lauantai 30. heinäkuuta 2011

Roon temppuhaaste 5/6


Rohan ristii tassut makuulla, opetettu kosketusalustan avulla. Rohanilla oli tosiaan aika paljon vaikeuksia ymmärtää että pitäisi aina liikuttaa vain sitä yhtä ja samaa tassua, vaikka kosketusalusta olisi "väärän" tassun puolella, ja jouduttiin usein palaamaan opetuksessa taaksepäin ihan suoraan edessä olevan alustan läpsimiseen jotta pilkun turhautumis-taso ei noussut liikaa. En sitten jaksanut opettaa sille molempia puolia, raukka olisi mennyt ihan sekaisin kun yhtäkkiä pitäisikin käyttää nimenomaan sitä toista jalkaa :D Tietenkin Roo silti oppisi sen, ehkä palataan asiaan joskus kun on tylsää.

perjantai 29. heinäkuuta 2011

Urbaanilegenda


Kaikkihan tietää että jos koira esim. metsässä vapaana lähtee huitelemaan jonnekin niin omistaja kun menee kiven taa piiloon niin kohta tulee koiralle hätä ja se oppii että omistajasta kannattaa pitää huolta? Paitsi että Hauru ei ollut kovin montaa viikkoa vanha kun se tuli siihen tulokseen että kyllä raavas mudi pärjää omillaankin ja jos omistaja ei pysy mudin perässä niin on parastakin hylätä se sillä omistaja vain hidastaa mudin matkantekoa. Siinähän sitten sopii kökkiä kiven takana ja kuunnella kuinka mudin liikkeet paljastava oksien ryskintä pikkuhiljaa katoaa kaukaisuuteen kunnes kuuluu vain oman hengityksen ääni. Se siitä mudista sitten. Paitsi kyllä se aina tulee takaisin, sitten kun se katsoo että on aika armahtaa omistajaa joka luultavasti on ihan kauhuissaan yksin metsässä ilman hurjaa suojelusmudiaan näyttämässä tietä.

Omistaja on tyytynyt tilanteeseen, varsinkin kun mudin kanssa on onnistuneesti neuvoteltu tietyistä pelisäännöistä, mutta joukkoon liittyneelle talmantaliaiselle tilanne tuottaa harmaita... karvoja. Talmantaliainen uskoo että ryhmässä on voimaa ja kun mudi rynnistää jonnekin omille teilleen ei talmantaliainen osaa suhtautua tilanteeseen kovin hyvin. Siis se mudi vaan jätti meidät tänne metsään??!!?? Ei voi olla totta!!!! Mutta on se. Toistaiseksi talmis on päättänyt aina jäädä hengailemaan omistajan lähettyville, joskin varustettuna enemmän tai vähemmän huolestuneella ilmeellä, mutta tänään metsän kutsu oli liian voimakas ja omistaja jäi ihmettelemään kahta kaukaisuuteen katoavaa koiran takamusta. Omistaja päätti mennä kiven taakse piiloon. Hetkinen siinä vierähti mutta kohta omistaja huomaa kun talmantaliainen rynnistää ohitse huolestuneen näköisenä. Siinä samassa talmis saa vainun omistajasta ja rynnistää itsekin kiven taa helpottuneen oloisena. Sen jälkeen talmis muisti loppu lenkin ajan että mudin matkaan ei kannata lähteä. Tosin mudia ei vieläkään näy eikä kuulu mutta on se hyvä että edes yksi koira toimii ohjekirjan mukaan. Mutta mudi ei olekaan mikä tahansa koira. Eikä varsinkaan mudi nimeltä Hauru Hau Haukkunen.

Tästä mä meen alas...

Jeeeeee!!! Täysii alas!!!!
Rohan ei edelleenkään aina muista että kannattaisi ensin katsoa ettei joudu katumaan kun Haurua seuraa. Rohanista reunan yli hyppääminen oli äärimmäisen huono idea välittömästi toteutuksen jälkeen. Onneksi tämä nimenomainen kuoppa ei ole kauhean jyrkkä joten Rohaninkin onnistui vetää liinat kiinni ja kavuta ylös. Joillain jyrkemmillä kuopilla ei hiekan mukana liukumista voi oikein pysäyttää kesken matkan.

Ekan järkytyksen jälkeen Rohan päätti katsella Haurun iloittelua turvallisen matkan päässä kuopan reunasta

Hullu kuoppakiituri. Haurusta tuntuu olevan erityisen hauskaa aiheuttaa pieniä hiekkavyörymiä.

Hauru viihtyisi puuhassaan kauan mutta tottelee kiltisti käskyä kivuta kuopasta ylös sitten kun minä haluan jatkaa matkaa. Tosin eka nouseminen epäonnistui kun Rohan kävi avuliaasti tyrkkäämässä Haun takaisin alas juuri kriittisellä hetkellä :P

Poikien marssijärjestys ei ole muuttunut

Rohan uskoo edelleen Haurun tietävän parhaat reitit ja hajut

Mutta usein Hauru hylkää perävaununsa irtoamalla huomattavasti kauemmas minusta kuin mitä Rohan uskaltaa

Rohania häiritsee kun se ei tiedä missä Hauru on

Myös tällaiseen hylje-eläimeen voi törmätä metsässä

Samoin kuin levitoivaan, äänennopeudella liikkuvaan mustetahraan

Roo- posetus

Ota nyt äkkiä se kuva, tuolla näkyy jotain kiinnostavaa- posetus

torstai 28. heinäkuuta 2011

Työmies taas vauhdissa

Onks meidän pakko olla täällä sateessa...

Eilen vihdoinkin onnistuttiin saamaan mun internetyhteys toimintaan :D Lokakuussa se sanoi itsensä irti lopullisesti eli kyllähän tässä on hetki vierähtänyt puhelimen (h-i-d-a-s) ja naapurin varassa. Piuhaa varten jouduttiin kaivamaan kuoppaa ja vaikka tähän työvaiheeseen ei kaivattu karvaisia apureita niin Virallinen Apulainen sai auttaa kuopan täyttämisessä. Apulainen auttoi ensin ystävällisesti keventämällä lapiointia kaivamalla lapioon nostettua hiekkamäärää pienemmäksi. Yritin sanoa sille josko olisi hyödyllisempää kaivaa vaikka sitä hiekkaa ihan maasta sinne täytettävään kuoppaan mutta ei, Roo tiesi että pitää kaivaa hiekkaa lapiosta takaisin kasaan josta se oli otettukin. Aika pian Apulainen huomasi että sillä ei muuten ole omaa lapiota ja koetti varastaa sellaisen minun kädestä.... Siitä tulikin Rohanista superhauska leikki, heilutin painavaa metallilapiota sen minkä jaksoin (ja uskalsin, se kun olisi kolahtanut Maxiin tai minuun itseeni niin auts! Roo ei varmaan olisi edes huomannut) ja Rohan taisteli raivoisasti lapparia vastaan puremalla ja sitomalla sitä. Pölhö otus, tarjolla olisi ollut mm. putken pätkiä joilla luulisi olevan kivempi leikkiä kuin metallimöhkäleellä mutta ilmeisesti ei. Ja koska Rohania nyt taas tuli kannustettua tällaiseen älykkääseen toimintaan niin luulen että kun taas tarvitaan lapiota lienee paras laittaa Roo sisälle. Se innostui leikistä niin paljon että rauhassa lapion heiluttaminen jäänee tulevaisuudessa haaveeksi. Toisaalta pilkku kyllä uskoo aika hyvin puhetta nykyisin, Rohan jopa palautti äidiltäni varastamansa tossun! Aika hyvin!

Ja kun nyt (taas) ollaan aiheessa pahat tavat joita meillä toteutetaan niin kerrotaan Haurunkin edesottamuksista tällä saralla. Kun oltiin saatu netti toimimaan niin päätettiin juhlistaa sitä katsomalla Stargate: Atlantista. Mulla on vielä yksi kausi näkemättä, katsokaas. Hauru tietty istui omalla tietsikkapenkillään minun vieressä, Hauru on enemmän tietokone apulainen. Minulla oli karamelli-suklaapatukka joka oli vähän päässyt sulamaan. Ensiksi Hauru silleen ihan varovaisesti haisteli puoliksi avattua suklaata, en sanonut sille mitään kun en usko että se pokkana varastaisi minun kädestä ja toisekseen Hau on aina inhonnut suklaata. Ilmeisesti sen mieli on kuitenkin muuttunut tai siitä on tullut muuten vaan törkeän ahne koska Hau kuitenkin katsoi että se voi nuolla patukan kääröä vaikka se minun kädessäni onkin. Hau oli kuitenkin hyvin varovainen ettei se lipaissut vahingossakaan itse patukkaa koska sehän olisi rumaa :P (Ja ei, koirat ei kukaan saa täällä suklaata. Käärössä ei sitä ollut kuin hajuksi, ei tarvitse huolestua.)

tiistai 26. heinäkuuta 2011

Missä olisi lähin ramppi?

Haulla on ketunhäntä kainalossa

En kuitenkaan malttanut olla aloittamatta rullalautailun opettamista :P Haluaisin että Hau seisoo laudalla kolmella tassulla ja ottaa vauhtia toisella takatassulla. Jouduttiin kuitenkin aloittamaan siitä että Hau laittaa pelkästään etutassut laudalle sillä Haun piti oppia ettei se voi seisoa liian kärjessä koska silloinhan lauta kippaa ja Hau jostain syystä halusi aluksi asettaa tassunsa mahdollisimman lähelle kärkeä. Toisaalta se ei kyllä voi seisoa liian takanakaan koska muuten Haun ei mahdu laudalle, jos Hau olisi yhtään isompi koira niin temppu ei olisi mahdollinen ainakaan tällä kyseisellä laudalla. Nyt Hauru kuitenkin osaa jo seisoa laudalla niin että vain yksi takajalka on maassa ja osaa aika hyvin korjata asentoaan jos lauta meinaa läheteä alta. Jokun verran pidän kyllä siitä kiinni, ihan jo turvallisuussyistäkin, mutta samalla haluan että Hau ymmärtää jo heti aluksi että se ei ole mikään hurjan tukeva rakkine. Hauru ei ollenkaan pelkää tällaisia juttuja että sen puolesta ei tarvitse olla huolissaan. Ei Hau alkanut pelätä agiliito keinuakaan sen jälkeen kun kikkura suoritti aika näyttävän lentokeinun karattuaan kyseiselle esteelle.

Myös Haun kolikoiden keräämistemppu edistyy hyvää vauhtia, periaatteessa sen pitäisi olla todella helppo koska siinä ei ole mitään Haurulle oikeasti uusia elementtejä. Sitä vaan ällöttää kolikot, enkä kyllä ihmettele yhtään. En laittaisi niitä omaan suuhuni edelleenkään vaikka myönnän pesseeni ne Haurua varten. Koska hei, rahan laittaminen suuhun? Yök.

Roo vihdoinkin koki ahaa- elämyksen ja ymmärsi että haluan sen ihan oikeasti ristivän tassut. En tiedä miksi tämä on Roolle niin ylivoimaisen hankalaa että ollaan jo pari päivää oikeastaan junnattu samalla vaikeusasteella mutta nyt kun se tajusi sen niin päästiin aimo harppaus eteenpäin tempussa. Mikäli kosketusalustan häivytys sujuu yhtä helposti kuin kuvittelen niin kohta se osaa jo maata niinkuin hienot leidit :P

maanantai 25. heinäkuuta 2011

Ammuut


Rohan näki tänään ekaa kertaa lehmiä ihan vierestä. Haurusta lehmät on aina vain yhtä pelottavia ja se murrasi niille piilostaan minun jalkojen takaa varsinkin kun lehmät innostui juoksemaan meidän vierellä vähän matkaa. Rohan sen sijaan oli hirmu reipas, se vain katsoi lehmiä vaikka mitään mielenkiintoa sillä ei ollut mennä yhtään ainakaan lähemmäs mokomia jättiläisiä. Ja kun pihalta päin kuului joku pamaus Roo säpsähti ihan selkeästi, eli ei sekään ihan rennosti outoihin otuksiin suhtautunut mutta miljoonasti paremmin kuin ensimmäiseen hevoseensa. Silloin me oltiin vielä Rohanin kanssa vieraita toisillemme, nyt se varmaan jo luottaa paremmin siihen ettei sille minun seurassa tapahdu mitään pahaa. Ja onhan se nähnyt hevosia jo aika usein ja lehmät on melkein sama asia. Eikö muka?

Rohan sai myös kosketusta toiseenkin eläinlajiin, sille tuntuu aina sattuvan ihmeellisiä asioita. Yhdellä hiekkatiellä Roo alkoi yhtäkkiä vimmatusti potkia takajalallaan ja oli muutenkin ihan kuin sätkyn saanut. Pelästyin jo että se on nyt sitten löytänyt toisen käärmeen mutta tarkempi tutkiskelu paljasti onneksi että pari murkkua kiipeili Roon varpailla. Huidoin ne pois ja matka jatkui :) Haurulle ei ikinä satu tuollaisia juttuja, se vain putoilee reunojen yli kun se ei muista että mudit ei osaa lentää ja hiekkakuopan tai ison ojan reunalla lienee syytä muuttaa suuntaa tai pysähtyä.

Hauru oli lenkin alussa todella rasittavalla tuulella vaihteeksi, ei kiinnittänyt minuun mitään huomiota ja oikein etsimällä etsi jotain koiraa, kissaa tai muuta ärsykettä. En tiedä oliko sillä vähän liikaa energiaa kun on taas ollut niin kuumaa pari edellistä päivää, reagoiko se johonkin hajuun vai jotain ihan muuta, ei voi tietää. Välillä sillä kuitenkin on tuollaisia hetkiä syystä ö. Peltotien ajaksi laskin ainoastaan Rohanin irti remmistä, ei jaksa vääntää Haun kanssa silloin kun se on tuolla tuulella. Rohanista oli ihanaa, kuten tavallista, ja se juoksi edestakas meidän edellä. Normi Rohan, iloinen sekopää. Hetken Rohanin kirmailua seurattuaan Hauru ihan kuin olisi tajunnut että se joutuu olla remmissä koska se alkoi hakea kontaktia (normaalisti pojat käy myös kiinni ollessaan säännöllisesti vierelläni "ilmoittautumassa", samoin kuin vapaana) ja muutenkin käyttäytyi siitä eteenpäin oikein hienosti. Päästinkin molemmat poitsut irti seuraavien siihen soveltuvien pätkien ajaksi kun Haurun kuuloelimet sittenkin alkoivat toimia minun taajuudella. Noinko Hau muka osaisi ajatella syy-seurausta vai oliko koko juttu vain silkkaa sattumaa. Kannattaa kulkea nätisti remmissä niin pääsee irti.

sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Välineistöä

Mikä eläin tämä tällainen on??

Koiraurheilu on usein myös välineurheilua. Nyt uusimmat hankitut välineet on hulavanne ja rullalauta. Eli skeittilauta siis, jos ei joku tajua kun kauppiaan oli ilmeisesti vaikea ymmärtää mitä välinettä kaupasta oltiin hakemassa... :P Jokainen koirankouluttajahan tarvitsee rullalaudan, koiralle siis. Se huono puoli tässä on että meiltähän ei mitään asfalttia löydy, pitänee mennä Siwan parkkikselle treenaamaan. Ehkä aloitetaan kuitenkin olkkarissa, luulen että näin saadaan vähemmän tuijotusta osaksemme. Ja sitä ennen Haurun on tarkoitus oppia keräämään kolikoita purkkiin. Haurusta kolikoiden ottaminen on aika ällöä mutta eiköhän se siitä. Ajattelin että niiden noukkiminen voi olla vähän haasteellista epäkorrektilla purukalustolla mutta ilmeisesti ei, ehkä siihen tarvittaisiin suurempikin vika ennenkuin se vaikuttaa.

Roo opettelee nyt siis laittamaan tassut ristiin makuulla. Toistaiseksi se on oppinut oikein hyvin läppäämään kosketusalustaa mutta ei tahdo ymmärtää että ei saa käyttää eri jalkaa edes silloin kun se olisi se looginen ratkaisu. Se on Rohanissa nykyään kivaa, että se ei enää häippäse heti jos se ei tajua. Silloin se ei kyllä myöskään yritä keksiä ratkaisua itsekseen vaan odottaa apuja mutta on se edistystä kuitenkin. Pilkku oppii käsittelemään turhautumista ja huomaa ettei luovuttaminen kannata? Ehkä.

Tokoiltukin on, sillen pienesti, mutta siitä ei jaksa kirjoittaa kun Haurulla se on enimmäkseen vanhojen taitojen ylläpitoa ja Rohaninkaan kanssa ei mitään suurempia läpimurtoja olla tehty. Alokasluokan liikkeet vaan sujuu koko ajan paremmalla varmuudella. Jäljestettykin on mutta siitä nyt ei ainakaan jaksa kirjoittaa mitään. Paitsi että Roo luulee olevansa hyvä jälkikoira vaikkei se oikeasti kyllä ole ollenkaan sellainen lahjakkuus mitä Hauru. Ei kuitenkaan kerrota tätä Rohanille.

torstai 21. heinäkuuta 2011

Vikat hyppelyt...

...ainakin tältä erää. Pikkuhiljaa olisi tarkoitus lisätä vauhtia mutta se saa tapahtua omaa tahtiaan, tämä temppu on nyt nähty ja koettu.

Aluksi siis opetin Haurun hyppimään paikoillaan edessäni (vaikka houkuttelemalla sitä namilla). Kannattaa katsoa että koira oikeasti hyppää koska palkkasin Haurua välillä vain etujalkojen ilmaan nostamisesta ja edelleen se välillä jättää oikeasti hyppäämättä sen vuoksi. Kun hyppiminen onnistuu, aloin hyppiä mukana ja pikkuhiljaa siirtää käsiä hyppynarun pyöritys asentoon. Ajatuksena oli että Hau sanallisen vihjeen lisäksi osaisi hypätä oman asentoni perusteella jotta hypyt olisi mahdollisimman yhdenaikaiset. Samalla kun tätä treenattiin, välillä aina hypin narua itsekseni yms. jotta Hauru varmasti ei pelkää hyppynarua. Lopuksi sitten lisättiin hyppynaru kuvioon mukaan ja sen jälkeen hiottiin lisää ajoitusta yms. Onnistuneiden hyppyjen jälkeen alettiin ottaa useampi hyppy peräkkäin kuten videolla.

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Roon temppuhaaste 4/6

Roolle käy aluksi niinkuin joillekin bensa-asemalla: kun huomaa että tankki onkin toisella puolella niin kiertää vaan bensa-pumpun ympäri... :P Mutta ainakin tästä pikku ajatuskatkosta voisi jalostaa kahdeksikko- tempun. Tarkoitus se ei kuitenkaan ollut vaikka palkkasinkin Roon siitä.

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Räyhä ja Rauha


Poikien kanssa lenkillä kohdattiin taas pitkästä aikaa pari koiraa (lukuunottamatta niitä mitkä haukkuu aina pihoillansa. Näiden kanssa Haurulla ei yleensä ole ongelmia). Eka oli akita alkulenkistä, mentiin autotien toiselle puolelle ja käskin Haun ensin istumaan ja siitä maahan kun se tuntui olevan niin kiihdyksissä. No ei se pysynyt maassakaan vaan nousi ohituksen ajaksi mutta meni sitten takas maate eikä muistaakseni rähissyt? Toinen oli joku mastiffi- tyyppinen loppulenkistä. Se on aina parempi koska Hau jaksaa tietty paremmin keskittyä kun ei ole sellaista 'Jee jee!! Lenkille!' innostusta vielä siihen vieras koira- kiihtymyksen päälle. Pistettiin vähän vauhtia meidän liikkumiseen ja ehdittiin juuri kiilata risteykseen niin että päädyttiin kävelemään tämän koiran edelle. Ohitus itsessään meni ok mutta sen jälkeen Hau kääntyi rähisemään taaksensa :/ Hiljennettyäänkin se kyttäili takana kulkevaa koiraa ihan kiitettävästi, joskin hiljaa. Kun Hau rauhottui, peruttettiin sivutielle, istutin sen vähän matkan päähän tiestä ja pelattiin 'missä koira?' peliä. Hyvin sujui :) Kun koira oli mennyt ohi käveltiin vielä vähän matkaa sen perässä kotiin, Hau oli aika kiihtynyt mutta hiljaa. Mikä on yhtäkuin hallinnassa.

Rohan on niin kiva, nytkin se seisoi molempien ohitusten aikana jossain mun vierellä/takana ja kävellessä ignoorasi vieraan koiran täysin. Roo kun ei oikein tajua näitä meidän ohituskuvioita... hei ne on vaan koiria, ei niiden näkeminen ole mikään suuremman luokan operaation paikka?? Ainoastaan belgi pyöräilijän vierellä saa joskus Roolta jotain pientä reaktiota aikaiseksi, ilmeisesti Rohania vähän epäilyttää kun isohko musta koira juoksee täysiä kohti. Eikä se ole mikään ihmekään, kyllä.

Lisäys, melkein unohdin! Pojat oli irti, kuten tavallista, ja katsoin että Roo haistelee jotain keppiä. Paitsi ettei se ollut keppi vaan käärmes, eka reaktio oli suunnilleen EAAKGH!!! ja sitten tajusinkin sanoa Roolle josko se tulisi pois sieltä... Käärme ei tainnut olla kyy, onneksi! Ainakaan se ei purrut Rohania mutta sen jälkeen Roo kävi tsekkaamassa kaikki kepit josko löytyisi lisää samanlaisia. Joissain asioissa se ei ole ihan niin välkky.

lauantai 16. heinäkuuta 2011

Rohan 1 vuotta!

Synttärisankari

Roon synttäreiden kunniaksi paikalla oli (omat mukaanlukien) 11 koiraa ja 7 ihmistä, jotakuinkin. Hataralla laskutaidollani en mene vakuusen tietojen oikeellisuudesta :P Tosin saattoi olla että tänään oli meidän aidankorjaustalkoot eikä ihmiset olleet tulleet paikalle Roon takia mutta ei nyt puututa siihen. Koirat Haurua lukuunottamatta tulivat ilahduttavan hyvin toimeen keskenään, Rohan ja Lauri ovat ihan samanikäiset ja niillä on ollut jotain pientä kärhämää välillä mutta nyt nämäkin pojat tekivät aidankorjaus- porukassa hommia ilman mitään ongelmia. Hauru joutui jäämään sisälle, vaikka se periaatteessa tulee kaikkien näiden koirien kanssa toimeen niin turha sitä on tuollaiseen sekamelskaan päästää. Käytiin kuitenkin Haurun, Laurin ja tätini kanssa erikseen lenkillä ja treenailemassa TOKOa. Hauru näytti Laurille muutaman liikkeen että blondi sitten isompana varmasti osaa :P Lisäksi Hauru näytteli kilttiä ja tottelevaista rynnistämällä pienimmästäkin vihjeestä tätini luo vaikka Lauri oli ehkä se kenelle ne vihjeet oli suunnattu.

Synttäriseisotus, tässä oli otetuista kuvista kai parhaiten onnistunut seisotus vaikka kuvaan onkin tunkenut kaikenlaista epämääräistä kuikuilijaa. Ja kyllä, Roon turkki on edelleen tosi huonossa kunnossa.

Roon taipumus saada neurologisia kohtauksia heinikossa tuskin auttaa asiaan, mikäli se sattuu olemaan allerginen kyseisille rehuille.

Tää on just parasta!

Kannattaa ihan kaikkien kokeilla! Ja varsinkin mitä pidempi heinikko, sitä hauskempaa on meno. Tavallisella ajellulla nurmikolla ei lopputulos ole ihan niin hyvä.

Punanenä-duo Äly ja Väläys kulkivat työmiesten perässä, varsinkin Roo oli vakuuttunut että sen työpanos on korvaamaton. Ei nuo ihmiset itsekseen osaa tehdä mitään oikein.

Pojat puuhailee puskissa (kuvassa 4 koiraa)

Camillalla oli taas ihan kauheeta. Siis niiiiin käsittämättömän kauheeta. Ei voi oikein sanoin kuvailla.

Apulaiset auttaa purkamaan ostoksia autosta

Tärkein apulainen menee hei ekana, tehkää tilaa!

Joo... jos tästä kohtaa vaikka sahaisi ja sitten...

Yleistä häslinkiä, Roon ilme on suunnattu Yodalle. Roo ei edelleenkään niin kauheasti perusta pienistä, hyvin äänekkäistä saksalaisista.

Apulaiset auttaa kantamaan kiveä

Apulaiset auttaa sulkemaan portin

Lauri yrittää söpöillä

torstai 14. heinäkuuta 2011

Uusi ulkoasu

Kumpi mokaa useammin, koira vaiko emäntä :P Seuraavaksi pitäisi varmaankin yrittää saada useampi onnistunut hyppy putkeen ja sittenhän tämä temppu onkin valmis.

Sen edellisen blogin ulkoasun piti olla väliaikainen ratkaisu mutta "hieman" venähti tää homma :P Nyt on uusi mutta en ole oikein tyytyväinen tähänkään, sanoisin ettei tule olemaan pitkä ikäinen mutta niinhän mä sanoin siitä edellisestäkin eli... Minusta tämä on vähän ehkä turhan tumma nyt kuiteskin ja lisäksi noi muutamat linkit ei jostain syystä toimi niinkuin niiden pitäisi. Hankalaksi ulkoasujen tekemisen tekee se, etten osaa leikata Haurua irti taustasta mitenkään järkevästi mutta en halua käyttää kuvia taustoineen... Haurulla on niin hankalan yksityiskohtainen turkki :/ Siksi käytin viimeksi piirrettyjä hahmoja ongelman kiertämiseksi, nyt on puolestaan vähän Rohan painotteinen meininki siitä huolimatta että Haurun kuvia on käytetty huomattavasti useampi kuin Roon.

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Roon ruokakokeilu

Söiskö vaikka kättä?

Se unohtui edellisestä, että Roo aloitti tänään (siis eilen) uuden ruokavalion. Ihan oikea barffaaminen ei vaan käytännön syistä onnistu mutta mennään tällaisella Murren Murkina- tyyppisellä ratkaisulla nyt ainakin hetki. Tässäkin on omat ongelmansa mutta kokeillaan ainakin hetken aikaa josko sillä olisi jotain vaikutusta Rohanin kutisemiseen. Jos ei niin täytyy varmaan miettiä sille jotain lääkitystä ainakin aina tarpeen mukaan. En itseasiassa edes tiedä annetaanko koirille jotain allergia-lääkettä vai vaan kortisonia? Vai mitä? Vai pitäisikö siitä ottaa allergia testit? En oikein osaa pitää niitä luotettavina mutta näistä asioista keskustellaan toki lääkärin kanssa, niin ehkä tämä tästä selkenee. Mutta nyt ainakin Roo kutisee niin paljon että se varmasti vaikuttaa sen elämänlaatuun :/ Jos se on allerginen heinälle(kin), minä olen ja siksi tiedän että ajankohta ainakin sopisi aika hyvin siihen koska Rohan meni taas pahemmaksi kun se keväällä / alkukesästä oli pitkän aikaa melkein normaali koira. Suunnilleen samoihin aikoihin minäkin aloin pärskiä ja hieroa silmiäni.

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Herra Jack Orka liittyy jengiin


Eläinkaupassa oli ale joten mukaan tarttui kaksi Orka Jack- lelua etukäteis-synttärilahjaksi pikkupojille. Olen noita halunnutkin jo pidempään mutta kun leluja on nykyään pakko olla aina kaksi samanlaista (syy tähän paljastunee alempana) niin n. 20e kpl hinta on hieman hillinnyt ostohaluja, varsinkin kun eräiden käytössä lelut tuntuu aina kestävän sen puoli päivää parhaimmillaan... Tuo kaikkein pienin koirayksilö on poikkeus, se ei riko leluja. Ehkä koska se ei kauheasti leiki niillä ylipäätään :P Vaikka vinkupehmot on kyllä kovassa käytössä, varsinkin aamu neljän aikoihin.

Ihan hirveästi kuvia, sorry. Toivottavasti kukaan ei selaile tätä millään puhelimen kökkö yhteydellä tms.... vaikka onhan nuo sentäs aika pieniä kooltansa :D Mulla on liikaa kokemusta surkeista nettiyhteyksistä kun alkaa aina hirvittää vaikka nykyään meidän netti on melkein nopea ja useimmiten jopa toimii! Tosin tänään käytiin ostamassa uusi reititin kun vanha posahti taas. Tämä alkaa jo mennä ihan naurettavaksi mutta jätetään internetyhteys romaani kirjoittamatta kun koirat on se blogin aihe.

Roo pääsi ekana tutustumaan Orkaan. Se oli niin ihana ettei siitä voinut laskea irti edes pissimisen ajaksi kun mä kuitenkin halusin varastaa Rohanin Orkan. Ihan varmana halusin!

Sitten Rohan tuijotteli minua kulmiensa alta ja juoksi lelu suussa pakoon jos vilkaisinkin sitä kohti.

...kaikki haluu mun lelun... ja se ei oo vainoharhaisuutta... se on totta! Varmana on!

Ilme vaihtui epäluuloisesta kiinnostuneeksi kun otin selän takaa toisen Orkan ja aloin leikkiä sillä itsekseni. Naapurit on onneksi varmaan jo tottuneet eikä ihmettele kun rallittelen itsekseni pihalla koiranlelun kanssa...

Rohan haluaisi tulla katsomaan lähempää...

Mutta juoksi kuitenkin aina lopulta kauemmas karkuun kun kuiteskin himoitsen Roon lelua!

Tuolta se tuijotti minua pitkän aikaa ja pohti tulisiko leikkimään minun kanssa vai ei... kun toistaalta mulla näytti olevan kivempaa kuin Roolla... toisaalta taas... mutta sitten taas...

Ei hitto, mä tuun leikkiin sun kaa, meni syteen tai saveen!!!

Aika savista meillä olikin kun putkirempan jälkeen piha on ihan myllätty.

Kun Roo vihdoin uskalsi tulla luokse, vedettiin lelua...

...ja heiteltiin sitä.

On se aika nätti välillä. Murunen.

Kaksi Orkaa kerralla :D

Aika äkkiä Roo huomasi että mulla on aina kivempaa kuin sillä ja se toi molemmat Orkat aina mun jalkoihin että voitaisiin leikkiä yhdessä :D Mä tiedän kaikki parhaat leikit ihan selvästi. Äkkiä se aina keksii ettei omiminen kannata mutta aina uusien tavaroiden kanssa pitää aloitaa opettaminen alusta. Ehkä sekin joskus jää pois?

Heitettäessä tuo lelu saattaa pompata ihan minne sattuu noiden väkästensä ansiosta mikä oli Rohanista hirvittävän hauskaa mutta vaikeutti kyllä kuvamista kun ei yhtään voi arvioida mihin lelu laskeutuu.

Toivottavasti ne nyt edes vähän kestää talmataliaisen tuholeukoja.

Se ainakin *vaikuttaa* suhteellisen tukevalta, mikä tekee siitä myös suht painavan. Ei ehkä kauhean hyvä idea antaa Rohanin kaltaisen koiran leikkiä sillä sisätiloissa koska Roo paukuttelee sitä sillä voimalla että ikkunat yms. olisi varmaan vaarassa.

Täältä tulee lelu, heitä uudestaan!!

Tämän pitäisi myös kellua, tätä testataan jossain vaiheessa sillä vesileluksi minä näitä vähän suunnittelin.

Mukava suu-tuntumakin tässä lelussa ilmeisesti on, sen verran mukavaa sen järsiminen vaikutti olevan

Rohan on RAKASTUNUT!!!

Hauru tutki Orkan ensitapaamisella hyvin tarkkaan, mikäs se tämä on olevinaan?

No ni, mitäs sitten tehtäisiin?

Ai siis oikeestiko mun pitäisi tällä leikkiä?

Ooo, tuonne se lensi, meen jokatapauksessa perään

Orka sai kuitenkin enimmäkseen leikkiä yksinään kun Haulla oli kivempiakin puuhia. Hau ei oikein ole muovilelujen ystävä eikä tuo edes vingu - ihan turhake siis. Mutta uskoisin että se ajaa asiansa vesileluna Haurunkin mielestä.

Orka Palautus ry.stä päivää

No kai mä voin tällä vähän leikkiä :P