tiistai 3. toukokuuta 2011

Vikat pentuilut

Talmataliainen ottais tän pudelin tästä mutta kun se ei mahdu suuhun??!!?

ARGH! Miten tästä saa otteen???

Mokoma luistaa vaan alta pois?? Apua! (...siinä on kahva...)

Pentukurssin viimeinen kerta, onneksi tuli tällainen pilvisempi päivä kun mentiin taas kävellen. Olisi pitänyt miettiä mennäänkö ollenkaan jos olisi ollut samanlaiset kelit kuin vappuna. Menomatka oli vaihteeksi ihan tylsä, käppäiltiin vaan tienlaitaa. Ei kyllä haittaa. Koska mitään jännää ei tapahtunut, oltiin perillä turhan aikaisin joten mentiin hiekkakuopille vähän treenailemaan vapaana olemista ilman Haurun korruptoivaa vaikutusta :P Vaihtelin suuntaa aina kun Roo meni kovin edelle ja muutaman kerran kutsuin sitä, palkaksi ketun raato. Roota on kiva leikittää kun sen voi antaa ihan rauhassa voittaa eikä tarvitse pelätä että se vie lelun jonnekin hornan tuuttiin. Heti kun päästän lelusta irti Roo joko pudottaa sen ja katsoo että no nytkö me jo lakattiin leikkimästä? tai sitten se alkaa tökkiä minua lelulla ja haastaa uuteen leikkiin. Riippuu vähän ympäristöstä, käsittääkseni. Jos Roo ikinä oppii tuomaan tavaroita käskystä, pitää kokeilla sillä pallo- palkkaa. Suunnanvaihtelu oli Rohanista ihan piis of cake taas vaihteeksi, se harvoin menee muutenkaan kovin kauas ja pitää minua hyvin silmällä joten ensimmäisen yllätyksen jälkeen (ei mentykään suoraan tietä pitkin niinkuin Roo ajatteli) se vaan vaihtoi omaa kulkuaan sen mukaan mihin minäkin käännyin ja mentiin yhdessä hienoa siksakkia pitkin hiekkakuoppaa. Ainoa vain että hajuihin Roo tuppaa uppoutumaan vähintään yhtä lahjakkaasti kuin Hauru mutta kun se taas palaa tähän maailmaan niin se ottaa minut äkkiä kiinni. Onneksi Roolla ei sentään tunnu olevan tippaakaan riistaviettiä, ei se ole koskaan lähtenyt jäljestämään vaikka nenä maassa meneekin.

Senkin puolesta oli hyvä, että oltiin ajoissa, kun ylä-kentällä oli samaan aikaan agility- harkat käynnissä ja Roo oli aluksi ihan ???? ja !!!!! kun koirat haukkuivat, keinu rämisi ja tunneli kanssa aina kun joku juoksi sitä. Äänet on se Roon akilleen kantapää, kuten tiedossa on. Katseltiin rauhassa treenejä ja äkkiähän Rohan taas huomasi ettei siellä naapurissa loppujen lopuksi tapahdu mitään kovin kiinnostavaa. Meidän piti tällä kertaa treenata rivissä mutta en nyt tiedä vaikuttiko se kauheasti mihinkään. Meillä oli kyllä naapurina vesikoira joka ei ole Roolle niin tuttu mutta ei pilkku sinne yrittänyt juurikaan. Kun ei tuolla kentällä hei saa mennä toisten koirien luo!

Aloitettiin katsekontaktilla tietty ja sitten ööh... niin, taisi olla istu-maahan-istu vaihtoja. Juuri niitä mitä Rohan ei siis osaa, tai niin luulin. Mutta Roo on ilmeisesti pohtinut asiaa sitten viime treenejen koska kyllä se osasi. Maahan meneminen kunnolla oli taas tuskan ja työn takana, kun pahus se vaan jää aina hinkuttamaan niitä kyynäriä. Ja nyt se on keksinyt että laittaa kyynärät maahan, saa palkan ja sitten nostaa ne taas ylös. Voi kökkö. Mutta kun lopulta sekin alkoi sujua niin homma kävi kuin tanssi. Roo ei tarvinnut mitään käsiapuja ja kuunteli hyvin käskyjä, välillä vapautin sen suoraan maasta ja välillä käskin istumaan eikä Roolla ollut mitään vaikeuksia. Harjoiteltiin sitten maassa makaavan koiran ympäri kävelemistä, eihän sitä tietenkään ympäri vielä päästy, ei lähellekään, mutta alku on jo olemassa. Tämä on Roolle tosi vaikeaa koska se edelleen haluaa aina korjata asentoaan niin että se on suoraan edessäni. Helpotin sitä vähän pitämällä namikättä Roon edessä ja liikkumalla muuten sivulle niin alkoihan siellä päässä jotakin raksuttaa ja pääsin lopulta jo melkein Roihun vierelle ilman että se yritti korjata. Ja paikalla makuuta rivissä tehtiin kanssa, Roolle ihan helppoa. Saan peruuttaa jo aika pitkälle ihan huoletta ja selän kääntäminenkin onnistuu mutta silloin ei kannata kävellä ihan niin kauas, Roota alkaa helposti vähän epäilyttää että pitiköhän sittenkään olla maassa kun toi ihminenkin kerta näyttää häippäävän...

Liikkeestä seisomista, Roo osaa tosi hyvin jos peruutan ja välttävästi seuraamisesta. Seuraamisen imussa on vaan niin helppo mennä, edelleen. Kun seuraaminen on yksi Rohanin lempparijutuista kun siinä saa aina ihan kauheasti namia. Jossain tässä välissä kysyin vähän Roon seuraamisesta, tai lähinnä lisävinkkejä siihen käden häivyttämiseen. Kuulemma saisin ainakin kävellä reippaammin. Joo, varmaan. Haurun kanssa kun ei tarvitse keskittyä ihan niin ahkerasti koiraan, huomaan välillä itsekin laahustavani. Roon kanssa en tätä sillä lailla tiedosta mutta pitäisi, isomman koiran varsinkin olisi varmaan helpompi löytää oikea rytmi kun ei tarvisi yrittää sipsuttaa omistajan vierellä. Jospa sitä siis seuraavaksi opettelisi vaikka kävelemään.

Remmikäyttäytymistä treenailtiin ensin pujottelemalla koirien seassa. Rohanilla meni kai tavallaan ihan hyvin. Se ei vetänyt, ei pyrkinyt muiden koirien luo ja tuli ohituksissa usein seuraamaan. Mutta tuo haistelu, voi itku. En oikein tiedä onko se kuitenkaan kauhean hyvää remmikävelyä jos herra kulkee nenä maassa ja viis veisaa siitä mitä sille koetan sanoa. Vaikka se ei vedä niin tehdessään. Ei se nyt ainakaan kauhean ylentävältä minusta tunnu. Kun meitä ohitettiin, oli Roo nyt paljon kiltimmin kuin viimeksi mutta otinkin sitä kaulanahkoista kiinni sen varalta että se koettaa singota ohittavien perään. Että tavallaan parempi mutta kyllä se tiesi ettei sillä ole edes sen vertaa liikkumavaraa kuin lyhyessä remmissä. Lisäksi käveltiin ringissä, tiiviimmässä kuin viimeksi. No problemos, Roo on kyllä sisäistänyt ihan mahtavasti ettei ole tarkoitus sinkoilla kaikkien luo. Ainakaan koko aikaa :P

Käsimerkkiä piti tehdä muutama kerta ja sitten eteen tulemista. Tehtiin vähän mutta enimmäkseen taas ei, samoista syistä kuin viimeksikin. Käsimerkki on kyllä hauska, laitoin käden niin korkealle että Roon täytyi hypätä: ensin se istuutui, katseli kättä ja minua vuoronperään ja ihmetteli. Lopulta se varovasti koetti kohottautua takajaloilleen :D Ehkä se yhdistää tämän siihen että sitä aina kielletään hyppimästä? Päin ei saa hyppiä mutta kyllä tässä tapauksessa se on ihan sallittua. Muutaman yrityksen jälkeen Roo rohkaistui ja pomppi ihan antaumuksella :D Muutenkin pöllöiltiin kaikkea mitä mieleen juolahti, mm. kaukoja. Tehtiin kaikkia vaihtoja sekaisin, Roo oli vähän ihmeissään mutta on se vaan taitava. Harmi jos sille tulee näin hienot kaukot mutta ei ikinä päästä voittajaan kun se ei mm. opi noutamaan... Vaan, helppoahan nuo kaukot vielä on kun ei ole yhtään välimatkaa ja käsiapujakin saa tarvittaessa. Ei Roo kyllä paljon tarvi. Kun se on super tokokoira, jos jollekin ei ole vielä käynyt selväksi.

Kotimatkalla kohdattiin taas irtokoiria ihan kaksin kappalein. Toisen näin ennen Rohania ja pyysin sen seuraamaan ja seurasihan se koko ohituksen ajan. Seuraavan koiran kohdalla ajattelin kokeilla sitä, mikä ei eräältä tietyltä räyhähengeltä onnistu, eli että Rohan tekisi oikein ilman että sanon sille mitään. No, Rohanilta onnistuu. Ainakin silloin kun ollaan hetki sitten treenattu tunti aihetta 'älä mene koirien luo'. Ensin se oli vähän OMG! Koira! Ja mikä pahinta, se haukkuu!!! mutta tokeni aika nopeasti ja otti katsekontaktin. Palkkasin tästä ja Roo ryhtyi seuraamaan. Irtokoira lähti meidän perään ja vaikka Roo välillä vilkuili sitä niin seurasi kuitenkin niin kauan kunnes koira päätti lähteä kotiinsa. Että 10 kuinen, osin puskassa kasvanut pentu osaa käyttäytyä paremmin kuin 2½ vuotias yksilö jota on koulutettu koko sen ikä. Hienoa... Ei sen puoleen, onhan ne hyvin erilaiset luonteet. Roo on enemmän sellainen mamman mussukka siinä missä Hauru on valtakunnan puolustaja. Ja Roo on vasta pentu, tosin Haurusta tuli kyllä valtakunnan puolustaja jo joskus puolivuotiaana. Kuka meitäkin suojelisi jos ei Hau, kysynpä vaan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti