torstai 2. kesäkuuta 2011

Hyttysten hyökkäys


Kesähelteet, yöks. En tykkää. Onneksi yöllä on viileämpää ja niin valoisaa että käänteinen vuorokausirytmi tuntuu oikein hyvältä idealta. Paitsi hyttysiin se ei auta. Niitä on tuolla pihalla noin miljoona biljoonaa ja jos koirat on yhtään paikoillaan ne peittyy hetkessä verenimijöiden alle. Minuakin ne ahdistelevat mikä on jo aika epätoivoista kun normaalisti ne ei kiinnostu minusta. Ilmeisen huonoa verta, siis. Sisällä kuljen jatkuvasti sähkölätkä kädessä ja jokaisen pienenkin oven raotuksen jälkeen saa zäppäillä kuoliaaksi kymmenittäin itikoita. Ja kuitenkin kokoajan taustalla kuuluu sellainen vieno ininä. News flash: me asutaan ETELÄ-Suomessa! Ei täällä kuulu olla tällaista >(

Hytyistä johtuen ei olla kauheasti treenattu. Tai siis Roon kanssa ollenkaan ja Haun kanssa vähän vauhtiliikkeitä ja erilaisia temppuja kun jotain on tehtävä vaikka olo tuntuukin veripankilta. Ollaan epätoivoisina taas tehty VOI- kaukoja lyhyeltä matkalta. Haurun tekniikka on, yllätys yllätys, edelleen jotain ihan väärää mutta ainakin se tekee vaihdot ja ei ota askelia vaikka se liikkuukin vaihtojen seurauksena. Kummallisesti tämä liike ei tule yhtään paremmaksi vaikka ei koskaan harjoitella sitä.

Tähän kaiken päälle on erään vieraan ihmisen tekemän kommentin ja joidenkin Haurun viimeaikaisten tempausten takia tullut taas pohdittua Haurua, miksi se on Hauru. Hauru on tietenkin mudi ja mudeilla on ominaisuuksia jotka ei välttämättä tee niistä aina helppoja ja huomaamattomia. Mutta on Haurun kanssa tehty niitä virheitäkin. Tai oikeastaan yksi tietty hyvin suuri virhe, se on katsokaas mun kultamussukkani. Ja ei mitenkään hyvällä tavalla, vaan siten kuin koiran jolla on roppakaupalla puolustusviettiä, terävyyttä ja kaikkia muita hienoja sanoja, ei pitäisi todellakaan olla. Hauru on hyvin spesiaali tapaus, se saa tehdä monia asioita joita en ikimaailmassa katselisi muilta koiriltani. Haurua kuvainnollisesti (ja välillä kirjaimellisesti) taputetaan päälaelle kun se hölmöilee. Mutta Hau onkin Hau, se ei ole samanlainen kuin muut koirat johtuen erinäisistä asioista sen pentu-aikana. Tämän olen tiennyt kyllä jo pitkään, vielä pitäisi tietää miten saan omaa käytöstäni muokattua vähän järkevämpään suuntaan. Onneksi Hauru nyt on sen verran kiltti poika ettei se ole ihan hirveän hankala koira vaikka tietää itsekin olevansa kultapoju ja saavansa tehdä vähän mitä huvittaa. Toisaalta ehkä jos Hauru olisi hankalampi niin saisin pakostakin vähän ryhtiä omaan käyttäytymiseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti