torstai 28. heinäkuuta 2011

Työmies taas vauhdissa

Onks meidän pakko olla täällä sateessa...

Eilen vihdoinkin onnistuttiin saamaan mun internetyhteys toimintaan :D Lokakuussa se sanoi itsensä irti lopullisesti eli kyllähän tässä on hetki vierähtänyt puhelimen (h-i-d-a-s) ja naapurin varassa. Piuhaa varten jouduttiin kaivamaan kuoppaa ja vaikka tähän työvaiheeseen ei kaivattu karvaisia apureita niin Virallinen Apulainen sai auttaa kuopan täyttämisessä. Apulainen auttoi ensin ystävällisesti keventämällä lapiointia kaivamalla lapioon nostettua hiekkamäärää pienemmäksi. Yritin sanoa sille josko olisi hyödyllisempää kaivaa vaikka sitä hiekkaa ihan maasta sinne täytettävään kuoppaan mutta ei, Roo tiesi että pitää kaivaa hiekkaa lapiosta takaisin kasaan josta se oli otettukin. Aika pian Apulainen huomasi että sillä ei muuten ole omaa lapiota ja koetti varastaa sellaisen minun kädestä.... Siitä tulikin Rohanista superhauska leikki, heilutin painavaa metallilapiota sen minkä jaksoin (ja uskalsin, se kun olisi kolahtanut Maxiin tai minuun itseeni niin auts! Roo ei varmaan olisi edes huomannut) ja Rohan taisteli raivoisasti lapparia vastaan puremalla ja sitomalla sitä. Pölhö otus, tarjolla olisi ollut mm. putken pätkiä joilla luulisi olevan kivempi leikkiä kuin metallimöhkäleellä mutta ilmeisesti ei. Ja koska Rohania nyt taas tuli kannustettua tällaiseen älykkääseen toimintaan niin luulen että kun taas tarvitaan lapiota lienee paras laittaa Roo sisälle. Se innostui leikistä niin paljon että rauhassa lapion heiluttaminen jäänee tulevaisuudessa haaveeksi. Toisaalta pilkku kyllä uskoo aika hyvin puhetta nykyisin, Rohan jopa palautti äidiltäni varastamansa tossun! Aika hyvin!

Ja kun nyt (taas) ollaan aiheessa pahat tavat joita meillä toteutetaan niin kerrotaan Haurunkin edesottamuksista tällä saralla. Kun oltiin saatu netti toimimaan niin päätettiin juhlistaa sitä katsomalla Stargate: Atlantista. Mulla on vielä yksi kausi näkemättä, katsokaas. Hauru tietty istui omalla tietsikkapenkillään minun vieressä, Hauru on enemmän tietokone apulainen. Minulla oli karamelli-suklaapatukka joka oli vähän päässyt sulamaan. Ensiksi Hauru silleen ihan varovaisesti haisteli puoliksi avattua suklaata, en sanonut sille mitään kun en usko että se pokkana varastaisi minun kädestä ja toisekseen Hau on aina inhonnut suklaata. Ilmeisesti sen mieli on kuitenkin muuttunut tai siitä on tullut muuten vaan törkeän ahne koska Hau kuitenkin katsoi että se voi nuolla patukan kääröä vaikka se minun kädessäni onkin. Hau oli kuitenkin hyvin varovainen ettei se lipaissut vahingossakaan itse patukkaa koska sehän olisi rumaa :P (Ja ei, koirat ei kukaan saa täällä suklaata. Käärössä ei sitä ollut kuin hajuksi, ei tarvitse huolestua.)

2 kommenttia:

  1. Moikka!
    Ompas sulla kiva blogi :) Mun blogi löytyy osoitteesta www.heidiheikonen.blogspot.com liity ihmeessä lukijaks :)
    -Heidi-

    VastaaPoista
  2. Kiitos :) Täytyypä käydä katsomassa blgiasi.

    VastaaPoista