keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Nenäkäs

OMG mikä nokka :D

Mulla vai? Kuinnii?

Minä en ole oikein Haun suosiossa tällä hetkellä, olen se tyyppä joka työntää lääkkeitä alas kurkusta ja pakottaa pitämään koppaa. Ja käyttää pesulla, siis yöks. Siksi siitä ei oikein ole uusia kuvia, meidän yhteistyösoppari on ilmeisesti tauolla :P (Ja ei, Haulla ei ole koskaan ollut karvoja nivusissa.)

Roippeen kanssa on jatkettu leikkimistä ja sisätiloissa kasvatetaan paikalla makuun aikaa. Se on toisaalta hyvä, kun lykkään sen patjan päälle makaamaan. Näen patjan muodosta laittaako se painoaan kyynärpäille vai ei :D Roolla on varsinaisesti ongelmia nimenomaan ulkona makaamisessa mutta kun oikea tapa maata uppoaa sen tajuntaan niin kaipa se sitten toimii ulkonakin paremmin.

maanantai 27. kesäkuuta 2011

Ero?

Tässä ne kyllä vaan leikkii

Pikkupojathan ovat, ennen tätä päivää, tapelleet kaksi kertaa. Nyt otettiin se kolmas ja viimeinen matsi, en ala noita enää tunkemaan yhteen. Hauru ei vain ole sellainen koira joka sopeutuu sujuvasti laumaelämään, ei ainakaan nuoren voimakasluonteisen uroksen kanssa. Eikä ole reilua Rohania kohtaan pitää sitä tilanteessa jossa saattaa tulla välillä turpaan vaikka pojat 99% tulevatkin hyvin toimeen keskenään. Tappelut ovat onneksi olleet suhteellisen lyhyitä, mitään pahoja jälkiä ei kumpaankaan tullut tälläkään kertaa vaikka Hau oli vähän enemmän ottavana osapuolena. Eikä pojille näyttänyt jäävän mitään hampaankoloon, tappelun jälkeen pojat oli yhdessä kylppärissä kun tarkastettiin tuliko selkään kenelle ja kuinka pahasti. Ei ne siis vihaa toisiaan tms. Välillä vaan tunteet kuumenee kun on yksi terävä, tempperamenttinen arkajalka ja toinen nuori itseriittoinen teini-uros. Riita tällä kertaa päättyi Haurun alistumiseen ja muutenkin Hau on osoittanut merkkejä että se voisi hyväksyä Roon auktoriteetti- hahmoksi. En siitä huolimatta nyt näe mitään ideaa katsoa koska ne oikeasti onnistuvat satuttamaan toisiaan.

Ainakin toistaiseksi Roipekoira saa kuitenkin asua täällä, minulla on mahdollisuus pitää pojat eristettyinä ja kun ei ne mitenkään raivopäisinä ole toistensa päälle käymässä niin lenkit yms. voidaan edelleen mennä yhdessä. Alunperin ajatuksena oli, että jos tähän päädytään niin en Rohania pidä. Nyt on kuitenkin muutama seikka joiden takia Roo ei ainakaan ekalla maitojunalla täältä lähde: Rohan on hirveän mukava luontoinen, helppo koira joten mielellään pitäisin sen. Elämä sen kanssa on niin mutkatonta. Toisekseen Max tarvitsee jonkun (koira)kaverin johon se voi tukeutua silloin kun sitä ahdistaa, lähinnä siis silloin kun minä en ole kotona. Haurua ei voi laskea kenenkään koiran kaveriksi ja Avallon todennäköisesti ei ole enää syksyllä tässä maailmassa. Max jäisi yksin. Ja on siinä vähän sekin, että kuinka moni ihminen haluaa värivirheellisen, iho-ongelmaisen allergikko dalmatiankoiran? Ei kovin moni, veikkaan, kun dallun pentujakin on kasvattajilla vaikka kuinka paljon käsissä ja uusia tuloillaan. Sieltä voi valkata terveenkin yksilön jolla ei ole olemassaolevia käytöshäiriöitä. Rohan on hyvin tapakasvatettu mutta sillä on edelleen ne muutamat juttunsa, niinkuin sisätiloissa tuhoaminen. Ja onhan Roolla, näistä muutamasta rähinästä huolimatta, ollut positiivinen vaikutus Hauruunkin. Luulen ainakin että Haun parantunut käytös juontuu osaltaan fiksusta esimerkistä. Jos Ambara olisi elänyt pidempään niin luulen että se olisi ajanut saman asian. Ambara oli hyvin tasainen, kova ja dominoiva koira, ainoa jota Hauru koskaan kunnioitti. Harmi että Hau ei kovin pitkään saanut Ambaraa tuntea.

Kokeillaan nyt ainakin miten sujuu herrojen elo osin erillään. Esim. pihalla ne viettävät aikaa tästä lähtien vuorotellen. Aikaahan minulla on vaikka muille jakaa, eivät nämä tule kumpikaan (tai kukaan) makaamaan missään huoneen perällä unohdettuina, ei tarvitse pelätä sellaista. Jos tilanteesta joku kärsii tai oma jaksaminen loppuu kesken niin mietitään sitten uudestaan Röhköpossun kohtaloa.

torstai 23. kesäkuuta 2011

Leiki pilkku, leiki!


Kyllähän se leikkiikin :) Ollaan otettu kahden lelun leikkiä joka sujuu ihan ok, täytynee kuitenkin kokeilla sujuisiko liinassa vielä paremmin vai meneekö vaan pahemman kerran solmuun liina, koira ja emäntä. Mulla on paha taipumus kouluttaa koira aina vapaana ja Roo olisi ehkä (tai siis varmasti) fiksumpaa pitää kiinni kun se on tuollainen lentoon lähtevä, korvaton rallattelija. Sitten ollaan treenattu noutamista niin että huonon lelun tuomisesta saa paremmalla lelulla vetoleikkiä palkaksi. Ehkä se sittenkin oppii siis noutamaan :P Ja sitten ollaan ihan vaan treenailtu seuraamista lelupalkalla. Toki pienissä erissä ja noin, ettei jätkä kyllästy. Ainoa vain että sormet meinaa olla ihan ruhjotut ja olen turhan arka komentamaan Roota jos se vähän näpsii välillä kättä lelun sijasta. Toki jos se nyt ihan ranteesta haukkaa niin sitten tulee jotain älähdettyä ihan jo kivusta. Vähän sopisi katsoa mistä louskasee, tiedän että koirat ihan tarkkaan on siihen kykeneväisiä. Mutta on se vaan hauska, sitten kun sitä pyytää vaikka istumaan niin penikkahan istuu, vakavan näköisenä ja kihisee turkissaan kun kohta varmaan saa käydä leluun kiinni. Höpsö. Ja seuraaminen on ehkä edistynyt, pitäisi taas videoida koska tuntuu että paikka on liian väljä tai sitten se "vaan" poikittaa (tai molempia) mutta olen sentäs onnistunut lähestulkoon häivyttämään sen kerpeleen käden, nyt on vaan lelu kainalossa ja katsekontaktiakin pilkkuotus jo tarjoaa. Ehkä mietin kaksi kertaa ennenkuin alan opettaa enää imuttamalla :D Tai ainakin katson että päästään toteuttamaan sitä jonkun osaavan ihmisen silmien alla. On se kuitenkin kivaa kun on koekaniini jonka kanssa saa toteuttaa itseään. Mitäköhän ihmeellistä seuraavaksi kokeiltaisiin?

Haurunkin kanssa on treenailtu vähän nyt kun sen takamus ei ole enää niin kipeän oloinen. Me ei ilmeisestikään päästä ohjatulle kurssille tänä vuonna, vähänkö vatuttaa mutta kun en nyt pysty sitä autoa taikomaan ja tässä lähellä ei ole mitään sopivaa, sopivaan aikaan olevaa koulutusta saatavilla. Kesä on äkkiä ohi ja silleen. Se tarkoittaa sitä etten uskalla lähteä kokeisiin kikkaran kanssa. Periaatteessa voisi toki mennä jonnekin ja skipata paikalla makuun mutta mitäköhän ideaa siinäkin sitten olisi. Ärsyttävää ja harmittavaa.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Vaivaiskerholaiset

Moi kaikki! Oon ulkona ilman kauluria, JEEE!!!

Eikö ole hieno tämä mun uusi kampaus? Ei oikeastaan edes arvaisi että multa on häipännyt miljoona kiloa turkkia, jos ei tietäisi miltä mä oikeasti näytän. Paitsi toi häntä on vähän hassu mutta on kiva kun sitä ei tartte harjata kun en oikein tykkää siitä.

Oikeesti joudun olla vielä kauluri päässä useimmiten kun mamma ei tajua että mä parantuisin paljon nopeemmin jos itse vähän hoitaisin... Sen aineet on ihan tehottomia mun mielestä.

Mä oon kuulemma ku joku kapinen rakki! Ihan parasta!

Oikeesti en oo kyllä ihan näin pahan näköinen, kuva tekee mut vähän todellisuutta pinkimmäksi kun mulla on normaalistikin aika ohut turkki ja iho paistaa läpi auringossa. Sitäpaitsi minkäs sille voi jos kutittaa?? Kysynpä vaan?? Se ei oo niin kauhean kivaa, mutta vähän kuitenkin. Kun kaikki on ainakin vähän kivaa ja suurin osa asioista ihan parasta.

Niinku käden syöminen! Se on just parasta! Oikeesti kyl vedetään yhtä tosi pientä lelua, mä pidän leluista aina kiinni koko suulla niin sinne on vähän vaikee työntää käsiä väliin kuulemma. Nykyisin aina vien kaikkee löytämääni kamaa tolle ihmiselle vedettäväksi vaik se on kauheen huono. Häviää oikeestaan aina mut joskus se voittaa ja sit se heittää sen voittamansa lelun jorpakkoon. Tyhmä. Mut mä käyn sit hakeen sen ja vien sen taas vedettäväksi. Se on ihan super hauskaa! Ja sit mä välillä huudan naapureille et hittoon mein pihalta! Ei ne kyl oo tänne tulossa kun mä olen hurja vahtikoira mut varmuuden vuoksi. Kun se on just hauskaa ja sitäpaitsi mä en jaksa niit varkaita. Joskus aina joku on syöny mun luita ja luulen et ne on noi naapurit. Sit mä päläpäläpäläpälä....

:D HeHeee :D Mä oon hei Max! xD 

Vähäks oon hyvä poika!!! :D :D :D Enkö ookkin? Oon. Joo? :D

Älä häirii, mä syön multaa. Puhutaan joskus toiste. Tai todennäkoisemmin ei.

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Kun vaan pitää hankkia ongelmia itselleen

Kun uusia kuvia ei ole niin laitetaan vanhoja

Jotain kaksi päivää Haurun hotspot- yllärin jälkeen Max alkoi ontua. Jep, se on joko riekkunut Roon kanssa tai sitten ihan itsekseen mutta todennäköisemmin jalan vammautuminen liittyy Rohaniin. Koska kaikki tuollaiset jutut yleensä liittyy Rohaniin. On ollut tosi sateista ja kun molemmat kaverit on sairaslomalla niin Rohan ei ole viihtynyt ulkona niin kauhean hyvin. Mä en itse ilmeisesti ole hirveän henkevää seuraa koska vaikka pihalla vedettiin ja heiteltiin pyöränrengasta ei Roota jaksanut se kauhean kauaa kiinnostaa. 'Tylsää... voidaaks mennä sisälle?? Täällä sataa ja en jaksa leikkii sun kanssa...' Kiitti vaan sullekin, kaveri. Ja tietäähän sen mitä siitä seuraa kun Roo kökkii sisällä. Se alkaa rapsutella itseään kun ei ole muutakaan tekemistä ja sillä on nyt sitten taas sukat jalassa ja kaula auki kun en heti tajunnut mitä on tapahtumassa. Tähän päälle vielä tuo vanhus jolla on asento- ja liiketunto katoamassa hyvää vauhtia niin ollaan ihan kuin joku koirien vaivaistalo. Ihanaa. Ja ostiko toi eläinlääkäri itselleen taas uuden auton?? Herää kysymys että miksi mulla onkaan taas koiria? Voisi olla ihan sellainen normaali ihminen jonka ei tarvi aamulla ensimmäiseksi mietiskellä koira-eläimen ihon syvintä olemusta...

Mutta oikeasti Hau on kyllä selvästi parantumaan päin, ainoa vain että se iho ärtyi aika paljon sen omatoimisesta vahauksesta. Herra unohti vahat sun muut, niitä olisi ehkä tarvittu... Mutta sekin on parantumassa kovaa vauhtia, aikansa vaan ottaa että karvat kasvaa takaisin ja noin. Max kävelee jo ihan ontumatta mutta vielä se ei kuitenkaan saa riehua ja Roo voi suhteellisen hyvin pinkkien sukkiensa kanssa. Miksiköhän sillä on kaikki aina pinkkiä? Avallon on vaan vanha, sitä ei taida voida "parantaa". Mutta jos joku tietää jotain asiasta niin saa ilmoittautua. Vaikka Indiana Jones nuoruuden lähteen kanssa? Niin, ja alla syitä siihen miksi mulla on niitä koiria ;)




Siis vähänkö mä haluaisin mudin pennun? No en vähän vaan tosi tosi paljon!

(Ei kyllä onnistu, johan mulla on dalmiksen melkein-vielä-pentu täällä. Mutta se ei ole kuitenkaan ihan sama asia vaikka tosi ihana onkin, just puhelimessa mummolleni kehuin sitä kuinka hieno ja kiva ja paras Roo on. On se kumma kun ihmiset ei soittele mulle useammin, luulisi että kaikki haluaa kuulla tuntikaupalla juttua mun muruista. Vaikka ne onkin todistetusti ihan sairaita. Sairaan ihania :D )

torstai 16. kesäkuuta 2011

Turkiton mudi


Hauru oli päättänyt parturoida itseään yksi päivä poissaollessani, se oli syönyt toiseen kankkuunsa ison karvattoman läntin joka kyllä näyttää ihan puhtaalta, muutamia naarmuja lukuunottamatta jotka on voineet tulla ihan vaan karvojen nyhtämisestä. Turkki lähti huis pois jotta voidaan tutkia paremmin ja Haulla on muutamia kohtia jotka ei ole ihan terveitä, lisäksi sillä oli joitain takkuja takapään karvoissa vaikka olen harjannut sitä mielestäni ihan ahkerasti. Haurulla on kuitenkin tosi huono turkki, varmaankin kastroinnin takia, ja se on nyt innostunut uimaan mitä se ei ole ehkä tehnyt. Eli sillä voisi kuitenkin olla tullut siitä jotain ärsytystä tai ainakin vesi on saanut turkin takkuuntumaan ja takut on voineet ärsyttää sitä. Tai sillä on selkä kipeä joten se on järsinyt sitä, tosin kohta vaikuttaa vähän oudolta. Tai sitten jotain ihan muuta. Katsotaan. Nyt tutkimusten jälkeen herra on kyllä vaikuttanut pirteämmältä, lukuunottamatta kauluria jota joutuu pitää päässä kunnes iho parantuu ja noin. Se nyt on tietenkin pienimpiä murheita, mutta kiva mennä tuon kanssa julkisille paikoille kun herra näyttää ihan kapiselta Frankensteinin koiralta. Hoidetaan vähän kaikkea ja toivotaan että herra tuosta alkaa parantua.

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Myrskysää

Kuopassa on viileämpää?

Ensin on kauhean kuuma ja ihan aurinkoista mutta yllättäen alkaa sataa iiiisoja vesipisaroita ja kuuluu kaukaista jylinää. Koirat äkkiä sisälle ja ikkunat kiinni sillä siellä tuleekin nyt jo rakeita. Ja salamoi, valot välkkyy ja tietsikka sammuu kun ei sitä ehtinyt sammuttaa ajoissa. Jep. Ja arvatkaa olinko tallentanut milloin viimeksi. Olikin sitten ihan kunnon myrsky joka kesti kiitettävän pitkään. Nämä vanhemmat koirat ei ukkosesta piittaa, mitä nyt Avallonia se on alkanut vähän vaivaamaan sen jälkeen kun sen kuulo on ilmeisesti alkanut mennä. Mutta ei se näy kuin läähättämisenä, muutoin rauhallisena sekin makoili omalla paikallaan. Rohanin ääniherkkyydestä olen kirjoitellut ja se suhtautui ukkoseen ihan itselleen tyypillisesti. Vähän jännitti ja Roo koetti keksiä mistä ääni tulee mutta ukkosta ei valitettavasti voi mennä haistelemaan joten annoin sille luun jotta pilkkuotus ei keskittyisi pelkästään kuulostelemaan jyrähdyksiä. Luu maistui ja vaikka Rohku edelleen kuunteli ukkosta niin paljon rauhallisemmin ja loppuvaiheissa ukkonen ei juurikaan kiinnostanut. Ehkä se tottuu salamointiin tai sitten se alkaa pelätä luita jos niitä saa aina kun myrskyää. Veikkaan ensimmäistä, se on selväjärkinen otus kuitenkin.

lauantai 11. kesäkuuta 2011

Lisää uimista


Koska eilen uiminen vihdoin ja viimein lähti käyntiin, käytiin tänään vahvistamassa asiaa. Sapi oli taas mukana ja Max myös. Sekä isäni ja veljeni. Hauru alkoi taas kerätä kierroksia jo matkalla, en vaan käsitä mikä sille on tullut. Rannalla se meni heti veteen ja ensimmäisen kerran jouduin vähän houkuttelemaan Haukkua irroittamaan jalat maasta mutta sen jälkeen se ui ihan itse lenkkejä ilman minkäänlaista houkuttelua ja kävi aika kaukanakin järvellä, missä nuo ihmismiehet enimmäkseen uivat Sapiran kansa. Myöskin roiskinta oli kadonnut. Edelleen Hau ui tarpeettoman pystyssä mutta pakollista rohkeudenkeräys-alkuloikkausta lukuunottamatta Hauru ei näyttänyt vesihädässä olevalta kuten eilen, kun Hau ei selvästi oikein tiennyt pysyykö se pinnalla vai ei. Nyt Hauru tuntui luottavan omiin kykyihinsä vaikka ei se ihan rento ja huoleton uiskentelija ollut vieläkään.

Rohan oli sen sijaan kummallinen, se muutamaan otteeseen jostain syystä kohottautui ihan pystyasentoon ja antoi (?) itsensä vajota pinnan alle. En oikein tiennyt onko se väsynyt, tai oliko sillä joku hätänä kun ei se kuitenkaan vaikuttanut yhtään erilaiselta. Kun pyysin sitä tulemaan rannalle niin se oli ihan vaan häh? No voin mä tulla mut miksi?? Ei kyllä ole mikään mahdottomuus että tämä on vain taas jotain dalmiksen omaa kivaa, se on vähän... erilainen nuori välillä.

Haurun kanssa on nyt sitten sellainen tilanne johon en ole kunnolla koskaan päässyt perehtymään. Eli mitä tehdä kun sen kierrokset nousee niin pirun korkealle että se koetti jopa aloittaa tappelun Maxin kanssa. No siitä ei tullut paljon mitään kun pyysin Maxin turvaan ja Haun istumaan ja rauhoittumaan. Rohanin kanssa Hau ei onneksi yrittänyt samaa vaikka kuumana kävikin. Hauru tulee elokuussa kolme ja ainoa tilanne missä ikinä sillä on kierrokset noussut lähellekään näitä tasoja on remmirähjäys. Hau pysyi kyllä käskyn alla mutta ei oikein osannut purkaa kiihtymystään millään hyväksyttävällä tavalla ja minullekin tilanne on uusi. Ei ole ollut mitään tarvetta koskaan edes ajatella moisia. Uiminen on kuitenkin hyvää liikuntaa, näin kuumalla varsinkin, joten olisi kiva jos löytyisi ne keinot jolla voitaisiin uida ilman että herralla keittää ihan yli.

Kotimatkalla joku mies innostui koirista, varsinkin Maxista ja koetti veikkailla sen rotua. Kiharakarvaiseen noutajaan mies taisi lopulta päätyä eikä se toisaalta ole ihan huono vaihtoehto sillä Maxin lyhyt turkki oli kähertynyt vedessä, rakenne on tietysti varsin erilainen. Mutta ei sitä kyllä bouvieriksi kovin moni tunnistaisi. Sanoin että koiria saa kyllä koskea kunhan Haurun jättää rauhaan. Max on aika pidättyväinen ja vähän kävi miestä tervehtimässä mutta Roo oli ihan onnessaan ja tyyppi sai sen vajaa kolmekymmentä kiloa märkää dalmatialaista syliinsä. Koko tämän ajan Hauru istui vierelläni ja ilme kertoi kyllä sen olevan ihan vakuuttunut että elävänä me ei tästä kohtaamisesta selvitä mutta se pysyi hiljaa! Uskomatonta että se antoi minun päättää saako mies koskea Rohaniin ja Maxiin vai ei, niin itsestäänselvää kuin tuollaisen ehkä pitäisi ollakin. Hieno pikkumies! Ja vaihdokas, edelleen. En vaan tajua, paitsi mudipalstalla tultiin siihen tulokseen että Haurun aivot on vaihdettu vaahtokarkkiin. Paljon mahdollista.

torstai 9. kesäkuuta 2011

Se ui! Se ui sittenkin!

No, ei Hauru ehkä saa tyylipisteitä mutta se UI!!!

Videotodistettakin on!

Aluksi kun tultiin järvelle niin Rohan oli tietenkin heti valmis uimaan, se on aikamoinen lutraaja nykyisin vaikka ensimmäinen uimassa oli kyllä Safira.

Safirahan on vanhempieni koira ja minusta turhan kovakourainen toisten koirien kanssa joten nämä ei kauheasti vietä keskenään aikaa. Mutta iän myötä Sapi on paranemaan päin ja oli ihan suhteellisen kiltisti tänäänkin, ainoa vain ettei se meinannut tajuta että vaikka tässä kohtaa Safiralla yltää jo jalat maahan niin Rohan joutuu vielä uimaan ja se EI halua painia. Mutta ehkä se olisikin vähän liikaa eläimeltä vaadittu.

Sapi on varsinainen vesipeto ja ui isäni kanssa kauas järvelle.

Ei Rohankaan kyllä niille hävinnyt, Rohan myös kävi kahlaamassa kaikki kaislikot läpi jostain syystä ja muutenkin teki yksinään kaikenlaisia tutkimusuinteja ympäri järveä.

Koitin houkutella Haurua uimaan kelluvilla nameilla joiden metsästys oli Rohanista hauskaa puuhaa...

...mutta Hau oli ensin tiukasti sitä mieltä että kuolla voi jollain mukavammallakin tavalla, parasta pysytellä rannan tuntumassa.

Lopulta se kuitenkin rohkaisi mielensä ja kauhealla loikalla hyppäsi veteen. Sama toistui joka kerta, vaikka Hauru alkoi uida ihan suht mielellään, se ensimmäinen askel oli aina ihan kauhea loikka ja siihen perään hillitöntä räpiköintiä.

Hauru oli aika varma että se hukkuu ja hukkumisen välttää parhaiten kauhomalla kuono mahdollisimman korkealla.

Viime kesänä kun käytiin Hyvinkään koirakylpylässä, Hauru uskalsi lopulta uida altaassa ihan normaalisti ja jopa enimmäkseen vapaaehtoisesti. Ehkä siitä oli hyötyä koska aina välillä se rauhoittui uimaan oikeaoppisesti. Varsinkin rantaa kohden uiminen ei ollut niin pelottavaa kun pelastus oli näkyvissä.

Piipitystä kuului aika paljon, sen verran hirvitti.

Roo ui aina sulavasti eikä varmaan edes tiedä mitä hukkuminen on.

Kaikkea sitä joutuukin pieni mudi tekemään!

Märkä rotta rannalla. Ja ei hukkunut vaikka todennäköisyydet kuolla oli Haurusta todella suuret.

Lopuksi tällainen taiteellinen kuva Roihusta istumassa vihreässä järvessä

Pilkku päivitys


Roihu Ruu Roipekoira esitteli tänään taas mallikasta käyttäytymistä. Saatiin niskaamme irtokoira, kuten tavallista, ja tämä kaveri ei uskonut minua joten lopulta Hau päätti ottaa homman omiin tassuihinsa ja ilmoitti ei-niin-kohteliaaseen tapaansa että jos vieras ei nyt samantien käänny ja mene matkoihinsa niin Hau tekee siitä taljan. Viimeinen varoitus. Koira ymmärsi Haurua paremmin kuin minua, onneksi. Ärsyttävää kun yritän kitkeä Haurulta tuota rääkymistä pois mutta toisaalta hyvä näinkin, sillä heti kun koira lopetti lähestymisaikeensa niin Hau palasi katsekontaktiin ihan sen oloisena että näin tämä karkoitus homma hoidetaan, ota mamma mallia! Joopa joo. Koko selkkauksen ajan Roo oli sivulla, piti katsekontaktia ja käyttäytyi muutenkin niinkuin mitään ihmeellistä ei olisi meneillään. On se vaan hieno pilkku kun ei yhtään kiihdy, ei mene mukaan Haurun karjumiseen eikä pyri muutenkaan koiran luo vaikka Roo varmaan mielellään tutustuisi irtokoiriin. Niistä kun voisi saada hyviä leikkikavereita, ei sitä tiedä!

Nähtiin myös hevosia, niihinkin Rohan on jo alkanut tottua. Vähän sen mielestä ne on vielä arveluttavia mutta ei sitä pelottanut yhtään vaikka hevoset tuli aidan reunalle kuikuilemaan. Autotiellä herra osasi kävellä reunassa automaattisesti ja aina kuullessaan jotain outoa ääntä tms. se tulee sivulle. Kotonakin Roo menee kuin vettä vaan, se osaa olla tulematta eteiseen jos olen siellä ja tulee pois jos se on jo eteisessä ja haluan sinne. Eteinen kun on sen verran pieni ja täynnä kaikkea kamaa ettei sinne mahdu kuin yksi kerrallaan. Eikä Rohan karkaa luvatta pihalle jos jätän ulko-oven auki. Ruoka-aikana Rohan menee automaattisesti olohuoneeseen ja odottaa siellä kunnes kaikki muut koirat ovat saaneet ruokansa. (Koiruudet syövät edelleen eri huoneissa vaikka sille ei nyt ole oikeastaan mitään tarvetta kun Ambaraa ei enää ole rähisemässä ruoasta. Mutta tapa on jäänyt tällaiseksi.) Roo menee mielellään ulos ja tulee useimmiten ihan helposti sisälle. Joskus Rohan vähän kokeilee että jos ei tulisikaan mutta aika pieneksi herran vastarinta on jäänyt sen jälkeen kun pari kertaa jouduin tekemään sille asian vähän isommin selväksi. Aika äänekäskin Rohan on mutta ei ilmoita enää haukkumalla joka ripsahdusta ja rapsahdusta. Myös naapurit saavat olla enimmäkseen rauhassa haukkumiselta. Rohan ei tuhoa sisällä joskin yksin jäädessään se on edelleen osin rajoitetussa tilassa. En ole vieläkään ihan unohtanut sitä yhtä kertaa kun se päätti laittaa koko irtaimiston kerralla uusiksi. Ulkona Rohan ei enää syö mitään epämääräistä, joskus se saattaa nostaa jonkun erityisen hyvänhajuisen roskan mutta tiputtaa sen heti kun vain katson sitä merkitsevästi. Niin joo, roskia ei saanu syödä oho...

Ennen Rohania minulla oli sellainen käsitys että dalmikset on aika kovapäisiä ja vaikeasti koulutettavia. Ja onhan Rohanissa sitä itsepäisyyttäkin. Kerran kun oltiin lenkillä ja oli vähän kiire joten hoputin Rohania vähän väliä, jos se jäi haistelemaan tai muuten kuhnimaan. Rohania otti ilmeisesti päähän koska lopulta kun taas vähän nykäisin sitä remmistä ja sanoin alas tulla nyt niin se laittoi liinat kiinni, otti sellaisen matalan takakenon ja selkeästi sanoi että en liiku enää senttiäkään kun kokoajan täytyy olla hoputtamassa :D Muutenkin Rohan kyllä kokeilee rajojaan ja keksii ihme tempauksia välillä. Noista itsepäisyyskohtauksista kuitenkin selviää pienillä oman käytöksen muuttamisilla, ei kannata alkaa tukkanuottasille koska Roo laittaa silloin vain tiukemmin vastaan. Sen sijaan kun antaa sen kuvitella että totteleminen on sen oma ajatus niin herrahan menee kuin unelma. Ei se siihen päälle vaadi muuta kuin mahdollisuuden juosta ja liikkua sydämensä kyllyydestä riittävän usein, mieluiten siis useampi tunti joka päivä. Roo tykkää juosta :) Tuleekohan sille joku murrosikä jossain vaiheessa vielä ja sitten se muuttuu ihan kauheaksi luupääksi... onhan se sentään vasta viikkoa vajaa 11kk. Tai sitten olen vaan tosi hyvä koirankouluttaja :P Ehkä kuitenkaan en, onneksi on Hauru ja Avallon jotka pitää minut tiukasti maanpinnalla tämän asian suhteen.

Niin ja olen muuten seurannut puhelimen gpsin avulla meidän lenkkejä. Tämän päivän huippunopeus oli 33.5 km tunnissa :D Joko me ollaan tosi nopeita tai siinä on virhe... kumpikohan on todennäköisempää ;P Keskinopeus oli kuitenkin jotain 6km/h pintaan kuten yleensäkin koirien kanssa jos ollaan remmilenkillä.

lauantai 4. kesäkuuta 2011

MAX 7 VUOTTA!


Max Makkara lähestyy epäilyttävästi veteraani-ikää o_0 Max on ajatellut että nyt kun Max on vähän kypsemmässä iässä niin noiden toisten koirien tulisi kunnioittaa sitä vähän enemmän. Joskus se vähän koettaa komentaa Avallonia ja Rohania jos ne meinaa kävellä Maxin päältä tms. (Haurua ei uskalla edes koettaa, sen verran Maxikin tykkää elämästään.) Maxista tulee ehkä äreä vanha setä jonain päivänä. Läiskikkäät ei kyllä kumpikaan kiinnitä siihen mitään huomiota, se on vaan hei Max. Ei tartte välittää. Tämä taistelu hävittiin ennenkuin se alkoikaan. Mutta se on kiva että Max on saanut Rohanista uuden hammastelukaverin. Aamuisin varsinkin kauhea ärinä vaan käy kun nuo painivat :D Maxilla ja Ambarallahan oli tapana painia ja välillä Max veti Ambaraa tassusta pitkin taloa. Lattiat tuli siivottua ja noin. Sen jälkeen Maxilla ei ole ollut painikaveria koska Hauru on liian... Hauru ja Avallonista Max on ihan lame-ass. Muutenkin Roo on sellaista Maxille sopivaa seuraa, molemmat on vähän tyhjäpäisiä koheltajia :P

torstai 2. kesäkuuta 2011

Hyttysten hyökkäys


Kesähelteet, yöks. En tykkää. Onneksi yöllä on viileämpää ja niin valoisaa että käänteinen vuorokausirytmi tuntuu oikein hyvältä idealta. Paitsi hyttysiin se ei auta. Niitä on tuolla pihalla noin miljoona biljoonaa ja jos koirat on yhtään paikoillaan ne peittyy hetkessä verenimijöiden alle. Minuakin ne ahdistelevat mikä on jo aika epätoivoista kun normaalisti ne ei kiinnostu minusta. Ilmeisen huonoa verta, siis. Sisällä kuljen jatkuvasti sähkölätkä kädessä ja jokaisen pienenkin oven raotuksen jälkeen saa zäppäillä kuoliaaksi kymmenittäin itikoita. Ja kuitenkin kokoajan taustalla kuuluu sellainen vieno ininä. News flash: me asutaan ETELÄ-Suomessa! Ei täällä kuulu olla tällaista >(

Hytyistä johtuen ei olla kauheasti treenattu. Tai siis Roon kanssa ollenkaan ja Haun kanssa vähän vauhtiliikkeitä ja erilaisia temppuja kun jotain on tehtävä vaikka olo tuntuukin veripankilta. Ollaan epätoivoisina taas tehty VOI- kaukoja lyhyeltä matkalta. Haurun tekniikka on, yllätys yllätys, edelleen jotain ihan väärää mutta ainakin se tekee vaihdot ja ei ota askelia vaikka se liikkuukin vaihtojen seurauksena. Kummallisesti tämä liike ei tule yhtään paremmaksi vaikka ei koskaan harjoitella sitä.

Tähän kaiken päälle on erään vieraan ihmisen tekemän kommentin ja joidenkin Haurun viimeaikaisten tempausten takia tullut taas pohdittua Haurua, miksi se on Hauru. Hauru on tietenkin mudi ja mudeilla on ominaisuuksia jotka ei välttämättä tee niistä aina helppoja ja huomaamattomia. Mutta on Haurun kanssa tehty niitä virheitäkin. Tai oikeastaan yksi tietty hyvin suuri virhe, se on katsokaas mun kultamussukkani. Ja ei mitenkään hyvällä tavalla, vaan siten kuin koiran jolla on roppakaupalla puolustusviettiä, terävyyttä ja kaikkia muita hienoja sanoja, ei pitäisi todellakaan olla. Hauru on hyvin spesiaali tapaus, se saa tehdä monia asioita joita en ikimaailmassa katselisi muilta koiriltani. Haurua kuvainnollisesti (ja välillä kirjaimellisesti) taputetaan päälaelle kun se hölmöilee. Mutta Hau onkin Hau, se ei ole samanlainen kuin muut koirat johtuen erinäisistä asioista sen pentu-aikana. Tämän olen tiennyt kyllä jo pitkään, vielä pitäisi tietää miten saan omaa käytöstäni muokattua vähän järkevämpään suuntaan. Onneksi Hauru nyt on sen verran kiltti poika ettei se ole ihan hirveän hankala koira vaikka tietää itsekin olevansa kultapoju ja saavansa tehdä vähän mitä huvittaa. Toisaalta ehkä jos Hauru olisi hankalampi niin saisin pakostakin vähän ryhtiä omaan käyttäytymiseen.