maanantai 16. toukokuuta 2011

Sateessakin vaan koulutetaan

Haurua voi käytää pöytänä. Siis jos ei pelkää hampaita.

Herra Isosuusta lähtee nykyään lähes koko ajan jotain ääntä. Rohan haluaa kanssa olla verbaalisesti lahjakas.

Rohanin kanssa ensin maahanmenoja, ihan hienosti pilkku makoili märässäkin. Kyynärät se jätti taas välillä ilmaan mutta tällä kertaa laittoi ne sentään alas kun vähän odotteli. Tehtiin paikallamakuuta mikä meni ihan hyvin kunnes jotkut tyypät kulki ohi joiden piti mennessään kailottaa Suomen olevan maailmanmestari :X Joopa joo. Roosta se oli kanssa ihana uutinen ja se päätti lähteä juhliin mukaan mutta tylysti en antanut sen lähteä. Tehtiin myös liikkeestä maahan ekoja kertoja. Koetan nyt kiinnittää heti alusta tässäkin huomiota sen tyyliin, ei tarvis mennä istumisen kautta kuten Haurulle joku opetti. Koetetaan välttää Haun kanssa tehdyt virheet koska onhan se kivaa vaihtelua saada ihan uusia ongelmia aikaiseksi.

Seuraamista joka on edelleen aika.. ööh. Luulen että Rohan on alkanut tajuta että sen pitäisi seuratessakin pyrkiä katsekontaktiin ja tämähän on oikea suunta käden häivyttämiseksi. Mutta kun se nyt sitten ottaa sivusuunnassa etäisyyttä kun ei pää mukamas taivu ylös muuten? Edelleen ihmetyttää että mitähän kummaa tästäkin tulee... Mutta ainakin Ro edelleen tykkää ihan kauheasti seurata. Vaikka se tekeekin sen ihan miten sattuu.

Paikallaan istumista ja luoksetulo, ihan hieno. Voisikohan alkaa lisätä etäisyyttä taas. Nykyään sekä istuminen että maahan meno onnistuu sivulta, ei vain edestä, ja voin myös palata sivulle jos liikun jonnekin. Aloittelevat koirat on kivoja kun ne tuppaa edistymään kouluttajasta huolimatta :D

Noutamista, koetan nyt merkata aina sen hetken kun Roo vetää kädessäni olevaa lelua, josko siitä saisi sitten jalostettua taas eteenpäin tätä hommaa. Ainakin sen on pakko tarttua kunnolla kiinni eli saadaan aikaiseksi vahvempi ote. Toivoisin? Ja samalla pilkku ehkä alkaa huomata ettei ole tarkoitus ottaa kiinni takahampailla kuitenkaan. Roo luulee olevansa suojelukoira ja haluaa aina koko suun täydeltä purtavaa...

Hyppyä pitäisi alkaa kanssa opettaa, kerta tai pari sitä on otettu mutta ei mitenkään "oikeasti". Ja sitten haluaisin ottaa ruutuakin... Pitäisi varmaan kyllä opettaa vaikka kosketusalusta tms. jätkälle ensiksi. Kun en tiedä voiko Roolle opettaa lelun kanssa omimisongelman vuoksi.

Haukkunen oli maassa kuten tavallista sen aikaa kun Roo treenasi ja myös pilkun sisälle viemisen ajan.

Liikkeestä maahan, olipa nopea ja aika suora!

Nouto, mutiainen löntysteli kapulalle, katsoi sitä ja oli lähdössä taas jonnekin muualle. Karjaisin vihaisesti, jolloin Hau katsoi minua sen näköisenä että joopa joo, kai mä sittes tuon sen kapulan jos se on niin tärkeää mukamas. Ei tartte heti alkaa rääkyä jos vähän tulee jotain muuttujia matkaan. Lönkytteli se sitten sieltä kapulan kanssa ja varmaan mutisi koko matkan mielessään. Sentäs herra parkkeerasi itsensä täydelliseen perusasentoon kun yleensä se koettaa vähän jättää vajaaksi koska noutaminen on tyhmää ja ei kiinnosta. Jep jep. Kapulan vaihtaminen kivempaan ei auta koska ongelma on nimenomaan noutaminen itsessään. Namipalkka ei tosiaankaan auta, eikä lennosta leluun vaihtaminen koska nouto on niin tyhmää ettei sen päälle kiinnosta useinkaan leikkiä. Kooma-noutaja. Onneksi vire sentään nousee takaisin ylös heti kun aletaan tehdä jotain muuta. Nyt se saa vähintään jättää nuo haahuilu-pelleilyt pois kun se ihan tasan tarkkaan tämän liikkeen kuitenkin osaa.

Liikkeestä seiso, oli hyvä ja vaikka Hau vilkuili ohikulkevaa ihmistä niin ei liikkunut ja oli ihan hyvän näköinen muutenkin.

Kaukojen kertaus, oli ihan tavanomaisen hyvä myös.

Luoksetulo, tehtiin nyt sitten yksi läpijuoksu jolla se ei kyllä aikonutkaan pysähtyä ja yksi pysähdys joka meni vähän pitkäksi kun Hau ajatteli kai että taas tulee läpäri. Hassua että tämä on nykyään Haun lemppari liikkeitä kun taas alon tavallisessa luoksetulossa piti aina tehdä jotain omia kuvioita. En ikimaailmassa unohda meidän alo koetta kun mudi arpoo vauhdissa että tulisiko luo vai painattelisiko ulos kehästä... Tuli sentäs vaikka reitistä tulikin "hieman" kaareva.

Lopuksi seuraamista, koetin saada sitä paikkaa vähän taaemmas käännösten avulla ja palkata siitä. Kyllähän se vähän taaemmas hilautuikin ja pystyin jopa kävelemään ilman että tallasin koiran päälle joka toisella askeleella... Hau seuraa kyllä ihanan innokaasti ja tekee käännökset hyvin, vaikka se on varmaan aika vaikeaa jos kulkee metrin edellä. Paljon paljon pitäisi tehdä korjaavaa treeniä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti