentiin hiekkakuopille vähän treenailemaan vapaana olemista ilman Haurun korruptoivaa vaikutusta :P Vaihtelin suuntaa aina kun Roo meni kovin edelle ja muutaman kerran kutsuin sitä, palkaksi ketun raato. Roota on kiva leikittää kun sen voi antaa ihan rauhassa voittaa eikä tarvitse pelätä että se vie lelun jonnekin hornan tuuttiin. Heti kun päästän lelusta irti Roo joko pudottaa sen ja katsoo että no nytkö me jo lakattiin leikkimästä? tai sitten se alkaa tökkiä minua lelulla ja haastaa uuteen leikkiin. Riippuu vähän ympäristöstä, käsittääkseni. Jos Roo ikinä oppii tuomaan tavaroita käskystä, pitää kokeilla sillä pallo- palkkaa. Suunnanvaihtelu oli Rohanista ihan piis of cake taas vaihteeksi, se harvoin menee muutenkaan kovin kauas ja pitää minua hyvin silmällä joten ensimmäisen yllätyksen jälkeen (ei mentykään suoraan tietä pitkin niinkuin Roo ajatteli) se vaan vaihtoi omaa kulkuaan sen mukaan mihin minäkin käännyin ja mentiin yhdessä hienoa siksakkia pitkin hiekkakuoppaa. Ainoa vain että hajuihin Roo tuppaa uppoutumaan vähintään yhtä lahjakkaasti kuin Hauru mutta kun se taas palaa tähän maailmaan niin se ottaa minut äkkiä kiinni. Onneksi Roolla ei sentään tunnu olevan tippaakaan riistaviettiä, ei se ole koskaan lähtenyt jäljestämään vaikka nenä maassa meneekin.

Senkin puolesta oli hyvä, että oltiin ajoissa, kun ylä-kentällä oli samaan aikaan agility- harkat käynnissä ja Roo oli aluksi ihan ???? ja !!!!! kun koirat haukkuivat, keinu rämisi ja tunneli kanssa aina kun joku juoksi sitä. Äänet on se Roon akilleen kantapää, kuten tiedossa on. Katseltiin rauhassa treenejä ja äkkiähän Rohan taas huomasi ettei siellä naapurissa loppujen lopuksi tapahdu mitään kovin kiinnostavaa. Meidän piti tällä kertaa treenata rivissä mutta en nyt tiedä vaikuttiko se kauheasti mihinkään. Meillä oli kyllä naapurina vesikoira joka ei ole Roolle niin tuttu mutta ei pilkku sinne yrittänyt juurikaan. Kun ei tuolla kentällä hei saa mennä toisten koirien luo!

Aloitettiin katsekontaktilla tietty ja sitten ööh... niin, taisi olla istu-maahan-istu vaihtoja. Juuri niitä mitä Rohan ei siis osaa, tai niin luulin. Mutta Roo on ilmeisesti pohtinut asiaa sitten viime treenejen koska kyllä se osasi. Maahan meneminen kunnolla oli taas tuskan ja työn takana, kun pahus se vaan jää aina hinkuttamaan niitä kyynäriä. Ja nyt se on keksinyt että laittaa kyynärät maahan, saa palkan ja sitten nostaa ne taas ylös. Voi kökkö. Mutta kun lopulta sekin alkoi sujua niin homma kävi kuin tanssi. Roo ei tarvinnut mitään käsiapuja ja kuunteli hyvin käskyjä, välillä vapautin sen suoraan maasta ja välillä käskin istumaan eikä Roolla ollut mitään vaikeuksia. Harjoiteltiin sitten maassa makaavan koiran ympäri kävelemistä, eihän sitä tietenkään ympäri vielä päästy, ei lähellekään, mutta alku on jo olemassa. Tämä on Roolle tosi vaikeaa koska se edelleen haluaa aina korjata asentoaan niin että se on suoraan edessäni. Helpotin sitä vähän pitämällä namikättä Roon edessä ja liikkumalla muuten sivulle niin alkoihan siellä päässä jotakin raksuttaa ja pääsin lopulta jo melkein Roihun vierelle ilman että se yritti korjata. Ja paikalla makuuta rivissä tehtiin kanssa, Roolle ihan helppoa. Saan peruuttaa jo aika pitkälle ihan huoletta ja selän kääntäminenkin onnistuu mutta silloin ei kannata kävellä ihan niin kauas, Roota alkaa helposti vähän epäilyttää että pitiköhän sittenkään olla maassa kun toi ihminenkin kerta näyttää häippäävän...

Liikkeestä seisomista, Roo osaa tosi hyvin jos peruutan ja välttävästi seuraamisesta. Seuraamisen imussa on vaan niin helppo mennä, edelleen. Kun seuraaminen on yksi Rohanin lempparijutuista kun siinä saa aina ihan kauheasti namia. Jossain tässä välissä kysyin vähän Roon seuraamisesta, tai lähinnä lisävinkkejä siihen käden häivyttämiseen. Kuulemma saisin ainakin kävellä reippaammin. Joo, varmaan. Haurun kanssa kun ei tarvitse keskittyä ihan niin ahkerasti koiraan, huomaan välillä itsekin laahustavani. Roon kanssa en tätä sillä lailla tiedosta mutta pitäisi, isomman koiran varsinkin olisi varmaan helpompi löytää oikea rytmi kun ei tarvisi yrittää sipsuttaa omistajan vierellä. Jospa sitä siis seuraavaksi opettelisi vaikka kävelemään.

Remmikäyttäytymistä treenailtiin ensin pujottelemalla koirien seassa. Rohanilla meni kai tavallaan ihan hyvin. Se ei vetänyt, ei pyrkinyt muiden koirien luo ja tuli ohituksissa usein seuraamaan. Mutta tuo haistelu, voi itku. En oikein tiedä onko se kuitenkaan kauhean hyvää remmikävelyä jos herra kulkee nenä maassa ja viis veisaa siitä mitä sille koetan sanoa. Vaikka se ei vedä niin tehdessään. Ei se nyt ainakaan kauhean ylentävältä minusta tunnu. Kun meitä ohitettiin, oli Roo nyt paljon kiltimmin kuin viimeksi mutta otinkin sitä kaulanahkoista kiinni sen varalta että se koettaa singota ohittavien perään. Että tavallaan parempi mutta kyllä se tiesi ettei sillä ole edes sen vertaa liikkumavaraa kuin lyhyessä remmissä. Lisäksi käveltiin ringissä, tiiviimmässä kuin viimeksi. No problemos, Roo on kyllä sisäistänyt ihan mahtavasti ettei ole tarkoitus sinkoilla kaikkien luo. Ainakaan koko aikaa :P

Käsimerkkiä piti tehdä muutama kerta ja sitten eteen tulemista. Tehtiin vähän mutta enimmäkseen taas ei, samoista syistä kuin viimeksikin. Käsimerkki on kyllä hauska, laitoin käden niin korkealle että Roon täytyi hypätä: ensin se istuutui, katseli kättä ja minua vuoronperään ja ihmetteli. Lopulta se varovasti koetti kohottautua takajaloilleen :D Ehkä se yhdistää tämän siihen että sitä aina kielletään hyppimästä? Päin ei saa hyppiä mutta kyllä tässä tapauksessa se on ihan sallittua. Muutaman yrityksen jälkeen Roo rohkaistui ja pomppi ihan antaumuksella :D Muutenkin pöllöiltiin kaikkea mitä mieleen juolahti, mm. kaukoja. Tehtiin kaikkia vaihtoja sekaisin, Roo oli vähän ihmeissään mutta on se vaan taitava. Harmi jos sille tulee näin hienot kaukot mutta ei ikinä päästä voittajaan kun se ei mm. opi noutamaan... Vaan, helppoahan nuo kaukot vielä on kun ei ole yhtään välimatkaa ja käsiapujakin saa tarvittaessa. Ei Roo kyllä paljon tarvi. Kun se on super tokokoira, jos jollekin ei ole vielä käynyt selväksi.

Kotimatkalla kohdattiin taas irtokoiria ihan kaksin kappalein. Toisen näin ennen Rohania ja pyysin sen seuraamaan ja seurasihan se koko ohituksen ajan. Seuraavan koiran kohdalla ajattelin kokeilla sitä, mikä ei eräältä tietyltä räyhähengeltä onnistu, eli että Rohan tekisi oikein ilman että sanon sille mitään. No, Rohanilta onnistuu. Ainakin silloin kun ollaan hetki sitten treenattu tunti aihetta 'älä mene koirien luo'. Ensin se oli vähän OMG! Koira! Ja mikä pahinta, se haukkuu!!! mutta tokeni aika nopeasti ja otti katsekontaktin. Palkkasin tästä ja Roo ryhtyi seuraamaan. Irtokoira lähti meidän perään ja vaikka Roo välillä vilkuili sitä niin seurasi kuitenkin niin kauan kunnes koira päätti lähteä kotiinsa. Että 10 kuinen, osin puskassa kasvanut pentu osaa käyttäytyä paremmin kuin 2½ vuotias yksilö jota on koulutettu koko sen ikä. Hienoa... Ei sen puoleen, onhan ne hyvin erilaiset luonteet. Roo on enemmän sellainen mamman mussukka siinä missä Hauru on valtakunnan puolustaja. Ja Roo on vasta pentu, tosin Haurusta tuli kyllä valtakunnan puolustaja jo joskus puolivuotiaana. Kuka meitäkin suojelisi jos ei Hau, kysynpä vaan?