keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Pusittaisko?

Maxista ja Haurusta on vaikea saada kuvaa kun Max pyörii niin paljon jos Hau koettaa pestä sen naamaa

Hau ottaakin kovemmat keinot käyttöön; ole nyt aloillasi senkin buvieeri!

Roosta Max on ihana ja Roo käy sen myös kertomassa säännöllisesti

Maxista Roo on vähän turhan innokas välillä mutta ihan kiva kuitenkin

Hauru ja Avallonkin hoitaa toisiaan

Roo ja Avallonkin joskus pussailee mutta Max ja Avallon tai Hauru ja Rohan ei koskaan. Avallonista Max ei koskaan ole jostain syystä ollut kauhean ihastuttava ja kun alussa Maxin leikki- tai lähentely- yritykset aina torjuttiin aika topakasti niin nykyään se ei edes yritä. Ja Rohan ja Hauru taas... no rajansa silläkin miten läheisiä pikkupojat suostuu olemaan. Pallopelit ja tanssiharkat on jees, pussailu tai vierekkäin nukkuminen ei tosiaankaan.

Tokoiltiin pihalla, en kyllä edelleenkään tajua tuota Rohanin seuraamista ja miten tästä on tarkoitus saada mitään järkevää. Tuntuu hieman hankalalle. Mutta kai se siitä, huono puoli tässä vain on että Roo ei oikein kestä hinkkaamista joten en voi kunnolla testailla ja löytää niitä toimivimpia keinoja :/

Harjoiteltiin sitten maahanmenemistä sivulta. Muuten hyvä mutta ne kyynärät. En tajua. Roo vaan levitoi ja meikä turhautuu. Mutta maassa se kyllä pysyy ihan hyvin, lukuunottamatta sitä ettei se ole oikeasti maassa.

Luoksetuloa, ekan kerran Roo vaan istua möllötti. Yritin hihkua, taputtaa ja muutenkin saada sitä liikkelle käyttäen keinoja jotka tiedän Haurun kestävän nousematta. Lopulta Rohan sentäs nousi ja hölkkäsi luo sen näköisenä että no joo, kai mä sitten tuun vai?? Sen jälkeen se tajusi että silloin saa nousta kun kutsutaan :D ja tuli aina ihan täysiä luo. Välillä edelleen palkkailen pelkästä pysymisestä.

Lopuksi vielä pysähtymistä "seuraamisesta". Roo alkaa oppia, ihan ok kai. Ei jotenkin tuntunut kauhean järkevältä tänään tämäkään puuha.

Vähän masentavan Rohanin (tai siis, ei Roossa ole vikaa vaan en vaan nyt osaa kouluttaa sitä. Mutta kuitenkin.) vastapainoksi Hauru oli aika kiva. Maasta se ei noussut vaikka olikin tuo Roon kutsumis-episodi ja kaikkea. Palkaksi leikittiin vähän kepillä ja Hauru veti ihan innoissaan. Outoa, ehkä Roon katsominen nostaa kierroksia sen verran että sen jälkeen voi leikkiä jopa minun kanssani? Tai sitten ikä on tuonut sille sen verran varmuutta, eli leikkiminen voisi alkaa toimia jopa? Koska leikittiin uudestaankin, noutokapulalla, eikä Hau vaikuttanut paineistuvan ollenkaan. Varovainen jee?

Hyppyä, Hau edelleen hyppää ihan sairaan lähelle ja tänään ekan kerran se ei pystynyt hypätä takaisin. Urheasti se kuitenkin yritti ja ylitti vaikkakin rimaa hipoen. Tai siis meillä esteenä toimivaa talikkoa sekä etu- että takajaloilla kolautellen. Uusinta oli ihan siedettävä.

Tehtiin yksi kaukojen vaihto muistutukseksi, kuten aina. Koska jos tätä ei tee suunnilleen joka päivä niin se ei Haurulta enää onnistu.

Noutoa, eka nouto oli hyvä ja jopa aika vauhdikas, Hau taisi ottaa ihan laukka-askelia! joten superbileet ja leikittiin noutokapulallakin ja kaikkea kuten yllä kerroin. Tajuaisikohan se että jos noutaa nopeasti niin ei tarvi tehdä uudestaan :P

Tehtiin palkatta liikkeestä seuraaminen kokeenomaisesti ja sen jälkeen liikkeestä maahan. Sitten tehtiin vähän seuraamista ja nyt pääsin huomauttelemaan kontaktin putoamisesta pari kertaa. Kokeillaan nyt että teen äkkipysäyksen aina jos Hau vilkaisee muualle koska sanallinen huomautus ei ainakaan vähennä kontaktin putoilua yhtään. Lopuksi vielä yksi liikkeestä seisominen koska tiesin että se olisi vaikaa. Hauru olikin menossa maahan mutta tajusi että sanoin seiso ja jäi seisomaan vaikka asento oli sellainen että nanosekunnin hitaammin kun sen aivot olisi raksuttanut niin se olisi jo ollut maassa. Pakko siitä oli palkata kun herra kerrankin kuunteli mitä sanotaan ja ikäänkuin onnistui :)

Lopuksi vielä tein Haurulle toisenkin vähän ilkeän tempun :P Jätin Haurun istumaan taka-palkan eteen, jolloin se alkoi tietenkin odottaa että tämä on siis luoksetulon pysäytys. Kun olin kävellyt riittävän kauas vapautin sen istumisesta palkalle. Hauru on niin höpsö silloin kun tapahtuu jotain yllättävää, nytkin se kääntyi imaistaakseen namit kitaansa mutta tuli kuitenkin siihen tulokseen ettei tämä nyt voi näin mennä ja kääntyi katsomaan minua ihan ihmeissään. Kaikki tämä tapahtui tietenkin valon nopeudella, koska Hau on sentään mudi, enkä ollut vielä ehtinyt laskea käsiäni alas (vapautus on meillä käsien nosto ilmaan) ja Hau tajusi että ihan oikeasti saa ottaa ne namit. Sitten se olikin ihan tohkeissaan pitkän aikaa :D Hölmö koira ja onko meillä vähän urautuneet treenit ollut viime aikoina... Ehkä jos tästä innostun niin tulee jotain muutosta tähänkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti