maanantai 25. heinäkuuta 2011

Ammuut


Rohan näki tänään ekaa kertaa lehmiä ihan vierestä. Haurusta lehmät on aina vain yhtä pelottavia ja se murrasi niille piilostaan minun jalkojen takaa varsinkin kun lehmät innostui juoksemaan meidän vierellä vähän matkaa. Rohan sen sijaan oli hirmu reipas, se vain katsoi lehmiä vaikka mitään mielenkiintoa sillä ei ollut mennä yhtään ainakaan lähemmäs mokomia jättiläisiä. Ja kun pihalta päin kuului joku pamaus Roo säpsähti ihan selkeästi, eli ei sekään ihan rennosti outoihin otuksiin suhtautunut mutta miljoonasti paremmin kuin ensimmäiseen hevoseensa. Silloin me oltiin vielä Rohanin kanssa vieraita toisillemme, nyt se varmaan jo luottaa paremmin siihen ettei sille minun seurassa tapahdu mitään pahaa. Ja onhan se nähnyt hevosia jo aika usein ja lehmät on melkein sama asia. Eikö muka?

Rohan sai myös kosketusta toiseenkin eläinlajiin, sille tuntuu aina sattuvan ihmeellisiä asioita. Yhdellä hiekkatiellä Roo alkoi yhtäkkiä vimmatusti potkia takajalallaan ja oli muutenkin ihan kuin sätkyn saanut. Pelästyin jo että se on nyt sitten löytänyt toisen käärmeen mutta tarkempi tutkiskelu paljasti onneksi että pari murkkua kiipeili Roon varpailla. Huidoin ne pois ja matka jatkui :) Haurulle ei ikinä satu tuollaisia juttuja, se vain putoilee reunojen yli kun se ei muista että mudit ei osaa lentää ja hiekkakuopan tai ison ojan reunalla lienee syytä muuttaa suuntaa tai pysähtyä.

Hauru oli lenkin alussa todella rasittavalla tuulella vaihteeksi, ei kiinnittänyt minuun mitään huomiota ja oikein etsimällä etsi jotain koiraa, kissaa tai muuta ärsykettä. En tiedä oliko sillä vähän liikaa energiaa kun on taas ollut niin kuumaa pari edellistä päivää, reagoiko se johonkin hajuun vai jotain ihan muuta, ei voi tietää. Välillä sillä kuitenkin on tuollaisia hetkiä syystä ö. Peltotien ajaksi laskin ainoastaan Rohanin irti remmistä, ei jaksa vääntää Haun kanssa silloin kun se on tuolla tuulella. Rohanista oli ihanaa, kuten tavallista, ja se juoksi edestakas meidän edellä. Normi Rohan, iloinen sekopää. Hetken Rohanin kirmailua seurattuaan Hauru ihan kuin olisi tajunnut että se joutuu olla remmissä koska se alkoi hakea kontaktia (normaalisti pojat käy myös kiinni ollessaan säännöllisesti vierelläni "ilmoittautumassa", samoin kuin vapaana) ja muutenkin käyttäytyi siitä eteenpäin oikein hienosti. Päästinkin molemmat poitsut irti seuraavien siihen soveltuvien pätkien ajaksi kun Haurun kuuloelimet sittenkin alkoivat toimia minun taajuudella. Noinko Hau muka osaisi ajatella syy-seurausta vai oliko koko juttu vain silkkaa sattumaa. Kannattaa kulkea nätisti remmissä niin pääsee irti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti