lauantai 11. kesäkuuta 2011

Lisää uimista


Koska eilen uiminen vihdoin ja viimein lähti käyntiin, käytiin tänään vahvistamassa asiaa. Sapi oli taas mukana ja Max myös. Sekä isäni ja veljeni. Hauru alkoi taas kerätä kierroksia jo matkalla, en vaan käsitä mikä sille on tullut. Rannalla se meni heti veteen ja ensimmäisen kerran jouduin vähän houkuttelemaan Haukkua irroittamaan jalat maasta mutta sen jälkeen se ui ihan itse lenkkejä ilman minkäänlaista houkuttelua ja kävi aika kaukanakin järvellä, missä nuo ihmismiehet enimmäkseen uivat Sapiran kansa. Myöskin roiskinta oli kadonnut. Edelleen Hau ui tarpeettoman pystyssä mutta pakollista rohkeudenkeräys-alkuloikkausta lukuunottamatta Hauru ei näyttänyt vesihädässä olevalta kuten eilen, kun Hau ei selvästi oikein tiennyt pysyykö se pinnalla vai ei. Nyt Hauru tuntui luottavan omiin kykyihinsä vaikka ei se ihan rento ja huoleton uiskentelija ollut vieläkään.

Rohan oli sen sijaan kummallinen, se muutamaan otteeseen jostain syystä kohottautui ihan pystyasentoon ja antoi (?) itsensä vajota pinnan alle. En oikein tiennyt onko se väsynyt, tai oliko sillä joku hätänä kun ei se kuitenkaan vaikuttanut yhtään erilaiselta. Kun pyysin sitä tulemaan rannalle niin se oli ihan vaan häh? No voin mä tulla mut miksi?? Ei kyllä ole mikään mahdottomuus että tämä on vain taas jotain dalmiksen omaa kivaa, se on vähän... erilainen nuori välillä.

Haurun kanssa on nyt sitten sellainen tilanne johon en ole kunnolla koskaan päässyt perehtymään. Eli mitä tehdä kun sen kierrokset nousee niin pirun korkealle että se koetti jopa aloittaa tappelun Maxin kanssa. No siitä ei tullut paljon mitään kun pyysin Maxin turvaan ja Haun istumaan ja rauhoittumaan. Rohanin kanssa Hau ei onneksi yrittänyt samaa vaikka kuumana kävikin. Hauru tulee elokuussa kolme ja ainoa tilanne missä ikinä sillä on kierrokset noussut lähellekään näitä tasoja on remmirähjäys. Hau pysyi kyllä käskyn alla mutta ei oikein osannut purkaa kiihtymystään millään hyväksyttävällä tavalla ja minullekin tilanne on uusi. Ei ole ollut mitään tarvetta koskaan edes ajatella moisia. Uiminen on kuitenkin hyvää liikuntaa, näin kuumalla varsinkin, joten olisi kiva jos löytyisi ne keinot jolla voitaisiin uida ilman että herralla keittää ihan yli.

Kotimatkalla joku mies innostui koirista, varsinkin Maxista ja koetti veikkailla sen rotua. Kiharakarvaiseen noutajaan mies taisi lopulta päätyä eikä se toisaalta ole ihan huono vaihtoehto sillä Maxin lyhyt turkki oli kähertynyt vedessä, rakenne on tietysti varsin erilainen. Mutta ei sitä kyllä bouvieriksi kovin moni tunnistaisi. Sanoin että koiria saa kyllä koskea kunhan Haurun jättää rauhaan. Max on aika pidättyväinen ja vähän kävi miestä tervehtimässä mutta Roo oli ihan onnessaan ja tyyppi sai sen vajaa kolmekymmentä kiloa märkää dalmatialaista syliinsä. Koko tämän ajan Hauru istui vierelläni ja ilme kertoi kyllä sen olevan ihan vakuuttunut että elävänä me ei tästä kohtaamisesta selvitä mutta se pysyi hiljaa! Uskomatonta että se antoi minun päättää saako mies koskea Rohaniin ja Maxiin vai ei, niin itsestäänselvää kuin tuollaisen ehkä pitäisi ollakin. Hieno pikkumies! Ja vaihdokas, edelleen. En vaan tajua, paitsi mudipalstalla tultiin siihen tulokseen että Haurun aivot on vaihdettu vaahtokarkkiin. Paljon mahdollista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti