maanantai 27. kesäkuuta 2011

Ero?

Tässä ne kyllä vaan leikkii

Pikkupojathan ovat, ennen tätä päivää, tapelleet kaksi kertaa. Nyt otettiin se kolmas ja viimeinen matsi, en ala noita enää tunkemaan yhteen. Hauru ei vain ole sellainen koira joka sopeutuu sujuvasti laumaelämään, ei ainakaan nuoren voimakasluonteisen uroksen kanssa. Eikä ole reilua Rohania kohtaan pitää sitä tilanteessa jossa saattaa tulla välillä turpaan vaikka pojat 99% tulevatkin hyvin toimeen keskenään. Tappelut ovat onneksi olleet suhteellisen lyhyitä, mitään pahoja jälkiä ei kumpaankaan tullut tälläkään kertaa vaikka Hau oli vähän enemmän ottavana osapuolena. Eikä pojille näyttänyt jäävän mitään hampaankoloon, tappelun jälkeen pojat oli yhdessä kylppärissä kun tarkastettiin tuliko selkään kenelle ja kuinka pahasti. Ei ne siis vihaa toisiaan tms. Välillä vaan tunteet kuumenee kun on yksi terävä, tempperamenttinen arkajalka ja toinen nuori itseriittoinen teini-uros. Riita tällä kertaa päättyi Haurun alistumiseen ja muutenkin Hau on osoittanut merkkejä että se voisi hyväksyä Roon auktoriteetti- hahmoksi. En siitä huolimatta nyt näe mitään ideaa katsoa koska ne oikeasti onnistuvat satuttamaan toisiaan.

Ainakin toistaiseksi Roipekoira saa kuitenkin asua täällä, minulla on mahdollisuus pitää pojat eristettyinä ja kun ei ne mitenkään raivopäisinä ole toistensa päälle käymässä niin lenkit yms. voidaan edelleen mennä yhdessä. Alunperin ajatuksena oli, että jos tähän päädytään niin en Rohania pidä. Nyt on kuitenkin muutama seikka joiden takia Roo ei ainakaan ekalla maitojunalla täältä lähde: Rohan on hirveän mukava luontoinen, helppo koira joten mielellään pitäisin sen. Elämä sen kanssa on niin mutkatonta. Toisekseen Max tarvitsee jonkun (koira)kaverin johon se voi tukeutua silloin kun sitä ahdistaa, lähinnä siis silloin kun minä en ole kotona. Haurua ei voi laskea kenenkään koiran kaveriksi ja Avallon todennäköisesti ei ole enää syksyllä tässä maailmassa. Max jäisi yksin. Ja on siinä vähän sekin, että kuinka moni ihminen haluaa värivirheellisen, iho-ongelmaisen allergikko dalmatiankoiran? Ei kovin moni, veikkaan, kun dallun pentujakin on kasvattajilla vaikka kuinka paljon käsissä ja uusia tuloillaan. Sieltä voi valkata terveenkin yksilön jolla ei ole olemassaolevia käytöshäiriöitä. Rohan on hyvin tapakasvatettu mutta sillä on edelleen ne muutamat juttunsa, niinkuin sisätiloissa tuhoaminen. Ja onhan Roolla, näistä muutamasta rähinästä huolimatta, ollut positiivinen vaikutus Hauruunkin. Luulen ainakin että Haun parantunut käytös juontuu osaltaan fiksusta esimerkistä. Jos Ambara olisi elänyt pidempään niin luulen että se olisi ajanut saman asian. Ambara oli hyvin tasainen, kova ja dominoiva koira, ainoa jota Hauru koskaan kunnioitti. Harmi että Hau ei kovin pitkään saanut Ambaraa tuntea.

Kokeillaan nyt ainakin miten sujuu herrojen elo osin erillään. Esim. pihalla ne viettävät aikaa tästä lähtien vuorotellen. Aikaahan minulla on vaikka muille jakaa, eivät nämä tule kumpikaan (tai kukaan) makaamaan missään huoneen perällä unohdettuina, ei tarvitse pelätä sellaista. Jos tilanteesta joku kärsii tai oma jaksaminen loppuu kesken niin mietitään sitten uudestaan Röhköpossun kohtaloa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti