perjantai 29. heinäkuuta 2011

Urbaanilegenda


Kaikkihan tietää että jos koira esim. metsässä vapaana lähtee huitelemaan jonnekin niin omistaja kun menee kiven taa piiloon niin kohta tulee koiralle hätä ja se oppii että omistajasta kannattaa pitää huolta? Paitsi että Hauru ei ollut kovin montaa viikkoa vanha kun se tuli siihen tulokseen että kyllä raavas mudi pärjää omillaankin ja jos omistaja ei pysy mudin perässä niin on parastakin hylätä se sillä omistaja vain hidastaa mudin matkantekoa. Siinähän sitten sopii kökkiä kiven takana ja kuunnella kuinka mudin liikkeet paljastava oksien ryskintä pikkuhiljaa katoaa kaukaisuuteen kunnes kuuluu vain oman hengityksen ääni. Se siitä mudista sitten. Paitsi kyllä se aina tulee takaisin, sitten kun se katsoo että on aika armahtaa omistajaa joka luultavasti on ihan kauhuissaan yksin metsässä ilman hurjaa suojelusmudiaan näyttämässä tietä.

Omistaja on tyytynyt tilanteeseen, varsinkin kun mudin kanssa on onnistuneesti neuvoteltu tietyistä pelisäännöistä, mutta joukkoon liittyneelle talmantaliaiselle tilanne tuottaa harmaita... karvoja. Talmantaliainen uskoo että ryhmässä on voimaa ja kun mudi rynnistää jonnekin omille teilleen ei talmantaliainen osaa suhtautua tilanteeseen kovin hyvin. Siis se mudi vaan jätti meidät tänne metsään??!!?? Ei voi olla totta!!!! Mutta on se. Toistaiseksi talmis on päättänyt aina jäädä hengailemaan omistajan lähettyville, joskin varustettuna enemmän tai vähemmän huolestuneella ilmeellä, mutta tänään metsän kutsu oli liian voimakas ja omistaja jäi ihmettelemään kahta kaukaisuuteen katoavaa koiran takamusta. Omistaja päätti mennä kiven taakse piiloon. Hetkinen siinä vierähti mutta kohta omistaja huomaa kun talmantaliainen rynnistää ohitse huolestuneen näköisenä. Siinä samassa talmis saa vainun omistajasta ja rynnistää itsekin kiven taa helpottuneen oloisena. Sen jälkeen talmis muisti loppu lenkin ajan että mudin matkaan ei kannata lähteä. Tosin mudia ei vieläkään näy eikä kuulu mutta on se hyvä että edes yksi koira toimii ohjekirjan mukaan. Mutta mudi ei olekaan mikä tahansa koira. Eikä varsinkaan mudi nimeltä Hauru Hau Haukkunen.

Tästä mä meen alas...

Jeeeeee!!! Täysii alas!!!!
Rohan ei edelleenkään aina muista että kannattaisi ensin katsoa ettei joudu katumaan kun Haurua seuraa. Rohanista reunan yli hyppääminen oli äärimmäisen huono idea välittömästi toteutuksen jälkeen. Onneksi tämä nimenomainen kuoppa ei ole kauhean jyrkkä joten Rohaninkin onnistui vetää liinat kiinni ja kavuta ylös. Joillain jyrkemmillä kuopilla ei hiekan mukana liukumista voi oikein pysäyttää kesken matkan.

Ekan järkytyksen jälkeen Rohan päätti katsella Haurun iloittelua turvallisen matkan päässä kuopan reunasta

Hullu kuoppakiituri. Haurusta tuntuu olevan erityisen hauskaa aiheuttaa pieniä hiekkavyörymiä.

Hauru viihtyisi puuhassaan kauan mutta tottelee kiltisti käskyä kivuta kuopasta ylös sitten kun minä haluan jatkaa matkaa. Tosin eka nouseminen epäonnistui kun Rohan kävi avuliaasti tyrkkäämässä Haun takaisin alas juuri kriittisellä hetkellä :P

Poikien marssijärjestys ei ole muuttunut

Rohan uskoo edelleen Haurun tietävän parhaat reitit ja hajut

Mutta usein Hauru hylkää perävaununsa irtoamalla huomattavasti kauemmas minusta kuin mitä Rohan uskaltaa

Rohania häiritsee kun se ei tiedä missä Hauru on

Myös tällaiseen hylje-eläimeen voi törmätä metsässä

Samoin kuin levitoivaan, äänennopeudella liikkuvaan mustetahraan

Roo- posetus

Ota nyt äkkiä se kuva, tuolla näkyy jotain kiinnostavaa- posetus

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti